Millaisilla ihmisillä oikein on varaa Etelä-Helsingin asuntoihin??

Vuokralla asuu tavallisia työssäkäyviä myös keskustan kalliissa osoitteissa. Joku rikas suku saattaa omistaa koko rapun asunnot.

Tunnen yhden perheen joka asuu Töölön miljoonasunnossa. Tehneet pienestä pitäen töitä niska limassa ja kouluttautuneet. Perheen mies duunariperheestä, rouva keskiluokkaisesta. Perintöjä ei ole saatu. Laiskojen kommunistien on ihan turha kadehtia. Minä asun kaksiossa tavisalueella enkä ole kateellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vuokralla asuu tavallisia työssäkäyviä myös keskustan kalliissa osoitteissa. Joku rikas suku saattaa omistaa koko rapun asunnot.

Totta. Liki Kaikki minun tuntemani, jotka asuvat keskustassa, ovat vuokralla. Vanhin heistä 65 v. Hänen omat rahansa on kiinni kesämökissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä joskus ihmetellyt samaa. En siis ihmettele että on joitakin rikkaita sukuja, jotka asuu Kaivopuiston vieressä, tai yritysjohtajia, jotka asuu Westendissä. Mutta joskus ihmetyttää, että miten niin monella on varaa ostaa 500 000 - 1 milj euron asunto.

Mistä ne ihmiset tulee, kun esim oma kuplani pk-seudulla on korkeakoulutettua ja hyvätuloista, ja tuollaiseen ei olisi varaa - tai ehkä joillakin sitten 50-vuotiaana on. Mutta kuka ostaa silloin perheasunnon?

Periikö niin monet todellakin?

Tiedän joitakin, jotka asuivat opiskeluajat vanhempiensa ostamassa yksiössä/kaksiossa. Mutta olen kuvitellut että he ovat jo poikkeuksellisen onnekaita varallisuuden puolesta. Ehkä eivät sitten niin poikkeuksellisen?

Mutta se ei mene niin, että on joko toimitusjohtaja tai hyvätuloinen asiantuntija. Tähän väliin mahtuu tuhansia johtoryhmien tai keskijohdon työntekijöitä, jotka tienaa 350 000 - 150 000. Ja tällä porukalla on varaa ostaa miljoonakämppä (jos sellaista ei vielä ole). Olen huomannut, että kun joku nousee näihin tehtäviin, niin alle puiden vuoden sisällä ne ostaa asunnon joko keskustasta tai ison omakotitalon Länsiväylän varrelta.

Ihme jankkaajia täällä. Satojatonneja tienaavien porukka on Suomessa todella pieni. Itse tunnen Helsingin isoissa miljoonakämpissä asuvaa porukkaa, ja jokainen näistä on saanut kämpän perintönä.

Kyllä moni näistä kantakaupungissa asuvista on asuntovelkaisia mutta keski- tai hyvätuloisia. Moni myös asuu vuokralla. Mm. Töölössä on paljon viokraasujia.

Vierailija kirjoitti:

Jaa a. Tienesteiltäni kuulun suomen parhaiten tienaavaan 15% eikä minulla ole varaa ostaa asuntoa pääkaupunkiseudulta.

Olisikohan progressiivisella verotuksella jotain tekemistä asian kanssa?

Itsekin tienaan puolisoni kanssa hyvin, mutta Helsinkiin ei ole mitään asiaa. Sen sijaan jos et tienaa mitään, sieltä saisi asuntoja.

Suomi on reilu maa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä joskus ihmetellyt samaa. En siis ihmettele että on joitakin rikkaita sukuja, jotka asuu Kaivopuiston vieressä, tai yritysjohtajia, jotka asuu Westendissä. Mutta joskus ihmetyttää, että miten niin monella on varaa ostaa 500 000 - 1 milj euron asunto.

