Mikä tekee lapsettomuushoidoista niin raskaita

Varmaan myös se syyllisyys, epäonnistumisen ja huonouden tunne. Ettei tunne olevansa "oikea nainen".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin kuvitella, että jatkuva toivon ja kauhean pettymyksen vuorottelu. Siinä on muu elämä vähän niin kuin katkolla koko ajan, jopa vuosia.

Miksi muu elämä olisi katkolla? Eihän elämä lakkaa pyörimästä ikinä, silloinkaan kun lasta yritetään oli tapa mikä hyvänsä.

Sivusta lapsettomuushoidoissa ollut kommentoi. Kyllä se vaan oli katkolla. En minäkään sitä etukäteen ajatellut, että olisi niin, mutta niin se vaan meni. Et sinäkään sitä tule ymmärtämään, ellet sitä itse koe.

Vierailija kirjoitti:

Aihe josta ei yleensä puhuta on kuinka se lapsenteko - joka on mennyt nykyään tekemällä tekemiseksi - aiheuttaa vaikeuksia suhteeseen, usein mies kokee olevansa siitosori, jonka pitää olla valmiudessa kellonlyömällä. 

Tulee seksuaalivaikeuksia, erektiohäiriöitä ja ennenaikaista siemensyöksyä, ja haluttomuutta.

Yllättävän usein, tämäkin on tabu, molemmat eivät ole samalla mielellä, vaan toisella on suurempi halu vanhemmuuteen kuin toisella ja se toinen on puhuttu ympäri, tai tuo suorituspaine aiheuttaa vieraantumista, sivusuhteita, pornoaltistumista ja vieraantumista, ja aito halu lapseen on alenemaan päin. 

Sanoisin näin sivustakatsojana, älkää esineellistäkö miestänne, vaan muistakaa se elämän mysteeri, ja luokaa otollinen ilmapiiri sen sielun hakeutumiseen juuri teidän perheeseenne.

Naiset muistakaa orgasmin merkitys, aihe on aika vähän tutkittu, mutta tietoa on. Biologinen tausta.

Voitko kertoa vähän selvemmin, mitä tarkalleen haluat sanoa?

Raskaaksi lapsettomuushoidon tekee ego.

Lapsen haluamisesta tulee aikaa myöten pakkomielle, joka ohjaa koko elämää ja oman itsen kokemus on kiinni lisääntymisestä. 

Itselle asetetut määrittelyt ihmisyyden mitaksi, perheen ja parisuhteen mitaksi, mieheyden ja naiseuden mitaksi, lisättynä kovalla kellotetulla työllä, pakkotahtisella siittämisellä, pettymyksien, odotusten spektrumin vaihteluilla, suvun odotukset jne 

Ei ole ihme että ahdistaa, masentaa ja parisuhteeseen ja rakkauteen tulee ryppyjä.

Lapsia on maailma täynnä, mutta ainoastaan mini-minä kelpuutetaan.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan myös se syyllisyys, epäonnistumisen ja huonouden tunne. Ettei tunne olevansa "oikea nainen".

Eikö jo 2000-luvulla voitaisi sisäistää se mitä esiädit ovat julistaneet jo vuosisadan: lapsen saaminen ei tee naista. 

Lapsi ei ole naiseuden mitta.

Lapsi ei tee naista. Eikä lapsi tee edes äitiä, äidillisyyttä. Luovuutta on monenlaista.

Tutkimusten mukaan osa parien hedelmättömyydestä johtuu ihan yhteensopimattomuudesta.

Eivät solut sovi yhteen, tai molemmat periytyvän sairauden kantajia tms. 

Miksi ihmisen pitää puuttua luonnon kiertokulkuun? 

Monet saavat sitten lapsia helposti toisen kumppanin kanssa, miksi pitää väkisin yrittää, lapsestakin tulee stressaantunut kun on vuosikymmenien pakastamisten ja pistosten tulos.

Nykynaiset eivät ansaitse lasta.

Karma

Saas nähdä mitä ongelmia tulevaisuudessa tulee näille kahden selkeästi yhteensopimattoman ihmisen jälkeläiselle ja hänen jälkikasvullensa. Biologia ohjaa ja viestii toistuvilla keskenmenoilla, että ei pystytä tuotttamaam geneettisesti sopivia jälkeläisiä.

Meillä on Suomessa paljon lapsia ja vauvoja, joilla ei ole kotia. Ivf on itsekästä, siinä ei ajatella kuin vain sitä omaa napaa.

Vierailija kirjoitti:

Saas nähdä mitä ongelmia tulevaisuudessa tulee näille kahden selkeästi yhteensopimattoman ihmisen jälkeläiselle ja hänen jälkikasvullensa. Biologia ohjaa ja viestii toistuvilla keskenmenoilla, että ei pystytä tuotttamaam geneettisesti sopivia jälkeläisiä.

