Millaisilla ihmisillä oikein on varaa Etelä-Helsingin asuntoihin??

Vierailija kirjoitti:

Viher vassarit asuu pääosin Jätkäsaari, Eira, Kruunuhaka.

Eikä asu, vaan Vallila, Kallio, Punavuori, Käpylä, Vanhakaupunki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa a. Tienesteiltäni kuulun suomen parhaiten tienaavaan 15% eikä minulla ole varaa ostaa asuntoa pääkaupunkiseudulta.

Aivan varmasti on varaa. Kyse on vain asunnon koosta. Itse olen keskituloisena (tai jopa alle) hankkinut pienehkön kaksion itselle ja lapselle Bulevardin eteläpuolelta. Voisi siis ajatella, että kahdella aikuisella ja kahdella lapsella onnistuisi isomman asunnon hankinta yhtä hyvin. Ison lainan se on kyllä vaatinut, mutta noiden asuntojen arvo on vakaa ja pankitkin sen lainaa myöntäessään ymmärtävät. Halvemmaksi tulee kuin asua vastaavassa vuokralla.

Tietysti kysymys on sitten myös siitä, miten muuten elää. Minulla ei ole autoa enkä välitä shoppailusta. Alueella toki on aika paljon ihmisiä, joilla on kanadanhanhitakkeja ja Louserit Vuittuun -laukkuja. Itse pidän niitä mauttomina (näkyviä logoja ylipäätään).

Olen eri, mutta kaikki halua asua koirankopissa, elää superpihisti ja olla ilman autoa. Ollaan molemmat hyvätuloisia, mutta todellakin olen sitä mietä, ettei meillä ole varaa mihinkään kekustan asuntoon. Ei todellakaan kiinnosta asua ahtaasti ja nukkua jossain olohuoneessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jo opiskellessa tiennyt, että haluan mm. perheen ja asua perheeni kanssa Etelä-Helsingissä.

Kun tietoisesti on tähän tähdännyt, olen osannut valita elämässä siihen johtavia asioita. Olen valinnut alan, josta tiesin työllistyväni hyväpalkkaisiin töihin. Olen lisäksi kerran vaihtanut duunia, jotta pääsisin paremmille palkoille. Raha oli suurin syy vaihtoon. Duunin vaihtamisen jälkeen lainahanat aukesivat ja saatiin ostettua asunto toiveiden mukaisesti.

Ei ole siis perintöä, en ole meppi tai ministeri, en ole saanut vanhemmiltani mitään rahallista tukea. En ole ostanut ensin pientä ja sitten suurempaa asuntoa. Olen tiennyt, mitä haluan ja tehnyt sen eteen töitä. Tämä on Suomessa onneksi mahdollista.

Ja: Onneksi olemme pysyneet terveinä, mikä on pohjaedellytys kaikelle.

Kohtuullisilla tuloilla pääsee Helsingissä ahtaaseen koppiasuntoon, eteläisessä Helsingissä tilavat perheasunnot on miljonäärien heiniä.

Jatkuvasti lehdissä esitellään näitä hirveitä koppeja, joissa vanhemmat nukkuvat olohuoneessa, vaatekaappi toimii työhuoneena ja kolme lasta jakavat huoneen. Hirveää elämää nykyaikana.

Lapseton pariskunta asuu todella mukavasti 60-neliöisessä kolmiossa eikä rahakaan ole ongelma. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TeroK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa a. Tienesteiltäni kuulun suomen parhaiten tienaavaan 15% eikä minulla ole varaa ostaa asuntoa pääkaupunkiseudulta.

Olisikohan progressiivisella verotuksella jotain tekemistä asian kanssa?

Itsekin tienaan puolisoni kanssa hyvin, mutta Helsinkiin ei ole mitään asiaa. Sen sijaan jos et tienaa mitään, sieltä saisi asuntoja.

Suomi on reilu maa.

Tähän on tultu. Edes hyvätuloisella ei ole asiaa Helsinkiin. Toki eipä pk-seudulle moni enää haluakaa, liikaa ongelmia.

Ihmettelen kuitenkin ettei monikaan näe asiassa mitään ongelmaa. Kohta Helsingissä asuu vaan rikkaat ja tukien varassa elävät. Helsingin keskusta on jo nyt niin epämiellyttävä paikka, että ihmettelen mikä hinku sinne on.

