Lue keskustelun säännöt.
Paras ystäväni jätti tyttöystävänsä, joka ei hyväksynyt minua
08.07.2015 |
Paras ystäväni on siis mies. Olemme olleet ystäviä melkein 10 vuotta. Mies on kuin veljeni, hän tietää minusta kaiken ja minä hänestä. Mitään seksuaalista välillämme ei ole koskaan ollut. Olen itse naimisissa ja puolisoni on myös hyvissä väleissä ystäväni kanssa.
Tämä ystävä tutustui n. 6kk sitten naiseen, jonka kanssa alkoi seurustelemaan. Nainen ei voinut eikä voi käsittää ystävyyttämme ja sitä, että välillämme ei ole mitään seksuaalista. Yritin puhua hänelle, ystäväni yritti selittää mutta mikään ei toiminut. Olin valehtelija ja lutka.
Minä olisin ollut täysin valmis tutustumaan ja ystävystymään tämän naisen kanssa. Olin aluksi jopa iloinen, kun ystäväni päätti pitkän sinkkuilun jälkeen sitoutua, mutta tämä nainen oli vakaasti päättänyt, että olen uhka hänen suhteelleen ja näin ollen hän vihaa minua.
Nainen yritti eristää miestään pitämästä yhteyttä minuun, kielsi puhelut, tapaamiset - kaikki. Ystäväni totteli tätä noin kuukauden ja otti sitten taas yhteyttä, koska ikävöi minua ja minä häntä.
Lopulta mies kyllästyi jatkuvaan riitelyyn ja epäilyksiin ja kun nainen käski valitsemaan minä tai hän, ystäväni valitsi minut. Kymmenen vuoden ystävyyden.
Nyt nainen levittelee minusta juoruja, toivoo minulle kuolemaa ja on jopa ottanut yhteyttä puolisooni, jolle väittänyt että minulla ja ystävälläni on suhde. Olen ymmälläni tapahtuneesta. Mitä minä tein väärin?
Kommentit (150)
Ja suhde omaan kumppaniinko ei ole vapaaehtoinen! Äly hoi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 12:49"]
ei kukaan täysjärkinen PAKOTA luopumaan ystävistä uuden kumppanin takia. Hävetkää te, jotka tuollaisia tyranneja olette. Te ETTE ole maailman napoja.
[/quote]
No ei, mutta meistä ei kukaan tiedä, millaisia tapaamisia tällä kaverimiehellä on ollut uuden naisystävänsä kanssa ja millaisena ap:n ystävyys on näyttäytynyt. Ties vaikka ap:n soitot ja tekstiviestit olisivat useinkin keskeyttäneet heidän treffinsä tai ehkä mies on pälättänyt liikaa ap:n ihanuudesta kaverina.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 12:53"]Kaverillasi oli onnea, että pääsi ajoissa irti mustasukkaisesta idiootista.
Hämmentävän moni täällä kommentoivista tuntuu olevan sitä mieltä, että miehet ja naiset eivät olla ystäviä. On toki tutkimustuloksia, joiden mukaan sukupuolten välinen ystävyys on keskimäärin tavallista vaikeampaa ja alttiimpaa väärinkäsityksille, mutta poikkeuksia on valtavasti.
Minun paras ystäväni on nainen. Häneltä sain tukea ja neuvoja, kun tapasin tulevan vaimoni. Hänen kanssaan olen voinut jutella, jos olen kaivannut juttuseuraa. Onneksi hänen miehensä ei ole paheksunut jopa tuntien mittaisia puheluita, eikä vaimoanikaan tunnu häiritsevän se, että läheisin ja paras ystäväni on nainen. Jos toista sukupuolta oleva ystävä olisi ollut tyttöystävälleni ongelma, suhde olisi päättynyt aika nopeasti.
Yllättävän moni ei näytä myöskään ymmärtävän sitä, että puoliso ja ystävät ovat aivan eri asioita. Puolison ei tarvitse olla paras ystävä, koska puoliso on jotain ihan muuta kuin ystävä. Puolison kanssa jaetaan talous, huolehditaan lapsista ja eletään yhteistä elämää. Puolison kanssa olisi syytä olla ainakin suunnilleen samanlaiset arvot ja tavoitteet. Ystävät valitaan toisilla perusteilla. Suhde ystäviin on täysin vapaaehtoinen, sillä ystävillä ei ole toisiinsa nähden minkäänlaisia oikeuksia tai velvollisuuksia.
