Lue keskustelun säännöt.
Paras ystäväni jätti tyttöystävänsä, joka ei hyväksynyt minua
08.07.2015 |
Paras ystäväni on siis mies. Olemme olleet ystäviä melkein 10 vuotta. Mies on kuin veljeni, hän tietää minusta kaiken ja minä hänestä. Mitään seksuaalista välillämme ei ole koskaan ollut. Olen itse naimisissa ja puolisoni on myös hyvissä väleissä ystäväni kanssa.
Tämä ystävä tutustui n. 6kk sitten naiseen, jonka kanssa alkoi seurustelemaan. Nainen ei voinut eikä voi käsittää ystävyyttämme ja sitä, että välillämme ei ole mitään seksuaalista. Yritin puhua hänelle, ystäväni yritti selittää mutta mikään ei toiminut. Olin valehtelija ja lutka.
Minä olisin ollut täysin valmis tutustumaan ja ystävystymään tämän naisen kanssa. Olin aluksi jopa iloinen, kun ystäväni päätti pitkän sinkkuilun jälkeen sitoutua, mutta tämä nainen oli vakaasti päättänyt, että olen uhka hänen suhteelleen ja näin ollen hän vihaa minua.
Nainen yritti eristää miestään pitämästä yhteyttä minuun, kielsi puhelut, tapaamiset - kaikki. Ystäväni totteli tätä noin kuukauden ja otti sitten taas yhteyttä, koska ikävöi minua ja minä häntä.
Lopulta mies kyllästyi jatkuvaan riitelyyn ja epäilyksiin ja kun nainen käski valitsemaan minä tai hän, ystäväni valitsi minut. Kymmenen vuoden ystävyyden.
Nyt nainen levittelee minusta juoruja, toivoo minulle kuolemaa ja on jopa ottanut yhteyttä puolisooni, jolle väittänyt että minulla ja ystävälläni on suhde. Olen ymmälläni tapahtuneesta. Mitä minä tein väärin?
Kommentit (150)
Hassua, että tämä sama aihe nousee aina uudestaan kuin sieni sateella. Aloittajana tietysti aina sama naishenkilö, joka tykkää jankuttaa tästä mielettömäm ihanasta ystävyydestään johonkin miekkoseen. Ketä kiinnostaa oikeastaan? Aina jutussa myös sama teema, että vaimo ei takapajuisena ja kutistuneena yksilönä hyväksy tätä syvällistä ystävyyttä, joka tietysti on kaiken moitteen yläpuolella.
Nämä ylimaalliset ystävyydet kuuluvat mielestäni lapsuuteen ja varhaiseen nuoruuteen, ainakin siinä mielessä, että pitää aiheesta jatkuvasti jankuttaa. Varmaan AP liimailee albumiin tämän ystävänsä kuvia.
OK, me uskotaan, että teillä on hieno ystävyys, happy now?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ymmärrän mustasukkaisena tilanteen todella hyvin! Olen myöskin ollut eksilleni mustis naispuolisista kavereista vaikka olen sisimässä tietänyt ja luottanut ettei välillä ole muutakuin ystäävyys. Moni kaveri on myöskin ollut mun silmissä ruma ja näin ollen olen ajatellut että se lievittää ja olen parempi. Jos siis ymmärrätte mitä tarkoitan.
Mutta, mulla on myös todella paljon miespuolisia kavereita ja mieheni on ollut heistä mustasukkainen "ei kukaan mies pysty olla pelkkä kaveri noin hyvännäköisen ja ihanan naisen kanssa" Kyllä pystyy. Mä en itse vain ole päässyt eroon mustasukkasuudesta. Asia menee näin puolin ja toisin ilman aihetta. Mustasukkasuus on tappava ase.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 16:33"]Kyllä mies ja nainen voi olla parhaita kavereita, ilman mitään muuta ihmeellistä. Kuka on oikeasti niin lapsellinen ettei voi edes hyväksyä miehen tyttö/tytön poika kaveria?
