Lue keskustelun säännöt.
Mies menee syntymäpäivänänikin sieltä mistä aita on matalin
19.02.2022 |
Odotin ystävänpäivänä "hyvää ystävänpäivää"-lausahdusta, muttei sitä tullut koko päivänä. Illalla ihmetellessäni mies totesi, että turha se on ystävänpäivään panostaa kun sinullahan on lauantaina jo syntymäpäivä. Siihen aikoi sitten kuulemma panostaa, odotahan vain! Viikolla kysyi kakkutoivetta ja kerroin toivovani vegaanista suklaatäytekakkua suklaakuorrutuksella. Ei ole ongelma, hän kyllä leipoo.
Eilen kävin itse hakemassa valmiiksi suklaat kuorrutukseen ja illalla tehtiin lapsen kanssa valkosuklaasta koristekuviot valmiiksi. Kerroin miehelle moneen kertaan, että tämä levy on sitten siihen kuorrutukseen. Etsin varmuuden vuoksi myös hyväksi kommentoidun kakkupohjan reseptin ja kerroin mistä löytyy. Se oli hyvin simppeli ja ainekset löytyvät kaapista.
Tänään syntymäpäiväaamuna en saanut aamupalaa enkä kahvia sänkyyn eikä kyllä pöytäänkään. Lahjakin loisti poissaolollaan eikä lapsen kanssa oltu askarreltu korttia. Kaupan euron korttikin olisi kelvannut, mutta ei.
Sitten hän tarttui toimeen ja alkoi leipoa kakkua. Huikkasi että ei kai haittaa että joutuu käyttämään päiväysvanhoja munia (monta kk) kun ei hän ollut etukäteen tarkistanut ovatko ne hyviä. Kakkupohja meni uuniin kun huomasin pöydällä kuorrutukseen ostetun viimeisen suklaalevyn kääreet. Hän oli sitten ottanut ensimmäisen googlesta vastaan tulleen epämääräisen reseptin ja käyttänyt kuorrutelevyn taikinaan. Hän tietää suhtautumiseni eläinkunnan tuotteisiin ja sekin oli nyt työn touhussa päässyt unohtumaan. Uunista tuli ulos ohut koppura. Täytettä kakun väliin ei ole, koska hänen kakkupohjansa reseptissä ei ole täytteeseen ohjetta ja näytti vielä ettei reseptin kuvassakaan ole täytettä. Kuorrutesuklaa on käytetty taikinaan joten kakun päälle ei ole mitään.
Tämän jälkeen hän ihmetteli miksi minua itkettää. Kaippa tämä on sitten hänen tapansa "panostaa asiaan" mitä lupaili. Viime vuonna sain lahjaksi läppärini tyhjäyksen ja ohjelmiston päivittämisen. Sitä hän ei saanut vuoden aikana aikaiseksi, joten hoidin asian viime viikolla itse.
Nyt hän lähti kauppaan. Aikoo ilmeisesti ostaa kortin ja jotain tarjottavaa. Sen jälkeen todennäköisesti ihmettelee miksei mieliala ole katossa vaikka näin hienoja herkkuja toi.
Onko nyt ihan kohtuutonta odottaa aikuisen miehen suunnittelevan edes lupaamansa kakun toteutuksen? Miettiä asia läpi ja katsoa, että homman on mahdollista ylipäätään onnistua?? Ärsyttää, että menin uskomaan hänen lupaukseensa panostuksesta enkä sen vuoksi itse suunnitellut viikonloppua sen kummemmin.
Harmittaisiko teitä tällainen vai olisiko ihan ok? :(
Kommentit (235)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksi pidät niin paljon painoarvoa synttäreillä? Jos ei toinen tykkää juhlia synttäreitä niin miksi pitäisi. Olen ollut yhdessä 10v miehen kanssa joka ei juhli synttäreitä, jouluja ei mitään eikä lapsesta asti ole saanut juhlia koska ei kuulunut heidän uskontoonsa. En pidä tätä minään ongelmana. Antaa ihmisten olla sellaisia kuin haluavat, ei synttärit mikään iso tapahtuma ole. Juhli yksinään tai kavereiden kanssa jos mies ei halua. Elämä helpottuu huomattavasti kun ei stressaa turhasta, mies ei kuitenkaan mitään pahaa ole tehnyt.
Mikä mielestäsi on "iso tapahtuma" kun huomaavaisuutta saa odottaa kumppanilta ja miksi?
Häät, hautajaiset, lapsen syntymä, erilaiset tapahtumat mitkä todennäköisesti tapahtuu vain kerran elämässä jne. Synttärit tulevat joka vuosi eivätkä ole yhtään sen eri asia kuin päivää edeltävä tai synttäreiden jälkeinen päivä. Kokoontua ja juhlia voi muutenkin kuin yhden päivän varjolla.
Ei häissä ole mitään erikoista, niitä on ihan turha juhlia. Maistraattiin ja nimi paperiin.
Hautajaiset? Ei niitä edes kaikissa kulttuureissa vietetä, turhaa touhua. Kuollut mikä kuollut.
Lapsen syntymä? No ketä kiinnostaa, kaikki eivät edes tykkää lapsista.
Ihan turhaa juhlia mitään noista, en ymmärrä miksi nuo nyt ovat sinulle noin tärkeitä. eikä sitä puolisoa noilla ainakaan saa häiritä. Eivät aikuiset noista välitä.
Jos synttärit on tärkeät, järjestää ne itselleen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vegaaniset leipomukset eivät ole meillä mitenkään erikoisia, ja sitten mies on ihan käsi sen kakkupohjan kanssa? Nyt vähän yritystä tohon provoomiseen jatkossa hei.
Tarkoitin, ettei leipomusten vegaanisuudesta tehdä mitään numeroa ja kikkailua. Tässäkin reseptissa kananmunan tilalla oli yksinkertaisesti 2rkl perunajauhoja tuomassa kiinteyttä. Saman näköinen ja makuinen se on kuin normaali munallinenkin versio.
Toivoisin kyllä itsekin että tämä olisi provo, mutta tässä sitä samalla katselen kun mies tekee kakkutäytettä. Kävi hakemassa uuden suklaalevynkin kuorrutukseen. Ne pari kananmunaa siellä pohjassa eivät ole kynnyskysymys, vaan lähinnä se ettei oteta toisen toiveita huomioon ja mietitä mistä toinen pitää. Se on mielestäni parisuhteessa ensisijaista... Olisi epäkohteliasta tehdä miehelle turkinpippurikakku kun hän toivoi ja oletti saavansa vaniljajuustokakkua. Siinä sitten aamulla vaan leipomaan jotain mitä ei edes toivottu, niin olisiko sinulla hyvä mieli?
