Millaisilla ihmisillä oikein on varaa Etelä-Helsingin asuntoihin??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa a. Tienesteiltäni kuulun suomen parhaiten tienaavaan 15% eikä minulla ole varaa ostaa asuntoa pääkaupunkiseudulta.

Tätä vähän ihmetellään puolison kanssa mekin. Molemmat tienataan selvästi yli mediaanin, ja pk-seudulla se riittää pieneen osakehuoneistoon (ei tietenkään kantakaupungissa) ja vanhaan henkilöautoon.

Koska suurituloisinta ylivoimaisesti suurin osa asuu pk-seudulla. Pk-seudulla on miltei kaikki suuryritysten pääkonttorit ja näissä kaikki ylimpään johtoon ja keskijohtoon kuuluvista tienaa paremmin kuin 98% suomalaisista. 100 000 euron vuosipalkka pk-seudulla ei ole mikään ihmeellinen palkka.

Se nyt on kuitenkin ihan selvää, että enemmistö näissä yrityksissä työskentelevistä ei ole näitä 100k vuodessa tienaavia. Ei mikään ihme, että kaikki kynnelle kykenevät muuttaa pk-seudulta pois.

Vielä 15 vuotta sitten esim Kalliosta sai ostettua kämpän vähän pienemmilläkin tuloilla, ei onnistu enää.

Ei tietenkään tienaa. Pk-seudun väestömäärä on kasvanut todella voimakkaasti esim viimeisen 40 vuoden aikana ja koska keskustaan ei enää merkittävästi rakenneta, niin duunarit ei enää osta asuntoja kalliosta, vaan itä-Helsingistä tai Vantaalta. Ja siellä asunnot ovat jo merkittävästi halvempia.

Eli rautalangasta: hyvätuloisten määrä kasvanut paljon, kantakaupungissa ei asuntojen määrä kasvanut, hyvätuloiset haluavat asua kantakaupungissa, hinnat nousee, duunareilla ei enää varaa ostaa kantakaupungista.

Kyllähän perintöjä alkaa olla jo joka toisella. Monella vielä useamman sukupolven elämäntyö kerryttänyt kassaa komeasti. On kuplaa, että jokainen eläisi vain palkkatuloillaan, ei todellakaan. 

Kieltämättä joskus ihmetellyt samaa. En siis ihmettele että on joitakin rikkaita sukuja, jotka asuu Kaivopuiston vieressä, tai yritysjohtajia, jotka asuu Westendissä. Mutta joskus ihmetyttää, että miten niin monella on varaa ostaa 500 000 - 1 milj euron asunto.

Mistä ne ihmiset tulee, kun esim oma kuplani pk-seudulla on korkeakoulutettua ja hyvätuloista, ja tuollaiseen ei olisi varaa - tai ehkä joillakin sitten 50-vuotiaana on. Mutta kuka ostaa silloin perheasunnon?

Periikö niin monet todellakin?

Tiedän joitakin, jotka asuivat opiskeluajat vanhempiensa ostamassa yksiössä/kaksiossa. Mutta olen kuvitellut että he ovat jo poikkeuksellisen onnekaita varallisuuden puolesta. Ehkä eivät sitten niin poikkeuksellisen?

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jo opiskellessa tiennyt, että haluan mm. perheen ja asua perheeni kanssa Etelä-Helsingissä.

Kun tietoisesti on tähän tähdännyt, olen osannut valita elämässä siihen johtavia asioita. Olen valinnut alan, josta tiesin työllistyväni hyväpalkkaisiin töihin. Olen lisäksi kerran vaihtanut duunia, jotta pääsisin paremmille palkoille. Raha oli suurin syy vaihtoon. Duunin vaihtamisen jälkeen lainahanat aukesivat ja saatiin ostettua asunto toiveiden mukaisesti.

Ei ole siis perintöä, en ole meppi tai ministeri, en ole saanut vanhemmiltani mitään rahallista tukea. En ole ostanut ensin pientä ja sitten suurempaa asuntoa. Olen tiennyt, mitä haluan ja tehnyt sen eteen töitä. Tämä on Suomessa onneksi mahdollista.

Ja: Onneksi olemme pysyneet terveinä, mikä on pohjaedellytys kaikelle.

