Lue keskustelun säännöt.
Mikä tekee lapsettomuushoidoista niin raskaita
21.02.2022 |
Onko hoitojen raskaus fyysistä, eli ovatko ne hyvin kivuliaita tai muuten ongelmia aiheuttavia ?
Vai onko kyseessä pikemminkin henkinen/psyykkinen raskaus, pelko siitä että jotain menee pieleen ja hoidot eivät onnistukaan ?
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Voisin kuvitella, että jatkuva toivon ja kauhean pettymyksen vuorottelu. Siinä on muu elämä vähän niin kuin katkolla koko ajan, jopa vuosia.
Miksi muu elämä olisi katkolla? Eihän elämä lakkaa pyörimästä ikinä, silloinkaan kun lasta yritetään oli tapa mikä hyvänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. Olen kyllä huomannut että aiheella saa säälipisteitä. Oikeasti on ihme että lääketiede voi auttaa hedelmöitymisessä ja raskauden johtamisessa elävän vauvan syntymiseen. Aiemmin ihmiset hyväksyivät sen että yleensä lapsia tulee mutta kaikille ei.
Uskon hoitojen olevan kivuliaita ja hormonitoimintaan kajoamisen epämiellyttävää. Lapsettomuushoidot eivät kuitenkaan ole pakolliset. Lapsettomuus ei uhkaa terveyttä eikä henkeä.
Itse tunnen huomattavasti suurempaa myötätuntoa syöpähoidoissa käyvää kohtaan.
Hoidot voivat olla kivuliaita mutta veikkaan että henkinen kuormitus on suurta myös. Toivot ja odotat ja silti voi edessä olla epäonnistuminen. Ja ennen kuin hoitoihin hakeudutaan on jo ollut pettymyksiä ja vaikeutta eli mieli voi olla huono jo valmiiksi.
Läheiseni on kärsinyt lapsettomuudesta ja se oli hänelle niin kova paikka ettei ole koskaan oikein pystynyt siitä puhumaan vaikka lapsia lopulta saikin.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Olen kyllä huomannut että aiheella saa säälipisteitä. Oikeasti on ihme että lääketiede voi auttaa hedelmöitymisessä ja raskauden johtamisessa elävän vauvan syntymiseen. Aiemmin ihmiset hyväksyivät sen että yleensä lapsia tulee mutta kaikille ei.
Uskon hoitojen olevan kivuliaita ja hormonitoimintaan kajoamisen epämiellyttävää. Lapsettomuushoidot eivät kuitenkaan ole pakolliset. Lapsettomuus ei uhkaa terveyttä eikä henkeä.
Itse tunnen huomattavasti suurempaa myötätuntoa syöpähoidoissa käyvää kohtaan.
En lähtisi vertaamaan syöpähoitoja ja lapsettomuushoitoja. Lapsettomuus voi uhata mielenterveyttä jos lapsenkaipuu on suuri.
Hoidot aiheuttavat kipuja, outoja fyysisiä oireita ja isoista hormoniheittelyistä johtuen myös mielialan heittelyä.
Siihen päälle se, että yleensä hommaan sisältyy epäonnistuneita kierroksia, joko ei lähde alkuunkaan tai mene kesken. Joka yrityksen jälkeen menee tyyliin ainakin pari viikkoa kun mietit, että toimikohan se. Sitten alkaa menkat tai mikä pahempaa, menkat on myöhässä ja ehdit jo luulla. Ja sitten tulee menkat ja keskenmeno.
Koko prosessin ajan et voi olla huomaamatta kun koko maailma on täynnä raskaana olevia ja vauvoja, ja mietit että onko tuo ikinä sinun tilanteesi.
Tässä nyt yhteenveto siitä, mitä olen velana oppinut aiheista lähipiiristä ja blogeista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niin minäkin ihmettelin, kunnes koin asian itse.
Psyykkinen stressi.
Hoidoissa käytettävät hormonit varmaan osaltaan vaikuttaa.
