Mies menee syntymäpäivänänikin sieltä mistä aita on matalin

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni pojan äiti toivoisi aloittajan kaltaisen miniän?

(ja sun ap ei tartte tulla mukavastaamaan, että "pojan äitinä toivon kasvattaneeni poikani huomioimaan miniäni joka -tun kissanristiäisen)

Minä olen kasvattanut poikani niin, että he osaavat ottaa huomioon puolisolleen tärkeät asiat. Huomaavaisuus on kaksisuuntaista.

ei ap

Se on aikuiselle miehelle aikamoinen suoritus jos ryömii ali siitä, mistä aita on matalin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta miksi pidät niin paljon painoarvoa synttäreillä? Jos ei toinen tykkää juhlia synttäreitä niin miksi pitäisi. Olen ollut yhdessä 10v miehen kanssa joka ei juhli synttäreitä, jouluja ei mitään eikä lapsesta asti ole saanut juhlia koska ei kuulunut heidän uskontoonsa. En pidä tätä minään ongelmana. Antaa ihmisten olla sellaisia kuin haluavat, ei synttärit mikään iso tapahtuma ole. Juhli yksinään tai kavereiden kanssa jos mies ei halua. Elämä helpottuu huomattavasti kun ei stressaa turhasta, mies ei kuitenkaan mitään pahaa ole tehnyt.

Mikä mielestäsi on "iso tapahtuma" kun huomaavaisuutta saa odottaa kumppanilta ja miksi?

Häät, hautajaiset, lapsen syntymä, erilaiset tapahtumat mitkä todennäköisesti tapahtuu vain kerran elämässä jne. Synttärit tulevat joka vuosi eivätkä ole yhtään sen eri asia kuin päivää edeltävä tai synttäreiden jälkeinen päivä. Kokoontua ja juhlia voi muutenkin kuin yhden päivän varjolla. 

Sehän olisikin hauskaa, kun juhlia rakastava saisi elämänsä ainoat juhlat vasta omissa hautajaisissaan. Siellä leski kyynelsilmin kertoisi, miten vainaja rakasti juhlia eläissään ja nyt sellaiset sai. Pikkuisen liian myöhään.

Kuka sanoi että tarvitsee juhlimatta olla? jos haluat juhlia synttäreitäsi, juhli. Kavereiden kanssa, lasten kanssa tai yksin. Puoliso ei ole yhtäkuin elämä. Puolison ei tarvitse juhlia synttäreitäsi jos ei halua, eikä sinun hänen jos kumpikaan tai toinen ei halua. Ei ihmekkään että ihmisiä eroaa näinkin paljon mitä nykyään luvut kertovat jos tälläinenkin asia on kauhean suuri ja ongelmallinen vaikka lopulta sekin ongelma on vain omassa päässäsi. 

Jos synttärit on puolisolle tärkeät, niin on silkkaa itsekkyyttä sanoa, että juhli yksinäsi, kun minua ei kiinnosta. Toisen ilahduttamiseen voi käyttää hieman vaivaa. En yhtään ihmettele erolukuja, kun elämän tärkeintä henkilöä kohdellaan kuin vihollista.

Asiat on jo pielessä siinä vaiheessa kun sanot että puolison pitäisi olla elämän tärkein henkilö, tärkeä kyllä, tärkein tuskimpa. Ajatuskin siitä että pystyt laittamaan ihmiset tärkeysjärjestykseen kertoo paljon. 

Asiat pielessä kun puoliso on tärkein ihminen? Mitä porukkaa täällä oikein kirjoittelee:D

Asiat on pielessä jos olettaa että puolisolle sinun pitäisi olla tärkein ihminen jos puoliso on sinulle. En itse ainakaan voi pistää omaa puolisoani mitenkään perheeni yläpuolelle. Minulle kaikki heistä ihmisistä ketä rakastan ovat tasavertaisia, ei mitenkään toisiaan tärkeämpiä tai huonompia. 

