Lue keskustelun säännöt.
Mies menee syntymäpäivänänikin sieltä mistä aita on matalin
19.02.2022 |
Odotin ystävänpäivänä "hyvää ystävänpäivää"-lausahdusta, muttei sitä tullut koko päivänä. Illalla ihmetellessäni mies totesi, että turha se on ystävänpäivään panostaa kun sinullahan on lauantaina jo syntymäpäivä. Siihen aikoi sitten kuulemma panostaa, odotahan vain! Viikolla kysyi kakkutoivetta ja kerroin toivovani vegaanista suklaatäytekakkua suklaakuorrutuksella. Ei ole ongelma, hän kyllä leipoo.
Eilen kävin itse hakemassa valmiiksi suklaat kuorrutukseen ja illalla tehtiin lapsen kanssa valkosuklaasta koristekuviot valmiiksi. Kerroin miehelle moneen kertaan, että tämä levy on sitten siihen kuorrutukseen. Etsin varmuuden vuoksi myös hyväksi kommentoidun kakkupohjan reseptin ja kerroin mistä löytyy. Se oli hyvin simppeli ja ainekset löytyvät kaapista.
Tänään syntymäpäiväaamuna en saanut aamupalaa enkä kahvia sänkyyn eikä kyllä pöytäänkään. Lahjakin loisti poissaolollaan eikä lapsen kanssa oltu askarreltu korttia. Kaupan euron korttikin olisi kelvannut, mutta ei.
Sitten hän tarttui toimeen ja alkoi leipoa kakkua. Huikkasi että ei kai haittaa että joutuu käyttämään päiväysvanhoja munia (monta kk) kun ei hän ollut etukäteen tarkistanut ovatko ne hyviä. Kakkupohja meni uuniin kun huomasin pöydällä kuorrutukseen ostetun viimeisen suklaalevyn kääreet. Hän oli sitten ottanut ensimmäisen googlesta vastaan tulleen epämääräisen reseptin ja käyttänyt kuorrutelevyn taikinaan. Hän tietää suhtautumiseni eläinkunnan tuotteisiin ja sekin oli nyt työn touhussa päässyt unohtumaan. Uunista tuli ulos ohut koppura. Täytettä kakun väliin ei ole, koska hänen kakkupohjansa reseptissä ei ole täytteeseen ohjetta ja näytti vielä ettei reseptin kuvassakaan ole täytettä. Kuorrutesuklaa on käytetty taikinaan joten kakun päälle ei ole mitään.
Tämän jälkeen hän ihmetteli miksi minua itkettää. Kaippa tämä on sitten hänen tapansa "panostaa asiaan" mitä lupaili. Viime vuonna sain lahjaksi läppärini tyhjäyksen ja ohjelmiston päivittämisen. Sitä hän ei saanut vuoden aikana aikaiseksi, joten hoidin asian viime viikolla itse.
Nyt hän lähti kauppaan. Aikoo ilmeisesti ostaa kortin ja jotain tarjottavaa. Sen jälkeen todennäköisesti ihmettelee miksei mieliala ole katossa vaikka näin hienoja herkkuja toi.
Onko nyt ihan kohtuutonta odottaa aikuisen miehen suunnittelevan edes lupaamansa kakun toteutuksen? Miettiä asia läpi ja katsoa, että homman on mahdollista ylipäätään onnistua?? Ärsyttää, että menin uskomaan hänen lupaukseensa panostuksesta enkä sen vuoksi itse suunnitellut viikonloppua sen kummemmin.
Harmittaisiko teitä tällainen vai olisiko ihan ok? :(
Kommentit (235)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuijaa, että jos ei mies leivo juuri oikeanlaista kakkua ja tarjoile sitä sänkyyn, niin narsisti ja kelvoton on. Ja leivokset + kampaamolahjakortti on huono lahja? Pliis sanokaa, että tässä ketjussa ei kukaan ole tosissaan.
Tuota 4cm korkeaa kuivakkaa ympyrää ei voine sanoa kakuksi. Hän on aiemmin leiponut kakkuakin menestyksekkäästi. Hän myös lupasi leipovansa juuri tällaisen kakun ja teimme lapsen kanssa siihen eilen valmiiksi suklaakoristeetkin odottamaan.
Kampaamolahjakortti on hyvä lahja sellaiselle ihmiselle, joka tykkää siellä käydä. Itse pidän hiuksia usein kiinni enkä juuri pidä kampaamoista. Minulla on myös aiemmin vanhentunut äitienpäivän kampaamolahjakortti, johon pyysin lisäaikaa ja lopulta mies kävi leikkauttamassa hiuksensa ja osti jotain shampoota sillä. Tähän peilaten uuden kampaamolahjakortin ostaminen ei ole kovin fiksu veto varsinkaan kun en ole sellaista pyytänyt. Sama kuin ostaisin miehelle lahjaksi jonkun rintakarvojen vahaus -lahjakortin ja ihmettelisin miksei kelpaa.
Kai meillä on sitten pienet ongelmat jonkun mielestä, mutta ei tämä tällainen ole mielestäni toimivaa parisuhdetta.
Kyllä sinä olet itsekäs p....
Ei sulle kelpais kuitenkaan koskaan mikään.Kyllä minulle kelpaisi se luvattu kakku ja edullinen toivelahjani, josta olen puhunut viimeiset puoli vuotta. Toivelahjan olen nyt saamassa suunnitellusti jälkikäteen, missä ei ole yhtään mitään järkeä kun sen olisi voinut hankkia valmiiksi ilman mitään draamaa. Koko episodin olisi voinut välttää sillä ettei sooloile mitään ihmeellistä.
-AP
Two way street...
Tekeekö mieli miellyttää tuollaista ihmistä sitten? Aina naama norsun peellä. Ei kannata.
Paitsi jos on omalla toiminnallaan saanut sen ihmisen huonolle tuulelle ja sitten syyttää häntä miksei kelpaa? Myrkyllinen kehähän tällaisestä syntyy enkä sen vuoksi haluaisi esimerkiksi miehelle tehdä samanlaista temppua hänen synttäreinään. Toisaalta se voisi saada hänet ehkä heräämään jos lupaan ensin hänelle kaikkea toiveiden mukaista ja sitten teen kaiken ihan vasemmalla kädellä ja toivelahjan vaihdan johonkin hänelle tarpeettomaan. Eikös vaikuta ilkeältä suunnitella tuollaista? Silti tällainen ilkeily on jonkun mielestä ihan oikeutettua kun se kohdistui tänään minuun.
