Kun puoliso on aina kotona, miten jaksatte?

Vierailija kirjoitti:

200 neliötä ja kolme kerrosta. Voin olla omissa oloissani, jos siltä tuntuu. Tosin harvoin on tarvetta.

Voi taivas sitä rappusissa kulkemista, jos talossasi ei hissiä. Minulla on yhdet portaat kiivettävänä, että pääsen kotiini ja täytyy sanoa, että kyllä tympäsee. Kun tämän asunnon saa myytyä, niin ehdottomasti yksitasoinen asunto jatkossa ja mieluiten eka kerroksessa.

Olemme molemmat eläkeläisiä. Mikäs tässä on jaksaessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso tekee etätöitä yläkerrassa, minä alakerrassa. Lounas syödään yhdessä, välillä käyn kesken työpäivän moikkaamassa ja halaamassa puolisoa ennen omalle työpisteelle palaamista. Kivempaa tämä näin on kuin olla täällä yksin.

Tuo oiski ihan eri tilanne, jos tekisin itsekin töitä, mutta olen vauvan kanssa kotona. Tosin lähtisin varmaan pois kotoa muualle tekemään töitä ihan vaan, ettei aina ois kotona ja miehen kanssa.

Miksi te pyöritte vauvan kanssa vain kotona? Meillä meni jo pelkkiin vaunulenkkeihin 4h päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ihme meininki tässä ketjussa; alapeukutetaan niitä,jotka eivät ahdistu oman puolison kanssa olemisesta 😁

Ainoastaan siksi että ne kommentit ovat usein niin täynnä ärsyttävää lässyä siitä kuinka koko ajan on muka niin ihkua törmäillä toisiinsa ja harrastaa jotain päiväseksiä ja kuunnella toisen huutavan etäpalaverissa - en usko sitä sekuntiakaan, että koko ajan on taivaallista. En vaan usko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ihme meininki tässä ketjussa; alapeukutetaan niitä,jotka eivät ahdistu oman puolison kanssa olemisesta 😁

Ainoastaan siksi että ne kommentit ovat usein niin täynnä ärsyttävää lässyä siitä kuinka koko ajan on muka niin ihkua törmäillä toisiinsa ja harrastaa jotain päiväseksiä ja kuunnella toisen huutavan etäpalaverissa - en usko sitä sekuntiakaan, että koko ajan on taivaallista. En vaan usko.

Mutta kun se vaan on niin mukavaa! En ole koskaan kuullut puolison huutavan etäpalaverissa. Ihanaa kun toinen on aamulla keittänyt aamukahvin, ja yhdessä juodaan "päiväsuunnitelmaa" tehden. Mihin aikaan ruoka, onko palavereja, kauanko työpäivä kestää jne.?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ihme meininki tässä ketjussa; alapeukutetaan niitä,jotka eivät ahdistu oman puolison kanssa olemisesta 😁

Ainoastaan siksi että ne kommentit ovat usein niin täynnä ärsyttävää lässyä siitä kuinka koko ajan on muka niin ihkua törmäillä toisiinsa ja harrastaa jotain päiväseksiä ja kuunnella toisen huutavan etäpalaverissa - en usko sitä sekuntiakaan, että koko ajan on taivaallista. En vaan usko.

Meillä ainakin on riitojakin, mutta ihan muista jutuista samalla tavalla kuin silloinkin kun molemmat kävi työpaikalla, toisen lisääntynyt läsnäolo ei ärsytä tai lisää ristiriitoja. En osaisi olla ihmisen kanssa jonka naamaan kyllästyisin noin helposti. Pitäisihän sitä puolisoa sitten viimeistään eläkkellä jaksaa katsella. Ja lomat jne.