Minulle oma puoliso on tärkein, koska vietän vuosikymmeniä elämäni hänen kanssaan jakaen. Lapset ovat rakkaita, mutta suhde heihin muuttuu, kun he muuttavat omilleen. Loukkaannun ja kovasti, jos oma puolisoni sanoisi minulle vanhempiensa olevan yhtä tärkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Näkisin tilanteen niin, että mies ei enää rakasta. Eikä ihmekään, kun lukioihastus onkin osoittautunut kotona vallan riivinraudaksi. Mutta ei vaan uskalla erota, kun on se lapsikin, ja mitä sukulaisetkin sanoo, ja kuinka vihainen se vaimo sitten ollenkaan onkaan. Ja tavallaan tykkääkin vielä, onhan niitä yhteisiä muistoja.

Mies tarvitsee kunnon repäisyn, sivusuhteen joka vie jalat alta ja miehen tästä p-a-s-k-a-liitosta.

Toivotaan, että joku loppu tulee noiden kakaroiden liittoon. Kuulostaa aivan hirveältä parisuhteen repaleelta, lapsen ei ole hyvä kasvaa tuollaisessa ilmapiirissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni pojan äiti toivoisi aloittajan kaltaisen miniän?

(ja sun ap ei tartte tulla mukavastaamaan, että "pojan äitinä toivon kasvattaneeni poikani huomioimaan miniäni joka -tun kissanristiäisen)

Minä olen kasvattanut poikani niin, että he osaavat ottaa huomioon puolisolleen tärkeät asiat. Huomaavaisuus on kaksisuuntaista.

ei ap

Etkä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te nyt vaan olette erilaisia: sinä haluat panostaa ja hän ei samalla tavalla osaa. Hän ottaa rennommin. Hän kuitenkin teki kakun, vaikkakin omalla tyylillään. Älä pilaa koko päivääsi nipottamalla. Miehessä on varmaan monia hyviä puolia, keskity niihin.

Kyllä, olemme erilaisia. Hän on sellainen hetkessä hengaava, joka osti ensimmäisen kalenterinsakin vuosi sitten minun suosituksestani. 

Tästä huolimatta on minusta kohtuutonta luvata asioita, joita ei aio toteuttaa. Tai sitten toteuttaa ne reilusti riman ali. Ihan kuin testataakseen pääseekö pälkähästä tällä minimillä. Sitten kun ei pääsekään alkaa miettiä varasuunnitelmia ja random lahjoja vakuuttaen sen olleen hänen alkuperäinen suunnitelmansa. 

Tämä nyt taisi vain katkaista kamelin selän kun tästä asioiden suunnittelemattomuudesta on puhuttu jo vuoden verran. Jos asia oikeasti olisi ollut hänelle tärkeä hän olisi edes tsekannut niiden kananmuniensa päiväykset edellisenä iltana. Mutta ei, aamulla vaan joku resepti kouraan ja ei muutakun leipomaan rouvalle kakkua.

En tiedä miten saisin häntä osallistettua ylipäätään esimerkiksi arjen suunnitelmiin. Niin että hän oma-aloitteisesti tekisi vaikka viikon ruokalistan tai laittaisi pyykkikoneen päälle huomatessaan pyykkikorin ratkeavan liitoksistaan. Olen testannut sitä vinkkiä että jättäisin itsekin tekemästä näitä askareita ja sillä tiellä ollaan. Kun kysyn miksei hoida ruokalistaa niin vastaa että koska et sinäkään hoida (:D). Siihen kun vastaan että lopetin sen hoitamisen, koska tein sen aina yksin niin ei kuulemma ole totta eikä hän aio osallistua ennenkuin minä osallistun. Eli jonkinlaisessa kierteessä ollaan ja eletään tällä hetkellä melko suunnittelematonta arkea. Jompi kumpi käy kaupassa kun jääkaappi näyttää tyhjältä ja sinne ostetaan milloin mitäkin. Haluaisin palata taas viikkolistoihin, mutta taistelen tätä haluani vastaan, koska joutuisin sen hoitamaan yksin ja mies saisi taas nauttia siitä vastikkeettomasti.

