Lue keskustelun säännöt.
Mies nolasi minut alttarilla totaalisesti (terveiset tutuille)
08.07.2015 |
Vuosia suunnittelin ja unelmoin häistä. Kauniina ruskaisena syksypäivänä mieheni kosi minua ja antoi vapaat kädet häiden suunnittelun suhteen. Eivät häät mitkään överiprameat olleet, mutta tilaisuus oli kaunis ja herkkä. Tai niin minä toivoin.
En käyttäytynyt kuin bridezilla missään nimessä. Kysyin mieheni mielipidettä kaikkeen, sillä kyseessä oli kuitenkin meidän eikä minun häät. Olin onneni kukkuloilla, kun kaikki meni niin rauhallisesti ja ilman sen suurempaa stressiä.
Koitti häiden aamu. Vieraat saapuivat paikalle yksi toisensa jälkeen. Minä olin morsiusneitojeni kanssa valmistautumassa vihkimispaikan läheisessä saunarakennuksessa. Sanoin ääneen, että minua jännittää. Häiden olematon stressi kumpusi jostain syvistä syövereistä, olin sen ajatusten voimalla yrittänyt sivuuttaa. Siinä sitten hengittelin syvään ja rauhoituin.
Astelin alttarille äitini saattelemana. Rakas isäni on jo kuollut vuosia sitten syöpään. Voi miten komealta mieheni näytti! Ystävä "vihki" meidät, kun kyseessä ei olleet kirkkohäät. Ja sitten se tapahtui. Kysyessään mieheltäni, haluaako hän ottaa minut vaimokseen, mieheni vastasi "En". Sekunnin murto-osan jälkeen hän naurahti ja sanoi, että "vitsillähän minä, tietysti haluan". Mutta minä en kestänyt. Sen sekunnin murto-osan aikana taisin saada rytmihäiriön ja luulin pyörtyväni. Kuulin, kuinka vieraat huokaisivat kauhuissaan. Kun mieheni korjasi tilanteen, kaikki nauroivat hissukseen. Minusta tuntui, että minut oli nolattu kaikkien edessä lyömällä elämäni tärkein hetki vitsiksi. Pillahdin itkuun.
Minun teki mieli juosta pois jonnekin piiloon, mutta jalat eivät kantaneet. Kun suutelimme, seisoin paikoillani kuin suolapatsas. Kuvat meistä kävelemässä pois alttarilta kyyneleet poskillani eivät todellakaan olleet onnen kyyneleitä. Ne olivat häpeän kyyneleitä. Kaikki se stressi, mitä olin piilotellut, purkautui. Kävelin suoraan saunarakennukselle ja painoin oven perässäni kiinni.
Koko päivä oli pilalla. Toki keräsin itseni ja menin vieraiden luokse, sillä hääillallinen oli alkamassa. Sivukorvalla kuuntelin, kuinka mieheni vitsaili bestmanien kanssa asiasta. "Oli muuten tosi hyvä heitto hehheh". En löytänyt iloa enää yhtään mistää ja valssimmekin näytti siltä, kuin olisin ollut kovassa humalassa. Roikuin vain miehessäni, koska en jaksanut ajatella enkä heittäytyä tilanteeseen. On sanomattakin selvää, että hääyömme oli seksitön.
Olen kertonut miehelleni, kuinka hän pilasi päiväni totaalisesti. Valokuvissa näytän olevani aineissa, sillä olin itkenyt niin paljon. Mieheni pyysi hyvin vuolaasti anteeksi ja on masentunutkin siitä, ettei ajatellut vitsiä pidemmälle. Lähdemme pian häämatkalle.
