Lue keskustelun säännöt.
Uuden miehen asettuminen perheeseen
08.07.2015 |
Minulla on kaksi lasta edellisestä liitosta, ja nyt uusi miesystävä jolla ei ole lapsia. Mies on muuttanut luoksemme.
Maksamme kaiken puoliksi, vaikka olen todella vähätuloinen ja hän hyvätuloinen. Itseasiassa hän haluaisi että minä maksan kolmen osuuden ja hän yhden, vaikka hän kuluttaa esim. Ruokaa meistä eniten. Silti nimissäni olevan auton maksan täysin itse vaikka hän sillä ajaakin. Yhteistä autoa ei halua ostaa, koska hänellä ei ole kuulemma varaa.
Lasten kanssa auttelee välillä, ei mielellään jää vahtimaan jotta pääsisin välillä ulos vaan haluaa mukaan koska "sun lapset ne on". Toki käy itse ulkona ja silti harmittelee kun ei ole samaa vapautta kuin ennen.
Työpäivänsä ovat pitkiä eikä pyynnöistä huolimatta halua lyhentää vaan tekee ylitöitä. Kaikki tämä tuntuu pakettina siltä että sitoutuminen meihin ahdistaa. Itse hautaudun kotiin lasten ja kotitöiden kanssa. Lapset ovat tässä sairastaneet vuorotellen kolmisen kuukautta ja olen yrittäjänä ollut kotona, joka tietää myös sitä että palkkaakaan ei tule ja sossun luukku kutsuu. Mies ei ole ollut poissa töistä hoitamassa että pääsisin hoitamaan tilauksia, edelleen koska minun lapset.
Miehen paskaksi syyttelemistä en nyt kaipaa, vaan toivoisin kokemuksia muilta samassa tilanteessa olleilta. Onko vanhoista tottumuksista irrottautuminen ottanut aikansa? Kauanko on kestänyt että uusi puoliso on tuntenut lapset perheensä jäseniksi? Onko koskaan tapahtunut sitä ihmettä että on jopa kantanut heistä hoito- ja kasvatusvastuuta?
Kommentit (180)
Meillä mies tuli minun kumppaniksi ja vanhemmuuden jaoin lasten isän kanssa edelleen. Mies ei ollut valmis ottamaan isän roolia, eikä lasten oikea isä olisi antanutkaan.
Lastesi osuus esim. asumiskuluista on 1/5 Eli 2/5 yhteensä, joista sinä maksat osan ja lasten isä osan sopimassanne suhteessa. Miehesi kanssa päätätte, miten maksatte loput 3/5 Eli puoliksi vai maksatte toistenne kuluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 16:37"][quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 16:35"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 16:28"]Eli hait siis vain elareiden jatkeeksi toista miestä lompakoksi. Hienoa! [/quote] Kyse on perheenä elämisestä. Kohtuullista ei liene se että hyvätuloinen osallistuu vähemmällä kuin pienituloinen.
[/quote]
Pienituloinen voi sitten jatkaa elämäänsä ihan itsekseen ja maksaa kaiken itse.
Mikä oikeus teillä ämmillä on loisia miehen lompakolla?