Sama tilanne on kaikissa maailman pääkaupungeissa. Niin se maailma vain menee, että varakkaat tietyillä alueilla ja vähävaraiset muualla. Minä peukutin sitä, että asuminen pk-seudulla on niin kallista tavallisille ihmisille, koska täällähän ne työpaikat ovat. Se on ongelma.

Ei ole sama tilanne. Missä muualla päin maailmaa keskustassa on varaa asua vain rikkailla ja täysin persaukisilla (joiden asumisen maksaa veronmaksajat?) Ei missään!

Miksi tähän asiaan ei kukaan herää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jo opiskellessa tiennyt, että haluan mm. perheen ja asua perheeni kanssa Etelä-Helsingissä.

Kun tietoisesti on tähän tähdännyt, olen osannut valita elämässä siihen johtavia asioita. Olen valinnut alan, josta tiesin työllistyväni hyväpalkkaisiin töihin. Olen lisäksi kerran vaihtanut duunia, jotta pääsisin paremmille palkoille. Raha oli suurin syy vaihtoon. Duunin vaihtamisen jälkeen lainahanat aukesivat ja saatiin ostettua asunto toiveiden mukaisesti.

Ei ole siis perintöä, en ole meppi tai ministeri, en ole saanut vanhemmiltani mitään rahallista tukea. En ole ostanut ensin pientä ja sitten suurempaa asuntoa. Olen tiennyt, mitä haluan ja tehnyt sen eteen töitä. Tämä on Suomessa onneksi mahdollista.

Ja: Onneksi olemme pysyneet terveinä, mikä on pohjaedellytys kaikelle.

Kohtuullisilla tuloilla pääsee Helsingissä ahtaaseen koppiasuntoon, eteläisessä Helsingissä tilavat perheasunnot on miljonäärien heiniä.

Jatkuvasti lehdissä esitellään näitä hirveitä koppeja, joissa vanhemmat nukkuvat olohuoneessa, vaatekaappi toimii työhuoneena ja kolme lasta jakavat huoneen. Hirveää elämää nykyaikana.

Lapseton pariskunta asuu todella mukavasti 60-neliöisessä kolmiossa eikä rahakaan ole ongelma. 

60 neliöinen kolmio on koppi, mutta kyllä siihen lapseton pari toki mahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TeroK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa a. Tienesteiltäni kuulun suomen parhaiten tienaavaan 15% eikä minulla ole varaa ostaa asuntoa pääkaupunkiseudulta.

Olisikohan progressiivisella verotuksella jotain tekemistä asian kanssa?

Itsekin tienaan puolisoni kanssa hyvin, mutta Helsinkiin ei ole mitään asiaa. Sen sijaan jos et tienaa mitään, sieltä saisi asuntoja.

Suomi on reilu maa.

Tähän on tultu. Edes hyvätuloisella ei ole asiaa Helsinkiin. Toki eipä pk-seudulle moni enää haluakaa, liikaa ongelmia.

Ihmettelen kuitenkin ettei monikaan näe asiassa mitään ongelmaa. Kohta Helsingissä asuu vaan rikkaat ja tukien varassa elävät. Helsingin keskusta on jo nyt niin epämiellyttävä paikka, että ihmettelen mikä hinku sinne on.

Sama tilanne on kaikissa maailman pääkaupungeissa. Niin se maailma vain menee, että varakkaat tietyillä alueilla ja vähävaraiset muualla. Minä peukutin sitä, että asuminen pk-seudulla on niin kallista tavallisille ihmisille, koska täällähän ne työpaikat ovat. Se on ongelma.

Ei ole sama tilanne. Missä muualla päin maailmaa keskustassa on varaa asua vain rikkailla ja täysin persaukisilla (joiden asumisen maksaa veronmaksajat?) Ei missään!

Miksi tähän asiaan ei kukaan herää?

”Hieman” kärjistettyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TeroK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa a. Tienesteiltäni kuulun suomen parhaiten tienaavaan 15% eikä minulla ole varaa ostaa asuntoa pääkaupunkiseudulta.

Olisikohan progressiivisella verotuksella jotain tekemistä asian kanssa?

Itsekin tienaan puolisoni kanssa hyvin, mutta Helsinkiin ei ole mitään asiaa. Sen sijaan jos et tienaa mitään, sieltä saisi asuntoja.

Suomi on reilu maa.

Tähän on tultu. Edes hyvätuloisella ei ole asiaa Helsinkiin. Toki eipä pk-seudulle moni enää haluakaa, liikaa ongelmia.

