Lue keskustelun säännöt.
Mies menee syntymäpäivänänikin sieltä mistä aita on matalin
19.02.2022 |
Odotin ystävänpäivänä "hyvää ystävänpäivää"-lausahdusta, muttei sitä tullut koko päivänä. Illalla ihmetellessäni mies totesi, että turha se on ystävänpäivään panostaa kun sinullahan on lauantaina jo syntymäpäivä. Siihen aikoi sitten kuulemma panostaa, odotahan vain! Viikolla kysyi kakkutoivetta ja kerroin toivovani vegaanista suklaatäytekakkua suklaakuorrutuksella. Ei ole ongelma, hän kyllä leipoo.
Eilen kävin itse hakemassa valmiiksi suklaat kuorrutukseen ja illalla tehtiin lapsen kanssa valkosuklaasta koristekuviot valmiiksi. Kerroin miehelle moneen kertaan, että tämä levy on sitten siihen kuorrutukseen. Etsin varmuuden vuoksi myös hyväksi kommentoidun kakkupohjan reseptin ja kerroin mistä löytyy. Se oli hyvin simppeli ja ainekset löytyvät kaapista.
Tänään syntymäpäiväaamuna en saanut aamupalaa enkä kahvia sänkyyn eikä kyllä pöytäänkään. Lahjakin loisti poissaolollaan eikä lapsen kanssa oltu askarreltu korttia. Kaupan euron korttikin olisi kelvannut, mutta ei.
Sitten hän tarttui toimeen ja alkoi leipoa kakkua. Huikkasi että ei kai haittaa että joutuu käyttämään päiväysvanhoja munia (monta kk) kun ei hän ollut etukäteen tarkistanut ovatko ne hyviä. Kakkupohja meni uuniin kun huomasin pöydällä kuorrutukseen ostetun viimeisen suklaalevyn kääreet. Hän oli sitten ottanut ensimmäisen googlesta vastaan tulleen epämääräisen reseptin ja käyttänyt kuorrutelevyn taikinaan. Hän tietää suhtautumiseni eläinkunnan tuotteisiin ja sekin oli nyt työn touhussa päässyt unohtumaan. Uunista tuli ulos ohut koppura. Täytettä kakun väliin ei ole, koska hänen kakkupohjansa reseptissä ei ole täytteeseen ohjetta ja näytti vielä ettei reseptin kuvassakaan ole täytettä. Kuorrutesuklaa on käytetty taikinaan joten kakun päälle ei ole mitään.
Tämän jälkeen hän ihmetteli miksi minua itkettää. Kaippa tämä on sitten hänen tapansa "panostaa asiaan" mitä lupaili. Viime vuonna sain lahjaksi läppärini tyhjäyksen ja ohjelmiston päivittämisen. Sitä hän ei saanut vuoden aikana aikaiseksi, joten hoidin asian viime viikolla itse.
Nyt hän lähti kauppaan. Aikoo ilmeisesti ostaa kortin ja jotain tarjottavaa. Sen jälkeen todennäköisesti ihmettelee miksei mieliala ole katossa vaikka näin hienoja herkkuja toi.
Onko nyt ihan kohtuutonta odottaa aikuisen miehen suunnittelevan edes lupaamansa kakun toteutuksen? Miettiä asia läpi ja katsoa, että homman on mahdollista ylipäätään onnistua?? Ärsyttää, että menin uskomaan hänen lupaukseensa panostuksesta enkä sen vuoksi itse suunnitellut viikonloppua sen kummemmin.
Harmittaisiko teitä tällainen vai olisiko ihan ok? :(
Kommentit (235)
Vierailija kirjoitti:
Mun on todella vaikea uskoa, että joku tekee vegaanipuolisolleen kakun kananmunista.
Niin, onhan se vaikea uskoa. Todistaa vain sen, ettei tässä ajateltu lainkaan minua vaan motiivi oli joku muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa taitaa olla muita ongelmia kuin kananmunat.
Mies kuitenkin yritti ilahduttaa ja silti on saamaton? Miinuspisteet menee nyt ap:lle. Ratkokaa ne todelliset harmin aiheet.
Kanamunat muuten säilyy aika pitkään vielä päiväyksen jälkeen.Mutta onko se pohjimmiltaan toisen ilahduttamista jos tekee vain jotain sinne päin ilman että oikeasti näkee vaivaa? Minusta toisen ilahduttamisen määritelmään kuuluu myös se, että ajatellaan ilahdutettavan henkilön mieltymyksiä. Ja tiedän, että tämä miehen tekele oli ajattelematon hutaisu, koska hän osaa kyllä leipoa niin halutessaan.
Eli epäonnistua ei saa, koska silloin ei ole ajateltu toista yhtään. Tiedätkö mitä tuollainen ajatusmaailma tekee sille halulle yrittää? Se tappaa sen yrittämisen. Ihan kokemuksesta puhun, tiedän millaista on elää perheessä jossa vain sitä lopputulosta arvostetaan ja sen piti olla täydellistä. Ei riittänyt, että kolasin piha-alueen lumesta kahteen kertaan lumimyräkän aikana, kun oven edustalla oli vielä puolen metrin matkalta kolaamatta, haukuthan siitä sain. Aina löydetään se kohta, mihin ollaan tyytymätön. Huomioi siinä nyt sinunkaltaista itkuiikkaa kun et vaan voi voittaa, et ole koskaan riittävän hyvä. Miehelle osanotot, kanssasi mahtaa olla raskasta elää. Tekisit itse joskus miehen hyväksi jotain.
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Ei kukko käskien laula.
Ei se komentelulla ja hänen puolestaan suunnittelemalla ja jopa puoliksi tekemällä onnistu.
Sun vaan pitää hyväksyä, että siipeesi tulet aina saamaan ja joudut pettymään. Jos on muuten ihana, niin ehkä se kompensoi.
Häntä et voi muuttaa. Turha yrittää. Tuohon on tyytyminen, jollet halua jatkuvaa, kuluttavaan mielenpahoitusta.
Onhan teillä lapset.
Noin olen viime aikoina ajatellut, mutten tiedä riittääkö sellainen elämä minulle. Jos toinen olisi vaan rehellinen niin päätös olisi helpompi. Sellainen mauton kaikkea lupaileva kivireki ei oikein innosta.
Toistaiseksi meillä on vain yksi lapsi, mutta mies haluaa toisen. Minä en toistaiseksi ole suostunut, koska tiedän hoidettavien asioiden tuplaantuvan ja vastuun jäävän minulle. Minulle ei riitä se, että mies hakee kerran pyynnöstä seuraavan koon kengät kaupasta ja muistuttaa siitä vuoden verran et hoitihan hän silloinkin sen kenkäasian.
Nainen tahtoo aina, että mies muuttuu, ja sitten kun mies viimein muuttuu sellaiseksi kun nainen haluaa, hän tulee jätetyksi syystä että "et ole enää se sama mies johon rakastuin".
Mies on selittäjä, lupailija ja veuhtoja, ei se siitä muutu. Jos et hyväksy, niin ero, mutta jos rakastat niin hyväksyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksi pidät niin paljon painoarvoa synttäreillä? Jos ei toinen tykkää juhlia synttäreitä niin miksi pitäisi. Olen ollut yhdessä 10v miehen kanssa joka ei juhli synttäreitä, jouluja ei mitään eikä lapsesta asti ole saanut juhlia koska ei kuulunut heidän uskontoonsa. En pidä tätä minään ongelmana. Antaa ihmisten olla sellaisia kuin haluavat, ei synttärit mikään iso tapahtuma ole. Juhli yksinään tai kavereiden kanssa jos mies ei halua. Elämä helpottuu huomattavasti kun ei stressaa turhasta, mies ei kuitenkaan mitään pahaa ole tehnyt.
