Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Millaisilla ihmisillä oikein on varaa Etelä-Helsingin asuntoihin??
17.02.2022 |
Perus 3-4h n. 100m2 kerrostaloasunnot maksavat Etelä-Helsingissä järjestään yli miljoona euroa! Miten ihmisillä on varaa tällaisiin kämppiin? Siis onko Helsingissä kaikki jotain sijoittajamiljonäärejä, vai millä rahoilla näitä kämppiä ostelevat?
Kommentit (189)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella typerä, vääristynyt ja ylimielinen asenne tää "syön aamuisin puuroa ja käyn kakalla ja valitsin ammatikseni fiksuna tyttönä jotain muuta kuin lähäri tai kampaaja niin sain asunnon Etelä-Helsingistä".
No mikä olisi parempi asenne?
”Anteeksi että ahkeroin ensin koulussa ja sitten töissä. Ja anteeksi kun olen kohdannut vähän tuuriakin. Ja sori kun syön puuroa ja käy kakalla. Taidanpa myydä tämän kämppäni ettei lähäri tai kampaaja tunne eriarvoisuutta”
Ei, vaan opettele kertomaan asiasta ilman että kylvät rivien väleihin väheksyntää muita kohtaan. Väheksyt niitä, jotka ovat mielestäsi "valinneet tyhmästi". Väheksyt niitä, jotka ovat tehneet nuo ihan samat mainitsemasi perusjutut, mutta siitä huolimatta eivät ole hups vain päätyneet samaan.
Voit ihan rehellisesti kertoa oikeat syyt onnistumisesi taustalla tai yksinkertaisesti ymmärtää olevasi onnekas. Kyllä minä ymmärrän, että joku tienaa 8000 €/kk tai tunsi jonkun ison kihon ja sai hyvän työpaikan, jossa painaa niska limassa.
Se EI ole minulta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä joskus ihmetellyt samaa. En siis ihmettele että on joitakin rikkaita sukuja, jotka asuu Kaivopuiston vieressä, tai yritysjohtajia, jotka asuu Westendissä. Mutta joskus ihmetyttää, että miten niin monella on varaa ostaa 500 000 - 1 milj euron asunto.
Mistä ne ihmiset tulee, kun esim oma kuplani pk-seudulla on korkeakoulutettua ja hyvätuloista, ja tuollaiseen ei olisi varaa - tai ehkä joillakin sitten 50-vuotiaana on. Mutta kuka ostaa silloin perheasunnon?
Periikö niin monet todellakin?
Tiedän joitakin, jotka asuivat opiskeluajat vanhempiensa ostamassa yksiössä/kaksiossa. Mutta olen kuvitellut että he ovat jo poikkeuksellisen onnekaita varallisuuden puolesta. Ehkä eivät sitten niin poikkeuksellisen?
Mutta se ei mene niin, että on joko toimitusjohtaja tai hyvätuloinen asiantuntija. Tähän väliin mahtuu tuhansia johtoryhmien tai keskijohdon työntekijöitä, jotka tienaa 350 000 - 150 000. Ja tällä porukalla on varaa ostaa miljoonakämppä (jos sellaista ei vielä ole). Olen huomannut, että kun joku nousee näihin tehtäviin, niin alle puiden vuoden sisällä ne ostaa asunnon joko keskustasta tai ison omakotitalon Länsiväylän varrelta.
Ihme jankkaajia täällä. Satojatonneja tienaavien porukka on Suomessa todella pieni. Itse tunnen Helsingin isoissa miljoonakämpissä asuvaa porukkaa, ja jokainen näistä on saanut kämpän perintönä.
Riippuu ketä tuntee. Minä tunnen kaksi perijää, toinen noista olen minä. Muut ostaneet omalla rahalla asuntonsa. Olen paljon heitä laiskempi ja mukavuudenhaluisempi.
