Kun puoliso on aina kotona, miten jaksatte?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kiristää hermoja. Ihana mies ja suunnitelma on kyllä maata samassa haudassa aikanaan. Mutta ei me menty naimisiin sillä ajatuksella, että ollaan 24/7 yhdessä. Tämä on ihan uutta. Matkustin ennen paljon työkseni. Silloin pystyi paljon helpommin pitämään yllä ihanteellista kuvaa omasta rakkaastaan ja katsomaan läpi sormien niitä ärsyttäviä pikku tapoja, joita hänellä on (kuten meillä kaikilla). Meillä mökki on vain kesäasuttava. Odotan kyllä kieltämättä, että lumet sulaisivat ja hän voisi lähteä sinne töihin. Itse olen hakenut töitä toisesta maasta. Muuttaisimme yhdessä vuoden päästä, mutta miten ihanaa olisi, jos voisin olla siellä vaikka viikon kuukaudesta ennen sitä. Jos meillä ei olisi vielä teini-ikäiset lapset, niin ihan tosissani ehdottaisin, että hankitaanko eri kämpät naapurista ja deittaillaan iltaisin. Haluaisin nähdä parhaat puolet hänestä.

Tiedäthän että on olemassa myös puolisoita joiden seurassa viihtyy oikeasti kaksneljäseitsemän eikä tee edes tiukkaa 🤣🤣🤣 mutta jokainen tavallaan, kun pakkohan se kulissiliitto on tosiaan olla. No elä huoli, toi teidän kulissi on tiedossa kaikilla, ihmisistä huokuu sellainen keskinäinen energia. Kaikki vaan odottaa, koska eroatte, vaikka muuta väittäisit somessa ja missä, trust me. 😀 Tuosta puuttuu enää, että jommalla kummalla olis joku suhde, oikeasti rakas toiselta salassa. Mistäpä tiedät vaikka olisikin, heh. Esitetään siihen asti että uskalletaan erota kun lapset lentää pesästä.

En ole ollenkaan vakuuttunut, että maailmassa olisi sellaista ihmistä, jonka kanssa jaksaisin olla 24/7. Olisiko minun melkein 30 vuotta sitten, kun puolisoa valitsin, pitänyt ennakoida koronapandemia ja etätyöt? Ihmiset muuttuvat. Me haluamme molemmat olla tässä suhteessa ja löytää uuden, molemmille sopivan tavan siinä olla. Minä olen tunnustava kristitty ja sitoutunut avioliittoon. enkä sitäpaitsi ole ihminen, joka luovuttaa helpolla. Kukaan ei ole luvannut, että avioliitossa olisi täydellisen onnellinen koko elämän. Suhde on muuttunut monta kertaa aiemminkin, niin kuin kaikki suhteet. Saatiin lapsia, oli pikkulapsiaika, lapset kasvoivat teineiksi, nyt vanhin on jo muuttanut ulos. Siinä tapahtuu paljon sopeutumista matkan varrella. Emme ole tässä suhteessa enää samalla tavalla kuin 19-vuotiaina olimme. Ei varmaan sinunkaan liittosi ole ikuisesti muuttumaton, ainakin toivon niin.

Ymmärrän, että haluat provota, mutta vastaanpa nyt kuitenkin.

Tein muutaman kuukauden etätöitä koronan takia. Puolsio oli lähes koko tuon ajan kotona, ensi sairauslomalla selkävaivan takia, sitten piti kaikki rästiin jäneet lomat + vuosiloman + lomarahavapaat siihen perään. Mä tein töitä työhuoneessa ja hän hoiti kotihommat, kävi lenkillä ja touhusi omia juttujaan. Tuo aika oli tosi kivaa, toisinaan käytiin mun lounastauolla ulkona syömässä, saatettiin harrastaa kesken päivän seksiä, juotiin päiväkahvit terassilla, jne.  