Ihmettelen kuitenkin ettei monikaan näe asiassa mitään ongelmaa. Kohta Helsingissä asuu vaan rikkaat ja tukien varassa elävät. Helsingin keskusta on jo nyt niin epämiellyttävä paikka, että ihmettelen mikä hinku sinne on.

Asuntojen hinnat juuri kertovat, että kysyntää keskustaan on. Jos ei olisi, niin hinnat olisivat alemmalla tasolla.

No aivan varmasti on kysyntää. Suomessa voit asua paraatipaikalla, oli maksukykyä tai ei. Yhteiskunta huolehtii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TeroK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa a. Tienesteiltäni kuulun suomen parhaiten tienaavaan 15% eikä minulla ole varaa ostaa asuntoa pääkaupunkiseudulta.

Olisikohan progressiivisella verotuksella jotain tekemistä asian kanssa?

Itsekin tienaan puolisoni kanssa hyvin, mutta Helsinkiin ei ole mitään asiaa. Sen sijaan jos et tienaa mitään, sieltä saisi asuntoja.

Suomi on reilu maa.

Tähän on tultu. Edes hyvätuloisella ei ole asiaa Helsinkiin. Toki eipä pk-seudulle moni enää haluakaa, liikaa ongelmia.

Ihmettelen kuitenkin ettei monikaan näe asiassa mitään ongelmaa. Kohta Helsingissä asuu vaan rikkaat ja tukien varassa elävät. Helsingin keskusta on jo nyt niin epämiellyttävä paikka, että ihmettelen mikä hinku sinne on.

Sama tilanne on kaikissa maailman pääkaupungeissa. Niin se maailma vain menee, että varakkaat tietyillä alueilla ja vähävaraiset muualla. Minä peukutin sitä, että asuminen pk-seudulla on niin kallista tavallisille ihmisille, koska täällähän ne työpaikat ovat. Se on ongelma.

Ei ole sama tilanne. Missä muualla päin maailmaa keskustassa on varaa asua vain rikkailla ja täysin persaukisilla (joiden asumisen maksaa veronmaksajat?) Ei missään!

Miksi tähän asiaan ei kukaan herää?

”Hieman” kärjistettyä.

No ei ole, tuohon suuntaan se on menossa. Sekä Helsingistä että Espoosta perheet muuttaa pois.

Hyvät tulot, pienet menot ja vanhemmilta peritty edes vähän omaisuutta. Siinäpä se. Kyllä mekin vaan 116.000 euron bruttoyhteistuloilla saatiin lainaa se 500.000 euroa.

Kaikist hassuinta on et kalliskin kämppä voi olla rakennusteknisesti huono, johtuen just vanhasta iästä. 

Vanhoissa kerrostaloissa on monesti vaan painovoimalla toimiva ilmanvaihto ja huono äänieristys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella typerä, vääristynyt ja ylimielinen asenne tää "syön aamuisin puuroa ja käyn kakalla ja valitsin ammatikseni fiksuna tyttönä jotain muuta kuin lähäri tai kampaaja niin sain asunnon Etelä-Helsingistä".

No mikä olisi parempi asenne?

”Anteeksi että ahkeroin ensin koulussa ja sitten töissä. Ja anteeksi kun olen kohdannut vähän tuuriakin. Ja sori kun syön puuroa ja käy kakalla. Taidanpa myydä tämän kämppäni ettei lähäri tai kampaaja tunne eriarvoisuutta”

Ei, vaan opettele kertomaan asiasta ilman että kylvät rivien väleihin väheksyntää muita kohtaan. Väheksyt niitä, jotka ovat mielestäsi "valinneet tyhmästi". Väheksyt niitä, jotka ovat tehneet nuo ihan samat mainitsemasi perusjutut, mutta siitä huolimatta eivät ole hups vain päätyneet samaan.

Voit ihan rehellisesti kertoa oikeat syyt onnistumisesi taustalla tai yksinkertaisesti ymmärtää olevasi onnekas. Kyllä minä ymmärrän, että joku tienaa 8000 €/kk tai tunsi jonkun ison kihon ja sai hyvän työpaikan, jossa painaa niska limassa.

Se EI ole minulta pois.

Minusta tuntuu siltä, että sinä vain tulkitset tässä nyt tämän asenteen jotenkin ylimieliseksi. Teet itse tulkinnat rivien välistä. Sinulle ilmeisesti menestyksestä, myös taloudellisesta, pitäisi vaieta, tai muuten koet sen väheksynnäksi.

