Lue keskustelun säännöt.
Mies menee syntymäpäivänänikin sieltä mistä aita on matalin
19.02.2022 |
Odotin ystävänpäivänä "hyvää ystävänpäivää"-lausahdusta, muttei sitä tullut koko päivänä. Illalla ihmetellessäni mies totesi, että turha se on ystävänpäivään panostaa kun sinullahan on lauantaina jo syntymäpäivä. Siihen aikoi sitten kuulemma panostaa, odotahan vain! Viikolla kysyi kakkutoivetta ja kerroin toivovani vegaanista suklaatäytekakkua suklaakuorrutuksella. Ei ole ongelma, hän kyllä leipoo.
Eilen kävin itse hakemassa valmiiksi suklaat kuorrutukseen ja illalla tehtiin lapsen kanssa valkosuklaasta koristekuviot valmiiksi. Kerroin miehelle moneen kertaan, että tämä levy on sitten siihen kuorrutukseen. Etsin varmuuden vuoksi myös hyväksi kommentoidun kakkupohjan reseptin ja kerroin mistä löytyy. Se oli hyvin simppeli ja ainekset löytyvät kaapista.
Tänään syntymäpäiväaamuna en saanut aamupalaa enkä kahvia sänkyyn eikä kyllä pöytäänkään. Lahjakin loisti poissaolollaan eikä lapsen kanssa oltu askarreltu korttia. Kaupan euron korttikin olisi kelvannut, mutta ei.
Sitten hän tarttui toimeen ja alkoi leipoa kakkua. Huikkasi että ei kai haittaa että joutuu käyttämään päiväysvanhoja munia (monta kk) kun ei hän ollut etukäteen tarkistanut ovatko ne hyviä. Kakkupohja meni uuniin kun huomasin pöydällä kuorrutukseen ostetun viimeisen suklaalevyn kääreet. Hän oli sitten ottanut ensimmäisen googlesta vastaan tulleen epämääräisen reseptin ja käyttänyt kuorrutelevyn taikinaan. Hän tietää suhtautumiseni eläinkunnan tuotteisiin ja sekin oli nyt työn touhussa päässyt unohtumaan. Uunista tuli ulos ohut koppura. Täytettä kakun väliin ei ole, koska hänen kakkupohjansa reseptissä ei ole täytteeseen ohjetta ja näytti vielä ettei reseptin kuvassakaan ole täytettä. Kuorrutesuklaa on käytetty taikinaan joten kakun päälle ei ole mitään.
Tämän jälkeen hän ihmetteli miksi minua itkettää. Kaippa tämä on sitten hänen tapansa "panostaa asiaan" mitä lupaili. Viime vuonna sain lahjaksi läppärini tyhjäyksen ja ohjelmiston päivittämisen. Sitä hän ei saanut vuoden aikana aikaiseksi, joten hoidin asian viime viikolla itse.
Nyt hän lähti kauppaan. Aikoo ilmeisesti ostaa kortin ja jotain tarjottavaa. Sen jälkeen todennäköisesti ihmettelee miksei mieliala ole katossa vaikka näin hienoja herkkuja toi.
Onko nyt ihan kohtuutonta odottaa aikuisen miehen suunnittelevan edes lupaamansa kakun toteutuksen? Miettiä asia läpi ja katsoa, että homman on mahdollista ylipäätään onnistua?? Ärsyttää, että menin uskomaan hänen lupaukseensa panostuksesta enkä sen vuoksi itse suunnitellut viikonloppua sen kummemmin.
Harmittaisiko teitä tällainen vai olisiko ihan ok? :(
Kommentit (235)
Vierailija kirjoitti:
No yritti sentään leipoa kakun, kiva ele vaikkei lopputulos olisikaan maistuva.
Minusta typerää jeesustelua muilta kommentoijilta, että MITÄÄN ei saisi toivoa syntymäpäivänä. Että vain lapset saa juhlia syntymäpäiviä.
Meidän suvussa ja myös parisuhteessani on aina juhlittu syntymäpäiviä, aikuistenkin. Joka vuosi onnitellaan ja muistetaan toisiamme jotenkin. Ei se vaadi spektaakkelia, ihan vain jonkun ystävällisen eleen toiselta. Esim. pieni lahja (ei todellakaan tarvitse olla kallis), toiselle kokkaaminen ja jälkien siivous, hartiahieronta, kakkukahvit... Mikä tahansa pieni erityiskohtelu, joka saa toiselle hyvän mielen.
Jos mies ei itse välitä juhlia omaa syntymäpäiväänsä mitenkään, niin miksei voi vaimon mieliksi KERRAN VUODESSA tehdä jotain erityisen mukavaa toiselle? Onko se tosiaan liikaa vaadittu?
Mutta vaikuttaako ap ihmiseltä, joka olisi esim. tyytyväinen kokkaukseen ja hierontaan? Eiköhän nekin olisi vaan miehen yritystä päästä helpommalla...
Kuinka mukavaa ja miellyttävää on tuollaista diivaa muistaa? Koskaan ei tiedä mistä se seuraavaksi valittaa. Miettikää omalle kohdalle jaksaisitteko yrittää enää mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksi pidät niin paljon painoarvoa synttäreillä? Jos ei toinen tykkää juhlia synttäreitä niin miksi pitäisi. Olen ollut yhdessä 10v miehen kanssa joka ei juhli synttäreitä, jouluja ei mitään eikä lapsesta asti ole saanut juhlia koska ei kuulunut heidän uskontoonsa. En pidä tätä minään ongelmana. Antaa ihmisten olla sellaisia kuin haluavat, ei synttärit mikään iso tapahtuma ole. Juhli yksinään tai kavereiden kanssa jos mies ei halua. Elämä helpottuu huomattavasti kun ei stressaa turhasta, mies ei kuitenkaan mitään pahaa ole tehnyt.
