Lue keskustelun säännöt.
Mies nolasi minut alttarilla totaalisesti (terveiset tutuille)
08.07.2015 |
Vuosia suunnittelin ja unelmoin häistä. Kauniina ruskaisena syksypäivänä mieheni kosi minua ja antoi vapaat kädet häiden suunnittelun suhteen. Eivät häät mitkään överiprameat olleet, mutta tilaisuus oli kaunis ja herkkä. Tai niin minä toivoin.
En käyttäytynyt kuin bridezilla missään nimessä. Kysyin mieheni mielipidettä kaikkeen, sillä kyseessä oli kuitenkin meidän eikä minun häät. Olin onneni kukkuloilla, kun kaikki meni niin rauhallisesti ja ilman sen suurempaa stressiä.
Koitti häiden aamu. Vieraat saapuivat paikalle yksi toisensa jälkeen. Minä olin morsiusneitojeni kanssa valmistautumassa vihkimispaikan läheisessä saunarakennuksessa. Sanoin ääneen, että minua jännittää. Häiden olematon stressi kumpusi jostain syvistä syövereistä, olin sen ajatusten voimalla yrittänyt sivuuttaa. Siinä sitten hengittelin syvään ja rauhoituin.
Astelin alttarille äitini saattelemana. Rakas isäni on jo kuollut vuosia sitten syöpään. Voi miten komealta mieheni näytti! Ystävä "vihki" meidät, kun kyseessä ei olleet kirkkohäät. Ja sitten se tapahtui. Kysyessään mieheltäni, haluaako hän ottaa minut vaimokseen, mieheni vastasi "En". Sekunnin murto-osan jälkeen hän naurahti ja sanoi, että "vitsillähän minä, tietysti haluan". Mutta minä en kestänyt. Sen sekunnin murto-osan aikana taisin saada rytmihäiriön ja luulin pyörtyväni. Kuulin, kuinka vieraat huokaisivat kauhuissaan. Kun mieheni korjasi tilanteen, kaikki nauroivat hissukseen. Minusta tuntui, että minut oli nolattu kaikkien edessä lyömällä elämäni tärkein hetki vitsiksi. Pillahdin itkuun.
Minun teki mieli juosta pois jonnekin piiloon, mutta jalat eivät kantaneet. Kun suutelimme, seisoin paikoillani kuin suolapatsas. Kuvat meistä kävelemässä pois alttarilta kyyneleet poskillani eivät todellakaan olleet onnen kyyneleitä. Ne olivat häpeän kyyneleitä. Kaikki se stressi, mitä olin piilotellut, purkautui. Kävelin suoraan saunarakennukselle ja painoin oven perässäni kiinni.
Koko päivä oli pilalla. Toki keräsin itseni ja menin vieraiden luokse, sillä hääillallinen oli alkamassa. Sivukorvalla kuuntelin, kuinka mieheni vitsaili bestmanien kanssa asiasta. "Oli muuten tosi hyvä heitto hehheh". En löytänyt iloa enää yhtään mistää ja valssimmekin näytti siltä, kuin olisin ollut kovassa humalassa. Roikuin vain miehessäni, koska en jaksanut ajatella enkä heittäytyä tilanteeseen. On sanomattakin selvää, että hääyömme oli seksitön.
Olen kertonut miehelleni, kuinka hän pilasi päiväni totaalisesti. Valokuvissa näytän olevani aineissa, sillä olin itkenyt niin paljon. Mieheni pyysi hyvin vuolaasti anteeksi ja on masentunutkin siitä, ettei ajatellut vitsiä pidemmälle. Lähdemme pian häämatkalle.