Mikä mielestäsi on "iso tapahtuma" kun huomaavaisuutta saa odottaa kumppanilta ja miksi?
Häät, hautajaiset, lapsen syntymä, erilaiset tapahtumat mitkä todennäköisesti tapahtuu vain kerran elämässä jne. Synttärit tulevat joka vuosi eivätkä ole yhtään sen eri asia kuin päivää edeltävä tai synttäreiden jälkeinen päivä. Kokoontua ja juhlia voi muutenkin kuin yhden päivän varjolla.
Sehän olisikin hauskaa, kun juhlia rakastava saisi elämänsä ainoat juhlat vasta omissa hautajaisissaan. Siellä leski kyynelsilmin kertoisi, miten vainaja rakasti juhlia eläissään ja nyt sellaiset sai. Pikkuisen liian myöhään.
Kuka sanoi että tarvitsee juhlimatta olla? jos haluat juhlia synttäreitäsi, juhli. Kavereiden kanssa, lasten kanssa tai yksin. Puoliso ei ole yhtäkuin elämä. Puolison ei tarvitse juhlia synttäreitäsi jos ei halua, eikä sinun hänen jos kumpikaan tai toinen ei halua. Ei ihmekkään että ihmisiä eroaa näinkin paljon mitä nykyään luvut kertovat jos tälläinenkin asia on kauhean suuri ja ongelmallinen vaikka lopulta sekin ongelma on vain omassa päässäsi.
Jos synttärit on puolisolle tärkeät, niin on silkkaa itsekkyyttä sanoa, että juhli yksinäsi, kun minua ei kiinnosta. Toisen ilahduttamiseen voi käyttää hieman vaivaa. En yhtään ihmettele erolukuja, kun elämän tärkeintä henkilöä kohdellaan kuin vihollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vegaaniset leipomukset eivät ole meillä mitenkään erikoisia, ja sitten mies on ihan käsi sen kakkupohjan kanssa? Nyt vähän yritystä tohon provoomiseen jatkossa hei.
Tarkoitin, ettei leipomusten vegaanisuudesta tehdä mitään numeroa ja kikkailua. Tässäkin reseptissa kananmunan tilalla oli yksinkertaisesti 2rkl perunajauhoja tuomassa kiinteyttä. Saman näköinen ja makuinen se on kuin normaali munallinenkin versio.
Toivoisin kyllä itsekin että tämä olisi provo, mutta tässä sitä samalla katselen kun mies tekee kakkutäytettä. Kävi hakemassa uuden suklaalevynkin kuorrutukseen. Ne pari kananmunaa siellä pohjassa eivät ole kynnyskysymys, vaan lähinnä se ettei oteta toisen toiveita huomioon ja mietitä mistä toinen pitää. Se on mielestäni parisuhteessa ensisijaista... Olisi epäkohteliasta tehdä miehelle turkinpippurikakku kun hän toivoi ja oletti saavansa vaniljajuustokakkua. Siinä sitten aamulla vaan leipomaan jotain mitä ei edes toivottu, niin olisiko sinulla hyvä mieli?
Mies teki 4 cm korkean kakun aamulla. Pieleen meni, jo senkin takia että sisältää vanhentuneita kananmunia (perhe on 90% vegaaneja). Lahjaakaan ei ollut ja mies läks sitä ostamaan. Kotiin tuli leivosten ja kampaamolahjakortin kanssa, joista kumpikaan ei ilmeisesti kelvannut. Kampaamoa ap ei tarvitse, kun niin ahdistaa kaikki ja hiukset ovat nähtävästi itselyhentyvät. Menikö leivoksetkin roskiin, kun nyt yritetään väsätä epäonnistuneesta kakkupohjasta kakkua? Eli mies kävi toistamiseen kaupoilla, mitä ihmettä varten? Miksi ei syödä niitä leivoksia, jotka ovat haettu ihan varta vasten ap:n syntymäpäivälle?
Mun mielestä nipotus ja kiukku olisi saanut loppua tuohon ekaan kauppakäyntiin ja yrittää tehdä loppupäivästä ok. Oletan että nipotus on jatkunut, koska mies lähti hakemaan kuorrutetta uudelleen kaupasta. Ymmärrän, että harmittaa, mutta ap varmasti tietää miehensä laimean käytöksen juhlapäivinä, niin miksi ap on ladannut turhia odotuksia tähän päivään? Juu, mies lupasi, mutta tunnet miehesi, niin miksi odotit mitään sen kummempaa?
Mitä tulee ystävänpäivään, niin eipä siitä oikein edelleenkään ole tullut Suomessa sellainen rakastavaisten juhla kuten esim. USA:ssa. Miehet eivät varsinkaan tunnut innostuvan siitä, toki poikkeuksia on. Muistaako kukaan kunnolla edes, että tällaista juhlapäivää vietetään alkuvuodesta? Tietty kaupoissa on paljon kaikkea ko. päivään, mutta itse päivämäärä taitaa olla hakusessa monella.
Sama tulee mieleen miestenpäivästä. Sitä on vietetty jo vuodesta 1999, aina 19.11., niin joka vuosi somessa huudetaan naistenpäivän yhteydessä "miksi ei ole miehille miestenpäivää?". No onhan se, mutta kun kukaan ei viitsi googlata ja koska siitä ei sen kummemmin pidetä meteliä. Yksi tai kaksi otsikkoa jossain Iltiksessä. Sattuuko ap muistamaan miestään miestenpäivänä, vai onko miehen velvollisuus muistaa vain ap:ta naistenpäivänä?
No olisi nyt edes myöntänyt, että pieleen meni ja pyytänyt anteeksi. Mies kuitenkin jatkoi koko ajan vakuutteluaan siitä, että tämä kaikki oli suunniteltu etukäteen - uudet leivokset ja kaikki. Ja se että menee taas ostamaan uuden lahjakortin vaikka edellinenkin vanhentui. Vihaan selkärangattomuutta ja sitä, että asioista valehdellaan loppuun asti.
Olet ap, niinkö?
Nyt ei tarina pysy enää kasassa, vaan alkaa rakoilemaan pahasti. Jos olisi aito tarina, niin pysyisit johdonmukaisena, ei sillä ihan se ja sama mulle miten aiot päivääsi tällä tarinalla jatkaa. Sun vastaus ei ole vastaus mun ihmettelyihin, vaan vastasit sinne päin, koska et keksinyt miten pystyisit vastaaman johdonmukaisesti. Helppo heittää tuollainen mukavastaus, vaikka siinä ei ole mitään järkeä. Ei kukaan, ei pölhömpikään mies ala keksimään "tää on kaikki suunniteltu etukäteen", jos leipomiset menee pieleen ja hakee leipomukset kaupasta. Ei tämä ole uskottavaa.
Onneksi vastauksesi paljasti sen, että provoiluahan tämä on, vaikka alku olikin lupaava todenmukaiseen ketjuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa taitaa olla muita ongelmia kuin kananmunat.
Mies kuitenkin yritti ilahduttaa ja silti on saamaton? Miinuspisteet menee nyt ap:lle. Ratkokaa ne todelliset harmin aiheet.
Kanamunat muuten säilyy aika pitkään vielä päiväyksen jälkeen.Mutta onko se pohjimmiltaan toisen ilahduttamista jos tekee vain jotain sinne päin ilman että oikeasti näkee vaivaa? Minusta toisen ilahduttamisen määritelmään kuuluu myös se, että ajatellaan ilahdutettavan henkilön mieltymyksiä. Ja tiedän, että tämä miehen tekele oli ajattelematon hutaisu, koska hän osaa kyllä leipoa niin halutessaan.