Lukeeko ihmiset koskaan otsikkoa pidemmälle? Aloituksessa puhuttiin perheasunnoista. Ei sellaista osta Helsingin keskustasta kuin miljonääri. Hyvätuloinen saattaa nippanappa saada yksiön tai kaksion, mutta niitä en todellakaan laske perheasunnoiksi.
Niin, jos 5000 €/kk tienaava hyvätuloinen kuvittelee ostavansa sadan neliön kämpän keskustasta, niin nopeasti kuvitelmat karisevat. Mutta Helsingissä hyvätuloinen tienaakin 15000€/kk ja sillä sitten voikin jo ostaa perheasunnon keskustasta. Helsingissä 5000 €/kk on peruspalkka akateemiselle asiantuntijalle, eli siis aika peruspalkka.
Ottaako hyvätuloiset esim 750k lainaa asuntoon? Uskoisin että suurimmalla osalla on jokin muu rahoitus, saatan olla väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä joskus ihmetellyt samaa. En siis ihmettele että on joitakin rikkaita sukuja, jotka asuu Kaivopuiston vieressä, tai yritysjohtajia, jotka asuu Westendissä. Mutta joskus ihmetyttää, että miten niin monella on varaa ostaa 500 000 - 1 milj euron asunto.
Mistä ne ihmiset tulee, kun esim oma kuplani pk-seudulla on korkeakoulutettua ja hyvätuloista, ja tuollaiseen ei olisi varaa - tai ehkä joillakin sitten 50-vuotiaana on. Mutta kuka ostaa silloin perheasunnon?
Periikö niin monet todellakin?
Tiedän joitakin, jotka asuivat opiskeluajat vanhempiensa ostamassa yksiössä/kaksiossa. Mutta olen kuvitellut että he ovat jo poikkeuksellisen onnekaita varallisuuden puolesta. Ehkä eivät sitten niin poikkeuksellisen?
Mutta se ei mene niin, että on joko toimitusjohtaja tai hyvätuloinen asiantuntija. Tähän väliin mahtuu tuhansia johtoryhmien tai keskijohdon työntekijöitä, jotka tienaa 350 000 - 150 000. Ja tällä porukalla on varaa ostaa miljoonakämppä (jos sellaista ei vielä ole). Olen huomannut, että kun joku nousee näihin tehtäviin, niin alle puiden vuoden sisällä ne ostaa asunnon joko keskustasta tai ison omakotitalon Länsiväylän varrelta.
Ihme jankkaajia täällä. Satojatonneja tienaavien porukka on Suomessa todella pieni. Itse tunnen Helsingin isoissa miljoonakämpissä asuvaa porukkaa, ja jokainen näistä on saanut kämpän perintönä.
Riippuu ketä tuntee. Minä tunnen kaksi perijää, toinen noista olen minä. Muut ostaneet omalla rahalla asuntonsa. Olen paljon heitä laiskempi ja mukavuudenhaluisempi.
Lukeeko ihmiset koskaan otsikkoa pidemmälle? Aloituksessa puhuttiin perheasunnoista. Ei sellaista osta Helsingin keskustasta kuin miljonääri. Hyvätuloinen saattaa nippanappa saada yksiön tai kaksion, mutta niitä en todellakaan laske perheasunnoiksi.
Niin, jos 5000 €/kk tienaava hyvätuloinen kuvittelee ostavansa sadan neliön kämpän keskustasta, niin nopeasti kuvitelmat karisevat. Mutta Helsingissä hyvätuloinen tienaakin 15000€/kk ja sillä sitten voikin jo ostaa perheasunnon keskustasta. Helsingissä 5000 €/kk on peruspalkka akateemiselle asiantuntijalle, eli siis aika peruspalkka.
Totta. Ja se asunto ostetaan velaksi, vakuutena asunnon arvo ja riittävät ansiotulot. Arvoasuntohan on hyvä sijoitus ja pankille turvallinen lainan kohde, koska arvo vain kohoaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella typerä, vääristynyt ja ylimielinen asenne tää "syön aamuisin puuroa ja käyn kakalla ja valitsin ammatikseni fiksuna tyttönä jotain muuta kuin lähäri tai kampaaja niin sain asunnon Etelä-Helsingistä".