Mies teki 4 cm korkean kakun aamulla. Pieleen meni, jo senkin takia että sisältää vanhentuneita kananmunia (perhe on 90% vegaaneja). Lahjaakaan ei ollut ja mies läks sitä ostamaan. Kotiin tuli leivosten ja kampaamolahjakortin kanssa, joista kumpikaan ei ilmeisesti kelvannut. Kampaamoa ap ei tarvitse, kun niin ahdistaa kaikki ja hiukset ovat nähtävästi itselyhentyvät. Menikö leivoksetkin roskiin, kun nyt yritetään väsätä epäonnistuneesta kakkupohjasta kakkua? Eli mies kävi toistamiseen kaupoilla, mitä ihmettä varten? Miksi ei syödä niitä leivoksia, jotka ovat haettu ihan varta vasten ap:n syntymäpäivälle?
Mun mielestä nipotus ja kiukku olisi saanut loppua tuohon ekaan kauppakäyntiin ja yrittää tehdä loppupäivästä ok. Oletan että nipotus on jatkunut, koska mies lähti hakemaan kuorrutetta uudelleen kaupasta. Ymmärrän, että harmittaa, mutta ap varmasti tietää miehensä laimean käytöksen juhlapäivinä, niin miksi ap on ladannut turhia odotuksia tähän päivään? Juu, mies lupasi, mutta tunnet miehesi, niin miksi odotit mitään sen kummempaa?
Mitä tulee ystävänpäivään, niin eipä siitä oikein edelleenkään ole tullut Suomessa sellainen rakastavaisten juhla kuten esim. USA:ssa. Miehet eivät varsinkaan tunnut innostuvan siitä, toki poikkeuksia on. Muistaako kukaan kunnolla edes, että tällaista juhlapäivää vietetään alkuvuodesta? Tietty kaupoissa on paljon kaikkea ko. päivään, mutta itse päivämäärä taitaa olla hakusessa monella.
Sama tulee mieleen miestenpäivästä. Sitä on vietetty jo vuodesta 1999, aina 19.11., niin joka vuosi somessa huudetaan naistenpäivän yhteydessä "miksi ei ole miehille miestenpäivää?". No onhan se, mutta kun kukaan ei viitsi googlata ja koska siitä ei sen kummemmin pidetä meteliä. Yksi tai kaksi otsikkoa jossain Iltiksessä. Sattuuko ap muistamaan miestään miestenpäivänä, vai onko miehen velvollisuus muistaa vain ap:ta naistenpäivänä?
No olisi nyt edes myöntänyt, että pieleen meni ja pyytänyt anteeksi. Mies kuitenkin jatkoi koko ajan vakuutteluaan siitä, että tämä kaikki oli suunniteltu etukäteen - uudet leivokset ja kaikki. Ja se että menee taas ostamaan uuden lahjakortin vaikka edellinenkin vanhentui. Vihaan selkärangattomuutta ja sitä, että asioista valehdellaan loppuun asti.
Olet ap, niinkö?
Nyt ei tarina pysy enää kasassa, vaan alkaa rakoilemaan pahasti. Jos olisi aito tarina, niin pysyisit johdonmukaisena, ei sillä ihan se ja sama mulle miten aiot päivääsi tällä tarinalla jatkaa. Sun vastaus ei ole vastaus mun ihmettelyihin, vaan vastasit sinne päin, koska et keksinyt miten pystyisit vastaaman johdonmukaisesti. Helppo heittää tuollainen mukavastaus, vaikka siinä ei ole mitään järkeä. Ei kukaan, ei pölhömpikään mies ala keksimään "tää on kaikki suunniteltu etukäteen", jos leipomiset menee pieleen ja hakee leipomukset kaupasta. Ei tämä ole uskottavaa.
Onneksi vastauksesi paljasti sen, että provoiluahan tämä on, vaikka alku olikin lupaava todenmukaiseen ketjuun.
Provo tai ei, mutta kyllä tuollaisia miehiä on... eivät voi myöntää olleensa väärässä tai mokanneensa, aina kaikki on tarkoituksella tai sitten "vitsillä".
-ei ap-
"Tarkoituksella tein 4cm paksun koppuran täytekakun, tällanen siitä kuului tullakin!"
Tuo ei ole minun kirjoittamani, mutta joo, en tiedä lukiko ohjeessa että niitä pitäisi tehdä kaksi ja laittaa päällekäin eikä leikata sitä littanaa pohjaa kahtia. Tai sitten oli liian iso vuoka käytössä. Hän nyt kuitenkin onnistui sen leikkaamaan kahtia ja laittoi väliin täytettä. Lapsen mieliksi otin palasen, koska lapsi oli auttanut täytteen tekemisessä ja oli siitä ylpeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot että kannattaisiko erota kun ei näemmä kiinnosta vaimo paskaakaan
No tästä yritinkin puhua, että mikäs homma tämä tällainen kun kysytään toiveita muttei sitten tehdä niiden mukaan. Hänen mukaansa asia ei ole siinä ettei kiinnosta, hän ei vain ajatellut asioita loppuun asti ja alkuperäiseen suunnitelmaan ehdottomasti kuului myös tuo kahvilassa käynti ja sen toivelahjankin tilasi nyt tämän episodin jälkeen (mikä oli myös kuulemma suunniteltua että tilaa sen tänään). Kampaamolahjakortti oli vain extraa etukäteen. Siis mitä ihmettä nyt oikeasti.
Miksi ihmeessä mennä noin vaikean kautta kun voi pari päivää etukäteen vain katsoa simppelin kakun asiat kuntoon ja hakea se toivelahja valmiiksi. Miksi pitää jättää viime tinkaan, pettää toisen odotukset, yrittää pelastella sitä pikaisilla hätälahjoilla ja vakuutella, että alkuperäinen suunnitelma oli kyllä tehdä toiveiden mukaan ja se tulee vielä toteutumaan???! Ja sitten ihmetellä miksen minä usko tätä hänen tarinaansa.
No mulla tulee ekaksi mieleen narsisti. Tokaksi mieleen tunari. Kolmanneksi mieleeni itsekäs ja kömpelö tyyppi, joka pelkää tulevansa jätetyksi. Neljänneksi ADHD. Viidenneksi se, ettei mies rakasta eikä sitä kiinnosta.
Hmm, mielenkiintoisia ajatuksia. Kyllä hän monesti tunaroi. Ei ehkä tahallaan, mutta on vaan sellainen luonteeltaan että tekee kotona asioita ajattelematta eikä pidä mitään mielessään. Hänen rimansa tuntuu monessa asiassa olevan hyvin matalalla. Eikä siinä mitään, pystyisin asian kanssa elämään jos minulle ei koko ajan annettaisi valheellisia odotuksia.
No mistä se johtuu, että antaa valheellisia odotuksia? Tuosta listasta valheellisia odotuksia todennäköisimmin antaa narsisti, jättämistä pelkäävä ja adhd.
