Lue keskustelun säännöt.
Mies menee syntymäpäivänänikin sieltä mistä aita on matalin
19.02.2022 |
Odotin ystävänpäivänä "hyvää ystävänpäivää"-lausahdusta, muttei sitä tullut koko päivänä. Illalla ihmetellessäni mies totesi, että turha se on ystävänpäivään panostaa kun sinullahan on lauantaina jo syntymäpäivä. Siihen aikoi sitten kuulemma panostaa, odotahan vain! Viikolla kysyi kakkutoivetta ja kerroin toivovani vegaanista suklaatäytekakkua suklaakuorrutuksella. Ei ole ongelma, hän kyllä leipoo.
Eilen kävin itse hakemassa valmiiksi suklaat kuorrutukseen ja illalla tehtiin lapsen kanssa valkosuklaasta koristekuviot valmiiksi. Kerroin miehelle moneen kertaan, että tämä levy on sitten siihen kuorrutukseen. Etsin varmuuden vuoksi myös hyväksi kommentoidun kakkupohjan reseptin ja kerroin mistä löytyy. Se oli hyvin simppeli ja ainekset löytyvät kaapista.
Tänään syntymäpäiväaamuna en saanut aamupalaa enkä kahvia sänkyyn eikä kyllä pöytäänkään. Lahjakin loisti poissaolollaan eikä lapsen kanssa oltu askarreltu korttia. Kaupan euron korttikin olisi kelvannut, mutta ei.
Sitten hän tarttui toimeen ja alkoi leipoa kakkua. Huikkasi että ei kai haittaa että joutuu käyttämään päiväysvanhoja munia (monta kk) kun ei hän ollut etukäteen tarkistanut ovatko ne hyviä. Kakkupohja meni uuniin kun huomasin pöydällä kuorrutukseen ostetun viimeisen suklaalevyn kääreet. Hän oli sitten ottanut ensimmäisen googlesta vastaan tulleen epämääräisen reseptin ja käyttänyt kuorrutelevyn taikinaan. Hän tietää suhtautumiseni eläinkunnan tuotteisiin ja sekin oli nyt työn touhussa päässyt unohtumaan. Uunista tuli ulos ohut koppura. Täytettä kakun väliin ei ole, koska hänen kakkupohjansa reseptissä ei ole täytteeseen ohjetta ja näytti vielä ettei reseptin kuvassakaan ole täytettä. Kuorrutesuklaa on käytetty taikinaan joten kakun päälle ei ole mitään.
Tämän jälkeen hän ihmetteli miksi minua itkettää. Kaippa tämä on sitten hänen tapansa "panostaa asiaan" mitä lupaili. Viime vuonna sain lahjaksi läppärini tyhjäyksen ja ohjelmiston päivittämisen. Sitä hän ei saanut vuoden aikana aikaiseksi, joten hoidin asian viime viikolla itse.
Nyt hän lähti kauppaan. Aikoo ilmeisesti ostaa kortin ja jotain tarjottavaa. Sen jälkeen todennäköisesti ihmettelee miksei mieliala ole katossa vaikka näin hienoja herkkuja toi.
Onko nyt ihan kohtuutonta odottaa aikuisen miehen suunnittelevan edes lupaamansa kakun toteutuksen? Miettiä asia läpi ja katsoa, että homman on mahdollista ylipäätään onnistua?? Ärsyttää, että menin uskomaan hänen lupaukseensa panostuksesta enkä sen vuoksi itse suunnitellut viikonloppua sen kummemmin.
Harmittaisiko teitä tällainen vai olisiko ihan ok? :(
Kommentit (235)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkisin tilanteen niin, että mies ei enää rakasta. Eikä ihmekään, kun lukioihastus onkin osoittautunut kotona vallan riivinraudaksi. Mutta ei vaan uskalla erota, kun on se lapsikin, ja mitä sukulaisetkin sanoo, ja kuinka vihainen se vaimo sitten ollenkaan onkaan. Ja tavallaan tykkääkin vielä, onhan niitä yhteisiä muistoja.
Mies tarvitsee kunnon repäisyn, sivusuhteen joka vie jalat alta ja miehen tästä p-a-s-k-a-liitosta.