No mikä olisi parempi asenne?
”Anteeksi että ahkeroin ensin koulussa ja sitten töissä. Ja anteeksi kun olen kohdannut vähän tuuriakin. Ja sori kun syön puuroa ja käy kakalla. Taidanpa myydä tämän kämppäni ettei lähäri tai kampaaja tunne eriarvoisuutta”
Ei, vaan opettele kertomaan asiasta ilman että kylvät rivien väleihin väheksyntää muita kohtaan. Väheksyt niitä, jotka ovat mielestäsi "valinneet tyhmästi". Väheksyt niitä, jotka ovat tehneet nuo ihan samat mainitsemasi perusjutut, mutta siitä huolimatta eivät ole hups vain päätyneet samaan.
Voit ihan rehellisesti kertoa oikeat syyt onnistumisesi taustalla tai yksinkertaisesti ymmärtää olevasi onnekas. Kyllä minä ymmärrän, että joku tienaa 8000 €/kk tai tunsi jonkun ison kihon ja sai hyvän työpaikan, jossa painaa niska limassa.
Se EI ole minulta pois.
Minusta tuntuu siltä, että sinä vain tulkitset tässä nyt tämän asenteen jotenkin ylimieliseksi. Teet itse tulkinnat rivien välistä. Sinulle ilmeisesti menestyksestä, myös taloudellisesta, pitäisi vaieta, tai muuten koet sen väheksynnäksi.
Ei kukaan ole missään kommentissa syyttänyt ketään ”huonoista valinnoista”. Sinä teit tämän tulkinnan. Vaikka toki on mielestäni niin, että ammattia valitessa voisi myös käydä mielessään keskustelun siitä, mitä valittu ammatti tarkoittaa tulevaisuuden taloustilanteen osalta.
Tekstissä on todettu että henkilö on a) tehnyt töitä (mikä on oikea syy onnistumiseen) ja b) ollut onnekaskin. Juuri ne asiat mainittiin, mitä peräänkuulutit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella typerä, vääristynyt ja ylimielinen asenne tää "syön aamuisin puuroa ja käyn kakalla ja valitsin ammatikseni fiksuna tyttönä jotain muuta kuin lähäri tai kampaaja niin sain asunnon Etelä-Helsingistä".
No mikä olisi parempi asenne?
”Anteeksi että ahkeroin ensin koulussa ja sitten töissä. Ja anteeksi kun olen kohdannut vähän tuuriakin. Ja sori kun syön puuroa ja käy kakalla. Taidanpa myydä tämän kämppäni ettei lähäri tai kampaaja tunne eriarvoisuutta”
Ei, vaan opettele kertomaan asiasta ilman että kylvät rivien väleihin väheksyntää muita kohtaan. Väheksyt niitä, jotka ovat mielestäsi "valinneet tyhmästi". Väheksyt niitä, jotka ovat tehneet nuo ihan samat mainitsemasi perusjutut, mutta siitä huolimatta eivät ole hups vain päätyneet samaan.
Voit ihan rehellisesti kertoa oikeat syyt onnistumisesi taustalla tai yksinkertaisesti ymmärtää olevasi onnekas. Kyllä minä ymmärrän, että joku tienaa 8000 €/kk tai tunsi jonkun ison kihon ja sai hyvän työpaikan, jossa painaa niska limassa.
Se EI ole minulta pois.
Minusta tuntuu siltä, että sinä vain tulkitset tässä nyt tämän asenteen jotenkin ylimieliseksi. Teet itse tulkinnat rivien välistä. Sinulle ilmeisesti menestyksestä, myös taloudellisesta, pitäisi vaieta, tai muuten koet sen väheksynnäksi.
Ei kukaan ole missään kommentissa syyttänyt ketään ”huonoista valinnoista”. Sinä teit tämän tulkinnan. Vaikka toki on mielestäni niin, että ammattia valitessa voisi myös käydä mielessään keskustelun siitä, mitä valittu ammatti tarkoittaa tulevaisuuden taloustilanteen osalta.
