Lue keskustelun säännöt.
Uuden miehen asettuminen perheeseen
08.07.2015 |
Minulla on kaksi lasta edellisestä liitosta, ja nyt uusi miesystävä jolla ei ole lapsia. Mies on muuttanut luoksemme.
Maksamme kaiken puoliksi, vaikka olen todella vähätuloinen ja hän hyvätuloinen. Itseasiassa hän haluaisi että minä maksan kolmen osuuden ja hän yhden, vaikka hän kuluttaa esim. Ruokaa meistä eniten. Silti nimissäni olevan auton maksan täysin itse vaikka hän sillä ajaakin. Yhteistä autoa ei halua ostaa, koska hänellä ei ole kuulemma varaa.
Lasten kanssa auttelee välillä, ei mielellään jää vahtimaan jotta pääsisin välillä ulos vaan haluaa mukaan koska "sun lapset ne on". Toki käy itse ulkona ja silti harmittelee kun ei ole samaa vapautta kuin ennen.
Työpäivänsä ovat pitkiä eikä pyynnöistä huolimatta halua lyhentää vaan tekee ylitöitä. Kaikki tämä tuntuu pakettina siltä että sitoutuminen meihin ahdistaa. Itse hautaudun kotiin lasten ja kotitöiden kanssa. Lapset ovat tässä sairastaneet vuorotellen kolmisen kuukautta ja olen yrittäjänä ollut kotona, joka tietää myös sitä että palkkaakaan ei tule ja sossun luukku kutsuu. Mies ei ole ollut poissa töistä hoitamassa että pääsisin hoitamaan tilauksia, edelleen koska minun lapset.
Miehen paskaksi syyttelemistä en nyt kaipaa, vaan toivoisin kokemuksia muilta samassa tilanteessa olleilta. Onko vanhoista tottumuksista irrottautuminen ottanut aikansa? Kauanko on kestänyt että uusi puoliso on tuntenut lapset perheensä jäseniksi? Onko koskaan tapahtunut sitä ihmettä että on jopa kantanut heistä hoito- ja kasvatusvastuuta?
Kommentit (180)
155/152 oli siis ap. Ja tämä on siis minun perhekäsitykseni, monilla varmaan eri. Koska isä ei ole kuvioissa tarvitsenkin toisen aikuisen kasvatusavukseni ja sitä tämä mies halusi itsekin. Mutta minulle perhe on todella juuri pyyteetöntä auttamisen halua aivan itsestäänselvästi.
Kun aloimme seurustella puhuimmekin näistä paljon. Mitä suhde merkitsee ja mitä perhe tarkoittaa ja mitä molemmat näistä odottaa ja haluaa. Koitin vähän jopa tuuppia miestä etäämmälle kun pelkäsin juuri sitä että paketti on liian raskas tottumattomalle, mutta hän itse sen suuresti halusi, minut ja meidät juuri näin, kiinteänä osana ja virallisenakin kasvattajana. Kai se sitten on helpompi tuumailla kuin toteuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan noista asumiskuluista sen verran, että kyllä niissä velvollisuudet ja oikeudet menevät käsi kädessä. Lapset eivät ole tasaveroisia aikuisia eivätkä useinkaan pääse päättämään, missä asutaan ja minkälaisessa talossa asutaan. Ap:n lapset varmaan valitsisivat yksiön, jossa pääsevät nukkumaan tiiviisti äidin viereen, koska pienet lapset viihtyvät aikuisen lähellä. Mies varmaan haluaa ehdottomasti, että hänellä ja ap:lla on oma huone, jossa nukkua ja harrastaa seksiä rauhassa. Uskoisin, että lapsettomalle tämä on erittäin tärkeä asia. Veikkaan, että mies haluaa mielellään myös olohuoneen jossa taaperot eivät nuku ja leiki vaan jossa hän voi viettää aikaa iltaisin lasten nukkuessa omissa huoneissaan. Lasten ylimääräinen huone siis lähtee ennen kaikkea aikuisen tarpeista, ei lasten. Näin ollen ei ole mitenkään reilua, että lapset maksavat huoneestaan, kun eivät pääse itse päättämään asumisjärjestelyistä, asuinpaikasta (nythän ap ja lapset muuttivat miehen työn perässä ja jättivät kaverit ja tutun päiväkodin) eivätkä usein saa asuttaa koko taloa leikkeineen eli eivät ole oikeuksien puolesta tasaveroisia aikuisten kanssa. Miksi siis olisivat velvollisuuksienkaan suhteen?