Onko teidän kommunikaatio hyvää? Riidat saadaan selvitettyä? Tunneyhteys hyvä, pystytte puhumaan tunteista, toiveista, seksistä, tuette toisianne jne?
Wp tässä on se narsisti.
Toinen yrittää ja narsistille ei kelpaa mikään. Hän selkeästi nauttii, kun saa kiusata toista.
Meillä olisi iloisesti syöty se kuiva kakku. Jos se olisi niin huono, ettei hampaat pysty, olisi ne leivokset olleet tosi hyvä juttu. Ehkä olisi lähdetty ulos syömään. Meillä olisi kelvannut se lahjakortti, ei vaaditä mitään lisälahjoja.
Tuskaisa ilmapiiri tuossa perheessä, kun narsisti kitisee ja toinen koittaa kaikin tavoin miellyttää.
Helpommalla pääsee, kun tekee kerralla oikein. Jos epäonnistuu, niin sitten tekee uudestaan tai kysyy, että haenko kaupasta leivokset. Miksi sitten toisenkaan kannattaa tehdä mitään toista miellyttävää, kun itse saa omat toivomukset vain sinne päin?
Narsisti ei itse epäonnistu koskaan! Siksipä epäonnistuminen on hänelle syy nälviä koko päivä. Vakka yrität mitä, narsistille se ei riitä. Ja selityksenä, mitä teit huonon. Miksi nyt hait zz ja yritit yz. Ei se enää kelpaa, kun kerran teit ensin väärin.
Mies rukka!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksi pidät niin paljon painoarvoa synttäreillä? Jos ei toinen tykkää juhlia synttäreitä niin miksi pitäisi. Olen ollut yhdessä 10v miehen kanssa joka ei juhli synttäreitä, jouluja ei mitään eikä lapsesta asti ole saanut juhlia koska ei kuulunut heidän uskontoonsa. En pidä tätä minään ongelmana. Antaa ihmisten olla sellaisia kuin haluavat, ei synttärit mikään iso tapahtuma ole. Juhli yksinään tai kavereiden kanssa jos mies ei halua. Elämä helpottuu huomattavasti kun ei stressaa turhasta, mies ei kuitenkaan mitään pahaa ole tehnyt.
Mikä mielestäsi on "iso tapahtuma" kun huomaavaisuutta saa odottaa kumppanilta ja miksi?
Häät, hautajaiset, lapsen syntymä, erilaiset tapahtumat mitkä todennäköisesti tapahtuu vain kerran elämässä jne. Synttärit tulevat joka vuosi eivätkä ole yhtään sen eri asia kuin päivää edeltävä tai synttäreiden jälkeinen päivä. Kokoontua ja juhlia voi muutenkin kuin yhden päivän varjolla.
Ei häissä ole mitään erikoista, niitä on ihan turha juhlia. Maistraattiin ja nimi paperiin.
Hautajaiset? Ei niitä edes kaikissa kulttuureissa vietetä, turhaa touhua. Kuollut mikä kuollut.
Lapsen syntymä? No ketä kiinnostaa, kaikki eivät edes tykkää lapsista.
Ihan turhaa juhlia mitään noista, en ymmärrä miksi nuo nyt ovat sinulle noin tärkeitä. eikä sitä puolisoa noilla ainakaan saa häiritä. Eivät aikuiset noista välitä.
Jos synttärit on tärkeät, järjestää ne itselleen!
Jos hautajaiset on tärkeät, järjestää ne itselleen! Jos ristiäiset on tärkeät, vauva saa järkätä itse!
Vierailija kirjoitti:
Hyväksi todettuja parisuhdekirjoja voi myös suositella....
Pariterapia voisi olla ihan hyvä osoite myös, mutta en tässä arjen pyörityksessä jaksaisi sinnekin revetä.
Olin juuri tulossa ehdottamaan pariterapiaa. Kyllä tuo elämänmeno kuulostaa siltä, että se vaatii radikaalia muutosta, eikä niinkään nyt tämän syntymäpäiväasian vuoksi, vaan kaiken tuon mitä kerroit epäoikeudenmukaisesta arjen hoitamisesta jne. Vaikka pariterapiaan hakeutuminen voi tuntua raskaalta, uskon että se olisi kannattavaa. Muutoin sinä ja miehesikin voitte joutua elämään tyytymättömänä vuosikymmeniä tai tilanne päätyä rumaan eroon. Jos arki tuntuu liian hektiseltä terapiaa varten, mieti mistä voisitte sen tunnin tai pari viikossa repiä aikaa sitä varten. Pari kertaa viikossa noutoruokaa, ruokaostokset kotiinkuljetettuna? Tässä vaiheessa olisi varmasti tulevaisuuden kannalta järkevää priorisoida nimenomaan parisuhteen hoitaminen kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksi pidät niin paljon painoarvoa synttäreillä? Jos ei toinen tykkää juhlia synttäreitä niin miksi pitäisi. Olen ollut yhdessä 10v miehen kanssa joka ei juhli synttäreitä, jouluja ei mitään eikä lapsesta asti ole saanut juhlia koska ei kuulunut heidän uskontoonsa. En pidä tätä minään ongelmana. Antaa ihmisten olla sellaisia kuin haluavat, ei synttärit mikään iso tapahtuma ole. Juhli yksinään tai kavereiden kanssa jos mies ei halua. Elämä helpottuu huomattavasti kun ei stressaa turhasta, mies ei kuitenkaan mitään pahaa ole tehnyt.
Mikä mielestäsi on "iso tapahtuma" kun huomaavaisuutta saa odottaa kumppanilta ja miksi?
Häät, hautajaiset, lapsen syntymä, erilaiset tapahtumat mitkä todennäköisesti tapahtuu vain kerran elämässä jne. Synttärit tulevat joka vuosi eivätkä ole yhtään sen eri asia kuin päivää edeltävä tai synttäreiden jälkeinen päivä. Kokoontua ja juhlia voi muutenkin kuin yhden päivän varjolla.
Sehän olisikin hauskaa, kun juhlia rakastava saisi elämänsä ainoat juhlat vasta omissa hautajaisissaan. Siellä leski kyynelsilmin kertoisi, miten vainaja rakasti juhlia eläissään ja nyt sellaiset sai. Pikkuisen liian myöhään.
Kuka sanoi että tarvitsee juhlimatta olla? jos haluat juhlia synttäreitäsi, juhli. Kavereiden kanssa, lasten kanssa tai yksin. Puoliso ei ole yhtäkuin elämä. Puolison ei tarvitse juhlia synttäreitäsi jos ei halua, eikä sinun hänen jos kumpikaan tai toinen ei halua. Ei ihmekkään että ihmisiä eroaa näinkin paljon mitä nykyään luvut kertovat jos tälläinenkin asia on kauhean suuri ja ongelmallinen vaikka lopulta sekin ongelma on vain omassa päässäsi.
