Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Paras ystäväni jätti tyttöystävänsä, joka ei hyväksynyt minua
08.07.2015 |
Paras ystäväni on siis mies. Olemme olleet ystäviä melkein 10 vuotta. Mies on kuin veljeni, hän tietää minusta kaiken ja minä hänestä. Mitään seksuaalista välillämme ei ole koskaan ollut. Olen itse naimisissa ja puolisoni on myös hyvissä väleissä ystäväni kanssa.
Tämä ystävä tutustui n. 6kk sitten naiseen, jonka kanssa alkoi seurustelemaan. Nainen ei voinut eikä voi käsittää ystävyyttämme ja sitä, että välillämme ei ole mitään seksuaalista. Yritin puhua hänelle, ystäväni yritti selittää mutta mikään ei toiminut. Olin valehtelija ja lutka.
Minä olisin ollut täysin valmis tutustumaan ja ystävystymään tämän naisen kanssa. Olin aluksi jopa iloinen, kun ystäväni päätti pitkän sinkkuilun jälkeen sitoutua, mutta tämä nainen oli vakaasti päättänyt, että olen uhka hänen suhteelleen ja näin ollen hän vihaa minua.
Nainen yritti eristää miestään pitämästä yhteyttä minuun, kielsi puhelut, tapaamiset - kaikki. Ystäväni totteli tätä noin kuukauden ja otti sitten taas yhteyttä, koska ikävöi minua ja minä häntä.
Lopulta mies kyllästyi jatkuvaan riitelyyn ja epäilyksiin ja kun nainen käski valitsemaan minä tai hän, ystäväni valitsi minut. Kymmenen vuoden ystävyyden.
Nyt nainen levittelee minusta juoruja, toivoo minulle kuolemaa ja on jopa ottanut yhteyttä puolisooni, jolle väittänyt että minulla ja ystävälläni on suhde. Olen ymmälläni tapahtuneesta. Mitä minä tein väärin?
Kommentit (150)
Kylläpä ihmiset ovat jääneet kiinni siihen, että joillakin paras ystävä on joku muu kuin puoliso. Minä ainakin ajattelen asian niin, että paras ystäväni on se puolison jälkeen paras kaveri. Puoliso on jo puoliso, hänellä on siis aivan erityinen asema elämässäni. Hän on tietysti myös paras ja läheisin ystäväni, mutta en silti kutsuisi häntä parhaaksi ystäväkseni. Ei se kerro siis mitään parisuhteesta, jos kutsuu jotain muuta ihmistä parhaaksi ystäväkseen kuin puolisoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ihan oikein. Itsekkin jätin eksäni juuri siitä syystä että lateli ehtoja että olisi pitänyt eräs naispuolinen ystävä hylätä. Sellaista kun aletaan vaatimaan niin minulle ainakin tulee tunne että minuun ei luoteta ja sen johdosta ei suhteestakaan voi tulla mitään. Tosi ystävät on kumminkin aika harvassa.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 01:58"]
Mäkin uskoin vielä joskus opiskeluaikoina (alle 30v) siihen, että nainen ja mies voi olla kavereita. Oli iso kaveriporukka, nähtiin usein, lojuttiin jonkun kämpillä tai mentiin baariin, oltiin toistemme häissä jne. No, kyllähän ne kuviot sitten vähitellen aukesivat. Kun yksi kaveriporukan naisista erosi, antoi yksi kaveriporukan mies tyttöystävälleen saman tien monoa ja alkoi piirittää tätä naista. Yksi kaveriporukan mies, joka oli seurustellut tuossa vaiheessa kai jonkun 12 vuotta sopersi mulle kännissä rakastavansa. Kolmas kaveriporukan mies erosi ja alkoi panna yhden kaveriporukan naisen kanssa mihin tämän naisen avioliitto sitten kariutuikin.
