Nainen, aloittaisitko suhteen, jos tietäisit, ettei sinuun voi ihastua?
Olen kaveriporukkani rumin nainen ja en ole koskaan saanut ystäviäni ymmärtämään suhtautumistani parisuhteisiin. Koska minuun ei voi ihastua, eikä kukaan voi haluta minua seksuaalisesti, olen päättänyt, etten aloita suhdetta ollenkaan. Kauniit ystäväni, joista miehet ovat aina olleet aidosti kiinnostuneita, eivät pysty ymmärtämään päätöstäni. Heidän mielestään minun "pitäisi edes kokeilla!"! Olen yrittänyt kysyä, että kokeilisivatko he minun asemassani, mutta en saa selkeää vastausta.
Nyt galluppina; jos olisit asemassani, ottaisitko miehen vain siksi, että sinullakin olisi joku vai olisitko yksin?
Kommentit (390)
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 01:31"][quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 01:21"]
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 01:13"]
Eli teistä suurinta osaa ei haittaa, jos miehellä ei ole mitään suurempia tunteita? Olenko nyt jotenkin prinsessa, jos sanon, että minua se vaivaisi kovastikin. Olen vasta 19, enkä ole koskaan seurustellut, mutta toivoisin saavani kumppanin, joka olisi ihastunut juuri minuun. Onko se lapsellinen toive?
[/quote]
Voin sanoa omasta puolestani, että meidän suhteessa se olen minä, jolla ei ole suuria tunteita. Miehellä oli/on. Ei se minua vaivaa. Parempi näin päin. Kestäisin eronkin paremmin jos sellainen tulisi ja toisaalta on epätodennäköistä että tulee, koska tosiaan mies on lääpällään minuun. Ei häntä haittaa, ettei hän ole mun ykkösvaihtoehto, koska mä en kerran niitä miehiä saanut!! Eikä se haittaa minuakaan. Kun en saa, niin en saa, en heitä kiinnostanut ja tuskin tulen koskaan kiinnostamaankaan.
Miehelleni en siis todellakaan ole kynnysmatto. Saan oikein hyvää kohtelua, ja alkuhuuma nyt haihtuu tosiaan niiltäkin, joilla sitä ensin oli. Hyvin harvalla (toki heitäkin on) kestää molemminpuolinen rakkaudentunne ja huuma vuodesta toiseen. Silti mieheni on paras kumppani, mitä voin toivoa. En elämältä sen emempää toivonutkaan, kuin minusta välittävää kumppania ja sen sain.
[/quote]
Älkää jaksako jauhaa paskaa.
Vaihtaisit miehesi siis heti kun saisit paremman. Eli olet tyytynyt häneen. Tuollainen on säälittävää ja halveksuttavaa mielestäni. Se on häpeällistä teille molemmille. Niin miehellesi kuin sinullekin.
Enemmän kuitenkin sinulle.
[/quote]
En ole se kenellekään vastasit, mutta miten sinä voit tietää kenenkään muiden tunteet, jopa täysin tuntemattomien ihmisten?
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 01:35"]
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 01:31"]
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 01:21"]
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 01:13"]
Eli teistä suurinta osaa ei haittaa, jos miehellä ei ole mitään suurempia tunteita? Olenko nyt jotenkin prinsessa, jos sanon, että minua se vaivaisi kovastikin. Olen vasta 19, enkä ole koskaan seurustellut, mutta toivoisin saavani kumppanin, joka olisi ihastunut juuri minuun. Onko se lapsellinen toive?
[/quote]
Voin sanoa omasta puolestani, että meidän suhteessa se olen minä, jolla ei ole suuria tunteita. Miehellä oli/on. Ei se minua vaivaa. Parempi näin päin. Kestäisin eronkin paremmin jos sellainen tulisi ja toisaalta on epätodennäköistä että tulee, koska tosiaan mies on lääpällään minuun. Ei häntä haittaa, ettei hän ole mun ykkösvaihtoehto, koska mä en kerran niitä miehiä saanut!! Eikä se haittaa minuakaan. Kun en saa, niin en saa, en heitä kiinnostanut ja tuskin tulen koskaan kiinnostamaankaan.