Pitäisi varmaan käyttää sitä AP tunnusta viestin lopussa, että erottaisi minun viestini. Alan käyttämään sitä tästä lähtien.
Ongelma oli tässä enemmänkin se, että mies tiesi asian olevan minulle tärkeä, lupaili ihanan synttäripäivän kakulla yms yms. Ja sitten kun päivä koitti hän petti lupauksensa. Jos hän ei olisi lupaillut mitään niin olisin itse hoitanut asian alta pois. Hoidin varmuuden vuoksi sen reseptinkin hänelle ja suklaat ja tehtiin lapsen kanssa koristeetkin. Olisi se kakkupohjakin pitänyt itse leipoa pois alta :(
Se on surullista, koska parisuhteessa toisen sanaan pitäisi voida luottaa. Ja silti mies kokee ettei hän ole tehnyt mitään väärää. Moni on ollut täällä samaa mieltä hänen kanssaan, joten kävin vielä päässäni tapahtumat läpi yrittäen ymmärtää mitä hän on toiminnallaan hakenut, mutta en keksi mitään järkevää.
-AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot että kannattaisiko erota kun ei näemmä kiinnosta vaimo paskaakaan
No tästä yritinkin puhua, että mikäs homma tämä tällainen kun kysytään toiveita muttei sitten tehdä niiden mukaan. Hänen mukaansa asia ei ole siinä ettei kiinnosta, hän ei vain ajatellut asioita loppuun asti ja alkuperäiseen suunnitelmaan ehdottomasti kuului myös tuo kahvilassa käynti ja sen toivelahjankin tilasi nyt tämän episodin jälkeen (mikä oli myös kuulemma suunniteltua että tilaa sen tänään). Kampaamolahjakortti oli vain extraa etukäteen. Siis mitä ihmettä nyt oikeasti.
Miksi ihmeessä mennä noin vaikean kautta kun voi pari päivää etukäteen vain katsoa simppelin kakun asiat kuntoon ja hakea se toivelahja valmiiksi. Miksi pitää jättää viime tinkaan, pettää toisen odotukset, yrittää pelastella sitä pikaisilla hätälahjoilla ja vakuutella, että alkuperäinen suunnitelma oli kyllä tehdä toiveiden mukaan ja se tulee vielä toteutumaan???! Ja sitten ihmetellä miksen minä usko tätä hänen tarinaansa.
No mulla tulee ekaksi mieleen narsisti. Tokaksi mieleen tunari. Kolmanneksi mieleeni itsekäs ja kömpelö tyyppi, joka pelkää tulevansa jätetyksi. Neljänneksi ADHD. Viidenneksi se, ettei mies rakasta eikä sitä kiinnosta.
Hmm, mielenkiintoisia ajatuksia. Kyllä hän monesti tunaroi. Ei ehkä tahallaan, mutta on vaan sellainen luonteeltaan että tekee kotona asioita ajattelematta eikä pidä mitään mielessään. Hänen rimansa tuntuu monessa asiassa olevan hyvin matalalla. Eikä siinä mitään, pystyisin asian kanssa elämään jos minulle ei koko ajan annettaisi valheellisia odotuksia.
No mistä se johtuu, että antaa valheellisia odotuksia? Tuosta listasta valheellisia odotuksia todennäköisimmin antaa narsisti, jättämistä pelkäävä ja adhd.
Onko teidän kommunikaatio hyvää? Riidat saadaan selvitettyä? Tunneyhteys hyvä, pystytte puhumaan tunteista, toiveista, seksistä, tuette toisianne jne?
No rehellisesti sanoen kommunikaatio on melko huonoa. Mies ei pidä puhumisesta, yhteisten asioiden suunnittelusta eikä niiden järjestämisestä. Olen käsittänyt ettei heillä lapsuudessa vanhemmat koskaan riidelleet eikä häneltä itseltään odotettu mitään. Hän kai olettaa että hiljaa hyvä tulee ja mitä sitä turhaan puhumaankaan. Mies on sanonut tekevänsä asialle jotain, mutta eipä se kommunikaatio ole paremmaksi muuttunut. Pikemminkin niin, että olen pikku hiljaa myös alkanut jättää asioita omaan tietooni enkä jaksa aina olla ainoa joka tekee aloitteita. Riidat lakaistaan monesti maton alle eikä mies koskaan palaa aiheeseen, vaikka lupaisi miettimisen jälkeen palaavansa. Minä joskus palailin, mutta en enää myöskään jaksa. Erota hän ei kuitenkaan halua, mutta en tiedä mitä hänen päässään liikkuu. Minusta parisuhde on luisumassa kämppispuolelle enkä tiedä mitä mieltä olen asiasta. Kaipaan kunnianhimoisempaa, innostavaa ihmistä rinnalleni, mutten jaksa lapsen takia lähteä pienestä syystä eroamaan.
Olemme melko nuoria ja olen kieltämättä miettinyt, että tuleeko tässä nyt tuhlattua aikaa väärän ihmisen kanssa. Toistaalta taas ajattelen ettei parisuhteet tästä ylipäätään paljoa parane kun ketjussakin monella oli melko vähäiset vaatimukset parisuhdettaan kohtaan.
Voi voi kun eihän mies tosiaan osaa mitään tehdä oikein. Kaikki menee pieleen. Kuten 99% täällä valittavista naisista. Kaikki on miehen syytä.
Et sinä tule tyytyväisemmäksi yksin tai kenenkään muun kanssa, mutta miehen kannalta kannatan ehdottomasti eroa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksi pidät niin paljon painoarvoa synttäreillä? Jos ei toinen tykkää juhlia synttäreitä niin miksi pitäisi. Olen ollut yhdessä 10v miehen kanssa joka ei juhli synttäreitä, jouluja ei mitään eikä lapsesta asti ole saanut juhlia koska ei kuulunut heidän uskontoonsa. En pidä tätä minään ongelmana. Antaa ihmisten olla sellaisia kuin haluavat, ei synttärit mikään iso tapahtuma ole. Juhli yksinään tai kavereiden kanssa jos mies ei halua. Elämä helpottuu huomattavasti kun ei stressaa turhasta, mies ei kuitenkaan mitään pahaa ole tehnyt.
Mikä mielestäsi on "iso tapahtuma" kun huomaavaisuutta saa odottaa kumppanilta ja miksi?
Häät, hautajaiset, lapsen syntymä, erilaiset tapahtumat mitkä todennäköisesti tapahtuu vain kerran elämässä jne. Synttärit tulevat joka vuosi eivätkä ole yhtään sen eri asia kuin päivää edeltävä tai synttäreiden jälkeinen päivä. Kokoontua ja juhlia voi muutenkin kuin yhden päivän varjolla.
