Kun puoliso on aina kotona, miten jaksatte?

Heikosti. Mies lukee aamusta iltaan ääneen sotauutisia ja foliohattuilee.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kiristää hermoja. Ihana mies ja suunnitelma on kyllä maata samassa haudassa aikanaan. Mutta ei me menty naimisiin sillä ajatuksella, että ollaan 24/7 yhdessä. Tämä on ihan uutta. Matkustin ennen paljon työkseni. Silloin pystyi paljon helpommin pitämään yllä ihanteellista kuvaa omasta rakkaastaan ja katsomaan läpi sormien niitä ärsyttäviä pikku tapoja, joita hänellä on (kuten meillä kaikilla). Meillä mökki on vain kesäasuttava. Odotan kyllä kieltämättä, että lumet sulaisivat ja hän voisi lähteä sinne töihin. Itse olen hakenut töitä toisesta maasta. Muuttaisimme yhdessä vuoden päästä, mutta miten ihanaa olisi, jos voisin olla siellä vaikka viikon kuukaudesta ennen sitä. Jos meillä ei olisi vielä teini-ikäiset lapset, niin ihan tosissani ehdottaisin, että hankitaanko eri kämpät naapurista ja deittaillaan iltaisin. Haluaisin nähdä parhaat puolet hänestä.

Tiedäthän että on olemassa myös puolisoita joiden seurassa viihtyy oikeasti kaksneljäseitsemän eikä tee edes tiukkaa 🤣🤣🤣 mutta jokainen tavallaan, kun pakkohan se kulissiliitto on tosiaan olla. No elä huoli, toi teidän kulissi on tiedossa kaikilla, ihmisistä huokuu sellainen keskinäinen energia. Kaikki vaan odottaa, koska eroatte, vaikka muuta väittäisit somessa ja missä, trust me. 😀 Tuosta puuttuu enää, että jommalla kummalla olis joku suhde, oikeasti rakas toiselta salassa. Mistäpä tiedät vaikka olisikin, heh. Esitetään siihen asti että uskalletaan erota kun lapset lentää pesästä.

Itselleni kamalinta oli edellisessä suhteessani se etten saanut runkata rauhassa kun toinen oli koko ajan paikalla. Seksi ei tietenkään tullut kysymykseen, olinhan irstas miessika. Vaihtamalla parani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

200 neliötä ja kolme kerrosta. Voin olla omissa oloissani, jos siltä tuntuu. Tosin harvoin on tarvetta.

Meillä on 400 neliötä ja uima-allas.

Meillä onkin 600 neliötä, neljä kerrosta ja kaksi uima-allasta. Ja loma-asunto ulkomailla.

Vierailija kirjoitti:

No en oikein jaksa suoraan sanottuna. Korona-aika on kuivettanut työ- ja hupimatkailunkin pois eli ukko on aina kotona. Tuntuu, että tulen hulluksi. Minulla on suuri tarve omalle yksityisella ajalle ja tuntuu, että sekoan, kun koko ajan on seuraa. Salaa toivon, että hän saisi työkomennuksen vaikka vuosiksi jonnekin kauas.

Oletko itse ajatellut töihin menoa?? Ehkä jotain reissuhommaa!?!?

En jaksais katsella, enkä jaksais itsekään pyöriä kaikki päivät kotoa. Onneksi miehellä on mahdollisuus olla toimistolla. Vaikka on ollut etätyösuositus onhän tehnyt etätyötä vain flunssaisena. Itsellä ei korona ole vaikuttanut mitenkään arkikuvioihin. Joka aamu olen lähtenyt töihin. Monet jotka on ollut etätyössä ovat turvonneet ja ovat muuttuneet nuhjaantuneen ja huonokuntoisen näköisiksi.

Kaupunkiasumisen ongelmia, kannattaa muuttaa maalle. Meilläkin on niin iso talo ja tontti, että jos alkaa toisen naama kyllästyttää, voi pysyä vaikka viikon omissa oloissaan niin, ettei tarvitse edes kuulla toista, saati nähdä. 