Näihin tunnelmiin loppui kaveriporukka ja minun uskoni siihen, että mies ja nainen (joita ei ole kasvatettu pienestä pitäen yhdessä), voivat olla vain kavereita. Enkä näe lähipiirissäni yhtäkään sellaista suhdetta. Kyllä ihmiset ovat valmiita vuosien ja vuosien ajan kiertämään kehää jonkun ympärillä odottaen tilaisuutta iskeä kiinni. Tai vaikkei oltaisikaan mitenkään umpirakastuneita tms, niin helposti vaan se jossain mökillä kun toiset ovat jo nukkumassa, menee siihen että vähän aletaan katsella toista sillä silmällä ja vartin päästä ollaankin jo saunakamarissa nussimassa. Ja monesti se kaveruus sitten loppuukin siihen kun molemmat huomaavat, että ihan tavan tampio tuo sydänystäväni on. Ja näitä nuorten naisten harrastamia "ystävyyssuhteita", joissa halitaan miespuolisia kavereita, istutaan baarissa "kaverin" sylissä "kun on niin ahdasta" ja nukutaan lusikassa, en ymmärrä lainkaan, onhan se ihan selvä, että noissa ei ole ystävyydestä kysymys, vaan tyypillisestä queen bee -eukosta, joka haluaa paistella päivää kuhnurilauman ihailussa.
[/quote]
Eiköhän nyt jokainen ajatteleva ihminen kykene erottamaan ystävät ja kaverit toisistaan. Sanot itsekin, että kyseessä oli kaveriporukka. Kaverit eivät ole ystäviä ainakaan vielä. Ystävät ovat ihmisiä, joille voi kertoa kertoa asioita, joista ei kenen tahansa kaverin kanssa puhuta. Ystäviä tuetaan, jos ystävät sitä tarvitsee.
Jokaisen pitäisi myös kyetä ainakin sellaiseen itsehillintään, että tilaisuuden tullen ei lähdetä rikkomaan omaa tai toisten parisuhdetta. Jos jostain syystä siihen ei itse kykene, ystävät ainakin yrittävät estää tekemästä typeryyksiä. Hyvän ystävän kanssa tällaisistakin asioista voidaan jutella ilman ikäviä seurauksia.
Hämmentävän moni vaikuttaa "tietävänsä", että minulla on jotain vipinää ystäväni kanssa tai haluan häntä salaa. En jaksa enää edes lukea tätä keskustelua, joten annan loppukaneettini
- En ajattele ystävääni ensisijaisesti miehenä. Hän on paras ystäväni - olipa hän mies tai nainen.
- Puolisoni on minun ykkösmieheni, keskustelen hänen kanssaan kaikesta, mutta niin keskustelen myös ystäväni kanssa. Haluan useampia näkökulmia ja nämä ihmiset sattuvat olemaan elämäni tärkeimpiä ihmisiä. He ovat yhtälailla minulle tärkeitä. Molemmat omalla tavallaan.
- En salaa, en tiedostaen tai tiedostamatta enkä millään muullakaan tavalla koe seksuaalista vetovoimaa ystävääni. Hän on kuin veljeni. Sama on myös toisinpäin. Olen hänelle kuin sisko enkä ole edes hänen tyyppiään, eikä hän minun.
- Tämän ja muiden seikkojen takia en voi kuvitellakaan seurustelevani ystäväni kanssa. Elämäntapamme ovat ratkaisevan erilaiset.
- Minua ei ole haitannut hänen aiemmat suhteensa (hän päätti viisi vuotta sitten muutaman vuoden kestäneen seurustelusuhteen, olin hänen silloisen tyttöystävänsä kanssa hyvissä väleissä ja pidämme edelleen yhteyttä)
- Ystävieni seurustelusuhteet eivät kuulu minulle, enkä pyri niitä rajoittamaan mitenkään. En naispuolisten enkä miespuolsiten ystävieni.
