Uuden miehen asettuminen perheeseen
Minulla on kaksi lasta edellisestä liitosta, ja nyt uusi miesystävä jolla ei ole lapsia. Mies on muuttanut luoksemme.
Maksamme kaiken puoliksi, vaikka olen todella vähätuloinen ja hän hyvätuloinen. Itseasiassa hän haluaisi että minä maksan kolmen osuuden ja hän yhden, vaikka hän kuluttaa esim. Ruokaa meistä eniten. Silti nimissäni olevan auton maksan täysin itse vaikka hän sillä ajaakin. Yhteistä autoa ei halua ostaa, koska hänellä ei ole kuulemma varaa.
Lasten kanssa auttelee välillä, ei mielellään jää vahtimaan jotta pääsisin välillä ulos vaan haluaa mukaan koska "sun lapset ne on". Toki käy itse ulkona ja silti harmittelee kun ei ole samaa vapautta kuin ennen.
Työpäivänsä ovat pitkiä eikä pyynnöistä huolimatta halua lyhentää vaan tekee ylitöitä. Kaikki tämä tuntuu pakettina siltä että sitoutuminen meihin ahdistaa. Itse hautaudun kotiin lasten ja kotitöiden kanssa. Lapset ovat tässä sairastaneet vuorotellen kolmisen kuukautta ja olen yrittäjänä ollut kotona, joka tietää myös sitä että palkkaakaan ei tule ja sossun luukku kutsuu. Mies ei ole ollut poissa töistä hoitamassa että pääsisin hoitamaan tilauksia, edelleen koska minun lapset.
Miehen paskaksi syyttelemistä en nyt kaipaa, vaan toivoisin kokemuksia muilta samassa tilanteessa olleilta. Onko vanhoista tottumuksista irrottautuminen ottanut aikansa? Kauanko on kestänyt että uusi puoliso on tuntenut lapset perheensä jäseniksi? Onko koskaan tapahtunut sitä ihmettä että on jopa kantanut heistä hoito- ja kasvatusvastuuta?
Kommentit (180)
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 16:10"]
No itseasiassa puhuttiin varsin suoraankin mutta käytännön toteutus takkuilee. Ei se perhe-elämässä itsensä löytäminen eikä asioiden jakaminen ehkä olekkaaan käytännössä niin helppoa kuin mitä puheen tasolla.
[/quote]
Raha-asioissa sopimus on kyllä kaikkea muuta kuin vaikeaa toteuttaa käytännön tasolla. Kulut jaetaan kuten ne on sovittu jaettavan. Sama pätee kotitöihin. Lastenvahtiasian kanssa voi olla toisinkin.
Ei omakohtaista kokemusta, mutta kuulostaa, että mies ei ihan ole ymmärtänyt mitä lapsiperhe-elämä on.
.
Veljeni silloisella tyttöystävällä oli heidän tavatessaan yksi lapsi ja veljeni oli lapseton. Heidän perheessä myös veljeni otti vastuun lapsesta (kasvatus, ruokailut, tarhaan vienti ym.), ei ongelmaa. Asiaa ehkä auttoi sekin, että veljeni on todella lapsirakas ja tulee hyvin lasten kanssa juttuun. Myös lapsi oli sosiaalinen ja hyväksyi veljeni "vara-isäksi" ilman ongelmia.
Kuulostaa siltä että hän sai kaupassa kodin ja auton käyttöönsä ja sinä olet edelleen yksinhuoltaja. Puhuitteko asioista ennen yhteenmuuttoa? Entä oletko nyt kertonut ettet ole järjestelyihin tyytyväinen? Tuleeko mies lasten kanssa toimeen kotona ollessaan?
Mies sopeutuu nopeahkosti tai ei sopeudu lainkaan. En olisi pitänyt miestä, joka ei olisi ollut valmis isäpuoleksi. Keskustele , toki ystävällisessä hengessä, mutta ihan suoraan. Jos eivät odotuksenne kohtaa, eroa.
Eli hait siis vain elareiden jatkeeksi toista miestä lompakoksi. Hienoa!