Kohtuullisilla tuloilla pääsee Helsingissä ahtaaseen koppiasuntoon, eteläisessä Helsingissä tilavat perheasunnot on miljonäärien heiniä.

Jatkuvasti lehdissä esitellään näitä hirveitä koppeja, joissa vanhemmat nukkuvat olohuoneessa, vaatekaappi toimii työhuoneena ja kolme lasta jakavat huoneen. Hirveää elämää nykyaikana.

Mun vanhemmat osti asuntonsa 80-luvun alussa reilusti alle 100 000 eurolla läheltä Helsingin keskustaa. Nyt asunnon arvo on yli 600 000 euroa. Itselläni ei olisi ostaa kyseistä asuntoa, mutta joskus se sitten perinnön kautta siirtyy minulle ja sen jälkeen minun lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä joskus ihmetellyt samaa. En siis ihmettele että on joitakin rikkaita sukuja, jotka asuu Kaivopuiston vieressä, tai yritysjohtajia, jotka asuu Westendissä. Mutta joskus ihmetyttää, että miten niin monella on varaa ostaa 500 000 - 1 milj euron asunto.

Mistä ne ihmiset tulee, kun esim oma kuplani pk-seudulla on korkeakoulutettua ja hyvätuloista, ja tuollaiseen ei olisi varaa - tai ehkä joillakin sitten 50-vuotiaana on. Mutta kuka ostaa silloin perheasunnon?

Periikö niin monet todellakin?

Tiedän joitakin, jotka asuivat opiskeluajat vanhempiensa ostamassa yksiössä/kaksiossa. Mutta olen kuvitellut että he ovat jo poikkeuksellisen onnekaita varallisuuden puolesta. Ehkä eivät sitten niin poikkeuksellisen?

Korkeakoulutetut ihmiset tekevät lapsensa nelikymppisinä, viiskymppisinä lapset ovat sen ikäisiä, että tarvitaan se iso perheasunto ja on varaa se ostaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä joskus ihmetellyt samaa. En siis ihmettele että on joitakin rikkaita sukuja, jotka asuu Kaivopuiston vieressä, tai yritysjohtajia, jotka asuu Westendissä. Mutta joskus ihmetyttää, että miten niin monella on varaa ostaa 500 000 - 1 milj euron asunto.

Mistä ne ihmiset tulee, kun esim oma kuplani pk-seudulla on korkeakoulutettua ja hyvätuloista, ja tuollaiseen ei olisi varaa - tai ehkä joillakin sitten 50-vuotiaana on. Mutta kuka ostaa silloin perheasunnon?

Periikö niin monet todellakin?

Tiedän joitakin, jotka asuivat opiskeluajat vanhempiensa ostamassa yksiössä/kaksiossa. Mutta olen kuvitellut että he ovat jo poikkeuksellisen onnekaita varallisuuden puolesta. Ehkä eivät sitten niin poikkeuksellisen?

Lasteni tuttavapiirissä on sellaisiakin, jotka eivät ole perineet ja ovat ostaneet arvoasuntoja velaksi. Tulojen pitää silloin olla kovat. Useampikin tällainen tapaus siellä, mutta onhan se tietysti iso velkataakka. Uranäkymillä ei kuitenkaan tietyillä aloilla ole loppua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa a. Tienesteiltäni kuulun suomen parhaiten tienaavaan 15% eikä minulla ole varaa ostaa asuntoa pääkaupunkiseudulta.

Paljonko tuo paras 15% tienaa? Mietin oman kotitalouden tuloja ja tyttären tuloja, olemmeko samassa porukassa. Olen perinyt tuolta alueelta perheasunnon merinäköalalla. 

Varallisuus usein kasaantuu useamman sukupolven työn tuloksena kuten meilläkin on käynyt. Tytär perii ja ansaitsee itsekin törkeän hyvin ikäisekseen.

6000 e/kk, käteen jää 3300, kuuden tonnin tuloilla ollaan jo lähellä parhaiten tienaavaa 10%.

Mitään perintöjä en tule saamaan. Kotoa lähtiessä oli luottotiedot menneet ja 20 ke velkaa vanhempien takia.

