Kun puoliso on aina kotona, miten jaksatte?

Mulla on oma huone, jonka oven saa kiinni. 

Mä en kaipaa kamalasti ihmiskontakteja tai tekemistä muiden kanssa vapaa-ajalla mutta puolison kanssa viihdyin niin ennen koronaa kuin koronan aikanakin 24/7 jos mahdollista. Olin pitkään (kuukausia) lomautettuna ja puoliso etätöissä  ja parasta siinä oli yhdessäolo puolison kanssa. Mut meillä ehkä sitten edelleen parinkymmenen vuoden jälkeen suhde on sellainen, että sukat pyörii jalassa toisen seurassa, eli puolison seura ei ole koskaan kyllästyttänyt.

Jos tuntuu ettei jaksa toisen seuraa niin paljon, lenkille/oma harrastus ja ehkä ihan vain keskustelu et tarvii ihan oma aikaa. Mulla yksi kaveri, joka on tällainen ja ihan onnellisessa suhteessa kaipasi jonkunverran yksinoloa et pää kesti kasassa. Sen voi varmaan nätisti selittää sille kumppanille?

Vierailija kirjoitti:

Eli vain sinulla on ongelma ap. Miten meinasit jaksaa siippaasi vaikka seuraavat 50 vuotta, jos et nyt jaksa? Et taida rakastaa.

Mikä muuten estää sinua lähtemästä ulkoilemaan ja keksimään ihan omia asioita?

En nyt sanoisi, ettei rakasta jotakuta, jos ei halua viettää joka ikistä hetkeä puolisonsa kanssa. Kyllä minä ulkoilen vauvan kanssa sen minkä pystyn ja teen omia asioita sen verran mitä vauvan kanssa ehtii eli ei paljoa.

En mä miehen kanssa aio viettää jokaista hetkeä seuraavat 50 vuotta, hirveä ajatuskin.

Ei tule ole mikään introvertti piirre. Jos kaksi ihmistä oikeasti rakastaa toisiaan ja on luotuja toisilleen niin voi olla koko loppuelämän yhdessä pienen asunnon sisällä. Ei tarvitse jännittää tai puhua koko ajan. Molemmat voi touhuta omia juttuja. Ongelmat alkaa usein kun naisen psyyke ei kestä joten aletaan tekemään ongelmia mitättömistä asioista. Ongelma on silloin naisessa eikä miehessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole tuota ongelmaa, mutta mikä estää sanomasta sille kultamurulle, että nyt namunassukka se naama umpeen ja tee ite työsi, haluat olla rauhassa? Kommunikointia, aapee, ei sen kummempaa.

Olen joskus sanonut, mutta sai vastauksesi, että perheenjäsenten pitää auttaa toisiaan ja jos en auta, en tue häntä.

Oletko tosissasi? Tietääkö työnantaja, että hänellä on työntekijöitä, jotka eivät pysty töihinsä ilman vaimoaan? Ehkä sun kannattaisi hakea sinne töihin, ja mies hoitakoon lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Mä en kaipaa kamalasti ihmiskontakteja tai tekemistä muiden kanssa vapaa-ajalla mutta puolison kanssa viihdyin niin ennen koronaa kuin koronan aikanakin 24/7 jos mahdollista. Olin pitkään (kuukausia) lomautettuna ja puoliso etätöissä  ja parasta siinä oli yhdessäolo puolison kanssa. Mut meillä ehkä sitten edelleen parinkymmenen vuoden jälkeen suhde on sellainen, että sukat pyörii jalassa toisen seurassa, eli puolison seura ei ole koskaan kyllästyttänyt.

Jos tuntuu ettei jaksa toisen seuraa niin paljon, lenkille/oma harrastus ja ehkä ihan vain keskustelu et tarvii ihan oma aikaa. Mulla yksi kaveri, joka on tällainen ja ihan onnellisessa suhteessa kaipasi jonkunverran yksinoloa et pää kesti kasassa. Sen voi varmaan nätisti selittää sille kumppanille?

Pitää yrittää selittää, että tarvitsen omaa aikaa. Ehkä aika auttaa, kun vauva on isompi ja pääsen hetkeksi yksin jonnekin.

Meillä on ollut ihanaa yhdessä etätöissä .  Lapset muuttaneet jo kotoa. Olemme eläneet vuosikymmenet saman katon alla, ja nyt ollut etuoikeus olla arkenakin toisen lähellä.  Mutta ei estä sitä, että kaipaa työkavereita ja vähän liikkuvampaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole tuota ongelmaa, mutta mikä estää sanomasta sille kultamurulle, että nyt namunassukka se naama umpeen ja tee ite työsi, haluat olla rauhassa? Kommunikointia, aapee, ei sen kummempaa.

Olen joskus sanonut, mutta sai vastauksesi, että perheenjäsenten pitää auttaa toisiaan ja jos en auta, en tue häntä.

Oletko tosissasi? Tietääkö työnantaja, että hänellä on työntekijöitä, jotka eivät pysty töihinsä ilman vaimoaan? Ehkä sun kannattaisi hakea sinne töihin, ja mies hoitakoon lapsen.

Hänellä on siis oma yritys ja saa itse päättää kaikesta. Muuten toimisi tuo :)

Vierailija kirjoitti:

Ei tule ole mikään introvertti piirre. Jos kaksi ihmistä oikeasti rakastaa toisiaan ja on luotuja toisilleen niin voi olla koko loppuelämän yhdessä pienen asunnon sisällä. Ei tarvitse jännittää tai puhua koko ajan. Molemmat voi touhuta omia juttuja. Ongelmat alkaa usein kun naisen psyyke ei kestä joten aletaan tekemään ongelmia mitättömistä asioista. Ongelma on silloin naisessa eikä miehessä.