On kyllä lasten kanssa tosi kiva, kannustava ja puuhastelee. Hakenut tarhasta jne. Näkee kyllä että todella yrittää mutta omista vanhoista tavoista luopuminen on vaikeaa ja jakaminen sitä vaikeampaa, kun katsoo että on itse ansainnut rahansa niin pitäs saada käyttää ne kans yksin. Tuntuuhan se taatusti vaikeelta yhtäkkiä maksella toisen miehen muksuja varsinkin kun kyseinen sankari ei maksa mitään mutta on lapsille silti ykkönen.
Siis varmasti kokee olevansa lypsylehmän roolissa mutta yllättäen niin tunnen minäkin. Keskusteluyhteys on hyvä yhteen suuntaan = en pysty pitämään sisälläni mitään vaan puhun kaiken (nämäkin) suoraan. Lupaa kyllä aina auttaa mutta pikkuhiljaa menee takaisin omille urilleen Hän taas ei puhu joten voin vaan olettaa tämän olevan alkukankeutta ja ahdistusta siitä mihin on päänsä pistänyt. En oleta että samoin tein kokee lapset kuin omakseen ja uppoa uuteen rooliinsa rasvattuna, mietityttää vaan että kaiankohan se ottaa ja pitäiskös meikäap:n antaa siimaa vai kurmottaa..
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 16:28"]Eli hait siis vain elareiden jatkeeksi toista miestä lompakoksi. Hienoa!
[/quote]
Kyse on perheenä elämisestä. Kohtuullista ei liene se että hyvätuloinen osallistuu vähemmällä kuin pienituloinen.
Ota pikku hiljaa asenne miehen asettumiseen perheeseen. Eli ensin laitatte miehen partavaahtoa, shampoopullon jne. kylpyhuoneeseen (kun mies ei vielä asu samassa asunnossa), niin tällä tavalla lapset alkavat tottua pikku hiljaa ennen varsinaista muuttoa.
mies
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 16:35"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 16:28"]Eli hait siis vain elareiden jatkeeksi toista miestä lompakoksi. Hienoa! [/quote] Kyse on perheenä elämisestä. Kohtuullista ei liene se että hyvätuloinen osallistuu vähemmällä kuin pienituloinen.
[/quote]
Pienituloinen voi sitten jatkaa elämäänsä ihan itsekseen ja maksaa kaiken itse.
Mikä oikeus teillä ämmillä on loisia miehen lompakolla?
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 16:28"]
Eli hait siis vain elareiden jatkeeksi toista miestä lompakoksi. Hienoa!
[/quote]Eiku ap halusi jonkun vievän hänen autonsa ajelulle ap:n kustannuksella päivittäin:/
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 16:37"][quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 16:35"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 16:28"]Eli hait siis vain elareiden jatkeeksi toista miestä lompakoksi. Hienoa! [/quote] Kyse on perheenä elämisestä. Kohtuullista ei liene se että hyvätuloinen osallistuu vähemmällä kuin pienituloinen.
[/quote]
Pienituloinen voi sitten jatkaa elämäänsä ihan itsekseen ja maksaa kaiken itse.
Mikä oikeus teillä ämmillä on loisia miehen lompakolla?
[/quote]
Mieshän tässä keississä taloudellisesti hyötyy. Ostais nyt saatana edes oman auton.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 16:35"][quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 16:28"]Eli hait siis vain elareiden jatkeeksi toista miestä lompakoksi. Hienoa!
[/quote]
Kyse on perheenä elämisestä. Kohtuullista ei liene se että hyvätuloinen osallistuu vähemmällä kuin pienituloinen.
[/quote]
Onko selkeämpää laskukaavaa olemassa kuin jakolasku. Ap osuus hän ja lapset...kasvatus vastuu ap ja hänen lasten isällä.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 16:37"]Ota pikku hiljaa asenne miehen asettumiseen perheeseen. Eli ensin laitatte miehen partavaahtoa, shampoopullon jne. kylpyhuoneeseen (kun mies ei vielä asu samassa asunnossa), niin tällä tavalla lapset alkavat tottua pikku hiljaa ennen varsinaista muuttoa.
mies
[/quote]
Luitko sä tuota aloitusta yhtään?
Raha nyt on ongelma sinänsä, mutta pääasiassa mietin tätä perhekokonaisuuden omaksumista. Että omaksuisi roolin jossa haluaa tulla ajoissa kotiin perheen pariin, haluaa hoitaa että saan omaakin aikaa ja näkee asiat yhteisinä. Raha-asiat aina hoituu mutta tää toinen puoli ei oo sopimuksella hoidettavissa..
