Lue keskustelun säännöt.
Mies menee syntymäpäivänänikin sieltä mistä aita on matalin
19.02.2022 |
Odotin ystävänpäivänä "hyvää ystävänpäivää"-lausahdusta, muttei sitä tullut koko päivänä. Illalla ihmetellessäni mies totesi, että turha se on ystävänpäivään panostaa kun sinullahan on lauantaina jo syntymäpäivä. Siihen aikoi sitten kuulemma panostaa, odotahan vain! Viikolla kysyi kakkutoivetta ja kerroin toivovani vegaanista suklaatäytekakkua suklaakuorrutuksella. Ei ole ongelma, hän kyllä leipoo.
Eilen kävin itse hakemassa valmiiksi suklaat kuorrutukseen ja illalla tehtiin lapsen kanssa valkosuklaasta koristekuviot valmiiksi. Kerroin miehelle moneen kertaan, että tämä levy on sitten siihen kuorrutukseen. Etsin varmuuden vuoksi myös hyväksi kommentoidun kakkupohjan reseptin ja kerroin mistä löytyy. Se oli hyvin simppeli ja ainekset löytyvät kaapista.
Tänään syntymäpäiväaamuna en saanut aamupalaa enkä kahvia sänkyyn eikä kyllä pöytäänkään. Lahjakin loisti poissaolollaan eikä lapsen kanssa oltu askarreltu korttia. Kaupan euron korttikin olisi kelvannut, mutta ei.
Sitten hän tarttui toimeen ja alkoi leipoa kakkua. Huikkasi että ei kai haittaa että joutuu käyttämään päiväysvanhoja munia (monta kk) kun ei hän ollut etukäteen tarkistanut ovatko ne hyviä. Kakkupohja meni uuniin kun huomasin pöydällä kuorrutukseen ostetun viimeisen suklaalevyn kääreet. Hän oli sitten ottanut ensimmäisen googlesta vastaan tulleen epämääräisen reseptin ja käyttänyt kuorrutelevyn taikinaan. Hän tietää suhtautumiseni eläinkunnan tuotteisiin ja sekin oli nyt työn touhussa päässyt unohtumaan. Uunista tuli ulos ohut koppura. Täytettä kakun väliin ei ole, koska hänen kakkupohjansa reseptissä ei ole täytteeseen ohjetta ja näytti vielä ettei reseptin kuvassakaan ole täytettä. Kuorrutesuklaa on käytetty taikinaan joten kakun päälle ei ole mitään.
Tämän jälkeen hän ihmetteli miksi minua itkettää. Kaippa tämä on sitten hänen tapansa "panostaa asiaan" mitä lupaili. Viime vuonna sain lahjaksi läppärini tyhjäyksen ja ohjelmiston päivittämisen. Sitä hän ei saanut vuoden aikana aikaiseksi, joten hoidin asian viime viikolla itse.
Nyt hän lähti kauppaan. Aikoo ilmeisesti ostaa kortin ja jotain tarjottavaa. Sen jälkeen todennäköisesti ihmettelee miksei mieliala ole katossa vaikka näin hienoja herkkuja toi.
Onko nyt ihan kohtuutonta odottaa aikuisen miehen suunnittelevan edes lupaamansa kakun toteutuksen? Miettiä asia läpi ja katsoa, että homman on mahdollista ylipäätään onnistua?? Ärsyttää, että menin uskomaan hänen lupaukseensa panostuksesta enkä sen vuoksi itse suunnitellut viikonloppua sen kummemmin.
Harmittaisiko teitä tällainen vai olisiko ihan ok? :(
Kommentit (235)
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen exäni. Olen syntynyt 2. 1 ja kun sain joululahjaksi vain väärää kokoa olevat sukat niin lupasi ettå syntymäpäivänäni panostaa,odota vain! No syntymäpäivän aamu koetti ja kielteli kovasti tulemasta keittiöön. Odotin innoissani ja mitä pöydässä oli: ruisleipää kinkulla ja halpoja suklaakeksejä! Sitten sain kuulla ihmettelyä miksi olen taas naama nurinpäin ja mikään ei kelpaa. Vaikka keitti kahvit ja on keksejäkin.