Tekstissä on todettu että henkilö on a) tehnyt töitä (mikä on oikea syy onnistumiseen) ja b) ollut onnekaskin. Juuri ne asiat mainittiin, mitä peräänkuulutit.
Aivan. Raha-asioiden hoitamisen kyvyllä on merkitystä ja tausta vaikuttaa. Jos ostat asunnon huonolta alueelta, sitä ei voi samalla tavalla käyttää vakuutena. Toisaalta omaisuuden kartuttaminen edellyttää myös riskinottoa. Arvoasuntojen ostajat eivät säästä ensin miljoonaa, vaan tekevät realistisen investoinnin. Ja nämä samat ihmiset myös tekevät tiukkaa urasuunnittelua, maksavat suuren osan tuloistaan veroina, kunnes saavat perinnön ja siirtyvät omistajien luokkaan. Perinnöthän saadaan vasta vanhempina ennen ensiasunnon ostamista. Itse olin poikkeus, koska perin vanhempien kakkosasunnon jo nuorena.
TeroK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa a. Tienesteiltäni kuulun suomen parhaiten tienaavaan 15% eikä minulla ole varaa ostaa asuntoa pääkaupunkiseudulta.
Olisikohan progressiivisella verotuksella jotain tekemistä asian kanssa?
Itsekin tienaan puolisoni kanssa hyvin, mutta Helsinkiin ei ole mitään asiaa. Sen sijaan jos et tienaa mitään, sieltä saisi asuntoja.
Suomi on reilu maa.
Tähän on tultu. Edes hyvätuloisella ei ole asiaa Helsinkiin. Toki eipä pk-seudulle moni enää haluakaa, liikaa ongelmia.
Ihmettelen kuitenkin ettei monikaan näe asiassa mitään ongelmaa. Kohta Helsingissä asuu vaan rikkaat ja tukien varassa elävät. Helsingin keskusta on jo nyt niin epämiellyttävä paikka, että ihmettelen mikä hinku sinne on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varallisuus ei taida Suomessa jakaantua ihan tasan.
Kerropa yksikin maa, jossa varallisuus jakaantuu tasan? En kyllä ymmärrä miksi pitäisikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva ostaa miljoonakämpän ensiasunnoksi. Tuttavapiirini on laaja, eikä siihen mahdu yhtään sellaista. Kaikilla on oikeadtaan sama historia, on edetty pienemmästä suurempaan.
Mitä olen seurannut omassa taloyhtiössäni, niin kaikki viime vuosina tulleet ovat pariskuntia ja muuttaneet tuolta Espoon puolelta. Lapset ovat lähteneet omilleen ja samalla on vaihdettu talo/rivari pienempään asuntoon Helsingin keskustassa.
Tässä puhuttiin nyt keskustan perheasunnoista.
Nämä ovat kyllä kooltaan perheasuntoja, sadan neliön molemminpuolin ja maksavat vähän alle miljoonan.Mutta muuttajina eivät ole perheet, vaan lapset omilleen kasvattaneet pariskunnat, jotka vaihtavat 200 neliötä puolta pienempään.
Eli oikeasti harva ihan kalleimmille paikoille miljoona-asuntoihin muuttava on lapsiperhe. Tein kyllä pankin testin, saataisiin 700.000 euroa lainaa 30 vuoden maksuajalla eli varmaan joku hyvätuloinen lapsiperhe saattaa uskaltaa ottaa näin ison lainan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella typerä, vääristynyt ja ylimielinen asenne tää "syön aamuisin puuroa ja käyn kakalla ja valitsin ammatikseni fiksuna tyttönä jotain muuta kuin lähäri tai kampaaja niin sain asunnon Etelä-Helsingistä".
No mikä olisi parempi asenne?