Miehelleni en siis todellakaan ole kynnysmatto. Saan oikein hyvää kohtelua, ja alkuhuuma nyt haihtuu tosiaan niiltäkin, joilla sitä ensin oli. Hyvin harvalla (toki heitäkin on) kestää molemminpuolinen rakkaudentunne ja huuma vuodesta toiseen. Silti mieheni on paras kumppani, mitä voin toivoa. En elämältä sen emempää toivonutkaan, kuin minusta välittävää kumppania ja sen sain.
[/quote]
Älkää jaksako jauhaa paskaa.
Vaihtaisit miehesi siis heti kun saisit paremman. Eli olet tyytynyt häneen. Tuollainen on säälittävää ja halveksuttavaa mielestäni. Se on häpeällistä teille molemmille. Niin miehellesi kuin sinullekin.
Enemmän kuitenkin sinulle.
[/quote]
Olen tyytynyt häneen joo. Mutta mitä mä olisin yksinäni asunnossani istunut? Et tiedäkään, miten paljon mieheni on auttanut minua kun olin hänet tavatessani yksin ja onneton. Ainakaan ei tartte olla noin rakkaudeton enää. Mieskin on sanonut, ettei minua omista ja jos löytäisin toisen niin hän on nyt jo saanut suhteeltamme niin paljon, että on onnellinen. Lapset on se asia hänelle. Minulle taas se, että hän on tukenut minua aina ja kaikessa.
[/quote]
Ja kun ollaan päästy näin pitkälle suhteessamme keskinäisessä välittämisessä, niin aiemmin ihailemani miehet näyttävät nykyään pikkupojilta. Saisi olla aikamoinen, että jättäisin mun mieheni nykyään! Näin(kin) se vaan menee.
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 01:36"]
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 01:31"][quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 01:21"] [quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 01:13"] Eli teistä suurinta osaa ei haittaa, jos miehellä ei ole mitään suurempia tunteita? Olenko nyt jotenkin prinsessa, jos sanon, että minua se vaivaisi kovastikin. Olen vasta 19, enkä ole koskaan seurustellut, mutta toivoisin saavani kumppanin, joka olisi ihastunut juuri minuun. Onko se lapsellinen toive? [/quote] Voin sanoa omasta puolestani, että meidän suhteessa se olen minä, jolla ei ole suuria tunteita. Miehellä oli/on. Ei se minua vaivaa. Parempi näin päin. Kestäisin eronkin paremmin jos sellainen tulisi ja toisaalta on epätodennäköistä että tulee, koska tosiaan mies on lääpällään minuun. Ei häntä haittaa, ettei hän ole mun ykkösvaihtoehto, koska mä en kerran niitä miehiä saanut!! Eikä se haittaa minuakaan. Kun en saa, niin en saa, en heitä kiinnostanut ja tuskin tulen koskaan kiinnostamaankaan. Miehelleni en siis todellakaan ole kynnysmatto. Saan oikein hyvää kohtelua, ja alkuhuuma nyt haihtuu tosiaan niiltäkin, joilla sitä ensin oli. Hyvin harvalla (toki heitäkin on) kestää molemminpuolinen rakkaudentunne ja huuma vuodesta toiseen. Silti mieheni on paras kumppani, mitä voin toivoa. En elämältä sen emempää toivonutkaan, kuin minusta välittävää kumppania ja sen sain. [/quote] Älkää jaksako jauhaa paskaa. Vaihtaisit miehesi siis heti kun saisit paremman. Eli olet tyytynyt häneen. Tuollainen on säälittävää ja halveksuttavaa mielestäni. Se on häpeällistä teille molemmille. Niin miehellesi kuin sinullekin. Enemmän kuitenkin sinulle. [/quote] En ole se kenellekään vastasit, mutta miten sinä voit tietää kenenkään muiden tunteet, jopa täysin tuntemattomien ihmisten?
[/quote]
Ehkä siten kun itse kirjoittavat ja kertovat. Osaan lukea. "en heitä saa, en saa en saa. En kiinnosta heitä!