Yhteiselo ei toimi jos haetaan ainoastaan hyötyjä itselle antamatta mitään takaisin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeestiko te "rakastan puolisoani ja haluankin olla hänen kanssaan 24/7" -ihmiset kestäisitte sen, että toinen ihminen haluaa teiltä koko ajan jotakin, haluaa että osallistutte nimenomaan hänen asioihinsa? Siitähän ap:n ongelmassa on kyse. Ei minuakaan haittaa olla kotona 24/7 puolison kanssa, jos se yhdessä oleminen ei ole sitä, että toinen haluaa koko ajan että minä olen mukana siinä mitä hän tekee. Esim. jos mun puoliso alkaisi pyytää, että osallistun hänen työjuttuihinsa, niin en takuulla osallistuisi. En myöskään halua osallistua hänen musiikkiharrastukseensa ja katsoa vierestä, kun hän miksaa jotain biisiä, tai katsoa, kun hän pelaa tietokoneella. Minäkään en vaadi, että puoliso tulee katsomaan, kun minä ompelen tai että hän seuraa, kun kun maalaan. Olen ihan tyytyväinen kyllä siihen, että kun minä maalaan, niin hän pelaa. 

Minä en esim. ymmärrä appivanhempiani, jotka tekevät kaiken yhdessä. Miksi? Miksi pitää aina yhdessä mennä kauppaan, salille, lenkille ja mökille? Eikö niillä ole omia ajatuksia ja sisäistä maailmaa, kun joka hetki pitää täyttää olemalla jonkun kanssa? Jos en ikinä saisi ajatella ja olla rauhassa tulisin hulluksi. Kävelyllä on ihanaa, kun voi liikkua ja antaa omien ajatustensa virrata. Jos menen puolison kanssa niin sitten pitää keskustella. Keskustelullekin on paikkansa, mutta jos aina vaan puhuu, niin milloin sitä tutustuu omiin ajatuksiinsa ja tunteisiinsa rauhassa? Koko ajan vaan peilaa niitä siihen toiseen, reagoi siihen mitä toinen sanoo ja kommentoi. 

Hyvä kommentti. Pariskunnat, jotka tekevät kaiken yhdessä, ovat selvästikin mustasukkaisia tai läheisriippuvaisia tai näitä molempia. Yhdessäolo perustuu selvästikin tarpeeseen kyylätä ja vahtia toista. Oikeasti omillaan oleva ihminen ei tarvitse eikä halua olla ja tehdä kaikkea toisen kanssa.

😂 no ei olla!

Mustasukkaisuus ei mahdu tähän huusholliin, molemmat matkustaa työn puolesta 4-12× vuodessa, on omia ystäviä joiden kanssa tavataan ja reissataan ja ystävissä on vastakkaista sukupuolta.

Läheisriippuvaisiakaan ei olla em syistä. Aikoinaan mieheni valitsi minut juuri siksi koska en ollut "kauko-ohjattava" vaan fiksu ja omatoiminen.

Mutta meillä on vaan niin kivaa yhdessä, olemme toistemme bestikset ja rakastajat. Ihan kuten parit ystäväpiirissämmekin. Kukaan ei vahdi eikä rajoita toisen tekemisiä, sehän olisi sairasta!

Kuvaavaa ehkä on että olemme rakentaneet 3 taloa yhdessä eroamatta ja nyt rempataan vanhaa taloa ulkomailla. Ihanaa saada touhuta ja suunnitella yhdessä. Toisen innon näkeminen saa iloiseksi. Samat unelmat.

Olemme aina tsempanneet toisiamme ja jakaneet arjen. Ei ole tarvinnut riidellä mistään keskenämme. Raksalla jonkun sirkkelin hajoaminen saa kyllä aikaan hetkellisen metakan:) N minuutin verran.

Olemme olleet vuosia etätöissä. Lounastetaan yhdessä, tehdään päivällinen yhdessä. Nautitaan talosta ja pihasta, minä nyhrään puskissa ja mies kantaa multaa ja tekee pengerryksiä. Könyän mustikkametsässä. Näin talvella katsellaan eurooppalaisia sarjoja takkatulen ääressä ja tavataan perhettä ja ystäviä. Välillä käyn lenkillä ja avannossa.

Voi kaikkien jumalten tähden, onneksi ei ole puolisoa!

Kotini on linnani. Tänne mahtuu vain kissa.