Kiitos ja näkemiin. Ap
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 11:54"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 11:50"]
En omasta mielestäni pilannut. En kehoittanut ystävääni jättämään naistaan. Ainoa, mitä sanoin oli se, että minua surettaa menettää paras ystäväni ja tämän sanoin silloin kun hän kertoi ettei aio enää puhua minulle säilyttääkseen rauhan suhteessaan. Minulla ei ole mitään muuta kuin sisarellisia tunteita ja "ystävän rakkautta" tätä miestä kohtaan. Rakastan omaa aviopuolisoani ja haluan olla hänen kanssaan. En ymmärrä sitä, miksi on niin "tabua" olla ystävä miehelle. Ei hänen housujen sisältö saa minua maagisesti kokemaan himoa häntä kohtaan. Ap
[/quote]
Kyllä sä pilasit. Miksei sulle riitä oma miehesi? Miksi sun pitää ahnehtia muitakin miehiä ympärillesi? Pilasit ystäväsi mahdollisuuden parisuhteeseen. Ei semmosta naista helpolla löydy, joka sietäisi tuollaisia ystävyyksiä.
[/quote]
mutta kun se löytyy, siitä kannattaa pitää kiinni. Sellaisella naisella on järki päässä ja itsetunto kohdillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin uskoin vielä joskus opiskeluaikoina (alle 30v) siihen, että nainen ja mies voi olla kavereita. Oli iso kaveriporukka, nähtiin usein, lojuttiin jonkun kämpillä tai mentiin baariin, oltiin toistemme häissä jne. No, kyllähän ne kuviot sitten vähitellen aukesivat. Kun yksi kaveriporukan naisista erosi, antoi yksi kaveriporukan mies tyttöystävälleen saman tien monoa ja alkoi piirittää tätä naista. Yksi kaveriporukan mies, joka oli seurustellut tuossa vaiheessa kai jonkun 12 vuotta sopersi mulle kännissä rakastavansa. Kolmas kaveriporukan mies erosi ja alkoi panna yhden kaveriporukan naisen kanssa mihin tämän naisen avioliitto sitten kariutuikin.
Näihin tunnelmiin loppui kaveriporukka ja minun uskoni siihen, että mies ja nainen (joita ei ole kasvatettu pienestä pitäen yhdessä), voivat olla vain kavereita. Enkä näe lähipiirissäni yhtäkään sellaista suhdetta. Kyllä ihmiset ovat valmiita vuosien ja vuosien ajan kiertämään kehää jonkun ympärillä odottaen tilaisuutta iskeä kiinni. Tai vaikkei oltaisikaan mitenkään umpirakastuneita tms, niin helposti vaan se jossain mökillä kun toiset ovat jo nukkumassa, menee siihen että vähän aletaan katsella toista sillä silmällä ja vartin päästä ollaankin jo saunakamarissa nussimassa. Ja monesti se kaveruus sitten loppuukin siihen kun molemmat huomaavat, että ihan tavan tampio tuo sydänystäväni on. Ja näitä nuorten naisten harrastamia "ystävyyssuhteita", joissa halitaan miespuolisia kavereita, istutaan baarissa "kaverin" sylissä "kun on niin ahdasta" ja nukutaan lusikassa, en ymmärrä lainkaan, onhan se ihan selvä, että noissa ei ole ystävyydestä kysymys, vaan tyypillisestä queen bee -eukosta, joka haluaa paistella päivää kuhnurilauman ihailussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä lukea ihmisistä, joille tuo paneminen on niin tärkeää, että jopa ystävyyssuhteet ovat yhdentekeviä siihen verrattuna. Tosin olen itsekin nähnyt näitä, mutta enimäkseen niissä on ollut kyse erittäin vahvoista poikaporukoista, jotka ikäänkuin kierrättävät naisia ja naureskelevat selän takana.
Jos taas kyse on porukoista, joissa molempien sukupuolten suhteet ovat yhtä vahvat, eli sekä naiset että miehet ovat ystäviä yhtä lailla, sekaisin, tuollainen ei vetele. Kumpikaan sukupuoli ei katso hyvällä ystävien keskinäistä sekoilua tai paneskelua. Vaatteet pysyy päällä, sekasaunoja ei tarvita.