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 01:27"]
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 01:16"]
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 01:12"]
Joo :D Todellakin. En nimittäin olettaisi, että mun mies saisi Miss Suomen, Siwan kassankaan tai sen yläasteaikaisen ihastuksensa.
[/quote]
Monet ihmiset ovat eronneet kun ovatkin löytäneet paremman. Joku voi nähdä miehesi paremmassa valossa kuin sinä.
Tässä on pointtina se että kun se miss suomi tulisi koputtelemaan ovelle, SINÄ lentäisit kuin leppäkeihäs hevon vittuun. Sillä ei ole mitään väliä silloin millaisena miehesi markkina-arvon olit kuvitellut.
Olet vain korvike. Olet miehesi silmissä huonompi. Et ole hänen ykkösvaihtoehtonsa. Ymmärrätkö?
[/quote]
Mutta silloin puuttuu tunteita, ei ulkonäköä. Aloitit tai ap aloitti tämän ketjun PERUSTUEN hänen ulkonäköönsä.
Ymmärrän mä tuon skenaarion, mutta ei siltä pelasta edes se alkuajan ulkonäköön perustuva huuma, niin kannattaako sen perään nyt sitten itkeä?
[/quote]
No kannattaako olla miehen kanssa jolla ei ole tunteita? Joo olen sitä mieltä kyllä ettei yhdenkään miehen perään kannata itkeä.
Kyllä silloin muuten puuttuu ulkonäköä sinulta, jos et ulkonäöllisesti riitä.
[/quote]
Siis sanoin, että jos mies lähtee tuollaisessa tilanteessa, niin silloin suhteesta puuttuu tunteita. Mun mies ei lähtisi, koska meillä ei puutu tunteita.
Jos kumppania vaihtaa, koska alkuhuuma on ohi, niin suhteesta puuttuu tunteet. Tunteet eivät ole sama asia kuin alkuhuuma.
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 01:28"]
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 01:22"]
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 01:13"]
Eli teistä suurinta osaa ei haittaa, jos miehellä ei ole mitään suurempia tunteita? Olenko nyt jotenkin prinsessa, jos sanon, että minua se vaivaisi kovastikin. Olen vasta 19, enkä ole koskaan seurustellut, mutta toivoisin saavani kumppanin, joka olisi ihastunut juuri minuun. Onko se lapsellinen toive?
[/quote]
Ei ole lapsellinen toive. Ihan normaaliälyistä toivoa niin. Se on nyt vaan kuitenkin täysin turha toive.
Ei sillä ettetkö olisi kaunis, mukava, hauska ja ihana. Fakta nyt vain on se ettei miehille riitä mikään nainen. He haluavat aina jotain parempaa.
Mies jos on jonkun kanssa, hän on alussa voinut olla todella ihastunut. Tieteellinen tosiasia on kumminkin ettei se ihastumisen oksitosiini huuma kestä paria kuukautta kauemmin yleensä. Joskus lähelle vuoden ääritapauksissa.
Tuon ihastumisen jälkeen mies joko tyytyy naiseensa ja tottuu häneen. MUTTA haikailee kumminkin jotain uutta nussimisreikää itsellensä.
[/quote]
Ja naiset ei ymmärrä sitä, että mies on mies ja hänen tunnemaailmansa on ihan täysin erilainen naisten tunnemaailman kanssa. Sinä voisit olla täydellinen, mutta silti mies haaveilee muista naisista, silti hän haluaa aina jotain parempaa. Nainen voi tavata jo nuorena kumppaninsa ja olla tyytyväinen valintaansa, mies taas kyllästyy aina. Sellaisiksi evoluutio on meidät kehittänyt.
[/quote]
No höpö höpö, tunnevammaisilla se on noin, muilla ei.
Perinteisen avioliiton kannattaja! Allekirjoita kansalaisaloite heti.