Mutta raskasta se, että johonkin asiaan valmistautuu, miettii joka hetki asiaa, ja sitten pettyy.
No nyt kysytte, että pakkoko sitä on joka hetki miettiä. No pakko on, kun esim. Iv vaatii viikko kausia lääkkeiden piikitystä, jopa useamman kerran päivässä, tarkalla aikataulutuksella. Sitten sitä muun elämän vaikuttaessa unohtaa jonkun piikin tai siis myöhästyy piikitysajasta vaikka tunnin. Sitten sitä miettii, että menikö hoito nyt tämän takia pieleen.
Sitten sitä stressaa, että onko rahaa uuteen hoitokierrokseen.
Tavallaan henkisesti helpompaa onkin vaan päättää, että antaa olla, ja lopettaa hoidot. Mutta sitten pitää käydä se haaveesta luopuminen läpi mielessään.
Ehkä raskainta on juuri se, että samaan aikaan mielessään valmistautuu vanhemmuuteen ja käy läpi lapsettomuuden tuskaa, ja valmistautuu siihen, että tämä ei ehkä onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Olen kyllä huomannut että aiheella saa säälipisteitä. Oikeasti on ihme että lääketiede voi auttaa hedelmöitymisessä ja raskauden johtamisessa elävän vauvan syntymiseen. Aiemmin ihmiset hyväksyivät sen että yleensä lapsia tulee mutta kaikille ei.
Uskon hoitojen olevan kivuliaita ja hormonitoimintaan kajoamisen epämiellyttävää. Lapsettomuushoidot eivät kuitenkaan ole pakolliset. Lapsettomuus ei uhkaa terveyttä eikä henkeä.
Itse tunnen huomattavasti suurempaa myötätuntoa syöpähoidoissa käyvää kohtaan.
En lähtisi vertaamaan syöpähoitoja ja lapsettomuushoitoja. Lapsettomuus voi uhata mielenterveyttä jos lapsenkaipuu on suuri.
Voi jessus :D
Samaan aikaan toisaalla: "vauvakuume on valhetta ja pelkkä miesten levittämä valhe! Ei naiset valehtelisi ehkäisystään vaan se sovitaan reilusti. Se nyt vain sattui pettämään!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen tahattomasti lapseton. Puolisollani on kromosomitranslokaatio, joka aiheuttaa lapsettomuutta, kehityshäiriöitä ja keskenmenoja. Olen tullut kahdesti raskaaksi, ensimmäisen kerran vuoden yrittämisen jälkeen ja toisen kerran seitsemän kuukauden yrityksen jälkeen, molemmat päätyivät keskeytyneeseen keskenmenoon / varhaiseen kohtukuolemaan. Tämän jälkeen aloitimme lapsettomuushoidot. Jonossa kesti 1,5 vuotta, sillä tarvitsimme alkiodiagnostiikkaa jota tarjotaan julkisella vain Husilla. Ivf-prosessi oli minulle todella vaikea, sain vakavan komplikaation ja lopulta kaikki aikaansaadut alkiot olivat virheellisiä eikä alkionsiirtoon koskaan päästy. Koko 1,5 vuoden odottaminen, n. kuukauden mittainen hormonikuuri, kivulias munasolupunktio ja sairaalaan johtanut komplikaatio olivat turhia. Sirryimme lahjasolujonoon, ja olemme nyt olleet kolmessa inseminaatiohoidossa luovutetuilla siittiöillä, valitettavasti ei ole vieläkään tärpännyt. Olemme yrittäneet lasta jo vuosia, ja minulla on ikää jo yli 30.
Miksi tämä on ollut niin raskasta?
A. Olemme joutuneet luopumaan tulevaisuuden haaveistamme. Molemmat halusimme perheen, emme ole "uraihmisiä" tai kovia harrastajia, vaan meille haaveena oli oma perhe, 2-3 lasta. Puolisoni on joutunut luopumaan geneettisestä isyydestä kokonaan, ja meillä molemmilla suurimpana pelkona on lopullinen lapsettomuus. Olisimme nykyään ikionnellisia jos saisimme yhden lapsen.