Ja sitten alkoi taas uho:Odotapa ystävänpäivää! Ja sain pullon halpaa kermalikööriå. En juo kermalikööriåItse AINA leivoin miehelle kun hänellä oli synttärit tai nimpparit sekä ostin mm kellon ja partavettä. Minä en ilmeisesti ollut edes leipomosta haetun kakun arvoinen.
Ja ukon versio tapahtumista oli? Sai halvan kellon ja halpaa partavettä vaikka oli itse ostanut kermalikööriä ja tehnyt itse voileipiä, ostanut kalliita keksejä, kahvit ja kaikki.... Sekin varmaan aatteli ettei ollut edes kalliimman kellon arvoinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan lapsellista touhua. Kiukutellaan siitä kuka tekee minkä se nyt oli tuolla ketjun alkupäässä... ostoslistan vai työsuunnitelman vai mikä se nyt oli... toinen ei tee kun ei toinenkaan tee, eikä aloittaja tee, kun sitten mies saisi etua siitä!
Siinäpä rakastava parisuhde? Kuulostaa kahden ipanan tappelulta. Sisarusriitelyltä. Ja tähän pentulaumaan on vielä pitänyt vääntää muksu! Sääliksi käy häntä, ei yhtään aikuista vanhempaa.
AP täällä taas hei.
Olisiko tähän joku hyvä ehdotus miten jakaa esim. ruokalistasuunnittelut yms viikon pakolliset kotityöt niin että toinenkin osallistuisi? Kun ei mies osallistu oma-aloitteisesti jos minä teen kaiken, muttei myöskään hoida omaa osaansa vaikka olisi sen ottanut kontolleen. Myös itsenäisesti asian tekemisen tarpeen huomaaminen ja toimeen tarttuminen ei toimi. Toisin sanoen jos minä en tee ruokalistaa niin sellaista ei ole. Arjesta tulee haastavampaa kun pitää erikseen joka päivä miettiä että mitä sitä kokkailisi ja mitähän kaapissa nyt tällä kertaa on jos mies on käynyt kaupassa enkä minä. Minusta ei ole reilua, että ottaisin yksin koko ruokalistansuunnittelun vastuulleni ja mies osallistuu silloin kun tahtoo. Samalla hänen ei tarvitsisi miettiä kauppareissuja yms eli elämänsä helpottuu. Ei ainoa ratkaisu voi olla se, että minä tartun toimeen ja toinen siipeilee siinä viettäen mukavan leppoista elämää.
Ja viikon ruokalista nyt oli vain esimerkki. Siihen voisi laittaa tilalle minkä tahansa kotityön yms.
-ap
Laitatte vastuualueet, jotka toinen saa tehdä 7lman toisen puuttumista. Esim meillä mies imuroi. Minä en huomauta miten ja koska.
Ruokalistasuunnitelmaa ei ole koskaan ollut enkä minä sitä kkaipaosikaan. Kun lapset oli pieniä, kumpi tahansa meistä osasi hyvin ostaa n viikon ruuat. Osa pakkaseen. Aina tietyt ainekset kaapissa. Näin pystyi hyvin tekemään montaa cariaatiaatiota ruuasta. Jossain vaiheessa kokattiin viikonloppuisin enemmän ja syötiin niitä ruokia ke iltaan saakka. To joku tuorepasta tms.
Ja perjantaina taas enemmän vaivaa.
Tässä on oleellisinta se, ettei kumpikaan nalkuta mistään. Kumpikin tekee omia vahvuuksiaan vastaavia asioita. Mutta ennenkaikea kumpikaan ei kuvittelette osaavansa paremmin
Ilmapiiriä ei huononneta, jos toisen tekemä asia epäonnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies ei muista mitenkään syntymäpäivääni, ei hääpäivää, jostain ystävänpäivästä puhumattakaan. Jos esim hääpäivän illalla onnittelen häntä, vastaus on 'Ai se oli nyt'. Ai että kun inhoan tuota omahyväistä vetelystä. Nyt olen onneksi tajunnut, että seksiä mun ei tarvi oksun maku suussa todellakaan antaa mistään velvollisuuden tunteesta. Ostakoon rahalla (pieni ukko, naiset ei häneen vapaaehtoisesti haksahda).