Voihan tämäkin olla totta, mutta miksei sanoisi sitä ääneen? Itse olen samoja asioita pohtinut, mutta mies on eri mieltä. Hän ei halua erota vaan hänen mielestään parisuhde on ihan ok vaikka tarvitseekin pientä fiksausta. Siihen se sitten jääkin eli ei ainakaan tahollaan ole tekemässä mitään konkreettista (tai siltä se puheistaan huolimatta näyttää).
-ap
No, häntä pelottaa ja hän ei uskalla repäistä itseään irti. On niitä miehiä jotka tarttevat sen (monesti vihatun, usein kuitenkin paskasta suhteesta pelastavan) toisen naisen eroon.
Neuvoisin sinua lopettamaan tämän molempia osapuolia kiduttavan parisuhteen ihan saman tien. Tiedän, että jollain tasolla rakastatte toisianne nyt ja ehkä lopun ikäänne. Ensirakkaus ja yhteisen lapsen vanhempi ei hevin unohdu. Mutta suhde tekee teistä kummastakin vähemmän kuin voisitte olla.
Puhun kokemuksesta. Minäkin avioiduin ensirakkauteni (koulukaverin) kanssa. Tehtiin lapset ja yhteinen elämä, asuntolaina, ok-talo jne jne. Hän teki minusta äitinsä version: yliäly, joka hallitsee kaikkea, johon luotetaan kuin muuriin, joka on aina vahva; jota toisaalta uhmataan ja vihataan "rajoittamisesta", joka ei enää ole se ihana tyttis vaan kotimatroona. En tykännyt olla siinä roolissa, mutta siinähän olin kun se minulle lankesi. Ja minä kohdistin myös häneen, näin jälkikäteen ajatelllen, monia ihan idioottimaisia lapsellisia toiveita minun ajatuksieni lukemisesta ja tarpeideni täyttämisestä ja turvanani olemisesta - silloin tajuamatta että oikeasti hänkin oli ihan yhtä lailla hakusessa ja opettelemassa tätä elämää. Rakkaus hypähti jonnekin pois ja syrjään, kuitenkin sitä oli.
Meille pelastus oli lopulta miehen sivusuhde, aivan liian monen yhteisen kivuliaan vuoden jälkeen. Silloinkin minä päätin erosta, ei mies. Koska hän ei minun vahvuuteni alta pystynyt enää päättämään mistään.
Kun nyt vuosien jälkeen katson meitä, näen tällä hetkellä kaksi ihan kunnollista ihmistä. Ollaan väleissä, ollaan lastemme vanhempia, ollaan pärjätty. Molemmat ollaan opittu itsestämme ja ihmissuhteista. Vihdoinkin ollaan niin fiksuja ihmisiä, kuin lapsemme olisivat vanhemmikseen ansainneet jo kauan ennen eroa. Ollaan molemmat uusissa, rakkaudentäyteisissä ihmissuhteissa. Lapset, nyt jo aikuiset, eivät ole katkeria erosta, mutta ovat kyllä kärsineet niistä monista vuosista ennen eroa.
Mieti tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän Ap sinua hyvin! Tuo kuulostaa kamalalta syntymäpäivältä ja avioliitolta. Meillä molemmat huolehtivat toisistaan ja huomioivat toistensa toiveet. Minä saan aina juhlapäivinä herkkuaamiaisen, lahjan sänkyyn, laulun ja koko perheen hemmottelua. Päivällisen mies tekee toiveideni mukaisesti. Itse toimin samoin hänen juhlapäivinään, joten lapset ovat saaneet tästä mallia omiin parisuhteisiinsa. Olemme olleet naimisissa 20v, ja lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa (melkein kaikki). Nyt on kiva nähdä, miten pojat osaavat hemmotella tyttöystäviään (meillä on vain poikia). Totta kai lahjat ovat joskus menneet vähän huti, mutta mitään kamalaa en ole koskaan saanut tai kokenut juhlapäivinä. Tämä kaikki huomioiminen näkyy myös tavallisissa arjen askareissa, ja jos jotain suunnitellaan, siitä myös pidetään kiinni.