Ei kukaan ole missään kommentissa syyttänyt ketään ”huonoista valinnoista”. Sinä teit tämän tulkinnan. Vaikka toki on mielestäni niin, että ammattia valitessa voisi myös käydä mielessään keskustelun siitä, mitä valittu ammatti tarkoittaa tulevaisuuden taloustilanteen osalta.

Tekstissä on todettu että henkilö on a) tehnyt töitä (mikä on oikea syy onnistumiseen) ja b) ollut onnekaskin. Juuri ne asiat mainittiin, mitä peräänkuulutit.

Puhutaanko samasta viestistä, 53?

En pysty tulkitsemaan tuota millään muulla tavalla kuin "katsokaa mitä (perusjuttuja) olen suuressa viisaudessani _valinnut_ ja näin aivan self-made automaationa saanut asunnon Etelä-Helsingistä".

Aika pihalla saa olla jos tota tosissaan komppaa... Mitäs nää solukämppämaisterit ja koirankoppi-insinöörit ja vuokra-akateemiset sitten on...

En tulkitse tuota yhtään samalla tavalla kuin sinä. Ei kirjoittaja viittaa mitenkään siihen, että asiat ja asunto olisivat tulleet automaationa, vaan toteaa, että pitkäjänteisellä tekemisellä ja tähtäämisellä on mahdollista päästä tavoitteisiin (kuten asuntoon arvoalueella).

Varmasti kirjoittajan elämässä on tapahtunut muitakin asioita, kuin ”perusjuttuja”. Yleensä onnnistuminen työelämässä vaatii myös luonteelta tiettyjä piirteitä, joita meillä kaikilla ei ole. Myös sitkeys ja pitkäjänteisyys ovat ominaisuuksina sellaisia, että toiset ovat niitä enemmän kuin toiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jo opiskellessa tiennyt, että haluan mm. perheen ja asua perheeni kanssa Etelä-Helsingissä.

Kun tietoisesti on tähän tähdännyt, olen osannut valita elämässä siihen johtavia asioita. Olen valinnut alan, josta tiesin työllistyväni hyväpalkkaisiin töihin. Olen lisäksi kerran vaihtanut duunia, jotta pääsisin paremmille palkoille. Raha oli suurin syy vaihtoon. Duunin vaihtamisen jälkeen lainahanat aukesivat ja saatiin ostettua asunto toiveiden mukaisesti.

Ei ole siis perintöä, en ole meppi tai ministeri, en ole saanut vanhemmiltani mitään rahallista tukea. En ole ostanut ensin pientä ja sitten suurempaa asuntoa. Olen tiennyt, mitä haluan ja tehnyt sen eteen töitä. Tämä on Suomessa onneksi mahdollista.

Ja: Onneksi olemme pysyneet terveinä, mikä on pohjaedellytys kaikelle.

Kohtuullisilla tuloilla pääsee Helsingissä ahtaaseen koppiasuntoon, eteläisessä Helsingissä tilavat perheasunnot on miljonäärien heiniä.

Jatkuvasti lehdissä esitellään näitä hirveitä koppeja, joissa vanhemmat nukkuvat olohuoneessa, vaatekaappi toimii työhuoneena ja kolme lasta jakavat huoneen. Hirveää elämää nykyaikana.

Lapseton pariskunta asuu todella mukavasti 60-neliöisessä kolmiossa eikä rahakaan ole ongelma. 

60 neliöinen kolmio on koppi, mutta kyllä siihen lapseton pari toki mahtuu.

Toki maalaisten mielestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jo opiskellessa tiennyt, että haluan mm. perheen ja asua perheeni kanssa Etelä-Helsingissä.

Kun tietoisesti on tähän tähdännyt, olen osannut valita elämässä siihen johtavia asioita. Olen valinnut alan, josta tiesin työllistyväni hyväpalkkaisiin töihin. Olen lisäksi kerran vaihtanut duunia, jotta pääsisin paremmille palkoille. Raha oli suurin syy vaihtoon. Duunin vaihtamisen jälkeen lainahanat aukesivat ja saatiin ostettua asunto toiveiden mukaisesti.

Ei ole siis perintöä, en ole meppi tai ministeri, en ole saanut vanhemmiltani mitään rahallista tukea. En ole ostanut ensin pientä ja sitten suurempaa asuntoa. Olen tiennyt, mitä haluan ja tehnyt sen eteen töitä. Tämä on Suomessa onneksi mahdollista.

Ja: Onneksi olemme pysyneet terveinä, mikä on pohjaedellytys kaikelle.