Sulla on mennyt todella hienosti, onnittelen! Ison työn olet tehnyt ja menestynyt hyvin. Me ansaitsemme tuota enemmän, alle kolmekymppinen tytär saman verran kuin sinä eli kaipa me sitten aika hyvätuloisia olemme. Ei kyllä tunnu siltä.

Kiinnostaa millä alalla alle kolmekymppinen pääsee jo 6000e/kk tuloihin. Lääkäri?

Koodari. Ei ole edes iso palkka tuo 6000 sillä alalla.

Full stack devaaja joo, mutta joku peruskoodaaja ei todellakaan saa tuollaista palkkaa. Pulaa on ainoastaan huippuosaajista.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jo opiskellessa tiennyt, että haluan mm. perheen ja asua perheeni kanssa Etelä-Helsingissä.

Kun tietoisesti on tähän tähdännyt, olen osannut valita elämässä siihen johtavia asioita. Olen valinnut alan, josta tiesin työllistyväni hyväpalkkaisiin töihin. Olen lisäksi kerran vaihtanut duunia, jotta pääsisin paremmille palkoille. Raha oli suurin syy vaihtoon. Duunin vaihtamisen jälkeen lainahanat aukesivat ja saatiin ostettua asunto toiveiden mukaisesti.

Ei ole siis perintöä, en ole meppi tai ministeri, en ole saanut vanhemmiltani mitään rahallista tukea. En ole ostanut ensin pientä ja sitten suurempaa asuntoa. Olen tiennyt, mitä haluan ja tehnyt sen eteen töitä. Tämä on Suomessa onneksi mahdollista.

Ja: Onneksi olemme pysyneet terveinä, mikä on pohjaedellytys kaikelle.

Voi luoja, on tässä muutkin valinneet koulutuksensa (ihan jopa "miesten alaa"), vaihtaneet työpaikkaa ja haaveilleet olevansa nuoria asunnon omistajia. Ei tuo riitä mihinkään, tai taidat jättää nyt jotain kertomatta. Esim. olet lääkäri tai sinua on kohdannut satumainen tuuri työelämässä.

Ei edes täysi ASP-tili riitä kun palkka ei kelpaa pankille.

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat osti asuntonsa 80-luvun alussa reilusti alle 100 000 eurolla läheltä Helsingin keskustaa. Nyt asunnon arvo on yli 600 000 euroa. Itselläni ei olisi ostaa kyseistä asuntoa, mutta joskus se sitten perinnön kautta siirtyy minulle ja sen jälkeen minun lapsille.

Sitten kun saat sen perintönä niin sen arvo voi olla jo yli miljoonan.

ps.Kannattaa säästää perintöveroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jo opiskellessa tiennyt, että haluan mm. perheen ja asua perheeni kanssa Etelä-Helsingissä.

Kun tietoisesti on tähän tähdännyt, olen osannut valita elämässä siihen johtavia asioita. Olen valinnut alan, josta tiesin työllistyväni hyväpalkkaisiin töihin. Olen lisäksi kerran vaihtanut duunia, jotta pääsisin paremmille palkoille. Raha oli suurin syy vaihtoon. Duunin vaihtamisen jälkeen lainahanat aukesivat ja saatiin ostettua asunto toiveiden mukaisesti.

Ei ole siis perintöä, en ole meppi tai ministeri, en ole saanut vanhemmiltani mitään rahallista tukea. En ole ostanut ensin pientä ja sitten suurempaa asuntoa. Olen tiennyt, mitä haluan ja tehnyt sen eteen töitä. Tämä on Suomessa onneksi mahdollista.

Ja: Onneksi olemme pysyneet terveinä, mikä on pohjaedellytys kaikelle.

Kohtuullisilla tuloilla pääsee Helsingissä ahtaaseen koppiasuntoon, eteläisessä Helsingissä tilavat perheasunnot on miljonäärien heiniä.

Jatkuvasti lehdissä esitellään näitä hirveitä koppeja, joissa vanhemmat nukkuvat olohuoneessa, vaatekaappi toimii työhuoneena ja kolme lasta jakavat huoneen. Hirveää elämää nykyaikana.

No jos on tyhmä ja maksaa kopista liikaa, niin sitten päätyy kalliiseen koppiin.