Ei ihmisellä tarvitse olla toista sukupuolta olevia ystäviä, mutta ei siitä ainakaan haittaa ole, että on ystäviä, jotka näkevät maailman hieman toisin. Liian moni ihminen pitää sukupuolta tärkeänä asioissa, joissa sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä.
[/quot[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 12:53"]Kaverillasi oli onnea, että pääsi ajoissa irti mustasukkaisesta idiootista.
Hämmentävän moni täällä kommentoivista tuntuu olevan sitä mieltä, että miehet ja naiset eivät olla ystäviä. On toki tutkimustuloksia, joiden mukaan sukupuolten välinen ystävyys on keskimäärin tavallista vaikeampaa ja alttiimpaa väärinkäsityksille, mutta poikkeuksia on valtavasti.
Minun paras ystäväni on nainen. Häneltä sain tukea ja neuvoja, kun tapasin tulevan vaimoni. Hänen kanssaan olen voinut jutella, jos olen kaivannut juttuseuraa. Onneksi hänen miehensä ei ole paheksunut jopa tuntien mittaisia puheluita, eikä vaimoanikaan tunnu häiritsevän se, että läheisin ja paras ystäväni on nainen. Jos toista sukupuolta oleva ystävä olisi ollut tyttöystävälleni ongelma, suhde olisi päättynyt aika nopeasti.
Yllättävän moni ei näytä myöskään ymmärtävän sitä, että puoliso ja ystävät ovat aivan eri asioita. Puolison ei tarvitse olla paras ystävä, koska puoliso on jotain ihan muuta kuin ystävä. Puolison kanssa jaetaan talous, huolehditaan lapsista ja eletään yhteistä elämää. Puolison kanssa olisi syytä olla ainakin suunnilleen samanlaiset arvot ja tavoitteet. Ystävät valitaan toisilla perusteilla. Suhde ystäviin on täysin vapaaehtoinen, sillä ystävillä ei ole toisiinsa nähden minkäänlaisia oikeuksia tai velvollisuuksia.
Ei ihmisellä tarvitse olla toista sukupuolta olevia ystäviä, mutta ei siitä ainakaan haittaa ole, että on ystäviä, jotka näkevät maailman hieman toisin. Liian moni ihminen pitää sukupuolta tärkeänä asioissa, joissa sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä.
[/quote]
Kyllä ainakin minä vaadin muutakin kuin pelkkiä talousasioiden hoitoa ja lastenkasvatusta ja kämpän jakamista. Onpa sulla ankea kuva kumppanuudesta. Pelkkiä raha- ja lisääntymisasoita, hyötyä ja velvollisuuksia. Ja että kumppania ei valita vapaaehtoisesti. Voi apua!
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 11:48"]En minäkään hyväksyisi, että miehelläni olisi joku tosi läheinen naispuoleinen ystävä. Katson, että minä haluan itse olla se kaikkein läheisin ja tärkein nainen hänelle. Jos tämä ei käy niin sitten ei tule mitään suhdettakaan. Ystävä kun on kuitenkin ihminen, jolle kerrotaan todella tärkeitä asioita, enkä voisi hyväksyä, että mieheni käy kertomassa jollekin toiselle naiselle syvimpiä tunteitaan. Tuntisin itseni auttamatta kolmanneksi pyöräksi ja sellaiseen suhteeseen en suostuisi.
[/quote]
No eikai sitä tärkeimmän naisen paikkaa ansaita heti sormia napsauttamalla? Luonnollisesti ajan mittaan hänestä olisi se tärkein nainen tullut mutta eikai kukaan heitä kymmenen vuoden ystävyyttä menemään kun vaivaiset 6kk on tunnettu eikä edes ole takeita jatkosta??