Kelan laskelmien mukaan lapsi vie asumiskuluista noin 10%. Näin ollen laskettuna jos lapsia on kaksi, olisi ap:n osuus 40%, miehen osuus 40% ja lasten osuus 20% asumiskuluista. Koska lapset ovat joutuneet muuttamaan miehen takia ja koska lasten mielipidettä ei ole kysytty esim. asunnon koon tai nukkumisjärjestelyjen takia, olen sitä mieltä, että mies tosiaan voi maksaa tuon 50%, koska hän hyötyy eniten nykyisenkokoisesta asunnosta ja sen sijainnista, ap ja lapset ovat vain muuttaneet hänen mieltymystensä perässä. Jos kuitenkin mies vaatii lasten maksamaan osuutensa, niin ihan virallisestikin ap maksaa 60% ja mies 40 %. Jos miehen mielestä reiluinta olisi se, että lapset maksaisivat yhtä ison osuuden kuin aikuiset eli ap maksaisi 75%, niin silloin koko kämpän pitää olla myös lasten käytössä ja lapset saavat valita, missä asutaan eli miehen on syytä muuttaa lasten perässä eikä niin, että lapset muuttavat miehen perässä. Oikeudet ja velvollisuuden käsi kädessä.
Mitä tulee ruokaan, niin ap selvästi ilmoitti, että mies syö yli puolet ruoasta, lapset ja ap selvästi vähemmän. On siis selvää, että miehen tulee maksaa puolet ruokakuluista. Ruoka on myös mielestäni asia, josta ei lapsiperheissä saisi kiistellä vaan molemmat laittavat saman verran rahaa ruokaan ja siitä maksetaan sitten kaikki. Jos mies vaatii, että lasten pitää maksaa osuus ruoasta, niin silloin kannattaa oikeasti laittaa omat ruoat kaikille. Lapset syövät paljon vähemmän kuin aikuiset, joten ei ole reilua rahastaa ruoalla.
Ainoa, missä en ole samaa mieltä, on tuo isän leikkiminen uusperheessä. Tottakai miehen kuuluu ottaa paketti, mutta se paketti ei ole vain pelkkä velvollisuuksien viidakko, jossa mies vastaa siitä, että äiti pääsee helpommalla samalla kun koko elämä muuttuu hänellä vaikeammaksi. Rehellisesti, mitä hyötyä miehellä on siitä, että hän asuu ap:n kanssa eikä omassa asunnossaan? Hän joutuu hoitamaan lapsia, kokkaamaan isommalle porukalle, siivoamaan lasten sotkuja ja tarjoamaan äidille huilitaukoja toisin sanoen menettää ajan, jota käyttäisi harrastamiseen ja töihin. Oikea isä saa lasten rakkauden, saa päättää lasten asioista ja toimii virallisesti lasten isänä. Tässäkin siis oikeudet ja velvollisuudet käsi kädessä. Jos ei ole oikeuksia, ei ole samalla velvollisuuksiakaan. Tottakai rakkkaansa apuna pitää toimia ja puhaltaa yhteen hiileen mutta se ei tarkoita ydinperhettä. Uusperheessä sillä lapsettomalla on suurempi oikeus omiin harrastuksiin ja uran tekemiseen kuin sillä, joka ne lapset on alunperin hankkinut. Sen pitäisi olla mielestäni itsestään selvää. En tarkoita, etteikö mies tekisi mitään perheen eteen, mutta ne tekemiset ovat pienempiä. Esim. mielestäni on aivan ok, että hän ei osallistu iltarumbaan, koska ei ole siihen tottunut ja koska se häntä ahdistaa. Sen iltarumban ajan hän voi mennä vaikka lenkille. Sen sijaan hän osallistuu lasten leikittämiseen, ulosviemiseen ja jopa hoitamiseen aina silloin tällöin, muutamia kertoja viikossa. Hän ei kuitenkaan ole lasten isä, joten hänellä ei ole isän velvollisuuksia, hänellä on vain puolison velvollisuudet toimia turvallisena aikuisena lapsille ja rakastavana puolisona äidille. On aivan selvää että lapsettomalle on jo suuri juttu hoitaa niitä lapsia, ruokkia, hakea päiväkodista, leikittää, osallistua lomamatkoihin ja kuunnella niitä kiukutteluja päivittäin. Se muu osallistuminen tulee hiljalleen ajan myötä, jos intoa vielä riittää, mutta pakottamalla saadaan vain katkeria ihmisiä.
Kyllä meillä uusperheessä hoidettiin kipeitä lapsia ihan vuorotellen, olivat sitten biologisia tai ei. Mies myös järjesti mulle toisinaan vapaaillan ja toisinaan minä hänelle. Se, jolla oli rahaa, maksoi kassalla. Ei ongelmia.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 16:02"]Minulla on kaksi lasta edellisestä liitosta, ja nyt uusi miesystävä jolla ei ole lapsia. Mies on muuttanut luoksemme.
Maksamme kaiken puoliksi, vaikka olen todella vähätuloinen ja hän hyvätuloinen. Itseasiassa hän haluaisi että minä maksan kolmen osuuden ja hän yhden, vaikka hän kuluttaa esim. Ruokaa meistä eniten. Silti nimissäni olevan auton maksan täysin itse vaikka hän sillä ajaakin. Yhteistä autoa ei halua ostaa, koska hänellä ei ole kuulemma varaa.