Hyvä kysymys, mulla kans puoliso ja lapsensa ovat koko ajan kotona, ei mitään koulun/työn ulkopuolista elämää hyvin satunnaisia tapahtumia lukuunottamatta. Kyllähän tää välillä vähän ahdistaa, itse kuitenkin harrastan liikuntaa ja olen n. 3-4 päivänä poissa iltaisin sen n. 1,5 tuntia ja kesällä mökkeilen yksikseni ja olen päiviä poissa kotoa. Minulla ei vain koskaan ole kotona sitä rauhallista yksinoloaikaa, ja näin introvertille se tuntuu kyllä vaikealta. En saa esim. käytännössä koskaan olla vaikka olohuoneessa yksikseni ja katsoa mitä haluan, tai kuunnella rauhassa musiikkia ihan kaiuttimista. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole tuota ongelmaa, mutta mikä estää sanomasta sille kultamurulle, että nyt namunassukka se naama umpeen ja tee ite työsi, haluat olla rauhassa? Kommunikointia, aapee, ei sen kummempaa.

Onhan tuossakin tyyliä juosta pakoon totuutta ettei kemianne kohtaa. Suhteenne on suvantovaiheessa, kohta molemmat olette taas tinderissä etsimässä uutta "rakkautta."

Nauttikaa kertakäyttökulttuurista, itse loitte sen kulttuurin

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys, mulla kans puoliso ja lapsensa ovat koko ajan kotona, ei mitään koulun/työn ulkopuolista elämää hyvin satunnaisia tapahtumia lukuunottamatta. Kyllähän tää välillä vähän ahdistaa, itse kuitenkin harrastan liikuntaa ja olen n. 3-4 päivänä poissa iltaisin sen n. 1,5 tuntia ja kesällä mökkeilen yksikseni ja olen päiviä poissa kotoa. Minulla ei vain koskaan ole kotona sitä rauhallista yksinoloaikaa, ja näin introvertille se tuntuu kyllä vaikealta. En saa esim. käytännössä koskaan olla vaikka olohuoneessa yksikseni ja katsoa mitä haluan, tai kuunnella rauhassa musiikkia ihan kaiuttimista. 

Introvertti, Ekstrovertti ja kaikki muu myers-brigssin kehitelmät on vain ja ainoastaan HR jakkukalkkunoille keksitty uusi "tuote" mitä voidaan työpaikalla kaikenmaailman kehopositiivisuuden ja mikroaggressioiden kanssa jaella että HR olisi jotain tekemistä.

Se ei ole perheesi syy ettet osaa kehittää itseäsi tai pääse eroon sosiaalihäiriötäsi. Älä lisäänny jos et tunne oloasi kotoisaksi perheesi kesken. Parasta mitä voit perheellesi tehdä on lähteä.

Kohta voi puolisolle tulla lähtö rintamalle ja olisi kaikille suomalaisille tärkeää, että annat äänesi

Kaikki jotka pelkää venäjän hyökkäävän Suomeen, voisivat pienellä eleellä muutamassa minuutissa tehdä Suomalaisten henkiä säästävä eleen.

Käykää antamassa tukenne ottaa uudelleen käyttöön jalkaväki miinat kansalaisaloitteessa, mene heti, niin saadaan asia nopeasti etenemään.

Enää muutama tuhatta ääntä ja moni suomalainen henki säästyy, jos idästä hyökätään.

P.S. venäjällä on käytössä nämä miinat, miksi ei siis Suomella.

Ne ovat halpoja, tehokkaita ja nopeita asentaa hidastamaan etenemistä.

Linkkiä ei saa tänne laittaa, mutta copy paste vie lähelle

kansalaisaloite jalkaväkimiinojen palauttamiseksi 2954

Hannele71 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys, mulla kans puoliso ja lapsensa ovat koko ajan kotona, ei mitään koulun/työn ulkopuolista elämää hyvin satunnaisia tapahtumia lukuunottamatta. Kyllähän tää välillä vähän ahdistaa, itse kuitenkin harrastan liikuntaa ja olen n. 3-4 päivänä poissa iltaisin sen n. 1,5 tuntia ja kesällä mökkeilen yksikseni ja olen päiviä poissa kotoa. Minulla ei vain koskaan ole kotona sitä rauhallista yksinoloaikaa, ja näin introvertille se tuntuu kyllä vaikealta. En saa esim. käytännössä koskaan olla vaikka olohuoneessa yksikseni ja katsoa mitä haluan, tai kuunnella rauhassa musiikkia ihan kaiuttimista. 