Mistä ne ihmiset tulee, kun esim oma kuplani pk-seudulla on korkeakoulutettua ja hyvätuloista, ja tuollaiseen ei olisi varaa - tai ehkä joillakin sitten 50-vuotiaana on. Mutta kuka ostaa silloin perheasunnon?

Periikö niin monet todellakin?

Tiedän joitakin, jotka asuivat opiskeluajat vanhempiensa ostamassa yksiössä/kaksiossa. Mutta olen kuvitellut että he ovat jo poikkeuksellisen onnekaita varallisuuden puolesta. Ehkä eivät sitten niin poikkeuksellisen?

Mutta se ei mene niin, että on joko toimitusjohtaja tai hyvätuloinen asiantuntija. Tähän väliin mahtuu tuhansia johtoryhmien tai keskijohdon työntekijöitä, jotka tienaa 350 000 - 150 000. Ja tällä porukalla on varaa ostaa miljoonakämppä (jos sellaista ei vielä ole). Olen huomannut, että kun joku nousee näihin tehtäviin, niin alle puiden vuoden sisällä ne ostaa asunnon joko keskustasta tai ison omakotitalon Länsiväylän varrelta.

Mutta onko näitä ihmisiä niin paljon? Ehkä sitten on.

Yllättävän paljon. Suomessa on yli 500 yritystä, joiden liikevaihto on yli 100 me. Näistä varovaisesti arvioiden 80% on pääkonttori pk-seudulla ja näiden yritysten ylimmästä johdosta 95% tienaa enemmän kuin 150 000 euroa vuodessa. Tämän lisäksi konsulttitalojen, aa-toimistojen yms asiantuntijayritysten partnerit, valtion laitosten ylin johto ja pienempien yritysten omistajat yms ovat hyvätuloisia. Kun näitä summaa yhteen, niin hyvätuloisia on paaaljon Helsingissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä joskus ihmetellyt samaa. En siis ihmettele että on joitakin rikkaita sukuja, jotka asuu Kaivopuiston vieressä, tai yritysjohtajia, jotka asuu Westendissä. Mutta joskus ihmetyttää, että miten niin monella on varaa ostaa 500 000 - 1 milj euron asunto.

Mistä ne ihmiset tulee, kun esim oma kuplani pk-seudulla on korkeakoulutettua ja hyvätuloista, ja tuollaiseen ei olisi varaa - tai ehkä joillakin sitten 50-vuotiaana on. Mutta kuka ostaa silloin perheasunnon?

Periikö niin monet todellakin?

Tiedän joitakin, jotka asuivat opiskeluajat vanhempiensa ostamassa yksiössä/kaksiossa. Mutta olen kuvitellut että he ovat jo poikkeuksellisen onnekaita varallisuuden puolesta. Ehkä eivät sitten niin poikkeuksellisen?

Mutta se ei mene niin, että on joko toimitusjohtaja tai hyvätuloinen asiantuntija. Tähän väliin mahtuu tuhansia johtoryhmien tai keskijohdon työntekijöitä, jotka tienaa 350 000 - 150 000. Ja tällä porukalla on varaa ostaa miljoonakämppä (jos sellaista ei vielä ole). Olen huomannut, että kun joku nousee näihin tehtäviin, niin alle puiden vuoden sisällä ne ostaa asunnon joko keskustasta tai ison omakotitalon Länsiväylän varrelta.

Mutta onko näitä ihmisiä niin paljon? Ehkä sitten on.

Yllättävän paljon. Suomessa on yli 500 yritystä, joiden liikevaihto on yli 100 me. Näistä varovaisesti arvioiden 80% on pääkonttori pk-seudulla ja näiden yritysten ylimmästä johdosta 95% tienaa enemmän kuin 150 000 euroa vuodessa. Tämän lisäksi konsulttitalojen, aa-toimistojen yms asiantuntijayritysten partnerit, valtion laitosten ylin johto ja pienempien yritysten omistajat yms ovat hyvätuloisia. Kun näitä summaa yhteen, niin hyvätuloisia on paaaljon Helsingissä.