-AP
Siis et mitenkään voi kuvitella hoitavasi asiaa aikuismaisesti?
Esimerkiksi niin, että otat rauhallisesti asian puheeksi miehen kanssa:
"Olen pahoillani että kiukuttelin aiemmin päivällä. Olin odottanut kovasti, että panostat syntymäpäivääni, ja olin sitten pettynyt, siksi kiukuttelin. Mutta kun nyt huomaan, että merkkipäiviin panostaminen on sinulle hankalaa, niin mitä ajattelet, olisiko meidän aika kokonaan luopua näistä synttärijuhlista aikuisten kesken?"
No, ehkä se on vaikeaa kun on kiukkuinen itsekin. Mitä jos kävelisit jonnekin kauppaan ja ostaisit itse itsellesi mieleisen lahjan?
Onko miehen mielen päällä ehkä nyt jotain ihan muuta? Onko teillä kaikki hyvin? Onko stressiä rahasta, töistä, talosta? Entä sinä itse? Käytkö töissä vai onko sinulla liikaa aikaa vain odotella syntymäpäiviäsi ja lapsesi syntymäpäiviä?
Ongelmahan ei ollut ap:n odotukset, vaan se, että mies petti lupauksensa. Oikea keskustelu alkaisi siis siten, että ap sanoisi olleensa kiukkuinen, koska mies petti lupauksensa (taas). Sopu tietenkin syntyy helpommin ehdottamallasi tavalla, jossa ap pyytää anteeksi omaa käytöstään eikä vastaisuudessa odota mieheltä yhtään mitään .
No mut tämä mieshän pelkää tätä vaimoaan. Lupailee hädissään ettei toinen vaan suuttuisi.
Joo, ei ole fiksua toimia näin. Mutta kysymys kuuluu myös, millainen tämä vaimo oikein on arjessa yleensä? Tunnustanutkin, että on pettynyt valintaansa, on siis helppo uskoa, että tämä ei suinkaan ole nyt ainoa asia jonka mies "tekee väärin".
Mietin myös, onko nainen tosiaan jäänyt kotiin eikä siis ole työelämässä. Voihan olla, että työssäkäyvällä puolisolla on aika lailla muuta ajateltavaa kuin syntymäpäivät, kun ne synttärijuhlat tosiaan taas on tällä vaimolle jotenkin elämää suurempia asioita.
Jos mies on luotettava talousasioissa, raha-asioissa, isoissa päätöksissä, niin minusta koko mokoma synttärivouhotuksen missaaminen saisi kuittaantua ihan naurulla. (ehkä tosiaan alitajuisesti halusikin epäonnistua vaimolle tärkeän kakun tekemisessä, kun joutuu leipomaan ihan riittävästi muutenkin, sanoihan aloittajakin että muuten mies osaa leipoa oikein hyvin.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuijaa, että jos ei mies leivo juuri oikeanlaista kakkua ja tarjoile sitä sänkyyn, niin narsisti ja kelvoton on. Ja leivokset + kampaamolahjakortti on huono lahja? Pliis sanokaa, että tässä ketjussa ei kukaan ole tosissaan.
Tuota 4cm korkeaa kuivakkaa ympyrää ei voine sanoa kakuksi. Hän on aiemmin leiponut kakkuakin menestyksekkäästi. Hän myös lupasi leipovansa juuri tällaisen kakun ja teimme lapsen kanssa siihen eilen valmiiksi suklaakoristeetkin odottamaan.
Kampaamolahjakortti on hyvä lahja sellaiselle ihmiselle, joka tykkää siellä käydä. Itse pidän hiuksia usein kiinni enkä juuri pidä kampaamoista. Minulla on myös aiemmin vanhentunut äitienpäivän kampaamolahjakortti, johon pyysin lisäaikaa ja lopulta mies kävi leikkauttamassa hiuksensa ja osti jotain shampoota sillä. Tähän peilaten uuden kampaamolahjakortin ostaminen ei ole kovin fiksu veto varsinkaan kun en ole sellaista pyytänyt. Sama kuin ostaisin miehelle lahjaksi jonkun rintakarvojen vahaus -lahjakortin ja ihmettelisin miksei kelpaa.
Kai meillä on sitten pienet ongelmat jonkun mielestä, mutta ei tämä tällainen ole mielestäni toimivaa parisuhdetta.
Kyllä sinä olet itsekäs p....
Ei sulle kelpais kuitenkaan koskaan mikään.Kyllä minulle kelpaisi se luvattu kakku ja edullinen toivelahjani, josta olen puhunut viimeiset puoli vuotta. Toivelahjan olen nyt saamassa suunnitellusti jälkikäteen, missä ei ole yhtään mitään järkeä kun sen olisi voinut hankkia valmiiksi ilman mitään draamaa. Koko episodin olisi voinut välttää sillä ettei sooloile mitään ihmeellistä.
-AP
Two way street...
Tekeekö mieli miellyttää tuollaista ihmistä sitten? Aina naama norsun peellä. Ei kannata.
Paitsi jos on omalla toiminnallaan saanut sen ihmisen huonolle tuulelle ja sitten syyttää häntä miksei kelpaa? Myrkyllinen kehähän tällaisestä syntyy enkä sen vuoksi haluaisi esimerkiksi miehelle tehdä samanlaista temppua hänen synttäreinään. Toisaalta se voisi saada hänet ehkä heräämään jos lupaan ensin hänelle kaikkea toiveiden mukaista ja sitten teen kaiken ihan vasemmalla kädellä ja toivelahjan vaihdan johonkin hänelle tarpeettomaan. Eikös vaikuta ilkeältä suunnitella tuollaista? Silti tällainen ilkeily on jonkun mielestä ihan oikeutettua kun se kohdistui tänään minuun.
-AP
Siis et mitenkään voi kuvitella hoitavasi asiaa aikuismaisesti?