Kohtuullisilla tuloilla pääsee Helsingissä ahtaaseen koppiasuntoon, eteläisessä Helsingissä tilavat perheasunnot on miljonäärien heiniä.

Jatkuvasti lehdissä esitellään näitä hirveitä koppeja, joissa vanhemmat nukkuvat olohuoneessa, vaatekaappi toimii työhuoneena ja kolme lasta jakavat huoneen. Hirveää elämää nykyaikana.

No jos on tyhmä ja maksaa kopista liikaa, niin sitten päätyy kalliiseen koppiin.

Jos on fiksu ja seuraa hintatasoa ja on valmis remontoimaan, ei tarvitse päätyä koppiin tai olohuoneen alkoviin nukkumaan.

Meillä on 130+ neliötä, lapsille (2) omat huoneet ja meille aikuisille oma makuuhuone. Pyykeille oma ”kodinhoitohuone”. Tämä palkkarahalla hankittua.

Se on kiinni siitä, mistä kukin tykkää.

Kaikki ei halua asua isossa asunnossa, johon tulee kerättyä turhaa tavaraa. Esim. Japanin suurkaupungeissa ihmiset asuvat 15 neliömetrin asunnossa ja niihin hankitaan vain pakollinen. Osa ihmisistä haluaa sijoittaa rahansa tavaran sijaan muualle, koska ei edes arvosta materiaa.

Sen sijaan arvostaa sijaintia: on lyhyt matka töihin tai palveluiden äärelle, ei tarvitse autoa, kaiken saa kävelemällä. Mikäli seinät ahdistaa, voi mennä ulos luontoon, puistoon taikka meren äärelle.

Mikäli kaikille lapsille ei ole omaa huonetta, niin se tuskin on ongelma. On hyvä, että lapset oppivat jakamaan. Oma nurkkaus ja sänky riittää. Lisäksi hyvä perheen sisäinen tunnelma ei riipu tiloista.

Ei ennenkään ollut isoja asuintiloja. Sodan jälkeisessä Helsingissä saattoi asua 5 henkinen perhe 20 neliössä. Ainakin sanonta: paikka kaikelle opetti järjestyksen ylläpitoon. Isoäitini muisteli, että sängyt pedattiin joka ilta esille, aamuisin pois.

Vierailija kirjoitti:

Hyvät tulot, pienet menot ja vanhemmilta peritty edes vähän omaisuutta. Siinäpä se. Kyllä mekin vaan 116.000 euron bruttoyhteistuloilla saatiin lainaa se 500.000 euroa.

Oliko itsestäänselvyys ottaa 500k lainaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä joskus ihmetellyt samaa. En siis ihmettele että on joitakin rikkaita sukuja, jotka asuu Kaivopuiston vieressä, tai yritysjohtajia, jotka asuu Westendissä. Mutta joskus ihmetyttää, että miten niin monella on varaa ostaa 500 000 - 1 milj euron asunto.

Mistä ne ihmiset tulee, kun esim oma kuplani pk-seudulla on korkeakoulutettua ja hyvätuloista, ja tuollaiseen ei olisi varaa - tai ehkä joillakin sitten 50-vuotiaana on. Mutta kuka ostaa silloin perheasunnon?

Periikö niin monet todellakin?

Tiedän joitakin, jotka asuivat opiskeluajat vanhempiensa ostamassa yksiössä/kaksiossa. Mutta olen kuvitellut että he ovat jo poikkeuksellisen onnekaita varallisuuden puolesta. Ehkä eivät sitten niin poikkeuksellisen?

Mutta se ei mene niin, että on joko toimitusjohtaja tai hyvätuloinen asiantuntija. Tähän väliin mahtuu tuhansia johtoryhmien tai keskijohdon työntekijöitä, jotka tienaa 350 000 - 150 000. Ja tällä porukalla on varaa ostaa miljoonakämppä (jos sellaista ei vielä ole). Olen huomannut, että kun joku nousee näihin tehtäviin, niin alle puiden vuoden sisällä ne ostaa asunnon joko keskustasta tai ison omakotitalon Länsiväylän varrelta.

Mutta onko näitä ihmisiä niin paljon? Ehkä sitten on.