Mikä mielestäsi on "iso tapahtuma" kun huomaavaisuutta saa odottaa kumppanilta ja miksi?
Häät, hautajaiset, lapsen syntymä, erilaiset tapahtumat mitkä todennäköisesti tapahtuu vain kerran elämässä jne. Synttärit tulevat joka vuosi eivätkä ole yhtään sen eri asia kuin päivää edeltävä tai synttäreiden jälkeinen päivä. Kokoontua ja juhlia voi muutenkin kuin yhden päivän varjolla.
Sehän olisikin hauskaa, kun juhlia rakastava saisi elämänsä ainoat juhlat vasta omissa hautajaisissaan. Siellä leski kyynelsilmin kertoisi, miten vainaja rakasti juhlia eläissään ja nyt sellaiset sai. Pikkuisen liian myöhään.
Kuka sanoi että tarvitsee juhlimatta olla? jos haluat juhlia synttäreitäsi, juhli. Kavereiden kanssa, lasten kanssa tai yksin. Puoliso ei ole yhtäkuin elämä. Puolison ei tarvitse juhlia synttäreitäsi jos ei halua, eikä sinun hänen jos kumpikaan tai toinen ei halua. Ei ihmekkään että ihmisiä eroaa näinkin paljon mitä nykyään luvut kertovat jos tälläinenkin asia on kauhean suuri ja ongelmallinen vaikka lopulta sekin ongelma on vain omassa päässäsi.
Pitäisi varmaan käyttää sitä AP tunnusta viestin lopussa, että erottaisi minun viestini. Alan käyttämään sitä tästä lähtien.
Ongelma oli tässä enemmänkin se, että mies tiesi asian olevan minulle tärkeä, lupaili ihanan synttäripäivän kakulla yms yms. Ja sitten kun päivä koitti hän petti lupauksensa. Jos hän ei olisi lupaillut mitään niin olisin itse hoitanut asian alta pois. Hoidin varmuuden vuoksi sen reseptinkin hänelle ja suklaat ja tehtiin lapsen kanssa koristeetkin. Olisi se kakkupohjakin pitänyt itse leipoa pois alta :(
Se on surullista, koska parisuhteessa toisen sanaan pitäisi voida luottaa. Ja silti mies kokee ettei hän ole tehnyt mitään väärää. Moni on ollut täällä samaa mieltä hänen kanssaan, joten kävin vielä päässäni tapahtumat läpi yrittäen ymmärtää mitä hän on toiminnallaan hakenut, mutta en keksi mitään järkevää.
-AP
Hän on leiponut ja yrittänyt. Sitä hän on hakenut.
Sinä vaan haluat draamailla. Mitä sinä toiminnallasi haet. Haluat kiusata?
Tiedän miehestäni, että tuo ei ole yrittämistä. Ja ne kananmunat kruunasivat kaiken.
Halusin vain näkökulmia että miten itse toimisitte. Itse en koe ylireagoineeni, koska minullakin on oikeus pahastua eikä vain hyväksyä kaikkea kynnysmattona. Jos nyt jotain jäi tästä käteen niin se, etten tule vastaisuudessa panostamaan miehen juhliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksi pidät niin paljon painoarvoa synttäreillä? Jos ei toinen tykkää juhlia synttäreitä niin miksi pitäisi. Olen ollut yhdessä 10v miehen kanssa joka ei juhli synttäreitä, jouluja ei mitään eikä lapsesta asti ole saanut juhlia koska ei kuulunut heidän uskontoonsa. En pidä tätä minään ongelmana. Antaa ihmisten olla sellaisia kuin haluavat, ei synttärit mikään iso tapahtuma ole. Juhli yksinään tai kavereiden kanssa jos mies ei halua. Elämä helpottuu huomattavasti kun ei stressaa turhasta, mies ei kuitenkaan mitään pahaa ole tehnyt.
Mikä mielestäsi on "iso tapahtuma" kun huomaavaisuutta saa odottaa kumppanilta ja miksi?
Häät, hautajaiset, lapsen syntymä, erilaiset tapahtumat mitkä todennäköisesti tapahtuu vain kerran elämässä jne. Synttärit tulevat joka vuosi eivätkä ole yhtään sen eri asia kuin päivää edeltävä tai synttäreiden jälkeinen päivä. Kokoontua ja juhlia voi muutenkin kuin yhden päivän varjolla.
Sehän olisikin hauskaa, kun juhlia rakastava saisi elämänsä ainoat juhlat vasta omissa hautajaisissaan. Siellä leski kyynelsilmin kertoisi, miten vainaja rakasti juhlia eläissään ja nyt sellaiset sai. Pikkuisen liian myöhään.
Kuka sanoi että tarvitsee juhlimatta olla? jos haluat juhlia synttäreitäsi, juhli. Kavereiden kanssa, lasten kanssa tai yksin. Puoliso ei ole yhtäkuin elämä. Puolison ei tarvitse juhlia synttäreitäsi jos ei halua, eikä sinun hänen jos kumpikaan tai toinen ei halua. Ei ihmekkään että ihmisiä eroaa näinkin paljon mitä nykyään luvut kertovat jos tälläinenkin asia on kauhean suuri ja ongelmallinen vaikka lopulta sekin ongelma on vain omassa päässäsi.
Jos synttärit on puolisolle tärkeät, niin on silkkaa itsekkyyttä sanoa, että juhli yksinäsi, kun minua ei kiinnosta. Toisen ilahduttamiseen voi käyttää hieman vaivaa. En yhtään ihmettele erolukuja, kun elämän tärkeintä henkilöä kohdellaan kuin vihollista.
