Kiusaaja kiusaa koska näkee kiusatussa jotain sellaista mitä ei voi itsessään sietää/hyväksyä.
Mitä mieltä otsikon väitteestä?
Kiusasin yläasteella yhtä luokkakaveria todella rankasti. Vasta nyt päälle 30-vuotiaana käsiteltyäni omia lapsuustraumoja terapiassa, tajusin yksi päivä, että se halveksimani tyyppi muistutti paljon itseäni tai tiettyjä puolia itsessäni. Hänellä oli sellaisia ulkoisia piirteitä, joita vihasin omassa ulkonäössä, ja sellaista "heikkoutta" ja naiiviutta, jonka olin omasta itsestäni yrittänyt tukahduttaa.
Kommentit (131)
Varmasti eri kiusaajilla on eri syyt miksi kiusaavat. Ei kaikilla samaa syytä ole, mutta varmasti tuo voi olla yksi monista syistä.
Kaikki kiusaajat ovat hyvin toimeentulevista ns. paremmista perheistä. Heillä on hyvä itsetunto ja he kiusaavat sadistista nautintoa saadakseen. Koulunumerot ovat usein ysejä tai kymppejä. Siisti kampaus, monesti jakauksella.
Vierailija kirjoitti:
Keskustelun lopputulos siis on, että jatketaan kiusaajien päänsilittelyä.
Kukaan ei estä sinua kostamasta, mutta suosittelen kuitenkin päälääkäriä, koska kärsit selvästi vääristyneestä tavasta tulkita näkemääsi. Tässä ketjussa on nimenomaan toivottu ex-kiusaajien kiusatuksi joutumista. Onko se päänsilittelyä?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kostaminenkin on kiusaamista, varsinkin jos tapahtuneesta on jo vuosia. Terv. Entinen koulukiusattu
Miksi nimen julkituominen on kosto ja kiusaamista? Kyllä muidenkin rikollisten nimet ovat julkista tietoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa työskennelleenä olen huomannut, että kiusaajat helposti ottavat uhrikseen sellaisen, joka ei osaa tai uskalla puolustaa itseään, ei sanallisesti eikä fyysisesti. Hakevat reaktiota kerta kerran jälkeen ja usein kiusaaminen loppuu kun kiusattu laittaa sille stopin eikä enää alustu osaansa.
Opettakaa lapsillenne tervettä itsearvostusta, omien rajojen tuntemista ja keinoja puolustautua. Tietoa siitä, että itseä saa ja pitää puolustaa. Enkä puhu nyt väkivallasta.
Jaa. Kyllä mä ekalta luokalta kolmannelle panin vastaan, mutta sitten joku kolahti enkä enää jaksanut panna vastaan vaan otin kaiken hiljaa vastaan koko lopun peruskoulun. Olisikohan pitänyt jaksaa vielä yhden lukuvuoden ajan pistää vastaan?
Mä puhun vain omasta kokemuksesta. Olin kiusattu lähes koko ala-asteen. Yläasteella päätin, että vedän jokaista yrittäjää lättyyn, vaikka olin hentoinen tyttö. Tuli niitä iskuja takasinkin. Sain lopulta olla rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt, että kiusatuksi joutunut ehdottaa "ratkaisuksi" ex-kiusaajan kiusaamista. Sillä logiikalla siitä ex-kiusatustakin tulee vapaata riistaa, koska hän muuttuu itsekin kiusaajaksi, jota siis saa vastavuoroisesti kiusata taas takaisin.
Jos tarkoitat tuota kiusaajien paljastamista, niin mielestäni se ei ole kiusaamista vaan tosiasian julkituomista.
Ehdottamallasi hölmöläisen logiikalla, jos joku on lyhyt, lihava ja älyllisesti vajaa, sen toteaminen kuuluvalla äänellä ei ole mielestäni kiusaamista vaan tosiasian julkituomista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt, että kiusatuksi joutunut ehdottaa "ratkaisuksi" ex-kiusaajan kiusaamista. Sillä logiikalla siitä ex-kiusatustakin tulee vapaata riistaa, koska hän muuttuu itsekin kiusaajaksi, jota siis saa vastavuoroisesti kiusata taas takaisin.