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 01:41"]
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 01:36"]
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 01:31"][quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 01:21"] [quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 01:13"] Eli teistä suurinta osaa ei haittaa, jos miehellä ei ole mitään suurempia tunteita? Olenko nyt jotenkin prinsessa, jos sanon, että minua se vaivaisi kovastikin. Olen vasta 19, enkä ole koskaan seurustellut, mutta toivoisin saavani kumppanin, joka olisi ihastunut juuri minuun. Onko se lapsellinen toive? [/quote] Voin sanoa omasta puolestani, että meidän suhteessa se olen minä, jolla ei ole suuria tunteita. Miehellä oli/on. Ei se minua vaivaa. Parempi näin päin. Kestäisin eronkin paremmin jos sellainen tulisi ja toisaalta on epätodennäköistä että tulee, koska tosiaan mies on lääpällään minuun. Ei häntä haittaa, ettei hän ole mun ykkösvaihtoehto, koska mä en kerran niitä miehiä saanut!! Eikä se haittaa minuakaan. Kun en saa, niin en saa, en heitä kiinnostanut ja tuskin tulen koskaan kiinnostamaankaan. Miehelleni en siis todellakaan ole kynnysmatto. Saan oikein hyvää kohtelua, ja alkuhuuma nyt haihtuu tosiaan niiltäkin, joilla sitä ensin oli. Hyvin harvalla (toki heitäkin on) kestää molemminpuolinen rakkaudentunne ja huuma vuodesta toiseen. Silti mieheni on paras kumppani, mitä voin toivoa. En elämältä sen emempää toivonutkaan, kuin minusta välittävää kumppania ja sen sain. [/quote] Älkää jaksako jauhaa paskaa. Vaihtaisit miehesi siis heti kun saisit paremman. Eli olet tyytynyt häneen. Tuollainen on säälittävää ja halveksuttavaa mielestäni. Se on häpeällistä teille molemmille. Niin miehellesi kuin sinullekin. Enemmän kuitenkin sinulle. [/quote] En ole se kenellekään vastasit, mutta miten sinä voit tietää kenenkään muiden tunteet, jopa täysin tuntemattomien ihmisten?
[/quote]
Ehkä siten kun itse kirjoittavat ja kertovat. Osaan lukea. "en heitä saa, en saa en saa. En kiinnosta heitä!
[/quote]
Niin, ja luuletko, että mua kiinnostaa sellaiset, joita en kiinnosta? Ei kiinnosta. Miksi hakkaisin päätäni seinaan? Sen sijaan mieheni on paras ystäväni ja elämänkumppanini. Mulle se on enemmän, kuin elämä yksin.
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 01:46"]
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 01:41"]
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 01:36"]
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 01:31"][quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 01:21"] [quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 01:13"] Eli teistä suurinta osaa ei haittaa, jos miehellä ei ole mitään suurempia tunteita? Olenko nyt jotenkin prinsessa, jos sanon, että minua se vaivaisi kovastikin. Olen vasta 19, enkä ole koskaan seurustellut, mutta toivoisin saavani kumppanin, joka olisi ihastunut juuri minuun. Onko se lapsellinen toive? [/quote] Voin sanoa omasta puolestani, että meidän suhteessa se olen minä, jolla ei ole suuria tunteita. Miehellä oli/on. Ei se minua vaivaa. Parempi näin päin. Kestäisin eronkin paremmin jos sellainen tulisi ja toisaalta on epätodennäköistä että tulee, koska tosiaan mies on lääpällään minuun. Ei häntä haittaa, ettei hän ole mun ykkösvaihtoehto, koska mä en kerran niitä miehiä saanut!! Eikä se haittaa minuakaan. Kun en saa, niin en saa, en heitä kiinnostanut ja tuskin tulen koskaan kiinnostamaankaan. Miehelleni en siis todellakaan ole kynnysmatto. Saan oikein hyvää kohtelua, ja alkuhuuma nyt haihtuu tosiaan niiltäkin, joilla sitä ensin oli. Hyvin harvalla (toki heitäkin on) kestää molemminpuolinen rakkaudentunne ja huuma vuodesta toiseen. Silti mieheni on paras kumppani, mitä voin toivoa. En elämältä sen emempää toivonutkaan, kuin minusta välittävää kumppania ja sen sain. [/quote] Älkää jaksako jauhaa paskaa. Vaihtaisit miehesi siis heti kun saisit paremman. Eli olet tyytynyt häneen. Tuollainen on säälittävää ja halveksuttavaa mielestäni. Se on häpeällistä teille molemmille. Niin miehellesi kuin sinullekin. Enemmän kuitenkin sinulle. [/quote] En ole se kenellekään vastasit, mutta miten sinä voit tietää kenenkään muiden tunteet, jopa täysin tuntemattomien ihmisten?