Olet oikeassa. Omassa kuplassani melkein kaikki ikäluokkani ystävät ja tuttavat tienaavat yli satatonnia ja ovat mielestäni aika tavallisia palkansaajia. Lapsuudenkavereissani on yksi erittäin pienituloinen, hän on aivan käsittämättömän hyvä taloutensa suunnittelija ja rautainen ammattilainen arvokkaassa ammatissaan. Onhan nuo tuloerot ja perinnöt aika epäreiluja, mutta sille me varakkaammat emme oikein voi mitään. Verotus on toisaalta kovaa Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Todella typerä, vääristynyt ja ylimielinen asenne tää "syön aamuisin puuroa ja käyn kakalla ja valitsin ammatikseni fiksuna tyttönä jotain muuta kuin lähäri tai kampaaja niin sain asunnon Etelä-Helsingistä".

No mikä olisi parempi asenne?

”Anteeksi että ahkeroin ensin koulussa ja sitten töissä. Ja anteeksi kun olen kohdannut vähän tuuriakin. Ja sori kun syön puuroa ja käy kakalla. Taidanpa myydä tämän kämppäni ettei lähäri tai kampaaja tunne eriarvoisuutta”

Vierailija kirjoitti:

Varallisuus ei taida Suomessa jakaantua ihan tasan.

Ei tietenkään jakaudu, eikä kuulukaan. Kyllä pitkäjänteisen kouluttautumisen, työnteon, säästämisen ja myös järjestäen tehtyjen fiksujen valintojen pitääkin näkyä jossain. Muuten kaikkien kannattaisi olla sukupolvesta toiseen kun Ellun kanat, kupata kaikki yhteiskunnalta ja jättää tietotaito siirtämättä lapsillekin.

Olen itsekin työtön tällä hetkellä, mutta en ymmärrä tätä tasapuolisuuden vaatimusta. Jokainen on oman onnensa seppä ja loppujakin auttaa tässä maassa yhteiskunta. Kukaan ei asu slummeissa. Ihmeellistä kateutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jo opiskellessa tiennyt, että haluan mm. perheen ja asua perheeni kanssa Etelä-Helsingissä.

Kun tietoisesti on tähän tähdännyt, olen osannut valita elämässä siihen johtavia asioita. Olen valinnut alan, josta tiesin työllistyväni hyväpalkkaisiin töihin. Olen lisäksi kerran vaihtanut duunia, jotta pääsisin paremmille palkoille. Raha oli suurin syy vaihtoon. Duunin vaihtamisen jälkeen lainahanat aukesivat ja saatiin ostettua asunto toiveiden mukaisesti.

Ei ole siis perintöä, en ole meppi tai ministeri, en ole saanut vanhemmiltani mitään rahallista tukea. En ole ostanut ensin pientä ja sitten suurempaa asuntoa. Olen tiennyt, mitä haluan ja tehnyt sen eteen töitä. Tämä on Suomessa onneksi mahdollista.

Ja: Onneksi olemme pysyneet terveinä, mikä on pohjaedellytys kaikelle.

Kohtuullisilla tuloilla pääsee Helsingissä ahtaaseen koppiasuntoon, eteläisessä Helsingissä tilavat perheasunnot on miljonäärien heiniä.

Jatkuvasti lehdissä esitellään näitä hirveitä koppeja, joissa vanhemmat nukkuvat olohuoneessa, vaatekaappi toimii työhuoneena ja kolme lasta jakavat huoneen. Hirveää elämää nykyaikana.

No jos on tyhmä ja maksaa kopista liikaa, niin sitten päätyy kalliiseen koppiin.

Jos on fiksu ja seuraa hintatasoa ja on valmis remontoimaan, ei tarvitse päätyä koppiin tai olohuoneen alkoviin nukkumaan.

Meillä on 130+ neliötä, lapsille (2) omat huoneet ja meille aikuisille oma makuuhuone. Pyykeille oma ”kodinhoitohuone”. Tämä palkkarahalla hankittua.