Mitä tulee siihen, että puolison pitäisi olla ainut ja paras ystävä, yhtä outoa. Esim. tietyissä kasvamisen kipeissä kysymyksissä parhaita ystäviäni ovat ihmiset, jotka kasvoivat kanssani. Olivat siellä. Tietävät, mistä puhun. Mieheni ei ollut, miesystäväni olivat. Jos puhumme näistä ajoista, mieheni on tieytsti aina puoluueellinen, näkee asiat, kuten minä ne kerron. Mikä on tavallaan oikein, mutta miespuoliset ystäväni, jotka ovat olleet siellä, voivat myös esittää erilaisia näkökulmia. Haastaa ajatteluni tavalla, jota mieheni, koska rakastaa minua, ei voi. Sama muissa asioissa. Kyllä joskus saan kuulla olevani kohtuuton, ymmrrylseni miehen ajattelutavasta vajaavainen, kehoituksen miettiä vielä toisen kerran.
En usko, että oma suhteeni, joka on nyt 34 vuotta vanha, olisi yhtä vanha ilman miesystäviäni, jotka ovat kertoneet, että nyt muuten olet väärässä. Samaa ikäluokkaa alkaa olemaan myös monen miesystäväni suhde - toivottavasti olen voinut tehdä heille saman palveluksen!
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 09:40"]Minä nuorempana ajattelin, että mies ja nainen voivat olla ystäviä. Enää en ajattele. Kiitos sen, että mies (ex) rakastui parhaimpaan ystäväänsä. Ystävälle kun kerrotaan itsestä ja vaikeistakin asioista, niin se lähentää ihmisiä emotionaalisesti. Ja siitä on lyhyt hyppäys fyysisyyteen.
Kaksi possulkevaa ehtoa asialle voi olla: ystävä on fyysisesti tyyppiä, joka on fyysisesti etova. Silloin ystävyys voi onnistua. Ja sitten on mahdollista, että nämä vuosikymmenen jatkuneet ystävyyssuhteet ovat erilaisia - minun exäni siis löysi ystävän työkaveristaan siinä vaiheessa, kun olimme olleet 20 vuotta naimisissa.
[/quote]
Tällaisessa tilanteessa kyllä omat hälytyskelloni soisivat. Kuitenkin, koska ketään ei voi omistaa niin miehen on "annettava" tehdä omat ratkaisunsa. Minun mieheni petti erään naisen kanssa ja olisi aluksi halunnut jatkaa naisen kanssa vain ystävänä, mutta minä en siihen suostunut. Mieskin jokusen viikon pohdittuaan ymmärsi, että asetelma olisi ollut kohtuuton minua kohtaan. Minua itseäni loukkasi eniten henkinen yhteys toiseen. Seksiä en pidä niin vakavana vaan tuntikausien keskusteluja ja tunnetta siitä, että vain se toinen ymmärtää minua. Tilanteeseen liittyy paljon muutakin, mutta kokemusten valossa olen varuillani näissä tilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole ap onnellinen, että ystäväsi tajusi nopeasti jättää tuollaisen sairaalloisen mustasukkainen tyttöystävän! Mun paras ystävä on myös mies ja ollaan tunnettu toistakymmentä vuotta. Se on seurustellut jotain 6-7 vuotta sellaisen naisen kanssa, joka ei millään hyväksy sitä, että me ollaan ystäviä. Mies on naiselleen sanonut, että ei ystäviään hylkää seurustelun takia. Tää nainen ei ole koskaan edes yrittänyt tutustua muhun, vaan on jo alusta alkaen päättänyt että olen uhka.
Tämän johdosta aina kun ollaan porukalla jossain, tämä nainen saa jossain välissä iltaa kohtauksen ja raivoaa musta. Vaikka en olisi ystävän kanssa kaksin ollut hetkeäkään. Mulla alkaa pikkuhiljaa olla mitta täynnä ja olenkin miettinyt, että jättäisin pikkuhiljaa yhteydenpidon. Tosin tuntuuhan se surullisena menettää ystävä jonkun tasapainottamaan ja itsetunnottoman naisen takia, joka ei pysty ymmärtämään, että mulla ja tällä miehellä ei ole koskaan ollut mitään.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:03"]
Kyllä ainakin minä vaadin muutakin kuin pelkkiä talousasioiden hoitoa ja lastenkasvatusta ja kämpän jakamista. Onpa sulla ankea kuva kumppanuudesta. Pelkkiä raha- ja lisääntymisasoita, hyötyä ja velvollisuuksia. Ja että kumppania ei valita vapaaehtoisesti. Voi apua!