[/quote]Minulla on kaksi lasta edellisestä liitosta ja menin naimisiin ja sain kaksi lasta lisää. Rahat olivat yhteisiä ja kaikki meni hyvin (meillä oli sama palkka) kunnes mies keksi että perhe jotenkin kuppaa hänen rahansa. Erohan siitä tuli ja havaitsin että nähtävästi olin käyttänyt vanhempien lasten elareita, lapsilisiä ja omia rahojani miehen elintasoon koska heti eron jälkeen rahatilanteeni koheni huomattavasti vaikka maksoin yksin kaiken. Miehellehän ei kelvannut mikään normaalihintainen vaan kaiken piti olla keskimääräistä kalliimpi vaikka laatu olisi ollut huonompi. Esimerkkinä fillarinrenkaat 100 euroa ja niitä sitten puhkesikin koko ajan. T-paita 40 euroa, kalapakkiin meni pari tonnia jne. Löysi eron jälkeen uuden naisen joka sisustaa kalliisti ja nyt miehellä ei ole näkynyt uusia vaatteita tai fillareita enää. Ja vinkujille tiedoksi, mies maksaa minimielarit kahdesta.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 12:39"]
Kiitos vastauksesta. Kaiken puoliksi pistäminen ei olisi ongelma jos tienaisimme saman verran. Meillä on kuitenkin valtava kuilu tuloissa. Automaattisesti ei voi silloin ajatella että puoliskot maksaa 50-50 jos toiselle jää siitä luu käteen. Nyt silti yritän vaikka käytännössä se ei onnistukaan.. Tuossa ydinperhejutussa olen kyllä eri linjoilla. Mikään normi ei voi määritellä miten perheet muodostuu. Isää tässä kuviossa ei ole ja tässä on mies itse siihen rooliin ryhtynyt, mihinkään en ole pakottanut. Selväksi olen kyllä suhteen alussa tehnyt sen mitä itse puolisolta tarvitsen ja hän on sitä pohtinut, ja näin halunnut. On vähän ikävä ajatella että toinen jätetään pinnistelemään äärirajoilleen toisen lenkkeillessä. Mies on aikuinen ihminen ja on itse valinnut ottaa tätä vastuuta. Yrittää myös hoitaa sen mutta kokoajan hieman hiipuen. Ei mies mikään kyvytön käsi ole. Hän on täysin tietoisesti tullut perheeseen. Tämä on nyt hänen ja minun ydinperhe. Hän on nyt lapsille kuin isä. Muuta perhettä eikä isää ei ole lapsille tarjota. Me teimme valtavat muutokset hänen eteensä ja hänellä on omat muutokset tehtävänään joten ei hän tässä nyt ihan sorrettuna kuitenkaan ole :) ap
[/quote]
Ap, ei lapseton ihminen tiedä tuossa tapauksessa mihin ryhtyy. Hän on ikäänkuin pannut nimen alle sopimukseen, josta hänelle vasta jälkikäteen alkaa valjeta mitä se tarkoittaa. Vetoat koko ajan siihen että hän on tiennyt mihin ryhtyy - jos hänellä ei ole lapsia, hänellä ei ole voinut olla mitään hajua.
Ryhdyin äitipuoleksi nuorena ja lapsettomana. Näin jälkikäteen ajatellen oli rankka pesti, minua ajateltiin yleensä viimeisenä, minulla ei juuri ollut sananvaltaa tai oikeuksia mihinkään, mutta silti minulta odotettiin vanhemman vastuuta ja venymistä. Kaduin moneen kertaan. Usein tuntui että minua käytettiin hyväksi, ja että se parisuhde ei ollut sen väärti mihin olin lupautunut.
Kiitos viesteistä! Haluaisin korjata tätä käsitystä että olisin vaatimassa asioita. Näin ei ole. Mies ajaa autolla, puputtaa ruoat, on töissä iltamyöhään ja harrastaa, minä puren hammasta ja tässä nimenomaan pohdin että pitäskö antaa siimaa vai jurputtaa. En siis auo hänelle päätäni, toki kerron mitä mielessä liikkuu mutta en valita. Kun nimenomaan haluan ymmärtää sitä, että vaativaan rooliin astuminen ottaa aikansa. Koitan tässä näillä "mies tiesi mihin ryhtyy" - jutuilla luoda mielikuvaa lähtötilanteesta, siis siitä että tämä oli miehenkin tahto, enkä pakota häntä mihinkään. Asia ei siis ole niin että muutettiin yhteen jonka jälkeen vaadin yhtä jos toista. Epätoivoiseksi kyllä olo tulee kun halu näkyy hiipuvan. En tiedä olenko toisaalta liian kiltti kun annan hänen luisua passattavan rooliin ja vain odotan ehkä ihmettä.
Kyllä tilanteeni oli juu todella vaikea ennen kuin hän astui kuvioihin. Ei ole lainkaan väärin tulkittu että hän oli minulle pelastustengas. Todella olin uupunut ja tottakai toivon että saan häneltä arjessa apua. Ei se varmaan ole ihan utopistinen toive? Toisaalta hän löysi oman pelastusrenkaansa meistä kun tunsi ennen että elämällä ei ollut sisältöä. No nyt on.. heh heh..
Yrityksen jäihin laittaminen ja palkkatyöhön siirtyminen on ehkä vähän kaukaa haettua. Näin pitkä sairastelujakso on kyllä äärimmäisen harvinaista enkä ehkä 3kk sitten ajatellut että tässä vielä heinäkuussakin on firma seis, että pitääpä hakeutua palkkatyöhön. Eikä sekään mitään ratkaise, yhtä lailla palkkatyöstäkin olisi joutunut olemaan kotona.