Ylireagoinko? Elämäni tärkein päivä, eikä minulla ole hyviä muistoja siitä. Oikeastaan tuntuu siltä, etten muista mitään koko päivästä. Miksi tämän piti mennä näin :(
Kommentit (175)
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 22:51"]
Vuosia suunnittelin ja unelmoin häistä. Kauniina ruskaisena syksypäivänä mieheni kosi minua ja antoi vapaat kädet häiden suunnittelun suhteen. Eivät häät mitkään överiprameat olleet, mutta tilaisuus oli kaunis ja herkkä. Tai niin minä toivoin. En käyttäytynyt kuin bridezilla missään nimessä. Kysyin mieheni mielipidettä kaikkeen, sillä kyseessä oli kuitenkin meidän eikä minun häät. Olin onneni kukkuloilla, kun kaikki meni niin rauhallisesti ja ilman sen suurempaa stressiä. Koitti häiden aamu. Vieraat saapuivat paikalle yksi toisensa jälkeen. Minä olin morsiusneitojeni kanssa valmistautumassa vihkimispaikan läheisessä saunarakennuksessa. Sanoin ääneen, että minua jännittää. Häiden olematon stressi kumpusi jostain syvistä syövereistä, olin sen ajatusten voimalla yrittänyt sivuuttaa. Siinä sitten hengittelin syvään ja rauhoituin. Astelin alttarille äitini saattelemana. Rakas isäni on jo kuollut vuosia sitten syöpään. Voi miten komealta mieheni näytti! Ystävä "vihki" meidät, kun kyseessä ei olleet kirkkohäät. Ja sitten se tapahtui. Kysyessään mieheltäni, haluaako hän ottaa minut vaimokseen, mieheni vastasi "En". Sekunnin murto-osan jälkeen hän naurahti ja sanoi, että "vitsillähän minä, tietysti haluan". Mutta minä en kestänyt. Sen sekunnin murto-osan aikana taisin saada rytmihäiriön ja luulin pyörtyväni. Kuulin, kuinka vieraat huokaisivat kauhuissaan. Kun mieheni korjasi tilanteen, kaikki nauroivat hissukseen. Minusta tuntui, että minut oli nolattu kaikkien edessä lyömällä elämäni tärkein hetki vitsiksi. Pillahdin itkuun. Minun teki mieli juosta pois jonnekin piiloon, mutta jalat eivät kantaneet. Kun suutelimme, seisoin paikoillani kuin suolapatsas. Kuvat meistä kävelemässä pois alttarilta kyyneleet poskillani eivät todellakaan olleet onnen kyyneleitä. Ne olivat häpeän kyyneleitä. Kaikki se stressi, mitä olin piilotellut, purkautui. Kävelin suoraan saunarakennukselle ja painoin oven perässäni kiinni. Koko päivä oli pilalla. Toki keräsin itseni ja menin vieraiden luokse, sillä hääillallinen oli alkamassa. Sivukorvalla kuuntelin, kuinka mieheni vitsaili bestmanien kanssa asiasta. "Oli muuten tosi hyvä heitto hehheh". En löytänyt iloa enää yhtään mistää ja valssimmekin näytti siltä, kuin olisin ollut kovassa humalassa. Roikuin vain miehessäni, koska en jaksanut ajatella enkä heittäytyä tilanteeseen. On sanomattakin selvää, että hääyömme oli seksitön. Olen kertonut miehelleni, kuinka hän pilasi päiväni totaalisesti. Valokuvissa näytän olevani aineissa, sillä olin itkenyt niin paljon. Mieheni pyysi hyvin vuolaasti anteeksi ja on masentunutkin siitä, ettei ajatellut vitsiä pidemmälle. Lähdemme pian häämatkalle. Ylireagoinko? Elämäni tärkein päivä, eikä minulla ole hyviä muistoja siitä. Oikeastaan tuntuu siltä, etten muista mitään koko päivästä. Miksi tämän piti mennä näin :(
[/quote] Tohon asti uskoin, provomaakari. Nyt oli paljon uskottavamoi tämä alku, mutta muista edelleen välttää tuota harlekiinimäistä/reginamaista ylisanomista ettet sitä tekisi koska se paljastaa sut aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tää juhla oli, jos sua ei edes vihitty? Joku kavereitten bileilta?
Alttarilla vaikka ei ollut kirkossa häät? Ja ystävä "vihki". Ei kuulosta oikeilta jäiltä ollenkaan joten ei ihme jos mies vähän vitsaili kun olivat tuollaiset leikkihäät. Ymmärtäisin järkytyksesi jos olisi tapahtunut kirkossa papin edessä, silloin olisi ollut tosi moukkamaista.
Voi miten kurjaa :( Todella typerä vitsi mieheltäsi ja vaikka ehkä vähän ylireagoitkin, niin ymmärrettäväähän se myös kyllä on, että tuollaisessa tilanteessa kaiken häästressin jälkeen päivä meni pilalle ja asia harmittaa pitkäänkin. Vaikka nyt pahalta tuntuukin, niin aika auttaa ja ei sinun tarvitse nyt murehtia siitä, että sinut on jotenkin nolattu. Moka oli ihan täysin miehen ja miehen jos jonkun on syytä hävetä, vaikka tuskinpa hänkään sitä pahalla tarkoitti, kyse oli varmaan ihan täysin ajattelemattomuudesta.
Kuten joku tuolla aikaisemmin ehdottikin niin pitäkää häämatkalla oma pieni seremonia ja siihen nappaatte jonkun ihmisen ottamaan muutama valokuva, joita voi sitten iloisemmalla mielellä muistella :)
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 22:59"]No voi ei :( Kuulostaa siltä että teillä oli kommunikoinnista huolimatta vähän eri käsitys juhlan luonteesta, miehen mielestä sinne sopi rento vitsailu ja sinulla siihen oli ehkä tahtomattaankin kasaantunut paljon painetta. Mitä olen itsekin oppinut juuri kantapään kautta niin kaikki pitää sanoa hyvin selkeästi ja suoraan tietynlaisten ihmisten kanssa, eli sellaisten jotka eivät ole kovin herkkiä huomaamaan toisten tunnetiloja. Eli olisi pitänyt rautalangasta vääntää että hetki on todella tärkeä sinulle ja et halua sitten mitään ylläreitä kokea tuona päivänä jne. Mitään huonoja vitsejä ym. Ehkä voisit vielä jälkikäteen saada miehelle perille nämä asiat ja hän voisi hyvittää sen vaikka jollain ekstrajutulla häämatkalla? Jokatapauksessa selkeä kommunikointi omista tunteista on kaiken a ja o. Ei pidä olettaa että toinen ymmärtäisi juuri mitään kertomatta, vaikka olisitte olleet vuosiakin yhdessä.