Esimerkiksi niin, että otat rauhallisesti asian puheeksi miehen kanssa:
"Olen pahoillani että kiukuttelin aiemmin päivällä. Olin odottanut kovasti, että panostat syntymäpäivääni, ja olin sitten pettynyt, siksi kiukuttelin. Mutta kun nyt huomaan, että merkkipäiviin panostaminen on sinulle hankalaa, niin mitä ajattelet, olisiko meidän aika kokonaan luopua näistä synttärijuhlista aikuisten kesken?"
No, ehkä se on vaikeaa kun on kiukkuinen itsekin. Mitä jos kävelisit jonnekin kauppaan ja ostaisit itse itsellesi mieleisen lahjan?
Onko miehen mielen päällä ehkä nyt jotain ihan muuta? Onko teillä kaikki hyvin? Onko stressiä rahasta, töistä, talosta? Entä sinä itse? Käytkö töissä vai onko sinulla liikaa aikaa vain odotella syntymäpäiviäsi ja lapsesi syntymäpäiviä?
Ongelmahan ei ollut ap:n odotukset, vaan se, että mies petti lupauksensa. Oikea keskustelu alkaisi siis siten, että ap sanoisi olleensa kiukkuinen, koska mies petti lupauksensa (taas). Sopu tietenkin syntyy helpommin ehdottamallasi tavalla, jossa ap pyytää anteeksi omaa käytöstään eikä vastaisuudessa odota mieheltä yhtään mitään .
No mut tämä mieshän pelkää tätä vaimoaan. Lupailee hädissään ettei toinen vaan suuttuisi.
Joo, ei ole fiksua toimia näin. Mutta kysymys kuuluu myös, millainen tämä vaimo oikein on arjessa yleensä? Tunnustanutkin, että on pettynyt valintaansa, on siis helppo uskoa, että tämä ei suinkaan ole nyt ainoa asia jonka mies "tekee väärin".
Mietin myös, onko nainen tosiaan jäänyt kotiin eikä siis ole työelämässä. Voihan olla, että työssäkäyvällä puolisolla on aika lailla muuta ajateltavaa kuin syntymäpäivät, kun ne synttärijuhlat tosiaan taas on tällä vaimolle jotenkin elämää suurempia asioita.
Jos mies on luotettava talousasioissa, raha-asioissa, isoissa päätöksissä, niin minusta koko mokoma synttärivouhotuksen missaaminen saisi kuittaantua ihan naurulla. (ehkä tosiaan alitajuisesti halusikin epäonnistua vaimolle tärkeän kakun tekemisessä, kun joutuu leipomaan ihan riittävästi muutenkin, sanoihan aloittajakin että muuten mies osaa leipoa oikein hyvin.)
Ai mies pelkää vaimoaan niin paljon, että lupailee hädissään kaikkea, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että ostaisi mieleisen lahjan tai leipoisi mieleisen kakun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuijaa, että jos ei mies leivo juuri oikeanlaista kakkua ja tarjoile sitä sänkyyn, niin narsisti ja kelvoton on. Ja leivokset + kampaamolahjakortti on huono lahja? Pliis sanokaa, että tässä ketjussa ei kukaan ole tosissaan.
Tuota 4cm korkeaa kuivakkaa ympyrää ei voine sanoa kakuksi. Hän on aiemmin leiponut kakkuakin menestyksekkäästi. Hän myös lupasi leipovansa juuri tällaisen kakun ja teimme lapsen kanssa siihen eilen valmiiksi suklaakoristeetkin odottamaan.
Kampaamolahjakortti on hyvä lahja sellaiselle ihmiselle, joka tykkää siellä käydä. Itse pidän hiuksia usein kiinni enkä juuri pidä kampaamoista. Minulla on myös aiemmin vanhentunut äitienpäivän kampaamolahjakortti, johon pyysin lisäaikaa ja lopulta mies kävi leikkauttamassa hiuksensa ja osti jotain shampoota sillä. Tähän peilaten uuden kampaamolahjakortin ostaminen ei ole kovin fiksu veto varsinkaan kun en ole sellaista pyytänyt. Sama kuin ostaisin miehelle lahjaksi jonkun rintakarvojen vahaus -lahjakortin ja ihmettelisin miksei kelpaa.
Kai meillä on sitten pienet ongelmat jonkun mielestä, mutta ei tämä tällainen ole mielestäni toimivaa parisuhdetta.
Kyllä sinä olet itsekäs p....
Ei sulle kelpais kuitenkaan koskaan mikään.Kyllä minulle kelpaisi se luvattu kakku ja edullinen toivelahjani, josta olen puhunut viimeiset puoli vuotta. Toivelahjan olen nyt saamassa suunnitellusti jälkikäteen, missä ei ole yhtään mitään järkeä kun sen olisi voinut hankkia valmiiksi ilman mitään draamaa. Koko episodin olisi voinut välttää sillä ettei sooloile mitään ihmeellistä.
-AP
Two way street...
Tekeekö mieli miellyttää tuollaista ihmistä sitten? Aina naama norsun peellä. Ei kannata.
Paitsi jos on omalla toiminnallaan saanut sen ihmisen huonolle tuulelle ja sitten syyttää häntä miksei kelpaa? Myrkyllinen kehähän tällaisestä syntyy enkä sen vuoksi haluaisi esimerkiksi miehelle tehdä samanlaista temppua hänen synttäreinään. Toisaalta se voisi saada hänet ehkä heräämään jos lupaan ensin hänelle kaikkea toiveiden mukaista ja sitten teen kaiken ihan vasemmalla kädellä ja toivelahjan vaihdan johonkin hänelle tarpeettomaan. Eikös vaikuta ilkeältä suunnitella tuollaista? Silti tällainen ilkeily on jonkun mielestä ihan oikeutettua kun se kohdistui tänään minuun.
-AP
Siis et mitenkään voi kuvitella hoitavasi asiaa aikuismaisesti?
Esimerkiksi niin, että otat rauhallisesti asian puheeksi miehen kanssa:
"Olen pahoillani että kiukuttelin aiemmin päivällä. Olin odottanut kovasti, että panostat syntymäpäivääni, ja olin sitten pettynyt, siksi kiukuttelin. Mutta kun nyt huomaan, että merkkipäiviin panostaminen on sinulle hankalaa, niin mitä ajattelet, olisiko meidän aika kokonaan luopua näistä synttärijuhlista aikuisten kesken?"