Asiat on jo pielessä siinä vaiheessa kun sanot että puolison pitäisi olla elämän tärkein henkilö, tärkeä kyllä, tärkein tuskimpa. Ajatuskin siitä että pystyt laittamaan ihmiset tärkeysjärjestykseen kertoo paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen tahtoo aina, että mies muuttuu, ja sitten kun mies viimein muuttuu sellaiseksi kun nainen haluaa, hän tulee jätetyksi syystä että "et ole enää se sama mies johon rakastuin".
Mies on selittäjä, lupailija ja veuhtoja, ei se siitä muutu. Jos et hyväksy, niin ero, mutta jos rakastat niin hyväksyt.
Mies ei ole enää se sama mies johon rakastuin ja hyvä niin. Suhteemme alkoi lukiossa ja valitettavasti opiskeluajoista muistan suunnitelmallisiakin miehiä olevan olemassa. Tämä synttäripäivä nyt vain kirpaisi kaiken muun päälle.
-AP
Onneks sä olet säilynyt tosi ihanana unelmien kumppaninen!
Menepä sinne lenkille jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kans mies, joka pitkän yhdessäolonkaan jälkeen ei tiedä/välitä/ymmärrä mistä tykkään ja mistä en. Tyyliin ostaa joka joulu uuden kaulahuivin, vaikka en käytä kaulahuiveja koskaan, ja olen siitä sanonutkin, mutta mies kuittaa "no ei hän muistanut". Sänkyhommissa sama juttu, mun toivomat asiat unohdetaan nopeasti.
Surullinen juttu. Ei ole muistista kiinni nuo vaan silkasta välinpitämättömyydestä. Itse löysin tänä jouluna kuusen alta tossut - jotka itse bongasin nettikaupasta ja pyysin tilaamaan. Lisäksi ostin ja paketoin itselleni oloasun, ettei lapsi ihmettele miksi äidille on vain yksi lahja. Lapsen kanssa kyllä etsittiin ja paketoitiin miehelle lahjoja. Juuri tuollaiset pikkujutut mua tässä suhteessa harmittaa. Se ettei edes viitsitä oma-aloitteisesti etsiä toiselle joululahjaa ja paketoida sitä lapsen kanssa. Innoissaan mies kuitenkin aina omiaan availee.
Meillä tulee tänä vuonna 10 vuotta täyteen ja mies on kertonut järjestävänsä silloin jotain kivaa. Odotukset eivät ole korkealla ja tällaisten sattumusten jälkeen tekisi mieli jopa kostaa. Taidan ainakin seuraavat synttärinsä jättää huomiotta tai antaa lahjaksi tuon saamani lahjakortin.
Muuta jo asennettasi! Olet kuin lapsi.
Ajattelit kostaa jo etukäteen 10v hääpäivän pilaamisen.
Voisiko sen hoitaa rakentavasti. Ehdotat jotain, vaikka pientä matkaa. Tilaatte yhdessä ja menette iloisina?
Vai onko se kiukuttelu mukavampaa?
Entä ne synttärit? Mies on koko päivän hoitanut sinun syntymäpäivääsi, mutta mikään ei kelpaa. Sinulla on huonot käytöstavat!
Kylläpä naisia koulutetaan täällä kynnysmatoiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksi pidät niin paljon painoarvoa synttäreillä? Jos ei toinen tykkää juhlia synttäreitä niin miksi pitäisi. Olen ollut yhdessä 10v miehen kanssa joka ei juhli synttäreitä, jouluja ei mitään eikä lapsesta asti ole saanut juhlia koska ei kuulunut heidän uskontoonsa. En pidä tätä minään ongelmana. Antaa ihmisten olla sellaisia kuin haluavat, ei synttärit mikään iso tapahtuma ole. Juhli yksinään tai kavereiden kanssa jos mies ei halua. Elämä helpottuu huomattavasti kun ei stressaa turhasta, mies ei kuitenkaan mitään pahaa ole tehnyt.
Mikä mielestäsi on "iso tapahtuma" kun huomaavaisuutta saa odottaa kumppanilta ja miksi?
Häät, hautajaiset, lapsen syntymä, erilaiset tapahtumat mitkä todennäköisesti tapahtuu vain kerran elämässä jne. Synttärit tulevat joka vuosi eivätkä ole yhtään sen eri asia kuin päivää edeltävä tai synttäreiden jälkeinen päivä. Kokoontua ja juhlia voi muutenkin kuin yhden päivän varjolla.
Sehän olisikin hauskaa, kun juhlia rakastava saisi elämänsä ainoat juhlat vasta omissa hautajaisissaan. Siellä leski kyynelsilmin kertoisi, miten vainaja rakasti juhlia eläissään ja nyt sellaiset sai. Pikkuisen liian myöhään.
Kuka sanoi että tarvitsee juhlimatta olla? jos haluat juhlia synttäreitäsi, juhli. Kavereiden kanssa, lasten kanssa tai yksin. Puoliso ei ole yhtäkuin elämä. Puolison ei tarvitse juhlia synttäreitäsi jos ei halua, eikä sinun hänen jos kumpikaan tai toinen ei halua. Ei ihmekkään että ihmisiä eroaa näinkin paljon mitä nykyään luvut kertovat jos tälläinenkin asia on kauhean suuri ja ongelmallinen vaikka lopulta sekin ongelma on vain omassa päässäsi.
Pitäisi varmaan käyttää sitä AP tunnusta viestin lopussa, että erottaisi minun viestini. Alan käyttämään sitä tästä lähtien.