[/quote]
Sanoinko jotain puolison valinnan vapaaehtoisuudesta? En. Sanoin, että ystäviin nähden ihmisellä ei ole laissakin säädettyjä oikeuksia tai velvoitteita. Meillä ei ole ystävyyslakia. Meillä on kuitenkin avioliittolaki ja joukko muita lakeja, jotka säätelevät aviopuolisoiden keskinäisiä sidoksia, oikeuksia ja velvollisuuksia. Meillä on jopa laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta. Puolison saa siis valita aivan vapaasti, mutta puolisoon nähden on velvollisuuksia, joita ystävien suhteen ei ole.
Ystävien välisistä suhteista laki ei sano yhtään mitään, oikeastaan päinvastoin. Esim. Valtioneuvoston asetus asevelvollisuudesta määrittelee sotilasvalassa sanottavaksi näin: "Milloinkaan en sukulaisuuden, ystävyyden, kateuden, vihan tai pelon vuoksi enkä myöskään lahjojen tai muun syyn tähden toimi vastoin palvelusvelvollisuuttani." Vastaavanlainen kohta myös tuomarinvalassa (Oikeudenkäymiskaari 7§). Ainoa helposti löydettävä säädös, jossa annetaan ystäville jonkinlaisia oikeuksia on Kauppakaari, jonka pykälä 10 sanoo: "Jos jonkun poissa ollessa tapahtuu jotakin, johon hän ei ole voinut asiamiestä määrätä, niin saa hänen sukulaisensa tahi ystävänsä kantaa ja vastata hänen puolestaan, pantuansa, jos vaaditaan, takauksen siitä, että poissa oleva tyytyy siihen, mitä hän on tehnyt. Jos poissa oleva ei siihen tyydy, korvatkoon se, joka valtakirjatta rupesi toisen asiamieheksi, tai hänen takausmiehensä kaiken siitä tulleen vahingon."
Laki siis sanoo, että ystävyyttä ei saa ottaa huomioon tuomarina tai sotilastehtävissä, mutta ystävän puolesta voi omalla vastuullaan toimia asiamiehenä, jos sattuu jotain poikkeuksellista. Ystävyys on siis käytännössä täysin vapaaehtoista, toisin kuin kumppanuus avio- tai avopuolisona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kaveri voi vielä käydä sun kurkkuusi kiinni jos et itse ota sitä, etkä anna sen muidenkaan naisten kanssa olla. Tuli vaan mieleen varoittaa.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:47"][quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:03"]
Kyllä ainakin minä vaadin muutakin kuin pelkkiä talousasioiden hoitoa ja lastenkasvatusta ja kämpän jakamista. Onpa sulla ankea kuva kumppanuudesta. Pelkkiä raha- ja lisääntymisasoita, hyötyä ja velvollisuuksia. Ja että kumppania ei valita vapaaehtoisesti. Voi apua!
[/quote]
Sanoinko jotain puolison valinnan vapaaehtoisuudesta? En. Sanoin, että ystäviin nähden ihmisellä ei ole laissakin säädettyjä oikeuksia tai velvoitteita. Meillä ei ole ystävyyslakia. Meillä on kuitenkin avioliittolaki ja joukko muita lakeja, jotka säätelevät aviopuolisoiden keskinäisiä sidoksia, oikeuksia ja velvollisuuksia. Meillä on jopa laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta. Puolison saa siis valita aivan vapaasti, mutta puolisoon nähden on velvollisuuksia, joita ystävien suhteen ei ole.