Jos on fiksu ja seuraa hintatasoa ja on valmis remontoimaan, ei tarvitse päätyä koppiin tai olohuoneen alkoviin nukkumaan.

Meillä on 130+ neliötä, lapsille (2) omat huoneet ja meille aikuisille oma makuuhuone. Pyykeille oma ”kodinhoitohuone”. Tämä palkkarahalla hankittua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa a. Tienesteiltäni kuulun suomen parhaiten tienaavaan 15% eikä minulla ole varaa ostaa asuntoa pääkaupunkiseudulta.

Paljonko tuo paras 15% tienaa? Mietin oman kotitalouden tuloja ja tyttären tuloja, olemmeko samassa porukassa. Olen perinyt tuolta alueelta perheasunnon merinäköalalla. 

Varallisuus usein kasaantuu useamman sukupolven työn tuloksena kuten meilläkin on käynyt. Tytär perii ja ansaitsee itsekin törkeän hyvin ikäisekseen.

6000 e/kk, käteen jää 3300, kuuden tonnin tuloilla ollaan jo lähellä parhaiten tienaavaa 10%.

Mitään perintöjä en tule saamaan. Kotoa lähtiessä oli luottotiedot menneet ja 20 ke velkaa vanhempien takia.

Sulla on mennyt todella hienosti, onnittelen! Ison työn olet tehnyt ja menestynyt hyvin. Me ansaitsemme tuota enemmän, alle kolmekymppinen tytär saman verran kuin sinä eli kaipa me sitten aika hyvätuloisia olemme. Ei kyllä tunnu siltä.

Kiinnostaa millä alalla alle kolmekymppinen pääsee jo 6000e/kk tuloihin. Lääkäri?

Koodari. Ei ole edes iso palkka tuo 6000 sillä alalla.

Full stack devaaja joo, mutta joku peruskoodaaja ei todellakaan saa tuollaista palkkaa. Pulaa on ainoastaan huippuosaajista.

En itse ole alalla, mutta kaipa sitten on kyse huippuosaajista. Ulkomailla palkat ovat vieläkin kovemmat, mutta silloin puolisollekin pitäisi löytyä sieltä töitä, muuten menee vaikeaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä joskus ihmetellyt samaa. En siis ihmettele että on joitakin rikkaita sukuja, jotka asuu Kaivopuiston vieressä, tai yritysjohtajia, jotka asuu Westendissä. Mutta joskus ihmetyttää, että miten niin monella on varaa ostaa 500 000 - 1 milj euron asunto.

Mistä ne ihmiset tulee, kun esim oma kuplani pk-seudulla on korkeakoulutettua ja hyvätuloista, ja tuollaiseen ei olisi varaa - tai ehkä joillakin sitten 50-vuotiaana on. Mutta kuka ostaa silloin perheasunnon?

Periikö niin monet todellakin?

Tiedän joitakin, jotka asuivat opiskeluajat vanhempiensa ostamassa yksiössä/kaksiossa. Mutta olen kuvitellut että he ovat jo poikkeuksellisen onnekaita varallisuuden puolesta. Ehkä eivät sitten niin poikkeuksellisen?

Korkeakoulutetut ihmiset tekevät lapsensa nelikymppisinä, viiskymppisinä lapset ovat sen ikäisiä, että tarvitaan se iso perheasunto ja on varaa se ostaa. 

Minun kuplani tekee lapset kolmekymppisinä ja ostaa noin 300k-400k arvoisia asuntoja kehä1:n ulkopuolelta. Tosi paljon rahaa sekin vaikka kumpikin tekisi ns uraa. Ei jollain 4000-6000 e kuukausipalkoilla osteta perheasuntoa kantakaupungista - tai sitten se on sitä ahdasta asumista.

Minä olen 50+ ja yleisillä mittareilla hyvätuloinen. En mikään perijä, mutta ihan kiva tausta: palkkani on 5000e kk, olen saanut perintönä kesämökin ja puolikkaan kämpän. Ja mikä isoin juttu: olen ollut nuori silloin, kun asunnot oli kohtuuhinnoissa ja pääsin ekaan asuntoon kiinni.