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 11:50"]
En omasta mielestäni pilannut. En kehoittanut ystävääni jättämään naistaan. Ainoa, mitä sanoin oli se, että minua surettaa menettää paras ystäväni ja tämän sanoin silloin kun hän kertoi ettei aio enää puhua minulle säilyttääkseen rauhan suhteessaan. Minulla ei ole mitään muuta kuin sisarellisia tunteita ja "ystävän rakkautta" tätä miestä kohtaan. Rakastan omaa aviopuolisoani ja haluan olla hänen kanssaan. En ymmärrä sitä, miksi on niin "tabua" olla ystävä miehelle. Ei hänen housujen sisältö saa minua maagisesti kokemaan himoa häntä kohtaan. Ap
[/quote]
Sanoilla liukas kuin saippua. Tottakai mieskaverisi oli imarreltu, kun sanoit häntä parhaaksi ystäväksi. Riippumatta mitä itse meinaat, et tiedä, mitä unelmia hällä päässä pyörii. Ja yleensä se oma kumppani on samalla myös se paras ystävä. Mutta ei kai tää totta ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 12:51"]Puhun kyllä avoimesti miehenikin kanssa ja hän on minulle ykkönen, myös ystävämielessä mutten väheksy tämän toisen miehen ystävyyttä vain siksi, ettemme harrasta seksiä. Minulla on muitakin ystäviä, niin miehiä kuin naisiakin. Myös omalla puolisollani on naispuoleisia ystäviä, osa sellaisia jotka hän on tuntenut pitkään ennen kuin tapasimme.
Ystävämiehelläni on myös ystäviä, sekä miehiä että naisia hänelläkin. Asumme eri kaupungeissa, mutta vietämme aikaa yhdessä kuukausittain, muttemme koskaan silloin ole kaksin - meillä on yhteinen harrastus ja yhteinen ystäväporukka. Kahdenkeskeisiä keskusteluita käymme tekstaillen ja puhumme puhelimessa. Ap
[/quote]
No ei tuo minua ainakaan häiritsisi jos ei viestittely ja soitot ole jokapäiväisiä.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 12:05"]Miksi koko ajan jankutat ap että tämä sinun ystävä miehesi on se sinun paras ystävä? Eikös sinun oma miehesi pitäisi olla sitä sinulle? Säälittävää
[/quote
Minulla on kyllä aviomies ja paras ystävä erikseen... Molemmille kerron tärkeät asiat, toisen kanssa jaan arkeni ja sänkyni. Mun paras ystävä on nainen ja puoliso mies. En näe miksi molemmat ei voisi olla miehiä. Miehen paras ystävä oli nainen, mutta on jo 10 vuotta asunut ulkomailla ja käy harvoin, joten se on vähän hiipunut. Nykyiset parhaat kaverit hänellä on miehiä. Mua ei haitannut se naispuolinenkaan, kertoo että mies on vähän spesiaalimpi uros kun ymmärtää naistenkin elämää tarpeeksi paljon ollakseen naisen paras ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne jotka tyytyy siihen että itsen ja kumppanin välissä on joku kolmas, henkisesti tai fyysisesti, tyytyköön. Itse en tyytyisi. Ystäviä toki ja paljonkin, mutta minun ja kumppanin välissä ei ole muita. Se toinen ei ole myöskään oma äiti tai isä, sisko, työ, harrastus, raha, peli, lapsi tms.
Mitä jos kattoisit peiliin...ja olisit aivan rehellinen.olet ylpeä omasta vallastasi tilanteessa.naisena tiedät hyvin ettei ole nyt aivan puhtaat jauhot pussissa.neiti valkoinen..taitaa olla nyt valkopesun paikka ja anna tilaa ystävällesi.muista oma paikkasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko te naiset yhtä mustasukkaisia miestenne miespuolisista kavereista? Kun mies kertoo parhaalle miespuoliselle kavereilleen asioita, suututteko siitäkin?
Mun miehen paras ystävä (nainen) on meidän lapsen kummi ja nykyisin myös mun ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko te arvon naiset noin epävarmoja ja vihamielisiä oman sukupuolenne edustajia kohtaan, että heitä pitää haukkua hutsuiksi, sutturoiksi, nirppanokiksi ja ties miksi edes tuntematta? Tässäkin ketjussa kaikki naiset haukuttu lyttyyn, vaikka he eivät olisi tehneet mitään väärää.
.
Suosittelisin muuten, että tutustuisitte uusien miesystävienne naispuolisiin kavereihin pelkkien ennakkoluulojen sijaan. Parhaassa tapauksessa saatte itsekin uuden ystävän. Todennäköisesti huomaatte, että ne kaverit ovat vain kavereita, eivät mitään uhkia.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 12:59"]
Ja suhde omaan kumppaniinko ei ole vapaaehtoinen! Äly hoi!