[/quote]
Ehkä siten kun itse kirjoittavat ja kertovat. Osaan lukea. "en heitä saa, en saa en saa. En kiinnosta heitä!
[/quote]
Niin, ja luuletko, että mua kiinnostaa sellaiset, joita en kiinnosta? Ei kiinnosta. Miksi hakkaisin päätäni seinaan? Sen sijaan mieheni on paras ystäväni ja elämänkumppanini. Mulle se on enemmän, kuin elämä yksin.
[/quote] niin ei siis kiinnosta enää kun eivät HUOLINEET sinua, mutta KIINNOSTI ennen sitä tietoa.
Miehet kumminkin ovat kiinnostuneita toisista naisista vaikkeivät vastakaikua saakaan. Tätähän naiset eivät halua uskoa sitten millään.
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 01:46"]
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 01:41"]
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 01:36"]
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 01:31"][quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 01:21"] [quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 01:13"] Eli teistä suurinta osaa ei haittaa, jos miehellä ei ole mitään suurempia tunteita? Olenko nyt jotenkin prinsessa, jos sanon, että minua se vaivaisi kovastikin. Olen vasta 19, enkä ole koskaan seurustellut, mutta toivoisin saavani kumppanin, joka olisi ihastunut juuri minuun. Onko se lapsellinen toive? [/quote] Voin sanoa omasta puolestani, että meidän suhteessa se olen minä, jolla ei ole suuria tunteita. Miehellä oli/on. Ei se minua vaivaa. Parempi näin päin. Kestäisin eronkin paremmin jos sellainen tulisi ja toisaalta on epätodennäköistä että tulee, koska tosiaan mies on lääpällään minuun. Ei häntä haittaa, ettei hän ole mun ykkösvaihtoehto, koska mä en kerran niitä miehiä saanut!! Eikä se haittaa minuakaan. Kun en saa, niin en saa, en heitä kiinnostanut ja tuskin tulen koskaan kiinnostamaankaan. Miehelleni en siis todellakaan ole kynnysmatto. Saan oikein hyvää kohtelua, ja alkuhuuma nyt haihtuu tosiaan niiltäkin, joilla sitä ensin oli. Hyvin harvalla (toki heitäkin on) kestää molemminpuolinen rakkaudentunne ja huuma vuodesta toiseen. Silti mieheni on paras kumppani, mitä voin toivoa. En elämältä sen emempää toivonutkaan, kuin minusta välittävää kumppania ja sen sain. [/quote] Älkää jaksako jauhaa paskaa. Vaihtaisit miehesi siis heti kun saisit paremman. Eli olet tyytynyt häneen. Tuollainen on säälittävää ja halveksuttavaa mielestäni. Se on häpeällistä teille molemmille. Niin miehellesi kuin sinullekin. Enemmän kuitenkin sinulle. [/quote] En ole se kenellekään vastasit, mutta miten sinä voit tietää kenenkään muiden tunteet, jopa täysin tuntemattomien ihmisten?
[/quote]
Ehkä siten kun itse kirjoittavat ja kertovat. Osaan lukea. "en heitä saa, en saa en saa. En kiinnosta heitä!
[/quote]
Niin, ja luuletko, että mua kiinnostaa sellaiset, joita en kiinnosta? Ei kiinnosta. Miksi hakkaisin päätäni seinaan? Sen sijaan mieheni on paras ystäväni ja elämänkumppanini. Mulle se on enemmän, kuin elämä yksin.