No, ehkä se on vaikeaa kun on kiukkuinen itsekin. Mitä jos kävelisit jonnekin kauppaan ja ostaisit itse itsellesi mieleisen lahjan?
Onko miehen mielen päällä ehkä nyt jotain ihan muuta? Onko teillä kaikki hyvin? Onko stressiä rahasta, töistä, talosta? Entä sinä itse? Käytkö töissä vai onko sinulla liikaa aikaa vain odotella syntymäpäiviäsi ja lapsesi syntymäpäiviä?
Ongelmahan ei ollut ap:n odotukset, vaan se, että mies petti lupauksensa. Oikea keskustelu alkaisi siis siten, että ap sanoisi olleensa kiukkuinen, koska mies petti lupauksensa (taas). Sopu tietenkin syntyy helpommin ehdottamallasi tavalla, jossa ap pyytää anteeksi omaa käytöstään eikä vastaisuudessa odota mieheltä yhtään mitään .
No mut tämä mieshän pelkää tätä vaimoaan. Lupailee hädissään ettei toinen vaan suuttuisi.
Joo, ei ole fiksua toimia näin. Mutta kysymys kuuluu myös, millainen tämä vaimo oikein on arjessa yleensä? Tunnustanutkin, että on pettynyt valintaansa, on siis helppo uskoa, että tämä ei suinkaan ole nyt ainoa asia jonka mies "tekee väärin".
Mietin myös, onko nainen tosiaan jäänyt kotiin eikä siis ole työelämässä. Voihan olla, että työssäkäyvällä puolisolla on aika lailla muuta ajateltavaa kuin syntymäpäivät, kun ne synttärijuhlat tosiaan taas on tällä vaimolle jotenkin elämää suurempia asioita.
Jos mies on luotettava talousasioissa, raha-asioissa, isoissa päätöksissä, niin minusta koko mokoma synttärivouhotuksen missaaminen saisi kuittaantua ihan naurulla. (ehkä tosiaan alitajuisesti halusikin epäonnistua vaimolle tärkeän kakun tekemisessä, kun joutuu leipomaan ihan riittävästi muutenkin, sanoihan aloittajakin että muuten mies osaa leipoa oikein hyvin.)
Ai mies pelkää vaimoaan niin paljon, että lupailee hädissään kaikkea, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että ostaisi mieleisen lahjan tai leipoisi mieleisen kakun?
Kyllä. Narsistin uhri menettää toimintakykynsä, ei luota enää itseensä, yrittää miellyttää narsistia mutta mikään ei onnistu.
Luulisin, että mies olisi varsin toimintakykyinen ja hallitsisi elämäänsäkin paremmin jos olisi parisuhteessa jonkun rakastavamman ja vähemmän vaativan ihmisen kanssa. Tämä prinsessa tekisi varmasti hyvin päästäessään sammakkonsa takaisin uimaan ja etsimään sitä toista sammakkoa, joka ymmärtää erehtyväistä toista, eikä säti ja saa hepuleita turhasta. Lukion suosikkityttö sai lukion kivannäköisen pojan mutta pahus, se ei sitten ollutkaan se kaikessa alati ihana. Noi lukioparisuhteet sisältää paljon infantiileja odotuksia, kun siirrytään suoraan äidin ja isin helmoista parisuhteeseen. Mutta kun se toinen ei ole sun äiti. Eikä sun iskä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yritti sentään leipoa kakun, kiva ele vaikkei lopputulos olisikaan maistuva.
Minusta typerää jeesustelua muilta kommentoijilta, että MITÄÄN ei saisi toivoa syntymäpäivänä. Että vain lapset saa juhlia syntymäpäiviä.
Meidän suvussa ja myös parisuhteessani on aina juhlittu syntymäpäiviä, aikuistenkin. Joka vuosi onnitellaan ja muistetaan toisiamme jotenkin. Ei se vaadi spektaakkelia, ihan vain jonkun ystävällisen eleen toiselta. Esim. pieni lahja (ei todellakaan tarvitse olla kallis), toiselle kokkaaminen ja jälkien siivous, hartiahieronta, kakkukahvit... Mikä tahansa pieni erityiskohtelu, joka saa toiselle hyvän mielen.
Jos mies ei itse välitä juhlia omaa syntymäpäiväänsä mitenkään, niin miksei voi vaimon mieliksi KERRAN VUODESSA tehdä jotain erityisen mukavaa toiselle? Onko se tosiaan liikaa vaadittu?
Mutta vaikuttaako ap ihmiseltä, joka olisi esim. tyytyväinen kokkaukseen ja hierontaan? Eiköhän nekin olisi vaan miehen yritystä päästä helpommalla...
Kuinka mukavaa ja miellyttävää on tuollaista diivaa muistaa? Koskaan ei tiedä mistä se seuraavaksi valittaa. Miettikää omalle kohdalle jaksaisitteko yrittää enää mitään.
Jos oltaisiin sovittu, että kokkausta ja hierontaa niin totta kai olisin tyytyväinen.
Pidän siitä, että asiat mietitään etukäteen ja kaikki tietävät mitä esim. alkavalla viikolla odottaa. Jos jotain on sovittu niin se sopimus pitää ellei sitä erikseen muuteta. Olen luullut, että tämä on ihan perusasia kaikissa perheissä ja minun mieheni nyt vaan on tuollainen että muuntelee yhteisiä suunnitelmia itsekseen kertomatta siitä minulle. Minusta parisuhteeseen nimenomaan kuuluu yhdessä sopiminen ja yhdessä tekeminen. Ei se, että luvataan yhtä, tehdään toista, valehdellaan keksien peitesuunnitelma ja sitten suututaan kun ei toiselle kelpaakaan.
Kääntelin tai vääntelin tätä asiaa miten päin tahansa en vieläkään ymmärrä miksi mieheni käyttäytyi miten käyttäytyi eikä hän itsekään näytä sitä ymmärtävän. Toivottavasti saan kävelyllä vähän relattua.
-AP
Ei helkkari... Kuka tuollaista jaksaa?! Kuulostaa kidutukselta. Ei tätä enää voi ottaa tosissaan.... Pakko olla provo.
Miksi ihmeessä syntymäpäivähieronnasta pitäisi sopia etukäteen?!