[/quote]
Niinpä, olisi ap: n tosiaan pitänyt sanoa sulhaselleen että älä sitten vitsillä sano alttarilla ei. Hohhoijaa. Ei kai se tulis mieleenkään että siinä alkaa vitsailla tuollaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hihii..ken uskoo tuonkin ontuvan tarinan. Kyseessä ei kirkkohäät, mutta oltiin alttarilla.
Tää on kyllä ihana tää saunarakennus bilepaikan vieressä. On alttarit ja kaikki, vaikka ei kirkossa vihitäkään. Ja kysytään, että haluatko vaimoksesi, kun vihkikaavassa on tahdosta kyse. Ota uusiksi, niin Vesa Keskinenkin tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin ottanut huumorilla itsekin. Vaikka todella typerä vitsi kylläkin. Mutta en oikein saa kiinni siitä fiiliksestä että ahdistuu noin kamalasti, ohi menevä hetki kuitenkin vain. Tosin en niin paljon arvosta sitä kirkko-osuutta ja ota sitä niin kauhean vakavasti muutenkaan. Avioliitto on se tärkein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 23:18"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 23:04"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 23:02"]Vähän sama, jos hautajaisissa heittäisi hyvää läppää vainajan kuolemasta lähiomaisille... [/quote] Meillä vitsailtiin mummoni muistotilaisuudessa monestakin asiasta eikä kukaan loukkaantunut.
[/quote] Ihanko siinä siunaustilaisuudessa vitsailtiin?? "Maasta sinä olet tullut, eipäs kun kuusta"-tyyliin?
[/quote]
Jos mä olisin pappi niin varmaan sanoisin ihan vahingossa jotain tuollaista, että "Kuusta sinä olet tullut..." :D Mä en sovi puhujien rooliin missään koska sekoilen sanoissani aina. Olisi kyllä niin koominen moka, että jos tuollaista olisi hautajaisissa niin varmasti repeäisi hillittömään nauruun:)
Onko näiden lapsellisten sepustusten kirjoittaja mode? Vai kuka sille peukkuja monistelee? On kuin lukioikäinen yrittäisi kirjoittaa Reginaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 23:04"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 23:02"]Vähän sama, jos hautajaisissa heittäisi hyvää läppää vainajan kuolemasta lähiomaisille... [/quote] Meillä vitsailtiin mummoni muistotilaisuudessa monestakin asiasta eikä kukaan loukkaantunut.
[/quote] Ihanko siinä siunaustilaisuudessa vitsailtiin?? "Maasta sinä olet tullut, eipäs kun kuusta"-tyyliin?
Eli menitte naimisiin "Kauniina ruskaisena syksypäivänä" eikös nyt ole kesä? vai tapahtuiko tämä viime syksynä ja nyt vasta häämatkalle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ylireagoi! Uskomatonta käytöstä! Kuka tekee noin?!?!?!?!
Kolme ekaa lausetta aiheutti jo yökkäysrefleksin. En voinut jatkaa lukemista.
Olisin tuon jälkeen sanonut itse ei. Kamala tapaus :(
Onko sulla ap joku diagnoosi? Kuulostat sairaalloisen hysteeriseltä ihmiseltä. Ehkä miestäsikin nyt harmittaa, kun meni korjaamaan alttarilla sen "En"-vastauksen.
Mutta provohan tämä. Illanjatkoja!
Ei tuo kiva ole, mutta jos olet itse sanonut tahdon, olet seurakunnan edessä tahtonut rakastaa. Hän kuitenkin sanoi tahdon, vaikka pelleili aluksi asialla.
NYT ELÄMÄN PITÄÄ JATKUA. Te tahdotte rakastaa toisianne, siitä se lähtee, vaikka tunteita ja odotuksia on ollut todella paljon ladattuna siihen hetkeen. Samana päivänä on ehkä ollut vaikea päästä siitä yli. Nauti kuitenkin nyt uudesta liitosta äläkä jää paikoillesi.
Kai ap tajuat, että sinä et oikeastaan ole naimisissa, koska mies ei ole vastannut myöntävästi.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 23:06"][quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 23:04"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 23:02"]Vähän sama, jos hautajaisissa heittäisi hyvää läppää vainajan kuolemasta lähiomaisille... [/quote] Meillä vitsailtiin mummoni muistotilaisuudessa monestakin asiasta eikä kukaan loukkaantunut.
[/quote]
Oliko yksi näistä asioistasi siis mummosi kuolema?
[/quote]
En nyt jokaista vitsiä muista, mutta kyllä sielä enemmän nauru raikui kuin itku.