Ongelma oli tässä enemmänkin se, että mies tiesi asian olevan minulle tärkeä, lupaili ihanan synttäripäivän kakulla yms yms. Ja sitten kun päivä koitti hän petti lupauksensa. Jos hän ei olisi lupaillut mitään niin olisin itse hoitanut asian alta pois. Hoidin varmuuden vuoksi sen reseptinkin hänelle ja suklaat ja tehtiin lapsen kanssa koristeetkin. Olisi se kakkupohjakin pitänyt itse leipoa pois alta :(
Se on surullista, koska parisuhteessa toisen sanaan pitäisi voida luottaa. Ja silti mies kokee ettei hän ole tehnyt mitään väärää. Moni on ollut täällä samaa mieltä hänen kanssaan, joten kävin vielä päässäni tapahtumat läpi yrittäen ymmärtää mitä hän on toiminnallaan hakenut, mutta en keksi mitään järkevää.
-AP
Hän on leiponut ja yrittänyt. Sitä hän on hakenut.
Sinä vaan haluat draamailla. Mitä sinä toiminnallasi haet. Haluat kiusata?
Tiedän miehestäni, että tuo ei ole yrittämistä. Ja ne kananmunat kruunasivat kaiken.
Halusin vain näkökulmia että miten itse toimisitte. Itse en koe ylireagoineeni, koska minullakin on oikeus pahastua eikä vain hyväksyä kaikkea kynnysmattona. Jos nyt jotain jäi tästä käteen niin se, etten tule vastaisuudessa panostamaan miehen juhliin.
Et sinä halua mitään muuta kuin tämän: Olet oikeassa. Tässä ja muissakin asioissa. Aina. Sulla on oikeus kiukutella ja mies on paska.
Ole hyvä. Tuliko parempi mieli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yritti sentään leipoa kakun, kiva ele vaikkei lopputulos olisikaan maistuva.
Minusta typerää jeesustelua muilta kommentoijilta, että MITÄÄN ei saisi toivoa syntymäpäivänä. Että vain lapset saa juhlia syntymäpäiviä.
Meidän suvussa ja myös parisuhteessani on aina juhlittu syntymäpäiviä, aikuistenkin. Joka vuosi onnitellaan ja muistetaan toisiamme jotenkin. Ei se vaadi spektaakkelia, ihan vain jonkun ystävällisen eleen toiselta. Esim. pieni lahja (ei todellakaan tarvitse olla kallis), toiselle kokkaaminen ja jälkien siivous, hartiahieronta, kakkukahvit... Mikä tahansa pieni erityiskohtelu, joka saa toiselle hyvän mielen.
Jos mies ei itse välitä juhlia omaa syntymäpäiväänsä mitenkään, niin miksei voi vaimon mieliksi KERRAN VUODESSA tehdä jotain erityisen mukavaa toiselle? Onko se tosiaan liikaa vaadittu?
Mutta vaikuttaako ap ihmiseltä, joka olisi esim. tyytyväinen kokkaukseen ja hierontaan? Eiköhän nekin olisi vaan miehen yritystä päästä helpommalla...
Kuinka mukavaa ja miellyttävää on tuollaista diivaa muistaa? Koskaan ei tiedä mistä se seuraavaksi valittaa. Miettikää omalle kohdalle jaksaisitteko yrittää enää mitään.
Jos oltaisiin sovittu, että kokkausta ja hierontaa niin totta kai olisin tyytyväinen.
Pidän siitä, että asiat mietitään etukäteen ja kaikki tietävät mitä esim. alkavalla viikolla odottaa. Jos jotain on sovittu niin se sopimus pitää ellei sitä erikseen muuteta. Olen luullut, että tämä on ihan perusasia kaikissa perheissä ja minun mieheni nyt vaan on tuollainen että muuntelee yhteisiä suunnitelmia itsekseen kertomatta siitä minulle. Minusta parisuhteeseen nimenomaan kuuluu yhdessä sopiminen ja yhdessä tekeminen. Ei se, että luvataan yhtä, tehdään toista, valehdellaan keksien peitesuunnitelma ja sitten suututaan kun ei toiselle kelpaakaan.
Kääntelin tai vääntelin tätä asiaa miten päin tahansa en vieläkään ymmärrä miksi mieheni käyttäytyi miten käyttäytyi eikä hän itsekään näytä sitä ymmärtävän. Toivottavasti saan kävelyllä vähän relattua.
-AP
Ihmiset ovat selkeästi aivan raivoissaan, kun joku haluaa elämäänsä jotain muuta kuin harmaata arkea. Kirjoittajat todistelevat kilpaa, miten heille ei mikään merkitse mitään, he eivät odota mitään eikä mikään ole heille tärkeää. Tympeitä ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuijaa, että jos ei mies leivo juuri oikeanlaista kakkua ja tarjoile sitä sänkyyn, niin narsisti ja kelvoton on. Ja leivokset + kampaamolahjakortti on huono lahja? Pliis sanokaa, että tässä ketjussa ei kukaan ole tosissaan.
Tuota 4cm korkeaa kuivakkaa ympyrää ei voine sanoa kakuksi. Hän on aiemmin leiponut kakkuakin menestyksekkäästi. Hän myös lupasi leipovansa juuri tällaisen kakun ja teimme lapsen kanssa siihen eilen valmiiksi suklaakoristeetkin odottamaan.
Kampaamolahjakortti on hyvä lahja sellaiselle ihmiselle, joka tykkää siellä käydä. Itse pidän hiuksia usein kiinni enkä juuri pidä kampaamoista. Minulla on myös aiemmin vanhentunut äitienpäivän kampaamolahjakortti, johon pyysin lisäaikaa ja lopulta mies kävi leikkauttamassa hiuksensa ja osti jotain shampoota sillä. Tähän peilaten uuden kampaamolahjakortin ostaminen ei ole kovin fiksu veto varsinkaan kun en ole sellaista pyytänyt. Sama kuin ostaisin miehelle lahjaksi jonkun rintakarvojen vahaus -lahjakortin ja ihmettelisin miksei kelpaa.