Hei pakko sanoa että vaikutat todella raskaalta kumppanilta. Vaatiiko puolisosi sinulta yhtä paljon? Vaatiiko että joku asia mikä sinulle ei ole tärkeä, olisi sinulle noin tärkeä. Monilla lähtökohta syntymäpäivän tms.täysin tekaistu "ystävänpäivä" on aikuisena aivan turha. Sinulla on tunnetarpeita joista syyllistät miestäsi.

Jos hän ottaa sinut raskaista luonteenpiirteistäsi huolimatta, etkö voisi suoda hälle samaa?

En kestäisi hetkeäkään pikkumainen ihmisen kanssa joka tekisi viikkolistoja. Meillä tekee joka muistaa ja jaksaa. Riitoja ei tule. Vaikka kotityöt jääneet minulle, se ei haittaa. Mieheni joissain muissa sitten parempi. Onnea voi jakaa, ei laittaa toiselle älytöntä taakkaa tuollaisista seikoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta miksi pidät niin paljon painoarvoa synttäreillä? Jos ei toinen tykkää juhlia synttäreitä niin miksi pitäisi. Olen ollut yhdessä 10v miehen kanssa joka ei juhli synttäreitä, jouluja ei mitään eikä lapsesta asti ole saanut juhlia koska ei kuulunut heidän uskontoonsa. En pidä tätä minään ongelmana. Antaa ihmisten olla sellaisia kuin haluavat, ei synttärit mikään iso tapahtuma ole. Juhli yksinään tai kavereiden kanssa jos mies ei halua. Elämä helpottuu huomattavasti kun ei stressaa turhasta, mies ei kuitenkaan mitään pahaa ole tehnyt.

Mikä mielestäsi on "iso tapahtuma" kun huomaavaisuutta saa odottaa kumppanilta ja miksi?

Häät, hautajaiset, lapsen syntymä, erilaiset tapahtumat mitkä todennäköisesti tapahtuu vain kerran elämässä jne. Synttärit tulevat joka vuosi eivätkä ole yhtään sen eri asia kuin päivää edeltävä tai synttäreiden jälkeinen päivä. Kokoontua ja juhlia voi muutenkin kuin yhden päivän varjolla. 

Ei häissä ole mitään erikoista, niitä on ihan turha juhlia. Maistraattiin ja nimi paperiin.

Hautajaiset? Ei niitä edes kaikissa kulttuureissa vietetä, turhaa touhua. Kuollut mikä kuollut.

Lapsen syntymä? No ketä kiinnostaa, kaikki eivät edes tykkää lapsista.

Ihan turhaa juhlia mitään noista, en ymmärrä miksi nuo nyt ovat sinulle noin tärkeitä. eikä sitä puolisoa noilla ainakaan saa häiritä. Eivät aikuiset noista välitä.

Jos synttärit on tärkeät, järjestää ne itselleen!

Jos hautajaiset on tärkeät, järjestää ne itselleen! Jos ristiäiset on tärkeät, vauva saa järkätä itse!

Hassu. Eikö synttärit useimmiten järjestetä itselle?

Jos haluaa oikein luksusta, voi varata pöydän hienosta ravintolasta.

Oma mies täytti pyöreitä vuosia. Hän oli ensin sitä mieltä, että ei juhli, mutta sanoin, jos vaikka pyydetään lapset kylään. Tein miehen lempiruokaa oikein huolella, tällä kertaa kakun tilasin leipomosta, mutta sekin oli miehen lempparitäytteellä. Lahjat sovin yhdessä lasten kanssa ja ne oli miehelle mieleisiä. Mies tykkäsi päivästään tosi paljon, pitää synttärikorttiaan vieläkin esillä. Minulta tuo vaati aikaa, vaivaa ja vähän rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Huvittuneena ja surullisena luen näitä vastauksia. Ei ole ihme että täällä itsetunto-ongelmaisten,  katkeroituneiden ja erolukujen luvatussa maassa ihmisten asenne vaikuttaa olevan, että kenenkään ei tarvitsisi A.) olla huomaavainen ketään muuta kuin itseään kohtaa, edes omaa puolisoaan tai B.) Ap on "itsekäs akka" kun odottaa miehensä haluavan ilahduttaa häntä hänelle tärkeinä päivinä (ystävänpäivä, synttärit). 