Tässä puhuttiin nyt etelä helsingistä.

Vierailija kirjoitti:

Todella typerä, vääristynyt ja ylimielinen asenne tää "syön aamuisin puuroa ja käyn kakalla ja valitsin ammatikseni fiksuna tyttönä jotain muuta kuin lähäri tai kampaaja niin sain asunnon Etelä-Helsingistä".

Miksi tää on susta typerä asenne, kun näihän sitä päästään elämässsä eteenpäin? Itse asun "vain" 500 tonnin asunnossa, mutta asun täällä just siksi, että ammattia valitessani halusin valita hyväliksaisen duunin. (En kuitenkaan ihan niin uraohjus ole, että olisin valinnut suunnan, joka johtaa miljoonakämppään. )

Toki kaikille ei riitä hyväpalkkaisia duuneja tai keskustakämppiä, mutta kapealle kärjelle riittää. Useimmat ei missään vaiheessa vain ees tavoittele sitä kärkeä valinnoillaan.

Vierailija kirjoitti:

Todella typerä, vääristynyt ja ylimielinen asenne tää "syön aamuisin puuroa ja käyn kakalla ja valitsin ammatikseni fiksuna tyttönä jotain muuta kuin lähäri tai kampaaja niin sain asunnon Etelä-Helsingistä".

Minusta asenne ei ollut tuo (jos viittaat siihen viestiin mitä luulen), vaan henkilö ihan asiallisesti avasi taustoja ja perusedellytyksiä siihen, miten asunto Etelä-Helsingissä on HÄNELLE ollut mahdollinen. Totta kai kaikkiin valintoihin ja valitsemattajättämisiin liittyy epävarmuustekijöitä ja sattumalla on iso rooli. Sitä tuskin kukaan kiistää. Mutta onhan nyt niin, että esimerkiksi kouluttautumalla lääkäriksi perushoitajan sijaan voi merkittävästi vähentää myöhemmän köyhyyden todennäköisyyttä. En ymmärrä miksi tätä pitäisi yrittää kiistää tai miksi sen toteaminen olisi jotenkin ylimielistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä joskus ihmetellyt samaa. En siis ihmettele että on joitakin rikkaita sukuja, jotka asuu Kaivopuiston vieressä, tai yritysjohtajia, jotka asuu Westendissä. Mutta joskus ihmetyttää, että miten niin monella on varaa ostaa 500 000 - 1 milj euron asunto.

Mistä ne ihmiset tulee, kun esim oma kuplani pk-seudulla on korkeakoulutettua ja hyvätuloista, ja tuollaiseen ei olisi varaa - tai ehkä joillakin sitten 50-vuotiaana on. Mutta kuka ostaa silloin perheasunnon?

Periikö niin monet todellakin?

Tiedän joitakin, jotka asuivat opiskeluajat vanhempiensa ostamassa yksiössä/kaksiossa. Mutta olen kuvitellut että he ovat jo poikkeuksellisen onnekaita varallisuuden puolesta. Ehkä eivät sitten niin poikkeuksellisen?

Mutta se ei mene niin, että on joko toimitusjohtaja tai hyvätuloinen asiantuntija. Tähän väliin mahtuu tuhansia johtoryhmien tai keskijohdon työntekijöitä, jotka tienaa 350 000 - 150 000. Ja tällä porukalla on varaa ostaa miljoonakämppä (jos sellaista ei vielä ole). Olen huomannut, että kun joku nousee näihin tehtäviin, niin alle puiden vuoden sisällä ne ostaa asunnon joko keskustasta tai ison omakotitalon Länsiväylän varrelta.

Ihme jankkaajia täällä. Satojatonneja tienaavien porukka on Suomessa todella pieni. Itse tunnen Helsingin isoissa miljoonakämpissä asuvaa porukkaa, ja jokainen näistä on saanut kämpän perintönä.

Uudellamaalla yli 40 000 tienasi vähintään 100

000 euroa vuonna 2020. Näistä valtaosa asuin pk-seudulla.