[/quote]
Tietysti myös suhde kumppaniin on vapaaehtoinen, kunnes hankitaan yhteinen asunto ja/tai lapsia. Sen jälkeen suhde ei olekaan enää täysin vapaaehtoinen, sillä laki velvoittaa moneen asiaan lasten suhteen, eikä yhteistä asuntoakaan voi esimerkiksi myydä oman päin. Avioliiton solmiminen tuo lisää velvoitteita ja rajoituksia. Vaikka avioliitto on vapaaehtoinen valinta, avioliiton velvoitteet eivät enää sitä ole.
Tässä on se ero ystäviin. Puolisoilla on sitovia velvoitteita toisiaan kohtaan, joita ystävillä ei ole. Ystävyys ei vaadi yhtä paljon kuin yhteinen elämä. Ystävänä voi olla ihminen, jonka kanssa ei voisi elää. Allergian vuoksi minä en voisi elää sellaisen ihmisen kanssa, jolla on koira, mutta ystävilläni voi hyvin olla koira lemmikkinä, koska tapaamispaikan valinnalla ja lääkityksellä pystyn sietämään muutaman tunnin koira-altistuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herranjumala että tämä keskustelu vetää sanattomaksi. Oikeasti. Miten voitte olla noin totaalisesti luottamatta kumppaniinne. Jos on tuntenut ystävät 10-20 vuotta niin eikö kumppaninkin tule kunnioittaa tätä ja osoittaa kunnioitus hyväksymällä asia? Eri asia jos tämä on keino juosta vieraissa, mutta jos kyseessä on oikeasti vaan ystävyys.
Mulla jäi kyllä ystävät kakkoseks, kun tapasin mieheni. Ihan päätöntä ois ollu viettää viikonloppuja frendien kans tai olla tuntiakaan erossa. Rakkaus
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 11:48"]
En minäkään hyväksyisi, että miehelläni olisi joku tosi läheinen naispuoleinen ystävä. Katson, että minä haluan itse olla se kaikkein läheisin ja tärkein nainen hänelle. Jos tämä ei käy niin sitten ei tule mitään suhdettakaan. Ystävä kun on kuitenkin ihminen, jolle kerrotaan todella tärkeitä asioita, enkä voisi hyväksyä, että mieheni käy kertomassa jollekin toiselle naiselle syvimpiä tunteitaan. Tuntisin itseni auttamatta kolmanneksi pyöräksi ja sellaiseen suhteeseen en suostuisi.
[/quote]
Sairas ajatusmaailma.
Minä nuorempana ajattelin, että mies ja nainen voivat olla ystäviä. Enää en ajattele. Kiitos sen, että mies (ex) rakastui parhaimpaan ystäväänsä. Ystävälle kun kerrotaan itsestä ja vaikeistakin asioista, niin se lähentää ihmisiä emotionaalisesti. Ja siitä on lyhyt hyppäys fyysisyyteen.
Kaksi possulkevaa ehtoa asialle voi olla: ystävä on fyysisesti tyyppiä, joka on fyysisesti etova. Silloin ystävyys voi onnistua. Ja sitten on mahdollista, että nämä vuosikymmenen jatkuneet ystävyyssuhteet ovat erilaisia - minun exäni siis löysi ystävän työkaveristaan siinä vaiheessa, kun olimme olleet 20 vuotta naimisissa.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:30"][quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 12:59"]
Ja suhde omaan kumppaniinko ei ole vapaaehtoinen! Äly hoi!
[/quote]
Tietysti myös suhde kumppaniin on vapaaehtoinen, kunnes hankitaan yhteinen asunto ja/tai lapsia. Sen jälkeen suhde ei olekaan enää täysin vapaaehtoinen, sillä laki velvoittaa moneen asiaan lasten suhteen, eikä yhteistä asuntoakaan voi esimerkiksi myydä oman päin. Avioliiton solmiminen tuo lisää velvoitteita ja rajoituksia. Vaikka avioliitto on vapaaehtoinen valinta, avioliiton velvoitteet eivät enää sitä ole.
Tässä on se ero ystäviin. Puolisoilla on sitovia velvoitteita toisiaan kohtaan, joita ystävillä ei ole. Ystävyys ei vaadi yhtä paljon kuin yhteinen elämä. Ystävänä voi olla ihminen, jonka kanssa ei voisi elää. Allergian vuoksi minä en voisi elää sellaisen ihmisen kanssa, jolla on koira, mutta ystävilläni voi hyvin olla koira lemmikkinä, koska tapaamispaikan valinnalla ja lääkityksellä pystyn sietämään muutaman tunnin koira-altistuksen.