Aika ankeaa on parisuhteen tila, jos mennään eteenpäin siten, että ainoastaan itselleen tärkeät asiat otetaan huomioon. Vaikka juuri SINULLE ei synttärit tai muut vuoden juhlat merkitsisi mitään, on aika karua olla huomioimatta niitä ollenkaan, jos ne on tärkeitä KUMPPANILLESI. Eikös parisuhde ole pohjimmiltaan sitä, että halutaan ilahduttaa toista, kukin omalta osaltaan ja jakaa toiselle tärkeitä asioita.

Symppaan Ap sua todella, mulla ja miehellä takana yli 15 vuotta yhteistä elämää, nykyään avioliitossa. Kyllä yhteisen taipaleen tulee olla  arjen vastapainoksi myös  juhlaa, yllätyksiä ja etenkin toisen tarpeiden huomioon ottamista.

Luepa tarkemmin ap:n viestejä, niin selviää, millainen kontrollifriikki on kyseessä.

Vastavuoroisuus näkyy myös siinä, ettei välttämättä tuollaista ihmistä ole kovin kiva miellyttää.

Esim. Ap puhuu, kuinka häntä eniten ärsyttää, että mies lupailee etukäteen asioita. Toisaalta selviää, että ap edellyttää että kaikesta mahdollisesta käydään yhdessä etukäteen suunnitelmat ja keskustellaan yhdessä. Eli hän itse kärttää niitä sopimuksia ja lupauksia.

Lue tuo synttärihieronta -kommentointi. Synttärihieronta kelpaisi huomioinnin osoitukseksi ap:lle siinä tapauksessa, että asiasta oltaisiin sovittu etukäteen?! Wtf?! Todella hankala ihminen on kyseessä.

Miettikää hetki jaksaisitteko katsoa tuollaista ukkoa. Minä en ainakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni pojan äiti toivoisi aloittajan kaltaisen miniän?

(ja sun ap ei tartte tulla mukavastaamaan, että "pojan äitinä toivon kasvattaneeni poikani huomioimaan miniäni joka -tun kissanristiäisen)

Minä olen kasvattanut poikani niin, että he osaavat ottaa huomioon puolisolleen tärkeät asiat. Huomaavaisuus on kaksisuuntaista.

ei ap

Etkä ole.

Aivan, en ole ap, joten ymmärsit ihan oikein. En vaan tajua, miksi tulit sen kertomaan.

Mä lopetin aikapäiviä sitten olettamastakaan että mies jotenkin viitsisi nähdä vaivaa syntymä-tai joululahjojen eteen. Lopetin antamasta pikku vinkkejä mitä olis kiva saada lahjaksi, koska niitä en koskaan saanut. Sensijaan sain aina äkkiä kiireessä Forumin Bodyshopista ostetun lahjapakkauksen, se nyt sattui olemaan kokousmatkan varrella. Ne jäi aina käyttämättä koska inhosin niiden hajua.

Nykyään ostan itse mitä haluan, ei tule pettymyksiä.  Jos mies joskus jotain vaivautuu järjestämään, se on aina hänen "mieltymystensä" mukaan.

Ymmärrän pettymyksesi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittuneena ja surullisena luen näitä vastauksia. Ei ole ihme että täällä itsetunto-ongelmaisten,  katkeroituneiden ja erolukujen luvatussa maassa ihmisten asenne vaikuttaa olevan, että kenenkään ei tarvitsisi A.) olla huomaavainen ketään muuta kuin itseään kohtaa, edes omaa puolisoaan tai B.) Ap on "itsekäs akka" kun odottaa miehensä haluavan ilahduttaa häntä hänelle tärkeinä päivinä (ystävänpäivä, synttärit). 