Yllättävän paljon. Suomessa on yli 500 yritystä, joiden liikevaihto on yli 100 me. Näistä varovaisesti arvioiden 80% on pääkonttori pk-seudulla ja näiden yritysten ylimmästä johdosta 95% tienaa enemmän kuin 150 000 euroa vuodessa. Tämän lisäksi konsulttitalojen, aa-toimistojen yms asiantuntijayritysten partnerit, valtion laitosten ylin johto ja pienempien yritysten omistajat yms ovat hyvätuloisia. Kun näitä summaa yhteen, niin hyvätuloisia on paaaljon Helsingissä.

Olet oikeassa. Omassa kuplassani melkein kaikki ikäluokkani ystävät ja tuttavat tienaavat yli satatonnia ja ovat mielestäni aika tavallisia palkansaajia. Lapsuudenkavereissani on yksi erittäin pienituloinen, hän on aivan käsittämättömän hyvä taloutensa suunnittelija ja rautainen ammattilainen arvokkaassa ammatissaan. Onhan nuo tuloerot ja perinnöt aika epäreiluja, mutta sille me varakkaammat emme oikein voi mitään. Verotus on toisaalta kovaa Suomessa.

Öö no satatonnia ei ole vielä kovin paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä joskus ihmetellyt samaa. En siis ihmettele että on joitakin rikkaita sukuja, jotka asuu Kaivopuiston vieressä, tai yritysjohtajia, jotka asuu Westendissä. Mutta joskus ihmetyttää, että miten niin monella on varaa ostaa 500 000 - 1 milj euron asunto.

Mistä ne ihmiset tulee, kun esim oma kuplani pk-seudulla on korkeakoulutettua ja hyvätuloista, ja tuollaiseen ei olisi varaa - tai ehkä joillakin sitten 50-vuotiaana on. Mutta kuka ostaa silloin perheasunnon?

Periikö niin monet todellakin?

Tiedän joitakin, jotka asuivat opiskeluajat vanhempiensa ostamassa yksiössä/kaksiossa. Mutta olen kuvitellut että he ovat jo poikkeuksellisen onnekaita varallisuuden puolesta. Ehkä eivät sitten niin poikkeuksellisen?

Mutta se ei mene niin, että on joko toimitusjohtaja tai hyvätuloinen asiantuntija. Tähän väliin mahtuu tuhansia johtoryhmien tai keskijohdon työntekijöitä, jotka tienaa 350 000 - 150 000. Ja tällä porukalla on varaa ostaa miljoonakämppä (jos sellaista ei vielä ole). Olen huomannut, että kun joku nousee näihin tehtäviin, niin alle puiden vuoden sisällä ne ostaa asunnon joko keskustasta tai ison omakotitalon Länsiväylän varrelta.

Mutta onko näitä ihmisiä niin paljon? Ehkä sitten on.

Yllättävän paljon. Suomessa on yli 500 yritystä, joiden liikevaihto on yli 100 me. Näistä varovaisesti arvioiden 80% on pääkonttori pk-seudulla ja näiden yritysten ylimmästä johdosta 95% tienaa enemmän kuin 150 000 euroa vuodessa. Tämän lisäksi konsulttitalojen, aa-toimistojen yms asiantuntijayritysten partnerit, valtion laitosten ylin johto ja pienempien yritysten omistajat yms ovat hyvätuloisia. Kun näitä summaa yhteen, niin hyvätuloisia on paaaljon Helsingissä.

Olet oikeassa. Omassa kuplassani melkein kaikki ikäluokkani ystävät ja tuttavat tienaavat yli satatonnia ja ovat mielestäni aika tavallisia palkansaajia. Lapsuudenkavereissani on yksi erittäin pienituloinen, hän on aivan käsittämättömän hyvä taloutensa suunnittelija ja rautainen ammattilainen arvokkaassa ammatissaan. Onhan nuo tuloerot ja perinnöt aika epäreiluja, mutta sille me varakkaammat emme oikein voi mitään. Verotus on toisaalta kovaa Suomessa.

Öö no satatonnia ei ole vielä kovin paljon. 

Niinhän minä juuri sanoin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jo opiskellessa tiennyt, että haluan mm. perheen ja asua perheeni kanssa Etelä-Helsingissä.

Kun tietoisesti on tähän tähdännyt, olen osannut valita elämässä siihen johtavia asioita. Olen valinnut alan, josta tiesin työllistyväni hyväpalkkaisiin töihin. Olen lisäksi kerran vaihtanut duunia, jotta pääsisin paremmille palkoille. Raha oli suurin syy vaihtoon. Duunin vaihtamisen jälkeen lainahanat aukesivat ja saatiin ostettua asunto toiveiden mukaisesti.