Lasten kanssa auttelee välillä, ei mielellään jää vahtimaan jotta pääsisin välillä ulos vaan haluaa mukaan koska "sun lapset ne on". Toki käy itse ulkona ja silti harmittelee kun ei ole samaa vapautta kuin ennen.
Työpäivänsä ovat pitkiä eikä pyynnöistä huolimatta halua lyhentää vaan tekee ylitöitä. Kaikki tämä tuntuu pakettina siltä että sitoutuminen meihin ahdistaa. Itse hautaudun kotiin lasten ja kotitöiden kanssa. Lapset ovat tässä sairastaneet vuorotellen kolmisen kuukautta ja olen yrittäjänä ollut kotona, joka tietää myös sitä että palkkaakaan ei tule ja sossun luukku kutsuu. Mies ei ole ollut poissa töistä hoitamassa että pääsisin hoitamaan tilauksia, edelleen koska minun lapset.
Miehen paskaksi syyttelemistä en nyt kaipaa, vaan toivoisin kokemuksia muilta samassa tilanteessa olleilta. Onko vanhoista tottumuksista irrottautuminen ottanut aikansa? Kauanko on kestänyt että uusi puoliso on tuntenut lapset perheensä jäseniksi? Onko koskaan tapahtunut sitä ihmettä että on jopa kantanut heistä hoito- ja kasvatusvastuuta?
[/quote]
Meillä se tapahtui oikeastaan heti. Miehellä ei ollut lapsia, minulla kaksi. Aika pian haki ja vei lapsia hoitoon, koska lapset saivat tällä tavalla nukkua pidempään jne. Osti alussa aika paljonkin lapsille kaikkea, asettui todella nopeasti isäpuolen rooliin. Poika kokeili kovastikin, mutta eipä tuo mies siitä hätkähtänyt. Minulla lapset olivat tosi pieniä (2 ja 3v) ja oli itsestään selvää minulle, että mies ottaa koko paketin. Olemme olleet yhdessä nyt 10 vuotta. Itse en lähtisi tuollaiseen suhteeseen, jos toinen ei ota vastuuta, mutta tiedän että monet pitävät linjan "sinun lapset" ja samoin rahojen suhteen jakavat tarkkaan puoliksi kulut. Meillä on aina se maksanut, kenellä sattuu olemaan rahaa.
Kiitos vastauksesta. Kaiken puoliksi pistäminen ei olisi ongelma jos tienaisimme saman verran. Meillä on kuitenkin valtava kuilu tuloissa. Automaattisesti ei voi silloin ajatella että puoliskot maksaa 50-50 jos toiselle jää siitä luu käteen. Nyt silti yritän vaikka käytännössä se ei onnistukaan..
Tuossa ydinperhejutussa olen kyllä eri linjoilla. Mikään normi ei voi määritellä miten perheet muodostuu. Isää tässä kuviossa ei ole ja tässä on mies itse siihen rooliin ryhtynyt, mihinkään en ole pakottanut. Selväksi olen kyllä suhteen alussa tehnyt sen mitä itse puolisolta tarvitsen ja hän on sitä pohtinut, ja näin halunnut. On vähän ikävä ajatella että toinen jätetään pinnistelemään äärirajoilleen toisen lenkkeillessä. Mies on aikuinen ihminen ja on itse valinnut ottaa tätä vastuuta. Yrittää myös hoitaa sen mutta kokoajan hieman hiipuen.
Ei mies mikään kyvytön käsi ole. Hän on täysin tietoisesti tullut perheeseen. Tämä on nyt hänen ja minun ydinperhe. Hän on nyt lapsille kuin isä. Muuta perhettä eikä isää ei ole lapsille tarjota. Me teimme valtavat muutokset hänen eteensä ja hänellä on omat muutokset tehtävänään joten ei hän tässä nyt ihan sorrettuna kuitenkaan ole :) ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska miehen tulot vähentävät äidin rahoja (ei enää asumistukea, päivähoitomaksu korkeampi), tulisi miehen antaa samassa suhteessa tasoitusta. Ruuasta miehen pitäisi maksaa syömistensä mukaan ja myös auton käytöstä. Vuokra jaetaan käytettyjen neliöiden mukaan, muut menot arvioidun kulutuksen mukaan mukaan. Kasvatukseen ja lastenhoitoon ei tarvitse osallistua, mutta kotitöihin kyllä.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 12:39"]
Kiitos vastauksesta. Kaiken puoliksi pistäminen ei olisi ongelma jos tienaisimme saman verran. Meillä on kuitenkin valtava kuilu tuloissa. Automaattisesti ei voi silloin ajatella että puoliskot maksaa 50-50 jos toiselle jää siitä luu käteen. Nyt silti yritän vaikka käytännössä se ei onnistukaan.. Tuossa ydinperhejutussa olen kyllä eri linjoilla. Mikään normi ei voi määritellä miten perheet muodostuu. Isää tässä kuviossa ei ole ja tässä on mies itse siihen rooliin ryhtynyt, mihinkään en ole pakottanut. Selväksi olen kyllä suhteen alussa tehnyt sen mitä itse puolisolta tarvitsen ja hän on sitä pohtinut, ja näin halunnut. On vähän ikävä ajatella että toinen jätetään pinnistelemään äärirajoilleen toisen lenkkeillessä. Mies on aikuinen ihminen ja on itse valinnut ottaa tätä vastuuta. Yrittää myös hoitaa sen mutta kokoajan hieman hiipuen. Ei mies mikään kyvytön käsi ole. Hän on täysin tietoisesti tullut perheeseen. Tämä on nyt hänen ja minun ydinperhe. Hän on nyt lapsille kuin isä. Muuta perhettä eikä isää ei ole lapsille tarjota. Me teimme valtavat muutokset hänen eteensä ja hänellä on omat muutokset tehtävänään joten ei hän tässä nyt ihan sorrettuna kuitenkaan ole :) ap
[/quote]
Mikä oikeus sinulla on edelleenkään miehen rahoihin? Mites ne elarit? Ne kierrät joka vastauksessa.