Ei häissä ole mitään erikoista, niitä on ihan turha juhlia. Maistraattiin ja nimi paperiin.
Hautajaiset? Ei niitä edes kaikissa kulttuureissa vietetä, turhaa touhua. Kuollut mikä kuollut.
Lapsen syntymä? No ketä kiinnostaa, kaikki eivät edes tykkää lapsista.
Ihan turhaa juhlia mitään noista, en ymmärrä miksi nuo nyt ovat sinulle noin tärkeitä. eikä sitä puolisoa noilla ainakaan saa häiritä. Eivät aikuiset noista välitä.
Jos synttärit on tärkeät, järjestää ne itselleen!
Aivan. Niitä voi sitten juhlia yhdessä elämän tärkeimpien ihmisten kanssa. Puolisoa ei tarvitse kutsua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuijaa, että jos ei mies leivo juuri oikeanlaista kakkua ja tarjoile sitä sänkyyn, niin narsisti ja kelvoton on. Ja leivokset + kampaamolahjakortti on huono lahja? Pliis sanokaa, että tässä ketjussa ei kukaan ole tosissaan.
Tuota 4cm korkeaa kuivakkaa ympyrää ei voine sanoa kakuksi. Hän on aiemmin leiponut kakkuakin menestyksekkäästi. Hän myös lupasi leipovansa juuri tällaisen kakun ja teimme lapsen kanssa siihen eilen valmiiksi suklaakoristeetkin odottamaan.
Kampaamolahjakortti on hyvä lahja sellaiselle ihmiselle, joka tykkää siellä käydä. Itse pidän hiuksia usein kiinni enkä juuri pidä kampaamoista. Minulla on myös aiemmin vanhentunut äitienpäivän kampaamolahjakortti, johon pyysin lisäaikaa ja lopulta mies kävi leikkauttamassa hiuksensa ja osti jotain shampoota sillä. Tähän peilaten uuden kampaamolahjakortin ostaminen ei ole kovin fiksu veto varsinkaan kun en ole sellaista pyytänyt. Sama kuin ostaisin miehelle lahjaksi jonkun rintakarvojen vahaus -lahjakortin ja ihmettelisin miksei kelpaa.
Kai meillä on sitten pienet ongelmat jonkun mielestä, mutta ei tämä tällainen ole mielestäni toimivaa parisuhdetta.
Kyllä sinä olet itsekäs p....
Ei sulle kelpais kuitenkaan koskaan mikään.
Kyllä minulle kelpaisi se luvattu kakku ja edullinen toivelahjani, josta olen puhunut viimeiset puoli vuotta. Toivelahjan olen nyt saamassa suunnitellusti jälkikäteen, missä ei ole yhtään mitään järkeä kun sen olisi voinut hankkia valmiiksi ilman mitään draamaa. Koko episodin olisi voinut välttää sillä ettei sooloile mitään ihmeellistä.
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksi pidät niin paljon painoarvoa synttäreillä? Jos ei toinen tykkää juhlia synttäreitä niin miksi pitäisi. Olen ollut yhdessä 10v miehen kanssa joka ei juhli synttäreitä, jouluja ei mitään eikä lapsesta asti ole saanut juhlia koska ei kuulunut heidän uskontoonsa. En pidä tätä minään ongelmana. Antaa ihmisten olla sellaisia kuin haluavat, ei synttärit mikään iso tapahtuma ole. Juhli yksinään tai kavereiden kanssa jos mies ei halua. Elämä helpottuu huomattavasti kun ei stressaa turhasta, mies ei kuitenkaan mitään pahaa ole tehnyt.
Mikä mielestäsi on "iso tapahtuma" kun huomaavaisuutta saa odottaa kumppanilta ja miksi?
Häät, hautajaiset, lapsen syntymä, erilaiset tapahtumat mitkä todennäköisesti tapahtuu vain kerran elämässä jne. Synttärit tulevat joka vuosi eivätkä ole yhtään sen eri asia kuin päivää edeltävä tai synttäreiden jälkeinen päivä. Kokoontua ja juhlia voi muutenkin kuin yhden päivän varjolla.
Sehän olisikin hauskaa, kun juhlia rakastava saisi elämänsä ainoat juhlat vasta omissa hautajaisissaan. Siellä leski kyynelsilmin kertoisi, miten vainaja rakasti juhlia eläissään ja nyt sellaiset sai. Pikkuisen liian myöhään.
Kuka sanoi että tarvitsee juhlimatta olla? jos haluat juhlia synttäreitäsi, juhli. Kavereiden kanssa, lasten kanssa tai yksin. Puoliso ei ole yhtäkuin elämä. Puolison ei tarvitse juhlia synttäreitäsi jos ei halua, eikä sinun hänen jos kumpikaan tai toinen ei halua. Ei ihmekkään että ihmisiä eroaa näinkin paljon mitä nykyään luvut kertovat jos tälläinenkin asia on kauhean suuri ja ongelmallinen vaikka lopulta sekin ongelma on vain omassa päässäsi.
Pitäisi varmaan käyttää sitä AP tunnusta viestin lopussa, että erottaisi minun viestini. Alan käyttämään sitä tästä lähtien.
Ongelma oli tässä enemmänkin se, että mies tiesi asian olevan minulle tärkeä, lupaili ihanan synttäripäivän kakulla yms yms. Ja sitten kun päivä koitti hän petti lupauksensa. Jos hän ei olisi lupaillut mitään niin olisin itse hoitanut asian alta pois. Hoidin varmuuden vuoksi sen reseptinkin hänelle ja suklaat ja tehtiin lapsen kanssa koristeetkin. Olisi se kakkupohjakin pitänyt itse leipoa pois alta :(
Se on surullista, koska parisuhteessa toisen sanaan pitäisi voida luottaa. Ja silti mies kokee ettei hän ole tehnyt mitään väärää. Moni on ollut täällä samaa mieltä hänen kanssaan, joten kävin vielä päässäni tapahtumat läpi yrittäen ymmärtää mitä hän on toiminnallaan hakenut, mutta en keksi mitään järkevää.
-AP
Juupa ja juu.. ja me uskotaan!
Aivan varmaan tuo "lupauksen pettäminen" olisikin ollut ainoa ongelma ja olisit vaan hoitanut asian mukisematta itse.
Kyllä sinä olet vaativa prinsessa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kans mies, joka pitkän yhdessäolonkaan jälkeen ei tiedä/välitä/ymmärrä mistä tykkään ja mistä en. Tyyliin ostaa joka joulu uuden kaulahuivin, vaikka en käytä kaulahuiveja koskaan, ja olen siitä sanonutkin, mutta mies kuittaa "no ei hän muistanut". Sänkyhommissa sama juttu, mun toivomat asiat unohdetaan nopeasti.