Ja sinä provoilija: olen jo vastannut elarijuttuihisi enkä viitsi kommentoida uudestaan jos et halua asiaa ymmärtää. Samoin myös työhöni koskevia uteluita. Työtäni en voi tehdä kuin toimipaikassani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 16:34"]
Kiitos viesteistä! Haluaisin korjata tätä käsitystä että olisin vaatimassa asioita. Näin ei ole. Mies ajaa autolla, puputtaa ruoat, on töissä iltamyöhään ja harrastaa, minä puren hammasta ja tässä nimenomaan pohdin että pitäskö antaa siimaa vai jurputtaa. En siis auo hänelle päätäni, toki kerron mitä mielessä liikkuu mutta en valita. Kun nimenomaan haluan ymmärtää sitä, että vaativaan rooliin astuminen ottaa aikansa. Koitan tässä näillä "mies tiesi mihin ryhtyy" - jutuilla luoda mielikuvaa lähtötilanteesta, siis siitä että tämä oli miehenkin tahto, enkä pakota häntä mihinkään. Asia ei siis ole niin että muutettiin yhteen jonka jälkeen vaadin yhtä jos toista. Epätoivoiseksi kyllä olo tulee kun halu näkyy hiipuvan. En tiedä olenko toisaalta liian kiltti kun annan hänen luisua passattavan rooliin ja vain odotan ehkä ihmettä. Kyllä tilanteeni oli juu todella vaikea ennen kuin hän astui kuvioihin. Ei ole lainkaan väärin tulkittu että hän oli minulle pelastustengas. Todella olin uupunut ja tottakai toivon että saan häneltä arjessa apua. Ei se varmaan ole ihan utopistinen toive? Toisaalta hän löysi oman pelastusrenkaansa meistä kun tunsi ennen että elämällä ei ollut sisältöä. No nyt on.. heh heh.. Yrityksen jäihin laittaminen ja palkkatyöhön siirtyminen on ehkä vähän kaukaa haettua. Näin pitkä sairastelujakso on kyllä äärimmäisen harvinaista enkä ehkä 3kk sitten ajatellut että tässä vielä heinäkuussakin on firma seis, että pitääpä hakeutua palkkatyöhön. Eikä sekään mitään ratkaise, yhtä lailla palkkatyöstäkin olisi joutunut olemaan kotona. Ja sinä provoilija: olen jo vastannut elarijuttuihisi enkä viitsi kommentoida uudestaan jos et halua asiaa ymmärtää. Samoin myös työhöni koskevia uteluita. Työtäni en voi tehdä kuin toimipaikassani.
[/quote]
No etsi se helvetin rikas vapaaherra, joka haluaa toimia kakaroittesi lastenvahtina samalla kun sinä puuhastelet "yrityksesi" kanssa.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 22:04"]
Koska miehen tulot vähentävät äidin rahoja (ei enää asumistukea, päivähoitomaksu korkeampi), tulisi miehen antaa samassa suhteessa tasoitusta. Ruuasta miehen pitäisi maksaa syömistensä mukaan ja myös auton käytöstä. Vuokra jaetaan käytettyjen neliöiden mukaan, muut menot arvioidun kulutuksen mukaan mukaan. Kasvatukseen ja lastenhoitoon ei tarvitse osallistua, mutta kotitöihin kyllä.
[/quote]
Paljonko vitusta pitää maksaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 16:49"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 16:41"]
Jos olette jotain lomareissua kesällä tekemässä niin maksaako mies vain omat kulut ja sä tankkaat ja maksat itsesi ja lapset? Entä ravintolassa, jaksako kuitin tasan tai pyytääkö suoraan kaksi erillistä kuittia?
[/quote]
Itsekkäiden ämmien ahneudella ei ole mitään määrää eikä rajoja.
Miehenkö pitäisi ne lapset ruokkia? Eikö aloittaja saane elareita sitä varten ?
[/quote]Milläs oikeudella mies ajelee naisen omistamalla autolla, eikä itse maksa edes bensojaan?
Äh, miten ihmiset jaksavat sekaantua näihin uusperhekuvioihin, en ymmärrä. Kun ei se vaan toimi. Ehkä silloin jos molemmilla on sama määrä ja suht samanikäisiä kakaroita ja uskomattoman kiltti luonne, mutta muuten ei.