Miksi olla puolison kanssa, josta tarvitsee pitää taukoa? Oma puolisoni on paras ystäväni ja on pelkästään ihanaa ja kivaa olla hänen kanssaan. Yhteiseloa takana 20 vuotta ja aina ollaan oltu melkeen 24/7 yhdessä. Myös lasten kanssa tykätään olla, emme koe että heistäkään pitäisi taukoa saada. Meillä on kiva perhe ja hyvä tiimi. 

Hyvin pärjätään. Olen tehnyt töitä kotona jo vuosia ennen koronaa. Kummallakin on omaa aikaa ja omia harrastuksia, niitä voi harrastaa samassakin huoneessa.  Miten ihmiset oikein valitsevat kumppaninsa, jos täytyisi joka arkipäivä olla 8-10 h tauko toisen seurasta? Ei jaksa käsittää.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin pärjätään. Olen tehnyt töitä kotona jo vuosia ennen koronaa. Kummallakin on omaa aikaa ja omia harrastuksia, niitä voi harrastaa samassakin huoneessa.  Miten ihmiset oikein valitsevat kumppaninsa, jos täytyisi joka arkipäivä olla 8-10 h tauko toisen seurasta? Ei jaksa käsittää.

Ei tässä ole kyse siitä että puoliso olisi jotenkin väärä tai viallinen. Osa ihmisistä vain tarvitsee aikaa yksin vaikka se puoliso olisi kuinka ihana. Se on ilmeisesti niiden jotka eivät yksinäisyyttä kaipaa täysin mahdotonta tajuta. Ei kai silti tämä tarve vie meiltä oikeutta pariutua ja asua yhdessä?

Me molemmat tarvitsemme aikaa yksin. Koska puoliso on nyt koko ajan kotona hän saa edelleen olla yksin (minulla on tosi pitkät työmatkat vielä), mutta minä en sillä töissä on ihmisiä ja kotona samoin. Se tekee hetkittäin hermostuneeksi, ja näin olisi varmaan puolisollanikin jos hän olisi samassa tilanteessa. Jos otan vaikka yhden lomapäivän keskellä viikkoa hän on silti kotona. Ja minä tykkään olla juuri kotona. Yksin. Edes joskus. Se että toinen menee oven taakse piiloon ei ole sama asia. Voin toki mennä jonnekin muualle olemaan yksin mutta kun se koti olisi kivampi. On varmasti kauheampiakin asioita mutta silti harmittaa.

"Mies on aina töissä, mies ei hoida vauvaa, byääääääääääääääää :(((((((((("

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin pärjätään. Olen tehnyt töitä kotona jo vuosia ennen koronaa. Kummallakin on omaa aikaa ja omia harrastuksia, niitä voi harrastaa samassakin huoneessa.  Miten ihmiset oikein valitsevat kumppaninsa, jos täytyisi joka arkipäivä olla 8-10 h tauko toisen seurasta? Ei jaksa käsittää.

Ei tässä ole kyse siitä että puoliso olisi jotenkin väärä tai viallinen. Osa ihmisistä vain tarvitsee aikaa yksin vaikka se puoliso olisi kuinka ihana. Se on ilmeisesti niiden jotka eivät yksinäisyyttä kaipaa täysin mahdotonta tajuta. Ei kai silti tämä tarve vie meiltä oikeutta pariutua ja asua yhdessä?

Me molemmat tarvitsemme aikaa yksin. Koska puoliso on nyt koko ajan kotona hän saa edelleen olla yksin (minulla on tosi pitkät työmatkat vielä), mutta minä en sillä töissä on ihmisiä ja kotona samoin. Se tekee hetkittäin hermostuneeksi, ja näin olisi varmaan puolisollanikin jos hän olisi samassa tilanteessa. Jos otan vaikka yhden lomapäivän keskellä viikkoa hän on silti kotona. Ja minä tykkään olla juuri kotona. Yksin. Edes joskus. Se että toinen menee oven taakse piiloon ei ole sama asia. Voin toki mennä jonnekin muualle olemaan yksin mutta kun se koti olisi kivampi. On varmasti kauheampiakin asioita mutta silti harmittaa.