Se että mies maksaa jo nyt puolet ei riitä sinulle? Kunnon loinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt lue kuin aloituksen. Minulla on uusi mies ja yksi lapsi edellisestä liitosta. Jo heti suhteen alkumetreillä hän halusi maksaa puolet ruokalaskusta. Tilanne on sikäli erilainen että meidän tulot ei ole niin paljon erilaiset. Mutta hän huomioi tiukan talouteni muuten, tekee minulle remonttitöitä, ostaa ruokaa ja kun olemme viihteellä, hän maksaa. Jos minä tai lapsi on sairastunut, hän on järjestänyt töitään tai ottanut lomaa. Koska minulla on vanha auto, ja hänellä uudempi, hän on halunnut että teen pitkät pakolliset ajot hänen autollaan koska se on turvallisempi. Tätä olen kuullut muiltakin uusperheisiltä, ensimmäisenä mies huolestuu siitä että vaimo ajelee turvattomalla vanhalla kotterolla.
Sanoisin että sinun kannattaisi katsella joku kypsempi kumppani, tuo kuulostaa enemmän ex-mieheltäni joka eleli aikamiespojan elämää kun minä pyöritin hänelle hotellia ja ravintolaa. Tässä käy ihan sama kuin mitä äitipuolille täällä sanotaan, jos olet ihmisen kanssa jolla on lapsia, otat koko paketin. Lapsille ei tarvitse kustantaa kuin omilleen, mutta toisistaan pidetään huolta.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 10:38"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 00:58"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 18:03"]
Minusta miehen ei tarvitse maksaa lapsista mitään (vatteita, harrastuksia), mutta muut kulut menevät puoliksi. Se, ettei ap ole päässyt töihin on verrattavissa siihe, että olisi itse ollut sairaana. Se pitää vain niellä, ei sille mitään mahda.
Mutta ei mieheltä voi odottaa, että hän hyppäisi isän rooliin. Hän on kuitenkin valinnut sen naisen ensi sijassa, ei lapsia.
[/quote]
Ei, vaan otetaan koko paketti jos otetaan.
[/quote]
ei, minun uuden mieheni ei tarvitse ottaa koko pakettia.
Minä hoidan ja maksan lapseni.
Minulle riittää, että mies hyväksyy lapseni, kohtelee heitä hyvin ja rakastaa minua. Ja auttaa lasten kanssa hädän tullen, jos en saa lasten isää tai isovanhempia apuun.
[/quote]
Minäkin ajattelen että ydinperhe VOI syntyä jos lapset ovat ihan vauvoja kun tulee uusi mies, eikä bio isää ole. Mutta yleensä on kohtuutonta odottaa että lapseton ihminen yhtäkkiä muuttuu vanhemmaksi vain sillä että hänet heitetään vastuuseen. Jos ei ole kokenut vanhemmuutta vielä, niin aika kova on yhtäkkiä siihen oppia, ja vielä jonkun toisen lapsille.
Minulle riittää että uusi mies on kumppani minulle, ja auttaa arjen pyörittämisessä. Jos olisin yksinhuoltajana, pyörittäisin sen kuitenkin itse ja maksaisin kaiken. Tietenkin hän hoitaa ja maksaa oman osuutensa, ja kaikki sen päälle on rakkautta josta olen kiitollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 13:08"]
En nyt lue kuin aloituksen. Minulla on uusi mies ja yksi lapsi edellisestä liitosta. Jo heti suhteen alkumetreillä hän halusi maksaa puolet ruokalaskusta. Tilanne on sikäli erilainen että meidän tulot ei ole niin paljon erilaiset. Mutta hän huomioi tiukan talouteni muuten, tekee minulle remonttitöitä, ostaa ruokaa ja kun olemme viihteellä, hän maksaa. Jos minä tai lapsi on sairastunut, hän on järjestänyt töitään tai ottanut lomaa. Koska minulla on vanha auto, ja hänellä uudempi, hän on halunnut että teen pitkät pakolliset ajot hänen autollaan koska se on turvallisempi. Tätä olen kuullut muiltakin uusperheisiltä, ensimmäisenä mies huolestuu siitä että vaimo ajelee turvattomalla vanhalla kotterolla.