Ystävien välisistä suhteista laki ei sano yhtään mitään, oikeastaan päinvastoin. Esim. Valtioneuvoston asetus asevelvollisuudesta määrittelee sotilasvalassa sanottavaksi näin: "Milloinkaan en sukulaisuuden, ystävyyden, kateuden, vihan tai pelon vuoksi enkä myöskään lahjojen tai muun syyn tähden toimi vastoin palvelusvelvollisuuttani." Vastaavanlainen kohta myös tuomarinvalassa (Oikeudenkäymiskaari 7§). Ainoa helposti löydettävä säädös, jossa annetaan ystäville jonkinlaisia oikeuksia on Kauppakaari, jonka pykälä 10 sanoo: "Jos jonkun poissa ollessa tapahtuu jotakin, johon hän ei ole voinut asiamiestä määrätä, niin saa hänen sukulaisensa tahi ystävänsä kantaa ja vastata hänen puolestaan, pantuansa, jos vaaditaan, takauksen siitä, että poissa oleva tyytyy siihen, mitä hän on tehnyt. Jos poissa oleva ei siihen tyydy, korvatkoon se, joka valtakirjatta rupesi toisen asiamieheksi, tai hänen takausmiehensä kaiken siitä tulleen vahingon."
Laki siis sanoo, että ystävyyttä ei saa ottaa huomioon tuomarina tai sotilastehtävissä, mutta ystävän puolesta voi omalla vastuullaan toimia asiamiehenä, jos sattuu jotain poikkeuksellista. Ystävyys on siis käytännössä täysin vapaaehtoista, toisin kuin kumppanuus avio- tai avopuolisona.
[/quote]
Wannabe-oikislainen vai peräti oikislainen vauhdissa? Sun kans ois varmaan tosi mielenkiintoista olla suhteessa. Not.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:44"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:30"][quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 12:59"] Ja suhde omaan kumppaniinko ei ole vapaaehtoinen! Äly hoi! [/quote] Tietysti myös suhde kumppaniin on vapaaehtoinen, kunnes hankitaan yhteinen asunto ja/tai lapsia. Sen jälkeen suhde ei olekaan enää täysin vapaaehtoinen, sillä laki velvoittaa moneen asiaan lasten suhteen, eikä yhteistä asuntoakaan voi esimerkiksi myydä oman päin. Avioliiton solmiminen tuo lisää velvoitteita ja rajoituksia. Vaikka avioliitto on vapaaehtoinen valinta, avioliiton velvoitteet eivät enää sitä ole. Tässä on se ero ystäviin. Puolisoilla on sitovia velvoitteita toisiaan kohtaan, joita ystävillä ei ole. Ystävyys ei vaadi yhtä paljon kuin yhteinen elämä. Ystävänä voi olla ihminen, jonka kanssa ei voisi elää. Allergian vuoksi minä en voisi elää sellaisen ihmisen kanssa, jolla on koira, mutta ystävilläni voi hyvin olla koira lemmikkinä, koska tapaamispaikan valinnalla ja lääkityksellä pystyn sietämään muutaman tunnin koira-altistuksen. [/quote] Kyse oli siitä, jos kumppanisuhde perustuu PELKKIIN velvollisuuksiin. Sellainen ei ole henkisesti tyydyttävää.
[/quote]
Kukaan ei ole sanonut, että puolison asemassa on pelkkiä velvollisuuksia. Minä sanoin vain, että puolison ei tarvitse olla PARAS ystävä. Toki puolison olisi syytä olla myös ystävä, mutta minun mielestäni ystävien ja puolison asema on niin erilainen, että on mieletöntä vaatia, että puolison pitäisi olla myös paras ystävä. Ei se silti tarkoita, että puolisoksi pitäisi valita ihminen, jota vihaa.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:49"]Se kaveri voi vielä käydä sun kurkkuusi kiinni jos et itse ota sitä, etkä anna sen muidenkaan naisten kanssa olla. Tuli vaan mieleen varoittaa.