Taivas varjele miestä, jos ap on todella olemassa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuijaa, että jos ei mies leivo juuri oikeanlaista kakkua ja tarjoile sitä sänkyyn, niin narsisti ja kelvoton on. Ja leivokset + kampaamolahjakortti on huono lahja? Pliis sanokaa, että tässä ketjussa ei kukaan ole tosissaan.
Tuota 4cm korkeaa kuivakkaa ympyrää ei voine sanoa kakuksi. Hän on aiemmin leiponut kakkuakin menestyksekkäästi. Hän myös lupasi leipovansa juuri tällaisen kakun ja teimme lapsen kanssa siihen eilen valmiiksi suklaakoristeetkin odottamaan.
Kampaamolahjakortti on hyvä lahja sellaiselle ihmiselle, joka tykkää siellä käydä. Itse pidän hiuksia usein kiinni enkä juuri pidä kampaamoista. Minulla on myös aiemmin vanhentunut äitienpäivän kampaamolahjakortti, johon pyysin lisäaikaa ja lopulta mies kävi leikkauttamassa hiuksensa ja osti jotain shampoota sillä. Tähän peilaten uuden kampaamolahjakortin ostaminen ei ole kovin fiksu veto varsinkaan kun en ole sellaista pyytänyt. Sama kuin ostaisin miehelle lahjaksi jonkun rintakarvojen vahaus -lahjakortin ja ihmettelisin miksei kelpaa.
Kai meillä on sitten pienet ongelmat jonkun mielestä, mutta ei tämä tällainen ole mielestäni toimivaa parisuhdetta.
Kyllä sinä olet itsekäs p....
Ei sulle kelpais kuitenkaan koskaan mikään.Kyllä minulle kelpaisi se luvattu kakku ja edullinen toivelahjani, josta olen puhunut viimeiset puoli vuotta. Toivelahjan olen nyt saamassa suunnitellusti jälkikäteen, missä ei ole yhtään mitään järkeä kun sen olisi voinut hankkia valmiiksi ilman mitään draamaa. Koko episodin olisi voinut välttää sillä ettei sooloile mitään ihmeellistä.
-AP
Two way street...
Tekeekö mieli miellyttää tuollaista ihmistä sitten? Aina naama norsun peellä. Ei kannata.
Paitsi jos on omalla toiminnallaan saanut sen ihmisen huonolle tuulelle ja sitten syyttää häntä miksei kelpaa? Myrkyllinen kehähän tällaisestä syntyy enkä sen vuoksi haluaisi esimerkiksi miehelle tehdä samanlaista temppua hänen synttäreinään. Toisaalta se voisi saada hänet ehkä heräämään jos lupaan ensin hänelle kaikkea toiveiden mukaista ja sitten teen kaiken ihan vasemmalla kädellä ja toivelahjan vaihdan johonkin hänelle tarpeettomaan. Eikös vaikuta ilkeältä suunnitella tuollaista? Silti tällainen ilkeily on jonkun mielestä ihan oikeutettua kun se kohdistui tänään minuun.
-AP
Minäpä veikkaan, että mies ei tässä ole "ilkeillyt" yhtään mitään. Se jos pahantahtoisesti kostat, on ilkeilyä. Mikään ei veikkaa, että miehesi olisi ilkeillyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan lapsellista touhua. Kiukutellaan siitä kuka tekee minkä se nyt oli tuolla ketjun alkupäässä... ostoslistan vai työsuunnitelman vai mikä se nyt oli... toinen ei tee kun ei toinenkaan tee, eikä aloittaja tee, kun sitten mies saisi etua siitä!
Siinäpä rakastava parisuhde? Kuulostaa kahden ipanan tappelulta. Sisarusriitelyltä. Ja tähän pentulaumaan on vielä pitänyt vääntää muksu! Sääliksi käy häntä, ei yhtään aikuista vanhempaa.
Se kirjoitti:
Olen aikuinen enkä enää välitä syntymäpäivästäni.
Tämä on kyllä suomalaista pessimismiä parhaimmillaan. Miten kurjaa elämä voi olla, että ei jaksa edes kerran vuodessa juhlia elämänlahjaa. Kun sitä pitäisi oikeasti muistaa juhlia JOKA PÄIVÄ! Ihan sama onko lapsi tai aikuinen; hyvä syy vähän juhlistaa muuten niin tavanomaista arkea. Ja kestitä siinä sivussa hyviä ystäviä ja mukavia sukulaisia. Jos tuo kaikki puuttuu, niin olen pahoillani puolestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvä trolli, mutta ei mies mitään kakkuja leivo. Jos leipoisi, tekisi niin aika ajoin syntymäpäivästä riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Se kirjoitti:
Olen aikuinen enkä enää välitä syntymäpäivästäni.
Tämä on kyllä suomalaista pessimismiä parhaimmillaan. Miten kurjaa elämä voi olla, että ei jaksa edes kerran vuodessa juhlia elämänlahjaa. Kun sitä pitäisi oikeasti muistaa juhlia JOKA PÄIVÄ! Ihan sama onko lapsi tai aikuinen; hyvä syy vähän juhlistaa muuten niin tavanomaista arkea. Ja kestitä siinä sivussa hyviä ystäviä ja mukavia sukulaisia. Jos tuo kaikki puuttuu, niin olen pahoillani puolestasi.
Olen eri, mutta minäkään en tee isoa numeroa omasta syntymäpäivästäni, enkä odota että muut pitävät huolta minun ilahduttamisestani synttäripäivänäni. Toki voin viedä esim. perheen syömään oman syntymäpäiväni kunniaksi, tai ostaa itselleni jotain spesiaalia. Puolison kanssa juhlitaan sitä tavanomaista arkea ja muistetaan toisiamme milloin se tulee mieleen: minä ostan kukkia puolisolle tai puoliso minulle, saatetaan tehdä toiselle (ja itselle) joku erityisen hyvä ruoka, tai päätetään ajella naapurikaupunkiin kahville, ihan vaan ollaksemme toistemme kanssa "reissussa". Ei siihen tarvita tiettyä päivää, ja parempi onkin. Työn tiimellyksessä kun tahtoo mokomat päivät unohtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuijaa, että jos ei mies leivo juuri oikeanlaista kakkua ja tarjoile sitä sänkyyn, niin narsisti ja kelvoton on. Ja leivokset + kampaamolahjakortti on huono lahja? Pliis sanokaa, että tässä ketjussa ei kukaan ole tosissaan.