Introvertti, Ekstrovertti ja kaikki muu myers-brigssin kehitelmät on vain ja ainoastaan HR jakkukalkkunoille keksitty uusi "tuote" mitä voidaan työpaikalla kaikenmaailman kehopositiivisuuden ja mikroaggressioiden kanssa jaella että HR olisi jotain tekemistä.

Se ei ole perheesi syy ettet osaa kehittää itseäsi tai pääse eroon sosiaalihäiriötäsi. Älä lisäänny jos et tunne oloasi kotoisaksi perheesi kesken. Parasta mitä voit perheellesi tehdä on lähteä.

Moi Hannele! Kiitos vastauksestasi, se oli oikein rakentava ja tarkkanäköinen. Kaikkea hyvää sulle jatkossa!

Meitä on moneen junaan. Jos kumppanin kanssa ei oikein viihdy ja pitkään samassa tilassa samaan aikaan rupeaa ahdistamaan, ja kaipaa ainoastaan omia kavereita ja omaa aikaa, niin ei ihme että parisuhteet ei enää kestä. Miksi menette yhteen sellaisten ihmisten kanssa joita ette jaksa katsella ja kuunnella?

Me ollaan oikeastaan nykyään jatkuvasti yhdessä, parisuhdetta ja liittoa takana vajaa 20v ja viimeset kaksi vuotta joka päivä yhdessä. Työpäivät osittain talon eri päissä, mutta kyllä siinä usein myös kohdataankin. Joistain työjutuista puhutaan ja tsempataan toista. Vapaa ajatkin ollaan yhdessä ja perheen kanssa, tosin muksut sen ikäsiä että niillä paljon omiakin menoja.

Itse olen introvertti ja kaipaan välillä sitä että saan olla omissa ajatuksissani, ja silloin olen kuulokkeet päässä tai vetäydyn johonkin kirjan, lehden tai puhelimen kanssa ja saan olla sen vaikka tunnin itekseni, muut puuhaa muuta.

Meillä toimii oikein hyvin, ollaan toistemme parhaat kaverit ja puolisot ja viihdytään erittäin hyvin yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Meitä on moneen junaan. Jos kumppanin kanssa ei oikein viihdy ja pitkään samassa tilassa samaan aikaan rupeaa ahdistamaan, ja kaipaa ainoastaan omia kavereita ja omaa aikaa, niin ei ihme että parisuhteet ei enää kestä. Miksi menette yhteen sellaisten ihmisten kanssa joita ette jaksa katsella ja kuunnella?

Olen ehdottomasti monogamian kannattaja, mutta eihän kukaan jaksa katsella kenenkään naamaa koko aikaa? Tuohan on ihan hullu ajatus ja kuulostaa ainoastaan läheisriippuvaiselle sopivalta tavalta olla parisuhteessa. Kyllä se on mielestäni ihan tervettä haluta välillä omaa aikaa tai muidenkin ihmisten seuraa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

200 neliötä ja kolme kerrosta. Voin olla omissa oloissani, jos siltä tuntuu. Tosin harvoin on tarvetta.

Meillä on 400 neliötä ja uima-allas.

Meillä onkin 600 neliötä, neljä kerrosta ja kaksi uima-allasta. Ja loma-asunto ulkomailla.

Meillä on 1000 neliötämaailnan jokaisessa maassa, ja jos joku isommasta kertoo, rakennan aina 10 neliötä lisää. Mökit on joka maassa 600000 neliötä.

Hyvin. Meillä on aina hauskaa. Ollaan parhaita kavereita. On ollut kivaa tehdä etätöitä yhdessä. Toimistolla oloa inhoan. Olen myös introvertti. Kun haluan omaa aikaa katselen sarjoja kuulokkeet päässä tai lähden ulos.