Olisiko kauheampi asia ollut olla sinkku korona-aikana ja nyt jo 4v parittelematta kuten minä?

N30

Vierailija kirjoitti:

Miksi olla puolison kanssa, josta tarvitsee pitää taukoa? Oma puolisoni on paras ystäväni ja on pelkästään ihanaa ja kivaa olla hänen kanssaan. Yhteiseloa takana 20 vuotta ja aina ollaan oltu melkeen 24/7 yhdessä. Myös lasten kanssa tykätään olla, emme koe että heistäkään pitäisi taukoa saada. Meillä on kiva perhe ja hyvä tiimi. 

Katsos kun jotkut on introvertteja, erityisherkkiä tai aistiyliherkkiä. Jonkun jatkuva läsnäolo ylirasittaa aivoja. Ei ole kyse siitä, että puoliso olis huono 🙄 Hienosti täällä porukka tuntee ylemmyydentunnetta siitä kun eivät osaa olla erossa miehestään tuntiakaan. Ja sanon "miehestään" koska ne miehet aivan takuuvarmasti nauttisivat omasta ajasta ilman vaimoa, jos sellaista joskus saisivat 😅

Ei ole olemassa yhtäkään ihmistä maan päällä jonka seuraa jaksaisin ympäri vuorokauden. Tunnen kyllä näitä "emme ole koskaan erossa"-pareja ja useimmiten niissä on pirttihirmu ja mustasukkainen nainen. Ei uskalla päästää ukkoaan talutushihnasta ulos juoksemaan. Ja mies on sopeutunut tähän vuosien varrella.

Huh, koronakaranteenin viimeinen päivä ja pää meinaa hajota. Olen ollut yli viikon sisällä. Ensin sairastuivat lapset ja sitten me aikuiset. Nyt huomaan, miten toisen naama voi ärsyttää, kun tietää, ettei ole mahdollista mennä edes kävelylenkille. Meillä vielä pieni asunto, missä ei ole omaa rauhaa.

Ihmiset ei kyllä ole koskaan tyytyväisiä.. Sinkkuna halutaan pakolla se kumppani, sit kun ollaan varattuja ja asiat hyvin.. Märistään sitten kumppanin naamasta.🤦‍♀️ Hänellä on sentään työ.. Mitä jos a. Olisit kiitollinen parisuhteesta b. Kiitollinen jos teillä on vielä lapsi c. 2 ihmistä, jotka jakavat kulut mm. asumisen.. Jos et jaksa suhdetta muuta yksin asumaan.. Onko se koko keskustelupalstan asia, jos sulla seinät kaatuu päälle? Kyllä täällä sinkuillakin on varmana samoja fiiiliksiä. 🤷

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeestiko te "rakastan puolisoani ja haluankin olla hänen kanssaan 24/7" -ihmiset kestäisitte sen, että toinen ihminen haluaa teiltä koko ajan jotakin, haluaa että osallistutte nimenomaan hänen asioihinsa? Siitähän ap:n ongelmassa on kyse. Ei minuakaan haittaa olla kotona 24/7 puolison kanssa, jos se yhdessä oleminen ei ole sitä, että toinen haluaa koko ajan että minä olen mukana siinä mitä hän tekee. Esim. jos mun puoliso alkaisi pyytää, että osallistun hänen työjuttuihinsa, niin en takuulla osallistuisi. En myöskään halua osallistua hänen musiikkiharrastukseensa ja katsoa vierestä, kun hän miksaa jotain biisiä, tai katsoa, kun hän pelaa tietokoneella. Minäkään en vaadi, että puoliso tulee katsomaan, kun minä ompelen tai että hän seuraa, kun kun maalaan. Olen ihan tyytyväinen kyllä siihen, että kun minä maalaan, niin hän pelaa. 

