Lue keskustelun säännöt.
Paras ystäväni jätti tyttöystävänsä, joka ei hyväksynyt minua
08.07.2015 |
Paras ystäväni on siis mies. Olemme olleet ystäviä melkein 10 vuotta. Mies on kuin veljeni, hän tietää minusta kaiken ja minä hänestä. Mitään seksuaalista välillämme ei ole koskaan ollut. Olen itse naimisissa ja puolisoni on myös hyvissä väleissä ystäväni kanssa.
Tämä ystävä tutustui n. 6kk sitten naiseen, jonka kanssa alkoi seurustelemaan. Nainen ei voinut eikä voi käsittää ystävyyttämme ja sitä, että välillämme ei ole mitään seksuaalista. Yritin puhua hänelle, ystäväni yritti selittää mutta mikään ei toiminut. Olin valehtelija ja lutka.
Minä olisin ollut täysin valmis tutustumaan ja ystävystymään tämän naisen kanssa. Olin aluksi jopa iloinen, kun ystäväni päätti pitkän sinkkuilun jälkeen sitoutua, mutta tämä nainen oli vakaasti päättänyt, että olen uhka hänen suhteelleen ja näin ollen hän vihaa minua.
Nainen yritti eristää miestään pitämästä yhteyttä minuun, kielsi puhelut, tapaamiset - kaikki. Ystäväni totteli tätä noin kuukauden ja otti sitten taas yhteyttä, koska ikävöi minua ja minä häntä.
Lopulta mies kyllästyi jatkuvaan riitelyyn ja epäilyksiin ja kun nainen käski valitsemaan minä tai hän, ystäväni valitsi minut. Kymmenen vuoden ystävyyden.
Nyt nainen levittelee minusta juoruja, toivoo minulle kuolemaa ja on jopa ottanut yhteyttä puolisooni, jolle väittänyt että minulla ja ystävälläni on suhde. Olen ymmälläni tapahtuneesta. Mitä minä tein väärin?
Kommentit (150)
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 12:31"][quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 12:23"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 12:16"][quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 12:09"] Yksi vierailu vauva-foorumilla saa heti kadottamaan uskonsa naisiin. Kontrollinhaluisia psykoja vähintään joka toinen nainen, kypsiä aikuisia tuskin yksikään. [/quote] Parisuhde on nimensä mukaisesti kahden ihmisen, yhden miehen ja yhden naisen välinen läheinen ja intiimi suhde. Ei siihen sovi minkäänlaisia kolmansia osapuolia. Jos haluat sellaisen suhteen sun täytyy ottaa nämä realiteetit huomioon. Avoimet suhteet on sitten jotakin muuta [/quote] Tosi, mutta kyllä ystäviä pitää olla. Esimerkiksi minulla on paljon ystäviä, joiden kanssa haluan tehdä juttuja myös ilman kumppania (esim. Tyttöjen illat), niin en IKINÄ hyväksyisi miestä, joka estäisi tämän minulta!
[/quote]
Ja eivät nämä kontrolloivat naiset myöskään hyväksyisi sellaista miestä. He kyllä avautuvat syvimmistä tunnoistaan ystäville, jotka ovat paremmin perillä heidän parisuhteensa tilasta kuin mies, mutta auta armias jos mies tekee saman!
[/quote]
Se kyllä varmasti pitää joidenkin kohdalla paikkansa tai sitten heillä ei vain ole ystäviä kenelle avautua eivätkä näin ollen ymmärrä tätä tilannetta ja se purkautuu sairaanloisena mustasukkaisuutena ja epävarmuutena ja joku tossukkamies vielä tottelee ja jää himaan nyhjöttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 12:29"][quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 12:21"]Ystäviä voi olla, mutta oman kumppanin tulee olla ykkönen. Myös henkisesti. Joka ei tätä tajua, ei tajua paljon mitään. Onnea ap valitsemallasi vallankäytön tiellä. Pidät miesystävääsi lieassasi. Päästä hänet vapaaksi, jos olet oikea ystävä.
[/quote]
No, se nyt ei tapahdu ihan muutamassa kuukaudessa saati vuodessa. Kyllä edelleen ne lapsesta saakka tunnetut ystävät ovat kumppania edellä jollain henkisellä tasolla... Tosin siinä mielessä hän on ykkönen, että kyllä sovin hänen kanssaan kaikki menot ja otan huomioon hänet AINA tekemisissäni, mutta en voisi sietää ihmistä, joka kontrolloi ja kiwltää minulta ystävät, koska pelkää tulevansa hylätyksi. Sitä se on. Epävarmuutta.