On todella ok haluta omaa tilaa ja ahdistua siitä, että toinen haluaa jakaa liikaa asioita, esim. just noi työasiat. Se ei tarkoita etteikö rakastaisi tai ettette olisi toisillenne sopivat kumppanit. Eroavaisuutta voi olla tuossa oman tilan tarpeessa.

Ja se, että haluaa tehdä kaiken yhdessä ei ole mikään kaiken kattava rakkaudenosoitus, vaan yksi tapa osoittaa rakkautta ja vain yksi malli olla parisuhteessa. Itse esim. osoitan rakkautta tekemällä toisen puolesta asioita tai hoitamalla yhteisiä asioita, jotta meillä olisi yhteistä kivaa aikaa mahdollisimman paljon ja tylsät velvollisuudet hoidettu nopeasti pois. Kumppanini taas osoittaa rakkautta sillä, että haluaa tehdä lähes kaiken yhdessä. Ja se ei ole minun tapani. Se on minusta jopa tukahduttavaa.

Mutta näistä asioista keskustelemme ja löydämme kultaisen keskitien.

Sitä haluan vielä korostaa, että kaiken jakaminen yhdessä ei todellakaan ole osoitus rakkaudesta.

Hyvä näkemys tämäkin.

Ja minä katselen kotona kehitystä, jossa keskusteleminen ja yhdessäviihtyminen vähenee vähenemistään. Mutta enpä viitti seuraani tyrkyttää, koska se ärsyttää.

Vierailija kirjoitti:

On todella ok haluta omaa tilaa ja ahdistua siitä, että toinen haluaa jakaa liikaa asioita, esim. just noi työasiat. Se ei tarkoita etteikö rakastaisi tai ettette olisi toisillenne sopivat kumppanit. Eroavaisuutta voi olla tuossa oman tilan tarpeessa.

Ja se, että haluaa tehdä kaiken yhdessä ei ole mikään kaiken kattava rakkaudenosoitus, vaan yksi tapa osoittaa rakkautta ja vain yksi malli olla parisuhteessa. Itse esim. osoitan rakkautta tekemällä toisen puolesta asioita tai hoitamalla yhteisiä asioita, jotta meillä olisi yhteistä kivaa aikaa mahdollisimman paljon ja tylsät velvollisuudet hoidettu nopeasti pois. Kumppanini taas osoittaa rakkautta sillä, että haluaa tehdä lähes kaiken yhdessä. Ja se ei ole minun tapani. Se on minusta jopa tukahduttavaa.

Mutta näistä asioista keskustelemme ja löydämme kultaisen keskitien.

Sitä haluan vielä korostaa, että kaiken jakaminen yhdessä ei todellakaan ole osoitus rakkaudesta.

Tämä. Minusta aloittajan ongelma on varsin inhimillinen, eikä todellakaan tarkoita että mies olisi väärä tai suhde tuhoontuomittu. Jotkut oikeasti kaipaavat omaa rauhaa enemmän kuin toiset, eikä siinä ole mitään väärää. Ei puoliso ole automaattisesti oman rauhan tarpeen ulkopuolella, vaan myös hän on ihminen, jolta kaipaa rauhaa. Vaikka rakastaisi.

Ei kai muu auta kuin kommunikaatio. On myös eri asia olla samassa tilassa koko ajan niin, että kumpikin on suht hiljaa ja tekee omia juttujaan, kuin niin että toinen puhuu koko ajan ja vaatii toista osallistumaan kaikkeen. Itse en jaksaisi mitään symbioottista suhdetta, jossa kaikki pitäisi tehdä yhdessä.

No huh huh, me oltiin miehen kanssa useita vuosia kahdestaan 24/7 työttömyyden takia. Hyvin meni, opittiin vaan toisistamme lisää koko ajan. Nykyäänkin mies on taas uudestaan työttömänä kotona, ja itse teen osittain kotoa käsin töitä. Hyvin menee, varsin kivaa on se, että on ruoka valmiina kotona kun tulen töistä.