Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun puoliso on aina kotona, miten jaksatte?
En ole varmasti ainoa, jonka puoliso on koronan takia työtön, etätöissä tms. Meillä puolison työt väheni koronan takia ja muutenkin pystyy kotoa tekemään töitä. Hänellä on olohuoneessa työpiste, ei ole nyt mahdollisuutta työhuoneeseen. Itse olen äitiyslomalla. Alkaa vaan tympiä toisen naaman katselu koko ajan, ikinä ei saa omaa rauhaa. Miestä ei tunnu varsinaisesti haittaavan yhdessäolo, haluaa usein tehdä ihan kaiken yhdessä, jopa työjuttunsa joskus, mitä en ymmärrä. Itse taas kaipaan etäisyyttä, että jaksaa kuunnella taas kumppania. Miten te muut ns. introvertit selviätte?
Kommentit (325)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin pärjätään. Olen tehnyt töitä kotona jo vuosia ennen koronaa. Kummallakin on omaa aikaa ja omia harrastuksia, niitä voi harrastaa samassakin huoneessa. Miten ihmiset oikein valitsevat kumppaninsa, jos täytyisi joka arkipäivä olla 8-10 h tauko toisen seurasta? Ei jaksa käsittää.
Ei tässä ole kyse siitä että puoliso olisi jotenkin väärä tai viallinen. Osa ihmisistä vain tarvitsee aikaa yksin vaikka se puoliso olisi kuinka ihana. Se on ilmeisesti niiden jotka eivät yksinäisyyttä kaipaa täysin mahdotonta tajuta. Ei kai silti tämä tarve vie meiltä oikeutta pariutua ja asua yhdessä?
Me molemmat tarvitsemme aikaa yksin. Koska puoliso on nyt koko ajan kotona hän saa edelleen olla yksin (minulla on tosi pitkät työmatkat vielä), mutta minä en sillä töissä on ihmisiä ja kotona samoin. Se tekee hetkittäin hermostuneeksi, ja näin olisi varmaan puolisollanikin jos hän olisi samassa tilanteessa. Jos otan vaikka yhden lomapäivän keskellä viikkoa hän on silti kotona. Ja minä tykkään olla juuri kotona. Yksin. Edes joskus. Se että toinen menee oven taakse piiloon ei ole sama asia. Voin toki mennä jonnekin muualle olemaan yksin mutta kun se koti olisi kivampi. On varmasti kauheampiakin asioita mutta silti harmittaa.
Lounasta lukuunottamatta ollaan koko päivä erillään, mies työhuoneessa ja minä olohuoneen ison pöydän ääressä. Saan tehdä mitä haluan eikä mua häiritse kukaan. Käytännössä ihan yksin siis.
En ahdistu siitä että toinen on samassa talossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaksan todella hyvin ilman puolisoa. T onnellinen sinkku.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos hankitte tilaa enemmän ja siipiä. Tai eri asunnot kunnes saa tiloja. Tai sitten mies on väärä.
Suosittelen Siipiweikkoja täällä Mansessa. Mediumkastikkeella ja Auradipillä 😋
Ollaan oltu jo lähes 15 tiiviisti lähes 24/7 yhdessä.
Harvoin tulee kummallakaan käkänkkä ränkköö tai ahdistuksia.
Usein miten jutellaan ja puhaillaan kotona, ulkona, kaupassa ja kesät veneessä.
Tyytyväinen olen.
Teki mies mitenpäin vain niin Ap varmasti nalkuttaisi asiasta. Nyt on liiiiikaa kotona ja haluaa liiiikaaa tehdä asioita yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni on moottoriturpa. Saa puheen aiheen vaikka kivistä. Suu käy ihan koko ajan. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän on läsnä. Ei loukkaannu vaikka usein sanon suoraan, että " oo nyt jumaliste hetken hiljaa " Loukkaantuisikin ja mököttäisi edes hetken, mutta ei. Pian alkaa sama päläpäläpälä.
Onnelliset hetket ovat, kun lähtee edes hetkeksi ulos lunta luomaan.
Olisi ihana olla kotona edes hetken yksin.
Kun nuorin lapsemme lähtee omilleen, niin ero on varma.
Miehessä ei muuta vikaa ole, mutta en vain millään enää jaksa.
Meillä on iso talo ja olen ehdottanut, että hänelle tehtäisiin oma asunto saman katon alle. Ei suostu " pelleilyyn "
ei tarvitsisi erota.
No valinta on selvä. Odotan aikaa kun korvani ja aivoni saavat rauhan.
Mun mies on ollut kotitoimistolla viimeiset 17v (toimisto ulkomailla), minä enemmän tai vähemmän 9v ja nyt eläkkeellä.