Meillä on Suomessa paljon lapsia ja vauvoja, joilla ei ole kotia. Ivf on itsekästä, siinä ei ajatella kuin vain sitä omaa napaa.

Tämä!

Ivf pitäisi ottaa pois korvattavista hoidoista, koska lapsettomuus ei ole sairaus.

Kaikkien ei ole tarkoitettu lisääntyvän, vaan orgaaninen elämä on luonnon kiertokulun kunnioittamista ja olla osa luontoa.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Olen kyllä huomannut että aiheella saa säälipisteitä. Oikeasti on ihme että lääketiede voi auttaa hedelmöitymisessä ja raskauden johtamisessa elävän vauvan syntymiseen. Aiemmin ihmiset hyväksyivät sen että yleensä lapsia tulee mutta kaikille ei.

Uskon hoitojen olevan kivuliaita ja hormonitoimintaan kajoamisen epämiellyttävää. Lapsettomuushoidot eivät kuitenkaan ole pakolliset. Lapsettomuus ei uhkaa terveyttä eikä henkeä.

Itse tunnen huomattavasti suurempaa myötätuntoa syöpähoidoissa käyvää kohtaan.

Ei tahatonta lapsettomuutta ennenkään mitenkään erityisesti "hyväksytty", vaan se on aina ollut suuri suru. Hedelmöityshoidot kehitettiin ihan syystä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien ei ole tarkoitettu lisääntyvän, vaan orgaaninen elämä on luonnon kiertokulun kunnioittamista ja olla osa luontoa.

Lopeta jo se itsesi komppailu, kaikki näkevät että nuo on saman ihmisen kirjoittamia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Olen kyllä huomannut että aiheella saa säälipisteitä. Oikeasti on ihme että lääketiede voi auttaa hedelmöitymisessä ja raskauden johtamisessa elävän vauvan syntymiseen. Aiemmin ihmiset hyväksyivät sen että yleensä lapsia tulee mutta kaikille ei.

Uskon hoitojen olevan kivuliaita ja hormonitoimintaan kajoamisen epämiellyttävää. Lapsettomuushoidot eivät kuitenkaan ole pakolliset. Lapsettomuus ei uhkaa terveyttä eikä henkeä.

Itse tunnen huomattavasti suurempaa myötätuntoa syöpähoidoissa käyvää kohtaan.

Ei tahatonta lapsettomuutta ennenkään mitenkään erityisesti "hyväksytty", vaan se on aina ollut suuri suru. Hedelmöityshoidot kehitettiin ihan syystä.

Jos katsotaan esimerkiksi suomalaisten merkittävien naisten taustaa ja historiaa, en nyt muista nimiä, mutta siellä oli tietysti naimattomia, mutta myös mahdollisesti tahattomasti lapsettomia naisia.

Kirjailijoita, taiteilijoita, yrittäjänaisia, poliitikkoja jne.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan myös se syyllisyys, epäonnistumisen ja huonouden tunne. Ettei tunne olevansa "oikea nainen".

Lapsettomuutta aiheutuu ihan yhtä lailla myös miehistä. Ja sekä miehestä että naisesta. Kun on aikoinaan pariuduttu yhteistuumin niillä ajatuksilla, että kumppani olisi myös sopiva isä ja vastaavasti sopiva äiti, niin ei ole kauhean kiva paikka ymmärtää että lasta ei välttämättä ikinä saakaan. Ainakaan yhteistä lasta. Olen nähnyt mieheni itkevän kaksi kertaa, yli vuosikymmenen aikana. Lapsettomuusdiagnoosin yhteydessä hän todella itki.