Sanoisin että sinun kannattaisi katsella joku kypsempi kumppani, tuo kuulostaa enemmän ex-mieheltäni joka eleli aikamiespojan elämää kun minä pyöritin hänelle hotellia ja ravintolaa. Tässä käy ihan sama kuin mitä äitipuolille täällä sanotaan, jos olet ihmisen kanssa jolla on lapsia, otat koko paketin. Lapsille ei tarvitse kustantaa kuin omilleen, mutta toisistaan pidetään huolta.
[/quote]
Eli hait elintasollesi kohottajaa sekä lompakkoa.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 13:16"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 10:38"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 00:58"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 18:03"]
Minusta miehen ei tarvitse maksaa lapsista mitään (vatteita, harrastuksia), mutta muut kulut menevät puoliksi. Se, ettei ap ole päässyt töihin on verrattavissa siihe, että olisi itse ollut sairaana. Se pitää vain niellä, ei sille mitään mahda.
Mutta ei mieheltä voi odottaa, että hän hyppäisi isän rooliin. Hän on kuitenkin valinnut sen naisen ensi sijassa, ei lapsia.
[/quote]
Ei, vaan otetaan koko paketti jos otetaan.
[/quote]
ei, minun uuden mieheni ei tarvitse ottaa koko pakettia.
Minä hoidan ja maksan lapseni.
Minulle riittää, että mies hyväksyy lapseni, kohtelee heitä hyvin ja rakastaa minua. Ja auttaa lasten kanssa hädän tullen, jos en saa lasten isää tai isovanhempia apuun.
[/quote]
Minäkin ajattelen että ydinperhe VOI syntyä jos lapset ovat ihan vauvoja kun tulee uusi mies, eikä bio isää ole. Mutta yleensä on kohtuutonta odottaa että lapseton ihminen yhtäkkiä muuttuu vanhemmaksi vain sillä että hänet heitetään vastuuseen. Jos ei ole kokenut vanhemmuutta vielä, niin aika kova on yhtäkkiä siihen oppia, ja vielä jonkun toisen lapsille.
Minulle riittää että uusi mies on kumppani minulle, ja auttaa arjen pyörittämisessä. Jos olisin yksinhuoltajana, pyörittäisin sen kuitenkin itse ja maksaisin kaiken. Tietenkin hän hoitaa ja maksaa oman osuutensa, ja kaikki sen päälle on rakkautta josta olen kiitollinen.
[/quote]
Minäkin periaatteessa lähdin tuosta aluksi. Kun punnitsin miten lapset "hoidetaan". Olihan meillä paljon puhumista juuri näissä finansseissa ja ehkä koin itseni jopa vähän liian raskaana yhtälönä että kenellekään kelpaisi. Miestä aluksi kauemmas tuuppiessani taisin todetakin että eikö kannattas etsiä joku parempi, jolla ei oo muksuja, kun ei niiden kuuluis sun riesana olla. Mies totesi että mitäpä jos haluan teidät riesakseni? Luuli jo ettei koskaan saa omaa perhettä ja tässä se nyt on hänen silmiensä edessä. Kyllä se vahvistui siinä itsellekin että se on juuri se mitä halusin ja tarvitsin. Kyllä elämä yksin oli todella rankkaa.