Meistä on ihanaa olla yhdessä kotona:) Miehellä on työhuone ja minä tein/teen töitä muualla. Välillä laitetaan lounasta ja juodaan kahvit. Kesällä en ole sisällä ollenkaan vaan puutarhassa ja tapaan myös ystäviäni jotta pääsen vähän pois kotoa. Molemmilla on ollut myös paljon työmatkoja jolloin on ollut sitä omaa rauhaa.
Nyt tilanne muuttuu kun muutan osa-aikaisesti asumaan ulkomaille 4-6kk vuodesta. Katsotaan miten paljon mies voi olla mukana. Pomonsa ei tykännyt ajatuksesta että tekisi etätöitä toisessa maassa vaikka alunperin näin sovittiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin. Edellinen puolisko oli viikot reissussa ja puolet viikonlopuista viihteellä ja sen pituinen oli se.
Ei haittaa, 2600 neliötä ja seitsemän kerrosta, välillä en edes tiedä missä itse olen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tehtiin koko korona-aika etätöitä kotona. Molemmille on omat työhuoneet, eli omaa työrauhaa oli tarpeeksi. Tavattiin lounaalla ja kahvitauoilla.
Muutenkin viihdymme yhdesssä. Yhteinen harrastus yhdistää, mutta molemmilla on myös omia harrastuksia ja kavereita. Emme siis ole 24/7 toistemme tiellä.
Tällä hetkellä olen itse pitkällä sairauslomalla ja mies enimmäkseen toimistolla. Joskus päivällä kaipaan puolisoa seurakseni, mutta eihän hän töitä tehdessä seuralaiseksi ehtisikään.
Suvussa on monta esimerkkiä eläkkeelle jäävistä, ero on ollut ainakin lähellä, kun toinen onkin koko päivän läsnä. Itse en sitä aikaa pelkää, kun meillä on niin hyvä olla yhdessä.
On se aikamoinen hyppäys kun molemmat siirtyvät eläkkeelle ja pieneen kotiin. Olin alussa ihan paniikissa, kun oli tottunut työkuvioihin ja menoihin. Lähden ulos kävelemään tai elokuviin, yksin. Tapaan ystäviä ja lapsia. Mies viihtyy kesämökillä, yksinkin. Matkustellaan yhdessä ja ne antavat puheenaihetta.
Kotona onneksi annamme toiselle rauhaa lukea, katsoa filmejä, tehdä ruokaa jne. Kyllä se tästä, mutta en näe hyvänä, että jo nuoresta alkaen ollaan nokat vastakkain. Ihmiselle on hyväksi saada muita kontakteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo oiski ihan eri tilanne, jos tekisin itsekin töitä, mutta olen vauvan kanssa kotona. Tosin lähtisin varmaan pois kotoa muualle tekemään töitä ihan vaan, ettei aina ois kotona ja miehen kanssa.[/quote]
Miksi te pyöritte vauvan kanssa vain kotona? Meillä meni jo pelkkiin vaunulenkkeihin 4h päivässä.[/quote]
No katsos kun tuo mamma haluaa vaan maata sohvalla, pyöriä netissä ja ahmia suklaata. Kai se nyt ärsyttää kun töitä tekevä mies on myös kotona! Mies voisi painua työpaikalleen, jotta äityli saa röhnöttää rauhassa sohvalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teki mies mitenpäin vain niin Ap varmasti nalkuttaisi asiasta. Nyt on liiiiikaa kotona ja haluaa liiiikaaa tehdä asioita yhdessä
Näinhän se menee. Oli kyseessä sitten mies tai nainen niin kyllä sitä valittamisen aihetta aina löytyy. Yleensä omat viat ja pahaolo yritetään pistää toisen syyksi.
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä, ettei muka jakseta omaa aviomiestä, jos hän on aina kotona.
Ajatelkaa niitä perheitä, joissa molemmat ovat työttöminä, pitkäänkin, ja heillä on lisäksi rahat tiukoilla.
Ja aatelkaa kun pääsette eläkkeelle, silloinkin olette aina yhdessä ja vielä kahdestaan, kun lapsiakaan ei enää kotona ole.
Aina tällä palstalla parutaan ja valitetaan ja solvataan jotakuta, jopa omaa miestä siitä, että mies on etätöissä. Tai on liikaa kotona.
Mitäs jos olisitte aina yksin? Myös kaikki juhlat? Viettäisitte jouluaatot ja juhannusaatot yksin omassa asunnosanne?
Saattais silloin tulla mieleen, että voi miten mukavaa olisi, kun olisi seuraa ja vois yhdessä mennä jonnekin.
Jos on niin helvetin syvästi introvertti, niin minkä takia pitää tukkia itsensä elämään jonkun kanssa yhdessä?