Jos tarkoitat tuota kiusaajien paljastamista, niin mielestäni se ei ole kiusaamista vaan tosiasian julkituomista.
Julkinen häpäisy ja nolaaminen mahdollisesti vuosikymmenten takaisista asioista ei ole mielestäsi kiusaamista? Öö, okei. Ehkä sitten olen keskimääräistä empatiakykyisempi ihminen, eikä tapanani ole muutenkaan jumiutua menneeseen ja myrkyttää oloani katkeruudella.
No vaikea uskoa, että olisit empatiakykyinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kostaminenkin on kiusaamista, varsinkin jos tapahtuneesta on jo vuosia. Terv. Entinen koulukiusattu
Miksi nimen julkituominen on kosto ja kiusaamista? Kyllä muidenkin rikollisten nimet ovat julkista tietoa.
Jos on tapahtunut rikos, siitä tehdään rikosilmoitus ja poliisi harkitsee, täyttyykö rikoksen tunnusmerkit. Jos teko on ehtinyt rikoslain mukaan vanhentua, kyseessä ei voi olla rikos. Ja tiedoksi: rikoksesta tuomitun nimi EI yleensä ole julkista tietoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt, että kiusatuksi joutunut ehdottaa "ratkaisuksi" ex-kiusaajan kiusaamista. Sillä logiikalla siitä ex-kiusatustakin tulee vapaata riistaa, koska hän muuttuu itsekin kiusaajaksi, jota siis saa vastavuoroisesti kiusata taas takaisin.
Jos tarkoitat tuota kiusaajien paljastamista, niin mielestäni se ei ole kiusaamista vaan tosiasian julkituomista.
Julkinen häpäisy ja nolaaminen mahdollisesti vuosikymmenten takaisista asioista ei ole mielestäsi kiusaamista? Öö, okei. Ehkä sitten olen keskimääräistä empatiakykyisempi ihminen, eikä tapanani ole muutenkaan jumiutua menneeseen ja myrkyttää oloani katkeruudella.
No vaikea uskoa, että olisit empatiakykyinen
Sitä en epäile. Minkäänlaista avarakatseisuutta en sinulta toki odottanutkaan, mutta en silti tuomitse sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa, kumpi on sairaampaa. Kiusaaminen parin vuoden ajan yläasteella ennen henkisen maturiteetin saavuttamista vai kiusatun vuosikymmeniä kytevät kostofantasiat. Onneksi psykoterapiassa voi käsitellä negatiivisia tunteitaan, irtautua niistä ja ottaa vihdoin ohjat omasta elämästään.
Eli kiusatuissa on se vika jälleen?
Koulukiusaaminen eroaa sosiologisesti muusta kiusaamista kontekstiltaan, koska koulussa on pakko koko ikäluokan olla. Koulun jälkeen melko vapaaehtoisesti saa valita, missä on ja kenen kanssa. Koska koko ikäluokka on samassa paikassa, on koko kansan ongelmien kirjokin. Joku kiusaa, koska on psykopatiaan tai vastaavaan taipubva. Toinen siksi, että on kateellinen. Kolmas kiusaa, koska on oppimishäiriö ja koulussa oleminen yhtä tuskaa ja turhautumista. Neljäs kiusaa, koska etsii kiusoittemalla yhteyttä toiseen ihmiseen. Viides kiusaa, koska on itse ollut kiusattu ja antanut kiusaajille köniin, mutta hänelle on jäänyt sotimismoodi päälle turvattmuuden ja väkivaltaisen kouluympäristön seurauksena.