[/quote]
Jatkan vielä, että mieskin tietää etten parempaa kuin hän löydä; jos rakastuisin johonkuhun päätä pahkaa niin saisin mennä jopa sänkyyn ja palata sitten kotiin, joten miksi mä tosiaan vaihtaisin mun hyvän ja mua rakastavan mieheni? Kerran ehkä haluaisin tuon kokeakin, kun nuoruuteni seksuaalisuus tosiaan oli mitä oli, surkeaa, mutta henkisellä puolella en taatusti tapaa ketään parempaa kuin mieheni on ja sen puolen kanssahan sitä eletään, joten en vaihtaisi miestäni sellaiseen, joka vain hurmaa mut sängyssä, mutta odottaa sitten kaiken maailman vastapalveluksia!
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 01:53"]
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 01:46"]
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 01:41"]
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 01:36"]
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 01:31"][quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 01:21"] [quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 01:13"] Eli teistä suurinta osaa ei haittaa, jos miehellä ei ole mitään suurempia tunteita? Olenko nyt jotenkin prinsessa, jos sanon, että minua se vaivaisi kovastikin. Olen vasta 19, enkä ole koskaan seurustellut, mutta toivoisin saavani kumppanin, joka olisi ihastunut juuri minuun. Onko se lapsellinen toive? [/quote] Voin sanoa omasta puolestani, että meidän suhteessa se olen minä, jolla ei ole suuria tunteita. Miehellä oli/on. Ei se minua vaivaa. Parempi näin päin. Kestäisin eronkin paremmin jos sellainen tulisi ja toisaalta on epätodennäköistä että tulee, koska tosiaan mies on lääpällään minuun. Ei häntä haittaa, ettei hän ole mun ykkösvaihtoehto, koska mä en kerran niitä miehiä saanut!! Eikä se haittaa minuakaan. Kun en saa, niin en saa, en heitä kiinnostanut ja tuskin tulen koskaan kiinnostamaankaan. Miehelleni en siis todellakaan ole kynnysmatto. Saan oikein hyvää kohtelua, ja alkuhuuma nyt haihtuu tosiaan niiltäkin, joilla sitä ensin oli. Hyvin harvalla (toki heitäkin on) kestää molemminpuolinen rakkaudentunne ja huuma vuodesta toiseen. Silti mieheni on paras kumppani, mitä voin toivoa. En elämältä sen emempää toivonutkaan, kuin minusta välittävää kumppania ja sen sain. [/quote] Älkää jaksako jauhaa paskaa. Vaihtaisit miehesi siis heti kun saisit paremman. Eli olet tyytynyt häneen. Tuollainen on säälittävää ja halveksuttavaa mielestäni. Se on häpeällistä teille molemmille. Niin miehellesi kuin sinullekin. Enemmän kuitenkin sinulle. [/quote] En ole se kenellekään vastasit, mutta miten sinä voit tietää kenenkään muiden tunteet, jopa täysin tuntemattomien ihmisten?
[/quote]
Ehkä siten kun itse kirjoittavat ja kertovat. Osaan lukea. "en heitä saa, en saa en saa. En kiinnosta heitä!
[/quote]
Niin, ja luuletko, että mua kiinnostaa sellaiset, joita en kiinnosta? Ei kiinnosta. Miksi hakkaisin päätäni seinaan? Sen sijaan mieheni on paras ystäväni ja elämänkumppanini. Mulle se on enemmän, kuin elämä yksin.
[/quote] niin ei siis kiinnosta enää kun eivät HUOLINEET sinua, mutta KIINNOSTI ennen sitä tietoa.
Miehet kumminkin ovat kiinnostuneita toisista naisista vaikkeivät vastakaikua saakaan. Tätähän naiset eivät halua uskoa sitten millään.