B. Jatkuva epävarmuus on raskasta. Elämme vuodesta toiseen siinä toiveessa, että meillä pian olisi lapsi. Ja siinä tiedossa, että välttämättä ei koskaan ole. Meidän ei kannata ostaa taloa, kun emme tiedä monelleko huoneelle meillä olisi käyttöä, emmekä voi varata matkaa ensi joululle kun en tiedä olenko viimeisilläni raskaana silloin.
C. Jatkuva odotusten ja pettymysten vuorottelu. Tätä en voi edes sanoin kuvailla. Kun odotat suurimman haaveesi toteutumista ja kuukaudesta toiseen saat pettyä. Ja tunnet sen myös fyysisesti, se muistuttaa sinua kahdesti kuukaudessa.
D. Hoidot ovat myös fyysisesti raskaita, mutta pahempia ne ovat henkisesti. Varsinkin näin korona-aikaan, kun saa pelätä hoitokierroksen katkeavan koronapositiivisuuden tai flunssan takia. Yksi ivf-kierros maksaa julkisellakin n. tuhat euroa lääkkeineen, ja jono on useiden kuukausien mittainen, joten en halua sairastua sen aikana. Äärimmäisen stressaavaa.
En usko, että tätä ymmärtää ellei joudu itse kokemaan. Elän painajaista.
Psyykkisesti/emotionaalisesti raskaita, koska jatkuva toivossa/epätoivossa eläminen. Jokainen kuukautinen voi tuntua samalta kuin keskenmeno vaikkei hedelmöitys olisi onnistunut. Suuri halu saada lapsi, mutta joskus ajatus siitä, että on epäonnistunut naisena kun ei tule raskaaksi tai epäonnistunut miehenä kun ei saa kumppania raskaaksi. Lukuisia muita syitä.
Siihen päälle sitten naisilla hormonihoidot yms. Eivätkä ne hoidot muutenkaan ole mukavia. Hoitoihin voi kuulua puudutusta yms. eli vähintääkin jälkikäteen voi kolottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkan edelliseen: tietysti omalla kohdallani myös nuo keskenmenot ja menetykset ovat olleet ihan musertavia. Mieti kun olet odottanut vuosia raskautta ja se keskeytyykin. Psyyke oli kovilla.
Aihe josta ei yleensä puhuta on kuinka se lapsenteko - joka on mennyt nykyään tekemällä tekemiseksi - aiheuttaa vaikeuksia suhteeseen, usein mies kokee olevansa siitosori, jonka pitää olla valmiudessa kellonlyömällä.
Tulee seksuaalivaikeuksia, erektiohäiriöitä ja ennenaikaista siemensyöksyä, ja haluttomuutta.
Yllättävän usein, tämäkin on tabu, molemmat eivät ole samalla mielellä, vaan toisella on suurempi halu vanhemmuuteen kuin toisella ja se toinen on puhuttu ympäri, tai tuo suorituspaine aiheuttaa vieraantumista, sivusuhteita, pornoaltistumista ja vieraantumista, ja aito halu lapseen on alenemaan päin.
Sanoisin näin sivustakatsojana, älkää esineellistäkö miestänne, vaan muistakaa se elämän mysteeri, ja luokaa otollinen ilmapiiri sen sielun hakeutumiseen juuri teidän perheeseenne.
Naiset muistakaa orgasmin merkitys, aihe on aika vähän tutkittu, mutta tietoa on. Biologinen tausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
. Ivf-prosessi oli minulle todella vaikea, sain vakavan komplikaation ja lopulta kaikki aikaansaadut alkiot olivat virheellisiä eikä alkionsiirtoon koskaan päästy. Koko 1,5 vuoden odottaminen, n. kuukauden mittainen hormonikuuri, kivulias munasolupunktio ja sairaalaan johtanut komplikaatio olivat turhia. Sirryimme lahjasolujonoon, ja olemme nyt olleet kolmessa inseminaatiohoidossa luovutetuilla siittiöillä, valitettavasti ei
Onko tämä kuinka sama jos luovuttaa munasoluja.