”Anteeksi että ahkeroin ensin koulussa ja sitten töissä. Ja anteeksi kun olen kohdannut vähän tuuriakin. Ja sori kun syön puuroa ja käy kakalla. Taidanpa myydä tämän kämppäni ettei lähäri tai kampaaja tunne eriarvoisuutta”
Ei, vaan opettele kertomaan asiasta ilman että kylvät rivien väleihin väheksyntää muita kohtaan. Väheksyt niitä, jotka ovat mielestäsi "valinneet tyhmästi". Väheksyt niitä, jotka ovat tehneet nuo ihan samat mainitsemasi perusjutut, mutta siitä huolimatta eivät ole hups vain päätyneet samaan.
Voit ihan rehellisesti kertoa oikeat syyt onnistumisesi taustalla tai yksinkertaisesti ymmärtää olevasi onnekas. Kyllä minä ymmärrän, että joku tienaa 8000 €/kk tai tunsi jonkun ison kihon ja sai hyvän työpaikan, jossa painaa niska limassa.
Se EI ole minulta pois.
Minusta tuntuu siltä, että sinä vain tulkitset tässä nyt tämän asenteen jotenkin ylimieliseksi. Teet itse tulkinnat rivien välistä. Sinulle ilmeisesti menestyksestä, myös taloudellisesta, pitäisi vaieta, tai muuten koet sen väheksynnäksi.
Ei kukaan ole missään kommentissa syyttänyt ketään ”huonoista valinnoista”. Sinä teit tämän tulkinnan. Vaikka toki on mielestäni niin, että ammattia valitessa voisi myös käydä mielessään keskustelun siitä, mitä valittu ammatti tarkoittaa tulevaisuuden taloustilanteen osalta.
Tekstissä on todettu että henkilö on a) tehnyt töitä (mikä on oikea syy onnistumiseen) ja b) ollut onnekaskin. Juuri ne asiat mainittiin, mitä peräänkuulutit.
Puhutaanko samasta viestistä, 53?
En pysty tulkitsemaan tuota millään muulla tavalla kuin "katsokaa mitä (perusjuttuja) olen suuressa viisaudessani _valinnut_ ja näin aivan self-made automaationa saanut asunnon Etelä-Helsingistä".
Aika pihalla saa olla jos tota tosissaan komppaa... Mitäs nää solukämppämaisterit ja koirankoppi-insinöörit ja vuokra-akateemiset sitten on...
Vitsi onkin, että niitä keskustan miljoona-asuntoja on myynnissä aivan liian vähän. Kiinteistövälittäjät on jo jonkin aikaa valittanut, että kysyntää näille asunnoille on paljon enemmän kuin tarjontaa. Jos asunto on hyvässä taloyhtiössä ja jotenkin järkevä pohja, niin iso perheasunto keskustasta menee nopeasti kaupaksi, jos hinta ei ole pahasti yli miljoonan euron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varaa vain niillä sydämettömillä kokkareilla, jotka riipineet rahansa duunarin selkänahasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä joskus ihmetellyt samaa. En siis ihmettele että on joitakin rikkaita sukuja, jotka asuu Kaivopuiston vieressä, tai yritysjohtajia, jotka asuu Westendissä. Mutta joskus ihmetyttää, että miten niin monella on varaa ostaa 500 000 - 1 milj euron asunto.
Mistä ne ihmiset tulee, kun esim oma kuplani pk-seudulla on korkeakoulutettua ja hyvätuloista, ja tuollaiseen ei olisi varaa - tai ehkä joillakin sitten 50-vuotiaana on. Mutta kuka ostaa silloin perheasunnon?
Periikö niin monet todellakin?
Tiedän joitakin, jotka asuivat opiskeluajat vanhempiensa ostamassa yksiössä/kaksiossa. Mutta olen kuvitellut että he ovat jo poikkeuksellisen onnekaita varallisuuden puolesta. Ehkä eivät sitten niin poikkeuksellisen?