Kai meillä on sitten pienet ongelmat jonkun mielestä, mutta ei tämä tällainen ole mielestäni toimivaa parisuhdetta.
Kyllä sinä olet itsekäs p....
Ei sulle kelpais kuitenkaan koskaan mikään.Kyllä minulle kelpaisi se luvattu kakku ja edullinen toivelahjani, josta olen puhunut viimeiset puoli vuotta. Toivelahjan olen nyt saamassa suunnitellusti jälkikäteen, missä ei ole yhtään mitään järkeä kun sen olisi voinut hankkia valmiiksi ilman mitään draamaa. Koko episodin olisi voinut välttää sillä ettei sooloile mitään ihmeellistä.
-AP
Two way street...
Tekeekö mieli miellyttää tuollaista ihmistä sitten? Aina naama norsun peellä. Ei kannata.
Paitsi jos on omalla toiminnallaan saanut sen ihmisen huonolle tuulelle ja sitten syyttää häntä miksei kelpaa? Myrkyllinen kehähän tällaisestä syntyy enkä sen vuoksi haluaisi esimerkiksi miehelle tehdä samanlaista temppua hänen synttäreinään. Toisaalta se voisi saada hänet ehkä heräämään jos lupaan ensin hänelle kaikkea toiveiden mukaista ja sitten teen kaiken ihan vasemmalla kädellä ja toivelahjan vaihdan johonkin hänelle tarpeettomaan. Eikös vaikuta ilkeältä suunnitella tuollaista? Silti tällainen ilkeily on jonkun mielestä ihan oikeutettua kun se kohdistui tänään minuun.
-AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksi pidät niin paljon painoarvoa synttäreillä? Jos ei toinen tykkää juhlia synttäreitä niin miksi pitäisi. Olen ollut yhdessä 10v miehen kanssa joka ei juhli synttäreitä, jouluja ei mitään eikä lapsesta asti ole saanut juhlia koska ei kuulunut heidän uskontoonsa. En pidä tätä minään ongelmana. Antaa ihmisten olla sellaisia kuin haluavat, ei synttärit mikään iso tapahtuma ole. Juhli yksinään tai kavereiden kanssa jos mies ei halua. Elämä helpottuu huomattavasti kun ei stressaa turhasta, mies ei kuitenkaan mitään pahaa ole tehnyt.
Mikä mielestäsi on "iso tapahtuma" kun huomaavaisuutta saa odottaa kumppanilta ja miksi?
Häät, hautajaiset, lapsen syntymä, erilaiset tapahtumat mitkä todennäköisesti tapahtuu vain kerran elämässä jne. Synttärit tulevat joka vuosi eivätkä ole yhtään sen eri asia kuin päivää edeltävä tai synttäreiden jälkeinen päivä. Kokoontua ja juhlia voi muutenkin kuin yhden päivän varjolla.
Sehän olisikin hauskaa, kun juhlia rakastava saisi elämänsä ainoat juhlat vasta omissa hautajaisissaan. Siellä leski kyynelsilmin kertoisi, miten vainaja rakasti juhlia eläissään ja nyt sellaiset sai. Pikkuisen liian myöhään.
Kuka sanoi että tarvitsee juhlimatta olla? jos haluat juhlia synttäreitäsi, juhli. Kavereiden kanssa, lasten kanssa tai yksin. Puoliso ei ole yhtäkuin elämä. Puolison ei tarvitse juhlia synttäreitäsi jos ei halua, eikä sinun hänen jos kumpikaan tai toinen ei halua. Ei ihmekkään että ihmisiä eroaa näinkin paljon mitä nykyään luvut kertovat jos tälläinenkin asia on kauhean suuri ja ongelmallinen vaikka lopulta sekin ongelma on vain omassa päässäsi.
Jos synttärit on puolisolle tärkeät, niin on silkkaa itsekkyyttä sanoa, että juhli yksinäsi, kun minua ei kiinnosta. Toisen ilahduttamiseen voi käyttää hieman vaivaa. En yhtään ihmettele erolukuja, kun elämän tärkeintä henkilöä kohdellaan kuin vihollista.
Asiat on jo pielessä siinä vaiheessa kun sanot että puolison pitäisi olla elämän tärkein henkilö, tärkeä kyllä, tärkein tuskimpa. Ajatuskin siitä että pystyt laittamaan ihmiset tärkeysjärjestykseen kertoo paljon.
Asiat pielessä kun puoliso on tärkein ihminen? Mitä porukkaa täällä oikein kirjoittelee:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksi pidät niin paljon painoarvoa synttäreillä? Jos ei toinen tykkää juhlia synttäreitä niin miksi pitäisi. Olen ollut yhdessä 10v miehen kanssa joka ei juhli synttäreitä, jouluja ei mitään eikä lapsesta asti ole saanut juhlia koska ei kuulunut heidän uskontoonsa. En pidä tätä minään ongelmana. Antaa ihmisten olla sellaisia kuin haluavat, ei synttärit mikään iso tapahtuma ole. Juhli yksinään tai kavereiden kanssa jos mies ei halua. Elämä helpottuu huomattavasti kun ei stressaa turhasta, mies ei kuitenkaan mitään pahaa ole tehnyt.
Mikä mielestäsi on "iso tapahtuma" kun huomaavaisuutta saa odottaa kumppanilta ja miksi?
Häät, hautajaiset, lapsen syntymä, erilaiset tapahtumat mitkä todennäköisesti tapahtuu vain kerran elämässä jne. Synttärit tulevat joka vuosi eivätkä ole yhtään sen eri asia kuin päivää edeltävä tai synttäreiden jälkeinen päivä. Kokoontua ja juhlia voi muutenkin kuin yhden päivän varjolla.