Minä olen ollut 13 v. työtön.  Minulla ei ole aktiivista elämää. En ryhdy työn hakuun.  Minulla ei ole ollut omia säänn. tuloja tänä aikana. Työkkäri ei piinaa, kun en ole työn hakia. P:so elättää eläkkeestään ja myös säästöistaan. Minä yritän olla halpa elättää. Työttömänä jää klubien ulkopuolelle. Ei tarvitse harrastaa, kyläillä eikä matkustella. P:so joskus käy jossain. Hän tulee hyvin harvoin tyhjään kotiin. Hän ei näytä häiriintyvän lähes ainaisesta kotona olemisestani, lähinnä roskien vientireissun ollessa matkustustani. 5elvitessäni eläkkeelle saisin suuremmat tulot kuin ennen eläkettä. Toisaalta moni ei siihen pystyisikään, herrojen etuoikeuksia tietenkään mainitsematta.

Ihan ihme meininki tässä ketjussa; alapeukutetaan niitä,jotka eivät ahdistu oman puolison kanssa olemisesta 😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinun mahdollista lähteä jonnekin vaikka yhdeksi päiväksi että olet ilman puolisoa ja lapsia... tai menet pitkälle kävelylenkille esimerkiksi. Tee jotain mistä pidät ja pistä lastenhoitovastuu miehellesi. Järjestä itsellesi sitä omaa aikaa.

Joo voi pitää melko todennäköisenä, että se vauva alkaa kasvaessaan myös ärsyttää ja kuormittaa. Kun on noin voimakas oman tilan tarve niin lapsiperhe-elämä on raskasta. Katso että mies osallistuu lapsen hoitoon ja tekee osansa ja huolehdi että saat sitä omaa aikaa myös. Tuo on haastava tilanne kun toinen taas olisi tosi seurallinen, ymmärrän hyvin että alkaa ärsyttää. Miestä taas ärsyttää sinun vetäytyminen ja hän kokee sen loukkaavana, etkö haluakaan olla hänen kanssaan. Yrittäkää nyt saada joku keskusteluyhteys ja ymmärrys molemmin puolin aikaan, ennen kuin parisuhde on ihan kriisissä.

Tämähän se on, jos vauva nukkuu 20 tuntia vuorokaudessa vielä, niin kyllä hän sitä sitä, mutta entä sitten, kun vauva tarvitsee seuranpitoa aamusta iltaan? Onko ap ja muut ihmisiä karsastavat/omaa aikaa hyvin paljon haluavat silloin helisemässä? Saako vauva olla ihan keskenään ja mamma vain katsoo telkkaa tai puhelintaan? Ja kun kärryttelemään lähdetään, niin onko mamma se äiti, joka tuijottaa silloinkin vain kännykkää? Sellaisia mammoja näkyy liikenteessä paljon.

Jos ja kun puolison naamakin kyrrbii, niin olisi varmasti hyvä etsiä itselle kokopäiväinen työpaikka ja laittaa lapsukainen hoitoon mahdollisimman pian.

Erinomaisesti sujuu. Meistä ei ole enää töissä kun toinen joka jää kohta eläkkeelle. Meillä on omakotitalossa omaa rauhaa ja omia puuhasteluja niin ettei tarvitse toinen toistensa kimpussa olla koko ajan. Annetaan toistemme nukkua rauhassa jos nukuttaa ja muutenkin olemme rauhallisia ja hiljaisia kumpikin. Pitkä, koko ikäinen suhde auttaa kun on tietää ja tuntee toisen kuin omat taskunsa. On ajan myötä muodostunut sellainen sujuva arki jota ei todellakaan ihan alusta asti ollut niin että paljon särmien hiontaa tarvittiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kiristää hermoja. Ihana mies ja suunnitelma on kyllä maata samassa haudassa aikanaan. Mutta ei me menty naimisiin sillä ajatuksella, että ollaan 24/7 yhdessä. Tämä on ihan uutta. Matkustin ennen paljon työkseni. Silloin pystyi paljon helpommin pitämään yllä ihanteellista kuvaa omasta rakkaastaan ja katsomaan läpi sormien niitä ärsyttäviä pikku tapoja, joita hänellä on (kuten meillä kaikilla). Meillä mökki on vain kesäasuttava. Odotan kyllä kieltämättä, että lumet sulaisivat ja hän voisi lähteä sinne töihin. Itse olen hakenut töitä toisesta maasta. Muuttaisimme yhdessä vuoden päästä, mutta miten ihanaa olisi, jos voisin olla siellä vaikka viikon kuukaudesta ennen sitä. Jos meillä ei olisi vielä teini-ikäiset lapset, niin ihan tosissani ehdottaisin, että hankitaanko eri kämpät naapurista ja deittaillaan iltaisin. Haluaisin nähdä parhaat puolet hänestä.