Mutta vaikka hän itsekin sai haaveilemansa niin ei vanhemmaksi tuosta vain tosiaan yhdessä yössä ryhdytä. Kyllähän se oikeasti vähän jännittää ja pelottaa lastenkin kannalta jotka kovasti häneen ovat kiintyneitä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 13:27"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 13:16"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 10:38"] [quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 00:58"] [quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 18:03"] Minusta miehen ei tarvitse maksaa lapsista mitään (vatteita, harrastuksia), mutta muut kulut menevät puoliksi. Se, ettei ap ole päässyt töihin on verrattavissa siihe, että olisi itse ollut sairaana. Se pitää vain niellä, ei sille mitään mahda. Mutta ei mieheltä voi odottaa, että hän hyppäisi isän rooliin. Hän on kuitenkin valinnut sen naisen ensi sijassa, ei lapsia. [/quote] Ei, vaan otetaan koko paketti jos otetaan. [/quote] ei, minun uuden mieheni ei tarvitse ottaa koko pakettia. Minä hoidan ja maksan lapseni. Minulle riittää, että mies hyväksyy lapseni, kohtelee heitä hyvin ja rakastaa minua. Ja auttaa lasten kanssa hädän tullen, jos en saa lasten isää tai isovanhempia apuun. [/quote] Minäkin ajattelen että ydinperhe VOI syntyä jos lapset ovat ihan vauvoja kun tulee uusi mies, eikä bio isää ole. Mutta yleensä on kohtuutonta odottaa että lapseton ihminen yhtäkkiä muuttuu vanhemmaksi vain sillä että hänet heitetään vastuuseen. Jos ei ole kokenut vanhemmuutta vielä, niin aika kova on yhtäkkiä siihen oppia, ja vielä jonkun toisen lapsille. Minulle riittää että uusi mies on kumppani minulle, ja auttaa arjen pyörittämisessä. Jos olisin yksinhuoltajana, pyörittäisin sen kuitenkin itse ja maksaisin kaiken. Tietenkin hän hoitaa ja maksaa oman osuutensa, ja kaikki sen päälle on rakkautta josta olen kiitollinen. [/quote] Minäkin periaatteessa lähdin tuosta aluksi. Kun punnitsin miten lapset "hoidetaan". Olihan meillä paljon puhumista juuri näissä finansseissa ja ehkä koin itseni jopa vähän liian raskaana yhtälönä että kenellekään kelpaisi. Miestä aluksi kauemmas tuuppiessani taisin todetakin että eikö kannattas etsiä joku parempi, jolla ei oo muksuja, kun ei niiden kuuluis sun riesana olla. Mies totesi että mitäpä jos haluan teidät riesakseni? Luuli jo ettei koskaan saa omaa perhettä ja tässä se nyt on hänen silmiensä edessä. Kyllä se vahvistui siinä itsellekin että se on juuri se mitä halusin ja tarvitsin. Kyllä elämä yksin oli todella rankkaa. Mutta vaikka hän itsekin sai haaveilemansa niin ei vanhemmaksi tuosta vain tosiaan yhdessä yössä ryhdytä. Kyllähän se oikeasti vähän jännittää ja pelottaa lastenkin kannalta jotka kovasti häneen ovat kiintyneitä. Ap
[/quote]
Provohan sä oikeasti olet. Vastaa kysymyksiin elareista, ja siihen, miten voit olla "yrittäjä" joka laittaa yrityksensä jäihin lasten sairastamisen takia kolmeksi kuukaudeksi?
Ainahan sä voit laittaa deittipalstalle ilmoituksen " etsin avointa ja paksua lompakkoa itselleni ja lapsille joista saan jo elareita. nimimerkillä maksathan kaiken?".
Pääset tavoitteeseesi, ehkä.
Onkohan minun avopuolisoni sitten jotenkin outo kun nimenomaan haluaa huolehtia itse ja vain itse OMISTA lapsistaan. Mitään isäleikkejä ei edes halua. Maksajana toimii se kellä sattuu olemaan rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 12:08"]
Ihmettelen toisaalta tuota ajatusta. Jos vaikka sisareni olisi menettämässä asiakkuudet ja jäisi puille paljaille ja minulla olisi mahdollisuus auttaa, tottakai auttaisin. En ajattelisi että se ei olisi minun vastuuni vaan _haluaisin_ auttaa. Todellakin auttaisin myös miestäni mitään kyselemättä. Hyvä pointti on pari kirjoitusta ylempänä että ei voi pakottaa vaan odottaa että toinen ottaa aloitteen. Sitten kyllä ollaan jännän äärellä siinä että onko oikeasti valmis perheeseen. Koska sitä se minusta ainakin tarkoittaa. Ei luistamista vastuunkannosta kun ei ole velvoitetta vaan puhdasta halua auttaa ja puhaltaa yhteen hiileen. Mutta pakottaa ei voi ja ehkä kannattaakin ottaa "tee miten itse haluat" - asenne. Koska jos toinen ei vaan halua niin ei se perheessä vaan toimi.
[/quote]
Niin, tässä tapauksessahan se ei toimi, koska ap ei halua maksaa edes omia menojaan.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 13:18"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 13:08"]
En nyt lue kuin aloituksen. Minulla on uusi mies ja yksi lapsi edellisestä liitosta. Jo heti suhteen alkumetreillä hän halusi maksaa puolet ruokalaskusta. Tilanne on sikäli erilainen että meidän tulot ei ole niin paljon erilaiset. Mutta hän huomioi tiukan talouteni muuten, tekee minulle remonttitöitä, ostaa ruokaa ja kun olemme viihteellä, hän maksaa. Jos minä tai lapsi on sairastunut, hän on järjestänyt töitään tai ottanut lomaa. Koska minulla on vanha auto, ja hänellä uudempi, hän on halunnut että teen pitkät pakolliset ajot hänen autollaan koska se on turvallisempi. Tätä olen kuullut muiltakin uusperheisiltä, ensimmäisenä mies huolestuu siitä että vaimo ajelee turvattomalla vanhalla kotterolla.
Sanoisin että sinun kannattaisi katsella joku kypsempi kumppani, tuo kuulostaa enemmän ex-mieheltäni joka eleli aikamiespojan elämää kun minä pyöritin hänelle hotellia ja ravintolaa. Tässä käy ihan sama kuin mitä äitipuolille täällä sanotaan, jos olet ihmisen kanssa jolla on lapsia, otat koko paketin. Lapsille ei tarvitse kustantaa kuin omilleen, mutta toisistaan pidetään huolta.