Tuota 4cm korkeaa kuivakkaa ympyrää ei voine sanoa kakuksi. Hän on aiemmin leiponut kakkuakin menestyksekkäästi. Hän myös lupasi leipovansa juuri tällaisen kakun ja teimme lapsen kanssa siihen eilen valmiiksi suklaakoristeetkin odottamaan.
Kampaamolahjakortti on hyvä lahja sellaiselle ihmiselle, joka tykkää siellä käydä. Itse pidän hiuksia usein kiinni enkä juuri pidä kampaamoista. Minulla on myös aiemmin vanhentunut äitienpäivän kampaamolahjakortti, johon pyysin lisäaikaa ja lopulta mies kävi leikkauttamassa hiuksensa ja osti jotain shampoota sillä. Tähän peilaten uuden kampaamolahjakortin ostaminen ei ole kovin fiksu veto varsinkaan kun en ole sellaista pyytänyt. Sama kuin ostaisin miehelle lahjaksi jonkun rintakarvojen vahaus -lahjakortin ja ihmettelisin miksei kelpaa.
Kai meillä on sitten pienet ongelmat jonkun mielestä, mutta ei tämä tällainen ole mielestäni toimivaa parisuhdetta.
Kyllä sinä olet itsekäs p....
Ei sulle kelpais kuitenkaan koskaan mikään.Kyllä minulle kelpaisi se luvattu kakku ja edullinen toivelahjani, josta olen puhunut viimeiset puoli vuotta. Toivelahjan olen nyt saamassa suunnitellusti jälkikäteen, missä ei ole yhtään mitään järkeä kun sen olisi voinut hankkia valmiiksi ilman mitään draamaa. Koko episodin olisi voinut välttää sillä ettei sooloile mitään ihmeellistä.
-AP
Two way street...
Tekeekö mieli miellyttää tuollaista ihmistä sitten? Aina naama norsun peellä. Ei kannata.
Paitsi jos on omalla toiminnallaan saanut sen ihmisen huonolle tuulelle ja sitten syyttää häntä miksei kelpaa? Myrkyllinen kehähän tällaisestä syntyy enkä sen vuoksi haluaisi esimerkiksi miehelle tehdä samanlaista temppua hänen synttäreinään. Toisaalta se voisi saada hänet ehkä heräämään jos lupaan ensin hänelle kaikkea toiveiden mukaista ja sitten teen kaiken ihan vasemmalla kädellä ja toivelahjan vaihdan johonkin hänelle tarpeettomaan. Eikös vaikuta ilkeältä suunnitella tuollaista? Silti tällainen ilkeily on jonkun mielestä ihan oikeutettua kun se kohdistui tänään minuun.
-AP
Siis et mitenkään voi kuvitella hoitavasi asiaa aikuismaisesti?
Esimerkiksi niin, että otat rauhallisesti asian puheeksi miehen kanssa:
"Olen pahoillani että kiukuttelin aiemmin päivällä. Olin odottanut kovasti, että panostat syntymäpäivääni, ja olin sitten pettynyt, siksi kiukuttelin. Mutta kun nyt huomaan, että merkkipäiviin panostaminen on sinulle hankalaa, niin mitä ajattelet, olisiko meidän aika kokonaan luopua näistä synttärijuhlista aikuisten kesken?"
No, ehkä se on vaikeaa kun on kiukkuinen itsekin. Mitä jos kävelisit jonnekin kauppaan ja ostaisit itse itsellesi mieleisen lahjan?
Onko miehen mielen päällä ehkä nyt jotain ihan muuta? Onko teillä kaikki hyvin? Onko stressiä rahasta, töistä, talosta? Entä sinä itse? Käytkö töissä vai onko sinulla liikaa aikaa vain odotella syntymäpäiviäsi ja lapsesi syntymäpäiviä?
Ongelmahan ei ollut ap:n odotukset, vaan se, että mies petti lupauksensa. Oikea keskustelu alkaisi siis siten, että ap sanoisi olleensa kiukkuinen, koska mies petti lupauksensa (taas). Sopu tietenkin syntyy helpommin ehdottamallasi tavalla, jossa ap pyytää anteeksi omaa käytöstään eikä vastaisuudessa odota mieheltä yhtään mitään .
No mut tämä mieshän pelkää tätä vaimoaan. Lupailee hädissään ettei toinen vaan suuttuisi.
Joo, ei ole fiksua toimia näin. Mutta kysymys kuuluu myös, millainen tämä vaimo oikein on arjessa yleensä? Tunnustanutkin, että on pettynyt valintaansa, on siis helppo uskoa, että tämä ei suinkaan ole nyt ainoa asia jonka mies "tekee väärin".
Mietin myös, onko nainen tosiaan jäänyt kotiin eikä siis ole työelämässä. Voihan olla, että työssäkäyvällä puolisolla on aika lailla muuta ajateltavaa kuin syntymäpäivät, kun ne synttärijuhlat tosiaan taas on tällä vaimolle jotenkin elämää suurempia asioita.
Jos mies on luotettava talousasioissa, raha-asioissa, isoissa päätöksissä, niin minusta koko mokoma synttärivouhotuksen missaaminen saisi kuittaantua ihan naurulla. (ehkä tosiaan alitajuisesti halusikin epäonnistua vaimolle tärkeän kakun tekemisessä, kun joutuu leipomaan ihan riittävästi muutenkin, sanoihan aloittajakin että muuten mies osaa leipoa oikein hyvin.)
Ai mies pelkää vaimoaan niin paljon, että lupailee hädissään kaikkea, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että ostaisi mieleisen lahjan tai leipoisi mieleisen kakun?
Kyllä. Narsistin uhri menettää toimintakykynsä, ei luota enää itseensä, yrittää miellyttää narsistia mutta mikään ei onnistu.
Luulisin, että mies olisi varsin toimintakykyinen ja hallitsisi elämäänsäkin paremmin jos olisi parisuhteessa jonkun rakastavamman ja vähemmän vaativan ihmisen kanssa. Tämä prinsessa tekisi varmasti hyvin päästäessään sammakkonsa takaisin uimaan ja etsimään sitä toista sammakkoa, joka ymmärtää erehtyväistä toista, eikä säti ja saa hepuleita turhasta. Lukion suosikkityttö sai lukion kivannäköisen pojan mutta pahus, se ei sitten ollutkaan se kaikessa alati ihana. Noi lukioparisuhteet sisältää paljon infantiileja odotuksia, kun siirrytään suoraan äidin ja isin helmoista parisuhteeseen. Mutta kun se toinen ei ole sun äiti. Eikä sun iskä.