[/quote]
Eikö se nyt ole tuotu jo monta kertaa esiin että kavereita voi olla eikä sukupuolella ole väliä, mutta on täysin eri asia jos puolison PARAS ystävä on (heteto)miehellä nainen? Minusta elämän kestävä parisuhde on tai ainakin pitäisi olla syvällisin ja tärkein ystävyyssuhde ihmisen elämän aikana, en ymmärrä miksi jotkut tyytyvät vähempään.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 15:40"]
En usko että haluaisin seurustella miehen kanssa jolla on naispuolinen paras ystävä. Haen kuitenkin parisuhteelta juuri sitä läheistä ystävyyttä koska itselläni ei ole enää aikuisiällä ollut ns. parasta ystävää. Oletan siis että miehellä on tietynlainen "tila" minulle elämässään, kuten minulla on hänelle. Jos näin ei ole, en suhdetta haluaisi. Vastakkaista sukupuolta olevat kaverit ovat aivan eriasia kuin paras ystävä.
[/quote]
Minulla ei välttämättä edes olisi vaimoa, jos paras ystäväni ei olisi rohkaissut ja tukenut, kun etsin tyttöystävää nuorena opiskelijana. Ujona nörttinä olisin varmaan luovuttanut moneen kertaan pakit saatuani, jollei ystäväni (ja myös hänen miehensä) olisi kannustaneet yrittämään uudelleen. Lopulta sitten löysin tyttöystävän, josta tuli myöhemmin vaimoni. Juttelin paljon ystäväni kanssa sekä tyttöystävästäni ja siitä, miten suhteemme eteni. Ilman niitä keskusteluja moni asia voisi olla toisin ja luultavasti huonommin. Ilman ystäväni rohkaisua minulla ei olisi perhettä, koska olisin luovuttanut parin pettymyksen jälkeen.
En todellakaan olisi suostunut luopumaan parhaasta ystävästäni, jos sitä olisi minulta vaadittu. Parisuhteessakin tarvitaan hyviä ystäviä, jotka jotka auttavat ja tukevat ja joiden kanssa voi keskustella asiasta kuin asiasta.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 17:00"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 16:33"]Kyllä mies ja nainen voi olla parhaita kavereita, ilman mitään muuta ihmeellistä. Kuka on oikeasti niin lapsellinen ettei voi edes hyväksyä miehen tyttö/tytön poika kaveria? [/quote] Eikö se nyt ole tuotu jo monta kertaa esiin että kavereita voi olla eikä sukupuolella ole väliä, mutta on täysin eri asia jos puolison PARAS ystävä on (heteto)miehellä nainen? Minusta elämän kestävä parisuhde on tai ainakin pitäisi olla syvällisin ja tärkein ystävyyssuhde ihmisen elämän aikana, en ymmärrä miksi jotkut tyytyvät vähempään.
[/quote]
Olisiko ero siinä, että osa ihmisistä näkee parisuhteen pelkästään tavallista syvempänä ystävyyssuhteena ja toiset taas ajattelevat niin, että parisuhteessa on asioita, joita ei ole ystävyyssuhteessa. Puoliso on parisuhdesasteikolla ykkönen, mutta ei välttämättä ole ykkönen, jos jätetään pois vain parisuhteeseen kuuluvat asiat ja tarkastellaan pelkästään ystävyyteen liittyviä asioita.
Tämä on täysin vastaava asia kuin se, että työkaverit eivät välttämättä ole ystäviä. Olisi suorastaan omituista vaatia, että hyvän työkaverin pitäisi olla myös hyvä ystävä. Miksi puolison pitäisi olla paras ystävä? Eikö riitä, että hän on hyvä ystävä ja paras puoliso?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiempien juttujen perusteella nämä toistensa parhaat ystävät tekevät lomamatkoja yhdessä, ottavat yhteisen hotellihuoneen säästösyistä Koskaan mitään valonarkaa ei näiden pulmusten mieleen tule.Ystävyksillä on omat puolisot kiltisti kotona odottamassa näitä kahta ja blaa blaa blaa
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 17:00"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 16:33"]Kyllä mies ja nainen voi olla parhaita kavereita, ilman mitään muuta ihmeellistä. Kuka on oikeasti niin lapsellinen ettei voi edes hyväksyä miehen tyttö/tytön poika kaveria? [/quote] Eikö se nyt ole tuotu jo monta kertaa esiin että kavereita voi olla eikä sukupuolella ole väliä, mutta on täysin eri asia jos puolison PARAS ystävä on (heteto)miehellä nainen? Minusta elämän kestävä parisuhde on tai ainakin pitäisi olla syvällisin ja tärkein ystävyyssuhde ihmisen elämän aikana, en ymmärrä miksi jotkut tyytyvät vähempään.