Mutta se ei mene niin, että on joko toimitusjohtaja tai hyvätuloinen asiantuntija. Tähän väliin mahtuu tuhansia johtoryhmien tai keskijohdon työntekijöitä, jotka tienaa 350 000 - 150 000. Ja tällä porukalla on varaa ostaa miljoonakämppä (jos sellaista ei vielä ole). Olen huomannut, että kun joku nousee näihin tehtäviin, niin alle puiden vuoden sisällä ne ostaa asunnon joko keskustasta tai ison omakotitalon Länsiväylän varrelta.
Ihme jankkaajia täällä. Satojatonneja tienaavien porukka on Suomessa todella pieni. Itse tunnen Helsingin isoissa miljoonakämpissä asuvaa porukkaa, ja jokainen näistä on saanut kämpän perintönä.
Riippuu ketä tuntee. Minä tunnen kaksi perijää, toinen noista olen minä. Muut ostaneet omalla rahalla asuntonsa. Olen paljon heitä laiskempi ja mukavuudenhaluisempi.
Lukeeko ihmiset koskaan otsikkoa pidemmälle? Aloituksessa puhuttiin perheasunnoista. Ei sellaista osta Helsingin keskustasta kuin miljonääri. Hyvätuloinen saattaa nippanappa saada yksiön tai kaksion, mutta niitä en todellakaan laske perheasunnoiksi.
Niin, jos 5000 €/kk tienaava hyvätuloinen kuvittelee ostavansa sadan neliön kämpän keskustasta, niin nopeasti kuvitelmat karisevat. Mutta Helsingissä hyvätuloinen tienaakin 15000€/kk ja sillä sitten voikin jo ostaa perheasunnon keskustasta. Helsingissä 5000 €/kk on peruspalkka akateemiselle asiantuntijalle, eli siis aika peruspalkka.
No niin just. 5000€ on normi palkka Helsingissä, ei 15000€.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
TeroK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa a. Tienesteiltäni kuulun suomen parhaiten tienaavaan 15% eikä minulla ole varaa ostaa asuntoa pääkaupunkiseudulta.
Olisikohan progressiivisella verotuksella jotain tekemistä asian kanssa?
Itsekin tienaan puolisoni kanssa hyvin, mutta Helsinkiin ei ole mitään asiaa. Sen sijaan jos et tienaa mitään, sieltä saisi asuntoja.
Suomi on reilu maa.
Tähän on tultu. Edes hyvätuloisella ei ole asiaa Helsinkiin. Toki eipä pk-seudulle moni enää haluakaa, liikaa ongelmia.
Ihmettelen kuitenkin ettei monikaan näe asiassa mitään ongelmaa. Kohta Helsingissä asuu vaan rikkaat ja tukien varassa elävät. Helsingin keskusta on jo nyt niin epämiellyttävä paikka, että ihmettelen mikä hinku sinne on.
Sama tilanne on kaikissa maailman pääkaupungeissa. Niin se maailma vain menee, että varakkaat tietyillä alueilla ja vähävaraiset muualla. Minä peukutin sitä, että asuminen pk-seudulla on niin kallista tavallisille ihmisille, koska täällähän ne työpaikat ovat. Se on ongelma.
Vierailija kirjoitti:
TeroK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa a. Tienesteiltäni kuulun suomen parhaiten tienaavaan 15% eikä minulla ole varaa ostaa asuntoa pääkaupunkiseudulta.
Olisikohan progressiivisella verotuksella jotain tekemistä asian kanssa?
Itsekin tienaan puolisoni kanssa hyvin, mutta Helsinkiin ei ole mitään asiaa. Sen sijaan jos et tienaa mitään, sieltä saisi asuntoja.
Suomi on reilu maa.
Tähän on tultu. Edes hyvätuloisella ei ole asiaa Helsinkiin. Toki eipä pk-seudulle moni enää haluakaa, liikaa ongelmia.
Ihmettelen kuitenkin ettei monikaan näe asiassa mitään ongelmaa. Kohta Helsingissä asuu vaan rikkaat ja tukien varassa elävät. Helsingin keskusta on jo nyt niin epämiellyttävä paikka, että ihmettelen mikä hinku sinne on.