Tahaton lapsettomuus tärvelee ihmissuhteita, kun lopulta ei voi enää sietää seurata onnea niiden osalta, jotka "menevät jonossa ohi luonnollisia teitä", kun itse vain odottaa ja odottaa ja epäonnistuu, haaskaa elämäänsä ja puolison elämää, haaskaa rahaa, tuottaa huolta omille vanhemmilleen. Koko helvetin elämä kääntyy piikittämiseksi, oireiden seuraamiseksi, toivomiseksi ja peloksi, kuin aivan mielenvikaisella. Sitä haluaisi jakaa sitä tuskaa, vihaa ja raivoa jollekin, mutta kun sitä tekee, saa ympäristöstä vain lisää vihaa ja ihmetystä, miksi et adoptoi, miksi ajattelet väärin, miksi teet väärin, miksi olet väärä, miksi tunnet väärin, miksi suunnittelet vääriä keinoja, miksi kumppanisi on väärä ja miksi koko helvetin elämäsi on väärä! Lopulta millään ei ole enää samanlaista merkitystä kuin aiemmin, koska elämästä on kadonnut tietynlainen perustavanlaatuinen pohja. Siinä missä olin aina kunnioittanut luontoa ja halunnut suojella sitä, tunsin niin suunnatonta vihaa, että tunsin suurta halua mennä tahallani tärvelemään jotain. Halusin palavasti jakaa sitä tuskaa, jotta joku muukin tuntisi jotain. Jotta joku ehkä jollain tasolla ymmärtäisi sitä kipua siitä, miten minunkin elämäni oli tärvelty. Minun ja meidän tulevaisuutemme, haaveemme, ajatuksemme, suunnitelmamme. Yhtäkkiä ei ollut enää mitään kuin tuska ja epävarmuus. Oli myös vaikeaa kohdata sitä, että syyllistä tilanteeseemme ei pystynyt osoittamaan aukottomasti. Minulle tuli aivan pakonomainen tarve saada tietää, mistä tilanteemme johtui ja kenen siitä olisi pitänyt olla vastuussa. Samoin etsin pakonomaisesti tietoa lääketieteestä ja kahlasin tietoa ja etsin artikkeleita, vaikka minulla ei ollut mitään pohjaa aiheesta. Se että ei ole ratkaisua, ei ole vastauksia, kaikki vain kelluu ja menee väärin juuri omalla kohdalla, ja pääsi huutaa koko hereillä olon ajan: "MIKSI, MIKSI?", ei ole mitenkään helppoa. Mutta et voi sitä ikinä lukemalla sisäistää, ainoastaan samat polut kokeneena.

Minulla se henkinen stressi ja pelko tekivät hoidoista raskaita. Ympärillä kaverit ja sukulaiset saivat vauvoja, ja niistä piti yrittää olla iloinen sanalla kun oman pikkuisen kaipuu oli sydämessä koko ajan. Oli ihan hirveää mennä siskon kanssa katselemaan vauvan vaatteita kun olisin niin hirveästi halunnut ostaa sellaisia omallekin. Toisten vauvauutisten kuuleminen teki ainoastaan surulliseksi, koska vuosien yrityksen jälkeen en ollut koskaan ollut raskaana. Meillä on lapsettomuuden takana oma hidas kiertoni ja miehen heikko siittiöiden laatu.

Lopulta icsi-hoidon avulla saimme kauan kaivatun positiivisen tuloksen testiin. Olen nyt toisella kolmanneksella ja koko ajan pelkään että tämä päättyy huonosti, koska lapsi on niin älyttömän hartaasti toivottu. 5 vuotta meni ja kukkaro köyhtyi tuhansia euroja.

Lapsettomuuden tuskaa ei minusta voi ymmärtää jos sitä ei ole itse kokenut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saas nähdä mitä ongelmia tulevaisuudessa tulee näille kahden selkeästi yhteensopimattoman ihmisen jälkeläiselle ja hänen jälkikasvullensa. Biologia ohjaa ja viestii toistuvilla keskenmenoilla, että ei pystytä tuotttamaam geneettisesti sopivia jälkeläisiä.

Meillä on Suomessa paljon lapsia ja vauvoja, joilla ei ole kotia. Ivf on itsekästä, siinä ei ajatella kuin vain sitä omaa napaa.

Tämä!

Ivf pitäisi ottaa pois korvattavista hoidoista, koska lapsettomuus ei ole sairaus.

joo, aina voi yrittää huijata siittiöitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saas nähdä mitä ongelmia tulevaisuudessa tulee näille kahden selkeästi yhteensopimattoman ihmisen jälkeläiselle ja hänen jälkikasvullensa. Biologia ohjaa ja viestii toistuvilla keskenmenoilla, että ei pystytä tuotttamaam geneettisesti sopivia jälkeläisiä.

Meillä on Suomessa paljon lapsia ja vauvoja, joilla ei ole kotia. Ivf on itsekästä, siinä ei ajatella kuin vain sitä omaa napaa.

Tämä!

Ivf pitäisi ottaa pois korvattavista hoidoista, koska lapsettomuus ei ole sairaus.

Ei alkoholismikaan tai huumeriippuvuus ole sairauksia, mutta silti yhteiskunta käyttää järjettömät summat noiden hoitoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan myös se syyllisyys, epäonnistumisen ja huonouden tunne. Ettei tunne olevansa "oikea nainen".

Lapsettomuutta aiheutuu ihan yhtä lailla myös miehistä. Ja sekä miehestä että naisesta. Kun on aikoinaan pariuduttu yhteistuumin niillä ajatuksilla, että kumppani olisi myös sopiva isä ja vastaavasti sopiva äiti, niin ei ole kauhean kiva paikka ymmärtää että lasta ei välttämättä ikinä saakaan. Ainakaan yhteistä lasta. Olen nähnyt mieheni itkevän kaksi kertaa, yli vuosikymmenen aikana. Lapsettomuusdiagnoosin yhteydessä hän todella itki.