[/quote]
En ole missään vaiheessa kieltänyt ystävääni olemasta muiden naisten kanssa. Ei hänen suhteensa ja naisseikkailunsa kuulu minulle. Olin tämänkin naisen tullessa kuvioihin iloinen ystäväni puolesta. Hän vaikutti onnelliselta ja iloiselta. Olin iloinen hänen puolestaan. Hyväksyin myös sen, että hän ottaa etäisyyttä minuun, koska ei ole minun asiani ketä hän tapailee ja miten, mutta sanoin toki hänelle että minua sattuu menettää hyvä ystävä. Miksi olisin alkanut valehtelemaan, kun muutenkin voin kertoa hänelle kaiken?
Kai sinuakin surettaisi, jos ystäväsi lopettaisi yhteydenpidon vasten omaa tahtoaan?
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:56"][quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:49"]Se kaveri voi vielä käydä sun kurkkuusi kiinni jos et itse ota sitä, etkä anna sen muidenkaan naisten kanssa olla. Tuli vaan mieleen varoittaa.
[/quote]
En ole missään vaiheessa kieltänyt ystävääni olemasta muiden naisten kanssa. Ei hänen suhteensa ja naisseikkailunsa kuulu minulle. Olin tämänkin naisen tullessa kuvioihin iloinen ystäväni puolesta. Hän vaikutti onnelliselta ja iloiselta. Olin iloinen hänen puolestaan. Hyväksyin myös sen, että hän ottaa etäisyyttä minuun, koska ei ole minun asiani ketä hän tapailee ja miten, mutta sanoin toki hänelle että minua sattuu menettää hyvä ystävä. Miksi olisin alkanut valehtelemaan, kun muutenkin voin kertoa hänelle kaiken?
Kai sinuakin surettaisi, jos ystäväsi lopettaisi yhteydenpidon vasten omaa tahtoaan?
[/quote]
Tämä siis Ap
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 12:01"][quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 11:48"]En minäkään hyväksyisi, että miehelläni olisi joku tosi läheinen naispuoleinen ystävä. Katson, että minä haluan itse olla se kaikkein läheisin ja tärkein nainen hänelle. Jos tämä ei käy niin sitten ei tule mitään suhdettakaan. Ystävä kun on kuitenkin ihminen, jolle kerrotaan todella tärkeitä asioita, enkä voisi hyväksyä, että mieheni käy kertomassa jollekin toiselle naiselle syvimpiä tunteitaan. Tuntisin itseni auttamatta kolmanneksi pyöräksi ja sellaiseen suhteeseen en suostuisi.
[/quote]
Täsmälleen. Toi sun ystävä ei tuu koskaan saamaan parisuhdetta, kun sinä änkeät väliin. Ei ainakaan mitään kunnollista. Tuo ei ole sinun puolestasi mitään "ystävän rakkautta" eikä mitään rakkautta, vaan kieroilua. Haluat olla se ykkönen, ja näin viedä mieheltä oikeuden aitoon rakkauteen ja onneen.
[/quote]
Luulen kyllä, että jos mies joskus rakastuu niin asettaa itse tyttöystävänsä ap:n edelle sopivassa määrin. Tähän nyt jätettyyn mies ei ilmeisesti ollut rakastunut. En siis tarkoita etteikö ystävyys saisi ja sen pitäisikin säilyä, mutta rakastunut ihminen ei vaan joudu tuollaiseen kolmiodramaan kuin nyt kävi. Eli hyvä näin.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:53"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:47"][quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:03"] Kyllä ainakin minä vaadin muutakin kuin pelkkiä talousasioiden hoitoa ja lastenkasvatusta ja kämpän jakamista. Onpa sulla ankea kuva kumppanuudesta. Pelkkiä raha- ja lisääntymisasoita, hyötyä ja velvollisuuksia. Ja että kumppania ei valita vapaaehtoisesti. Voi apua! [/quote] Sanoinko jotain puolison valinnan vapaaehtoisuudesta? En. Sanoin, että ystäviin nähden ihmisellä ei ole laissakin säädettyjä oikeuksia tai