En mä naisena todellakaan makselisi yh-isän lasten kuluja ellen sitten välillä jostain syystä nimenomaan haluaisi. Enkä suostuisi siihen, että minä maksan jostain valtavasta lukaalista 80% ja mies 20%, koska hänen rahansa menevät lapsiin. Kun minähän ei sellaista kämppää tarvitsisi enkä haluaisi, vaan sellainen kämppä olisi hankki hankkia sen vuoksi, että mies on tehnyt niitä lapsia. Joten hän vastatkoon teoistaan.
Kyllä joku tonni-puolitoista kuussa siitä ilosta, että saisin kunnian viettää aikaa YH-ikän ja hänen penskojensa kanssa olisi aivan liikaa, olisi kuinka ihana YH-iskä muuten tahansa. Minä haluan kahden tasavartaisen aikuisen välisen suhteen, en mitään pummimis- ja hyväksikäyttösuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 18:03"]
Minusta miehen ei tarvitse maksaa lapsista mitään (vatteita, harrastuksia), mutta muut kulut menevät puoliksi. Se, ettei ap ole päässyt töihin on verrattavissa siihe, että olisi itse ollut sairaana. Se pitää vain niellä, ei sille mitään mahda.
Mutta ei mieheltä voi odottaa, että hän hyppäisi isän rooliin. Hän on kuitenkin valinnut sen naisen ensi sijassa, ei lapsia.
[/quote]
Ei, vaan otetaan koko paketti jos otetaan.
Taidan olla ketjussa ainut, joka ihmettelee, mitä ne lapset tästä ajattelee, oikeasti. Siis on muutettu äidin uuden miehen vuoksi, kaverit ja hoitopaikat vaihtuu, ja ympärillä tapellaan, kuka maksaa ja kuka JOUTUU olemaan lasten kanssa, koska sairastellaankin vielä. Äiti haluaa huiliaikoja ja uusi mies omaa vapaa-aikaa ja nähtävästi biologinen isä ei ole kuviossa muuten kuin haaveissa, että varmaan se olisi hyvä tyyppi, jos sen joskus näkisi.
Kuinka saatanan itsekkäitä "aikuiset" näissä rakkauskuvioissaan oikein on! Miten olisi nyt miettiä sitä lasten elämää ja sen sujumista ilman näitä voi kun toi mies on niin ihana, miten ME saatais tää meidän elämä järjestymään. Ja tiedoksi aplle, ellei se mies alusta lähtien sopeudu sinun perhe-elämään, et sitä kykene siihen kasvattamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 00:42"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 16:49"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 16:41"]
Jos olette jotain lomareissua kesällä tekemässä niin maksaako mies vain omat kulut ja sä tankkaat ja maksat itsesi ja lapset? Entä ravintolassa, jaksako kuitin tasan tai pyytääkö suoraan kaksi erillistä kuittia?
[/quote]
Itsekkäiden ämmien ahneudella ei ole mitään määrää eikä rajoja.
Miehenkö pitäisi ne lapset ruokkia? Eikö aloittaja saane elareita sitä varten ?
[/quote]Milläs oikeudella mies ajelee naisen omistamalla autolla, eikä itse maksa edes bensojaan?
[/quote]
Noh, jos mies maksaa puolet "perheen" kuluista, niin onhan se nyt hemmetti jos ei saa ajaa perheen autolla.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 12:17"]
Ihan noista asumiskuluista sen verran, että kyllä niissä velvollisuudet ja oikeudet menevät käsi kädessä. Lapset eivät ole tasaveroisia aikuisia eivätkä useinkaan pääse päättämään, missä asutaan ja minkälaisessa talossa asutaan. Ap:n lapset varmaan valitsisivat yksiön, jossa pääsevät nukkumaan tiiviisti äidin viereen, koska pienet lapset viihtyvät aikuisen lähellä. Mies varmaan haluaa ehdottomasti, että hänellä ja ap:lla on oma huone, jossa nukkua ja harrastaa seksiä rauhassa. Uskoisin, että lapsettomalle tämä on erittäin tärkeä asia. Veikkaan, että mies haluaa mielellään myös olohuoneen jossa taaperot eivät nuku ja leiki vaan jossa hän voi viettää aikaa iltaisin lasten nukkuessa omissa huoneissaan. Lasten ylimääräinen huone siis lähtee ennen kaikkea aikuisen tarpeista, ei lasten. Näin ollen ei ole mitenkään reilua, että lapset maksavat huoneestaan, kun eivät pääse itse päättämään asumisjärjestelyistä, asuinpaikasta (nythän ap ja lapset muuttivat miehen työn perässä ja jättivät kaverit ja tutun päiväkodin) eivätkä usein saa asuttaa koko taloa leikkeineen eli eivät ole oikeuksien puolesta tasaveroisia aikuisten kanssa. Miksi siis olisivat velvollisuuksienkaan suhteen?
