Tunnusta tässä jotain

[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 21:53"][quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 21:39"]

Haluaisin rakastella. Viime kerrasta kymmenen vuotta. N55

[/quote] Jospa toi 20v auttaisi sua?
[/quote]

:)

En tykkää mieheni vast ikään kasvattamista viiksistä, mutta silti panisin jos saisin.

Olen ehdonalaisessa pahoinpitelyiden takia.

Synnytin maailman ihanimman vauvan.

Mulla meni hermot nistiin tänään töissä ja sen seurauksena polvi halkesi, tuli paska olo ja lempihousut meni rikki. Tunnustan: pitäisi vaihtaa alaa.

Up

Olen rasisti. En haluaisi yhtään pakolaista suomeen.
Ääneen tätä en koskaan sanoisi missään.

Mulla ei ole mitään aspergereita ym tutkittu kun en ole nuppilääkärillä käynyt sen jälkeen kun lapsena sinne jouduin koska olin lähes mykkä omasta tahdostani. muualla paitsi kotona. Taisin olla 7-8 vuotias kun mut passitettiin tutkimuksiin. Mitään kovin merkittävää tuskin musta löytyi. Olin vaan mykkä ja koulussa en ala-asteella montaa sanaa sanonut lukuvuotta kohden. Nykyään mulla on joku pakkomielle ihmisistä. Haluaisin puhua kaikille tuntemattomille, tuttujen kanssa puhuminen ahdistaa. Puhun vähän epäselvästi mutta olen nyt aikuisena kai sinut sen kanssa. En ole tutkituttanut pääkoppaani mutta luin sattumalta erästä blogia jossa joku kertoi kärsivänsä adhd:sta ilman sitä vilkkautta, eli add tais olla se diagnoosi. Ehkä mulla on sellainen, se selittäisi miksi olin niin huono aina koulussa, mulla on huono muisti, aina kun joku puhuu jotain tärkeää niin aivoni seisahtaa. Kuulen kuinka hän puhuu mutta sanat ei jää mieleeni. Jos joku kertoo vaikka kadunnimen ja kellonajan niin mun pitää sillä sekunnilla kirjoittaa be ylös. Muuten kun hän lopettaa lauseen niin asia on jo unohtunut mielestäni, tai se ei käytännössä koskaan edes rekisteröidy mieleeni. Mun päässä ei ole koskaan hiljaista. Mulla on pakkomielle laskea kaikkea. Maton raitoja, taulujen lukumäärää, esineiden määrää, ihmisten määrää. Mutta päässälaskutaitoni on naurettavan huono eli en ole mikään sellainen savant tai mitä ne on. Luen kauppalistaa kaupassa ja luen vaikka että maitoa, voita, appelsiineja, kaikkia on. Mutta hihnalle laittaessa huomaan että appelsiineja ei olekaan korissa. En muista aina mikä biisi soi ennen nykyistä biisiä. En aina muista vaihdoinko lapseltani vaipan, jos luen kaksi lyhyttä vitsiä, saatan unohtaa jälkimmäisen jälkeen ekan vitsin aiheen. En muista tai tiedä puhuinko jostain asiasta ääneen vai ajattelinko vain. En muista aina että tapahtuiko joku oikeasti vai oliko se unta. Pelkään joskus lastani kantaessa että unohdan että se on lapsi tai luulen sitä vaikka tyynyksi ja heitän sen vaikka sängylle. Osaan kuitenkin aika hyvin hillitä itseni sen suhteen, onnekseni. Suuntavaistoa ei ole lainkaan. Kun luen jotain niin en tajua mitä juuri luin ja vaikka seuraavaksi luen lauseen ajatuksella, silti seuraavaa lausetta ajattellessa en muista mikä edellinen lause oli. Tästä oli kovasti haittaa kouluaikoina. En pysty keskittymään lukemaani tekstiin jos joku vaikka hengittää raskaasti tai nukkuu samassa huoneessa. Kuulen vain sen hengityksen. Kärsin unettomuudesta jonkin verran ja jos joku muu nukkuu samassa huoneessa niin mun on pakko hengittää samaan tahtiin kuin se nukkuva ihminen hengittää nukkuessaan. Ahdistaa muuten ja aivoni rauhoittuu pikkasen kun synkronoin hengitykseni toisen kanssa. Voisin jatkaa tätä loputtomiin mutta tuskin kukaan tätäkään luki. Niin ja olen 30v.

Kaipaan eksää. Ja sitä elämää mitä vietin hänen kanssaan.