Aika ankeaa on parisuhteen tila, jos mennään eteenpäin siten, että ainoastaan itselleen tärkeät asiat otetaan huomioon. Vaikka juuri SINULLE ei synttärit tai muut vuoden juhlat merkitsisi mitään, on aika karua olla huomioimatta niitä ollenkaan, jos ne on tärkeitä KUMPPANILLESI. Eikös parisuhde ole pohjimmiltaan sitä, että halutaan ilahduttaa toista, kukin omalta osaltaan ja jakaa toiselle tärkeitä asioita.

Symppaan Ap sua todella, mulla ja miehellä takana yli 15 vuotta yhteistä elämää, nykyään avioliitossa. Kyllä yhteisen taipaleen tulee olla  arjen vastapainoksi myös  juhlaa, yllätyksiä ja etenkin toisen tarpeiden huomioon ottamista.

Luepa tarkemmin ap:n viestejä, niin selviää, millainen kontrollifriikki on kyseessä.

Vastavuoroisuus näkyy myös siinä, ettei välttämättä tuollaista ihmistä ole kovin kiva miellyttää.

Esim. Ap puhuu, kuinka häntä eniten ärsyttää, että mies lupailee etukäteen asioita. Toisaalta selviää, että ap edellyttää että kaikesta mahdollisesta käydään yhdessä etukäteen suunnitelmat ja keskustellaan yhdessä. Eli hän itse kärttää niitä sopimuksia ja lupauksia.

Lue tuo synttärihieronta -kommentointi. Synttärihieronta kelpaisi huomioinnin osoitukseksi ap:lle siinä tapauksessa, että asiasta oltaisiin sovittu etukäteen?! Wtf?! Todella hankala ihminen on kyseessä.

Miettikää hetki jaksaisitteko katsoa tuollaista ukkoa. Minä en ainakaan.

Ja tuolla lopulla tarkoitin siis sitä, et jos ap olis mies, niin kukaan nainen ei jaksais tuollaista passata ja palvella. Ap on todella rasittava ja vaativa.

Vierailija kirjoitti:

Aivan lapsellista touhua. Kiukutellaan siitä kuka tekee minkä se nyt oli tuolla ketjun alkupäässä... ostoslistan vai työsuunnitelman vai mikä se nyt oli... toinen ei tee kun ei toinenkaan tee, eikä aloittaja tee, kun sitten mies saisi etua siitä!

Siinäpä rakastava parisuhde? Kuulostaa kahden ipanan tappelulta. Sisarusriitelyltä. Ja tähän pentulaumaan on vielä pitänyt vääntää muksu! Sääliksi käy häntä, ei yhtään aikuista vanhempaa.

AP täällä taas hei.

Olisiko tähän joku hyvä ehdotus miten jakaa esim. ruokalistasuunnittelut yms viikon pakolliset kotityöt niin että toinenkin osallistuisi? Kun ei mies osallistu oma-aloitteisesti jos minä teen kaiken, muttei myöskään hoida omaa osaansa vaikka olisi sen ottanut kontolleen. Myös itsenäisesti asian tekemisen tarpeen huomaaminen ja toimeen tarttuminen ei toimi. Toisin sanoen jos minä en tee ruokalistaa niin sellaista ei ole. Arjesta tulee haastavampaa kun pitää erikseen joka päivä miettiä että mitä sitä kokkailisi ja mitähän kaapissa nyt tällä kertaa on jos mies on käynyt kaupassa enkä minä. Minusta ei ole reilua, että ottaisin yksin koko ruokalistansuunnittelun vastuulleni ja mies osallistuu silloin kun tahtoo. Samalla hänen ei tarvitsisi miettiä kauppareissuja yms eli elämänsä helpottuu. Ei ainoa ratkaisu voi olla se, että minä tartun toimeen ja toinen siipeilee siinä viettäen mukavan leppoista elämää.

Ja viikon ruokalista nyt oli vain esimerkki. Siihen voisi laittaa tilalle minkä tahansa kotityön yms.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huhhuijaa, että jos ei mies leivo juuri oikeanlaista kakkua ja tarjoile sitä sänkyyn, niin narsisti ja kelvoton on. Ja leivokset + kampaamolahjakortti on huono lahja? Pliis sanokaa, että tässä ketjussa ei kukaan ole tosissaan.