Ps. Meillä on myös aina ollut perhekalenteri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies ei muista mitenkään syntymäpäivääni, ei hääpäivää, jostain ystävänpäivästä puhumattakaan. Jos esim hääpäivän illalla onnittelen häntä, vastaus on 'Ai se oli nyt'. Ai että kun inhoan tuota omahyväistä vetelystä. Nyt olen onneksi tajunnut, että seksiä mun ei tarvi oksun maku suussa todellakaan antaa mistään velvollisuuden tunteesta. Ostakoon rahalla (pieni ukko, naiset ei häneen vapaaehtoisesti haksahda).
Voi ei :( Tuonkin pienen asian saisi palautettua muistiinsa jos viitsisi aamulla käydä vilkaisemassa perhekalenterin merkintöjä. Mutta kun ei viitsi niin viitsi..
-ap
Perhekaenteri???
Kyllä, perhekalenteri. Jos et ole nähnyt niin googlaa. Helpottaa merkittävästi yhteisten asioiden muistamista kun voi seinästä tarkistaa missä kukakin menee milloinkin. Kaikki päiväkodin vaatimukset, harrastukset yms menot merkitään sinne. Valehtelematta sanon että olen nähnyt sellaisen liki jokaisen lapsiperheen luona.
-ap
Vastasit tuntemattomwlle, että käy katsomassa perhekalebterusta. Ei se ole mikään normi. Saati, että siinä olisi hääpäivän ym.
Olet kyllä kontrollifriikki.
Minä en kyllä jaksaisi yhtään arjessa näitä erikois speciaali ihmeruokavaliota noudattavia ihmisiä joille kaikki on niin vaikeaa ja hankalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teen tosiaan itselleni nyt sitten kakkua.
Arjessa meillä menee parisuhteen ongelmista huolimatta aika tasaisesti. Taloudellisesti kaikki on ok eikä muitakaan ongelmia esim. riippuvuuksia. Kai tämä on sellainen "tässäkö tää oli"-fiilis kun arki on kiireistä ja itse pohdin paljon miten sitä voisi fiksusti helpottaa. Miestäkin kiinnostaa helpompi ja suunnitelmallisempi arki, mutta hän ei halua itse nähdä vaivaa sen eteen. Sen haukutun ruokalistankin etuna olisi sekä ajan- että rahansäästö. Ei seuraavat 40vuotta voi olla sitä, että chillataan töiden jälkeen sohvalla molemmat omissa nurkissa eikä ole tavallaan mitään mitä odottaa tai mitä kohti pyrkiä.
Yhteisiä harrastuksia meillä ei ole eikä oikeastaan mielenkiinnonkohteitakaan. Nyt on tämä yksi hyväntekeväisyysprojekti, joka on langennut yksin minun harteilleni vaikka idea oli miehen ja yhdessä päätimme sitä lähteä toteuttamaan. Jostain syystä miestä tämä vastuu ei paina eikä saa häntä hommiin.
Ystäväperheisiin verrattuna en koe olevani mitenkään erityisen määräilevä. En vain pidä kaaoksesta kun tiedän että on helpompikin tapa elää. Kaipaan vain, että siihen yhteiseen elämään sitoudutaan ja ollaan tasaveroisesti mukana. Eikä niin että luvataan vegekakku, mutta otetaankin hups heijaa normiresepti ja syytetään että mikset itse estänyt laittamasta munia.
Tulin siihen ajatukseen, että katselen nyt vuoden verran tätä elämäämme ja jos se ei muuksi muutu niin alan miettiä seuraavia vaiheita. Haluan saavuttaa elämässä muutakin kuin pelkän vakityön ja lapsen, ja parhaiten se onnistuu innostuneen ja järjestelmällisen kumppanin kanssa. Kylläpäs nyt kakkukiista eskaloitui, mutta toimikoon se minulle herätyksenä.
-ap
Hui. Olet kyllä todella kaamea ihminen. Omahyväinen ja pöyhkeä.
Ap:n on turha odottaa vuotta, ei se muutu miksikään, ellei ap muuta ensin itse itseään.
Dr Phil on joskus neuvonut, että jos mietit eroa niin kohtele ensin puolisoasi 90 päivää ikään kuin hän olisi maailman ihanin ihminen ja täytät hänen tarpeitaan jne. Jos tuossa ajassa ei ala saada vastakaikua toiselta niin sittten voi ainakin ajatella itse yrittäneensä ennen eropäätöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka hirvee kakunhimo täytyy olla, ettei mikään piisaa, ja ryhtyy vielä itse vääntämään ehtoolla itselleen kakkua?