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Pitääkö sen koko perheen elää muka äidin introverttiyden mukaan?
Tällaiset kommentit osoittavat aivan täydellistä ymmärtämättömyyttä erilaisia luonteenpiirteitä kohtaan. Psykologista sokeutta. Ihmiset ovat erilaisia, toiset introvertteja, toiset ekstrovertteja. Ekstrovertti ei ole yhtään sen parempi luonteenpiirre kuin introvertti. Eikä toisinpäin. Moni ihminen (ekstrovertti) latautuu ja lepää parhaiten toisten ihmisten seurassa. Toiset (introvertit) latautuvat ja voimaantuvat, kun saavat olla aivan yksin. Sen jälkeen jaksaa kaikkea muuta, muuten kuormittuu. Parisuhteessa pitää ottaa molemmat tarpeet huomioon, jos puolisot ovat erilaisia! Onko tämä jotenkin ihan käsittämätön ja uusi ajatus joillekin? Ei parisuhde tarkoita sitä, että ollaan 24/7 yhdessä ja se pitäisi vaan yksinkertaisesti jaksaa ja sietää, vaikka kuinka sielu huutaisi rauhaa ja tilaa. Eihän siitä seuraa mitään muuta kuin sitä, että introvertti on kireä kuin viulunkieli.
Siispä yhdessäoloa ja rauhaa sopivassa suhteessa. Todellakin oma puoliso voi käydä hermoille, jos on kylki kyljessä 24/7, eikä siihen tarvitse alkaa maalaamaan kuvia yksinäisistä juhlista ja kyseenalaistaa introvertin oikeus parisuhteeseen. Käsittämätön ja röyhkeä ajatus!
En jaksanut. Aloin miettimään, että eläkeiässä sitten ollaan kokoajan yhdessä. Näin itseni eläkkeellä siivoamassa herran jälkiä. Erottiin lopulta.
Omat makuuhuoneet jonne voi vetäytyä yöksi ja päivätorkuille, lukemaan ym. Muuten tulisin kaistapäiseksi.
Meillä 5 hengen perhe+koira. 2 teinii ja 1 alaaste ikäinen. Me ollaan oltu liki 30v yhdessä. Jännättiin et miten käy jos korona iskee ja joudutaan olee kaikki yhes koos. Hyvin jaksettiin olla viikko neljän seinän sisällä. Itseasiassa meillä oli jopa ihan kivaa vaikka osa porukasta kuumeili usean päivän.
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä, ettei muka jakseta omaa aviomiestä, jos hän on aina kotona.
Ajatelkaa niitä perheitä, joissa molemmat ovat työttöminä, pitkäänkin, ja heillä on lisäksi rahat tiukoilla.
Ja aatelkaa kun pääsette eläkkeelle, silloinkin olette aina yhdessä ja vielä kahdestaan, kun lapsiakaan ei enää kotona ole.
Aina tällä palstalla parutaan ja valitetaan ja solvataan jotakuta, jopa omaa miestä siitä, että mies on etätöissä. Tai on liikaa kotona.
Mitäs jos olisitte aina yksin? Myös kaikki juhlat? Viettäisitte jouluaatot ja juhannusaatot yksin omassa asunnosanne?
Saattais silloin tulla mieleen, että voi miten mukavaa olisi, kun olisi seuraa ja vois yhdessä mennä jonnekin.
Jos on niin helvetin syvästi introvertti, niin minkä takia pitää tukkia itsensä elämään jonkun kanssa yhdessä?
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Pitääkö sen koko perheen elää muka äidin introverttiyden mukaan?
Elän ja asun yksin.
En vietä juhlapäiviä enkä muita.
Ei tunnu pätkääkään siltä, että tähän tarvisi jonkun pyörimään.
Vielä vähemmän valittamaan seuranpidosta.
Porukka kuitenkin ylisuhtautuu introverttiyteen.
Ei se ole muuta kuin ajattelemisen rauha ja palautumisen rauha.
Mutta koska se tuntuu olevan niin vaikeaa käsittää, on helpompi elää joutumatta selittämään sitä lainkaan.
Enkä kadu.
Vapaus tulla ja mennä, rauha miettiä ja tehdä.
Arvostan sitä enemmän kuin seuraa ylipäätään.
En ymmärrä, mikä siinä on niin vaikeaa.
Alue: Aihe vapaa
Selvä, kerro ihmeessä mitkä asiat kuuluu sallittuihin harmituksen aiheisiin palstalla. Ehkäpä saadaan ne virallisiin sääntöihin. Saako sinkku valittaa, vai onko esimerkiksi Ukrainan sota nyt niin iso juttu että muut suu suppuun?