Lue keskustelun säännöt.
Mies nolasi minut alttarilla totaalisesti (terveiset tutuille)
08.07.2015 |
Vuosia suunnittelin ja unelmoin häistä. Kauniina ruskaisena syksypäivänä mieheni kosi minua ja antoi vapaat kädet häiden suunnittelun suhteen. Eivät häät mitkään överiprameat olleet, mutta tilaisuus oli kaunis ja herkkä. Tai niin minä toivoin.
En käyttäytynyt kuin bridezilla missään nimessä. Kysyin mieheni mielipidettä kaikkeen, sillä kyseessä oli kuitenkin meidän eikä minun häät. Olin onneni kukkuloilla, kun kaikki meni niin rauhallisesti ja ilman sen suurempaa stressiä.
Koitti häiden aamu. Vieraat saapuivat paikalle yksi toisensa jälkeen. Minä olin morsiusneitojeni kanssa valmistautumassa vihkimispaikan läheisessä saunarakennuksessa. Sanoin ääneen, että minua jännittää. Häiden olematon stressi kumpusi jostain syvistä syövereistä, olin sen ajatusten voimalla yrittänyt sivuuttaa. Siinä sitten hengittelin syvään ja rauhoituin.
Astelin alttarille äitini saattelemana. Rakas isäni on jo kuollut vuosia sitten syöpään. Voi miten komealta mieheni näytti! Ystävä "vihki" meidät, kun kyseessä ei olleet kirkkohäät. Ja sitten se tapahtui. Kysyessään mieheltäni, haluaako hän ottaa minut vaimokseen, mieheni vastasi "En". Sekunnin murto-osan jälkeen hän naurahti ja sanoi, että "vitsillähän minä, tietysti haluan". Mutta minä en kestänyt. Sen sekunnin murto-osan aikana taisin saada rytmihäiriön ja luulin pyörtyväni. Kuulin, kuinka vieraat huokaisivat kauhuissaan. Kun mieheni korjasi tilanteen, kaikki nauroivat hissukseen. Minusta tuntui, että minut oli nolattu kaikkien edessä lyömällä elämäni tärkein hetki vitsiksi. Pillahdin itkuun.
Minun teki mieli juosta pois jonnekin piiloon, mutta jalat eivät kantaneet. Kun suutelimme, seisoin paikoillani kuin suolapatsas. Kuvat meistä kävelemässä pois alttarilta kyyneleet poskillani eivät todellakaan olleet onnen kyyneleitä. Ne olivat häpeän kyyneleitä. Kaikki se stressi, mitä olin piilotellut, purkautui. Kävelin suoraan saunarakennukselle ja painoin oven perässäni kiinni.
Koko päivä oli pilalla. Toki keräsin itseni ja menin vieraiden luokse, sillä hääillallinen oli alkamassa. Sivukorvalla kuuntelin, kuinka mieheni vitsaili bestmanien kanssa asiasta. "Oli muuten tosi hyvä heitto hehheh". En löytänyt iloa enää yhtään mistää ja valssimmekin näytti siltä, kuin olisin ollut kovassa humalassa. Roikuin vain miehessäni, koska en jaksanut ajatella enkä heittäytyä tilanteeseen. On sanomattakin selvää, että hääyömme oli seksitön.
Olen kertonut miehelleni, kuinka hän pilasi päiväni totaalisesti. Valokuvissa näytän olevani aineissa, sillä olin itkenyt niin paljon. Mieheni pyysi hyvin vuolaasti anteeksi ja on masentunutkin siitä, ettei ajatellut vitsiä pidemmälle. Lähdemme pian häämatkalle.
Ylireagoinko? Elämäni tärkein päivä, eikä minulla ole hyviä muistoja siitä. Oikeastaan tuntuu siltä, etten muista mitään koko päivästä. Miksi tämän piti mennä näin :(
Kommentit (175)
AP:n tarinassa oli liian monta omituista seikkaa. Muutama olisi vielä ollut uskottavaa -erikoista ehkä, mutta mahdollista- nyt oli laitettu niin paljon efektejä että luulisi kenen tahansa näkevän vedätyksen.