Onko tämmöinen makeanhimo jotenkin tyypillistä vegaaneille?
Tällaisten ketjujen lukeminen saa sinkkuuden maistumaan shampajanlta. "VInkkejä mitä teen kun äijä vaan siipeilee". V*ttu mitä säätöä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä inisevä vauva olet. En ole koskaan saanut synttäri lahjoja. Olisit onnellinen että mies rakastaa. T. Nainen
Ap täällä hei.
Saatiin kakkukiista sovittua ja suuntaamme pariterapiaan kun elämässä tulee rauhallisempi hetki.
En aio kostaa miehen syntymäpäivänä vaan hemmotella vimpan päälle, josko saisi itselleen vinkkejä samalla.
Kiitos mielenkiintoisista näkökulmista ja pääsipä vähän purkamaan höyryjä. Ystäväpiirin kesken ei viitsi tällaisia ruotia, koska mies tunnetaan positiivisena ja mukavana aviomiehenä.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä hei.
Saatiin kakkukiista sovittua ja suuntaamme pariterapiaan kun elämässä tulee rauhallisempi hetki.
En aio kostaa miehen syntymäpäivänä vaan hemmotella vimpan päälle, josko saisi itselleen vinkkejä samalla.
Kiitos mielenkiintoisista näkökulmista ja pääsipä vähän purkamaan höyryjä. Ystäväpiirin kesken ei viitsi tällaisia ruotia, koska mies tunnetaan positiivisena ja mukavana aviomiehenä.
-ap
Hienoa, hatunnosto sinulle/teille! Löydätte varmasti terapiassa toisenne uudestaan, kun opitte myös miettimään kumpikin omia odotuksianne ja omaa tunne-elämäänne.
Kaikkea hyvää elämäänne!
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä hei.
Saatiin kakkukiista sovittua ja suuntaamme pariterapiaan kun elämässä tulee rauhallisempi hetki.
En aio kostaa miehen syntymäpäivänä vaan hemmotella vimpan päälle, josko saisi itselleen vinkkejä samalla.
Kiitos mielenkiintoisista näkökulmista ja pääsipä vähän purkamaan höyryjä. Ystäväpiirin kesken ei viitsi tällaisia ruotia, koska mies tunnetaan positiivisena ja mukavana aviomiehenä.
-ap
No nyt tulee jo järkevää tekstiä.....!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies haluaa käyttää kananmunia vegaaniseen kakkuun ja sinä et sano mitään, oletat vain, että toivomasi kakku on tulossa? Lisäksi miehesi ei ilmeisesti aiempinakaan vuosina ole sun synttäreihin panostanut, mutta tänä vuonna sinä uskot, että hän oikeasti leipoo sulle jonkun vegaanisen kakun?? Mä olisin nauranut koko idealle ja pyytänyt tuomaan kaupasta jotain hyvää, niin herkutellaan yhdessä sit illalla.
Vinkki vastaisuuden varalle: opettele tuntemaan miehesi ja suhteuta omat toiveesi sen mukaan, mikä on realistista. Jollei hän ole aiemminkaan ollut mikään kakkuleipuri tai synttäreihin panostaja, niin tuskin hän sellaiseksi yhtäkkiä muuttuu. Ja ensi vuonna toivota hänelle itse hyvää ystävänpäivää ystävänpäivänä ja jospa hän sitten vastaisi vaikka "kiitos samoin". Ja kerro etukäteen, mitä toivot synttäriksi. Ei mitään vaikeasti toteutettavaa, vaan esimerkiksi tietty kirja, kukkakimppu, tms normaalista kaupasta saatavaa, mitä nyt haluaisit.
Eihän miehellä ole mitään väliä kun pirttihirmu justiina on päättänyt miten miehen pitää tehdä ja loukkaantuu verisesti kun mies ei ymmärrä lukea ajatuksia mitä tämä Justiina haluaa
Kummallakin on vastuu ruokailuista joka toinen viikko. Tai joka toinen kuukausi. Hoitaa sen sitten tavallaan.