Silti: minulla ei ole mitään asiaa muuttaa keskustaan, Jätkäsaareen, Kalasatamaan tms., mikäli haluan ja tarvitsen isomman asunnon kuin kolmion. Kun lapset lähtevät kotoa, niin en usko edes silloin haluavani laittaa kaikkia rahojani kiinni asuntoon.

Asun siis halvemmalla seudulla, minulla on rahaa kiinni osakkeissa ja sijoitusasunnossa. Kesämökkeilen ja kierrän maailmaa.

Kaikkea ei voi saada. Elämä on valintoja.

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä joskus ihmetellyt samaa. En siis ihmettele että on joitakin rikkaita sukuja, jotka asuu Kaivopuiston vieressä, tai yritysjohtajia, jotka asuu Westendissä. Mutta joskus ihmetyttää, että miten niin monella on varaa ostaa 500 000 - 1 milj euron asunto.

Mistä ne ihmiset tulee, kun esim oma kuplani pk-seudulla on korkeakoulutettua ja hyvätuloista, ja tuollaiseen ei olisi varaa - tai ehkä joillakin sitten 50-vuotiaana on. Mutta kuka ostaa silloin perheasunnon?

Periikö niin monet todellakin?

Tiedän joitakin, jotka asuivat opiskeluajat vanhempiensa ostamassa yksiössä/kaksiossa. Mutta olen kuvitellut että he ovat jo poikkeuksellisen onnekaita varallisuuden puolesta. Ehkä eivät sitten niin poikkeuksellisen?

Mutta se ei mene niin, että on joko toimitusjohtaja tai hyvätuloinen asiantuntija. Tähän väliin mahtuu tuhansia johtoryhmien tai keskijohdon työntekijöitä, jotka tienaa 350 000 - 150 000. Ja tällä porukalla on varaa ostaa miljoonakämppä (jos sellaista ei vielä ole). Olen huomannut, että kun joku nousee näihin tehtäviin, niin alle puiden vuoden sisällä ne ostaa asunnon joko keskustasta tai ison omakotitalon Länsiväylän varrelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä joskus ihmetellyt samaa. En siis ihmettele että on joitakin rikkaita sukuja, jotka asuu Kaivopuiston vieressä, tai yritysjohtajia, jotka asuu Westendissä. Mutta joskus ihmetyttää, että miten niin monella on varaa ostaa 500 000 - 1 milj euron asunto.

Mistä ne ihmiset tulee, kun esim oma kuplani pk-seudulla on korkeakoulutettua ja hyvätuloista, ja tuollaiseen ei olisi varaa - tai ehkä joillakin sitten 50-vuotiaana on. Mutta kuka ostaa silloin perheasunnon?

Periikö niin monet todellakin?

Tiedän joitakin, jotka asuivat opiskeluajat vanhempiensa ostamassa yksiössä/kaksiossa. Mutta olen kuvitellut että he ovat jo poikkeuksellisen onnekaita varallisuuden puolesta. Ehkä eivät sitten niin poikkeuksellisen?

Mutta se ei mene niin, että on joko toimitusjohtaja tai hyvätuloinen asiantuntija. Tähän väliin mahtuu tuhansia johtoryhmien tai keskijohdon työntekijöitä, jotka tienaa 350 000 - 150 000. Ja tällä porukalla on varaa ostaa miljoonakämppä (jos sellaista ei vielä ole). Olen huomannut, että kun joku nousee näihin tehtäviin, niin alle puiden vuoden sisällä ne ostaa asunnon joko keskustasta tai ison omakotitalon Länsiväylän varrelta.

Mutta onko näitä ihmisiä niin paljon? Ehkä sitten on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jo opiskellessa tiennyt, että haluan mm. perheen ja asua perheeni kanssa Etelä-Helsingissä.

Kun tietoisesti on tähän tähdännyt, olen osannut valita elämässä siihen johtavia asioita. Olen valinnut alan, josta tiesin työllistyväni hyväpalkkaisiin töihin. Olen lisäksi kerran vaihtanut duunia, jotta pääsisin paremmille palkoille. Raha oli suurin syy vaihtoon. Duunin vaihtamisen jälkeen lainahanat aukesivat ja saatiin ostettua asunto toiveiden mukaisesti.