Niin, no eihän tämä aloittaja voi "päästää sammakkoaan uimaan", kun joku muu prinsessa voisi sen löytää ja siitä kuoriutuisikin sille toiselle naiselle varsinainen unelmaprinssi. Olisi se ikävää kun olis kouluttanut miehen ihan vieraalle naiselle.
Huvittuneena ja surullisena luen näitä vastauksia. Ei ole ihme että täällä itsetunto-ongelmaisten, katkeroituneiden ja erolukujen luvatussa maassa ihmisten asenne vaikuttaa olevan, että kenenkään ei tarvitsisi A.) olla huomaavainen ketään muuta kuin itseään kohtaa, edes omaa puolisoaan tai B.) Ap on "itsekäs akka" kun odottaa miehensä haluavan ilahduttaa häntä hänelle tärkeinä päivinä (ystävänpäivä, synttärit).
Aika ankeaa on parisuhteen tila, jos mennään eteenpäin siten, että ainoastaan itselleen tärkeät asiat otetaan huomioon. Vaikka juuri SINULLE ei synttärit tai muut vuoden juhlat merkitsisi mitään, on aika karua olla huomioimatta niitä ollenkaan, jos ne on tärkeitä KUMPPANILLESI. Eikös parisuhde ole pohjimmiltaan sitä, että halutaan ilahduttaa toista, kukin omalta osaltaan ja jakaa toiselle tärkeitä asioita.
Symppaan Ap sua todella, mulla ja miehellä takana yli 15 vuotta yhteistä elämää, nykyään avioliitossa. Kyllä yhteisen taipaleen tulee olla arjen vastapainoksi myös juhlaa, yllätyksiä ja etenkin toisen tarpeiden huomioon ottamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot että kannattaisiko erota kun ei näemmä kiinnosta vaimo paskaakaan
No tästä yritinkin puhua, että mikäs homma tämä tällainen kun kysytään toiveita muttei sitten tehdä niiden mukaan. Hänen mukaansa asia ei ole siinä ettei kiinnosta, hän ei vain ajatellut asioita loppuun asti ja alkuperäiseen suunnitelmaan ehdottomasti kuului myös tuo kahvilassa käynti ja sen toivelahjankin tilasi nyt tämän episodin jälkeen (mikä oli myös kuulemma suunniteltua että tilaa sen tänään). Kampaamolahjakortti oli vain extraa etukäteen. Siis mitä ihmettä nyt oikeasti.
Miksi ihmeessä mennä noin vaikean kautta kun voi pari päivää etukäteen vain katsoa simppelin kakun asiat kuntoon ja hakea se toivelahja valmiiksi. Miksi pitää jättää viime tinkaan, pettää toisen odotukset, yrittää pelastella sitä pikaisilla hätälahjoilla ja vakuutella, että alkuperäinen suunnitelma oli kyllä tehdä toiveiden mukaan ja se tulee vielä toteutumaan???! Ja sitten ihmetellä miksen minä usko tätä hänen tarinaansa.
No mulla tulee ekaksi mieleen narsisti. Tokaksi mieleen tunari. Kolmanneksi mieleeni itsekäs ja kömpelö tyyppi, joka pelkää tulevansa jätetyksi. Neljänneksi ADHD. Viidenneksi se, ettei mies rakasta eikä sitä kiinnosta.
Hmm, mielenkiintoisia ajatuksia. Kyllä hän monesti tunaroi. Ei ehkä tahallaan, mutta on vaan sellainen luonteeltaan että tekee kotona asioita ajattelematta eikä pidä mitään mielessään. Hänen rimansa tuntuu monessa asiassa olevan hyvin matalalla. Eikä siinä mitään, pystyisin asian kanssa elämään jos minulle ei koko ajan annettaisi valheellisia odotuksia.
No mistä se johtuu, että antaa valheellisia odotuksia? Tuosta listasta valheellisia odotuksia todennäköisimmin antaa narsisti, jättämistä pelkäävä ja adhd.
Onko teidän kommunikaatio hyvää? Riidat saadaan selvitettyä? Tunneyhteys hyvä, pystytte puhumaan tunteista, toiveista, seksistä, tuette toisianne jne?
No rehellisesti sanoen kommunikaatio on melko huonoa. Mies ei pidä puhumisesta, yhteisten asioiden suunnittelusta eikä niiden järjestämisestä. Olen käsittänyt ettei heillä lapsuudessa vanhemmat koskaan riidelleet eikä häneltä itseltään odotettu mitään. Hän kai olettaa että hiljaa hyvä tulee ja mitä sitä turhaan puhumaankaan. Mies on sanonut tekevänsä asialle jotain, mutta eipä se kommunikaatio ole paremmaksi muuttunut. Pikemminkin niin, että olen pikku hiljaa myös alkanut jättää asioita omaan tietooni enkä jaksa aina olla ainoa joka tekee aloitteita. Riidat lakaistaan monesti maton alle eikä mies koskaan palaa aiheeseen, vaikka lupaisi miettimisen jälkeen palaavansa. Minä joskus palailin, mutta en enää myöskään jaksa. Erota hän ei kuitenkaan halua, mutta en tiedä mitä hänen päässään liikkuu. Minusta parisuhde on luisumassa kämppispuolelle enkä tiedä mitä mieltä olen asiasta. Kaipaan kunnianhimoisempaa, innostavaa ihmistä rinnalleni, mutten jaksa lapsen takia lähteä pienestä syystä eroamaan.
Olemme melko nuoria ja olen kieltämättä miettinyt, että tuleeko tässä nyt tuhlattua aikaa väärän ihmisen kanssa. Toistaalta taas ajattelen ettei parisuhteet tästä ylipäätään paljoa parane kun ketjussakin monella oli melko vähäiset vaatimukset parisuhdettaan kohtaan.
Luitko sen narsisti-ketjun?