Harva ostaa miljoonakämpän ensiasunnoksi. Tuttavapiirini on laaja, eikä siihen mahdu yhtään sellaista. Kaikilla on oikeadtaan sama historia, on edetty pienemmästä suurempaan.

Mitä olen seurannut omassa taloyhtiössäni, niin kaikki viime vuosina tulleet ovat pariskuntia ja muuttaneet tuolta Espoon puolelta. Lapset ovat lähteneet omilleen ja samalla on vaihdettu talo/rivari pienempään asuntoon Helsingin keskustassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä joskus ihmetellyt samaa. En siis ihmettele että on joitakin rikkaita sukuja, jotka asuu Kaivopuiston vieressä, tai yritysjohtajia, jotka asuu Westendissä. Mutta joskus ihmetyttää, että miten niin monella on varaa ostaa 500 000 - 1 milj euron asunto.

Mistä ne ihmiset tulee, kun esim oma kuplani pk-seudulla on korkeakoulutettua ja hyvätuloista, ja tuollaiseen ei olisi varaa - tai ehkä joillakin sitten 50-vuotiaana on. Mutta kuka ostaa silloin perheasunnon?

Periikö niin monet todellakin?

Tiedän joitakin, jotka asuivat opiskeluajat vanhempiensa ostamassa yksiössä/kaksiossa. Mutta olen kuvitellut että he ovat jo poikkeuksellisen onnekaita varallisuuden puolesta. Ehkä eivät sitten niin poikkeuksellisen?

Mutta se ei mene niin, että on joko toimitusjohtaja tai hyvätuloinen asiantuntija. Tähän väliin mahtuu tuhansia johtoryhmien tai keskijohdon työntekijöitä, jotka tienaa 350 000 - 150 000. Ja tällä porukalla on varaa ostaa miljoonakämppä (jos sellaista ei vielä ole). Olen huomannut, että kun joku nousee näihin tehtäviin, niin alle puiden vuoden sisällä ne ostaa asunnon joko keskustasta tai ison omakotitalon Länsiväylän varrelta.

Ihme jankkaajia täällä. Satojatonneja tienaavien porukka on Suomessa todella pieni. Itse tunnen Helsingin isoissa miljoonakämpissä asuvaa porukkaa, ja jokainen näistä on saanut kämpän perintönä.

Riippuu ketä tuntee. Minä tunnen kaksi perijää, toinen noista olen minä. Muut ostaneet omalla rahalla asuntonsa. Olen paljon heitä laiskempi ja mukavuudenhaluisempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jo opiskellessa tiennyt, että haluan mm. perheen ja asua perheeni kanssa Etelä-Helsingissä.

Kun tietoisesti on tähän tähdännyt, olen osannut valita elämässä siihen johtavia asioita. Olen valinnut alan, josta tiesin työllistyväni hyväpalkkaisiin töihin. Olen lisäksi kerran vaihtanut duunia, jotta pääsisin paremmille palkoille. Raha oli suurin syy vaihtoon. Duunin vaihtamisen jälkeen lainahanat aukesivat ja saatiin ostettua asunto toiveiden mukaisesti.

Ei ole siis perintöä, en ole meppi tai ministeri, en ole saanut vanhemmiltani mitään rahallista tukea. En ole ostanut ensin pientä ja sitten suurempaa asuntoa. Olen tiennyt, mitä haluan ja tehnyt sen eteen töitä. Tämä on Suomessa onneksi mahdollista.

Ja: Onneksi olemme pysyneet terveinä, mikä on pohjaedellytys kaikelle.

Kohtuullisilla tuloilla pääsee Helsingissä ahtaaseen koppiasuntoon, eteläisessä Helsingissä tilavat perheasunnot on miljonäärien heiniä.

Jatkuvasti lehdissä esitellään näitä hirveitä koppeja, joissa vanhemmat nukkuvat olohuoneessa, vaatekaappi toimii työhuoneena ja kolme lasta jakavat huoneen. Hirveää elämää nykyaikana.