[/quote]
Eli hait elintasollesi kohottajaa sekä lompakkoa.
[/quote]
Tähän provoon ei tietysti pitäisi vastata, mutta elintasoni ei muuttunut yhtään mihinkään, ja lompakolla minun ei ole tarvinnut olla. Voisitko mennä piinaamaan jotain muuta ketjua, tai, sanotaan vaikka, hanki elämä.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 13:27"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 13:16"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 10:38"] [quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 00:58"] [quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 18:03"] Minusta miehen ei tarvitse maksaa lapsista mitään (vatteita, harrastuksia), mutta muut kulut menevät puoliksi. Se, ettei ap ole päässyt töihin on verrattavissa siihe, että olisi itse ollut sairaana. Se pitää vain niellä, ei sille mitään mahda. Mutta ei mieheltä voi odottaa, että hän hyppäisi isän rooliin. Hän on kuitenkin valinnut sen naisen ensi sijassa, ei lapsia. [/quote] Ei, vaan otetaan koko paketti jos otetaan. [/quote] ei, minun uuden mieheni ei tarvitse ottaa koko pakettia. Minä hoidan ja maksan lapseni. Minulle riittää, että mies hyväksyy lapseni, kohtelee heitä hyvin ja rakastaa minua. Ja auttaa lasten kanssa hädän tullen, jos en saa lasten isää tai isovanhempia apuun. [/quote] Minäkin ajattelen että ydinperhe VOI syntyä jos lapset ovat ihan vauvoja kun tulee uusi mies, eikä bio isää ole. Mutta yleensä on kohtuutonta odottaa että lapseton ihminen yhtäkkiä muuttuu vanhemmaksi vain sillä että hänet heitetään vastuuseen. Jos ei ole kokenut vanhemmuutta vielä, niin aika kova on yhtäkkiä siihen oppia, ja vielä jonkun toisen lapsille. Minulle riittää että uusi mies on kumppani minulle, ja auttaa arjen pyörittämisessä. Jos olisin yksinhuoltajana, pyörittäisin sen kuitenkin itse ja maksaisin kaiken. Tietenkin hän hoitaa ja maksaa oman osuutensa, ja kaikki sen päälle on rakkautta josta olen kiitollinen. [/quote] Minäkin periaatteessa lähdin tuosta aluksi. Kun punnitsin miten lapset "hoidetaan". Olihan meillä paljon puhumista juuri näissä finansseissa ja ehkä koin itseni jopa vähän liian raskaana yhtälönä että kenellekään kelpaisi. Miestä aluksi kauemmas tuuppiessani taisin todetakin että eikö kannattas etsiä joku parempi, jolla ei oo muksuja, kun ei niiden kuuluis sun riesana olla. Mies totesi että mitäpä jos haluan teidät riesakseni? Luuli jo ettei koskaan saa omaa perhettä ja tässä se nyt on hänen silmiensä edessä. Kyllä se vahvistui siinä itsellekin että se on juuri se mitä halusin ja tarvitsin. Kyllä elämä yksin oli todella rankkaa. Mutta vaikka hän itsekin sai haaveilemansa niin ei vanhemmaksi tuosta vain tosiaan yhdessä yössä ryhdytä. Kyllähän se oikeasti vähän jännittää ja pelottaa lastenkin kannalta jotka kovasti häneen ovat kiintyneitä. Ap
[/quote]
Ap, hyppäät nyt paikasta A paikkaan B etkä ota huomioon matkaa. Tottakai jossakin vaiheessa te olette toivottavasti hitsautunut yhteen perheenä, mutta se ei tapahdu, jos jo nyt matkan alussa koet, että miehen on tehtävä enemmän ja mies kokee, että hänet pakotetaan asioihin, joihin ei ole valmis. Ymmärrän, että tarvitset lapsillesi isää, mutta koeta sinäkin ymmärtää, että isäksi kasvetaan, ei vain hypätä rooliin tuosta noin. Kun olet tässä ketjussa nyt vaatinut, että miehen pitää auttaa sinua ja osallistua enemmän arkeen, nukutusrumbaan ja vaikka mihin sinun arkeasi helpottaaksesi, niin mieti hetki, miten sinä autat miestä sopeutumaan tähän kaikkeen. Sinä nimittäin olet jo äiti, kasvanut siihen ja valinnut sen roolin mutta mies on hypännyt siihen paikasta A etkä sinä oikein anna hänen sopeutua hissukseen ja tehdä sitä matkaa vaan oletat, että hän on heti valmis.