Tiedäthän että on olemassa myös puolisoita joiden seurassa viihtyy oikeasti kaksneljäseitsemän eikä tee edes tiukkaa 🤣🤣🤣 mutta jokainen tavallaan, kun pakkohan se kulissiliitto on tosiaan olla. No elä huoli, toi teidän kulissi on tiedossa kaikilla, ihmisistä huokuu sellainen keskinäinen energia. Kaikki vaan odottaa, koska eroatte, vaikka muuta väittäisit somessa ja missä, trust me. 😀 Tuosta puuttuu enää, että jommalla kummalla olis joku suhde, oikeasti rakas toiselta salassa. Mistäpä tiedät vaikka olisikin, heh. Esitetään siihen asti että uskalletaan erota kun lapset lentää pesästä.

En ole ollenkaan vakuuttunut, että maailmassa olisi sellaista ihmistä, jonka kanssa jaksaisin olla 24/7. Olisiko minun melkein 30 vuotta sitten, kun puolisoa valitsin, pitänyt ennakoida koronapandemia ja etätyöt? Ihmiset muuttuvat. Me haluamme molemmat olla tässä suhteessa ja löytää uuden, molemmille sopivan tavan siinä olla. Minä olen tunnustava kristitty ja sitoutunut avioliittoon. enkä sitäpaitsi ole ihminen, joka luovuttaa helpolla. Kukaan ei ole luvannut, että avioliitossa olisi täydellisen onnellinen koko elämän. Suhde on muuttunut monta kertaa aiemminkin, niin kuin kaikki suhteet. Saatiin lapsia, oli pikkulapsiaika, lapset kasvoivat teineiksi, nyt vanhin on jo muuttanut ulos. Siinä tapahtuu paljon sopeutumista matkan varrella. Emme ole tässä suhteessa enää samalla tavalla kuin 19-vuotiaina olimme. Ei varmaan sinunkaan liittosi ole ikuisesti muuttumaton, ainakin toivon niin.

Ymmärrän, että haluat provota, mutta vastaanpa nyt kuitenkin.

Huomaa, että vain ap:lla on ongelma, ei puolisolla. Ap on tosin fiktiivinen hahmo, mutta vastaavia tapauksia tuntuu olevan.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ihme meininki tässä ketjussa; alapeukutetaan niitä,jotka eivät ahdistu oman puolison kanssa olemisesta 😁

Niiden mielestä olisi sitten normaalia ahdistua tai ne ovat kateellisia sinkkuja joilla ei ole ketään kenestä ahdistua :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kiristää hermoja. Ihana mies ja suunnitelma on kyllä maata samassa haudassa aikanaan. Mutta ei me menty naimisiin sillä ajatuksella, että ollaan 24/7 yhdessä. Tämä on ihan uutta. Matkustin ennen paljon työkseni. Silloin pystyi paljon helpommin pitämään yllä ihanteellista kuvaa omasta rakkaastaan ja katsomaan läpi sormien niitä ärsyttäviä pikku tapoja, joita hänellä on (kuten meillä kaikilla). Meillä mökki on vain kesäasuttava. Odotan kyllä kieltämättä, että lumet sulaisivat ja hän voisi lähteä sinne töihin. Itse olen hakenut töitä toisesta maasta. Muuttaisimme yhdessä vuoden päästä, mutta miten ihanaa olisi, jos voisin olla siellä vaikka viikon kuukaudesta ennen sitä. Jos meillä ei olisi vielä teini-ikäiset lapset, niin ihan tosissani ehdottaisin, että hankitaanko eri kämpät naapurista ja deittaillaan iltaisin. Haluaisin nähdä parhaat puolet hänestä.