Ylireagoinko? Elämäni tärkein päivä, eikä minulla ole hyviä muistoja siitä. Oikeastaan tuntuu siltä, etten muista mitään koko päivästä. Miksi tämän piti mennä näin :(
Kommentit (175)
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 13:32"]
Voi jeesus että jengi jaksaa tarttua tohon "vihkimiseen". Ystävä ei siis ole pappi, vaan laamanni tai vastaava jolla on oikeus vihkiä, ja kirjoittaja käyttää lainausmerkkejä koska kyseessä ei ollut kirkkohäissä vihkiminen (ei nähtävästi tajua että myös siviilivihkiminen on vihkimistä). Vissiin kenelläkään av-mammalla ei ole tuomaria tuttavapiirissä, ja ymmärtäähän sen jos ei ole itsekään kouluja käynyt.
[/quote]Ap on aika tietämätön jos ystävä on henkirjoittaja/laamanni/mikä lie ja ap luulee että "vihkii" eikä vihi. Samat esteettömyystodistukset maistraattiin täytyy antaa mitä kirkollisessa vihkimisessä vaaditan.
Kyllä siinä aloituksessa oli paljon muutakin kuin lainausmerkit joka teki selväksi että satuiluahan se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osoitti kyllä todellista tilannetajuttomuutta mieheltäsi. :( ääliö ukko sulla, sori....
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 10:19"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 10:01"]
Provo. Paljastui samantien kun kerroit yksityiskohtia kuten "Voi miten komealta mieheni näytti!" Ja kirjoitustyyli muutenkin. Kirjoitit ihailevasti miehestäsi, vaikket oikeasti pettyneenä olisi sitä tehnyt, jos tämä tarina olisi tosi. Ihmeen moni täällä silti uskoo.
[/quote]
Jos aloittaja on ihminen, joka lukee paljon kirjoja, niin silloin kyseinen kirjoitustyyli on mahdollinen. Ottamatta kantaa sisältöön. Parempi kyky kuvailla asioita tulee kirjoja lukemalla. Ja usein on ujojen harrastus. Tosin sen voin sanoa että kyllä hän voi ihailla puolisoaan vaikka tämä teki mitä teki, mutta siitä voi päätellä että hän ei arvosta itseään.
[/quote]Jos aloittaja on ihminen joka lukee paljon kioskikirjallisuutta kyseinen kirjoitustyyli on mahdollinen. Ja sepä se juuri pistääkin epäilemään..
Kyllä ylireagoit. Ihan omalla käytökselläsi pilasit koko päivän, turha miestä siitä syyttää. Vitsi oli kyllä paska, mutta ei kaiken tuon vinkumisen arvoista.
Jos tämä ei ole provo, ymmärrän täysin pettymyksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minusta hieman ylireagoit. Onhan se hääpäivä monelle tärkeä, mutta ei kai se voi yhteen huonoon vitsiin kaatua?
Ihan idioottimaista mieheltä.:/ ois mennyt mullakin fiilikset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylireagoit. Sama tollo se tulee aina olemaan, itse olet valinnut. Yksi päivä muiden joukossa. Jos haluat paremmat häät, tiedät mitä se vaatii.
Miten sinut muka nolattiin? Itsensähän mies munasi. Paska vitsi ja menisi itselläkin ehkä hetkeksi fiilikset, mutta jos oikeasti olisit yhtä rento häiden suhteen kuin väität niin ei yksi paska vitsi koko päivää pilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta toi ei ollu ylireagointia.. Mies tiesi paljon ap oli päivää odottanut ja jännittänyt ja kehtasi silti asialla vitsailla. Mä en kyllä antaisi anteeksi, juu ehkä ajan kanssa, mutta en ihmettele että hääpäivästä ei jäänyt hyviä muistoja.