Voi ei :( Tuonkin pienen asian saisi palautettua muistiinsa jos viitsisi aamulla käydä vilkaisemassa perhekalenterin merkintöjä. Mutta kun ei viitsi niin viitsi..
-ap
Perhekaenteri???
Vierailija kirjoitti:
Jos oltaisiin sovittu, että kokkausta ja hierontaa niin totta kai olisin tyytyväinen.
Ootko tosissasi ihan oikeasti? 😀 Hierontakin on sovittava etukäteen?
Huh mä en jaksaisi tuollaista suunnitelmallisuutta. Elän itse hetkessä ja kaikenlainen etukäteissuunnittelu vain stressaa. En ky olisi tuollaisessa suhteessa jossa minua yritettäisi muuttaa eikä hyväksyttäisi minua sellaisena kuin olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan tämä sama vaimo joka teki miehestään jo aiemminkin ketjun. Mikä miestä vaivaa kun ei osaa tehdä mitään oikein eikä ymmärrä hänen ohjeitaan.
Oli yhtä monimutkainen ja pitkä sepustus aloituksena. Samoin tuon kakunteko-ohje.
Miksi ihmeessä konditoriasta ostetu leivokset eivät kelpaa? Ja mitä vikaa on kampaamon lahjakortissa. Itse ottaisin vastaan mielelläni.
En saa leivoksia enkä lahjakortteja, eipä ole tosin miestäkään.
Joillekin naisille ei riitä mikään. Jos mies ei ole ennenkää kakkuja leiponut niin miten nyt sitten jonkun vegaanikakun.
Hyvin olet säilynyt elämän murheilta ja mies on passannut ja juossut oikkujesi mukaan jos tämä tapaus nyt oikein itketti.
Teen tosiaan itselleni nyt sitten kakkua.
Arjessa meillä menee parisuhteen ongelmista huolimatta aika tasaisesti. Taloudellisesti kaikki on ok eikä muitakaan ongelmia esim. riippuvuuksia. Kai tämä on sellainen "tässäkö tää oli"-fiilis kun arki on kiireistä ja itse pohdin paljon miten sitä voisi fiksusti helpottaa. Miestäkin kiinnostaa helpompi ja suunnitelmallisempi arki, mutta hän ei halua itse nähdä vaivaa sen eteen. Sen haukutun ruokalistankin etuna olisi sekä ajan- että rahansäästö. Ei seuraavat 40vuotta voi olla sitä, että chillataan töiden jälkeen sohvalla molemmat omissa nurkissa eikä ole tavallaan mitään mitä odottaa tai mitä kohti pyrkiä.
Yhteisiä harrastuksia meillä ei ole eikä oikeastaan mielenkiinnonkohteitakaan. Nyt on tämä yksi hyväntekeväisyysprojekti, joka on langennut yksin minun harteilleni vaikka idea oli miehen ja yhdessä päätimme sitä lähteä toteuttamaan. Jostain syystä miestä tämä vastuu ei paina eikä saa häntä hommiin.
Ystäväperheisiin verrattuna en koe olevani mitenkään erityisen määräilevä. En vain pidä kaaoksesta kun tiedän että on helpompikin tapa elää. Kaipaan vain, että siihen yhteiseen elämään sitoudutaan ja ollaan tasaveroisesti mukana. Eikä niin että luvataan vegekakku, mutta otetaankin hups heijaa normiresepti ja syytetään että mikset itse estänyt laittamasta munia.
Tulin siihen ajatukseen, että katselen nyt vuoden verran tätä elämäämme ja jos se ei muuksi muutu niin alan miettiä seuraavia vaiheita. Haluan saavuttaa elämässä muutakin kuin pelkän vakityön ja lapsen, ja parhaiten se onnistuu innostuneen ja järjestelmällisen kumppanin kanssa. Kylläpäs nyt kakkukiista eskaloitui, mutta toimikoon se minulle herätyksenä.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai, että aloittaja katselee nyt vuoden verran, jeee.
Toivottavasti mies tulisi järkiinsä ja häippäsisi jo paljon ennen. Siinä sitten vaimo ihmettelisi listoineen.