[/quote]
Juu aivan, he eivät HUOLINEET minua. Mun mies ihailee kyllä yhtä S-Marketin kassaa, ja raportoi sen hymyistä aina mulle :D Jostain syystä en kyl usko, että se 18-kesäinen kaunotar haluais mun miehen ja ole yhtään huolissani :)
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 01:41"][quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 01:36"]
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 01:31"][quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 01:21"] [quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 01:13"] Eli teistä suurinta osaa ei haittaa, jos miehellä ei ole mitään suurempia tunteita? Olenko nyt jotenkin prinsessa, jos sanon, että minua se vaivaisi kovastikin. Olen vasta 19, enkä ole koskaan seurustellut, mutta toivoisin saavani kumppanin, joka olisi ihastunut juuri minuun. Onko se lapsellinen toive? [/quote] Voin sanoa omasta puolestani, että meidän suhteessa se olen minä, jolla ei ole suuria tunteita. Miehellä oli/on. Ei se minua vaivaa. Parempi näin päin. Kestäisin eronkin paremmin jos sellainen tulisi ja toisaalta on epätodennäköistä että tulee, koska tosiaan mies on lääpällään minuun. Ei häntä haittaa, ettei hän ole mun ykkösvaihtoehto, koska mä en kerran niitä miehiä saanut!! Eikä se haittaa minuakaan. Kun en saa, niin en saa, en heitä kiinnostanut ja tuskin tulen koskaan kiinnostamaankaan. Miehelleni en siis todellakaan ole kynnysmatto. Saan oikein hyvää kohtelua, ja alkuhuuma nyt haihtuu tosiaan niiltäkin, joilla sitä ensin oli. Hyvin harvalla (toki heitäkin on) kestää molemminpuolinen rakkaudentunne ja huuma vuodesta toiseen. Silti mieheni on paras kumppani, mitä voin toivoa. En elämältä sen emempää toivonutkaan, kuin minusta välittävää kumppania ja sen sain. [/quote] Älkää jaksako jauhaa paskaa. Vaihtaisit miehesi siis heti kun saisit paremman. Eli olet tyytynyt häneen. Tuollainen on säälittävää ja halveksuttavaa mielestäni. Se on häpeällistä teille molemmille. Niin miehellesi kuin sinullekin. Enemmän kuitenkin sinulle. [/quote] En ole se kenellekään vastasit, mutta miten sinä voit tietää kenenkään muiden tunteet, jopa täysin tuntemattomien ihmisten?
[/quote]
Ehkä siten kun itse kirjoittavat ja kertovat. Osaan lukea. "en heitä saa, en saa en saa. En kiinnosta heitä!
[/quote]
Oletko lukenut kaikkien maailman miestenkin viestit?
Miksi pitää suhteessa ihailla tosia? Sitä minä en ymmärrä. Minua ainakin loukkaisi tuollaiset raportit. Miksi pitää hieroa toisen naamaan niitä ihastumisiaan? Minua ei lohduta yhtään se onko ihastumisen kohde mahdoton saavuttaa. Toinen haaveilee muusta kuin minusta, ja siihen ei tarvitse mielestäni alistua.
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 01:45"]
Perinteisen avioliiton kannattaja! Allekirjoita kansalaisaloite heti.
http://aitoavioliitto.fi/kansalaisaloite
[/quote]
Voitko painua helvettiin spämmäämästä tuota paskaasi!
[/quote] Oletko lukenut kaikkien maailman miestenkin viestit?
[/quote]
No ei varmaan ole tarpeen lukea miljardeja viestejä? Oletko tosissasi sitä mieltä?
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 02:01"]
Miksi pitää suhteessa ihailla tosia? Sitä minä en ymmärrä. Minua ainakin loukkaisi tuollaiset raportit. Miksi pitää hieroa toisen naamaan niitä ihastumisiaan? Minua ei lohduta yhtään se onko ihastumisen kohde mahdoton saavuttaa. Toinen haaveilee muusta kuin minusta, ja siihen ei tarvitse mielestäni alistua.
[/quote]
No, mä oon niin isosti saamapuolella mun miehen kanssa, että sillä on varaa raportoida tuommoisia.
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 02:04"] [/quote] Oletko lukenut kaikkien maailman miestenkin viestit?
[/quote]
No ei varmaan ole tarpeen lukea miljardeja viestejä? Oletko tosissasi sitä mieltä?
[/quote]
Mikäli puhut kaikkien miesten puolesta niin todella odotan että sinulla on tukea väitteillesi ja tiedät mitä he ajattelevat.