Ei ole siis perintöä, en ole meppi tai ministeri, en ole saanut vanhemmiltani mitään rahallista tukea. En ole ostanut ensin pientä ja sitten suurempaa asuntoa. Olen tiennyt, mitä haluan ja tehnyt sen eteen töitä. Tämä on Suomessa onneksi mahdollista.

Ja: Onneksi olemme pysyneet terveinä, mikä on pohjaedellytys kaikelle.

Kohtuullisilla tuloilla pääsee Helsingissä ahtaaseen koppiasuntoon, eteläisessä Helsingissä tilavat perheasunnot on miljonäärien heiniä.

Jatkuvasti lehdissä esitellään näitä hirveitä koppeja, joissa vanhemmat nukkuvat olohuoneessa, vaatekaappi toimii työhuoneena ja kolme lasta jakavat huoneen. Hirveää elämää nykyaikana.

Lapseton pariskunta asuu todella mukavasti 60-neliöisessä kolmiossa eikä rahakaan ole ongelma. 

60 neliöinen kolmio on koppi, mutta kyllä siihen lapseton pari toki mahtuu.

Toki maalaisten mielestä. 

Kyllä se on minunkin mielestä koppi, vaikka olenkin syntyjään stadilainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varallisuus ei taida Suomessa jakaantua ihan tasan.

Miksi helvetissä sen pitäisi jakaantua tasan? Eihän siinä ole mitään järkeä. Edes kommunistisissa maissa se ei koskaan jakaannu tasan.

Älä ota noin kirjaimellisesti, kaveri (korkeasti koulutettu aikuinen) jakaa kerrostalo asunnon 2 kaverinsa kanssa ja yksi yksityihenkilö omistaa tuon suuren talon jokaisen asunnon ja myös vastapäisen talon jokaisen asunnon.

Tuntuu kohtuuttomalta, että joku voi ostaa vaikka 100 asuntoa ja nostaa vuokrat ja koulutetut ihmiset joutuvat asumaan solu-tyyppisesti kun ei rahat riitä edes koko asunnon vuokraamiseen, omistamisesta puhumattakaan.

Tuo on joko oma valinta tai sitten ammatinvalintakysymys. Kaikki korkeakoulutetut eivät toki tienaa paljon, mutta kyllä keskituloinen pystyy asumaan kaupungissa. Harvalla se ensimmäinen asunto on mikään 100 neliön luukku Ullanlinnassa, vaan aika moni on aloittanut yksiöstä ja siitä sitten pikku hiljaa isompaan. Haaste on toki saada se ensimmäinen asunto ostettua, tässä tapauksessa soluasuminen voi olla hyvä vaihtoehto käsirahan säästämiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jo opiskellessa tiennyt, että haluan mm. perheen ja asua perheeni kanssa Etelä-Helsingissä.

Kun tietoisesti on tähän tähdännyt, olen osannut valita elämässä siihen johtavia asioita. Olen valinnut alan, josta tiesin työllistyväni hyväpalkkaisiin töihin. Olen lisäksi kerran vaihtanut duunia, jotta pääsisin paremmille palkoille. Raha oli suurin syy vaihtoon. Duunin vaihtamisen jälkeen lainahanat aukesivat ja saatiin ostettua asunto toiveiden mukaisesti.

Ei ole siis perintöä, en ole meppi tai ministeri, en ole saanut vanhemmiltani mitään rahallista tukea. En ole ostanut ensin pientä ja sitten suurempaa asuntoa. Olen tiennyt, mitä haluan ja tehnyt sen eteen töitä. Tämä on Suomessa onneksi mahdollista.

Ja: Onneksi olemme pysyneet terveinä, mikä on pohjaedellytys kaikelle.

Kohtuullisilla tuloilla pääsee Helsingissä ahtaaseen koppiasuntoon, eteläisessä Helsingissä tilavat perheasunnot on miljonäärien heiniä.

Jatkuvasti lehdissä esitellään näitä hirveitä koppeja, joissa vanhemmat nukkuvat olohuoneessa, vaatekaappi toimii työhuoneena ja kolme lasta jakavat huoneen. Hirveää elämää nykyaikana.

No jos on tyhmä ja maksaa kopista liikaa, niin sitten päätyy kalliiseen koppiin.

Jos on fiksu ja seuraa hintatasoa ja on valmis remontoimaan, ei tarvitse päätyä koppiin tai olohuoneen alkoviin nukkumaan.