[/quote]
Lähtökohtaisesti tulee kumppanin olla ykkönen. Ja jos yhä vuodenkaan jälkeen ei ole, jossain mättää ja pahasti. Pidät ystävääsi varamiehenä, ja simppeli mies nielee syötin. Epäröit itse ottaa häntä, just koska on niin vietävissä ja huijattavissa oleva. Mutta jospa sittenkin...nautit vallastasi häneen joka tapauksessa.
Minusta kumppanin tulee olla bestis. Sen jälkeen vasta muut. Mutta kumppania kunnioittaen.
Niin ei vieläkään ole tullut esille, että kuinka paljon te vietätte aikaa yhdessä arkielämässä? Oletteko vain kahdestaan vai porukalla? Onko miehellä tai sinulla myös muita läheisiä ystäviä tai kavereita ylipäätään?
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 11:51"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 11:48"]
En minäkään hyväksyisi, että miehelläni olisi joku tosi läheinen naispuoleinen ystävä. Katson, että minä haluan itse olla se kaikkein läheisin ja tärkein nainen hänelle. Jos tämä ei käy niin sitten ei tule mitään suhdettakaan. Ystävä kun on kuitenkin ihminen, jolle kerrotaan todella tärkeitä asioita, enkä voisi hyväksyä, että mieheni käy kertomassa jollekin toiselle naiselle syvimpiä tunteitaan. Tuntisin itseni auttamatta kolmanneksi pyöräksi ja sellaiseen suhteeseen en suostuisi.
[/quote]
Niin, minä kerron joitain syvimpiä tunteita miespuolisille ystävilleni, joskus myös sellaisia asioita joita en kerro tyttöystävälleni. Jos tyttöystäväni ei asiaa hyväksyisi, heittäisin mustasukkaisen naisen vittuun elämästäni.
-mies
[/quote]
No kuka edes haluais parisuhteeseen ihmisen kanssa, joka jakaa syvimmät ajatukset ja tunteet muiden kanssa. Minä.en ainakaan, vaikka en ole mustasukkainen luonne ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse ei ole tietenkään siitä, ettei ystäviä saisi olla, vaan siitä kuka on se läheisin. Jos se on joku muu kuin oma kumppani, olkoon vaikka oma isä tai äiti, ollaan kaltevalla pinnalla.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 11:39"]Ystäväni totteli tätä noin kuukauden ja otti sitten taas yhteyttä, koska ikävöi minua ja minä häntä.
[/quote]
Kuulostatte liiankin riippuvaisilta toisistanne. Mitäpä jos yrittäisit saada omasta miehestäsi itsellesi hieman paremman ystävän, jonka kanssa voi jakaa ajatuksia ja tunteita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 12:36"][quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 12:29"][quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 12:21"]Ystäviä voi olla, mutta oman kumppanin tulee olla ykkönen. Myös henkisesti. Joka ei tätä tajua, ei tajua paljon mitään. Onnea ap valitsemallasi vallankäytön tiellä. Pidät miesystävääsi lieassasi. Päästä hänet vapaaksi, jos olet oikea ystävä.
[/quote]
No, se nyt ei tapahdu ihan muutamassa kuukaudessa saati vuodessa. Kyllä edelleen ne lapsesta saakka tunnetut ystävät ovat kumppania edellä jollain henkisellä tasolla... Tosin siinä mielessä hän on ykkönen, että kyllä sovin hänen kanssaan kaikki menot ja otan huomioon hänet AINA tekemisissäni, mutta en voisi sietää ihmistä, joka kontrolloi ja kiwltää minulta ystävät, koska pelkää tulevansa hylätyksi. Sitä se on. Epävarmuutta.
[/quote]
Lähtökohtaisesti tulee kumppanin olla ykkönen. Ja jos yhä vuodenkaan jälkeen ei ole, jossain mättää ja pahasti. Pidät ystävääsi varamiehenä, ja simppeli mies nielee syötin. Epäröit itse ottaa häntä, just koska on niin vietävissä ja huijattavissa oleva. Mutta jospa sittenkin...nautit vallastasi häneen joka tapauksessa.
[/quote]
Ystäväni on nainen ja ihan heteroitakin ollaan. En aseta parasta ystävääni ja kumppania mihinkään arvojärjestykseen sinällään, mutta tämä ystäväni tietää minusta kaiken, mieheni ei, koska ei ole ollut elämässäni kauaa. Minulle kaverit ja ystävät on eriasia, kuin kumppani. Ja sitten on tämä yksi ylitse muiden paras ystävä, jonka tiedän pysyvän elämässäni loppuun asti tapahtuipa matkan varrella mitä vaan.