Asuntojen hinnat juuri kertovat, että kysyntää keskustaan on. Jos ei olisi, niin hinnat olisivat alemmalla tasolla.
Halutut alueet on kalliita, sama juttu on myös esim. Tampereella ja Turussa. Pienemmässä mittakaavassa, mutta halvalla et saa asuntoa Tampereen tai Turun parhaimmilla alueilla.
Vierailija kirjoitti:
Jaa a. Tienesteiltäni kuulun suomen parhaiten tienaavaan 15% eikä minulla ole varaa ostaa asuntoa pääkaupunkiseudulta.
Aivan varmasti on varaa. Kyse on vain asunnon koosta. Itse olen keskituloisena (tai jopa alle) hankkinut pienehkön kaksion itselle ja lapselle Bulevardin eteläpuolelta. Voisi siis ajatella, että kahdella aikuisella ja kahdella lapsella onnistuisi isomman asunnon hankinta yhtä hyvin. Ison lainan se on kyllä vaatinut, mutta noiden asuntojen arvo on vakaa ja pankitkin sen lainaa myöntäessään ymmärtävät. Halvemmaksi tulee kuin asua vastaavassa vuokralla.
Tietysti kysymys on sitten myös siitä, miten muuten elää. Minulla ei ole autoa enkä välitä shoppailusta. Alueella toki on aika paljon ihmisiä, joilla on kanadanhanhitakkeja ja Louserit Vuittuun -laukkuja. Itse pidän niitä mauttomina (näkyviä logoja ylipäätään).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä joskus ihmetellyt samaa. En siis ihmettele että on joitakin rikkaita sukuja, jotka asuu Kaivopuiston vieressä, tai yritysjohtajia, jotka asuu Westendissä. Mutta joskus ihmetyttää, että miten niin monella on varaa ostaa 500 000 - 1 milj euron asunto.
Mistä ne ihmiset tulee, kun esim oma kuplani pk-seudulla on korkeakoulutettua ja hyvätuloista, ja tuollaiseen ei olisi varaa - tai ehkä joillakin sitten 50-vuotiaana on. Mutta kuka ostaa silloin perheasunnon?
Periikö niin monet todellakin?
Tiedän joitakin, jotka asuivat opiskeluajat vanhempiensa ostamassa yksiössä/kaksiossa. Mutta olen kuvitellut että he ovat jo poikkeuksellisen onnekaita varallisuuden puolesta. Ehkä eivät sitten niin poikkeuksellisen?
Mutta se ei mene niin, että on joko toimitusjohtaja tai hyvätuloinen asiantuntija. Tähän väliin mahtuu tuhansia johtoryhmien tai keskijohdon työntekijöitä, jotka tienaa 350 000 - 150 000. Ja tällä porukalla on varaa ostaa miljoonakämppä (jos sellaista ei vielä ole). Olen huomannut, että kun joku nousee näihin tehtäviin, niin alle puiden vuoden sisällä ne ostaa asunnon joko keskustasta tai ison omakotitalon Länsiväylän varrelta.
Ihme jankkaajia täällä. Satojatonneja tienaavien porukka on Suomessa todella pieni. Itse tunnen Helsingin isoissa miljoonakämpissä asuvaa porukkaa, ja jokainen näistä on saanut kämpän perintönä.
Uudellamaalla yli 40 000 tienasi vähintään 100
000 euroa vuonna 2020. Näistä valtaosa asuin pk-seudulla.
Pelkästään pk seudun väkiluku on yli 1,2 miljoonaa, uudenmaan lähes 1,7 miljoonaa.
Ihan aidosti kyllä ihmettelen, että kuka haluaa lasten kanssa asua Helsingin keskustassa tai vaikka Kalliossa. Juoppoja, nistejä, kerjäläisiä ja jengejä täynnä. Vuosien varrella touhu on vaan mennyt pahempaan suuntaan.
Alue: Aihe vapaa
Tässä puhuttiin nyt keskustan perheasunnoista.