Mahdotonhan se tietysti kouluja käymättömän ja harlekiineja lukevan on ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 10:19"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 10:01"]
Provo. Paljastui samantien kun kerroit yksityiskohtia kuten "Voi miten komealta mieheni näytti!" Ja kirjoitustyyli muutenkin. Kirjoitit ihailevasti miehestäsi, vaikket oikeasti pettyneenä olisi sitä tehnyt, jos tämä tarina olisi tosi. Ihmeen moni täällä silti uskoo.
[/quote]
Jos aloittaja on ihminen, joka lukee paljon kirjoja, niin silloin kyseinen kirjoitustyyli on mahdollinen. Ottamatta kantaa sisältöön. Parempi kyky kuvailla asioita tulee kirjoja lukemalla. Ja usein on ujojen harrastus. Tosin sen voin sanoa että kyllä hän voi ihailla puolisoaan vaikka tämä teki mitä teki, mutta siitä voi päätellä että hän ei arvosta itseään.
[/quote]
Mutta kun tuohan oli nimenomaan huonosti kirjoitettu, ei hyvin. Tuohon ei mitään lukemista ole tarvittu, paitsi ehkä kioskikirjojen jos on niin tahvo, ettei osaa kömpelösti kirjoittaa omin avuin.
Ehkä mies jännitti myös ja se purkautui hölmönä käytöksenä ja vitsinä? Ei hän tarkoittanut mieltäsi pahoittaa. On viisasta jättää asia ja keskittyä tulevaan. Jokainen mokaa joskus.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 23:00"]On vain asioita ja tilanteita joissa ei voi vitsailla!
[/quote]
On ihmisiä joiden kanssa ei voi vitsailla oli tilanne mikä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän sama, jos hautajaisissa heittäisi hyvää läppää vainajan kuolemasta lähiomaisille...
Normaali ihminen ei vitsaile tuossa kohtaa, ihan oikeesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 22:57"]Jollain tasolla tiedän ylireagoineeni, koska kaikki sivuuttamani stressi purkautui juuri ennen häitä ja minua jännitikin niin paljon. Mieheni tietää etten kestä, jos minut vähääkään nolataan ison joukon edessä. Olen ujo. Miksei tämä olo mene ohi, vaikka olen puhunut asiasta mieheni kanssa? :( Ap
[/quote] Miksi ihmeessä teki noin typerästi, kun tiesi sinun olevan herkkä? Mitä ihmettä, ihan kun olisi halunnut tahallaan pilata päivän.
Jos on totta kamala juttu ja ymmärrän täysin ap:tä. Ei todellakaan ylireagoi vaan mies on niin ajattelematon ettei ole tottakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 12:54"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 12:45"]
Ihan kiva tarina. Mutta ei erityisen uskottava. En usko, että sellaista ihmistä onkaan, joka tekisi noin julman pilan rakastetulleen tärkeällä hetkellä.
[/quote]
Ai ei vai?
Mulla entinen avomies teki niin, että kun tulin kävelylenkiltä illalla kotiin, oli kynttiläat palamassa, viini kaadettu laseihin ja mies pyysi istumaan.
Juttelimme niitä näitä suhteestamme, kunnes mies tuli lähelleni, polvistui eteeni, otti kätensä käteeni katsoi suoraan silmiin, ja sanoi: Olen kauan halunnut kysyä tätä...
Minä jo melkein kyyneleet silmissä siinä, että ai kun ihana romanttista. Sittne mies laittaa kätensä taskuun, ottaa sieltä jotain ja kysyy:
Haluaisitko... syödä tämän suklaapatukan?
Oddottaa vähän aikaa ja sitten räjähtää nauramaan. Hänellä tosiaan oli suklaapatukka, taisi olla DaCapo, jonka hän minulle ojensi, ja ajatuksena oli vaan järjestää kiva killeri.
Se oli hänestä niiiiin hauskaa. Peitin pettymykseni, mutta kyllä tuntui pahalta, että joku vääntää vitsiä tuollaisesta asiasta.
Oltiin oltu yhdessä lähes viisi vuotta tuolloin.
No, tuo on vaan yksi syy, minkä takia hänestä lopulta tuli exä.
[/quote]
Kyllähän se pistää miettimään kun kerta toisensa jälkeen näkee ja kuulee millaisia miekkosia naiset valitsevat. Kiltit, fiksut, mukavat ja oikeasti huumorintajuiset miehet eivät kelpaa. Ja sitten palstoilla itkeä pillitetään kun se sika olikin ihan oikeasti sika.