Minä en esim. ymmärrä appivanhempiani, jotka tekevät kaiken yhdessä. Miksi? Miksi pitää aina yhdessä mennä kauppaan, salille, lenkille ja mökille? Eikö niillä ole omia ajatuksia ja sisäistä maailmaa, kun joka hetki pitää täyttää olemalla jonkun kanssa? Jos en ikinä saisi ajatella ja olla rauhassa tulisin hulluksi. Kävelyllä on ihanaa, kun voi liikkua ja antaa omien ajatustensa virrata. Jos menen puolison kanssa niin sitten pitää keskustella. Keskustelullekin on paikkansa, mutta jos aina vaan puhuu, niin milloin sitä tutustuu omiin ajatuksiinsa ja tunteisiinsa rauhassa? Koko ajan vaan peilaa niitä siihen toiseen, reagoi siihen mitä toinen sanoo ja kommentoi. 

Hyvä kommentti. Pariskunnat, jotka tekevät kaiken yhdessä, ovat selvästikin mustasukkaisia tai läheisriippuvaisia tai näitä molempia. Yhdessäolo perustuu selvästikin tarpeeseen kyylätä ja vahtia toista. Oikeasti omillaan oleva ihminen ei tarvitse eikä halua olla ja tehdä kaikkea toisen kanssa.

😂 no ei olla!

Mustasukkaisuus ei mahdu tähän huusholliin, molemmat matkustaa työn puolesta 4-12× vuodessa, on omia ystäviä joiden kanssa tavataan ja reissataan ja ystävissä on vastakkaista sukupuolta.

Läheisriippuvaisiakaan ei olla em syistä. Aikoinaan mieheni valitsi minut juuri siksi koska en ollut "kauko-ohjattava" vaan fiksu ja omatoiminen.

Mutta meillä on vaan niin kivaa yhdessä, olemme toistemme bestikset ja rakastajat. Ihan kuten parit ystäväpiirissämmekin. Kukaan ei vahdi eikä rajoita toisen tekemisiä, sehän olisi sairasta!

Kuvaavaa ehkä on että olemme rakentaneet 3 taloa yhdessä eroamatta ja nyt rempataan vanhaa taloa ulkomailla. Ihanaa saada touhuta ja suunnitella yhdessä. Toisen innon näkeminen saa iloiseksi. Samat unelmat.

Olemme aina tsempanneet toisiamme ja jakaneet arjen. Ei ole tarvinnut riidellä mistään keskenämme. Raksalla jonkun sirkkelin hajoaminen saa kyllä aikaan hetkellisen metakan:) N minuutin verran.

Olemme olleet vuosia etätöissä. Lounastetaan yhdessä, tehdään päivällinen yhdessä. Nautitaan talosta ja pihasta, minä nyhrään puskissa ja mies kantaa multaa ja tekee pengerryksiä. Könyän mustikkametsässä. Näin talvella katsellaan eurooppalaisia sarjoja takkatulen ääressä ja tavataan perhettä ja ystäviä. Välillä käyn lenkillä ja avannossa.

Ketään ei kiinnosta teidän parisuhteen vaiheet ja että käyt avannossa😂. Omg ihmiset on tyhmiä. Luulevat että koko maailma pyörii heidän ympärillä.. Tai heidän perheensä/parisuhteensa ympärillä. Olisko täällä miljardeja muitakin ihmisiä.. (?).

Minä en kestäis. Mulla on kans tosi vahva oma tilan tarve. Luksusta on kun joskus mies a lapsi ovat yhdessä jossain ja saa olla ihan yksin kotona. Saa keskittyä omiin ajatuksiin ilman kenenkään keskeytyksiä.

Miehesi vaatii auttamaan sinua, mutta samallalailla vaadi häntä auttamaan sinua ja sinua voi auttaa sillä, että antaa omaa tilaa.

Tehkää joku viikkosopimus: yhden tietyn päivän viikosta tekee töitä jossain muualla (työpaikalla, kirjastossa, kahvilassa tmv). Lisäksi sopikaa joku viikonpäivä milloin käy vaunukävelyllä tmv ja sinä saat olla ihan yksin kotona.

Tärkein on se, että päivät on kiinteät ja sovitut ja tiedät, milloin oma aikasi on tulossa.