No jos on tyhmä ja maksaa kopista liikaa, niin sitten päätyy kalliiseen koppiin.

Jos on fiksu ja seuraa hintatasoa ja on valmis remontoimaan, ei tarvitse päätyä koppiin tai olohuoneen alkoviin nukkumaan.

Meillä on 130+ neliötä, lapsille (2) omat huoneet ja meille aikuisille oma makuuhuone. Pyykeille oma ”kodinhoitohuone”. Tämä palkkarahalla hankittua.

Tässä puhuttiin nyt etelä helsingistä.

Niin, esimerkkini on Etelä-Helsingistä. Postinumero 00100.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä joskus ihmetellyt samaa. En siis ihmettele että on joitakin rikkaita sukuja, jotka asuu Kaivopuiston vieressä, tai yritysjohtajia, jotka asuu Westendissä. Mutta joskus ihmetyttää, että miten niin monella on varaa ostaa 500 000 - 1 milj euron asunto.

Mistä ne ihmiset tulee, kun esim oma kuplani pk-seudulla on korkeakoulutettua ja hyvätuloista, ja tuollaiseen ei olisi varaa - tai ehkä joillakin sitten 50-vuotiaana on. Mutta kuka ostaa silloin perheasunnon?

Periikö niin monet todellakin?

Tiedän joitakin, jotka asuivat opiskeluajat vanhempiensa ostamassa yksiössä/kaksiossa. Mutta olen kuvitellut että he ovat jo poikkeuksellisen onnekaita varallisuuden puolesta. Ehkä eivät sitten niin poikkeuksellisen?

Mutta se ei mene niin, että on joko toimitusjohtaja tai hyvätuloinen asiantuntija. Tähän väliin mahtuu tuhansia johtoryhmien tai keskijohdon työntekijöitä, jotka tienaa 350 000 - 150 000. Ja tällä porukalla on varaa ostaa miljoonakämppä (jos sellaista ei vielä ole). Olen huomannut, että kun joku nousee näihin tehtäviin, niin alle puiden vuoden sisällä ne ostaa asunnon joko keskustasta tai ison omakotitalon Länsiväylän varrelta.

Ihme jankkaajia täällä. Satojatonneja tienaavien porukka on Suomessa todella pieni. Itse tunnen Helsingin isoissa miljoonakämpissä asuvaa porukkaa, ja jokainen näistä on saanut kämpän perintönä.

Riippuu ketä tuntee. Minä tunnen kaksi perijää, toinen noista olen minä. Muut ostaneet omalla rahalla asuntonsa. Olen paljon heitä laiskempi ja mukavuudenhaluisempi.

Lukeeko ihmiset koskaan otsikkoa pidemmälle? Aloituksessa puhuttiin perheasunnoista. Ei sellaista osta Helsingin keskustasta kuin miljonääri. Hyvätuloinen saattaa nippanappa saada yksiön tai kaksion, mutta niitä en todellakaan laske perheasunnoiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jo opiskellessa tiennyt, että haluan mm. perheen ja asua perheeni kanssa Etelä-Helsingissä.

Kun tietoisesti on tähän tähdännyt, olen osannut valita elämässä siihen johtavia asioita. Olen valinnut alan, josta tiesin työllistyväni hyväpalkkaisiin töihin. Olen lisäksi kerran vaihtanut duunia, jotta pääsisin paremmille palkoille. Raha oli suurin syy vaihtoon. Duunin vaihtamisen jälkeen lainahanat aukesivat ja saatiin ostettua asunto toiveiden mukaisesti.

Ei ole siis perintöä, en ole meppi tai ministeri, en ole saanut vanhemmiltani mitään rahallista tukea. En ole ostanut ensin pientä ja sitten suurempaa asuntoa. Olen tiennyt, mitä haluan ja tehnyt sen eteen töitä. Tämä on Suomessa onneksi mahdollista.