Tiedäthän että on olemassa myös puolisoita joiden seurassa viihtyy oikeasti kaksneljäseitsemän eikä tee edes tiukkaa 🤣🤣🤣 mutta jokainen tavallaan, kun pakkohan se kulissiliitto on tosiaan olla. No elä huoli, toi teidän kulissi on tiedossa kaikilla, ihmisistä huokuu sellainen keskinäinen energia. Kaikki vaan odottaa, koska eroatte, vaikka muuta väittäisit somessa ja missä, trust me. 😀 Tuosta puuttuu enää, että jommalla kummalla olis joku suhde, oikeasti rakas toiselta salassa. Mistäpä tiedät vaikka olisikin, heh. Esitetään siihen asti että uskalletaan erota kun lapset lentää pesästä.

En ole ollenkaan vakuuttunut, että maailmassa olisi sellaista ihmistä, jonka kanssa jaksaisin olla 24/7. Olisiko minun melkein 30 vuotta sitten, kun puolisoa valitsin, pitänyt ennakoida koronapandemia ja etätyöt? Ihmiset muuttuvat. Me haluamme molemmat olla tässä suhteessa ja löytää uuden, molemmille sopivan tavan siinä olla. Minä olen tunnustava kristitty ja sitoutunut avioliittoon. enkä sitäpaitsi ole ihminen, joka luovuttaa helpolla. Kukaan ei ole luvannut, että avioliitossa olisi täydellisen onnellinen koko elämän. Suhde on muuttunut monta kertaa aiemminkin, niin kuin kaikki suhteet. Saatiin lapsia, oli pikkulapsiaika, lapset kasvoivat teineiksi, nyt vanhin on jo muuttanut ulos. Siinä tapahtuu paljon sopeutumista matkan varrella. Emme ole tässä suhteessa enää samalla tavalla kuin 19-vuotiaina olimme. Ei varmaan sinunkaan liittosi ole ikuisesti muuttumaton, ainakin toivon niin.

Ymmärrän, että haluat provota, mutta vastaanpa nyt kuitenkin.

Huomaa, että vain ap:lla on ongelma, ei puolisolla. Ap on tosin fiktiivinen hahmo, mutta vastaavia tapauksia tuntuu olevan.

Minä vastaaja tässä yllä en ole ap. Tämä oli eri liito kuin ap:n. Vastasin vain sivusta tälle henkilölle, joka haluaa määritellä minun liittoni kulissiksi siitä syystä, että etätyöt ja pienissä nurkissa pyöriminen riipii hermoja. Minä tarkoitin mitä sanoin, kun kysyttiin TAHDOTKO. Huom. myös vastamäissä. Minä tahdon edelleen.

Silloin kun elämä oli tuota, jaksoin ihan hyvin. Mutta puolisoni ei olekaan mikään räpätäti, eli sain olla omissa ajatuksissanikin. Ja ainahan pystyin poistumaan itse kotoa omiin menoihini.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ihme meininki tässä ketjussa; alapeukutetaan niitä,jotka eivät ahdistu oman puolison kanssa olemisesta 😁

Lähinnä sitä asennetta varmaan, kun neuvot ovat luokkaa eroa, jos et kestä puolisosi naamaa koko ajan, et rakasta, olisit valinnut paremman puolison, olet paska. 

Vierailija kirjoitti:

En kestäisi. Luojan kiitos mieheni käy "kunnon" töissä, kun itse olen kotona.