Onko luovutus kivuliasta ja riskialtista
Vierailija kirjoitti:
koska mä haluun vauvan,haluuun !!
Eli ton takia ne vaan on muka raskaita.
No mää haluun ferrarin, enkä saa,itku kyynel traumaterapia.
Taas asiasta mitaan tietamaton irvailee. Kuinka monta kertaa pystyist piikittamaan mahaasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskasta on kun hoito ei onnistukaan. Toinen toisensa jälkeen. Monta vuotta yritetty.
Vierailija kirjoitti:
. Ivf-prosessi oli minulle todella vaikea, sain vakavan komplikaation ja lopulta kaikki aikaansaadut alkiot olivat virheellisiä eikä alkionsiirtoon koskaan päästy. Koko 1,5 vuoden odottaminen, n. kuukauden mittainen hormonikuuri, kivulias munasolupunktio ja sairaalaan johtanut komplikaatio olivat turhia. Sirryimme lahjasolujonoon, ja olemme nyt olleet kolmessa inseminaatiohoidossa luovutetuilla siittiöillä, valitettavasti ei
Onko tämä kuinka sama jos luovuttaa munasoluja.
Onko luovutus kivuliasta ja riskialtista
Yleensä munasolujen luovutus kaiketi sujuu ongelmitta, ihan niin kuin itse ivf-prosessikin. Kuitenkin osalla lääkevasta on tavallaan "liian kova", ja aiheutuu komplikaationa hyperstimulaatiosyndrooma (Googleta jos haluat, vaikea selittää), ja osalla tämä hyperstimulaatio on vaikea ja vakava. Minulla tämä komplikaatio oli vakava, minulla kertyi nestettä vatsaonteloon ja keuhkoihin, leposyke oli 140, nousi kuume, tulehdusarvot ja maksa-arvot kohosivat ja tukosarvo nousi niin korkeaksi että jouduin pistämään verenohennuslääkettä vielä kaksi viikkoa sairaalasta päästyäni. Jouduin olemaan sairauslomalla kolme viikkoa.
Yleensä punktio ei ole kovin kivulias, mutta minulla sekin oli vaikea, toinen munasarja oli korkealla ja sinne jouduttiin menemään punktioneulalla kohdulihaksen läpi ja samaan aikaan useita hoitajia paineli munasarjaa oikeaan suuntaan. Vaikka toimenpiteessä puudutetaan emättimen kautta ja saadaan kipulääkitystä suoraan suoneen, oli kokemus kivuliainta mitä olen koskaan kokenut ja siitä jäi kammo kaikkea gynekologista tutkimusta kohtaan.
Jos kommenttisi tarkoitus oli ilkeillä, niin lohduttaudun sillä tiedolla että tämä foorumien anonymiteetti saa ihmiset puhumaan ihan typeriä.
Ja toiselle kommentoijalle vielä: ei minua itse piikittäminen haittaa, se on pieni huoli koko isossa prosessissa. Piikittäisin itseäni vaikka kuinka paksuilla neuloilla ja vaikka koko elämäni ajan päivittäin jos sillä keinoin saisin sen kaipaamani lapsen.
T. Tuo joka aiemmin kirjoitti lapsettomuudesta, ivf:stä ym., ja komplikaatioista.
Vierailija kirjoitti:
Jatkuva nussiminen väsyttää.
Tiedätkö, antaisin aika paljon sen eteen jos voisin seksiä harrastamalla saada aikaan lapsen :D
T. Edelleen se ivf-lätisijä
Voisin kuvitella, että jatkuva toivon ja kauhean pettymyksen vuorottelu. Siinä on muu elämä vähän niin kuin katkolla koko ajan, jopa vuosia.