Ylireagoit. Miehesi varmaan tarkoitti vain hyvää, hän selvästi halusi maksimoida onnentunteesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 22:53"]Jos tämä ei ole provo, ymmärrän täysin pettymyksesi.
[/quote]
Niimpä.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 23:02"]Vähän sama, jos hautajaisissa heittäisi hyvää läppää vainajan kuolemasta lähiomaisille...
[/quote]
Meillä vitsailtiin mummoni muistotilaisuudessa monestakin asiasta eikä kukaan loukkaantunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 23:04"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 23:02"]Vähän sama, jos hautajaisissa heittäisi hyvää läppää vainajan kuolemasta lähiomaisille... [/quote] Meillä vitsailtiin mummoni muistotilaisuudessa monestakin asiasta eikä kukaan loukkaantunut.
[/quote]
Oliko yksi näistä asioistasi siis mummosi kuolema?
Koetat nyt vain painaa tajuntaan, että ei miehesi sinua nolannut vaan itsensä!
Minä joskus (lähes 20 vuotta sitten) 15-16-vuotiaana yhtenä yönä sain älynväläyksen ystäväni kanssa, kirjoitimme "Viattomuuden hinta"-nimisen novellin, juurikin harlekiinityylillä, ihan huvittaaksemme itseämme ja muita osoittaen räikeimmät epäkohdat ko kirjallisuudessa. Päähenkilön hiusten ja silmien väri vaihtui jopa kesken kohtauksen, kuvaus oli juuri tyyliä ruskainen syksy, miehen charmantisti harmaantuneella ohimolla sykki voimakas ja kiihkeästä yöstä lupuksia maalaileva suoni, sankaritar - jonka nimi oli ensin Monica ja yhtäkkiä Barbara ilman mitään selityksiä- voipui ja hoiperteli järkytyksestä, oli synkkä ja myrskyisä yö jne. Koko juoni oli yliampuva ja täysin mahdoton. Mutta jotkutpa olivat ihastuksissaan kuinka mahtava se oli. Eli tietynlaista kirjallisuutta tosissaan lukeva ihmistyyppi ei taida välttämättä olla kaikkein kriittisin, nätisti sanottuna.
Sä menet joka kesä samalla tavalla naimisiin ja joka kesä tunget sinne saunalle nyyhkyttämään!
Ja eihän sinua vihitty, kuten kirjoitit, ystävä "vihki". Ne ei edes olleet kirkkohäät, vaikka astelit alttarille. (mikä minusta oli outoa, alttaria kun ei löydy kovin monesta muusta paikasta kuin kirkosta).
Vihkikaavassa ei kysytä, että haluatko vaimoksesi eikä siihen vastata, että haluan.
Vitsi vitsi, sulla oli feikkihäät tänäkin vuonna!
Aika mielipiteitä jakava asia kyllä. Kenties ylireagoin ja olen jonkinlaisessa shokissa vielä. Ei häistäkään ole kuin vajaa viikko. Oli hieno idea tuo, että häämatkalla korjaisimme asian. Yritän selvittää nämä sekavat tunteeni siihen mennessä. Kiitos kuitenkin, että sain avautua. Helpotti oloa :) Ap
Miehesi teki todella, todella huonon vitsin! Luulisin, että se vaikuttaa sinuun niin syvästi koska juuri siinä "tahdon" hetkellä tunteet todella mylläävät ja jos siihen kohtaan osuu joku "ylläri", niin kaikki on sekaisin. Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Ja se varmasti jättää muistijäljen pitkäksi aikaa. Yritä kuitenkin unohtaa tapahtunut. Ainakin siten, ettet ajattele sitä koko ajan. Miehesi varmasti toimisi nyt toisin jos saisi kokea tuon hetken uudestaan. Ehkä myöhemmin voitte keskustella asiasta. Ehkä sen voisi jollakin tavalla korvata. Sitten joskus. Tuskin vielä. Keskity nyt ajattelemaan sitä, mikä on hyvin. Tulevaa ja sitä mikä saa sinut onnelliseksi suhteessanne. Ihanaa häämatkaa. Nauttikaa toisistanne!
Huh huh. Tosi pimeän äijän kanssa oot nyt aviossa... Lykkyä tykö vaan tulevaan!