Sehän olisikin hauskaa, kun juhlia rakastava saisi elämänsä ainoat juhlat vasta omissa hautajaisissaan. Siellä leski kyynelsilmin kertoisi, miten vainaja rakasti juhlia eläissään ja nyt sellaiset sai. Pikkuisen liian myöhään.
Kuka sanoi että tarvitsee juhlimatta olla? jos haluat juhlia synttäreitäsi, juhli. Kavereiden kanssa, lasten kanssa tai yksin. Puoliso ei ole yhtäkuin elämä. Puolison ei tarvitse juhlia synttäreitäsi jos ei halua, eikä sinun hänen jos kumpikaan tai toinen ei halua. Ei ihmekkään että ihmisiä eroaa näinkin paljon mitä nykyään luvut kertovat jos tälläinenkin asia on kauhean suuri ja ongelmallinen vaikka lopulta sekin ongelma on vain omassa päässäsi.
Jos synttärit on puolisolle tärkeät, niin on silkkaa itsekkyyttä sanoa, että juhli yksinäsi, kun minua ei kiinnosta. Toisen ilahduttamiseen voi käyttää hieman vaivaa. En yhtään ihmettele erolukuja, kun elämän tärkeintä henkilöä kohdellaan kuin vihollista.
Asiat on jo pielessä siinä vaiheessa kun sanot että puolison pitäisi olla elämän tärkein henkilö, tärkeä kyllä, tärkein tuskimpa. Ajatuskin siitä että pystyt laittamaan ihmiset tärkeysjärjestykseen kertoo paljon.
Asiat pielessä kun puoliso on tärkein ihminen? Mitä porukkaa täällä oikein kirjoittelee:D
Asiat on pielessä jos olettaa että puolisolle sinun pitäisi olla tärkein ihminen jos puoliso on sinulle. En itse ainakaan voi pistää omaa puolisoani mitenkään perheeni yläpuolelle. Minulle kaikki heistä ihmisistä ketä rakastan ovat tasavertaisia, ei mitenkään toisiaan tärkeämpiä tai huonompia.
Kaikille aikuisille syntymäpäivät eivät ole tärkeitä. Joku näköjään saa raivareita, jos ei muisteta kortein, kakuin, lahjoin , lepertelyin. Toiselle on päivä toisten joukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuijaa, että jos ei mies leivo juuri oikeanlaista kakkua ja tarjoile sitä sänkyyn, niin narsisti ja kelvoton on. Ja leivokset + kampaamolahjakortti on huono lahja? Pliis sanokaa, että tässä ketjussa ei kukaan ole tosissaan.
Tuota 4cm korkeaa kuivakkaa ympyrää ei voine sanoa kakuksi. Hän on aiemmin leiponut kakkuakin menestyksekkäästi. Hän myös lupasi leipovansa juuri tällaisen kakun ja teimme lapsen kanssa siihen eilen valmiiksi suklaakoristeetkin odottamaan.
Kampaamolahjakortti on hyvä lahja sellaiselle ihmiselle, joka tykkää siellä käydä. Itse pidän hiuksia usein kiinni enkä juuri pidä kampaamoista. Minulla on myös aiemmin vanhentunut äitienpäivän kampaamolahjakortti, johon pyysin lisäaikaa ja lopulta mies kävi leikkauttamassa hiuksensa ja osti jotain shampoota sillä. Tähän peilaten uuden kampaamolahjakortin ostaminen ei ole kovin fiksu veto varsinkaan kun en ole sellaista pyytänyt. Sama kuin ostaisin miehelle lahjaksi jonkun rintakarvojen vahaus -lahjakortin ja ihmettelisin miksei kelpaa.
Kai meillä on sitten pienet ongelmat jonkun mielestä, mutta ei tämä tällainen ole mielestäni toimivaa parisuhdetta.
Kyllä sinä olet itsekäs p....
Ei sulle kelpais kuitenkaan koskaan mikään.Kyllä minulle kelpaisi se luvattu kakku ja edullinen toivelahjani, josta olen puhunut viimeiset puoli vuotta. Toivelahjan olen nyt saamassa suunnitellusti jälkikäteen, missä ei ole yhtään mitään järkeä kun sen olisi voinut hankkia valmiiksi ilman mitään draamaa. Koko episodin olisi voinut välttää sillä ettei sooloile mitään ihmeellistä.
-AP
Two way street...
Tekeekö mieli miellyttää tuollaista ihmistä sitten? Aina naama norsun peellä. Ei kannata.
Paitsi jos on omalla toiminnallaan saanut sen ihmisen huonolle tuulelle ja sitten syyttää häntä miksei kelpaa? Myrkyllinen kehähän tällaisestä syntyy enkä sen vuoksi haluaisi esimerkiksi miehelle tehdä samanlaista temppua hänen synttäreinään. Toisaalta se voisi saada hänet ehkä heräämään jos lupaan ensin hänelle kaikkea toiveiden mukaista ja sitten teen kaiken ihan vasemmalla kädellä ja toivelahjan vaihdan johonkin hänelle tarpeettomaan. Eikös vaikuta ilkeältä suunnitella tuollaista? Silti tällainen ilkeily on jonkun mielestä ihan oikeutettua kun se kohdistui tänään minuun.
-AP
Siis et mitenkään voi kuvitella hoitavasi asiaa aikuismaisesti?
Esimerkiksi niin, että otat rauhallisesti asian puheeksi miehen kanssa:
"Olen pahoillani että kiukuttelin aiemmin päivällä. Olin odottanut kovasti, että panostat syntymäpäivääni, ja olin sitten pettynyt, siksi kiukuttelin. Mutta kun nyt huomaan, että merkkipäiviin panostaminen on sinulle hankalaa, niin mitä ajattelet, olisiko meidän aika kokonaan luopua näistä synttärijuhlista aikuisten kesken?"