Jotkut käsittelevät traumojaan terveellä tavalla, toiset jumahtavat katkerina menneeseen, uhriutuvat ja hautovat kostofantasioita vielä vuosikymmenien päästäkin. Ihan jokaisella meistä on omat taakkamme ja traumamme, eikä kukaan voi tietää mitä joku toinen on joutunut tai ei ole joutunut elämässään kokemaan. Jokaisessa meissä myös on samanlainen potentiaali tehdä niin hyviä kuin pahojakin tekoja eikä kukaan ole täysin "synnitön". Sellainen ihminen, joka kykenee tunnistamaan myös itsessään sen potentiaalisen pahuuden (ihmisyyden kaikkine ulottuvuuksineen), on todennäköisesti myös kykeneväinen sitä itsessään hallitsemaan ja tietoisesti toimimaan. Ne jotka kuvittelevat olevansa aina "oikealla puolella" ja hyviksiä, ovat yleensä kaikista v.it.tumaisimpia tyyppejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt, että kiusatuksi joutunut ehdottaa "ratkaisuksi" ex-kiusaajan kiusaamista. Sillä logiikalla siitä ex-kiusatustakin tulee vapaata riistaa, koska hän muuttuu itsekin kiusaajaksi, jota siis saa vastavuoroisesti kiusata taas takaisin.
Jos tarkoitat tuota kiusaajien paljastamista, niin mielestäni se ei ole kiusaamista vaan tosiasian julkituomista.
Julkinen häpäisy ja nolaaminen mahdollisesti vuosikymmenten takaisista asioista ei ole mielestäsi kiusaamista? Öö, okei. Ehkä sitten olen keskimääräistä empatiakykyisempi ihminen, eikä tapanani ole muutenkaan jumiutua menneeseen ja myrkyttää oloani katkeruudella.
No vaikea uskoa, että olisit empatiakykyinen
Sitä en epäile. Minkäänlaista avarakatseisuutta en sinulta toki odottanutkaan, mutta en silti tuomitse sinua.
Haluan vain kertoa, että keskustelet tässä ketjussa kahden eri tyypin kanssa.
t. "Jos tarkoitat tuota..." -viestin kirjoittaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa, kumpi on sairaampaa. Kiusaaminen parin vuoden ajan yläasteella ennen henkisen maturiteetin saavuttamista vai kiusatun vuosikymmeniä kytevät kostofantasiat. Onneksi psykoterapiassa voi käsitellä negatiivisia tunteitaan, irtautua niistä ja ottaa vihdoin ohjat omasta elämästään.
Eli kiusatuissa on se vika jälleen?
Mikä "vika"? Minä puhuin mt-ongelmasta. Myrkyttynyt mieli on hoidettavissa esim. psykoterapialla. Ei ketään ole tuomittu kylpemään kaunatynnyrissä lopun ikäänsä.
Mitä ihmeellistä kostofantasian jankkausta tämä nyt on? Tuohon nimien julkistamiseenko nyt viitataan? Annapa jo olla, ei kuulosta kostofantasialta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt, että kiusatuksi joutunut ehdottaa "ratkaisuksi" ex-kiusaajan kiusaamista. Sillä logiikalla siitä ex-kiusatustakin tulee vapaata riistaa, koska hän muuttuu itsekin kiusaajaksi, jota siis saa vastavuoroisesti kiusata taas takaisin.
Jos tarkoitat tuota kiusaajien paljastamista, niin mielestäni se ei ole kiusaamista vaan tosiasian julkituomista.
Ehdottamallasi hölmöläisen logiikalla, jos joku on lyhyt, lihava ja älyllisesti vajaa, sen toteaminen kuuluvalla äänellä ei ole mielestäni kiusaamista vaan tosiasian julkituomista.
Jotenkin arvasin, että joku vetää tämän mukaan.
Ei, tuo mainitsemasi asia taas on kiusaamista. Ymmärrätkö eron?
Tai no, miksi edes kysyn.
Säälittävä puolustus: "Kiusaaminen vain oli hauskaa". Eli ihanko puolustelet täällä Vauva.fi-palstalla omaa käytöstäsi koulussa ja kiusaamista? Saitko kouluikäisenä rangaistuksen teoistasi vanhemmiltasi ja koulusta?