Ette onnistu tässä ,jos ette tee kompromisseja. Sovitte vaikka ensi alkuun, että mies tulee kahtena päivänä viikossa aiemmin töistä, auttaa iltarumbassa kahtena päivänä viikossa ja että muuten sinä yrität pärjätä näissä asioissa itse. Ymmärrän, että haet parisuhteesta helpotusta arkeen mutta jotenkin on puistattavaa, että se on prioriteettilistasi ylimpänä, kun oikeastaan sen pitäisi olla juuri tämä mies ja arki juuri tämän ihmisen kanssa. Onko oikeasti niin, että jos mies ei tee yhtä paljon kuin sinä, koet, että olet mieluummin yksin?
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 22:04"]
Koska miehen tulot vähentävät äidin rahoja (ei enää asumistukea, päivähoitomaksu korkeampi), tulisi miehen antaa samassa suhteessa tasoitusta. Ruuasta miehen pitäisi maksaa syömistensä mukaan ja myös auton käytöstä. Vuokra jaetaan käytettyjen neliöiden mukaan, muut menot arvioidun kulutuksen mukaan mukaan. Kasvatukseen ja lastenhoitoon ei tarvitse osallistua, mutta kotitöihin kyllä.
[/quote]
Onko aloittaja siis mielestäsi maksullinen? Siltä tuo kuulostaa.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 19:47"]
Jos jatkaisin yhteiseloa tämän hieman keskenkasvuisen miehen kanssa istuisin alas ja laskisin tarkasti kaikki menot ja tulot. Jakaisin menot kummankin tulojen suhteessa. Elarit laskisin äidin tuloksi. Jos mies haluaa elää yhdessä perheenä, osallistuu hän perheensä elättämiseen kykynsä mukaan. Vapaa-ajasta sopisin myös tasapuolisesti niin että kummallakin yhtä paljon omaa aikaa. Perhe on perhe, ja vanhemmilla on vastuu perheen lapsista. Jos mies ei ole valmis olemaan perheellinen, laittaisin lusikat jakoon.
[/quote]
Eli vittu ja äpärät on tyytyväisiä, kun mies maksaa kaiken? Kuvottavaa loisimista.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 16:57"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 16:54"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 16:41"]Jos olette jotain lomareissua kesällä tekemässä niin maksaako mies vain omat kulut ja sä tankkaat ja maksat itsesi ja lapset? Entä ravintolassa, jaksako kuitin tasan tai pyytääkö suoraan kaksi erillistä kuittia? [/quote] Noo käytännössä minä maksaisin "omani" eli mut ja lapset. Nyt on maksanut mies kaiken välillä kun en ole töihin päässyt, ja vaikkei mitään sanokkaan, naamasta näkyy että vituttaa. Hankalaahan se on. Ei halua tinkiä töistään toisen lasten takia että pääsisin hoitamaan työni, ja siksi menetin tuloni ja hän joutui maksumieheksi. Asia joka ydinperheessä ei olis ongelma mutta uusperheessä on. Hänellä on siis vaikea antaa periksi sille että joutuu tekemään myönnytyksiä ja muutoksia. Ap
[/quote]
Hänellä on siis vaikea antaa periksi sille että joutuu tekemään myönnytyksiä ja muutoksia
ELI LEVITTÄÄ LOMPAKKONSA LEVÄLLEEN, ETTÄ SINÄ VOIT LOISIA?
Mihin käytät lasten elarit? Miksi et voi tehdä töitä? Voisitko tehdä töitä ilman miestä?
Miehen vika , että lapsesi sairastavat, ja sinä olet patalaiska loinen ?
[/quote]
Kuule sinä sairas pilluloinen. Häivy pilaamasta näitä ketjuja. Sinun paikkasi ei ole naisvaltaisella palstalla, koska vihaat naisia noin. Mutta olet naisten kanssa (kukaan ei anna suosista, vaan käytät maksullisia) kun sitä pillua on pakko saada.
Miten voit noin elää noin surkeaa elämäsi? Päätä se, ja teet asiasta huomattavasti helpompaa.
T: Mies, joka on kyllästynyt lassukoihin
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 12:09"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 01:28"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 00:42"] [quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 16:49"] [quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 16:41"] Jos olette jotain lomareissua kesällä tekemässä niin maksaako mies vain omat kulut ja sä tankkaat ja maksat itsesi ja lapset? Entä ravintolassa, jaksako kuitin tasan tai pyytääkö suoraan kaksi erillistä kuittia? [/quote] Itsekkäiden ämmien ahneudella ei ole mitään määrää eikä rajoja. Miehenkö pitäisi ne lapset ruokkia? Eikö aloittaja saane elareita sitä varten ? [/quote]Milläs oikeudella mies ajelee naisen omistamalla autolla, eikä itse maksa edes bensojaan? [/quote] Noh, jos mies maksaa puolet "perheen" kuluista, niin onhan se nyt hemmetti jos ei saa ajaa perheen autolla. [/quote] Auto ei ole perheen, vaan ap:n.
[/quote]
Autohan onkin todellinen sijoitus. Ja ämmä makaa kotona lasten "sairastamisen" varjolla.
Ja miehen kuuluu maksaa loisiminen. Näin juuri, hienoa loismentalitettia.