Kelan laskelmien mukaan lapsi vie asumiskuluista noin 10%. Näin ollen laskettuna jos lapsia on kaksi, olisi ap:n osuus 40%, miehen osuus 40% ja lasten osuus 20% asumiskuluista. Koska lapset ovat joutuneet muuttamaan miehen takia ja koska lasten mielipidettä ei ole kysytty esim. asunnon koon tai nukkumisjärjestelyjen takia, olen sitä mieltä, että mies tosiaan voi maksaa tuon 50%, koska hän hyötyy eniten nykyisenkokoisesta asunnosta ja sen sijainnista, ap ja lapset ovat vain muuttaneet hänen mieltymystensä perässä. Jos kuitenkin mies vaatii lasten maksamaan osuutensa, niin ihan virallisestikin ap maksaa 60% ja mies 40 %. Jos miehen mielestä reiluinta olisi se, että lapset maksaisivat yhtä ison osuuden kuin aikuiset eli ap maksaisi 75%, niin silloin koko kämpän pitää olla myös lasten käytössä ja lapset saavat valita, missä asutaan eli miehen on syytä muuttaa lasten perässä eikä niin, että lapset muuttavat miehen perässä. Oikeudet ja velvollisuuden käsi kädessä.
Mitä tulee ruokaan, niin ap selvästi ilmoitti, että mies syö yli puolet ruoasta, lapset ja ap selvästi vähemmän. On siis selvää, että miehen tulee maksaa puolet ruokakuluista. Ruoka on myös mielestäni asia, josta ei lapsiperheissä saisi kiistellä vaan molemmat laittavat saman verran rahaa ruokaan ja siitä maksetaan sitten kaikki. Jos mies vaatii, että lasten pitää maksaa osuus ruoasta, niin silloin kannattaa oikeasti laittaa omat ruoat kaikille. Lapset syövät paljon vähemmän kuin aikuiset, joten ei ole reilua rahastaa ruoalla.
Ainoa, missä en ole samaa mieltä, on tuo isän leikkiminen uusperheessä. Tottakai miehen kuuluu ottaa paketti, mutta se paketti ei ole vain pelkkä velvollisuuksien viidakko, jossa mies vastaa siitä, että äiti pääsee helpommalla samalla kun koko elämä muuttuu hänellä vaikeammaksi. Rehellisesti, mitä hyötyä miehellä on siitä, että hän asuu ap:n kanssa eikä omassa asunnossaan? Hän joutuu hoitamaan lapsia, kokkaamaan isommalle porukalle, siivoamaan lasten sotkuja ja tarjoamaan äidille huilitaukoja toisin sanoen menettää ajan, jota käyttäisi harrastamiseen ja töihin. Oikea isä saa lasten rakkauden, saa päättää lasten asioista ja toimii virallisesti lasten isänä. Tässäkin siis oikeudet ja velvollisuudet käsi kädessä. Jos ei ole oikeuksia, ei ole samalla velvollisuuksiakaan. Tottakai rakkkaansa apuna pitää toimia ja puhaltaa yhteen hiileen mutta se ei tarkoita ydinperhettä. Uusperheessä sillä lapsettomalla on suurempi oikeus omiin harrastuksiin ja uran tekemiseen kuin sillä, joka ne lapset on alunperin hankkinut. Sen pitäisi olla mielestäni itsestään selvää. En tarkoita, etteikö mies tekisi mitään perheen eteen, mutta ne tekemiset ovat pienempiä. Esim. mielestäni on aivan ok, että hän ei osallistu iltarumbaan, koska ei ole siihen tottunut ja koska se häntä ahdistaa. Sen iltarumban ajan hän voi mennä vaikka lenkille. Sen sijaan hän osallistuu lasten leikittämiseen, ulosviemiseen ja jopa hoitamiseen aina silloin tällöin, muutamia kertoja viikossa. Hän ei kuitenkaan ole lasten isä, joten hänellä ei ole isän velvollisuuksia, hänellä on vain puolison velvollisuudet toimia turvallisena aikuisena lapsille ja rakastavana puolisona äidille. On aivan selvää että lapsettomalle on jo suuri juttu hoitaa niitä lapsia, ruokkia, hakea päiväkodista, leikittää, osallistua lomamatkoihin ja kuunnella niitä kiukutteluja päivittäin. Se muu osallistuminen tulee hiljalleen ajan myötä, jos intoa vielä riittää, mutta pakottamalla saadaan vain katkeria ihmisiä.