Tahaton lapsettomuus tärvelee ihmissuhteita, kun lopulta ei voi enää sietää seurata onnea niiden osalta, jotka "menevät jonossa ohi luonnollisia teitä", kun itse vain odottaa ja odottaa ja epäonnistuu, haaskaa elämäänsä ja puolison elämää, haaskaa rahaa, tuottaa huolta omille vanhemmilleen. Koko helvetin elämä kääntyy piikittämiseksi, oireiden seuraamiseksi, toivomiseksi ja peloksi, kuin aivan mielenvikaisella. Sitä haluaisi jakaa sitä tuskaa, vihaa ja raivoa jollekin, mutta kun sitä tekee, saa ympäristöstä vain lisää vihaa ja ihmetystä, miksi et adoptoi, miksi ajattelet väärin, miksi teet väärin, miksi olet väärä, miksi tunnet väärin, miksi suunnittelet vääriä keinoja, miksi kumppanisi on väärä ja miksi koko helvetin elämäsi on väärä! Lopulta millään ei ole enää samanlaista merkitystä kuin aiemmin, koska elämästä on kadonnut tietynlainen perustavanlaatuinen pohja. Siinä missä olin aina kunnioittanut luontoa ja halunnut suojella sitä, tunsin niin suunnatonta vihaa, että tunsin suurta halua mennä tahallani tärvelemään jotain. Halusin palavasti jakaa sitä tuskaa, jotta joku muukin tuntisi jotain. Jotta joku ehkä jollain tasolla ymmärtäisi sitä kipua siitä, miten minunkin elämäni oli tärvelty. Minun ja meidän tulevaisuutemme, haaveemme, ajatuksemme, suunnitelmamme. Yhtäkkiä ei ollut enää mitään kuin tuska ja epävarmuus. Oli myös vaikeaa kohdata sitä, että syyllistä tilanteeseemme ei pystynyt osoittamaan aukottomasti. Minulle tuli aivan pakonomainen tarve saada tietää, mistä tilanteemme johtui ja kenen siitä olisi pitänyt olla vastuussa. Samoin etsin pakonomaisesti tietoa lääketieteestä ja kahlasin tietoa ja etsin artikkeleita, vaikka minulla ei ollut mitään pohjaa aiheesta. Se että ei ole ratkaisua, ei ole vastauksia, kaikki vain kelluu ja menee väärin juuri omalla kohdalla, ja pääsi huutaa koko hereillä olon ajan: "MIKSI, MIKSI?", ei ole mitenkään helppoa. Mutta et voi sitä ikinä lukemalla sisäistää, ainoastaan samat polut kokeneena.

"minun ja meidän tulevaisuutemme, haaveemme, ajatuksemme... oli vain epävarmuus",.... mutta hei sisko kuvailet elämää, meillä ei ole muuta kuin epävarmuus, kaikki "minun, meidän haaveet..." on haaveunia.

Kuka enää tarvitsee Luojaa, kun meillä on Tiede ja ivf?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saas nähdä mitä ongelmia tulevaisuudessa tulee näille kahden selkeästi yhteensopimattoman ihmisen jälkeläiselle ja hänen jälkikasvullensa. Biologia ohjaa ja viestii toistuvilla keskenmenoilla, että ei pystytä tuotttamaam geneettisesti sopivia jälkeläisiä.

Meillä on Suomessa paljon lapsia ja vauvoja, joilla ei ole kotia. Ivf on itsekästä, siinä ei ajatella kuin vain sitä omaa napaa.

Tämä!

Ivf pitäisi ottaa pois korvattavista hoidoista, koska lapsettomuus ei ole sairaus.

Ei alkoholismikaan tai huumeriippuvuus ole sairauksia, mutta silti yhteiskunta käyttää järjettömät summat noiden hoitoihin.

Ne ihmiset ovat jo olemassa. Ei lapset ole mikään ihmisoikeus.

Lapsettomuutta aiheuttavan sairauden oireet. Lääkitysten sivuvaikutukset, tutkimusten kivuliaisuus ja nöyryyttävyyden kokemukset. Prosessin epävarmuus pituudeltaan ja lopputulokseltaan, sen vaikutus toimeentuloon ja raha-asioihin.

Oman identiteetin uudelleen muodostaminen, toive äitiydestä ja vanhemmuuteen kypsyminen ja toisaalta samanaikainen pakko valmistautua lapsettomaksi jäämiseen. Luopuminen ja toivo vuorottelevat. Prosessin fyysisten ja psyykkisten tekijöiden vaikutukset työelämään, ihmissuhteisiin ja parisuhteeseen.