Kyllä mies varmasti valitsi oikein, onhan teillä pitkä ystävyys takana. Myönnän kyllä rehellisesti, että itse en haluaisi astua tuollaiseen kuvioon tyttöystävänä. En voisi välttää ajatusta, että mies olisi ollut tähän ystäväänsä rakastunut, muttei ole saanut vastinetta tunteilleen, joten on tyytynyt syvään ystävyyteen. Olisi vaikea vakuutella itselleen, ettei oli miehelle pelkkä kakkosvaihtoehto. Toivottavasti ystäväsi löytää avarakatseisen naisen, josta saat uuden ystävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketjua lukematta kommentoin:
Minusta mies teki oikein. Tuollainen mustasukkaisuus - ja pahint että se on yhdistetty vaatimuksiin - olisi tullut tuhoamaan suhteen ilman ap:takin jossain vaiheessa. Ainoa, mikä ap:n aloituksesta sähtää silmääni on se, että mies otti yhteyttä, koska oli ikävä. Pelkkää kaveria ei kukaan ikävöi niin lyhyen ajan jälkeen......
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 12:42"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 11:51"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 11:48"]
En minäkään hyväksyisi, että miehelläni olisi joku tosi läheinen naispuoleinen ystävä. Katson, että minä haluan itse olla se kaikkein läheisin ja tärkein nainen hänelle. Jos tämä ei käy niin sitten ei tule mitään suhdettakaan. Ystävä kun on kuitenkin ihminen, jolle kerrotaan todella tärkeitä asioita, enkä voisi hyväksyä, että mieheni käy kertomassa jollekin toiselle naiselle syvimpiä tunteitaan. Tuntisin itseni auttamatta kolmanneksi pyöräksi ja sellaiseen suhteeseen en suostuisi.
[/quote]
Niin, minä kerron joitain syvimpiä tunteita miespuolisille ystävilleni, joskus myös sellaisia asioita joita en kerro tyttöystävälleni. Jos tyttöystäväni ei asiaa hyväksyisi, heittäisin mustasukkaisen naisen vittuun elämästäni.
-mies
[/quote]
No kuka edes haluais parisuhteeseen ihmisen kanssa, joka jakaa syvimmät ajatukset ja tunteet muiden kanssa. Minä.en ainakaan, vaikka en ole mustasukkainen luonne ollenkaan.
[/quote]
Mä jaan ne ihan kenen kanssa haluan. Viime aikoina olen puhunut erilaisista epävarmuuksista ja lapsuustraumoista ystävieni kanssa ja voin sanoa että on ollut hyväksi. Heiltä tulee erilaisia mielipiteitä kuin kumppanilta. Ei toisen ajatukset ole kenenkään yksityisomaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittämättömiä sutturoita täällä palstalla. Antakaa miesten pitää kaverinsa, opetelkaa luottamaan, ja hankkikaa itsetunto! Ei hyvää päivää..
Todella hyviä pointteja on täällä tullut joillakin esiin, kuten tuo että siihen menee aikaa, että uudesta nais-/miesystävästä tulee ykkönen. Ja toki ystävät voi antaa uudelle parille rauhaa seurustelusuhteen alussa, mutta ei kukaan täysjärkinen PAKOTA luopumaan ystävistä uuden kumppanin takia. Hävetkää te, jotka tuollaisia tyranneja olette. Te ETTE ole maailman napoja.
Jos joku ystävä on läheinen, miten se sulkee pois kumppanin läheisyyden? Mä lasken kumppanin ja parhaan kaverin eri asioiksi, vaikka kumppanikin on samalla paras kaveri ja tulee tietty ykkösenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhun kyllä avoimesti miehenikin kanssa ja hän on minulle ykkönen, myös ystävämielessä mutten väheksy tämän toisen miehen ystävyyttä vain siksi, ettemme harrasta seksiä. Minulla on muitakin ystäviä, niin miehiä kuin naisiakin. Myös omalla puolisollani on naispuoleisia ystäviä, osa sellaisia jotka hän on tuntenut pitkään ennen kuin tapasimme.