velvoitteita. Meillä ei ole ystävyyslakia. Meillä on kuitenkin avioliittolaki ja joukko muita lakeja, jotka säätelevät aviopuolisoiden keskinäisiä sidoksia, oikeuksia ja velvollisuuksia. Meillä on jopa laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta. Puolison saa siis valita aivan vapaasti, mutta puolisoon nähden on velvollisuuksia, joita ystävien suhteen ei ole. Ystävien välisistä suhteista laki ei sano yhtään mitään, oikeastaan päinvastoin. Esim. Valtioneuvoston asetus asevelvollisuudesta määrittelee sotilasvalassa sanottavaksi näin: "Milloinkaan en sukulaisuuden, ystävyyden, kateuden, vihan tai pelon vuoksi enkä myöskään lahjojen tai muun syyn tähden toimi vastoin palvelusvelvollisuuttani." Vastaavanlainen kohta myös tuomarinvalassa (Oikeudenkäymiskaari 7§). Ainoa helposti löydettävä säädös, jossa annetaan ystäville jonkinlaisia oikeuksia on Kauppakaari, jonka pykälä 10 sanoo: "Jos jonkun poissa ollessa tapahtuu jotakin, johon hän ei ole voinut asiamiestä määrätä, niin saa hänen sukulaisensa tahi ystävänsä kantaa ja vastata hänen puolestaan, pantuansa, jos vaaditaan, takauksen siitä, että poissa oleva tyytyy siihen, mitä hän on tehnyt. Jos poissa oleva ei siihen tyydy, korvatkoon se, joka valtakirjatta rupesi toisen asiamieheksi, tai hänen takausmiehensä kaiken siitä tulleen vahingon." Laki siis sanoo, että ystävyyttä ei saa ottaa huomioon tuomarina tai sotilastehtävissä, mutta ystävän puolesta voi omalla vastuullaan toimia asiamiehenä, jos sattuu jotain poikkeuksellista. Ystävyys on siis käytännössä täysin vapaaehtoista, toisin kuin kumppanuus avio- tai avopuolisona. [/quote] Wannabe-oikislainen vai peräti oikislainen vauhdissa? Sun kans ois varmaan tosi mielenkiintoista olla suhteessa. Not.
[/quote]
En ole "oikislainen", vaikka osaan käyttää Finlexiä. Ehkä hieman yllättäen olen keski-ikäinen tutkija ympäristöalalta. Ihan tyytyväiseltä vaimoni on vaikuttanut meidän suhteeseemme, sillä olemme olleet naimisissa yli 20 vuotta.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 12:51"][quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 12:48"]Ketjua lukematta kommentoin:
Minusta mies teki oikein. Tuollainen mustasukkaisuus - ja pahint että se on yhdistetty vaatimuksiin - olisi tullut tuhoamaan suhteen ilman ap:takin jossain vaiheessa. Ainoa, mikä ap:n aloituksesta sähtää silmääni on se, että mies otti yhteyttä, koska oli ikävä. Pelkkää kaveria ei kukaan ikävöi niin lyhyen ajan jälkeen......
[/quote]
Mun oli viime kesänä tullu hirvee ikävä luokkalaisiani poikia (olin ainoa tyttö) ja kun viime syksynä alkoi koulu, niin meinasin halata heitä kaikkia.
[/quote]
Mitä pahaa tässä oli?
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 12:21"]
Mitä vittua! Minähän en todellakaan hyväksyisi että mieheni paras kaveri olisi nainen - helvetti en halua että mieheni kertoo mun henkilökohtaisia asioita/ meidän yhteisiä jollekin vieraalle hutsulle
[/quote]Miksi miehesi ystävä on "hutsu"? Yleensä ihmiset ystävystyvät samantyyppisten ihmisten kanssa. Eli olette itse samaa tasoa? En lakkaa ihmettelemästä naisia joiden mielestä kaikki muut naiset ovat hutsuja .Nainen joka nimittelee miehensä naispuolisia ystäviä hutsuiksi ,ei koskaan voisi olla minun ystäväni. Niin erilaiset arvomaailmat miellä on.Itse ei käyttäisi naisista sanaa hutsu tai huora koskaan, enkä voi ymmärtää naisia jotka näin tekevät.