Tuota 4cm korkeaa kuivakkaa ympyrää ei voine sanoa kakuksi. Hän on aiemmin leiponut kakkuakin menestyksekkäästi. Hän myös lupasi leipovansa juuri tällaisen kakun ja teimme lapsen kanssa siihen eilen valmiiksi suklaakoristeetkin odottamaan. 

Kampaamolahjakortti on hyvä lahja sellaiselle ihmiselle, joka tykkää siellä käydä. Itse pidän hiuksia usein kiinni enkä juuri pidä kampaamoista. Minulla on myös aiemmin vanhentunut äitienpäivän kampaamolahjakortti, johon pyysin lisäaikaa ja lopulta mies kävi leikkauttamassa hiuksensa ja osti jotain shampoota sillä. Tähän peilaten uuden kampaamolahjakortin ostaminen ei ole kovin fiksu veto varsinkaan kun en ole sellaista pyytänyt. Sama kuin ostaisin miehelle lahjaksi jonkun rintakarvojen vahaus -lahjakortin ja ihmettelisin miksei kelpaa.

Kai meillä on sitten pienet ongelmat jonkun mielestä, mutta ei tämä tällainen ole mielestäni toimivaa parisuhdetta. 

Kyllä sinä olet itsekäs p....

Ei sulle kelpais kuitenkaan koskaan mikään.

Kyllä minulle kelpaisi se luvattu kakku ja edullinen toivelahjani, josta olen puhunut viimeiset puoli vuotta. Toivelahjan olen nyt saamassa  suunnitellusti jälkikäteen, missä ei ole yhtään mitään järkeä kun sen olisi voinut hankkia valmiiksi ilman mitään draamaa. Koko episodin olisi voinut välttää sillä ettei sooloile mitään ihmeellistä. 

-AP

Two way street...

Tekeekö mieli miellyttää tuollaista ihmistä sitten? Aina naama norsun peellä. Ei kannata.

Paitsi jos on omalla toiminnallaan saanut sen ihmisen huonolle tuulelle ja sitten syyttää häntä miksei kelpaa? Myrkyllinen kehähän tällaisestä syntyy enkä sen vuoksi haluaisi esimerkiksi miehelle tehdä samanlaista temppua hänen synttäreinään. Toisaalta se voisi saada hänet ehkä heräämään jos lupaan ensin hänelle kaikkea toiveiden mukaista ja sitten teen kaiken ihan vasemmalla kädellä ja toivelahjan vaihdan johonkin hänelle tarpeettomaan. Eikös vaikuta ilkeältä suunnitella tuollaista? Silti tällainen ilkeily on jonkun mielestä ihan oikeutettua kun se kohdistui tänään minuun.

-AP

Siis et mitenkään voi kuvitella hoitavasi asiaa aikuismaisesti?

Esimerkiksi niin, että otat rauhallisesti asian puheeksi miehen kanssa:

"Olen pahoillani että kiukuttelin aiemmin päivällä. Olin odottanut kovasti, että panostat syntymäpäivääni, ja olin sitten pettynyt, siksi kiukuttelin. Mutta kun nyt huomaan, että merkkipäiviin panostaminen on sinulle hankalaa, niin mitä ajattelet, olisiko meidän aika kokonaan luopua näistä synttärijuhlista aikuisten kesken?"

No, ehkä se on vaikeaa kun on kiukkuinen itsekin. Mitä jos kävelisit jonnekin kauppaan ja ostaisit itse itsellesi mieleisen lahjan?  

Onko miehen mielen päällä ehkä nyt jotain ihan muuta? Onko teillä kaikki hyvin? Onko stressiä rahasta, töistä, talosta? Entä sinä itse? Käytkö töissä vai onko sinulla liikaa aikaa vain odotella syntymäpäiviäsi ja lapsesi syntymäpäiviä?