Vierailija kirjoitti:
Huvittuneena ja surullisena luen näitä vastauksia. Ei ole ihme että täällä itsetunto-ongelmaisten, katkeroituneiden ja erolukujen luvatussa maassa ihmisten asenne vaikuttaa olevan, että kenenkään ei tarvitsisi A.) olla huomaavainen ketään muuta kuin itseään kohtaa, edes omaa puolisoaan tai B.) Ap on "itsekäs akka" kun odottaa miehensä haluavan ilahduttaa häntä hänelle tärkeinä päivinä (ystävänpäivä, synttärit).
Aika ankeaa on parisuhteen tila, jos mennään eteenpäin siten, että ainoastaan itselleen tärkeät asiat otetaan huomioon. Vaikka juuri SINULLE ei synttärit tai muut vuoden juhlat merkitsisi mitään, on aika karua olla huomioimatta niitä ollenkaan, jos ne on tärkeitä KUMPPANILLESI. Eikös parisuhde ole pohjimmiltaan sitä, että halutaan ilahduttaa toista, kukin omalta osaltaan ja jakaa toiselle tärkeitä asioita.
Symppaan Ap sua todella, mulla ja miehellä takana yli 15 vuotta yhteistä elämää, nykyään avioliitossa. Kyllä yhteisen taipaleen tulee olla arjen vastapainoksi myös juhlaa, yllätyksiä ja etenkin toisen tarpeiden huomioon ottamista.
Joo joo ap, malta nyt lenkkeillä se lenkkisi loppuun. Piti oikein pysähtyä vastailemaan vaihteeksi jotain ymmärtäväistä itsellesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kirjoitti:
Olen aikuinen enkä enää välitä syntymäpäivästäni.
Treffeistä välität kuitenkin?
Minusta on naurettavaa tämmönen "aikuilu" että syntymäpäivältään ei saisi toivoa mitään tai jos itselleni ei ole tärkeää tulla muistetuksi niin ei sitten saa olla muillekaan.
Jos aikuisuus perustuu vain vakavamielisyyteen, onko se sitten oikeaa aikuisuutta.
Syntymäpäivä on yksi päivä vuodessa jolloin ollaan iloisia siitä että henkilö on täyttänyt jälleen vuosia. Se kun ei ole mikään itsestäänselvyys.
Just oon katellu koko päivän kun naapuriim ilmeisesti tullut lapsenlapsia viettämään syntymäpäiviä. Itse ainakin vietän mielelläni minulle tärkeiden ihmisten syntymäpäiviä, esim. pappani joka täyttää pian 93. Ei yhtäån haittaisi leipoa hänelle. Leivon usein veljllenikin ja piirrän kortteja itse.
Nytkin teen puolitutulle vauvakorttia. Miksei ap:n mies piirtänyt vaikka sydäntä paperiseen korttiin? Aikaa olis mennyt 30s.
Kyse on ajatuksesta, ei kulisseista. AP:n mies ei nyt ymmärtänyt että vaimoa vois muistaa edes joku vuosi..
Vegaaninen kakku, johon tulee KANANMUNIA? Trololol.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat määräilijältä. Jos ei asioita tehdä juuri kuten haluat, loukkaannut. Siinähän se toisen oma-aloitteisuus juuri kärsii, kun yrität etukäteen päättää kaikesta. Mies oli myös oikeassa, siitä kampaamolahjakortista olisi pitänyt osata iloita. Ei lahjoja kuulu arvostella. Syntymäpäivä on joka vuosi.
Lahja annetaan siksi, että toinen tietää että hän on tärkeä, eikö niin?
Itse olen kasvanut perheessä näkymättömänä lapsena ja aikuisena loukkaa kun joka vuosi saan lahjoja jotka suorastaan viestittävät kuinka lahjan antajaa eivät minun toiveeni kiinnosta, ei edes silloin kun itse kysyvät toiveita.
Esimerkkejä:
Saan joka vuosi x värisiä vaatteita, vaikka olen useaan otteeseen sanonut etten pidä väristä x.
Minulta kysyttiin mitä toivon lahjaksi. Pyysin lahjaksi tavaraa joka maksoi 5e. Sain vastauksesi sen miten sitä tavaraa ei tarvitse mihinkään. En saanut sitä lahjaksi, vaikka se olisi ollut halvempi vaihtoehto.
Pyysin lahjaksi lamppua tai oikeastaan lahjakorttia siihen. Kuvailin millainen lamppu on jees. Sain lasten työpöytälampun, jonka väristä en pidä.
Toivoin eräs vuosi ettei minulle ostettaisi herkkua x, koska yritin laihduttaa. Sain sitä 7 paketin verran.
Jnejne.
Näkisin tilanteen niin, että mies ei enää rakasta. Eikä ihmekään, kun lukioihastus onkin osoittautunut kotona vallan riivinraudaksi. Mutta ei vaan uskalla erota, kun on se lapsikin, ja mitä sukulaisetkin sanoo, ja kuinka vihainen se vaimo sitten ollenkaan onkaan. Ja tavallaan tykkääkin vielä, onhan niitä yhteisiä muistoja.
Mies tarvitsee kunnon repäisyn, sivusuhteen joka vie jalat alta ja miehen tästä p-a-s-k-a-liitosta.
Kuinka moni pojan äiti toivoisi aloittajan kaltaisen miniän?
(ja sun ap ei tartte tulla mukavastaamaan, että "pojan äitinä toivon kasvattaneeni poikani huomioimaan miniäni joka -tun kissanristiäisen)
Meillä ei ole tänään synttäreitä vaan ihan tavallinen lauantai. Mies suutahti, kun sanoin, että en tee tänään ruokaa. Ensin mies yritti elää voileivillä, sitten paiski paistinpannua, kuumensi sen tahallaan tyhjänä liian kuumaksi ja poltti pohjaan mitä olikaan tekemässä. Kuulemma on minun syy, että ruoka paloi. Sellaista täällä tänään.
Kuulostat määräilijältä. Jos ei asioita tehdä juuri kuten haluat, loukkaannut. Siinähän se toisen oma-aloitteisuus juuri kärsii, kun yrität etukäteen päättää kaikesta. Mies oli myös oikeassa, siitä kampaamolahjakortista olisi pitänyt osata iloita. Ei lahjoja kuulu arvostella. Syntymäpäivä on joka vuosi.