Kuinkahan monesta koulukiusaajasta on tullut se rankkaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa käyttävä osapuoli parisuhteessa ja perheessä? Kuinka moni alistaa, kontrolloi, nöyryyttää, kohtelee huonosti ja lyö puolisoaan ja lapsiaan? Kuinka paljon harrastuksissa on kiusaamista ja väkivaltaa valmentajien, ohjaajien ja kavereitten taholta? Kuinka monesta koulukiusaajasta on tullut narsistinen ja sadistinen työpaikkakiusaaja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai se on halveksuntaa, kun kiusataan.
Yleensä kyllä sanotaan, että syynä on kateus, kiusatulla on jotakin sellaista, mitä kiusaajalla ei ole. Kiusaaja kokee alemmuudentunnetta, kiusaaja on katkera, kiusaajan omassa elämässä on puutteita, joita hän ei osaa muuten korjata kuin toista kiusaamalla, haluaa vetää kiusaamansa tyypin alas, painaa alemmas kuin itse on.
Sinulla on kyllä erikoisia selityksiä.
No eiköhän kiusaajat itse tiedä parhaiten miksi kiusaavat? Sillä ketä kiusasimme, ei ollut mitään sellaista mitä olisimme halunneet. Hänellä ei ollut kavereita, minulla oli. Miksi olisin ns. suosittuna tyttönä kokenut alemmuudentunnetta? Hän ei ollut parempi koulussa. Ei kannata yrittää tuollaisella selitellä. Kiusaaminen vain oli hauskaa, silloin.
Kannattaa ennemmin kuunnella meitä jotka olimme koulukiusaaja kun halutaan kuulla syitä. Kiusattuja vain yritetään lohduttaa tuolla mantralla että kiusaaja on kateellinen, huono koulussa, haluaa pönkittää itsetuntoaan..
En ole ap.
Puolustelet kiusaajia. Miksi?
Selitätkö myös kouluissa tapahtuneet vakavat pahoinpitelyt ja lasten ja nuorten väkivaltarikokset näin? Peruskouluissa, ammattioppilaitoksissa ja lukioissa tapahtuva henkinen ja fyysinen kouluväkivalta on täysin tietoista toimintaa. Suomen rikoslaki paapoo 15-17-vuotiaita nuoria rikoksentekijöitä. Väkivaltaisille lapsille ja nuorille ei haluta, osata eikä viitsitä laittaa rajoja ja kuria kotona, koulussa eikä yhteiskunnassa. Alle 15-vuotiaille ei tule väkivallanteoista mitään seuraamuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi joku kiusaa? Syitä on varmaan loputtomasti... Paha olo, huonot kotiolot, p..ka luonne, yksinkertaisuus, epävarmuus, tarve korottaa itseään, huono itsetunto, halu hallita, sadismi, empatiakyvyttömyys etc. Lapsilla myös kehittymättömät sosiaaliset taidot, ehkä jollain aikuisillakin.
Jotkut sitten kasvaa, oppii, nöyrtyy, ymmärrys kasvaa ja empatiakyky kehittyy, toiset on loppuikänsä sadisteja.
En kiusaajia puolustele, mutta en myöskään pidä aiheellisena tuomita tai leimata ketään loppuiäksi peruskouluaikaisen käyttäytymisen perusteella.
Tuolla ajattelutavalla ketään ei pitäisi tuomita tai leimata tekemistään rikoksista.
Lapsena tehdyt asiat on pitkälti selitettävissä sen hetken ympäristöllä ja kotioloilla ynnä muilla ulkoisilla asioilla. Valinnat mitä tekee lapsena on monesti pitkälti olosuhteiden summa ja mitä vanhemmaksi menee sitä tietoisemmaksi toiminta tulee. Siksi rikosoikeudellinen vastuukin alkaa vasta teini-iässä. Itse en lähtisi leimaamaan kaikkia rikollisiakaan rikollisiksi=pahoiksi ja muuttumattomiksi, vaan tapauskohtaisesti henkilöä kokonaisuutena tässä hetkessä. -eri
En minä vaan tiedä. Oli paha oli enkä osannut hallita vihantunteitani. Ehkä. Mutta sekin on vain jälkiviisasta arvailua.