Ongelmahan ei ollut ap:n odotukset, vaan se, että mies petti lupauksensa. Oikea keskustelu alkaisi siis siten, että ap sanoisi olleensa kiukkuinen, koska mies petti lupauksensa (taas). Sopu tietenkin syntyy helpommin ehdottamallasi tavalla, jossa ap pyytää anteeksi omaa käytöstään eikä vastaisuudessa odota mieheltä yhtään mitään .

No mut tämä mieshän pelkää tätä vaimoaan. Lupailee hädissään ettei toinen vaan suuttuisi.

Joo, ei ole fiksua toimia näin. Mutta kysymys kuuluu myös, millainen tämä vaimo oikein on arjessa yleensä? Tunnustanutkin, että on pettynyt valintaansa, on siis helppo uskoa, että tämä ei suinkaan ole nyt ainoa asia jonka mies "tekee väärin".

Mietin myös, onko nainen tosiaan jäänyt kotiin eikä siis ole työelämässä. Voihan olla, että työssäkäyvällä puolisolla on aika lailla muuta ajateltavaa kuin syntymäpäivät, kun  ne synttärijuhlat tosiaan taas on tällä vaimolle jotenkin elämää suurempia asioita. 

Jos mies on luotettava talousasioissa, raha-asioissa, isoissa päätöksissä, niin minusta koko mokoma synttärivouhotuksen missaaminen saisi kuittaantua ihan naurulla. (ehkä tosiaan alitajuisesti halusikin epäonnistua vaimolle tärkeän kakun tekemisessä, kun joutuu leipomaan ihan riittävästi muutenkin, sanoihan aloittajakin että muuten mies osaa leipoa oikein hyvin.)

Ai mies pelkää vaimoaan niin paljon, että lupailee hädissään kaikkea, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että ostaisi mieleisen lahjan tai leipoisi mieleisen kakun?

Kyllä. Narsistin uhri  menettää toimintakykynsä, ei luota enää itseensä, yrittää miellyttää narsistia mutta mikään ei onnistu. 

Luulisin, että mies olisi varsin toimintakykyinen ja hallitsisi elämäänsäkin paremmin jos olisi parisuhteessa jonkun rakastavamman ja vähemmän vaativan ihmisen kanssa. Tämä prinsessa tekisi varmasti hyvin päästäessään sammakkonsa takaisin uimaan ja etsimään sitä toista sammakkoa, joka ymmärtää erehtyväistä toista, eikä säti ja saa hepuleita turhasta. Lukion suosikkityttö sai lukion kivannäköisen pojan mutta pahus, se ei sitten ollutkaan se kaikessa alati ihana. Noi lukioparisuhteet sisältää paljon infantiileja odotuksia, kun siirrytään suoraan äidin ja isin helmoista parisuhteeseen. Mutta kun se toinen ei ole sun äiti. Eikä sun iskä.

Niin, no eihän tämä aloittaja voi "päästää sammakkoaan uimaan", kun joku muu prinsessa voisi sen löytää ja siitä kuoriutuisikin sille toiselle naiselle varsinainen unelmaprinssi. Olisi se ikävää kun olis kouluttanut miehen ihan vieraalle naiselle.

Mies ei itse halua erota vaan hän on perustyytyväinen elämäänsä. Parisuhteessa voisi kuulemma mennä paremminkin, mutta ei halua keskustellakaan erosta. Olen joskus sanonut, että hänelle voisi paremmin sopia vähemmän pedantti kumppani. Siihen totesi, että ei kiitos mitähän sellaisesta elämästä sitten tulisi.

Se kirjoitti:

Olen aikuinen enkä enää välitä syntymäpäivästäni.

Tyypillinen suomalaisen vastaus! Ei ihme että meitä masentaa, töissä vituttaa, arki puuduttaa kun arjessa ei haluta muka mitään extraa koskaan ikinä, ei edes että puoliso ostaisi kukkia lahjaksi.