Surullinen juttu. Ei ole muistista kiinni nuo vaan silkasta välinpitämättömyydestä. Itse löysin tänä jouluna kuusen alta tossut - jotka itse bongasin nettikaupasta ja pyysin tilaamaan. Lisäksi ostin ja paketoin itselleni oloasun, ettei lapsi ihmettele miksi äidille on vain yksi lahja. Lapsen kanssa kyllä etsittiin ja paketoitiin miehelle lahjoja. Juuri tuollaiset pikkujutut mua tässä suhteessa harmittaa. Se ettei edes viitsitä oma-aloitteisesti etsiä toiselle joululahjaa ja paketoida sitä lapsen kanssa. Innoissaan mies kuitenkin aina omiaan availee.
Meillä tulee tänä vuonna 10 vuotta täyteen ja mies on kertonut järjestävänsä silloin jotain kivaa. Odotukset eivät ole korkealla ja tällaisten sattumusten jälkeen tekisi mieli jopa kostaa. Taidan ainakin seuraavat synttärinsä jättää huomiotta tai antaa lahjaksi tuon saamani lahjakortin.
Muuta jo asennettasi! Olet kuin lapsi.
Ajattelit kostaa jo etukäteen 10v hääpäivän pilaamisen.
Voisiko sen hoitaa rakentavasti. Ehdotat jotain, vaikka pientä matkaa. Tilaatte yhdessä ja menette iloisina?
Vai onko se kiukuttelu mukavampaa?
Entä ne synttärit? Mies on koko päivän hoitanut sinun syntymäpäivääsi, mutta mikään ei kelpaa. Sinulla on huonot käytöstavat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuijaa, että jos ei mies leivo juuri oikeanlaista kakkua ja tarjoile sitä sänkyyn, niin narsisti ja kelvoton on. Ja leivokset + kampaamolahjakortti on huono lahja? Pliis sanokaa, että tässä ketjussa ei kukaan ole tosissaan.
Tuota 4cm korkeaa kuivakkaa ympyrää ei voine sanoa kakuksi. Hän on aiemmin leiponut kakkuakin menestyksekkäästi. Hän myös lupasi leipovansa juuri tällaisen kakun ja teimme lapsen kanssa siihen eilen valmiiksi suklaakoristeetkin odottamaan.
Kampaamolahjakortti on hyvä lahja sellaiselle ihmiselle, joka tykkää siellä käydä. Itse pidän hiuksia usein kiinni enkä juuri pidä kampaamoista. Minulla on myös aiemmin vanhentunut äitienpäivän kampaamolahjakortti, johon pyysin lisäaikaa ja lopulta mies kävi leikkauttamassa hiuksensa ja osti jotain shampoota sillä. Tähän peilaten uuden kampaamolahjakortin ostaminen ei ole kovin fiksu veto varsinkaan kun en ole sellaista pyytänyt. Sama kuin ostaisin miehelle lahjaksi jonkun rintakarvojen vahaus -lahjakortin ja ihmettelisin miksei kelpaa.
Kai meillä on sitten pienet ongelmat jonkun mielestä, mutta ei tämä tällainen ole mielestäni toimivaa parisuhdetta.
Kyllä sinä olet itsekäs p....
Ei sulle kelpais kuitenkaan koskaan mikään.Kyllä minulle kelpaisi se luvattu kakku ja edullinen toivelahjani, josta olen puhunut viimeiset puoli vuotta. Toivelahjan olen nyt saamassa suunnitellusti jälkikäteen, missä ei ole yhtään mitään järkeä kun sen olisi voinut hankkia valmiiksi ilman mitään draamaa. Koko episodin olisi voinut välttää sillä ettei sooloile mitään ihmeellistä.
-AP
Two way street...
Tekeekö mieli miellyttää tuollaista ihmistä sitten? Aina naama norsun peellä. Ei kannata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot että kannattaisiko erota kun ei näemmä kiinnosta vaimo paskaakaan
No tästä yritinkin puhua, että mikäs homma tämä tällainen kun kysytään toiveita muttei sitten tehdä niiden mukaan. Hänen mukaansa asia ei ole siinä ettei kiinnosta, hän ei vain ajatellut asioita loppuun asti ja alkuperäiseen suunnitelmaan ehdottomasti kuului myös tuo kahvilassa käynti ja sen toivelahjankin tilasi nyt tämän episodin jälkeen (mikä oli myös kuulemma suunniteltua että tilaa sen tänään). Kampaamolahjakortti oli vain extraa etukäteen. Siis mitä ihmettä nyt oikeasti.
Miksi ihmeessä mennä noin vaikean kautta kun voi pari päivää etukäteen vain katsoa simppelin kakun asiat kuntoon ja hakea se toivelahja valmiiksi. Miksi pitää jättää viime tinkaan, pettää toisen odotukset, yrittää pelastella sitä pikaisilla hätälahjoilla ja vakuutella, että alkuperäinen suunnitelma oli kyllä tehdä toiveiden mukaan ja se tulee vielä toteutumaan???! Ja sitten ihmetellä miksen minä usko tätä hänen tarinaansa.
No mulla tulee ekaksi mieleen narsisti. Tokaksi mieleen tunari. Kolmanneksi mieleeni itsekäs ja kömpelö tyyppi, joka pelkää tulevansa jätetyksi. Neljänneksi ADHD. Viidenneksi se, ettei mies rakasta eikä sitä kiinnosta.
Hmm, mielenkiintoisia ajatuksia. Kyllä hän monesti tunaroi. Ei ehkä tahallaan, mutta on vaan sellainen luonteeltaan että tekee kotona asioita ajattelematta eikä pidä mitään mielessään. Hänen rimansa tuntuu monessa asiassa olevan hyvin matalalla. Eikä siinä mitään, pystyisin asian kanssa elämään jos minulle ei koko ajan annettaisi valheellisia odotuksia.
No mistä se johtuu, että antaa valheellisia odotuksia? Tuosta listasta valheellisia odotuksia todennäköisimmin antaa narsisti, jättämistä pelkäävä ja adhd.
Onko teidän kommunikaatio hyvää? Riidat saadaan selvitettyä? Tunneyhteys hyvä, pystytte puhumaan tunteista, toiveista, seksistä, tuette toisianne jne?