No, ehkä se on vaikeaa kun on kiukkuinen itsekin. Mitä jos kävelisit jonnekin kauppaan ja ostaisit itse itsellesi mieleisen lahjan?
Onko miehen mielen päällä ehkä nyt jotain ihan muuta? Onko teillä kaikki hyvin? Onko stressiä rahasta, töistä, talosta? Entä sinä itse? Käytkö töissä vai onko sinulla liikaa aikaa vain odotella syntymäpäiviäsi ja lapsesi syntymäpäiviä?
En olisi yhdessä miehen kanssa, jonka lupauksiin ei voi luottaa. Mutta jos ap pystyy ja haluaa olla, niin sitten on vain sopeuduttava siihen, että mies on tuollainen. Tuskin mies tuosta muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksi pidät niin paljon painoarvoa synttäreillä? Jos ei toinen tykkää juhlia synttäreitä niin miksi pitäisi. Olen ollut yhdessä 10v miehen kanssa joka ei juhli synttäreitä, jouluja ei mitään eikä lapsesta asti ole saanut juhlia koska ei kuulunut heidän uskontoonsa. En pidä tätä minään ongelmana. Antaa ihmisten olla sellaisia kuin haluavat, ei synttärit mikään iso tapahtuma ole. Juhli yksinään tai kavereiden kanssa jos mies ei halua. Elämä helpottuu huomattavasti kun ei stressaa turhasta, mies ei kuitenkaan mitään pahaa ole tehnyt.
Mikä mielestäsi on "iso tapahtuma" kun huomaavaisuutta saa odottaa kumppanilta ja miksi?
Häät, hautajaiset, lapsen syntymä, erilaiset tapahtumat mitkä todennäköisesti tapahtuu vain kerran elämässä jne. Synttärit tulevat joka vuosi eivätkä ole yhtään sen eri asia kuin päivää edeltävä tai synttäreiden jälkeinen päivä. Kokoontua ja juhlia voi muutenkin kuin yhden päivän varjolla.
Sehän olisikin hauskaa, kun juhlia rakastava saisi elämänsä ainoat juhlat vasta omissa hautajaisissaan. Siellä leski kyynelsilmin kertoisi, miten vainaja rakasti juhlia eläissään ja nyt sellaiset sai. Pikkuisen liian myöhään.
Kuka sanoi että tarvitsee juhlimatta olla? jos haluat juhlia synttäreitäsi, juhli. Kavereiden kanssa, lasten kanssa tai yksin. Puoliso ei ole yhtäkuin elämä. Puolison ei tarvitse juhlia synttäreitäsi jos ei halua, eikä sinun hänen jos kumpikaan tai toinen ei halua. Ei ihmekkään että ihmisiä eroaa näinkin paljon mitä nykyään luvut kertovat jos tälläinenkin asia on kauhean suuri ja ongelmallinen vaikka lopulta sekin ongelma on vain omassa päässäsi.
Jos synttärit on puolisolle tärkeät, niin on silkkaa itsekkyyttä sanoa, että juhli yksinäsi, kun minua ei kiinnosta. Toisen ilahduttamiseen voi käyttää hieman vaivaa. En yhtään ihmettele erolukuja, kun elämän tärkeintä henkilöä kohdellaan kuin vihollista.
Asiat on jo pielessä siinä vaiheessa kun sanot että puolison pitäisi olla elämän tärkein henkilö, tärkeä kyllä, tärkein tuskimpa. Ajatuskin siitä että pystyt laittamaan ihmiset tärkeysjärjestykseen kertoo paljon.
Asiat pielessä kun puoliso on tärkein ihminen? Mitä porukkaa täällä oikein kirjoittelee:D
Asiat on pielessä jos olettaa että puolisolle sinun pitäisi olla tärkein ihminen jos puoliso on sinulle. En itse ainakaan voi pistää omaa puolisoani mitenkään perheeni yläpuolelle. Minulle kaikki heistä ihmisistä ketä rakastan ovat tasavertaisia, ei mitenkään toisiaan tärkeämpiä tai huonompia.
Taidat olla aika paska puoliso. Sellainen, jolle minä itse on ylivoimaisesti tärkeintä maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Mies tuli kotiin ja arvaukseni mukaan oli käynyt kahvilasta hakemassa leivoksia ja kliseisen kampaamolahjakortin. Ihmetteli miksen innostunut tästä ja näytän hänen mielestään lapselle huonoa mallia kun en ilolla ota vastaan tätä lahjaansa. En tarvitse kampaamolahjakorttia enkä pidä siellä käymisestä. Ihmettelin miksei ostanut minulle aiemmin toivomaani lahjaa vaan valitsi juuri tämän lahjakortin. Hän kuulemma aikoi sen toivomanikin lahjan tilata sitten myöhemmin, mutta halusi ensiksi antaa tämän.
Olisin vain halunnut, että mies kerrankin tekisi jotain etukäteen, suunnittelisi asian eikä menisi pehva edellä puuhun kuten hänellä on tapana. Vaikea innostua näistä hänen teoistaan kun niissä ei ole ollenkaan ajateltu minua ja sitä mistä minä pitäisin. Kunhan vaan tehdään jotain sinne päin, jotta myöhemmin voi sanoa tehneensä edes jotain. Tämäkin on vain pikainen vahingonkorjaussuunnitelma, jota ei olisi tapahtunut jos olisin tyytyväisenä mussuttanut tuota kakun koppuraa. Miksei ostanut toivelahjaani jos oikeasti halusi ilahduttaa? Se olisi ollut paljon halvempikin eli on vain viitsimisestä kiinni.
Olen vain pettynyt.