[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 20:25"]Mulla oli monta vuotta suhde naimisissa olevaan lestadiolaiseen mieheen.
[/quote]

Minulla oli huippuilta Haapavesi Folkeilla! Uskomattoman mukavia ihmisiä, hyviä bändejä, huippu meininki! Kaikki rakkaat, lapset, ystävät, uudet ja "vanhat" kiitos! Pidän teidät sydämessä!

Up

Katson homopornoa välillä salaa vaimoltani.

[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 01:51"]Mulla ei ole mitään aspergereita ym tutkittu kun en ole nuppilääkärillä käynyt sen jälkeen kun lapsena sinne jouduin koska olin lähes mykkä omasta tahdostani. muualla paitsi kotona. Taisin olla 7-8 vuotias kun mut passitettiin tutkimuksiin. Mitään kovin merkittävää tuskin musta löytyi. Olin vaan mykkä ja koulussa en ala-asteella montaa sanaa sanonut lukuvuotta kohden. Nykyään mulla on joku pakkomielle ihmisistä. Haluaisin puhua kaikille tuntemattomille, tuttujen kanssa puhuminen ahdistaa. Puhun vähän epäselvästi mutta olen nyt aikuisena kai sinut sen kanssa. En ole tutkituttanut pääkoppaani mutta luin sattumalta erästä blogia jossa joku kertoi kärsivänsä adhd:sta ilman sitä vilkkautta, eli add tais olla se diagnoosi. Ehkä mulla on sellainen, se selittäisi miksi olin niin huono aina koulussa, mulla on huono muisti, aina kun joku puhuu jotain tärkeää niin aivoni seisahtaa. Kuulen kuinka hän puhuu mutta sanat ei jää mieleeni. Jos joku kertoo vaikka kadunnimen ja kellonajan niin mun pitää sillä sekunnilla kirjoittaa be ylös. Muuten kun hän lopettaa lauseen niin asia on jo unohtunut mielestäni, tai se ei käytännössä koskaan edes rekisteröidy mieleeni. Mun päässä ei ole koskaan hiljaista. Mulla on pakkomielle laskea kaikkea. Maton raitoja, taulujen lukumäärää, esineiden määrää, ihmisten määrää. Mutta päässälaskutaitoni on naurettavan huono eli en ole mikään sellainen savant tai mitä ne on. Luen kauppalistaa kaupassa ja luen vaikka että maitoa, voita, appelsiineja, kaikkia on. Mutta hihnalle laittaessa huomaan että appelsiineja ei olekaan korissa. En muista aina mikä biisi soi ennen nykyistä biisiä. En aina muista vaihdoinko lapseltani vaipan, jos luen kaksi lyhyttä vitsiä, saatan unohtaa jälkimmäisen jälkeen ekan vitsin aiheen. En muista tai tiedä puhuinko jostain asiasta ääneen vai ajattelinko vain. En muista aina että tapahtuiko joku oikeasti vai oliko se unta. Pelkään joskus lastani kantaessa että unohdan että se on lapsi tai luulen sitä vaikka tyynyksi ja heitän sen vaikka sängylle. Osaan kuitenkin aika hyvin hillitä itseni sen suhteen, onnekseni. Suuntavaistoa ei ole lainkaan. Kun luen jotain niin en tajua mitä juuri luin ja vaikka seuraavaksi luen lauseen ajatuksella, silti seuraavaa lausetta ajattellessa en muista mikä edellinen lause oli. Tästä oli kovasti haittaa kouluaikoina. En pysty keskittymään lukemaani tekstiin jos joku vaikka hengittää raskaasti tai nukkuu samassa huoneessa. Kuulen vain sen hengityksen. Kärsin unettomuudesta jonkin verran ja jos joku muu nukkuu samassa huoneessa niin mun on pakko hengittää samaan tahtiin kuin se nukkuva ihminen hengittää nukkuessaan. Ahdistaa muuten ja aivoni rauhoittuu pikkasen kun synkronoin hengitykseni toisen kanssa. Voisin jatkaa tätä loputtomiin mutta tuskin kukaan tätäkään luki. Niin ja olen 30v.
[/quote] minä luin! Sulla saattaa olla myös hahmottamishäiriö, siihen saa terapiasta apua. Käy lääkärissä.

Salaa toivon tulevani raskaaksi. Kellekään en sitä kuitenkaan tunnusta. Saatoin ovulaation aikaan vähän avittaa luontoäitiä.

Tahdon kuolla. :(

Olen todella yksinäinen, muut eivät huomaa sitä. Minulla on paljon kavereita, mutta ei yhtään ystävää.

Olen niiiiiiiiin helpottunut että erosin miehestäni.

Vihaan veljeäni

En se minä ollut, se oli Pirkka..

Mulla on saatanan huono itsetunto, inhoan itseäni.