No rehellisesti sanoen kommunikaatio on melko huonoa. Mies ei pidä puhumisesta, yhteisten asioiden suunnittelusta eikä niiden järjestämisestä. Olen käsittänyt ettei heillä lapsuudessa vanhemmat koskaan riidelleet eikä häneltä itseltään odotettu mitään. Hän kai olettaa että hiljaa hyvä tulee ja mitä sitä turhaan puhumaankaan. Mies on sanonut tekevänsä asialle jotain, mutta eipä se kommunikaatio ole paremmaksi muuttunut. Pikemminkin niin, että olen pikku hiljaa myös alkanut jättää asioita omaan tietooni enkä jaksa aina olla ainoa joka tekee aloitteita. Riidat lakaistaan monesti maton alle eikä mies koskaan palaa aiheeseen, vaikka lupaisi miettimisen jälkeen palaavansa. Minä joskus palailin, mutta en enää myöskään jaksa. Erota hän ei kuitenkaan halua, mutta en tiedä mitä hänen päässään liikkuu. Minusta parisuhde on luisumassa kämppispuolelle enkä tiedä mitä mieltä olen asiasta. Kaipaan kunnianhimoisempaa, innostavaa ihmistä rinnalleni, mutten jaksa lapsen takia lähteä pienestä syystä eroamaan.
Olemme melko nuoria ja olen kieltämättä miettinyt, että tuleeko tässä nyt tuhlattua aikaa väärän ihmisen kanssa. Toistaalta taas ajattelen ettei parisuhteet tästä ylipäätään paljoa parane kun ketjussakin monella oli melko vähäiset vaatimukset parisuhdettaan kohtaan.
Voi voi kun eihän mies tosiaan osaa mitään tehdä oikein. Kaikki menee pieleen. Kuten 99% täällä valittavista naisista. Kaikki on miehen syytä.
Et sinä tule tyytyväisemmäksi yksin tai kenenkään muun kanssa, mutta miehen kannalta kannatan ehdottomasti eroa!
Aloittajan miehellä on täysi vapaus laittaa ero vireille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot että kannattaisiko erota kun ei näemmä kiinnosta vaimo paskaakaan
No tästä yritinkin puhua, että mikäs homma tämä tällainen kun kysytään toiveita muttei sitten tehdä niiden mukaan. Hänen mukaansa asia ei ole siinä ettei kiinnosta, hän ei vain ajatellut asioita loppuun asti ja alkuperäiseen suunnitelmaan ehdottomasti kuului myös tuo kahvilassa käynti ja sen toivelahjankin tilasi nyt tämän episodin jälkeen (mikä oli myös kuulemma suunniteltua että tilaa sen tänään). Kampaamolahjakortti oli vain extraa etukäteen. Siis mitä ihmettä nyt oikeasti.
Miksi ihmeessä mennä noin vaikean kautta kun voi pari päivää etukäteen vain katsoa simppelin kakun asiat kuntoon ja hakea se toivelahja valmiiksi. Miksi pitää jättää viime tinkaan, pettää toisen odotukset, yrittää pelastella sitä pikaisilla hätälahjoilla ja vakuutella, että alkuperäinen suunnitelma oli kyllä tehdä toiveiden mukaan ja se tulee vielä toteutumaan???! Ja sitten ihmetellä miksen minä usko tätä hänen tarinaansa.
No mulla tulee ekaksi mieleen narsisti. Tokaksi mieleen tunari. Kolmanneksi mieleeni itsekäs ja kömpelö tyyppi, joka pelkää tulevansa jätetyksi. Neljänneksi ADHD. Viidenneksi se, ettei mies rakasta eikä sitä kiinnosta.
Hmm, mielenkiintoisia ajatuksia. Kyllä hän monesti tunaroi. Ei ehkä tahallaan, mutta on vaan sellainen luonteeltaan että tekee kotona asioita ajattelematta eikä pidä mitään mielessään. Hänen rimansa tuntuu monessa asiassa olevan hyvin matalalla. Eikä siinä mitään, pystyisin asian kanssa elämään jos minulle ei koko ajan annettaisi valheellisia odotuksia.
No mistä se johtuu, että antaa valheellisia odotuksia? Tuosta listasta valheellisia odotuksia todennäköisimmin antaa narsisti, jättämistä pelkäävä ja adhd.
Onko teidän kommunikaatio hyvää? Riidat saadaan selvitettyä? Tunneyhteys hyvä, pystytte puhumaan tunteista, toiveista, seksistä, tuette toisianne jne?
Wp tässä on se narsisti.
Toinen yrittää ja narsistille ei kelpaa mikään. Hän selkeästi nauttii, kun saa kiusata toista.
Meillä olisi iloisesti syöty se kuiva kakku. Jos se olisi niin huono, ettei hampaat pysty, olisi ne leivokset olleet tosi hyvä juttu. Ehkä olisi lähdetty ulos syömään. Meillä olisi kelvannut se lahjakortti, ei vaaditä mitään lisälahjoja.
Tuskaisa ilmapiiri tuossa perheessä, kun narsisti kitisee ja toinen koittaa kaikin tavoin miellyttää.
Helpommalla pääsee, kun tekee kerralla oikein. Jos epäonnistuu, niin sitten tekee uudestaan tai kysyy, että haenko kaupasta leivokset. Miksi sitten toisenkaan kannattaa tehdä mitään toista miellyttävää, kun itse saa omat toivomukset vain sinne päin?
No juurikin näin. Kun eivät toiveeni olleet mitään narsistisia ja niitä oli etukäteen kysytty! Olen jotenkin yllättynyt miten monelle tällainen on ok. Itse koen epäkunnioittavaksi ensin kysyä toisen toivetta, luvata sen toteutuvan ja vähin äänin tehdä jotain aivan muuta. Eikä tällaiset perustellut odotukset tee minusta narsistia tai hankalaa ihmistä.
Tulipas nyt samalla todettua miten nopsaa aika kulkee vauvapalstaillessa. Tässähän on vierähtänyt tovi jos toinenkin synttäripäivästäni. Nyt lähden pian ulkoilemaan ja tsekkaan ketjun illemmalla.
Vinkkejä parisuhdekirjoista saa antaa!
-AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksi pidät niin paljon painoarvoa synttäreillä? Jos ei toinen tykkää juhlia synttäreitä niin miksi pitäisi. Olen ollut yhdessä 10v miehen kanssa joka ei juhli synttäreitä, jouluja ei mitään eikä lapsesta asti ole saanut juhlia koska ei kuulunut heidän uskontoonsa. En pidä tätä minään ongelmana. Antaa ihmisten olla sellaisia kuin haluavat, ei synttärit mikään iso tapahtuma ole. Juhli yksinään tai kavereiden kanssa jos mies ei halua. Elämä helpottuu huomattavasti kun ei stressaa turhasta, mies ei kuitenkaan mitään pahaa ole tehnyt.
Mikä mielestäsi on "iso tapahtuma" kun huomaavaisuutta saa odottaa kumppanilta ja miksi?
Häät, hautajaiset, lapsen syntymä, erilaiset tapahtumat mitkä todennäköisesti tapahtuu vain kerran elämässä jne. Synttärit tulevat joka vuosi eivätkä ole yhtään sen eri asia kuin päivää edeltävä tai synttäreiden jälkeinen päivä. Kokoontua ja juhlia voi muutenkin kuin yhden päivän varjolla.