[/quote]
Ymmärränkö nyt jotenkin väärin vai tarkoitatko todella, että ihmisen pitäisi ottaa puolisokseen paras ystävänsä sukupuolesta riippumatta? Tai edes paras vastakkaista sukupuolta oleva ystävä? Silläkö ei ole mitään merkitystä, sopiiko kyseinen henkilö ollenkaan puolisoksi? Pitäisikö ottaa esimerkiksi ottaa puolisoksi paras ystävä, jonka tietää käyttävän rahaa holtittomasti, inhoavan lapsia ja joka on puolueaktiivi puolueessa, jota ei kannata, vaikka itse on säästeliäs, haluaa lapsia ja on vielä poliittisesti vastakkaisella kannalla, mutta on kuitenkin ystävänä likimain täydellinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelläni oli tuollainen paras ystävä kun aloimme seurustella. Tämä ystävä oli sitä mieltä että hänen tulee olla miehelleni minua tärkeämpi. Pisti miestä valitsemaan meidän väliltä ja haastoi riitaa kun vietettiin aikaa yhdessä.
Mies veti pian omat johtopäätökset ja ei ole juurikaan enää hänen kanssaan tekemisissä.
Minä en tätä vaatinut enkä miestä painostanut. Tokikaan suhde ei olisi voinut jatkua ellei mies olisi asettanut minua etusijalle. Mielestäni tämä on kuitenkin tehtävä omasta tahdosta.
Olen vissiin jotenkin naiivi tai jotain. Mutta minusta parisuhde perustuu luottamukseen ja toisen arvostamiseen. Ei epäluottamukseen ja epäilyyn. En siis ymmärrä miksi ei voisi olla ystäviä sekä miehiä että naisia. Molemmilla. Itse olen nainen. Minulla on hyviä ystäviä, jotka ovat miehiä. Näin on ollut aina. Miehelläni on todella paljon melko läheisiä "naisystäviä" - he soittavat, kun tarvitsevat apua, neuvoa, heidän kanssaan istumme toisinaan yhdessä iltaa, toisinaan lähden itse jonnekin muualle. Tiedän, että mieheni on sitoutunut meidän parisuhteesemme, niinkuin minäkin. En koe näitä ystäviä, jotka hän on tuntenut paljon kauemmin kuin minut lainkaan uhkana. Miksi pitäisi?
Jos parisuhde perustuu epäilyyn ja epäluottamukseen, niin on kaikilla kyllä todella rankkaa. Kaikki lähtee siitä, että petät, jos et toisin todista. Tai ainakin haluaisit pettää, jos olisi tilaisuus. Koko elämä menee ihan synkäksi. Ei semmoisessa parisuhteessa voi olla. Tai sellainen henkilö, jonka itsetunto on niin alhainen, että ainoa tapa olla varma omasta parisuhteestaan ja "luottaa" on kyseenalaistaa, kytätä ja kyräillä, ei oikeasti ole valmis parisuhteeseen. Helpompaa ja mukavampaa - onnellisempaa on, jos voi lähteä siitä, että toinen menee, tekee ja touhuaa omiaan ja omien kaveriensa kanssa sukupuolesta riippumatta, mutta tulee aina omasta halustaan takaisin kotiin, koska haluaa tulla juuri sinne, juuri sen ihmisen luokse, joka kotona on ja jonka kanssa kodin on rakentanut.
Kyllä mies ja nainen voi olla parhaita kavereita, ilman mitään muuta ihmeellistä. Kuka on oikeasti niin lapsellinen ettei voi edes hyväksyä miehen tyttö/tytön poika kaveria?