Mikä nillitys jostain vegekakusta ja kananmunista ja mistä kaikesta.
Ihan oikeasti, minua alkaa ahdistaa pelkästään kun luen aloittajan pikkutarkasta elämästä ja selityksesistä miksi hänen tapansa on se oikea ja mies on nyt vaan mahdoton tapaus.
Ei parisuhteen tuollaista suorittamista pitäisi olla.
Missä ilo, rentous, huumori ja rakkaus?
Seksikin varmaan pitää ennakoida, suunnitella ja listata. Ja jos mies ei etene alkulämmittelystä loppuhuipennukseen oikeassa järjestyksessä, tekee liikaa tai jättää jotain pois niin voihan kauhistus. En edes uskalla kuvitella.
Mies haluaa käyttää kananmunia vegaaniseen kakkuun ja sinä et sano mitään, oletat vain, että toivomasi kakku on tulossa? Lisäksi miehesi ei ilmeisesti aiempinakaan vuosina ole sun synttäreihin panostanut, mutta tänä vuonna sinä uskot, että hän oikeasti leipoo sulle jonkun vegaanisen kakun?? Mä olisin nauranut koko idealle ja pyytänyt tuomaan kaupasta jotain hyvää, niin herkutellaan yhdessä sit illalla.
Vinkki vastaisuuden varalle: opettele tuntemaan miehesi ja suhteuta omat toiveesi sen mukaan, mikä on realistista. Jollei hän ole aiemminkaan ollut mikään kakkuleipuri tai synttäreihin panostaja, niin tuskin hän sellaiseksi yhtäkkiä muuttuu. Ja ensi vuonna toivota hänelle itse hyvää ystävänpäivää ystävänpäivänä ja jospa hän sitten vastaisi vaikka "kiitos samoin". Ja kerro etukäteen, mitä toivot synttäriksi. Ei mitään vaikeasti toteutettavaa, vaan esimerkiksi tietty kirja, kukkakimppu, tms normaalista kaupasta saatavaa, mitä nyt haluaisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huh mä en jaksaisi tuollaista suunnitelmallisuutta. Elän itse hetkessä ja kaikenlainen etukäteissuunnittelu vain stressaa. En ky olisi tuollaisessa suhteessa jossa minua yritettäisi muuttaa eikä hyväksyttäisi minua sellaisena kuin olen.
Hetkessä eläjien läheisillä on kyllä hankalaa, kun ikinä ei voi suunnitella mitään ja jos jostain on saatu sovittua, niin hetkessä eläjä muuttaa suunnitelmiaan lennosta. Mennäänkö perjantaina elokuviin? Emmä tiedä. Tulee perjantai, hetkessä eläjä lähtee jonnekin, joten puoliso pyytää kaveriaan elokuviin. Sitten hetkessä eläjä soittaa vihaisena, että missä olet, leffaanhan meidän piti mennä. Pari käy kaupassa ostamassa viikon ruokatarpeet. Hetkessä eläjä lähteekin heti viikoksi reissuun ja puolet ostoksista menee roskiin. Tulee lapsen synttärit eikä hetkessä eläjä osaa siihenkään sanoa, onko hän silloin kotona vai ei, jos vaikka jotain kivempaa tulee vastaan. Pysykää sinkkuina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan lapsellista touhua. Kiukutellaan siitä kuka tekee minkä se nyt oli tuolla ketjun alkupäässä... ostoslistan vai työsuunnitelman vai mikä se nyt oli... toinen ei tee kun ei toinenkaan tee, eikä aloittaja tee, kun sitten mies saisi etua siitä!
Siinäpä rakastava parisuhde? Kuulostaa kahden ipanan tappelulta. Sisarusriitelyltä. Ja tähän pentulaumaan on vielä pitänyt vääntää muksu! Sääliksi käy häntä, ei yhtään aikuista vanhempaa.
AP täällä taas hei.