Olen eri mieltä, minusta tämä on introvertti piirre, että haluan hetken hengähtää, olla itsekseni, lukea vaikka kirjaa, olla hiljaa. Siis vaikka kun vauva nukkuu.

Mene sä töihin ja jätä mies kotiin vauvan kanssa.

Miksi olla parisuhteessa ihmisen kanssa, jota ei jaksa katsella 24/7? Näitä tilanteita tulee kyllä eteen, koronasta huolimatta.

Mun mies on introvertti ja mä työtön. Annan hänelle tilaa esim. lähtemällä ulkoilemaan tai vanhempieni luokse toiseen kaupunkiin.

Vaikuttaa siitä, että miehesi ei edes halua antaa sulle tilaa. Ette voi elää pelkästään miehesi ehdoilla, suhteenne kasvaa kieroon. Puolisot tukee toisiaan joo, mutta yksinkin pitää pystyä olemaan .

Vierailija kirjoitti:

No en oikein jaksa suoraan sanottuna. Korona-aika on kuivettanut työ- ja hupimatkailunkin pois eli ukko on aina kotona. Tuntuu, että tulen hulluksi. Minulla on suuri tarve omalle yksityisella ajalle ja tuntuu, että sekoan, kun koko ajan on seuraa. Salaa toivon, että hän saisi työkomennuksen vaikka vuosiksi jonnekin kauas.

Ymmärrän, toivon, että tulevaisuudessa meillä auttaa uusi työhuone, uusi makkari jne. Palaan toki myös itse töihin vuoden päästä...

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on introvertti ja mä työtön. Annan hänelle tilaa esim. lähtemällä ulkoilemaan tai vanhempieni luokse toiseen kaupunkiin.

Vaikuttaa siitä, että miehesi ei edes halua antaa sulle tilaa. Ette voi elää pelkästään miehesi ehdoilla, suhteenne kasvaa kieroon. Puolisot tukee toisiaan joo, mutta yksinkin pitää pystyä olemaan .

Olet hyvä kumppani :)

Meillä muuten sama tilanne, mutta mies on työttömänä. Meillä toimii ihan hyvin, kun meidän rytmit on erilaiset. Mies on yökukkuja ja mä herään mieluummin aamulla, jolloin mä hoidan lasta aamulla ja päivällä, ja mies illalla ja yöllä. On kiva hoitaa lasta yhdessä ja voidaan lähteä iltapäivälläkin johonkin.

Ennen vauvaakin tilanne oli sopuisa, vaikka mulla oli työpiste olkkarissa (asuttiin kaksiossa). Ollaan molemmat kotona viihtyvää sorttia eikä meillä oli kovin paljon ystäviä. Kummallakin pari kaveria, joita nähdään kerran kuussa.

Ilmeisesti miehelläsi olisi myös mahdollisuus työskennellä jossain muualla kuin kotona? Voisitteko sopia, että tekee vaikka kolme etäpäivää viikossa ja loput päivistä on muualla?

Mä tulisin hulluksi. Onneks ollaan molemmat töissä kodin ulkopuolella ja mulla vielä vuorotyö. En todellakaan kestäisi 24/7 ketään ihmistä, paitsi omia lapsiani silloin kun olivat vauvoja. Kiva on olla yhdessä silloin, kun se ei ole jatkuvaa ja pakon sanelemaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi olla parisuhteessa ihmisen kanssa, jota ei jaksa katsella 24/7? Näitä tilanteita tulee kyllä eteen, koronasta huolimatta.

Enpä tiedä jaksaisinko katsella ketään 24/7 koskaan. Onko se joku ihanne tai hyvän parisuhteen merkki, että viihtyy AINA yhdessä? Minusta on aivan erilaista, kun molemmat käy töissä kodin ulkopuolella kuin se, että nökötetään jatkuvasti kotona. Ei tätä vaan tajunnut aiemmin, kun nähtiin harvemmin ja panostettiin siihen yhdessäoloon enempi.

Voin tunnistaa ongelman. Exän kanssa oli tuollaista. Hän oli paljon kotona työttömyyden takia ja mä sairaslomalla. Koko ajan toistemme välittömässä vaikutuspiirissä. Exää se ei haitannut, koska hän nautti siitä. Koko ajan toimitti jotain "asiaa", siis höpötti jotain olematonta. Oli aika raskasta.

Uudessa suhteessa olen tehnyt sen ratkaisun, että en muuta yhteen. Nykyinen miesystäväni on introvertti minun laillani ja ihan paras ratkaisu meille molemmille on omat kämpät.

Vierailija kirjoitti:

Mä tulisin hulluksi. Onneks ollaan molemmat töissä kodin ulkopuolella ja mulla vielä vuorotyö. En todellakaan kestäisi 24/7 ketään ihmistä, paitsi omia lapsiani silloin kun olivat vauvoja. Kiva on olla yhdessä silloin, kun se ei ole jatkuvaa ja pakon sanelemaa.

Ihanaa kun on ymmärtäjiäkin :) Kyllä mäkin tuota vauvaa kestän toki, mutta onneksi nukkuukin välillä ja odotan, kun voi olla tunnin pari erossa helposti eli pääsen omiin harrastuksiin.