Meillä on 130+ neliötä, lapsille (2) omat huoneet ja meille aikuisille oma makuuhuone. Pyykeille oma ”kodinhoitohuone”. Tämä palkkarahalla hankittua.

Se on kiinni siitä, mistä kukin tykkää.

Kaikki ei halua asua isossa asunnossa, johon tulee kerättyä turhaa tavaraa. Esim. Japanin suurkaupungeissa ihmiset asuvat 15 neliömetrin asunnossa ja niihin hankitaan vain pakollinen. Osa ihmisistä haluaa sijoittaa rahansa tavaran sijaan muualle, koska ei edes arvosta materiaa.

Sen sijaan arvostaa sijaintia: on lyhyt matka töihin tai palveluiden äärelle, ei tarvitse autoa, kaiken saa kävelemällä. Mikäli seinät ahdistaa, voi mennä ulos luontoon, puistoon taikka meren äärelle.

Mikäli kaikille lapsille ei ole omaa huonetta, niin se tuskin on ongelma. On hyvä, että lapset oppivat jakamaan. Oma nurkkaus ja sänky riittää. Lisäksi hyvä perheen sisäinen tunnelma ei riipu tiloista.

Ei ennenkään ollut isoja asuintiloja. Sodan jälkeisessä Helsingissä saattoi asua 5 henkinen perhe 20 neliössä. Ainakin sanonta: paikka kaikelle opetti järjestyksen ylläpitoon. Isoäitini muisteli, että sängyt pedattiin joka ilta esille, aamuisin pois.

Itsekin tunnen pari kopissa asuvaa perhettä, ja kyllä se koppiasuminen kitkaa aiheuttaa koko perheessä. Kenelläkään ei ole mitään omaa rauhaa, tilan puute kiristää hermoja. Kummassakin tapauksessa perheen isä haluaisi muuttaa väljempään asuntoon, mutta perheen äiti ei suostu, hän kun haluaa olla "töölöläinen". Toinen näistä mammoista yritti tyrkyttää romujaan minun varastoon, kun minulla kuulemma on niin kivasti tilaa. No niin on, olen ihan tietoisesti valinnut väljemmän asumismuodon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa a. Tienesteiltäni kuulun suomen parhaiten tienaavaan 15% eikä minulla ole varaa ostaa asuntoa pääkaupunkiseudulta.

Aivan varmasti on varaa. Kyse on vain asunnon koosta. Itse olen keskituloisena (tai jopa alle) hankkinut pienehkön kaksion itselle ja lapselle Bulevardin eteläpuolelta. Voisi siis ajatella, että kahdella aikuisella ja kahdella lapsella onnistuisi isomman asunnon hankinta yhtä hyvin. Ison lainan se on kyllä vaatinut, mutta noiden asuntojen arvo on vakaa ja pankitkin sen lainaa myöntäessään ymmärtävät. Halvemmaksi tulee kuin asua vastaavassa vuokralla.

Tietysti kysymys on sitten myös siitä, miten muuten elää. Minulla ei ole autoa enkä välitä shoppailusta. Alueella toki on aika paljon ihmisiä, joilla on kanadanhanhitakkeja ja Louserit Vuittuun -laukkuja. Itse pidän niitä mauttomina (näkyviä logoja ylipäätään).

Olen eri, mutta kaikki halua asua koirankopissa, elää superpihisti ja olla ilman autoa. Ollaan molemmat hyvätuloisia, mutta todellakin olen sitä mietä, ettei meillä ole varaa mihinkään kekustan asuntoon. Ei todellakaan kiinnosta asua ahtaasti ja nukkua jossain olohuoneessa.

Sitä yritin sanoa, että se on myös valintakysymys, että miten tykkää muuten elää, rahaahan saa menemään vaikka mihin. Itse tykkään myös, että ei ole niin paljon neliöitä siivottavana. Oikein varakkailla tietysti käy siivooja.

Mutta on tuo mahdollista keskituloisellekin ja yksinhuoltajalle jopa. Mutta on kannattanut ostaa se ensiasunto aika varhain, kun se on koko ajan kasvattanut pääomaa ja tehnyt asiakkaasta pankin silmissä luotettavan.

Itse olen tykännyt, että alueen kouluissa on rauhallista, vähän sellaisia oppilaita, jotka häiriköivät ja tarvitsevat paljon tukea, ja muidenkin oppilaiden vanhemmat aika akateemisesti orientoituneita eli lasten koulunkäyntiä tuetaan. Sen takia olen ollut valmis nukkumaan olohuoneessa.