Mitä on ne "kunnon" työt tässä tapauksessa?

Mun mieheni on johtotehtävissä teollisuudessa, tytär, poika, miniä ja vävy IT-/elintarvike-/teollisuus- /kiinteistöalalla päällikkötehtävissä ja kaikki ovat olleet n 90% etänä kuluneet 2v. Mun mielestä ihan kunnon töitä nuokin. 

Olen suht introvertti, mutta ei oman miehen läsnäolo haittaa juuri ikinä. Hän oli melkein vuoden työttömänä kotona. Itse olen käynyt töissä. Missään vaiheessa ei ole alkanut ärsyttämään kun toinen on aina kotona. Meidän sosialisointi muiden ihmisten kanssa on koronan takia ollut lähellä nollaa. Pidämme toistemme seurasta paljon ja aina on jotakin kiinnostavaa keskusteltavaa. Kun tarvitsee omaa aikaa niin aina voi mennä toiseen huoneeseen lukemaan/kuuntelemaan musiikkia.

Kertoo jotain nyky-yhteiskunnasta, että näitä etätöitäkin kutsutaan töiksi. Ei se ole työtä. Se on töisen työllä loisimista. Jonkun on tehtävä oikeita töitä pienellä palkalla, että saadaan laiskojen konttorirottien ylisuuret palkatkin maksettua. 

Ahdistun koska se on työtön juopposika, muuta ei osaa ku rönytä ja sikailla

Vierailija kirjoitti:

Kertoo jotain nyky-yhteiskunnasta, että näitä etätöitäkin kutsutaan töiksi. Ei se ole työtä. Se on töisen työllä loisimista. Jonkun on tehtävä oikeita töitä pienellä palkalla, että saadaan laiskojen konttorirottien ylisuuret palkatkin maksettua. 

Haha, tää on tietysti provo. Mutta kysyn kuitenkin. Olen lääketeollisuudessa. Suunnittelemme lääketutkimuksia. Työkaverit ovat ulkomailla. Siis sinun mukaasi, kun puhun tai kirjoitan heidän kanssaan istuen yhtiön Suomen konttorin tiloissa, se on työtä, mutta jos teen saman kotoa, se ei ole työtä?

Eli sen tuolin sijainti määrittää, onko se työtä?

Miksi asutte yhdessä jos haluat omaa rauhaa? Oma kämppä ois paras vaihtoehto. Voitte muuttaa erilleen vaikka ilman eroakin.

Etkös sä ap voisi mennä osa-aikatöihin, jos kerta miehesi on vapaalla paljon ja hän voisi hoitaa vauvaa?

Vierailija kirjoitti:

Miksi asutte yhdessä jos haluat omaa rauhaa? Oma kämppä ois paras vaihtoehto. Voitte muuttaa erilleen vaikka ilman eroakin.

Haluan asua puolisoni kanssa, mutta ei se sitä tarkoita, että pitää olla yhdessä 24/7. Normaalissa elämässä niitä hengähdystaukoja tulee ihan luonnostaan, erilaiset työajat, omat menot jne. On sitten kivaa olla yhdessä. Mutta kyllä tuo pari vuotta etätyötä saman katon alla oli liikaa. Ei ole kyse siitä, että en haluaisi olla juuri hänen kanssaan 24/7, en ylipäätään jaksa ihmisiä koko aikaa. Tarvitsen aikaa omien ajatusten kanssa. Yhdessä asuminen sujuu mukavasti, kun molemmille antaa omaa tilaa. Stressaavampaa oli mielestäni aika, kun ei asuttu yhdessä. Ainainen sopiminen milloin nähdään ja kumman luona ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Hienosti jaksan, mutta mulla onkin aivan ihan mies. Eksän kanssa taas oli painajaista olla molemmat koko ajan kotona, kun oli todella räjähdysherkkä mies.

 Tää uushan onkin kuuro niin ei kuule jatkuvaa nalkutustas.