Ei ole siis perintöä, en ole meppi tai ministeri, en ole saanut vanhemmiltani mitään rahallista tukea. En ole ostanut ensin pientä ja sitten suurempaa asuntoa. Olen tiennyt, mitä haluan ja tehnyt sen eteen töitä. Tämä on Suomessa onneksi mahdollista.

Ja: Onneksi olemme pysyneet terveinä, mikä on pohjaedellytys kaikelle.

Voi luoja, on tässä muutkin valinneet koulutuksensa (ihan jopa "miesten alaa"), vaihtaneet työpaikkaa ja haaveilleet olevansa nuoria asunnon omistajia. Ei tuo riitä mihinkään, tai taidat jättää nyt jotain kertomatta. Esim. olet lääkäri tai sinua on kohdannut satumainen tuuri työelämässä.

Ei edes täysi ASP-tili riitä kun palkka ei kelpaa pankille.

Mikähän on ”miesten ala”?

En ole lääkäri, vaan yliopistosta muulta, ihan ”perusalalta” valmistunut. Olisin voinut valmistua esim. opettajaksi, mutta valitsin toisen tien ja siten palkkakin on ollut nousujohteinen.

Tietenkin työelämässä täytyy olla tuuria. Ja pelkät tutkintolaput ei auta yksinään. Vaativiin töihin valitaan yleensä parhaat. En ole lahjakkain, mutta olen tehnyt koko ajan vähän enemmän kuin muut.

Jos olet maisteri, ja vaihdat työpaikkaa, mutta silti lusmuilet menemään, niin onko ihme, jos palkka ei nouse?

Itse asuin kaksiossa Etelä-Helsingissä, vuokra oli 1200e/kk eli ei paha. Sitten muutin omakotitaloon kun perustin perheen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa a. Tienesteiltäni kuulun suomen parhaiten tienaavaan 15% eikä minulla ole varaa ostaa asuntoa pääkaupunkiseudulta.

Tätä vähän ihmetellään puolison kanssa mekin. Molemmat tienataan selvästi yli mediaanin, ja pk-seudulla se riittää pieneen osakehuoneistoon (ei tietenkään kantakaupungissa) ja vanhaan henkilöautoon.

Koska suurituloisinta ylivoimaisesti suurin osa asuu pk-seudulla. Pk-seudulla on miltei kaikki suuryritysten pääkonttorit ja näissä kaikki ylimpään johtoon ja keskijohtoon kuuluvista tienaa paremmin kuin 98% suomalaisista. 100 000 euron vuosipalkka pk-seudulla ei ole mikään ihmeellinen palkka.

Se nyt on kuitenkin ihan selvää, että enemmistö näissä yrityksissä työskentelevistä ei ole näitä 100k vuodessa tienaavia. Ei mikään ihme, että kaikki kynnelle kykenevät muuttaa pk-seudulta pois.

Vielä 15 vuotta sitten esim Kalliosta sai ostettua kämpän vähän pienemmilläkin tuloilla, ei onnistu enää.

Ei tietenkään tienaa. Pk-seudun väestömäärä on kasvanut todella voimakkaasti esim viimeisen 40 vuoden aikana ja koska keskustaan ei enää merkittävästi rakenneta, niin duunarit ei enää osta asuntoja kalliosta, vaan itä-Helsingistä tai Vantaalta. Ja siellä asunnot ovat jo merkittävästi halvempia.

Eli rautalangasta: hyvätuloisten määrä kasvanut paljon, kantakaupungissa ei asuntojen määrä kasvanut, hyvätuloiset haluavat asua kantakaupungissa, hinnat nousee, duunareilla ei enää varaa ostaa kantakaupungista.

En ole duunari, vaan akateeminen ja palkka kohtalainen, mutta ei minulla olisi mitään asiaa ostaa asuntoa eteläisestä Helsingistä. No joo yksiön varmaan pystyisin ostamaan, mutta lähes nelikymppisenä ei enää kiinnosta asua pienessä kopissa. Onneksi olen sellaisella alalla ettei ole pakko asua pk-seudulla.

Todella typerä, vääristynyt ja ylimielinen asenne tää "syön aamuisin puuroa ja käyn kakalla ja valitsin ammatikseni fiksuna tyttönä jotain muuta kuin lähäri tai kampaaja niin sain asunnon Etelä-Helsingistä".