Asiaa ei yhtään kyllä auta mutsini joka viittaa lapsiin minun lapsinani vain, aika rumastikin, tyyliin "katsoppa matti maijan lapsia hetken kun maija käy pihalla".
Ap
Jos olette jotain lomareissua kesällä tekemässä niin maksaako mies vain omat kulut ja sä tankkaat ja maksat itsesi ja lapset? Entä ravintolassa, jaksako kuitin tasan tai pyytääkö suoraan kaksi erillistä kuittia?
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 16:37"][quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 16:35"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 16:28"]Eli hait siis vain elareiden jatkeeksi toista miestä lompakoksi. Hienoa! [/quote] Kyse on perheenä elämisestä. Kohtuullista ei liene se että hyvätuloinen osallistuu vähemmällä kuin pienituloinen.
[/quote]
Pienituloinen voi sitten jatkaa elämäänsä ihan itsekseen ja maksaa kaiken itse.
Mikä oikeus teillä ämmillä on loisia miehen lompakolla?
[/quote]
Hehe. Juu kyllä tämäkin seikka oli ihan fakta jo ennen muuttoa että jos haluaa olla kanssani, ei voi olettaa että maksan kaikesta 3/4 tai edes puolia. Vaan kappas kun mies piti minua rahaa arvokkaampana. Tässä se vaan hieman verkkaisesti tapahtuu se konkreettinen puoli vaikka kuinka asia on puhuttu sovittu ja omasta tahdosta tähän tultu. Ei se miehelle helppoa ole hänellekään. Tietysti on helpompi luopua omastaan jos lapsi on biologinen, se tässä taitaa kiikastaa.
Ap
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 16:41"]
Jos olette jotain lomareissua kesällä tekemässä niin maksaako mies vain omat kulut ja sä tankkaat ja maksat itsesi ja lapset? Entä ravintolassa, jaksako kuitin tasan tai pyytääkö suoraan kaksi erillistä kuittia?
[/quote]
Itsekkäiden ämmien ahneudella ei ole mitään määrää eikä rajoja.
Miehenkö pitäisi ne lapset ruokkia? Eikö aloittaja saane elareita sitä varten ?
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 16:41"]Raha nyt on ongelma sinänsä, mutta pääasiassa mietin tätä perhekokonaisuuden omaksumista. Että omaksuisi roolin jossa haluaa tulla ajoissa kotiin perheen pariin, haluaa hoitaa että saan omaakin aikaa ja näkee asiat yhteisinä. Raha-asiat aina hoituu mutta tää toinen puoli ei oo sopimuksella hoidettavissa..
Asiaa ei yhtään kyllä auta mutsini joka viittaa lapsiin minun lapsinani vain, aika rumastikin, tyyliin "katsoppa matti maijan lapsia hetken kun maija käy pihalla".
Ap
[/quote]
Hyväksy se, että äitisi on oikeassa! Ne ovat sinun lapsia, jotka ovat sinun vastuulla. Mies on vain jotain jonka sait ns kaupan päälle. Ette ole mikään perhe vaan joku muunnos siitä.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 16:38"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 16:37"][quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 16:35"] [quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 16:28"]Eli hait siis vain elareiden jatkeeksi toista miestä lompakoksi. Hienoa! [/quote] Kyse on perheenä elämisestä. Kohtuullista ei liene se että hyvätuloinen osallistuu vähemmällä kuin pienituloinen. [/quote] Pienituloinen voi sitten jatkaa elämäänsä ihan itsekseen ja maksaa kaiken itse. Mikä oikeus teillä ämmillä on loisia miehen lompakolla? [/quote] Mieshän tässä keississä taloudellisesti hyötyy. Ostais nyt saatana edes oman auton.
[/quote]
Maksaa puolet , ja mielestäsi hyötyy? Aloittaja on pelkkä lompakkoloinen, samoin ilmeisesti sinä.
No itseasiassa puhuttiin varsin suoraankin mutta käytännön toteutus takkuilee. Ei se perhe-elämässä itsensä löytäminen eikä asioiden jakaminen ehkä olekkaaan käytännössä niin helppoa kuin mitä puheen tasolla.