Kun puoliso on aina kotona, miten jaksatte?

Vierailija kirjoitti:

Meillä 5 hengen perhe+koira.  2 teinii ja 1 alaaste ikäinen. Me ollaan oltu liki 30v yhdessä. Jännättiin et miten käy jos korona iskee ja joudutaan olee kaikki yhes koos. Hyvin jaksettiin olla viikko neljän seinän sisällä. Itseasiassa meillä oli jopa ihan kivaa vaikka osa porukasta kuumeili usean päivän. 

Viikko😂

Itse sekosin wannabe muusikko yrittäjämiehen ikuiseen kotonaoloon. Ei hetken rauhaa kun piti olla yleisönä. Ero tuli ja never again.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olla puolison kanssa, josta tarvitsee pitää taukoa? Oma puolisoni on paras ystäväni ja on pelkästään ihanaa ja kivaa olla hänen kanssaan. Yhteiseloa takana 20 vuotta ja aina ollaan oltu melkeen 24/7 yhdessä. Myös lasten kanssa tykätään olla, emme koe että heistäkään pitäisi taukoa saada. Meillä on kiva perhe ja hyvä tiimi. 

Katsos kun jotkut on introvertteja, erityisherkkiä tai aistiyliherkkiä. Jonkun jatkuva läsnäolo ylirasittaa aivoja. Ei ole kyse siitä, että puoliso olis huono 🙄 Hienosti täällä porukka tuntee ylemmyydentunnetta siitä kun eivät osaa olla erossa miehestään tuntiakaan. Ja sanon "miehestään" koska ne miehet aivan takuuvarmasti nauttisivat omasta ajasta ilman vaimoa, jos sellaista joskus saisivat 😅

Nämä ovat niitä, jotka ihmettelevät mikä suhde se oikein on kun ei yhdessä tehdä mitään.

Menevät yhdessä kauppaan, ulos kävelylle jatkuvasti.

Noo, eihän se hyvä ole jos mitään yhteistä tekemistä ei ole, mutta ei sekään suoraan ole mikään huonon parisuhteen merkki, että kaupoissa ei käydä yhdessä.

Tuolla kun näen pariskuntien olevan ostamassa lapselle vaatteita, ei kiitos, mieluiten yksin ja ei ole vain mun mielipide tuo. Samoin ruokaa. Joskus voi käydä yhdessä, mutta kamalaa olisi aina tuokin yhdessä.

Jos toisen läsnäolo häiritsee pelkästään olemalla samassa talossa on se vähän outoa.

Itseäni ei muuten häiritse kun se että jatkuvasti pitäisi olla tekemässä jotain, muuten tulee sanomista.

Puoliso tekee töitä kotona ja on kirjaimellisesti lähes tulkoon aina kotonaja jää kohta eläkkeelle..itse käyn töissä. Kyllä välillä on ärsyttävää kun toinen on aina kotona, olen sosiaalinen mutta joskus olisi ihanaa kun saisi olla yksin. Yhdessä käymme kävelyllä, treffeillä ja kavereiden luona. Onneksi on iso asunto jossa molemmilla on oma huone. Jos asuisimme pienessä asunnossatästä ei tulisi mitään. Mies käy kyllä välillä palavereissä, salilla jne joten saan hetkeksi olla yksinään, luksusta. Tosin en olisi onnellinen ilman miestäkään!

Yksinolon ja oman tilan tarve on usein ihan fysiologinen juttu. Eli osalla meistä hermosto on virittynyt siten, että jo pieni määrä sosiaalista kanssakäymistä uuvuttaa ja sitten tarvitsee latailla akkuja mahdollisesti pitkäänkin, että taas jaksaa muiden seuraa.

En minäkään olisi nuorempana, terveenä ymmärtänyt miksi joku tarvitsee niin paljon omaa aikaa. Nyt vanhempana ja sairauden runteleman hermoston kanssa elävänä siitä on vaan tullut mun normaali. Joillakin se ominaisuus on jo syntyessä.

Eikä se ominaisuus muutu puolisoa vaihtamalla, vaan on ja pysyy. Toivoisin, että ihmiset edes yrittäisivät ymmärtää muiden erilaisuutta tuomitsematta sitä jotenkin huonommaksi. Minusta se on osoitus aidosta rakkaudesta, että erilaisuudesta ja erilaisista tarpeista huolimatta halutaan olla yhdessä ja saada homma toimimaan.

Joo tunnistan myös tilan tarpeen välillä ja nautin olla yksin päivän kaksi. Toive kyllä toteutuu lähes luonnostaan nykyisin,kun miehellä menoja. Lapsiperheaikaan oli hankalampaa,kun lapset tarvii kuitenkin hoitajan.Onneksi on puutarha ja kävelylenkit ja kirjat jne ellei sen kauemmas pääse. Keskittyminen johonkin muuhun rentouttaa,kuulokketkin on keksitty.

Siis sinua riepoo se,että mieskin on vain kotona kun tähän asti olet ollut yksin kotona makoilemassa sinä aikana kun mies on ollut töissä??

Mies on kotona,tekee töitä ja tienaa.

Samaan aikaan sinä vain uliset netissä omaa aikaa,elämän kurjuutta ym etkä tuota yhtään mitään??

Eikö yhtään edes hävetä?

Pakkaa veitsesi,palauta esiliinasi ja poistu keittiöstä!

Ollaan just 40 pari 3lasta. Mies etänä minä töissä ja opiskelen. Ei kiinnosta pätkäkään tuo naama joka ei tee edes oikeita töitä.en pystys olemaan enää etänä.