Eli epäonnistua ei saa, koska silloin ei ole ajateltu toista yhtään. Tiedätkö mitä tuollainen ajatusmaailma tekee sille halulle yrittää? Se tappaa sen yrittämisen. Ihan kokemuksesta puhun, tiedän millaista on elää perheessä jossa vain sitä lopputulosta arvostetaan ja sen piti olla täydellistä. Ei riittänyt, että kolasin piha-alueen lumesta kahteen kertaan lumimyräkän aikana, kun oven edustalla oli vielä puolen metrin matkalta kolaamatta, haukuthan siitä sain. Aina löydetään se kohta, mihin ollaan tyytymätön. Huomioi siinä nyt sinunkaltaista itkuiikkaa kun et vaan voi voittaa, et ole koskaan riittävän hyvä. Miehelle osanotot, kanssasi mahtaa olla raskasta elää. Tekisit itse joskus miehen hyväksi jotain.
Oli väärin, että sait haukut kolaamisesta. Sinä osaat kolata, kolasit ja tiesit toimineesi hyvin. Mitä jos olisit tuossa tilanteessa luvannut kolata, mutta sen sijaan levitellytkin vain sepeliä siihen lumen päälle? Tämän jälkeen väittänyt, että suunnittelit kyllä myös hoitavasi kolaamisen, mutta vasta tuon täysin turhan sepelöinnin jälkeen. Eihän siinä olisi ollut mitään järkeä. Niinkuin ei tässä tämän aamuisessakaan että tehdään jotain ihan muuta kuin oli luvattu. Tiedän, että mies osaa leipoa sen hiivatin kakun, ei se taidon puutteesta ole kiinni vain viitsimisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vegaaniset leipomukset eivät ole meillä mitenkään erikoisia, ja sitten mies on ihan käsi sen kakkupohjan kanssa? Nyt vähän yritystä tohon provoomiseen jatkossa hei.
Tarkoitin, ettei leipomusten vegaanisuudesta tehdä mitään numeroa ja kikkailua. Tässäkin reseptissa kananmunan tilalla oli yksinkertaisesti 2rkl perunajauhoja tuomassa kiinteyttä. Saman näköinen ja makuinen se on kuin normaali munallinenkin versio.
Toivoisin kyllä itsekin että tämä olisi provo, mutta tässä sitä samalla katselen kun mies tekee kakkutäytettä. Kävi hakemassa uuden suklaalevynkin kuorrutukseen. Ne pari kananmunaa siellä pohjassa eivät ole kynnyskysymys, vaan lähinnä se ettei oteta toisen toiveita huomioon ja mietitä mistä toinen pitää. Se on mielestäni parisuhteessa ensisijaista... Olisi epäkohteliasta tehdä miehelle turkinpippurikakku kun hän toivoi ja oletti saavansa vaniljajuustokakkua. Siinä sitten aamulla vaan leipomaan jotain mitä ei edes toivottu, niin olisiko sinulla hyvä mieli?
Mies teki 4 cm korkean kakun aamulla. Pieleen meni, jo senkin takia että sisältää vanhentuneita kananmunia (perhe on 90% vegaaneja). Lahjaakaan ei ollut ja mies läks sitä ostamaan. Kotiin tuli leivosten ja kampaamolahjakortin kanssa, joista kumpikaan ei ilmeisesti kelvannut. Kampaamoa ap ei tarvitse, kun niin ahdistaa kaikki ja hiukset ovat nähtävästi itselyhentyvät. Menikö leivoksetkin roskiin, kun nyt yritetään väsätä epäonnistuneesta kakkupohjasta kakkua? Eli mies kävi toistamiseen kaupoilla, mitä ihmettä varten? Miksi ei syödä niitä leivoksia, jotka ovat haettu ihan varta vasten ap:n syntymäpäivälle?
Mun mielestä nipotus ja kiukku olisi saanut loppua tuohon ekaan kauppakäyntiin ja yrittää tehdä loppupäivästä ok. Oletan että nipotus on jatkunut, koska mies lähti hakemaan kuorrutetta uudelleen kaupasta. Ymmärrän, että harmittaa, mutta ap varmasti tietää miehensä laimean käytöksen juhlapäivinä, niin miksi ap on ladannut turhia odotuksia tähän päivään? Juu, mies lupasi, mutta tunnet miehesi, niin miksi odotit mitään sen kummempaa?
Mitä tulee ystävänpäivään, niin eipä siitä oikein edelleenkään ole tullut Suomessa sellainen rakastavaisten juhla kuten esim. USA:ssa. Miehet eivät varsinkaan tunnut innostuvan siitä, toki poikkeuksia on. Muistaako kukaan kunnolla edes, että tällaista juhlapäivää vietetään alkuvuodesta? Tietty kaupoissa on paljon kaikkea ko. päivään, mutta itse päivämäärä taitaa olla hakusessa monella.
Sama tulee mieleen miestenpäivästä. Sitä on vietetty jo vuodesta 1999, aina 19.11., niin joka vuosi somessa huudetaan naistenpäivän yhteydessä "miksi ei ole miehille miestenpäivää?". No onhan se, mutta kun kukaan ei viitsi googlata ja koska siitä ei sen kummemmin pidetä meteliä. Yksi tai kaksi otsikkoa jossain Iltiksessä. Sattuuko ap muistamaan miestään miestenpäivänä, vai onko miehen velvollisuus muistaa vain ap:ta naistenpäivänä?
No olisi nyt edes myöntänyt, että pieleen meni ja pyytänyt anteeksi. Mies kuitenkin jatkoi koko ajan vakuutteluaan siitä, että tämä kaikki oli suunniteltu etukäteen - uudet leivokset ja kaikki. Ja se että menee taas ostamaan uuden lahjakortin vaikka edellinenkin vanhentui. Vihaan selkärangattomuutta ja sitä, että asioista valehdellaan loppuun asti.
Olet ap, niinkö?
Nyt ei tarina pysy enää kasassa, vaan alkaa rakoilemaan pahasti. Jos olisi aito tarina, niin pysyisit johdonmukaisena, ei sillä ihan se ja sama mulle miten aiot päivääsi tällä tarinalla jatkaa. Sun vastaus ei ole vastaus mun ihmettelyihin, vaan vastasit sinne päin, koska et keksinyt miten pystyisit vastaaman johdonmukaisesti. Helppo heittää tuollainen mukavastaus, vaikka siinä ei ole mitään järkeä. Ei kukaan, ei pölhömpikään mies ala keksimään "tää on kaikki suunniteltu etukäteen", jos leipomiset menee pieleen ja hakee leipomukset kaupasta. Ei tämä ole uskottavaa.
Onneksi vastauksesi paljasti sen, että provoiluahan tämä on, vaikka alku olikin lupaava todenmukaiseen ketjuun.
Provo tai ei, mutta kyllä tuollaisia miehiä on... eivät voi myöntää olleensa väärässä tai mokanneensa, aina kaikki on tarkoituksella tai sitten "vitsillä".
-ei ap-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vegaaniset leipomukset eivät ole meillä mitenkään erikoisia, ja sitten mies on ihan käsi sen kakkupohjan kanssa? Nyt vähän yritystä tohon provoomiseen jatkossa hei.
Tarkoitin, ettei leipomusten vegaanisuudesta tehdä mitään numeroa ja kikkailua. Tässäkin reseptissa kananmunan tilalla oli yksinkertaisesti 2rkl perunajauhoja tuomassa kiinteyttä. Saman näköinen ja makuinen se on kuin normaali munallinenkin versio.
Toivoisin kyllä itsekin että tämä olisi provo, mutta tässä sitä samalla katselen kun mies tekee kakkutäytettä. Kävi hakemassa uuden suklaalevynkin kuorrutukseen. Ne pari kananmunaa siellä pohjassa eivät ole kynnyskysymys, vaan lähinnä se ettei oteta toisen toiveita huomioon ja mietitä mistä toinen pitää. Se on mielestäni parisuhteessa ensisijaista... Olisi epäkohteliasta tehdä miehelle turkinpippurikakku kun hän toivoi ja oletti saavansa vaniljajuustokakkua. Siinä sitten aamulla vaan leipomaan jotain mitä ei edes toivottu, niin olisiko sinulla hyvä mieli?
Mies teki 4 cm korkean kakun aamulla. Pieleen meni, jo senkin takia että sisältää vanhentuneita kananmunia (perhe on 90% vegaaneja). Lahjaakaan ei ollut ja mies läks sitä ostamaan. Kotiin tuli leivosten ja kampaamolahjakortin kanssa, joista kumpikaan ei ilmeisesti kelvannut. Kampaamoa ap ei tarvitse, kun niin ahdistaa kaikki ja hiukset ovat nähtävästi itselyhentyvät. Menikö leivoksetkin roskiin, kun nyt yritetään väsätä epäonnistuneesta kakkupohjasta kakkua? Eli mies kävi toistamiseen kaupoilla, mitä ihmettä varten? Miksi ei syödä niitä leivoksia, jotka ovat haettu ihan varta vasten ap:n syntymäpäivälle?
Mun mielestä nipotus ja kiukku olisi saanut loppua tuohon ekaan kauppakäyntiin ja yrittää tehdä loppupäivästä ok. Oletan että nipotus on jatkunut, koska mies lähti hakemaan kuorrutetta uudelleen kaupasta. Ymmärrän, että harmittaa, mutta ap varmasti tietää miehensä laimean käytöksen juhlapäivinä, niin miksi ap on ladannut turhia odotuksia tähän päivään? Juu, mies lupasi, mutta tunnet miehesi, niin miksi odotit mitään sen kummempaa?
Mitä tulee ystävänpäivään, niin eipä siitä oikein edelleenkään ole tullut Suomessa sellainen rakastavaisten juhla kuten esim. USA:ssa. Miehet eivät varsinkaan tunnut innostuvan siitä, toki poikkeuksia on. Muistaako kukaan kunnolla edes, että tällaista juhlapäivää vietetään alkuvuodesta? Tietty kaupoissa on paljon kaikkea ko. päivään, mutta itse päivämäärä taitaa olla hakusessa monella.
Sama tulee mieleen miestenpäivästä. Sitä on vietetty jo vuodesta 1999, aina 19.11., niin joka vuosi somessa huudetaan naistenpäivän yhteydessä "miksi ei ole miehille miestenpäivää?". No onhan se, mutta kun kukaan ei viitsi googlata ja koska siitä ei sen kummemmin pidetä meteliä. Yksi tai kaksi otsikkoa jossain Iltiksessä. Sattuuko ap muistamaan miestään miestenpäivänä, vai onko miehen velvollisuus muistaa vain ap:ta naistenpäivänä?
No olisi nyt edes myöntänyt, että pieleen meni ja pyytänyt anteeksi. Mies kuitenkin jatkoi koko ajan vakuutteluaan siitä, että tämä kaikki oli suunniteltu etukäteen - uudet leivokset ja kaikki. Ja se että menee taas ostamaan uuden lahjakortin vaikka edellinenkin vanhentui. Vihaan selkärangattomuutta ja sitä, että asioista valehdellaan loppuun asti.
Olet ap, niinkö?
Nyt ei tarina pysy enää kasassa, vaan alkaa rakoilemaan pahasti. Jos olisi aito tarina, niin pysyisit johdonmukaisena, ei sillä ihan se ja sama mulle miten aiot päivääsi tällä tarinalla jatkaa. Sun vastaus ei ole vastaus mun ihmettelyihin, vaan vastasit sinne päin, koska et keksinyt miten pystyisit vastaaman johdonmukaisesti. Helppo heittää tuollainen mukavastaus, vaikka siinä ei ole mitään järkeä. Ei kukaan, ei pölhömpikään mies ala keksimään "tää on kaikki suunniteltu etukäteen", jos leipomiset menee pieleen ja hakee leipomukset kaupasta. Ei tämä ole uskottavaa.
Onneksi vastauksesi paljasti sen, että provoiluahan tämä on, vaikka alku olikin lupaava todenmukaiseen ketjuun.
Kyllä olen ap ja niin se mies selittää minulle. Sen vuoksi en olekaan iloinen tästä lahjakortista ja leivoksista, koska niiden väitetään muka kuuluneen suunnitelmaan alunperin, vaikka ilmiselvästi ovat vain hätäisesti keksitty korjaussuunnitelma. Hän sanoi, että hänen tarkoituksenaan oli myös onnistuneen kakunkin jälkeen hakea leivoksia ja tuo lahjakortti. Ja myös se että hän nyt vasta laittaa toivelahjani tilaukseen oli myös suunniteltua. Ei minä sitä usko, mutta sitä hän nyt jankkaa ja ärsyyntyy kun en usko ja ole iloinen niistä.
Näyttäisin tämän ketjun hänelle, mutta hän kuitenkin tarttuisi noihin alkupään kommentteihin, joiden mielestä olen kiittämätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vegaaniset leipomukset eivät ole meillä mitenkään erikoisia, ja sitten mies on ihan käsi sen kakkupohjan kanssa? Nyt vähän yritystä tohon provoomiseen jatkossa hei.
Tarkoitin, ettei leipomusten vegaanisuudesta tehdä mitään numeroa ja kikkailua. Tässäkin reseptissa kananmunan tilalla oli yksinkertaisesti 2rkl perunajauhoja tuomassa kiinteyttä. Saman näköinen ja makuinen se on kuin normaali munallinenkin versio.
Toivoisin kyllä itsekin että tämä olisi provo, mutta tässä sitä samalla katselen kun mies tekee kakkutäytettä. Kävi hakemassa uuden suklaalevynkin kuorrutukseen. Ne pari kananmunaa siellä pohjassa eivät ole kynnyskysymys, vaan lähinnä se ettei oteta toisen toiveita huomioon ja mietitä mistä toinen pitää. Se on mielestäni parisuhteessa ensisijaista... Olisi epäkohteliasta tehdä miehelle turkinpippurikakku kun hän toivoi ja oletti saavansa vaniljajuustokakkua. Siinä sitten aamulla vaan leipomaan jotain mitä ei edes toivottu, niin olisiko sinulla hyvä mieli?
Mies teki 4 cm korkean kakun aamulla. Pieleen meni, jo senkin takia että sisältää vanhentuneita kananmunia (perhe on 90% vegaaneja). Lahjaakaan ei ollut ja mies läks sitä ostamaan. Kotiin tuli leivosten ja kampaamolahjakortin kanssa, joista kumpikaan ei ilmeisesti kelvannut. Kampaamoa ap ei tarvitse, kun niin ahdistaa kaikki ja hiukset ovat nähtävästi itselyhentyvät. Menikö leivoksetkin roskiin, kun nyt yritetään väsätä epäonnistuneesta kakkupohjasta kakkua? Eli mies kävi toistamiseen kaupoilla, mitä ihmettä varten? Miksi ei syödä niitä leivoksia, jotka ovat haettu ihan varta vasten ap:n syntymäpäivälle?
Mun mielestä nipotus ja kiukku olisi saanut loppua tuohon ekaan kauppakäyntiin ja yrittää tehdä loppupäivästä ok. Oletan että nipotus on jatkunut, koska mies lähti hakemaan kuorrutetta uudelleen kaupasta. Ymmärrän, että harmittaa, mutta ap varmasti tietää miehensä laimean käytöksen juhlapäivinä, niin miksi ap on ladannut turhia odotuksia tähän päivään? Juu, mies lupasi, mutta tunnet miehesi, niin miksi odotit mitään sen kummempaa?
Mitä tulee ystävänpäivään, niin eipä siitä oikein edelleenkään ole tullut Suomessa sellainen rakastavaisten juhla kuten esim. USA:ssa. Miehet eivät varsinkaan tunnut innostuvan siitä, toki poikkeuksia on. Muistaako kukaan kunnolla edes, että tällaista juhlapäivää vietetään alkuvuodesta? Tietty kaupoissa on paljon kaikkea ko. päivään, mutta itse päivämäärä taitaa olla hakusessa monella.
Sama tulee mieleen miestenpäivästä. Sitä on vietetty jo vuodesta 1999, aina 19.11., niin joka vuosi somessa huudetaan naistenpäivän yhteydessä "miksi ei ole miehille miestenpäivää?". No onhan se, mutta kun kukaan ei viitsi googlata ja koska siitä ei sen kummemmin pidetä meteliä. Yksi tai kaksi otsikkoa jossain Iltiksessä. Sattuuko ap muistamaan miestään miestenpäivänä, vai onko miehen velvollisuus muistaa vain ap:ta naistenpäivänä?
No olisi nyt edes myöntänyt, että pieleen meni ja pyytänyt anteeksi. Mies kuitenkin jatkoi koko ajan vakuutteluaan siitä, että tämä kaikki oli suunniteltu etukäteen - uudet leivokset ja kaikki. Ja se että menee taas ostamaan uuden lahjakortin vaikka edellinenkin vanhentui. Vihaan selkärangattomuutta ja sitä, että asioista valehdellaan loppuun asti.
Olet ap, niinkö?
Nyt ei tarina pysy enää kasassa, vaan alkaa rakoilemaan pahasti. Jos olisi aito tarina, niin pysyisit johdonmukaisena, ei sillä ihan se ja sama mulle miten aiot päivääsi tällä tarinalla jatkaa. Sun vastaus ei ole vastaus mun ihmettelyihin, vaan vastasit sinne päin, koska et keksinyt miten pystyisit vastaaman johdonmukaisesti. Helppo heittää tuollainen mukavastaus, vaikka siinä ei ole mitään järkeä. Ei kukaan, ei pölhömpikään mies ala keksimään "tää on kaikki suunniteltu etukäteen", jos leipomiset menee pieleen ja hakee leipomukset kaupasta. Ei tämä ole uskottavaa.
Onneksi vastauksesi paljasti sen, että provoiluahan tämä on, vaikka alku olikin lupaava todenmukaiseen ketjuun.
Provo tai ei, mutta kyllä tuollaisia miehiä on... eivät voi myöntää olleensa väärässä tai mokanneensa, aina kaikki on tarkoituksella tai sitten "vitsillä".
-ei ap-
Niinpä. Jos nuo leivokset ja lahjakortti olisi ollut suunniteltukin, niin olisi kertonut sen minulle jo aamulla, eikä vasta minun harmituksen jälkeen lähtenyt vähin äänin kaupoille kertomatta mitään. Ideaalitilanteessa olisi hoitanut ne jo viimeistään eilen jos kerran muka suunnitteli. Kai minulla sitten vain on paskempi parisuhde kuin olen luullutkaan.
Mulla on kans mies, joka pitkän yhdessäolonkaan jälkeen ei tiedä/välitä/ymmärrä mistä tykkään ja mistä en. Tyyliin ostaa joka joulu uuden kaulahuivin, vaikka en käytä kaulahuiveja koskaan, ja olen siitä sanonutkin, mutta mies kuittaa "no ei hän muistanut". Sänkyhommissa sama juttu, mun toivomat asiat unohdetaan nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyväksi todettuja parisuhdekirjoja voi myös suositella....
Pariterapia voisi olla ihan hyvä osoite myös, mutta en tässä arjen pyörityksessä jaksaisi sinnekin revetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vegaaniset leipomukset eivät ole meillä mitenkään erikoisia, ja sitten mies on ihan käsi sen kakkupohjan kanssa? Nyt vähän yritystä tohon provoomiseen jatkossa hei.
Tarkoitin, ettei leipomusten vegaanisuudesta tehdä mitään numeroa ja kikkailua. Tässäkin reseptissa kananmunan tilalla oli yksinkertaisesti 2rkl perunajauhoja tuomassa kiinteyttä. Saman näköinen ja makuinen se on kuin normaali munallinenkin versio.
Toivoisin kyllä itsekin että tämä olisi provo, mutta tässä sitä samalla katselen kun mies tekee kakkutäytettä. Kävi hakemassa uuden suklaalevynkin kuorrutukseen. Ne pari kananmunaa siellä pohjassa eivät ole kynnyskysymys, vaan lähinnä se ettei oteta toisen toiveita huomioon ja mietitä mistä toinen pitää. Se on mielestäni parisuhteessa ensisijaista... Olisi epäkohteliasta tehdä miehelle turkinpippurikakku kun hän toivoi ja oletti saavansa vaniljajuustokakkua. Siinä sitten aamulla vaan leipomaan jotain mitä ei edes toivottu, niin olisiko sinulla hyvä mieli?
Mies teki 4 cm korkean kakun aamulla. Pieleen meni, jo senkin takia että sisältää vanhentuneita kananmunia (perhe on 90% vegaaneja). Lahjaakaan ei ollut ja mies läks sitä ostamaan. Kotiin tuli leivosten ja kampaamolahjakortin kanssa, joista kumpikaan ei ilmeisesti kelvannut. Kampaamoa ap ei tarvitse, kun niin ahdistaa kaikki ja hiukset ovat nähtävästi itselyhentyvät. Menikö leivoksetkin roskiin, kun nyt yritetään väsätä epäonnistuneesta kakkupohjasta kakkua? Eli mies kävi toistamiseen kaupoilla, mitä ihmettä varten? Miksi ei syödä niitä leivoksia, jotka ovat haettu ihan varta vasten ap:n syntymäpäivälle?
Mun mielestä nipotus ja kiukku olisi saanut loppua tuohon ekaan kauppakäyntiin ja yrittää tehdä loppupäivästä ok. Oletan että nipotus on jatkunut, koska mies lähti hakemaan kuorrutetta uudelleen kaupasta. Ymmärrän, että harmittaa, mutta ap varmasti tietää miehensä laimean käytöksen juhlapäivinä, niin miksi ap on ladannut turhia odotuksia tähän päivään? Juu, mies lupasi, mutta tunnet miehesi, niin miksi odotit mitään sen kummempaa?
Mitä tulee ystävänpäivään, niin eipä siitä oikein edelleenkään ole tullut Suomessa sellainen rakastavaisten juhla kuten esim. USA:ssa. Miehet eivät varsinkaan tunnut innostuvan siitä, toki poikkeuksia on. Muistaako kukaan kunnolla edes, että tällaista juhlapäivää vietetään alkuvuodesta? Tietty kaupoissa on paljon kaikkea ko. päivään, mutta itse päivämäärä taitaa olla hakusessa monella.
Sama tulee mieleen miestenpäivästä. Sitä on vietetty jo vuodesta 1999, aina 19.11., niin joka vuosi somessa huudetaan naistenpäivän yhteydessä "miksi ei ole miehille miestenpäivää?". No onhan se, mutta kun kukaan ei viitsi googlata ja koska siitä ei sen kummemmin pidetä meteliä. Yksi tai kaksi otsikkoa jossain Iltiksessä. Sattuuko ap muistamaan miestään miestenpäivänä, vai onko miehen velvollisuus muistaa vain ap:ta naistenpäivänä?
No olisi nyt edes myöntänyt, että pieleen meni ja pyytänyt anteeksi. Mies kuitenkin jatkoi koko ajan vakuutteluaan siitä, että tämä kaikki oli suunniteltu etukäteen - uudet leivokset ja kaikki. Ja se että menee taas ostamaan uuden lahjakortin vaikka edellinenkin vanhentui. Vihaan selkärangattomuutta ja sitä, että asioista valehdellaan loppuun asti.
Olet ap, niinkö?
Nyt ei tarina pysy enää kasassa, vaan alkaa rakoilemaan pahasti. Jos olisi aito tarina, niin pysyisit johdonmukaisena, ei sillä ihan se ja sama mulle miten aiot päivääsi tällä tarinalla jatkaa. Sun vastaus ei ole vastaus mun ihmettelyihin, vaan vastasit sinne päin, koska et keksinyt miten pystyisit vastaaman johdonmukaisesti. Helppo heittää tuollainen mukavastaus, vaikka siinä ei ole mitään järkeä. Ei kukaan, ei pölhömpikään mies ala keksimään "tää on kaikki suunniteltu etukäteen", jos leipomiset menee pieleen ja hakee leipomukset kaupasta. Ei tämä ole uskottavaa.
Onneksi vastauksesi paljasti sen, että provoiluahan tämä on, vaikka alku olikin lupaava todenmukaiseen ketjuun.
Provo tai ei, mutta kyllä tuollaisia miehiä on... eivät voi myöntää olleensa väärässä tai mokanneensa, aina kaikki on tarkoituksella tai sitten "vitsillä".
-ei ap-
"Tarkoituksella tein 4cm paksun koppuran täytekakun, tällanen siitä kuului tullakin!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksi pidät niin paljon painoarvoa synttäreillä? Jos ei toinen tykkää juhlia synttäreitä niin miksi pitäisi. Olen ollut yhdessä 10v miehen kanssa joka ei juhli synttäreitä, jouluja ei mitään eikä lapsesta asti ole saanut juhlia koska ei kuulunut heidän uskontoonsa. En pidä tätä minään ongelmana. Antaa ihmisten olla sellaisia kuin haluavat, ei synttärit mikään iso tapahtuma ole. Juhli yksinään tai kavereiden kanssa jos mies ei halua. Elämä helpottuu huomattavasti kun ei stressaa turhasta, mies ei kuitenkaan mitään pahaa ole tehnyt.
Mikä mielestäsi on "iso tapahtuma" kun huomaavaisuutta saa odottaa kumppanilta ja miksi?
Häät, hautajaiset, lapsen syntymä, erilaiset tapahtumat mitkä todennäköisesti tapahtuu vain kerran elämässä jne. Synttärit tulevat joka vuosi eivätkä ole yhtään sen eri asia kuin päivää edeltävä tai synttäreiden jälkeinen päivä. Kokoontua ja juhlia voi muutenkin kuin yhden päivän varjolla.
Ei häissä ole mitään erikoista, niitä on ihan turha juhlia. Maistraattiin ja nimi paperiin.
Hautajaiset? Ei niitä edes kaikissa kulttuureissa vietetä, turhaa touhua. Kuollut mikä kuollut.
Lapsen syntymä? No ketä kiinnostaa, kaikki eivät edes tykkää lapsista.
Ihan turhaa juhlia mitään noista, en ymmärrä miksi nuo nyt ovat sinulle noin tärkeitä. eikä sitä puolisoa noilla ainakaan saa häiritä. Eivät aikuiset noista välitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot että kannattaisiko erota kun ei näemmä kiinnosta vaimo paskaakaan
No tästä yritinkin puhua, että mikäs homma tämä tällainen kun kysytään toiveita muttei sitten tehdä niiden mukaan. Hänen mukaansa asia ei ole siinä ettei kiinnosta, hän ei vain ajatellut asioita loppuun asti ja alkuperäiseen suunnitelmaan ehdottomasti kuului myös tuo kahvilassa käynti ja sen toivelahjankin tilasi nyt tämän episodin jälkeen (mikä oli myös kuulemma suunniteltua että tilaa sen tänään). Kampaamolahjakortti oli vain extraa etukäteen. Siis mitä ihmettä nyt oikeasti.
Miksi ihmeessä mennä noin vaikean kautta kun voi pari päivää etukäteen vain katsoa simppelin kakun asiat kuntoon ja hakea se toivelahja valmiiksi. Miksi pitää jättää viime tinkaan, pettää toisen odotukset, yrittää pelastella sitä pikaisilla hätälahjoilla ja vakuutella, että alkuperäinen suunnitelma oli kyllä tehdä toiveiden mukaan ja se tulee vielä toteutumaan???! Ja sitten ihmetellä miksen minä usko tätä hänen tarinaansa.
No mulla tulee ekaksi mieleen narsisti. Tokaksi mieleen tunari. Kolmanneksi mieleeni itsekäs ja kömpelö tyyppi, joka pelkää tulevansa jätetyksi. Neljänneksi ADHD. Viidenneksi se, ettei mies rakasta eikä sitä kiinnosta.
Hmm, mielenkiintoisia ajatuksia. Kyllä hän monesti tunaroi. Ei ehkä tahallaan, mutta on vaan sellainen luonteeltaan että tekee kotona asioita ajattelematta eikä pidä mitään mielessään. Hänen rimansa tuntuu monessa asiassa olevan hyvin matalalla. Eikä siinä mitään, pystyisin asian kanssa elämään jos minulle ei koko ajan annettaisi valheellisia odotuksia.
No mistä se johtuu, että antaa valheellisia odotuksia? Tuosta listasta valheellisia odotuksia todennäköisimmin antaa narsisti, jättämistä pelkäävä ja adhd.
Onko teidän kommunikaatio hyvää? Riidat saadaan selvitettyä? Tunneyhteys hyvä, pystytte puhumaan tunteista, toiveista, seksistä, tuette toisianne jne?
Wp tässä on se narsisti.
Toinen yrittää ja narsistille ei kelpaa mikään. Hän selkeästi nauttii, kun saa kiusata toista.
Meillä olisi iloisesti syöty se kuiva kakku. Jos se olisi niin huono, ettei hampaat pysty, olisi ne leivokset olleet tosi hyvä juttu. Ehkä olisi lähdetty ulos syömään. Meillä olisi kelvannut se lahjakortti, ei vaaditä mitään lisälahjoja.
Tuskaisa ilmapiiri tuossa perheessä, kun narsisti kitisee ja toinen koittaa kaikin tavoin miellyttää.
En jaksanut lueskella kuin kolmannelle sivulle, mutta kommentoin nyt tähän.
Kasva aikuiseksi, aloittaja, ja muutkin miehiltänne mahdottomuuksia odottavat naiset.
Minäkin nuorena jaksoin tuhlata monta vuotta ja monta syntymäpäivää pitämällä pahaa mieltä, kun mies ei muistanut synttäriäni ehkä ollenkaan tai ei ainakaan minun toivomallani tavalla. Jossain vaiheessa sitten vaan ymmärsin päättää, että ok, minunkaan ei tarvitse hänen päiviään muistaa, vaan käytän sen energian, rakkauden ja rahankin muistamalla itse omaa syntymäpäivääni.
Se avioliitto päättyi, ei tästä syystä vaan ihan muista. Johan se kestikin liki parikymmentä vuotta. Eron jälkeen rakastuin nykyiseen mieheeni, joka on kaikella tavalla lutunen ja ihana, ollut sitä kaikkea jo yli kymmenen vuotta - mutta ei hänkään mitään päiviä muista. Ilmeisesti samanlaista viileää ilmastoa ko. asian suhteen oli ollut hänenkin edellisessä liitossaan, koska hän jo seurustelun alkuvaiheessa sanoi, että hän ei sitten muista mitään päiviä eikä osaa ostaa lahjoja. Mihin minä että toki se minulle käy, sovitaan näin puolin ja toisin.
Mies joskus vihjailee ennen OMIA synttäreitään, mitä hän toivoisi ehkä lahjaksi. Olen siihen vaan vastannut, että vihjailee jollekin muulle kuin minulle, koska meillähän on se sopimus.
Ilmeisesti miehet jo poikina totutetaan siihen, että lahjat sun muut on vaan heille tuleva oikeus, eikä heidät tarvitse itse tehdä toisten juhlien eteen mitään. Eli ainoa jota tuossa voi (itsensä lisäksi) kouluttaa on se oma jälkikasvu. Ei aikuista miestä voi mihinkään kouluttaa. Jos on sen ottanut niin on ottanut sellaisena kuin hän on, eikä hän siitä miksikään muutu. Jos ei kyseinen mies miellytä sopii mennä peilin eteen ihmettelemään että mitäs olen mennyt tekemään, elänkö tämän asian kanssa vai en.
Enpä lähtisi avioliittoa kyllä mokoman takia rikkomaan. Jälkeenpäin kaduttaa se oma touhotus siitä omasta ja toisenkin syntymäpäivästä. Päivä mikä päivä, ja parhaan päivän saa kun sen suunnittelee ja toteuttaa ihan itse, lahjoineen päivineen.
P.s. Onnittelut syntymäpäiväsi johdosta, aloittaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vegaaniset leipomukset eivät ole meillä mitenkään erikoisia, ja sitten mies on ihan käsi sen kakkupohjan kanssa? Nyt vähän yritystä tohon provoomiseen jatkossa hei.
Tarkoitin, ettei leipomusten vegaanisuudesta tehdä mitään numeroa ja kikkailua. Tässäkin reseptissa kananmunan tilalla oli yksinkertaisesti 2rkl perunajauhoja tuomassa kiinteyttä. Saman näköinen ja makuinen se on kuin normaali munallinenkin versio.
Toivoisin kyllä itsekin että tämä olisi provo, mutta tässä sitä samalla katselen kun mies tekee kakkutäytettä. Kävi hakemassa uuden suklaalevynkin kuorrutukseen. Ne pari kananmunaa siellä pohjassa eivät ole kynnyskysymys, vaan lähinnä se ettei oteta toisen toiveita huomioon ja mietitä mistä toinen pitää. Se on mielestäni parisuhteessa ensisijaista... Olisi epäkohteliasta tehdä miehelle turkinpippurikakku kun hän toivoi ja oletti saavansa vaniljajuustokakkua. Siinä sitten aamulla vaan leipomaan jotain mitä ei edes toivottu, niin olisiko sinulla hyvä mieli?
Mies teki 4 cm korkean kakun aamulla. Pieleen meni, jo senkin takia että sisältää vanhentuneita kananmunia (perhe on 90% vegaaneja). Lahjaakaan ei ollut ja mies läks sitä ostamaan. Kotiin tuli leivosten ja kampaamolahjakortin kanssa, joista kumpikaan ei ilmeisesti kelvannut. Kampaamoa ap ei tarvitse, kun niin ahdistaa kaikki ja hiukset ovat nähtävästi itselyhentyvät. Menikö leivoksetkin roskiin, kun nyt yritetään väsätä epäonnistuneesta kakkupohjasta kakkua? Eli mies kävi toistamiseen kaupoilla, mitä ihmettä varten? Miksi ei syödä niitä leivoksia, jotka ovat haettu ihan varta vasten ap:n syntymäpäivälle?
Mun mielestä nipotus ja kiukku olisi saanut loppua tuohon ekaan kauppakäyntiin ja yrittää tehdä loppupäivästä ok. Oletan että nipotus on jatkunut, koska mies lähti hakemaan kuorrutetta uudelleen kaupasta. Ymmärrän, että harmittaa, mutta ap varmasti tietää miehensä laimean käytöksen juhlapäivinä, niin miksi ap on ladannut turhia odotuksia tähän päivään? Juu, mies lupasi, mutta tunnet miehesi, niin miksi odotit mitään sen kummempaa?
Mitä tulee ystävänpäivään, niin eipä siitä oikein edelleenkään ole tullut Suomessa sellainen rakastavaisten juhla kuten esim. USA:ssa. Miehet eivät varsinkaan tunnut innostuvan siitä, toki poikkeuksia on. Muistaako kukaan kunnolla edes, että tällaista juhlapäivää vietetään alkuvuodesta? Tietty kaupoissa on paljon kaikkea ko. päivään, mutta itse päivämäärä taitaa olla hakusessa monella.
Sama tulee mieleen miestenpäivästä. Sitä on vietetty jo vuodesta 1999, aina 19.11., niin joka vuosi somessa huudetaan naistenpäivän yhteydessä "miksi ei ole miehille miestenpäivää?". No onhan se, mutta kun kukaan ei viitsi googlata ja koska siitä ei sen kummemmin pidetä meteliä. Yksi tai kaksi otsikkoa jossain Iltiksessä. Sattuuko ap muistamaan miestään miestenpäivänä, vai onko miehen velvollisuus muistaa vain ap:ta naistenpäivänä?
No olisi nyt edes myöntänyt, että pieleen meni ja pyytänyt anteeksi. Mies kuitenkin jatkoi koko ajan vakuutteluaan siitä, että tämä kaikki oli suunniteltu etukäteen - uudet leivokset ja kaikki. Ja se että menee taas ostamaan uuden lahjakortin vaikka edellinenkin vanhentui. Vihaan selkärangattomuutta ja sitä, että asioista valehdellaan loppuun asti.
Olet ap, niinkö?
Nyt ei tarina pysy enää kasassa, vaan alkaa rakoilemaan pahasti. Jos olisi aito tarina, niin pysyisit johdonmukaisena, ei sillä ihan se ja sama mulle miten aiot päivääsi tällä tarinalla jatkaa. Sun vastaus ei ole vastaus mun ihmettelyihin, vaan vastasit sinne päin, koska et keksinyt miten pystyisit vastaaman johdonmukaisesti. Helppo heittää tuollainen mukavastaus, vaikka siinä ei ole mitään järkeä. Ei kukaan, ei pölhömpikään mies ala keksimään "tää on kaikki suunniteltu etukäteen", jos leipomiset menee pieleen ja hakee leipomukset kaupasta. Ei tämä ole uskottavaa.
Onneksi vastauksesi paljasti sen, että provoiluahan tämä on, vaikka alku olikin lupaava todenmukaiseen ketjuun.
Kyllä olen ap ja niin se mies selittää minulle. Sen vuoksi en olekaan iloinen tästä lahjakortista ja leivoksista, koska niiden väitetään muka kuuluneen suunnitelmaan alunperin, vaikka ilmiselvästi ovat vain hätäisesti keksitty korjaussuunnitelma. Hän sanoi, että hänen tarkoituksenaan oli myös onnistuneen kakunkin jälkeen hakea leivoksia ja tuo lahjakortti. Ja myös se että hän nyt vasta laittaa toivelahjani tilaukseen oli myös suunniteltua. Ei minä sitä usko, mutta sitä hän nyt jankkaa ja ärsyyntyy kun en usko ja ole iloinen niistä.
Näyttäisin tämän ketjun hänelle, mutta hän kuitenkin tarttuisi noihin alkupään kommentteihin, joiden mielestä olen kiittämätön.
Tottakai hän sanoo niin. Ei tiedä miten saisi sinut lopettamaan ilkeilyn. Koittaa olla haastamatta riitaa. Pelkää sinua, kun olet narsisti. Nautit toisen kiusaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vegaaniset leipomukset eivät ole meillä mitenkään erikoisia, ja sitten mies on ihan käsi sen kakkupohjan kanssa? Nyt vähän yritystä tohon provoomiseen jatkossa hei.
Tarkoitin, ettei leipomusten vegaanisuudesta tehdä mitään numeroa ja kikkailua. Tässäkin reseptissa kananmunan tilalla oli yksinkertaisesti 2rkl perunajauhoja tuomassa kiinteyttä. Saman näköinen ja makuinen se on kuin normaali munallinenkin versio.
Toivoisin kyllä itsekin että tämä olisi provo, mutta tässä sitä samalla katselen kun mies tekee kakkutäytettä. Kävi hakemassa uuden suklaalevynkin kuorrutukseen. Ne pari kananmunaa siellä pohjassa eivät ole kynnyskysymys, vaan lähinnä se ettei oteta toisen toiveita huomioon ja mietitä mistä toinen pitää. Se on mielestäni parisuhteessa ensisijaista... Olisi epäkohteliasta tehdä miehelle turkinpippurikakku kun hän toivoi ja oletti saavansa vaniljajuustokakkua. Siinä sitten aamulla vaan leipomaan jotain mitä ei edes toivottu, niin olisiko sinulla hyvä mieli?
Mies teki 4 cm korkean kakun aamulla. Pieleen meni, jo senkin takia että sisältää vanhentuneita kananmunia (perhe on 90% vegaaneja). Lahjaakaan ei ollut ja mies läks sitä ostamaan. Kotiin tuli leivosten ja kampaamolahjakortin kanssa, joista kumpikaan ei ilmeisesti kelvannut. Kampaamoa ap ei tarvitse, kun niin ahdistaa kaikki ja hiukset ovat nähtävästi itselyhentyvät. Menikö leivoksetkin roskiin, kun nyt yritetään väsätä epäonnistuneesta kakkupohjasta kakkua? Eli mies kävi toistamiseen kaupoilla, mitä ihmettä varten? Miksi ei syödä niitä leivoksia, jotka ovat haettu ihan varta vasten ap:n syntymäpäivälle?
Mun mielestä nipotus ja kiukku olisi saanut loppua tuohon ekaan kauppakäyntiin ja yrittää tehdä loppupäivästä ok. Oletan että nipotus on jatkunut, koska mies lähti hakemaan kuorrutetta uudelleen kaupasta. Ymmärrän, että harmittaa, mutta ap varmasti tietää miehensä laimean käytöksen juhlapäivinä, niin miksi ap on ladannut turhia odotuksia tähän päivään? Juu, mies lupasi, mutta tunnet miehesi, niin miksi odotit mitään sen kummempaa?
Mitä tulee ystävänpäivään, niin eipä siitä oikein edelleenkään ole tullut Suomessa sellainen rakastavaisten juhla kuten esim. USA:ssa. Miehet eivät varsinkaan tunnut innostuvan siitä, toki poikkeuksia on. Muistaako kukaan kunnolla edes, että tällaista juhlapäivää vietetään alkuvuodesta? Tietty kaupoissa on paljon kaikkea ko. päivään, mutta itse päivämäärä taitaa olla hakusessa monella.
Sama tulee mieleen miestenpäivästä. Sitä on vietetty jo vuodesta 1999, aina 19.11., niin joka vuosi somessa huudetaan naistenpäivän yhteydessä "miksi ei ole miehille miestenpäivää?". No onhan se, mutta kun kukaan ei viitsi googlata ja koska siitä ei sen kummemmin pidetä meteliä. Yksi tai kaksi otsikkoa jossain Iltiksessä. Sattuuko ap muistamaan miestään miestenpäivänä, vai onko miehen velvollisuus muistaa vain ap:ta naistenpäivänä?
No olisi nyt edes myöntänyt, että pieleen meni ja pyytänyt anteeksi. Mies kuitenkin jatkoi koko ajan vakuutteluaan siitä, että tämä kaikki oli suunniteltu etukäteen - uudet leivokset ja kaikki. Ja se että menee taas ostamaan uuden lahjakortin vaikka edellinenkin vanhentui. Vihaan selkärangattomuutta ja sitä, että asioista valehdellaan loppuun asti.
Olet ap, niinkö?
Nyt ei tarina pysy enää kasassa, vaan alkaa rakoilemaan pahasti. Jos olisi aito tarina, niin pysyisit johdonmukaisena, ei sillä ihan se ja sama mulle miten aiot päivääsi tällä tarinalla jatkaa. Sun vastaus ei ole vastaus mun ihmettelyihin, vaan vastasit sinne päin, koska et keksinyt miten pystyisit vastaaman johdonmukaisesti. Helppo heittää tuollainen mukavastaus, vaikka siinä ei ole mitään järkeä. Ei kukaan, ei pölhömpikään mies ala keksimään "tää on kaikki suunniteltu etukäteen", jos leipomiset menee pieleen ja hakee leipomukset kaupasta. Ei tämä ole uskottavaa.
Onneksi vastauksesi paljasti sen, että provoiluahan tämä on, vaikka alku olikin lupaava todenmukaiseen ketjuun.
Provo tai ei, mutta kyllä tuollaisia miehiä on... eivät voi myöntää olleensa väärässä tai mokanneensa, aina kaikki on tarkoituksella tai sitten "vitsillä".
-ei ap-
"Tarkoituksella tein 4cm paksun koppuran täytekakun, tällanen siitä kuului tullakin!"
Meidän perheessä ei pilkata, kun joku epäonnistuu jossain asiassa. Ei vaikka olisi syntymäpäiväkakku. Nauretaan asialle ja mennään yhdessä kahvilaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kans mies, joka pitkän yhdessäolonkaan jälkeen ei tiedä/välitä/ymmärrä mistä tykkään ja mistä en. Tyyliin ostaa joka joulu uuden kaulahuivin, vaikka en käytä kaulahuiveja koskaan, ja olen siitä sanonutkin, mutta mies kuittaa "no ei hän muistanut". Sänkyhommissa sama juttu, mun toivomat asiat unohdetaan nopeasti.
Surullinen juttu. Ei ole muistista kiinni nuo vaan silkasta välinpitämättömyydestä. Itse löysin tänä jouluna kuusen alta tossut - jotka itse bongasin nettikaupasta ja pyysin tilaamaan. Lisäksi ostin ja paketoin itselleni oloasun, ettei lapsi ihmettele miksi äidille on vain yksi lahja. Lapsen kanssa kyllä etsittiin ja paketoitiin miehelle lahjoja. Juuri tuollaiset pikkujutut mua tässä suhteessa harmittaa. Se ettei edes viitsitä oma-aloitteisesti etsiä toiselle joululahjaa ja paketoida sitä lapsen kanssa. Innoissaan mies kuitenkin aina omiaan availee.
Meillä tulee tänä vuonna 10 vuotta täyteen ja mies on kertonut järjestävänsä silloin jotain kivaa. Odotukset eivät ole korkealla ja tällaisten sattumusten jälkeen tekisi mieli jopa kostaa. Taidan ainakin seuraavat synttärinsä jättää huomiotta tai antaa lahjaksi tuon saamani lahjakortin.
Kuka sanoi että tarvitsee juhlimatta olla? jos haluat juhlia synttäreitäsi, juhli. Kavereiden kanssa, lasten kanssa tai yksin. Puoliso ei ole yhtäkuin elämä. Puolison ei tarvitse juhlia synttäreitäsi jos ei halua, eikä sinun hänen jos kumpikaan tai toinen ei halua. Ei ihmekkään että ihmisiä eroaa näinkin paljon mitä nykyään luvut kertovat jos tälläinenkin asia on kauhean suuri ja ongelmallinen vaikka lopulta sekin ongelma on vain omassa päässäsi.