[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 19:15"]
[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 19:11"]
Voi marttyyri vmp, ini ini, vali vali. Jos sinä et saa miestä, niin se voi mahdollisesti johtua tuosta masentavasta asenteestasi. Kuka tommosta jaksaa. Viimeksi kun otin pääni pois perseestäni ja katselin avoimesti maailmaa, näin aika montakin, no, suht ei-kaunista ihmistä, joilla näytti olevan kumppanit.
[/quote]
Missäköhän sanoin, etten saisi miestä? Tajusitko sanaakaan aloituksestani?
[/quote]Sanoit että sinuun ei voi ihastua eikä kukaan mies voi haluta sinua seksuaalisesti. koska olet ruma.
[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 19:35"]
[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 19:31"]
En ottaisi vain siksi.
Mistä tiedät ettei sinuun voi ihastua. Joka pelkästään ulkonäköä tuijottaa voisitko itse pitää hänestä? Mies voi pitää kauniita naisia kalseina.
[/quote]
Koska en ole minkään näköinen, ihan niin tavis kuin tavis voi olla.
[/quote]Tavikset ei ole minkäännäköisiä? Suurinosa ihmisistä ei siis näytä miltään?
Ap haluaisi että häneen ihastutaan hänenä itsenään. Ei ulkonäön kautta.
Ei kun nimenomaan haluan, että ihastutaan ulkonäkööni, ei minusta naisessa miehelle ole muuta.
Tässä tiivistettynä ap:n ajatukset.
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 01:31"]
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 01:21"]
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 01:13"]
Eli teistä suurinta osaa ei haittaa, jos miehellä ei ole mitään suurempia tunteita? Olenko nyt jotenkin prinsessa, jos sanon, että minua se vaivaisi kovastikin. Olen vasta 19, enkä ole koskaan seurustellut, mutta toivoisin saavani kumppanin, joka olisi ihastunut juuri minuun. Onko se lapsellinen toive?
[/quote]
Voin sanoa omasta puolestani, että meidän suhteessa se olen minä, jolla ei ole suuria tunteita. Miehellä oli/on. Ei se minua vaivaa. Parempi näin päin. Kestäisin eronkin paremmin jos sellainen tulisi ja toisaalta on epätodennäköistä että tulee, koska tosiaan mies on lääpällään minuun. Ei häntä haittaa, ettei hän ole mun ykkösvaihtoehto, koska mä en kerran niitä miehiä saanut!! Eikä se haittaa minuakaan. Kun en saa, niin en saa, en heitä kiinnostanut ja tuskin tulen koskaan kiinnostamaankaan.
Miehelleni en siis todellakaan ole kynnysmatto. Saan oikein hyvää kohtelua, ja alkuhuuma nyt haihtuu tosiaan niiltäkin, joilla sitä ensin oli. Hyvin harvalla (toki heitäkin on) kestää molemminpuolinen rakkaudentunne ja huuma vuodesta toiseen. Silti mieheni on paras kumppani, mitä voin toivoa. En elämältä sen emempää toivonutkaan, kuin minusta välittävää kumppania ja sen sain.
[/quote]
Älkää jaksako jauhaa paskaa.
Vaihtaisit miehesi siis heti kun saisit paremman. Eli olet tyytynyt häneen. Tuollainen on säälittävää ja halveksuttavaa mielestäni. Se on häpeällistä teille molemmille. Niin miehellesi kuin sinullekin.
Enemmän kuitenkin sinulle.
[/quote]
Olen tyytynyt häneen joo. Mutta mitä mä olisin yksinäni asunnossani istunut? Et tiedäkään, miten paljon mieheni on auttanut minua kun olin hänet tavatessani yksin ja onneton. Ainakaan ei tartte olla noin rakkaudeton enää. Mieskin on sanonut, ettei minua omista ja jos löytäisin toisen niin hän on nyt jo saanut suhteeltamme niin paljon, että on onnellinen. Lapset on se asia hänelle. Minulle taas se, että hän on tukenut minua aina ja kaikessa.