Olisiko tähän joku hyvä ehdotus miten jakaa esim. ruokalistasuunnittelut yms viikon pakolliset kotityöt niin että toinenkin osallistuisi? Kun ei mies osallistu oma-aloitteisesti jos minä teen kaiken, muttei myöskään hoida omaa osaansa vaikka olisi sen ottanut kontolleen. Myös itsenäisesti asian tekemisen tarpeen huomaaminen ja toimeen tarttuminen ei toimi. Toisin sanoen jos minä en tee ruokalistaa niin sellaista ei ole. Arjesta tulee haastavampaa kun pitää erikseen joka päivä miettiä että mitä sitä kokkailisi ja mitähän kaapissa nyt tällä kertaa on jos mies on käynyt kaupassa enkä minä. Minusta ei ole reilua, että ottaisin yksin koko ruokalistansuunnittelun vastuulleni ja mies osallistuu silloin kun tahtoo. Samalla hänen ei tarvitsisi miettiä kauppareissuja yms eli elämänsä helpottuu. Ei ainoa ratkaisu voi olla se, että minä tartun toimeen ja toinen siipeilee siinä viettäen mukavan leppoista elämää.
Ja viikon ruokalista nyt oli vain esimerkki. Siihen voisi laittaa tilalle minkä tahansa kotityön yms.
-ap
Laitatte vastuualueet, jotka toinen saa tehdä 7lman toisen puuttumista. Esim meillä mies imuroi. Minä en huomauta miten ja koska.
Ruokalistasuunnitelmaa ei ole koskaan ollut enkä minä sitä kkaipaosikaan. Kun lapset oli pieniä, kumpi tahansa meistä osasi hyvin ostaa n viikon ruuat. Osa pakkaseen. Aina tietyt ainekset kaapissa. Näin pystyi hyvin tekemään montaa cariaatiaatiota ruuasta. Jossain vaiheessa kokattiin viikonloppuisin enemmän ja syötiin niitä ruokia ke iltaan saakka. To joku tuorepasta tms.
Ja perjantaina taas enemmän vaivaa.
Tässä on oleellisinta se, ettei kumpikaan nalkuta mistään. Kumpikin tekee omia vahvuuksiaan vastaavia asioita. Mutta ennenkaikea kumpikaan ei kuvittelette osaavansa paremmin
Ilmapiiriä ei huononneta, jos toisen tekemä asia epäonnistuu.
Kiitos vinkeistä. En nalkuta kotitöiden jäljestä vaan kiitän kun esim imuroi. Puutun vain ns. räikeisiin asioihin. Yksi esimerkki voisi olla keittiön piilolaatikon asentaminen jätevaunun yläpuolelle kaapin sisälle. Tämä laatikko on odottanut asennusta nyt reilut puoli vuotta. Muut piilolaatikot kokosin ja asensin itse keittiöremontin päätteeksi. Tätä yhtä en voinut asentaa, koska sen metallisesta takaosasta pitää leikata pala pois ettei se törmää altaan putkeen eikä minulla ole/ enkä osaa käyttää sellaista työkalua jolla sen saa leikattua. Mies lupasi tämän puoli vuotta sitten tosiaan hoitaa ja aina välillä olen muistutellut.
Pari viikkoa sitten kokosin itse kyseisen laatikon ja jätin olohuoneen lattialle. Hän lupasi leikata sen palan ja siirsi laatikon pois tieltä. Viikon kuluttua hän heräsi aamulla aikaisin ja oli päättänyt yllättää minut laatikon asentamisella. Kertoi miten nyt on hoitanut ja kaikki meni hyvin. Sanoin että jes, hyvä homma kiitos! Keittiöön päästyäni ihmettelin miksei jätevaunu ole kiinni asti. Selvisi, että mies oli ruuvannut piilolaatikon kiskot vääriin reikiin ja se oli jäänyt liian eteen jolloin se jätevaunun etusarja ei pääse liukumaan loppuun asti vaan jää törröttämään. Huomauttaessani tästä hän sanoi että pikkuhomma, hän hoitaisi sen joskus myöhemmin kuntoon ja meni juomaan kahvia.