Pettynyt pitää olla, kun toinen käy hakemassa kahvilasta leivksia ja lahjanakin vain lahjakortti kampaamoon?
Et siis pidä kampaamolla käymisestä, mutta välillä siellä kuitenkin joutuu käymään joten kai lahja tulee käytettyä.
Sano miehelle, ettei lupaa mitään, mitä ei pysty pitämään. Ensi vuonna vain kaupan leivoksia ja lahjakortti kampaamoon, ne mies pystyy hommaamaan, eikä kenenkään tarvitse pettyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuijaa, että jos ei mies leivo juuri oikeanlaista kakkua ja tarjoile sitä sänkyyn, niin narsisti ja kelvoton on. Ja leivokset + kampaamolahjakortti on huono lahja? Pliis sanokaa, että tässä ketjussa ei kukaan ole tosissaan.
Tuota 4cm korkeaa kuivakkaa ympyrää ei voine sanoa kakuksi. Hän on aiemmin leiponut kakkuakin menestyksekkäästi. Hän myös lupasi leipovansa juuri tällaisen kakun ja teimme lapsen kanssa siihen eilen valmiiksi suklaakoristeetkin odottamaan.
Kampaamolahjakortti on hyvä lahja sellaiselle ihmiselle, joka tykkää siellä käydä. Itse pidän hiuksia usein kiinni enkä juuri pidä kampaamoista. Minulla on myös aiemmin vanhentunut äitienpäivän kampaamolahjakortti, johon pyysin lisäaikaa ja lopulta mies kävi leikkauttamassa hiuksensa ja osti jotain shampoota sillä. Tähän peilaten uuden kampaamolahjakortin ostaminen ei ole kovin fiksu veto varsinkaan kun en ole sellaista pyytänyt. Sama kuin ostaisin miehelle lahjaksi jonkun rintakarvojen vahaus -lahjakortin ja ihmettelisin miksei kelpaa.
Kai meillä on sitten pienet ongelmat jonkun mielestä, mutta ei tämä tällainen ole mielestäni toimivaa parisuhdetta.
Kyllä sinä olet itsekäs p....
Ei sulle kelpais kuitenkaan koskaan mikään.Kyllä minulle kelpaisi se luvattu kakku ja edullinen toivelahjani, josta olen puhunut viimeiset puoli vuotta. Toivelahjan olen nyt saamassa suunnitellusti jälkikäteen, missä ei ole yhtään mitään järkeä kun sen olisi voinut hankkia valmiiksi ilman mitään draamaa. Koko episodin olisi voinut välttää sillä ettei sooloile mitään ihmeellistä.
-AP
Two way street...
Tekeekö mieli miellyttää tuollaista ihmistä sitten? Aina naama norsun peellä. Ei kannata.
Paitsi jos on omalla toiminnallaan saanut sen ihmisen huonolle tuulelle ja sitten syyttää häntä miksei kelpaa? Myrkyllinen kehähän tällaisestä syntyy enkä sen vuoksi haluaisi esimerkiksi miehelle tehdä samanlaista temppua hänen synttäreinään. Toisaalta se voisi saada hänet ehkä heräämään jos lupaan ensin hänelle kaikkea toiveiden mukaista ja sitten teen kaiken ihan vasemmalla kädellä ja toivelahjan vaihdan johonkin hänelle tarpeettomaan. Eikös vaikuta ilkeältä suunnitella tuollaista? Silti tällainen ilkeily on jonkun mielestä ihan oikeutettua kun se kohdistui tänään minuun.
-AP
Siis et mitenkään voi kuvitella hoitavasi asiaa aikuismaisesti?
Esimerkiksi niin, että otat rauhallisesti asian puheeksi miehen kanssa:
"Olen pahoillani että kiukuttelin aiemmin päivällä. Olin odottanut kovasti, että panostat syntymäpäivääni, ja olin sitten pettynyt, siksi kiukuttelin. Mutta kun nyt huomaan, että merkkipäiviin panostaminen on sinulle hankalaa, niin mitä ajattelet, olisiko meidän aika kokonaan luopua näistä synttärijuhlista aikuisten kesken?"
No, ehkä se on vaikeaa kun on kiukkuinen itsekin. Mitä jos kävelisit jonnekin kauppaan ja ostaisit itse itsellesi mieleisen lahjan?
Onko miehen mielen päällä ehkä nyt jotain ihan muuta? Onko teillä kaikki hyvin? Onko stressiä rahasta, töistä, talosta? Entä sinä itse? Käytkö töissä vai onko sinulla liikaa aikaa vain odotella syntymäpäiviäsi ja lapsesi syntymäpäiviä?
Ongelmahan ei ollut ap:n odotukset, vaan se, että mies petti lupauksensa. Oikea keskustelu alkaisi siis siten, että ap sanoisi olleensa kiukkuinen, koska mies petti lupauksensa (taas). Sopu tietenkin syntyy helpommin ehdottamallasi tavalla, jossa ap pyytää anteeksi omaa käytöstään eikä vastaisuudessa odota mieheltä yhtään mitään .
Kamala mies. Itse en olisi tuollaisessa suhteessa päivääkään. Haluan, että mies näyttää arvostuksensa ja kunnioituksensa minua kohtaan, eikä tee asioita puolivillaisesti. Vaikuttaa AP että teillä on muitakin ongelmia, joten ehkä ero ei olisi paha ajatus. Tuommoinen meno pidemmän päälle saa vain katkeruutta aikaan.
Mukavia ja huomaavaisia miehiä löytyy myös, vaikka täällä kilpaa väitetään maailmassa olevan vain pelkkiä ankeuttajamiehiä :D
Hassu. Kaikki pitää järjestää itse itselle. Koska ei minua varten tarvi keittää -kulttuuri.