Ystävämiehelläni on myös ystäviä, sekä miehiä että naisia hänelläkin. Asumme eri kaupungeissa, mutta vietämme aikaa yhdessä kuukausittain, muttemme koskaan silloin ole kaksin - meillä on yhteinen harrastus ja yhteinen ystäväporukka. Kahdenkeskeisiä keskusteluita käymme tekstaillen ja puhumme puhelimessa. Ap
Mustasukkainen omistushaluinen psykoämmä. Kaverisi oli fiksu kun jätti. Miksei mies ja nainen muka voisi olla pelkästään kavereita?
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 12:48"]Ketjua lukematta kommentoin:
Minusta mies teki oikein. Tuollainen mustasukkaisuus - ja pahint että se on yhdistetty vaatimuksiin - olisi tullut tuhoamaan suhteen ilman ap:takin jossain vaiheessa. Ainoa, mikä ap:n aloituksesta sähtää silmääni on se, että mies otti yhteyttä, koska oli ikävä. Pelkkää kaveria ei kukaan ikävöi niin lyhyen ajan jälkeen......
[/quote]
Mun oli viime kesänä tullu hirvee ikävä luokkalaisiani poikia (olin ainoa tyttö) ja kun viime syksynä alkoi koulu, niin meinasin halata heitä kaikkia.
Ystäväsi saa olla tyyvytäinen, että asioiden oikea laita selvisi näin nopeasti. Sairaalloisen mustasukkaisen ihmisen kanssa suhteen jatkaminen olisi ollut täyttä hulluutta.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 12:48"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 12:42"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 11:51"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 11:48"]
En minäkään hyväksyisi, että miehelläni olisi joku tosi läheinen naispuoleinen ystävä. Katson, että minä haluan itse olla se kaikkein läheisin ja tärkein nainen hänelle. Jos tämä ei käy niin sitten ei tule mitään suhdettakaan. Ystävä kun on kuitenkin ihminen, jolle kerrotaan todella tärkeitä asioita, enkä voisi hyväksyä, että mieheni käy kertomassa jollekin toiselle naiselle syvimpiä tunteitaan. Tuntisin itseni auttamatta kolmanneksi pyöräksi ja sellaiseen suhteeseen en suostuisi.
[/quote]
Niin, minä kerron joitain syvimpiä tunteita miespuolisille ystävilleni, joskus myös sellaisia asioita joita en kerro tyttöystävälleni. Jos tyttöystäväni ei asiaa hyväksyisi, heittäisin mustasukkaisen naisen vittuun elämästäni.
-mies
[/quote]
No kuka edes haluais parisuhteeseen ihmisen kanssa, joka jakaa syvimmät ajatukset ja tunteet muiden kanssa. Minä.en ainakaan, vaikka en ole mustasukkainen luonne ollenkaan.
[/quote]
Mä jaan ne ihan kenen kanssa haluan. Viime aikoina olen puhunut erilaisista epävarmuuksista ja lapsuustraumoista ystävieni kanssa ja voin sanoa että on ollut hyväksi. Heiltä tulee erilaisia mielipiteitä kuin kumppanilta. Ei toisen ajatukset ole kenenkään yksityisomaisuutta.
[/quote]
Mä en yleensäkään ymmärrä, miten ei saisi muka jakaa syvimpiä ajatuksia muille kuin omalle kumppanille? Se nimenomaan tekee hyvää pääkopalle, että uskaltaa puhua tunnoistaan ja ajatuksistaan vapautuneesti ihmisille. Se on vain ja ainoastaan hyvä tilanne jos mies uskaltaa tuikituntemattomillekin kertoa, mitä todella tuntee ja ajattelee. Se parantaa ihmisen itsetuntoa.
Mutta vittuako te siitä, eikö niin?
Tossukka vonkaa ja sä mietit viel. Löyhäs hirres kaikki osapuolet. Siinä koko kuvio.
Siis miten täällä voi olla näin keskiaikaiset näkemykset enemmistössä?
Aika mulkvisteja olette jos teistä kymmenen vuoden ystävyys kuuluisi päättää heti, kun kuvioihin astuu joku nirppanokka. Ei vaikuta saaliilta tuo nainen muutenkaan, ei aikuiset levittele perättömiä huhuja.
Miksi teille on niin saamarin tärkeää mitä sukupuolta jonkun kaveri on? Joillain vain menee jutut yksiin paremmin tietyn sukupuolen kanssa, tai sitten molempien. Rajoittunutta ajattelua, että vain oma sukupuoli kelpaa kaveriksi. Selittää ehkä sen, miksi täälläkin aina kysellään niin ihmeellisiä juttuja miehistä tai naisista.