Nyt on viikko mennyt eikä sitä ole hoidettu. Kiskojen siirtäminen yksi reikä taaksepäin olisi itsellekin nopea homma, mutta sitä takaosaa pitäisi leikata lisää että se menisi syvemmälle. Peltisakset hän vei liiteriinsä ja sieltä saa kaivaa puoli päivää että jotain löytää. Huomauttelen tästä, mutta hän ärsyyntyy. En ymmärrä miksei kerralla voinut hoitaa kuntoon vaan ne peltisaksetkin piti viedä pois? Nyt tuo piilolaatikon etureuna on muiden laatikoiden tasalla ja siihen päälle tuleva jätevaunun etusarja paukuttaa siihen joka kerta kun roskiksia käyttää. Kiva jos alkaa vielä pinnat kulua sen vuoksi. En ymmärrä. Mutta tuli se miehen mukaan ainakin puoliksi tehtyä eli edistystä vanhaan verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies haluaa käyttää kananmunia vegaaniseen kakkuun ja sinä et sano mitään, oletat vain, että toivomasi kakku on tulossa? Lisäksi miehesi ei ilmeisesti aiempinakaan vuosina ole sun synttäreihin panostanut, mutta tänä vuonna sinä uskot, että hän oikeasti leipoo sulle jonkun vegaanisen kakun?? Mä olisin nauranut koko idealle ja pyytänyt tuomaan kaupasta jotain hyvää, niin herkutellaan yhdessä sit illalla.
Vinkki vastaisuuden varalle: opettele tuntemaan miehesi ja suhteuta omat toiveesi sen mukaan, mikä on realistista. Jollei hän ole aiemminkaan ollut mikään kakkuleipuri tai synttäreihin panostaja, niin tuskin hän sellaiseksi yhtäkkiä muuttuu. Ja ensi vuonna toivota hänelle itse hyvää ystävänpäivää ystävänpäivänä ja jospa hän sitten vastaisi vaikka "kiitos samoin". Ja kerro etukäteen, mitä toivot synttäriksi. Ei mitään vaikeasti toteutettavaa, vaan esimerkiksi tietty kirja, kukkakimppu, tms normaalista kaupasta saatavaa, mitä nyt haluaisit.
Joo tuo kananmunan tiedostaminen lipsahti korvien ohi kun olin keskittynyt omaan tekemiseeni.
Mies kuitenkin osaa hoitaa esim. sukulaislasten joululahjatoiveet ajallaan niin minusta nyt on vain viitsimisestä kiinni. Hän kyselee vanhemmilta lasten lahjatoiveet ja ostaa sitä mitä käsketään. On myös leiponut sukulaisten ja kavereiden juhliin jos on ollut nyyttärimeininkiä. Sen vuoksi tämä luvattu kakku ei mielestäni ollut liikaa.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies ei muista mitenkään syntymäpäivääni, ei hääpäivää, jostain ystävänpäivästä puhumattakaan. Jos esim hääpäivän illalla onnittelen häntä, vastaus on 'Ai se oli nyt'. Ai että kun inhoan tuota omahyväistä vetelystä. Nyt olen onneksi tajunnut, että seksiä mun ei tarvi oksun maku suussa todellakaan antaa mistään velvollisuuden tunteesta. Ostakoon rahalla (pieni ukko, naiset ei häneen vapaaehtoisesti haksahda).
Voi ei :( Tuonkin pienen asian saisi palautettua muistiinsa jos viitsisi aamulla käydä vilkaisemassa perhekalenterin merkintöjä. Mutta kun ei viitsi niin viitsi..
-ap
Perhekaenteri???
Kyllä, perhekalenteri. Jos et ole nähnyt niin googlaa. Helpottaa merkittävästi yhteisten asioiden muistamista kun voi seinästä tarkistaa missä kukakin menee milloinkin. Kaikki päiväkodin vaatimukset, harrastukset yms menot merkitään sinne. Valehtelematta sanon että olen nähnyt sellaisen liki jokaisen lapsiperheen luona.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oltaisiin sovittu, että kokkausta ja hierontaa niin totta kai olisin tyytyväinen.
Ootko tosissasi ihan oikeasti? 😀 Hierontakin on sovittava etukäteen?
Se oli vain jonkun esimerkki... Mutta jos mies kertoisi että hierontaa on lauantaina luvassa niin kyllä odottaisin sitä. Vai unohtaisitko itse?