[/quote]
eiköhän se lasten biologinen äitikin halua, että on oma makkari, missä harrastetaan seksiä ja olohuone. tuskin äitikään haluaa koko perheen asuvan yksiössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 13:27"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 13:16"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 10:38"] [quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 00:58"] [quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 18:03"] Minusta miehen ei tarvitse maksaa lapsista mitään (vatteita, harrastuksia), mutta muut kulut menevät puoliksi. Se, ettei ap ole päässyt töihin on verrattavissa siihe, että olisi itse ollut sairaana. Se pitää vain niellä, ei sille mitään mahda. Mutta ei mieheltä voi odottaa, että hän hyppäisi isän rooliin. Hän on kuitenkin valinnut sen naisen ensi sijassa, ei lapsia. [/quote] Ei, vaan otetaan koko paketti jos otetaan. [/quote] ei, minun uuden mieheni ei tarvitse ottaa koko pakettia. Minä hoidan ja maksan lapseni. Minulle riittää, että mies hyväksyy lapseni, kohtelee heitä hyvin ja rakastaa minua. Ja auttaa lasten kanssa hädän tullen, jos en saa lasten isää tai isovanhempia apuun. [/quote] Minäkin ajattelen että ydinperhe VOI syntyä jos lapset ovat ihan vauvoja kun tulee uusi mies, eikä bio isää ole. Mutta yleensä on kohtuutonta odottaa että lapseton ihminen yhtäkkiä muuttuu vanhemmaksi vain sillä että hänet heitetään vastuuseen. Jos ei ole kokenut vanhemmuutta vielä, niin aika kova on yhtäkkiä siihen oppia, ja vielä jonkun toisen lapsille. Minulle riittää että uusi mies on kumppani minulle, ja auttaa arjen pyörittämisessä. Jos olisin yksinhuoltajana, pyörittäisin sen kuitenkin itse ja maksaisin kaiken. Tietenkin hän hoitaa ja maksaa oman osuutensa, ja kaikki sen päälle on rakkautta josta olen kiitollinen. [/quote] Minäkin periaatteessa lähdin tuosta aluksi. Kun punnitsin miten lapset "hoidetaan". Olihan meillä paljon puhumista juuri näissä finansseissa ja ehkä koin itseni jopa vähän liian raskaana yhtälönä että kenellekään kelpaisi. Miestä aluksi kauemmas tuuppiessani taisin todetakin että eikö kannattas etsiä joku parempi, jolla ei oo muksuja, kun ei niiden kuuluis sun riesana olla. Mies totesi että mitäpä jos haluan teidät riesakseni? Luuli jo ettei koskaan saa omaa perhettä ja tässä se nyt on hänen silmiensä edessä. Kyllä se vahvistui siinä itsellekin että se on juuri se mitä halusin ja tarvitsin. Kyllä elämä yksin oli todella rankkaa. Mutta vaikka hän itsekin sai haaveilemansa niin ei vanhemmaksi tuosta vain tosiaan yhdessä yössä ryhdytä. Kyllähän se oikeasti vähän jännittää ja pelottaa lastenkin kannalta jotka kovasti häneen ovat kiintyneitä. Ap
[/quote]
Aiemmista kommentista tuli mieleeni, että ehkä sinulla on pieni paniikki päällä ja käyttäydyt nyt vaativasti ja hyökkäävästi miestä kohtaan. Kun on ollut tuota ansionmenetystä. Jotkut miehet vastaa sellaiseen vetäytymällä. Etkö sanonut että hän viivyttelee töissä ja harrastuksissa. Mitä enemmän painat päälle sitä vaikeampi hänen on tulla kotiin ja niihin vaatimuksiin jota esität hänelle. Ymmärrän että sinulla on hätä elannosta, mutta tuolla tavalla toimimalla ajaudutte vaan eroon.