Mun mies ei muista mitenkään syntymäpäivääni, ei hääpäivää, jostain ystävänpäivästä puhumattakaan. Jos esim hääpäivän illalla onnittelen häntä, vastaus on 'Ai se oli nyt'. Ai että kun inhoan tuota omahyväistä vetelystä. Nyt olen onneksi tajunnut, että seksiä mun ei tarvi oksun maku suussa todellakaan antaa mistään velvollisuuden tunteesta. Ostakoon rahalla (pieni ukko, naiset ei häneen vapaaehtoisesti haksahda).

Normaali mies. Kun nainen miettii mitähän tässä on nyt takana ja tekee monimutkaisia teorioita päässään, mies miettii että jaahas koskahan menisin vessaan ja taidanpas juoda lasin vettä. Ei näillä janttereilla yleensä ole päässä kuin nykyhetki, korkeintaan  miettii että mitähän se eukko taas riehuu.Näin se nyt vaan on. Naiset ja miehet on toisinaan aika erilaisia. SIksihän nykynainen pääsääntöisesti valitsee elää yksin, niin on paljon helpompaa kuin vetää  jotain mölliä perässään. t. nainen 65v

Vierailija kirjoitti:

Näkisin tilanteen niin, että mies ei enää rakasta. Eikä ihmekään, kun lukioihastus onkin osoittautunut kotona vallan riivinraudaksi. Mutta ei vaan uskalla erota, kun on se lapsikin, ja mitä sukulaisetkin sanoo, ja kuinka vihainen se vaimo sitten ollenkaan onkaan. Ja tavallaan tykkääkin vielä, onhan niitä yhteisiä muistoja.

Mies tarvitsee kunnon repäisyn, sivusuhteen joka vie jalat alta ja miehen tästä p-a-s-k-a-liitosta.

Voihan tämäkin olla totta, mutta miksei sanoisi sitä ääneen? Itse olen samoja asioita pohtinut, mutta mies on eri mieltä. Hän ei halua erota vaan hänen mielestään parisuhde on ihan ok vaikka tarvitseekin pientä fiksausta. Siihen se sitten jääkin eli ei ainakaan tahollaan ole tekemässä mitään konkreettista (tai siltä se puheistaan huolimatta näyttää).

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt oli kyllä paljon nähty vaivaa näin huonoon trolliin. T:mastertrolli

Tarkoitatko että tilanne oli niin huonosti hoidettu ettei voi olla totta? Koska tämä ei ollut trolli vaan ensimmäistä kertaa kirjoitin palstalle kun halusin näkökulmia asiaan. 

Ajattele toisinpäin... Ukkosi sentään yritti.... Ei varmaankaan ole leipuri tms.

Vierailija kirjoitti:

Normaali mies. Kun nainen miettii mitähän tässä on nyt takana ja tekee monimutkaisia teorioita päässään, mies miettii että jaahas koskahan menisin vessaan ja taidanpas juoda lasin vettä. Ei näillä janttereilla yleensä ole päässä kuin nykyhetki, korkeintaan  miettii että mitähän se eukko taas riehuu.Näin se nyt vaan on. Naiset ja miehet on toisinaan aika erilaisia. SIksihän nykynainen pääsääntöisesti valitsee elää yksin, niin on paljon helpompaa kuin vetää  jotain mölliä perässään. t. nainen 65v

Äh, masentava vastaus, mutta kaipa tuossa on jotain perää kun miehen selityksiäkin kuuntelee. Tuollainen möllöttäminen ei mielestäni kuulu parisuhteeseen vaan pikemminkin korkeintaan kämppiselämään.

Ärsyttää kun kaikki pitää tehdä syntymäpäivänäänkin itse. Poikkesin lenkillä hakemaan uuden suklaan ja pian tulee kakkupohja uunista. Toivelahjanikin tilasin nyt itse. Se on harrastusväline enkä halua joka kerta sitä käyttäessäni muistella tätä farssia. Mies palauttakoon itse tilaamansa samanlaisen tai tehköön sillä mitä tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Se on aikuiselle miehelle aikamoinen suoritus jos ryömii ali siitä, mistä aita on matalin.

Jep. Parempi valita sellainen kohta, jossa ei ole aitaa ollenkaan.