Ei häissä ole mitään erikoista, niitä on ihan turha juhlia. Maistraattiin ja nimi paperiin.
Hautajaiset? Ei niitä edes kaikissa kulttuureissa vietetä, turhaa touhua. Kuollut mikä kuollut.
Lapsen syntymä? No ketä kiinnostaa, kaikki eivät edes tykkää lapsista.
Ihan turhaa juhlia mitään noista, en ymmärrä miksi nuo nyt ovat sinulle noin tärkeitä. eikä sitä puolisoa noilla ainakaan saa häiritä. Eivät aikuiset noista välitä.
Jos synttärit on tärkeät, järjestää ne itselleen!
Jos hautajaiset on tärkeät, järjestää ne itselleen! Jos ristiäiset on tärkeät, vauva saa järkätä itse!
Hassu. Eikö synttärit useimmiten järjestetä itselle?
Jos haluaa oikein luksusta, voi varata pöydän hienosta ravintolasta.
Se kiukuttelu on ehdottomasti mitä ap hakee tässä! Eihän se ole se tuttu ja turvallinen syntymäpäivä ilman ma rt tyrointia ja valitusta. Oikein odottaa, että mitähän kaikkea mies tekee väärin ja unohtaa! Ap kuluttaa päiväänsä mieluiten täällä valittaen kuin miettien miten itse voisi päivästä nauttia.
Onko muidenkin kello vasta 15:22? Eikö tässä ole päivää jäljellä vielä. Varmaan mies tulee mokaamaan monta kertaa vielä!
Siis voi jumankevita mitä draamailua! Aikuisen ihmisen syntymäpäivästä.
Eikö hävetä yhtään? Eikö yhtään tunnu typerältä? Jospa pikkurouva nyt ryhtyisi elämään ihan normaalia elämää ja lopettaisi toin prinsessailun? Jos tässä joku on narsisti niin se on kylläkin justiin tämä aloittaja. Tiesittekö muuten, että naisissa on ainakin yhtä paljon narsisteja kuin miehissä, heissä vaan on ehkä pieniä eroja käyttäytymisessä? Että sopii kunkin siskon tykönään vähän miettiä omaakin käyttäytymistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksi pidät niin paljon painoarvoa synttäreillä? Jos ei toinen tykkää juhlia synttäreitä niin miksi pitäisi. Olen ollut yhdessä 10v miehen kanssa joka ei juhli synttäreitä, jouluja ei mitään eikä lapsesta asti ole saanut juhlia koska ei kuulunut heidän uskontoonsa. En pidä tätä minään ongelmana. Antaa ihmisten olla sellaisia kuin haluavat, ei synttärit mikään iso tapahtuma ole. Juhli yksinään tai kavereiden kanssa jos mies ei halua. Elämä helpottuu huomattavasti kun ei stressaa turhasta, mies ei kuitenkaan mitään pahaa ole tehnyt.
Mikä mielestäsi on "iso tapahtuma" kun huomaavaisuutta saa odottaa kumppanilta ja miksi?
Häät, hautajaiset, lapsen syntymä, erilaiset tapahtumat mitkä todennäköisesti tapahtuu vain kerran elämässä jne. Synttärit tulevat joka vuosi eivätkä ole yhtään sen eri asia kuin päivää edeltävä tai synttäreiden jälkeinen päivä. Kokoontua ja juhlia voi muutenkin kuin yhden päivän varjolla.
Sehän olisikin hauskaa, kun juhlia rakastava saisi elämänsä ainoat juhlat vasta omissa hautajaisissaan. Siellä leski kyynelsilmin kertoisi, miten vainaja rakasti juhlia eläissään ja nyt sellaiset sai. Pikkuisen liian myöhään.
Kuka sanoi että tarvitsee juhlimatta olla? jos haluat juhlia synttäreitäsi, juhli. Kavereiden kanssa, lasten kanssa tai yksin. Puoliso ei ole yhtäkuin elämä. Puolison ei tarvitse juhlia synttäreitäsi jos ei halua, eikä sinun hänen jos kumpikaan tai toinen ei halua. Ei ihmekkään että ihmisiä eroaa näinkin paljon mitä nykyään luvut kertovat jos tälläinenkin asia on kauhean suuri ja ongelmallinen vaikka lopulta sekin ongelma on vain omassa päässäsi.
Pitäisi varmaan käyttää sitä AP tunnusta viestin lopussa, että erottaisi minun viestini. Alan käyttämään sitä tästä lähtien.
Ongelma oli tässä enemmänkin se, että mies tiesi asian olevan minulle tärkeä, lupaili ihanan synttäripäivän kakulla yms yms. Ja sitten kun päivä koitti hän petti lupauksensa. Jos hän ei olisi lupaillut mitään niin olisin itse hoitanut asian alta pois. Hoidin varmuuden vuoksi sen reseptinkin hänelle ja suklaat ja tehtiin lapsen kanssa koristeetkin. Olisi se kakkupohjakin pitänyt itse leipoa pois alta :(
Se on surullista, koska parisuhteessa toisen sanaan pitäisi voida luottaa. Ja silti mies kokee ettei hän ole tehnyt mitään väärää. Moni on ollut täällä samaa mieltä hänen kanssaan, joten kävin vielä päässäni tapahtumat läpi yrittäen ymmärtää mitä hän on toiminnallaan hakenut, mutta en keksi mitään järkevää.
-AP
Hän on leiponut ja yrittänyt. Sitä hän on hakenut.
Sinä vaan haluat draamailla. Mitä sinä toiminnallasi haet. Haluat kiusata?
Vierailija kirjoitti:
Nainen tahtoo aina, että mies muuttuu, ja sitten kun mies viimein muuttuu sellaiseksi kun nainen haluaa, hän tulee jätetyksi syystä että "et ole enää se sama mies johon rakastuin".
Mies on selittäjä, lupailija ja veuhtoja, ei se siitä muutu. Jos et hyväksy, niin ero, mutta jos rakastat niin hyväksyt.
Mies ei ole enää se sama mies johon rakastuin ja hyvä niin. Suhteemme alkoi lukiossa ja valitettavasti opiskeluajoista muistan suunnitelmallisiakin miehiä olevan olemassa. Tämä synttäripäivä nyt vain kirpaisi kaiken muun päälle.
-AP
Helpommalla pääsee, kun tekee kerralla oikein. Jos epäonnistuu, niin sitten tekee uudestaan tai kysyy, että haenko kaupasta leivokset. Miksi sitten toisenkaan kannattaa tehdä mitään toista miellyttävää, kun itse saa omat toivomukset vain sinne päin?