Itse olen se, joka on "aina kotona". Puoliso on siis yrittäjä, joka tekee pidempää päivää kun minä virka-aikalaisena. Eikä puoliso kyllä jaksakkaan... haukku on ns. herkässä. Voisin kyllä poistua , mutta kun ei oikein ole paikkaa mihin mennä eikä viitsisi kadullakaan seisoskella.

Kivaa olla yhdessä, jee!

Olemme molemmat eläkkeellä. Mies suurimman osan päivästä ulkona, keksii aina jotain puuhaa puutarhassa. Lisäksi kalastaa, metsästää, kerää metsän sienet, marjat jne. Hyvin kestämme toisiamme 🥰

Ymmärrän joskus yksinolon tarpeen. Pahalta kuitenkin kuulostaa, ettei omaa puolisoaan kestä kotona. Antaisin mitä vain, että saisin puolisoni takaisin ja saisin olla hänen kanssaan. Hän jätti 38 yhteisen vuoden jälkeen toisen takia ja nyt yksinäisyys ja hiljaisuus huutaa hiljaisessa kerrostalokämpässä. Olkaa onnellisia, että teillä on puoliso ja joku jonka kanssa viettää aikaa.

Meillä ei ole ongelmaa kun mies tekee työt siellä omassa huoneessaan ja antaa minun olla rauhassa. Iltaisin sit toki ollaan yhdessä. Ja käy se kalareissuilla ym. eli ei ole aina kotona. Ap:n tilanteessa ärsyttäisi itseäkin, jos toinen oikeasti koko ajan pajattaisi siinä ja olisi huomiota vailla, vaikka äitiyslomalaisella on varmaan se vauvakin hoidettavana! Yhdellä kaverilla oli vähän tuon tapainen tilanne, se etäilevä mies ei pysynyt siellä pöytänsä ääressä vaan vaelteli pitkin taloa puhumassa puhelimeen jne., eihän siitä mitään tullut.

Apeioleparisuhdeihminenvaanyksinhuoltajaprototyyppi.

Vierailija kirjoitti:

No en oikein jaksa suoraan sanottuna. Korona-aika on kuivettanut työ- ja hupimatkailunkin pois eli ukko on aina kotona. Tuntuu, että tulen hulluksi. Minulla on suuri tarve omalle yksityisella ajalle ja tuntuu, että sekoan, kun koko ajan on seuraa. Salaa toivon, että hän saisi työkomennuksen vaikka vuosiksi jonnekin kauas.

Tässä taitaa olla sellainen ongelma, että todellinen syy siihen miksi kaipaa omaa aikaa on, että olet kyllästynyt ukkeliisi. Asia helpottaa ja ratkaisut alkaa löytyä, kun myönnät itsellesi totuuden: avioliitto on kuivunut.

Sinä et asiaa halua myöntää itsellesi, varsinkaan kun ukkoasi asia ei kiinnosta tippaakaan.

Käyttäjä23164 kirjoitti:

Ymm ärrän joskus yksinolon tarpeen. Pahalta kuitenkin kuulostaa, ettei omaa puolisoaan kestä kotona. Antaisin mitä vain, että saisin puolisoni takaisin ja saisin olla hänen kanssaan. Hän jätti 38 yhteisen vuoden jälkeen toisen takia ja nyt yksinäisyys ja hiljaisuus huutaa hiljaisessa kerrostalokämpässä. Olkaa onnellisia, että teillä on puoliso ja joku jonka kanssa viettää aikaa.

Ymmärrän 100% tunteesi ja otan osaa tilanteeseesi. Itsekin pelkään jääväni leskeksi jolloin olisi sama tilanne. En kestäisi elää yksin, ei olisi edes ketään jonka kanssa jutella. Sinulla raskas tilanne kun tulit petetyksi, loukatuksi ja jätetyksi. Rukoile Jumalalta voimaa, sinua siunaten 🙏

Me ollaan lähes aina yhdessä..mies tekee töitä pää-asiassa kotona ja minä olen omaishoitajana lapselle, muitakin lapsia löytyy. En muista, että ikinä ois ärsyttänyt miehen kotona olo..minulla on kyllä välillä päivisin jos lapsi on terveenä ja pääsee käymään kuntouttavassa toiminnassa niin omaa aikaa ja mies tekee töitä huoneessaan niin oon periaatteessa yksin😅Mutta tuolloinkin syödään lounas yhdessä ja välillä lähdetään ravintolaan lounaalle.

Jaksan keskimäärin kolme kertaa / vrk.

Kun jäin eläkkeelle, mietin tuota hetken, etukäteen.

Puoliso oli ollut eläkkeellä jo useita vuosia aiemmin.

Mutta hyvin viihdytään. Yhdessä tehdään paljon asioita, mutta myös yksin saa mennä jos tahtoo tai on tarvis. Aika paljon höösätään lastenlastenkin kanssa. Siinä hommassa on kiva, kun on kaksi. Kun toinen väsyy pelaamaan ym. toinen astuu remmiin ja väsynyt voi mennä vaikka ottamaan tirsat.

Ollaan molemmat sopivasti puuhakkaita, sopivasti laiskoja ja mukavuudenhaluisia.

Kohta lähdetään hiihtämään, kun on mukavasti tupruttanut lunta yön aikana.

Laita lapsi vaunuihin ja tee tunnin-parin lenkki.  Käykää lapsen kanssa kerhossa- muskarissa tms.  hommaa joku salikortti ja lähde iltaisin yksin, kun mies voi olla lapsen kanssa.  samoin voit lenkkeillä yksin tai tavata ystäviä silloin, kun hänellä on vapaata. Sano, että tarvitset happea.

Mitäpä jos menisit itse välillä töihin?