Jollain tasolla tiedän ylireagoineeni, koska kaikki sivuuttamani stressi purkautui juuri ennen häitä ja minua jännitikin niin paljon. Mieheni tietää etten kestä, jos minut vähääkään nolataan ison joukon edessä. Olen ujo. Miksei tämä olo mene ohi, vaikka olen puhunut asiasta mieheni kanssa? :( Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 22:57"]Jollain tasolla tiedän ylireagoineeni, koska kaikki sivuuttamani stressi purkautui juuri ennen häitä ja minua jännitikin niin paljon. Mieheni tietää etten kestä, jos minut vähääkään nolataan ison joukon edessä. Olen ujo. Miksei tämä olo mene ohi, vaikka olen puhunut asiasta mieheni kanssa? :( Ap
[/quote]
Mitä nolaamista tuossa oli??
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 22:54"]
No minusta hieman ylireagoit. Onhan se hääpäivä monelle tärkeä, mutta ei kai se voi yhteen huonoon vitsiin kaatua?
[/quote]
yhteen huonoon vitsiin. No, sekin toki riippuu sanooko vitsin illaliskeskustelussa ja onko vitsin taso puujalkavitsi, kuin, että sanoo vitsin häävieraiden edessö muutenkin jännittävässä paikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauheata sontaa :D Älä kirjoita edes kioskiromaania vielä, ihan hirveätä tekstiä.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 22:54"]Ylireagoit. Sama tollo se tulee aina olemaan, itse olet valinnut. Yksi päivä muiden joukossa. Jos haluat paremmat häät, tiedät mitä se vaatii.
[/quote]
Jep. Vielä ehdit vaihtamaan. Haluatko oikeasti viettää loppuelämäsi tommosen juntin kanssa?
No, tuosta nyt on vain päästävä yli. Ne oli häät, avioliitto on se mihin nyt olet päässyt ja eikö se ole se tärkein? Voittehan vaikka pitää oman pienen seremonian häämatkalla, etsitte romanttisen paikan jossa lausutte vaikka runot toisillenne ja lupaatte uudestaan rakastaa. Myöhemmin nauratte molemmat häämokalle ja keskitytte vain rakastamaan toisistanne tajun kankaalle :)
No voi ei :( Kuulostaa siltä että teillä oli kommunikoinnista huolimatta vähän eri käsitys juhlan luonteesta, miehen mielestä sinne sopi rento vitsailu ja sinulla siihen oli ehkä tahtomattaankin kasaantunut paljon painetta. Mitä olen itsekin oppinut juuri kantapään kautta niin kaikki pitää sanoa hyvin selkeästi ja suoraan tietynlaisten ihmisten kanssa, eli sellaisten jotka eivät ole kovin herkkiä huomaamaan toisten tunnetiloja. Eli olisi pitänyt rautalangasta vääntää että hetki on todella tärkeä sinulle ja et halua sitten mitään ylläreitä kokea tuona päivänä jne. Mitään huonoja vitsejä ym. Ehkä voisit vielä jälkikäteen saada miehelle perille nämä asiat ja hän voisi hyvittää sen vaikka jollain ekstrajutulla häämatkalla? Jokatapauksessa selkeä kommunikointi omista tunteista on kaiken a ja o. Ei pidä olettaa että toinen ymmärtäisi juuri mitään kertomatta, vaikka olisitte olleet vuosiakin yhdessä.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 22:58"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 22:54"]
No minusta hieman ylireagoit. Onhan se hääpäivä monelle tärkeä, mutta ei kai se voi yhteen huonoon vitsiin kaatua?
[/quote]
yhteen huonoon vitsiin. No, sekin toki riippuu sanooko vitsin illaliskeskustelussa ja onko vitsin taso puujalkavitsi, kuin, että sanoo vitsin häävieraiden edessö muutenkin jännittävässä paikassa.
[/quote]
*edessä
On vain asioita ja tilanteita joissa ei voi vitsailla!
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 13:28"]
Kommunikointinne ei toimi ja teillä on odotukset ja elämänarvot aivan erilaiset. Huonolta näyttää koko avioliitto. Ei tuu mittään.
[/quote]Minusta ne arvot ovta täysin samanlaiset. Kukaan toisinajatteleva ei lähtisi rakentamaan feikkihäitä.