Ja: Onneksi olemme pysyneet terveinä, mikä on pohjaedellytys kaikelle.

Kohtuullisilla tuloilla pääsee Helsingissä ahtaaseen koppiasuntoon, eteläisessä Helsingissä tilavat perheasunnot on miljonäärien heiniä.

Jatkuvasti lehdissä esitellään näitä hirveitä koppeja, joissa vanhemmat nukkuvat olohuoneessa, vaatekaappi toimii työhuoneena ja kolme lasta jakavat huoneen. Hirveää elämää nykyaikana.

No jos on tyhmä ja maksaa kopista liikaa, niin sitten päätyy kalliiseen koppiin.

Jos on fiksu ja seuraa hintatasoa ja on valmis remontoimaan, ei tarvitse päätyä koppiin tai olohuoneen alkoviin nukkumaan.

Meillä on 130+ neliötä, lapsille (2) omat huoneet ja meille aikuisille oma makuuhuone. Pyykeille oma ”kodinhoitohuone”. Tämä palkkarahalla hankittua.

Tässä puhuttiin nyt etelä helsingistä.

Niin, esimerkkini on Etelä-Helsingistä. Postinumero 00100.

Niin no, 15 vuotta sitten sai asuntolainan Kalliossa sijaitsevaan yksiöön reilusti alle kolmen tonnin bruttotuloilla, ei taida onnistua enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä joskus ihmetellyt samaa. En siis ihmettele että on joitakin rikkaita sukuja, jotka asuu Kaivopuiston vieressä, tai yritysjohtajia, jotka asuu Westendissä. Mutta joskus ihmetyttää, että miten niin monella on varaa ostaa 500 000 - 1 milj euron asunto.

Mistä ne ihmiset tulee, kun esim oma kuplani pk-seudulla on korkeakoulutettua ja hyvätuloista, ja tuollaiseen ei olisi varaa - tai ehkä joillakin sitten 50-vuotiaana on. Mutta kuka ostaa silloin perheasunnon?

Periikö niin monet todellakin?

Tiedän joitakin, jotka asuivat opiskeluajat vanhempiensa ostamassa yksiössä/kaksiossa. Mutta olen kuvitellut että he ovat jo poikkeuksellisen onnekaita varallisuuden puolesta. Ehkä eivät sitten niin poikkeuksellisen?

Mutta se ei mene niin, että on joko toimitusjohtaja tai hyvätuloinen asiantuntija. Tähän väliin mahtuu tuhansia johtoryhmien tai keskijohdon työntekijöitä, jotka tienaa 350 000 - 150 000. Ja tällä porukalla on varaa ostaa miljoonakämppä (jos sellaista ei vielä ole). Olen huomannut, että kun joku nousee näihin tehtäviin, niin alle puiden vuoden sisällä ne ostaa asunnon joko keskustasta tai ison omakotitalon Länsiväylän varrelta.

Ihme jankkaajia täällä. Satojatonneja tienaavien porukka on Suomessa todella pieni. Itse tunnen Helsingin isoissa miljoonakämpissä asuvaa porukkaa, ja jokainen näistä on saanut kämpän perintönä.

Riippuu ketä tuntee. Minä tunnen kaksi perijää, toinen noista olen minä. Muut ostaneet omalla rahalla asuntonsa. Olen paljon heitä laiskempi ja mukavuudenhaluisempi.

Lukeeko ihmiset koskaan otsikkoa pidemmälle? Aloituksessa puhuttiin perheasunnoista. Ei sellaista osta Helsingin keskustasta kuin miljonääri. Hyvätuloinen saattaa nippanappa saada yksiön tai kaksion, mutta niitä en todellakaan laske perheasunnoiksi.

Velaksihan ne ostetaan suurin osa asunnoista, asunto käy vakuudesta. Se vaatii vain suuret tulot. Kuulutkohan niihin, joka ei oikein ymmärrä, että lehden suurituloisten listalla olleiden tuloista verokarhu vie lähes puolet?