[/quote]
Kyse oli siitä, jos kumppanisuhde perustuu PELKKIIN velvollisuuksiin. Sellainen ei ole henkisesti tyydyttävää.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 09:40"]
Minä nuorempana ajattelin, että mies ja nainen voivat olla ystäviä. Enää en ajattele. Kiitos sen, että mies (ex) rakastui parhaimpaan ystäväänsä. Ystävälle kun kerrotaan itsestä ja vaikeistakin asioista, niin se lähentää ihmisiä emotionaalisesti. Ja siitä on lyhyt hyppäys fyysisyyteen.
Kaksi possulkevaa ehtoa asialle voi olla: ystävä on fyysisesti tyyppiä, joka on fyysisesti etova. Silloin ystävyys voi onnistua. Ja sitten on mahdollista, että nämä vuosikymmenen jatkuneet ystävyyssuhteet ovat erilaisia - minun exäni siis löysi ystävän työkaveristaan siinä vaiheessa, kun olimme olleet 20 vuotta naimisissa.
[/quote]
Niin uskoisin, että näin ei löydetä ystävää, vaan tilanteessa alunperin on ollut yhteinen kemia jne. ja yirtetty tietysti ensin viritellä ystävyyttä, mutta muuksi menee. Olen nimittäin itsekin tietysti tavannut sykähdyttäviä miehiä, enkä ole koskaan kuvitellut, että voisin "ystävystyä" heidän kanssaan. Olen myöntänyt suoraan itselleni, että tässä on nyt muutakin vetoa, enkä hakeutunut ylimääräisiin tekemisiin tai viestittelyihin tms. ystävyyden varjolla, sillä en itsekään usko, että näiden parin, jotka hyvin olisivat voineet jalat alta viedä, olisin kyennyt oikeaan ystävyyteen.
Toki olemme kavereita, tapaamme esim. työn puittessa, yhteisissä illanistujaisissa on ihan kivaa jutella, tanssia ja viettää aikaa, mutta valomerkin tullessa suukko poskelle, halaus ja kiitos tästä illasta.
T. 142
Kaverillasi oli onnea, että pääsi ajoissa irti mustasukkaisesta idiootista.
Hämmentävän moni täällä kommentoivista tuntuu olevan sitä mieltä, että miehet ja naiset eivät olla ystäviä. On toki tutkimustuloksia, joiden mukaan sukupuolten välinen ystävyys on keskimäärin tavallista vaikeampaa ja alttiimpaa väärinkäsityksille, mutta poikkeuksia on valtavasti.
Minun paras ystäväni on nainen. Häneltä sain tukea ja neuvoja, kun tapasin tulevan vaimoni. Hänen kanssaan olen voinut jutella, jos olen kaivannut juttuseuraa. Onneksi hänen miehensä ei ole paheksunut jopa tuntien mittaisia puheluita, eikä vaimoanikaan tunnu häiritsevän se, että läheisin ja paras ystäväni on nainen. Jos toista sukupuolta oleva ystävä olisi ollut tyttöystävälleni ongelma, suhde olisi päättynyt aika nopeasti.
Yllättävän moni ei näytä myöskään ymmärtävän sitä, että puoliso ja ystävät ovat aivan eri asioita. Puolison ei tarvitse olla paras ystävä, koska puoliso on jotain ihan muuta kuin ystävä. Puolison kanssa jaetaan talous, huolehditaan lapsista ja eletään yhteistä elämää. Puolison kanssa olisi syytä olla ainakin suunnilleen samanlaiset arvot ja tavoitteet. Ystävät valitaan toisilla perusteilla. Suhde ystäviin on täysin vapaaehtoinen, sillä ystävillä ei ole toisiinsa nähden minkäänlaisia oikeuksia tai velvollisuuksia.
Ei ihmisellä tarvitse olla toista sukupuolta olevia ystäviä, mutta ei siitä ainakaan haittaa ole, että on ystäviä, jotka näkevät maailman hieman toisin. Liian moni ihminen pitää sukupuolta tärkeänä asioissa, joissa sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä.