Lue keskustelun säännöt.
Mies menee syntymäpäivänänikin sieltä mistä aita on matalin
19.02.2022 |
Odotin ystävänpäivänä "hyvää ystävänpäivää"-lausahdusta, muttei sitä tullut koko päivänä. Illalla ihmetellessäni mies totesi, että turha se on ystävänpäivään panostaa kun sinullahan on lauantaina jo syntymäpäivä. Siihen aikoi sitten kuulemma panostaa, odotahan vain! Viikolla kysyi kakkutoivetta ja kerroin toivovani vegaanista suklaatäytekakkua suklaakuorrutuksella. Ei ole ongelma, hän kyllä leipoo.
Eilen kävin itse hakemassa valmiiksi suklaat kuorrutukseen ja illalla tehtiin lapsen kanssa valkosuklaasta koristekuviot valmiiksi. Kerroin miehelle moneen kertaan, että tämä levy on sitten siihen kuorrutukseen. Etsin varmuuden vuoksi myös hyväksi kommentoidun kakkupohjan reseptin ja kerroin mistä löytyy. Se oli hyvin simppeli ja ainekset löytyvät kaapista.
Tänään syntymäpäiväaamuna en saanut aamupalaa enkä kahvia sänkyyn eikä kyllä pöytäänkään. Lahjakin loisti poissaolollaan eikä lapsen kanssa oltu askarreltu korttia. Kaupan euron korttikin olisi kelvannut, mutta ei.
Sitten hän tarttui toimeen ja alkoi leipoa kakkua. Huikkasi että ei kai haittaa että joutuu käyttämään päiväysvanhoja munia (monta kk) kun ei hän ollut etukäteen tarkistanut ovatko ne hyviä. Kakkupohja meni uuniin kun huomasin pöydällä kuorrutukseen ostetun viimeisen suklaalevyn kääreet. Hän oli sitten ottanut ensimmäisen googlesta vastaan tulleen epämääräisen reseptin ja käyttänyt kuorrutelevyn taikinaan. Hän tietää suhtautumiseni eläinkunnan tuotteisiin ja sekin oli nyt työn touhussa päässyt unohtumaan. Uunista tuli ulos ohut koppura. Täytettä kakun väliin ei ole, koska hänen kakkupohjansa reseptissä ei ole täytteeseen ohjetta ja näytti vielä ettei reseptin kuvassakaan ole täytettä. Kuorrutesuklaa on käytetty taikinaan joten kakun päälle ei ole mitään.
Tämän jälkeen hän ihmetteli miksi minua itkettää. Kaippa tämä on sitten hänen tapansa "panostaa asiaan" mitä lupaili. Viime vuonna sain lahjaksi läppärini tyhjäyksen ja ohjelmiston päivittämisen. Sitä hän ei saanut vuoden aikana aikaiseksi, joten hoidin asian viime viikolla itse.
Nyt hän lähti kauppaan. Aikoo ilmeisesti ostaa kortin ja jotain tarjottavaa. Sen jälkeen todennäköisesti ihmettelee miksei mieliala ole katossa vaikka näin hienoja herkkuja toi.
Onko nyt ihan kohtuutonta odottaa aikuisen miehen suunnittelevan edes lupaamansa kakun toteutuksen? Miettiä asia läpi ja katsoa, että homman on mahdollista ylipäätään onnistua?? Ärsyttää, että menin uskomaan hänen lupaukseensa panostuksesta enkä sen vuoksi itse suunnitellut viikonloppua sen kummemmin.
Harmittaisiko teitä tällainen vai olisiko ihan ok? :(
Kommentit (235)
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa taitaa olla muita ongelmia kuin kananmunat.
Mies kuitenkin yritti ilahduttaa ja silti on saamaton? Miinuspisteet menee nyt ap:lle. Ratkokaa ne todelliset harmin aiheet.
Kanamunat muuten säilyy aika pitkään vielä päiväyksen jälkeen.
Mutta onko se pohjimmiltaan toisen ilahduttamista jos tekee vain jotain sinne päin ilman että oikeasti näkee vaivaa? Minusta toisen ilahduttamisen määritelmään kuuluu myös se, että ajatellaan ilahdutettavan henkilön mieltymyksiä. Ja tiedän, että tämä miehen tekele oli ajattelematon hutaisu, koska hän osaa kyllä leipoa niin halutessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun on todella vaikea uskoa, että joku tekee vegaanipuolisolleen kakun kananmunista.
Kannattaa viettää syntymäpäivänsä kitisemällä vauvapalstalla vanhoista munista!
Vierailija kirjoitti:
Kun tiedät tyylin, älä odota mitään.
Ollaan oltu 19 vuotta yhdessä ja joskus syödään synttärinä jotain hyvää, useimmiten ei tehdä sitäkään.
Ostan itselleni lahjan jos haluan jotain.
Kaikilla ei ole samanlaisia tapoja syntymäpäivän juhlistamiseen, joten kiusata vain itseäsi tekemällä tästä suuren numeron.
Ne arkipäivät on tärkeämpiä kun juhlat. Kaveri miehensä kanssa osteli kalliit lahjat toisilleen ja teki ison numeron synttäreitä ja hääpäivistä. Ovat nyt eronneet että ei se mitään takaa vaikka ois mitkä pirskeet.
PS mun mies ei ole leiponut ikinä.
Arki on tärkeää jos mitään muuta ei ole. Mikäs siinä jos ei kiinnosta juhlistaa merkkipäiviä ja kaikki on tasaista tallustamista hautaan asti. Mutta ei tuo sovi kaikille. Minusta olisi suunnattoman ankeaa elää ilman juhlaa. Eipä silloin pety jos ei mitään ikinä odota. Mutta mieluummin odotan joskus turhaan kuin vaivun apatiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot että kannattaisiko erota kun ei näemmä kiinnosta vaimo paskaakaan
No tästä yritinkin puhua, että mikäs homma tämä tällainen kun kysytään toiveita muttei sitten tehdä niiden mukaan. Hänen mukaansa asia ei ole siinä ettei kiinnosta, hän ei vain ajatellut asioita loppuun asti ja alkuperäiseen suunnitelmaan ehdottomasti kuului myös tuo kahvilassa käynti ja sen toivelahjankin tilasi nyt tämän episodin jälkeen (mikä oli myös kuulemma suunniteltua että tilaa sen tänään). Kampaamolahjakortti oli vain extraa etukäteen. Siis mitä ihmettä nyt oikeasti.
Miksi ihmeessä mennä noin vaikean kautta kun voi pari päivää etukäteen vain katsoa simppelin kakun asiat kuntoon ja hakea se toivelahja valmiiksi. Miksi pitää jättää viime tinkaan, pettää toisen odotukset, yrittää pelastella sitä pikaisilla hätälahjoilla ja vakuutella, että alkuperäinen suunnitelma oli kyllä tehdä toiveiden mukaan ja se tulee vielä toteutumaan???! Ja sitten ihmetellä miksen minä usko tätä hänen tarinaansa.
No mulla tulee ekaksi mieleen narsisti. Tokaksi mieleen tunari. Kolmanneksi mieleeni itsekäs ja kömpelö tyyppi, joka pelkää tulevansa jätetyksi. Neljänneksi ADHD. Viidenneksi se, ettei mies rakasta eikä sitä kiinnosta.
Hmm, mielenkiintoisia ajatuksia. Kyllä hän monesti tunaroi. Ei ehkä tahallaan, mutta on vaan sellainen luonteeltaan että tekee kotona asioita ajattelematta eikä pidä mitään mielessään. Hänen rimansa tuntuu monessa asiassa olevan hyvin matalalla. Eikä siinä mitään, pystyisin asian kanssa elämään jos minulle ei koko ajan annettaisi valheellisia odotuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta miksi pidät niin paljon painoarvoa synttäreillä? Jos ei toinen tykkää juhlia synttäreitä niin miksi pitäisi. Olen ollut yhdessä 10v miehen kanssa joka ei juhli synttäreitä, jouluja ei mitään eikä lapsesta asti ole saanut juhlia koska ei kuulunut heidän uskontoonsa. En pidä tätä minään ongelmana. Antaa ihmisten olla sellaisia kuin haluavat, ei synttärit mikään iso tapahtuma ole. Juhli yksinään tai kavereiden kanssa jos mies ei halua. Elämä helpottuu huomattavasti kun ei stressaa turhasta, mies ei kuitenkaan mitään pahaa ole tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot että kannattaisiko erota kun ei näemmä kiinnosta vaimo paskaakaan
No tästä yritinkin puhua, että mikäs homma tämä tällainen kun kysytään toiveita muttei sitten tehdä niiden mukaan. Hänen mukaansa asia ei ole siinä ettei kiinnosta, hän ei vain ajatellut asioita loppuun asti ja alkuperäiseen suunnitelmaan ehdottomasti kuului myös tuo kahvilassa käynti ja sen toivelahjankin tilasi nyt tämän episodin jälkeen (mikä oli myös kuulemma suunniteltua että tilaa sen tänään). Kampaamolahjakortti oli vain extraa etukäteen. Siis mitä ihmettä nyt oikeasti.
Miksi ihmeessä mennä noin vaikean kautta kun voi pari päivää etukäteen vain katsoa simppelin kakun asiat kuntoon ja hakea se toivelahja valmiiksi. Miksi pitää jättää viime tinkaan, pettää toisen odotukset, yrittää pelastella sitä pikaisilla hätälahjoilla ja vakuutella, että alkuperäinen suunnitelma oli kyllä tehdä toiveiden mukaan ja se tulee vielä toteutumaan???! Ja sitten ihmetellä miksen minä usko tätä hänen tarinaansa.
No mulla tulee ekaksi mieleen narsisti. Tokaksi mieleen tunari. Kolmanneksi mieleeni itsekäs ja kömpelö tyyppi, joka pelkää tulevansa jätetyksi. Neljänneksi ADHD. Viidenneksi se, ettei mies rakasta eikä sitä kiinnosta.
Hmm, mielenkiintoisia ajatuksia. Kyllä hän monesti tunaroi. Ei ehkä tahallaan, mutta on vaan sellainen luonteeltaan että tekee kotona asioita ajattelematta eikä pidä mitään mielessään. Hänen rimansa tuntuu monessa asiassa olevan hyvin matalalla. Eikä siinä mitään, pystyisin asian kanssa elämään jos minulle ei koko ajan annettaisi valheellisia odotuksia.
No mistä se johtuu, että antaa valheellisia odotuksia? Tuosta listasta valheellisia odotuksia todennäköisimmin antaa narsisti, jättämistä pelkäävä ja adhd.
Onko teidän kommunikaatio hyvää? Riidat saadaan selvitettyä? Tunneyhteys hyvä, pystytte puhumaan tunteista, toiveista, seksistä, tuette toisianne jne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksi pidät niin paljon painoarvoa synttäreillä? Jos ei toinen tykkää juhlia synttäreitä niin miksi pitäisi. Olen ollut yhdessä 10v miehen kanssa joka ei juhli synttäreitä, jouluja ei mitään eikä lapsesta asti ole saanut juhlia koska ei kuulunut heidän uskontoonsa. En pidä tätä minään ongelmana. Antaa ihmisten olla sellaisia kuin haluavat, ei synttärit mikään iso tapahtuma ole. Juhli yksinään tai kavereiden kanssa jos mies ei halua. Elämä helpottuu huomattavasti kun ei stressaa turhasta, mies ei kuitenkaan mitään pahaa ole tehnyt.
Mikä mielestäsi on "iso tapahtuma" kun huomaavaisuutta saa odottaa kumppanilta ja miksi?
Vierailija kirjoitti:
No yritti sentään leipoa kakun, kiva ele vaikkei lopputulos olisikaan maistuva.
Minusta typerää jeesustelua muilta kommentoijilta, että MITÄÄN ei saisi toivoa syntymäpäivänä. Että vain lapset saa juhlia syntymäpäiviä.
Meidän suvussa ja myös parisuhteessani on aina juhlittu syntymäpäiviä, aikuistenkin. Joka vuosi onnitellaan ja muistetaan toisiamme jotenkin. Ei se vaadi spektaakkelia, ihan vain jonkun ystävällisen eleen toiselta. Esim. pieni lahja (ei todellakaan tarvitse olla kallis), toiselle kokkaaminen ja jälkien siivous, hartiahieronta, kakkukahvit... Mikä tahansa pieni erityiskohtelu, joka saa toiselle hyvän mielen.
Jos mies ei itse välitä juhlia omaa syntymäpäiväänsä mitenkään, niin miksei voi vaimon mieliksi KERRAN VUODESSA tehdä jotain erityisen mukavaa toiselle? Onko se tosiaan liikaa vaadittu?
Minusta tuo koko kakku oli vähän veetuilua, koska tiedän että oikeasti osaa leipoa hyvinkin. Kaikki vaan meni taas ihan päinvastoin kuin odotin. Olen vain pettynyt ettei minua pidetty ajantasalla tilanteesta eikä mieskään tajua miksei ole ok että hän lupaa asioita joita ei toteuta. Äitienpäivänä kuulemma onnistuu paremmin. Joo-o, jospa tästä otan vihdoin opikseni ja varaan valmiiksi jonkun kivan brunssin.
Parin viikon päästä on lapsen synttärit, eikä mies ole niitä vielä ottanut puheeksi. Taidan itse alkaa suunnittelemaan tarjoiluita ja hommaan lahjan valmiiksi yms niin tuleepahan ainakin hoidetuksi. Tekisi mieli katsoa mitä tapahtuu jos jätän kaiken hoitamatta, mutta pelkään että lapsi joutuisi pettymään. Hän on vasta päiväkoti-ikäinen niin ei osaa itse vielä muistuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vegaaniset leipomukset eivät ole meillä mitenkään erikoisia, ja sitten mies on ihan käsi sen kakkupohjan kanssa? Nyt vähän yritystä tohon provoomiseen jatkossa hei.
Tarkoitin, ettei leipomusten vegaanisuudesta tehdä mitään numeroa ja kikkailua. Tässäkin reseptissa kananmunan tilalla oli yksinkertaisesti 2rkl perunajauhoja tuomassa kiinteyttä. Saman näköinen ja makuinen se on kuin normaali munallinenkin versio.
Toivoisin kyllä itsekin että tämä olisi provo, mutta tässä sitä samalla katselen kun mies tekee kakkutäytettä. Kävi hakemassa uuden suklaalevynkin kuorrutukseen. Ne pari kananmunaa siellä pohjassa eivät ole kynnyskysymys, vaan lähinnä se ettei oteta toisen toiveita huomioon ja mietitä mistä toinen pitää. Se on mielestäni parisuhteessa ensisijaista... Olisi epäkohteliasta tehdä miehelle turkinpippurikakku kun hän toivoi ja oletti saavansa vaniljajuustokakkua. Siinä sitten aamulla vaan leipomaan jotain mitä ei edes toivottu, niin olisiko sinulla hyvä mieli?
Mies teki 4 cm korkean kakun aamulla. Pieleen meni, jo senkin takia että sisältää vanhentuneita kananmunia (perhe on 90% vegaaneja). Lahjaakaan ei ollut ja mies läks sitä ostamaan. Kotiin tuli leivosten ja kampaamolahjakortin kanssa, joista kumpikaan ei ilmeisesti kelvannut. Kampaamoa ap ei tarvitse, kun niin ahdistaa kaikki ja hiukset ovat nähtävästi itselyhentyvät. Menikö leivoksetkin roskiin, kun nyt yritetään väsätä epäonnistuneesta kakkupohjasta kakkua? Eli mies kävi toistamiseen kaupoilla, mitä ihmettä varten? Miksi ei syödä niitä leivoksia, jotka ovat haettu ihan varta vasten ap:n syntymäpäivälle?
Mun mielestä nipotus ja kiukku olisi saanut loppua tuohon ekaan kauppakäyntiin ja yrittää tehdä loppupäivästä ok. Oletan että nipotus on jatkunut, koska mies lähti hakemaan kuorrutetta uudelleen kaupasta. Ymmärrän, että harmittaa, mutta ap varmasti tietää miehensä laimean käytöksen juhlapäivinä, niin miksi ap on ladannut turhia odotuksia tähän päivään? Juu, mies lupasi, mutta tunnet miehesi, niin miksi odotit mitään sen kummempaa?
Mitä tulee ystävänpäivään, niin eipä siitä oikein edelleenkään ole tullut Suomessa sellainen rakastavaisten juhla kuten esim. USA:ssa. Miehet eivät varsinkaan tunnut innostuvan siitä, toki poikkeuksia on. Muistaako kukaan kunnolla edes, että tällaista juhlapäivää vietetään alkuvuodesta? Tietty kaupoissa on paljon kaikkea ko. päivään, mutta itse päivämäärä taitaa olla hakusessa monella.
Sama tulee mieleen miestenpäivästä. Sitä on vietetty jo vuodesta 1999, aina 19.11., niin joka vuosi somessa huudetaan naistenpäivän yhteydessä "miksi ei ole miehille miestenpäivää?". No onhan se, mutta kun kukaan ei viitsi googlata ja koska siitä ei sen kummemmin pidetä meteliä. Yksi tai kaksi otsikkoa jossain Iltiksessä. Sattuuko ap muistamaan miestään miestenpäivänä, vai onko miehen velvollisuus muistaa vain ap:ta naistenpäivänä?
Vierailija kirjoitti:
Uudenlainen ketju jossa haukkua miestä/miehiä. Wau.
Kerro sinäkin toki omat kokemuksesi puolisostasi, joka lupailee tehdä kaikenlaista, mutta ei kuitenkaan tee. Saat empatiaa ainakin minulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukko käskien laula.
Ei se komentelulla ja hänen puolestaan suunnittelemalla ja jopa puoliksi tekemällä onnistu.
Sun vaan pitää hyväksyä, että siipeesi tulet aina saamaan ja joudut pettymään. Jos on muuten ihana, niin ehkä se kompensoi.
Häntä et voi muuttaa. Turha yrittää. Tuohon on tyytyminen, jollet halua jatkuvaa, kuluttavaan mielenpahoitusta.
Onhan teillä lapset.
Leipooko/kokkaileeko sun mies paljon muutenkin? Mulla särähtäis kyllä korvaan, jos mun mies sanoisi, että leipoo mulle synttärikakun. Ns. kuivakakun osais kyllä tehdä, mutta kylmiltään en usko että lähtis täytekakkua tekemään. No sori, tää ei nyt oikein edes liittynyt aloitukseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksi pidät niin paljon painoarvoa synttäreillä? Jos ei toinen tykkää juhlia synttäreitä niin miksi pitäisi. Olen ollut yhdessä 10v miehen kanssa joka ei juhli synttäreitä, jouluja ei mitään eikä lapsesta asti ole saanut juhlia koska ei kuulunut heidän uskontoonsa. En pidä tätä minään ongelmana. Antaa ihmisten olla sellaisia kuin haluavat, ei synttärit mikään iso tapahtuma ole. Juhli yksinään tai kavereiden kanssa jos mies ei halua. Elämä helpottuu huomattavasti kun ei stressaa turhasta, mies ei kuitenkaan mitään pahaa ole tehnyt.
Mikä mielestäsi on "iso tapahtuma" kun huomaavaisuutta saa odottaa kumppanilta ja miksi?
Häät, hautajaiset, lapsen syntymä, erilaiset tapahtumat mitkä todennäköisesti tapahtuu vain kerran elämässä jne. Synttärit tulevat joka vuosi eivätkä ole yhtään sen eri asia kuin päivää edeltävä tai synttäreiden jälkeinen päivä. Kokoontua ja juhlia voi muutenkin kuin yhden päivän varjolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot että kannattaisiko erota kun ei näemmä kiinnosta vaimo paskaakaan
No tästä yritinkin puhua, että mikäs homma tämä tällainen kun kysytään toiveita muttei sitten tehdä niiden mukaan. Hänen mukaansa asia ei ole siinä ettei kiinnosta, hän ei vain ajatellut asioita loppuun asti ja alkuperäiseen suunnitelmaan ehdottomasti kuului myös tuo kahvilassa käynti ja sen toivelahjankin tilasi nyt tämän episodin jälkeen (mikä oli myös kuulemma suunniteltua että tilaa sen tänään). Kampaamolahjakortti oli vain extraa etukäteen. Siis mitä ihmettä nyt oikeasti.
Miksi ihmeessä mennä noin vaikean kautta kun voi pari päivää etukäteen vain katsoa simppelin kakun asiat kuntoon ja hakea se toivelahja valmiiksi. Miksi pitää jättää viime tinkaan, pettää toisen odotukset, yrittää pelastella sitä pikaisilla hätälahjoilla ja vakuutella, että alkuperäinen suunnitelma oli kyllä tehdä toiveiden mukaan ja se tulee vielä toteutumaan???! Ja sitten ihmetellä miksen minä usko tätä hänen tarinaansa.
No mulla tulee ekaksi mieleen narsisti. Tokaksi mieleen tunari. Kolmanneksi mieleeni itsekäs ja kömpelö tyyppi, joka pelkää tulevansa jätetyksi. Neljänneksi ADHD. Viidenneksi se, ettei mies rakasta eikä sitä kiinnosta.
Hmm, mielenkiintoisia ajatuksia. Kyllä hän monesti tunaroi. Ei ehkä tahallaan, mutta on vaan sellainen luonteeltaan että tekee kotona asioita ajattelematta eikä pidä mitään mielessään. Hänen rimansa tuntuu monessa asiassa olevan hyvin matalalla. Eikä siinä mitään, pystyisin asian kanssa elämään jos minulle ei koko ajan annettaisi valheellisia odotuksia.
No mistä se johtuu, että antaa valheellisia odotuksia? Tuosta listasta valheellisia odotuksia todennäköisimmin antaa narsisti, jättämistä pelkäävä ja adhd.
Onko teidän kommunikaatio hyvää? Riidat saadaan selvitettyä? Tunneyhteys hyvä, pystytte puhumaan tunteista, toiveista, seksistä, tuette toisianne jne?
No rehellisesti sanoen kommunikaatio on melko huonoa. Mies ei pidä puhumisesta, yhteisten asioiden suunnittelusta eikä niiden järjestämisestä. Olen käsittänyt ettei heillä lapsuudessa vanhemmat koskaan riidelleet eikä häneltä itseltään odotettu mitään. Hän kai olettaa että hiljaa hyvä tulee ja mitä sitä turhaan puhumaankaan. Mies on sanonut tekevänsä asialle jotain, mutta eipä se kommunikaatio ole paremmaksi muuttunut. Pikemminkin niin, että olen pikku hiljaa myös alkanut jättää asioita omaan tietooni enkä jaksa aina olla ainoa joka tekee aloitteita. Riidat lakaistaan monesti maton alle eikä mies koskaan palaa aiheeseen, vaikka lupaisi miettimisen jälkeen palaavansa. Minä joskus palailin, mutta en enää myöskään jaksa. Erota hän ei kuitenkaan halua, mutta en tiedä mitä hänen päässään liikkuu. Minusta parisuhde on luisumassa kämppispuolelle enkä tiedä mitä mieltä olen asiasta. Kaipaan kunnianhimoisempaa, innostavaa ihmistä rinnalleni, mutten jaksa lapsen takia lähteä pienestä syystä eroamaan.
Olemme melko nuoria ja olen kieltämättä miettinyt, että tuleeko tässä nyt tuhlattua aikaa väärän ihmisen kanssa. Toistaalta taas ajattelen ettei parisuhteet tästä ylipäätään paljoa parane kun ketjussakin monella oli melko vähäiset vaatimukset parisuhdettaan kohtaan.
Aikuinen ihminen kitisee kuin pikkulapsi.
Rupea syömään oikeata ruokaa ja koita josko elämä helpottuu. Miehen ainakin helpottuisi. Nyt se porkkana pois oerseestä, netti kiinni ja kunnon suihinotto miehelle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksi pidät niin paljon painoarvoa synttäreillä? Jos ei toinen tykkää juhlia synttäreitä niin miksi pitäisi. Olen ollut yhdessä 10v miehen kanssa joka ei juhli synttäreitä, jouluja ei mitään eikä lapsesta asti ole saanut juhlia koska ei kuulunut heidän uskontoonsa. En pidä tätä minään ongelmana. Antaa ihmisten olla sellaisia kuin haluavat, ei synttärit mikään iso tapahtuma ole. Juhli yksinään tai kavereiden kanssa jos mies ei halua. Elämä helpottuu huomattavasti kun ei stressaa turhasta, mies ei kuitenkaan mitään pahaa ole tehnyt.
Mikä mielestäsi on "iso tapahtuma" kun huomaavaisuutta saa odottaa kumppanilta ja miksi?
Häät, hautajaiset, lapsen syntymä, erilaiset tapahtumat mitkä todennäköisesti tapahtuu vain kerran elämässä jne. Synttärit tulevat joka vuosi eivätkä ole yhtään sen eri asia kuin päivää edeltävä tai synttäreiden jälkeinen päivä. Kokoontua ja juhlia voi muutenkin kuin yhden päivän varjolla.
Sehän olisikin hauskaa, kun juhlia rakastava saisi elämänsä ainoat juhlat vasta omissa hautajaisissaan. Siellä leski kyynelsilmin kertoisi, miten vainaja rakasti juhlia eläissään ja nyt sellaiset sai. Pikkuisen liian myöhään.
Olet kyllä todella lapsellinen.
Itkettää kun ei muisteta synttärinä. Voi buhuu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vegaaniset leipomukset eivät ole meillä mitenkään erikoisia, ja sitten mies on ihan käsi sen kakkupohjan kanssa? Nyt vähän yritystä tohon provoomiseen jatkossa hei.
Tarkoitin, ettei leipomusten vegaanisuudesta tehdä mitään numeroa ja kikkailua. Tässäkin reseptissa kananmunan tilalla oli yksinkertaisesti 2rkl perunajauhoja tuomassa kiinteyttä. Saman näköinen ja makuinen se on kuin normaali munallinenkin versio.
Toivoisin kyllä itsekin että tämä olisi provo, mutta tässä sitä samalla katselen kun mies tekee kakkutäytettä. Kävi hakemassa uuden suklaalevynkin kuorrutukseen. Ne pari kananmunaa siellä pohjassa eivät ole kynnyskysymys, vaan lähinnä se ettei oteta toisen toiveita huomioon ja mietitä mistä toinen pitää. Se on mielestäni parisuhteessa ensisijaista... Olisi epäkohteliasta tehdä miehelle turkinpippurikakku kun hän toivoi ja oletti saavansa vaniljajuustokakkua. Siinä sitten aamulla vaan leipomaan jotain mitä ei edes toivottu, niin olisiko sinulla hyvä mieli?
Mies teki 4 cm korkean kakun aamulla. Pieleen meni, jo senkin takia että sisältää vanhentuneita kananmunia (perhe on 90% vegaaneja). Lahjaakaan ei ollut ja mies läks sitä ostamaan. Kotiin tuli leivosten ja kampaamolahjakortin kanssa, joista kumpikaan ei ilmeisesti kelvannut. Kampaamoa ap ei tarvitse, kun niin ahdistaa kaikki ja hiukset ovat nähtävästi itselyhentyvät. Menikö leivoksetkin roskiin, kun nyt yritetään väsätä epäonnistuneesta kakkupohjasta kakkua? Eli mies kävi toistamiseen kaupoilla, mitä ihmettä varten? Miksi ei syödä niitä leivoksia, jotka ovat haettu ihan varta vasten ap:n syntymäpäivälle?
Mun mielestä nipotus ja kiukku olisi saanut loppua tuohon ekaan kauppakäyntiin ja yrittää tehdä loppupäivästä ok. Oletan että nipotus on jatkunut, koska mies lähti hakemaan kuorrutetta uudelleen kaupasta. Ymmärrän, että harmittaa, mutta ap varmasti tietää miehensä laimean käytöksen juhlapäivinä, niin miksi ap on ladannut turhia odotuksia tähän päivään? Juu, mies lupasi, mutta tunnet miehesi, niin miksi odotit mitään sen kummempaa?
Mitä tulee ystävänpäivään, niin eipä siitä oikein edelleenkään ole tullut Suomessa sellainen rakastavaisten juhla kuten esim. USA:ssa. Miehet eivät varsinkaan tunnut innostuvan siitä, toki poikkeuksia on. Muistaako kukaan kunnolla edes, että tällaista juhlapäivää vietetään alkuvuodesta? Tietty kaupoissa on paljon kaikkea ko. päivään, mutta itse päivämäärä taitaa olla hakusessa monella.
Sama tulee mieleen miestenpäivästä. Sitä on vietetty jo vuodesta 1999, aina 19.11., niin joka vuosi somessa huudetaan naistenpäivän yhteydessä "miksi ei ole miehille miestenpäivää?". No onhan se, mutta kun kukaan ei viitsi googlata ja koska siitä ei sen kummemmin pidetä meteliä. Yksi tai kaksi otsikkoa jossain Iltiksessä. Sattuuko ap muistamaan miestään miestenpäivänä, vai onko miehen velvollisuus muistaa vain ap:ta naistenpäivänä?
No olisi nyt edes myöntänyt, että pieleen meni ja pyytänyt anteeksi. Mies kuitenkin jatkoi koko ajan vakuutteluaan siitä, että tämä kaikki oli suunniteltu etukäteen - uudet leivokset ja kaikki. Ja se että menee taas ostamaan uuden lahjakortin vaikka edellinenkin vanhentui. Vihaan selkärangattomuutta ja sitä, että asioista valehdellaan loppuun asti.
Joo tämä on varmasti se juurisyy tämänaamuisellekin. Se, ettei mies edes sinä yhtenä aamuna hoitanut lupaamiansa asioita.
Jostain syystä tässä takerrutaan vegaanisuuteen ja minun kohtuuttomiin pyyntöihin. Olisin sen muutaman munankin katsonut sormien välistä jos olisin saanut pahoitteluja tms huomannut että mies on oikeasti panostanut asiaan. Mutta se että jälleen kerran tehtiin hutaisten sutta ja sekundaa ja paikataan asiaa valehtelemalla niin se ei ole ok.