Syyttely ja vaatiminen toiselta puolelta ja vetäytyminen ja etääntyminen siihen vastauksena toiselta puolelta on ihan tuhoon tuomittu yhtälö. Harmi että ehditte jopa muuttaa paikkakuntaa, mikä tietysti lisää ahdinkoasi. Muutenhan olisit voinut tyynesti todeta että selvä, jatketaan meidän suhdetta eri osoitteista niin näistä asioista ei tarvitse tapella. Nyt voit tietysti yhtä tyynesti ottaa esille että sinulla ei ole varaa tähän yhtälöön, ja että mielelläsi keskustelet vaihtoehdoista. Jos yksi niistä on asua erillään niin ei se maailmanloppu ole. Ehkä muutitte yhteen liian pikaisesti? Minulle tulee mieleen että sinulla oli aika tiukkoja aikoja, ja se tuntui pelastukselta.
Ei parisuhteen lähtökohtana ole kauhean hyvä että "yksin on rankkaa", että et jaksaisi lapsien kanssa etkä taloudellisesti ilman toista aikuista. Pitäisi ensin pärjätä yksin että voi pärjätä yhdessä. Et voi tuoda suhteeseen vain puutelistaa ja vaatimuksia. Jos hän ei olisi siinä, joutuisit pärjäämään itse ja sukulaisten ja tuttujen avulla kuitenkin. Miksi hänen nyt pitäisi olla sinun koko turvaverkkosi? Ja jos yrityksesi ei kestä sairastumista, sinun tai lasten, tarkoitatko että miehen pitäisi käytännössä tukea yrittämistäsi taloudellisesti? Yrittäminen on kuitenkin myös oma valinta. Palkkatyökin on vaihtoehto.
Mun isäpuoli tuli kuvioihin kun olin 7 ja sisko 8. Kuskasi harrastuksiin, vei matkoille ja nykyään hoitaa tarvittaessa mun lapsiakin. Oli alkuun lapseton ja nyt 2 lasta mutsin kanssa. Ei oo koskaan ollut "ei kuulu mulle" mies. Ja mulla oli omakin isä elämässä mukana. Isäpuolelle voi puhua paljon enemmän asioita ja luottaa toisin kun bioisään. Vähän ohis mutta näin sen pitäis mennä. Perhe on se yksikkö jossa asutaan ja kuluihinkin osallistutaan kukin kykyjensä mukaan. Mutta ehkä mutsilla kävi sitte tuuri kun löysi hänet.
Tuon jutun luettuani muistan taas miksi ei kannata yh-äiteihin sekaantua, ala siinä sitten ruokkimaan toisen mukulaa/mukuloita, no thanks!
Mun isäpuoli ei myöskään ollut "ei kuulu mulle"-mies. Oltiin perhe jossa kaikki vaan ei ollut sukua keskenään. Perheenä kumminkin asuttiin ja matkustettiin, ei ulkopuolelta olisi ikinä arvannut ettei olla ydinperhe. Taloudellisesti oli välillä tiukkaakin mutta niin voi olla kellä vaan. Mutta ikinä ei olisi tullut mieleen vaatia mitään, arvostin vaan sitä mitä oli ja sitä vähäpuheista mutta hienoa ja aina luotettavaa miestä. Jos jouduin pulaan, soitin hänelle, enkä äidille jonka tiesin menevän heti hysteeriseksi. Isäpuolelta sain aina täysjärkisimmät neuvot.
Ei sitten tullut mieleen sopia näistä asioista ennen miehen sisäänmuuttoa? Minusta tuo ei kuulosta lainkaan reilulta ainakaan auton osalta. Tuo ei tuosta paremmaksi muutu, pahemmaksi kylläkin, sano mun sanoneen. Nyt asiat pöydälle ja tarvittaessa mies pihalle jos ei tarkista asennettaan.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 16:28"]Eli hait siis vain elareiden jatkeeksi toista miestä lompakoksi. Hienoa!
[/quote]
Mieshän se tässä loisii! Jos mies syö eniten olisi myös maksettava oikeasti osuutensa. Auton käytöstä myös.