-ap
Minä olen kasvanut perheessä, jossa merkkipäivät huomioidaan: syntymäpäivänä lahja ja aamiainen vuoteeseen, hääpäivänä isä tuo kukkia (samoja, joita äidin hääkimpussa aikoinaan oli) ja äiti paistaa pihvit, äitienpäivä, isänpäivä, jopa nimipäivät huomioidaan. Huomioimisesta tulee hyvä mieli, tunne että arvostetaan, vaikka toki arvostaminen näkyy myös arjen teoissa. Mutta ei merkkipäivien muistaminen ole keltään pois!
Onneksi oma mieskin on samaa maata. Juuri ystävänpäivänä toi kukkia kotiin ja minä puolestani olin ostanut kaikille suklaata. Ei se vaadi mitään erityistä vaivaa, mutta tuo hyvän mielen ja arkeen vähän juhlaa.
Toisen toiveiden kuuntelu ja aito huomioiminen kertoo arvostuksesta. Jos toiveet kerta toisensa jälkeen ohitetaan, mitä jää jäljelle?
Aikuinen ihminen ja vouhkaat syntymäpäivästä. Voi kiesus.
Huomaavia, rakastavaisia ja ihaniakin miehiä on olemassa mutta eihän ne teille kelpaa. Kituutelkaa kusipäidenne kanssa! Oma valinta.
Vierailija kirjoitti:
Huomaavia, rakastavaisia ja ihaniakin miehiä on olemassa mutta eihän ne teille kelpaa. Kituutelkaa kusipäidenne kanssa! Oma valinta.
Et kai vaan sinä kuvittele olevasi huomaavainen, rakastava ja ihana? Et ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 7lhaluaa käyttää kananmunia vegaaniseen kakkuun ja sinä et sano mitään, oletat vain, että toivomasi kakku on tulossa? Lisäksi miehesi ei ilmeisesti aiempinakaan vuosina ole sun synttäreihin panostanut, mutta tänä vuonna sinä uskot, että hän oikeasti leipoo sulle jonkun vegaanisen kakun?? Mä olisin nauranut koko idealle ja pyytänyt tuomaan kaupasta jotain hyvää, niin herkutellaan yhdessä sit illalla.
Vinkki vastaisuuden varalle: opettele tuntemaan miehesi ja suhteuta omat toiveesi sen mukaan, mikä on realistista. Jollei hän ole aiemminkaan ollut mikään kakkuleipuri tai synttäreihin panostaja, niin tuskin hän sellaiseksi yhtäkkiä muuttuu. Ja ensi vuonna toivota hänelle itse hyvää ystävänpäivää ystävänpäivänä ja jospa hän sitten vastaisi vaikka "kiitos samoin". Ja kerro etukäteen, mitä toivot synttäriksi. Ei mitään vaikeasti toteutettavaa, vaan esimerkiksi tietty kirja, kukkakimppu, tms normaalista kaupasta saatavaa, mitä nyt haluaisit.
Joo tuo kananmunan tiedostaminen lipsahti korvien ohi kun olin keskittynyt omaan tekemiseeni.
Mies kuitenkin osaa hoitaa esim. sukulaislasten joululahjatoiveet ajallaan niin minusta nyt on vain viitsimisestä kiinni. Hän kyselee vanhemmilta lasten lahjatoiveet ja ostaa sitä mitä käsketään. On myös leiponut sukulaisten ja kavereiden juhliin jos on ollut nyyttärimeininkiä. Sen vuoksi tämä luvattu kakku ei mielestäni ollut liikaa.
-ap
Mies ei rakasta sinua enää. Miksi et näe tätä? Ei uskalla erota, kun se on niin vaivalloista, varsinkin kun sinä suutut. Mutta selvä hommahan toi on. Lusikat jakoon, kyllä hänestä vielä hyvä puoliso rulee - jollekin toiselle. Ja sinäkin varmasti löydät jonkun toisen, jolle kiukutella.
Voi ei :( Tuonkin pienen asian saisi palautettua muistiinsa jos viitsisi aamulla käydä vilkaisemassa perhekalenterin merkintöjä. Mutta kun ei viitsi niin viitsi..
-ap