Miten ihmeessä sitä uskaltaa ottaa lainan :(

oikeastaan ihan hyvällä mallilla. Korot nousevat, koska Saksa ja Ranska ovat pikku hiljaa päässeet ylös talouskuopastaan eli korkojen nousu ei heijasta huonoa-aikaa vaan tässä tapauksessa hyvää aikaa. Suomella on perinteisesti mennyt talous päin vastoin Saksan kanssa, mutta nyt näyttää, että historia ei toista itseään nimittäin eri talousvaikuttajien ekonomistit juuri nostivat tämän vuoden talousennutettaan ja ensivuodenkin talousennusteita on korotettu eli hyvää kuuluu vielä hetkenkin päästä.

Työpaikoista ei voi tässä globaalissa taloudessa mennä takuuseen ja se riski on meillä kaikilla. Toiset kestävät sen paremmin toiset huonommin. Tämä on sitä epävarmuutta, joka kuuluu aina tulevaisuuteen ja sen ennustettavuuteen. Pankit myyvät vakuuksia tällaisia asioita varten, mutta se maksaa. Jos siltä tuntuu ja nukkuu paremmin niin aina voi maksaa tuollaisesta vakuudesta.

Suomalaiseen perinteeseen kuuluu oma talo, mökki ja auto, mutta muutenkin voi elää. Silti itse koen oman omistusasunnon paremmaksi sijoitukseksi kuin vuokranmaksun josta ei itselle mitään käteen jää. Vuokralla voi ajatella maksavansa korkoa asumisestaan koko ajan koko summalla.

Pitkällä tähtäimellä asunnon arvon vaihtelullakaan ei ole väliä, jos vain pystyy selvitymään asumiskustannuksista. Asunnon arvo ei kuitenkaan koskaan romahda pysyvästi jos jos kustannuksista selviää niin ei kai kukaan tappiolla asuntoaan myy. Avioeroja ja muita on ihan turha miettiä, koska elämässä on aina riskejä. Jos joku kuluttaa kaiken aikansa miettiäkseen mahdollista avioeroa, työttömyyttä, sairastumista tms. niin se ei ole normaalia elämää!

Vierailija:

Eipä se laina noilla summilla kovin paljoa pienene

Jos asuntoa varten pitää ottaa 150.000 euroa (mikä on suht. vähän), niin 800 euron kuukausierällä laina-aika venyy n. 25 vuoteen. Tästä lainan lyhennystä on vain 280 euroa kuukaudessa, loppuosa on korkoja. Kun tähän lisätään riski asunnon arvon laskusta ja elämäntilanteen muutoksista (muutto toiselle paikkakunnalle, avioero, työttömyys), niin yhtälö ei ole ihan noin yksinkertainen.

tulevaa ramahdusta! Olisitte voittaneet melkoisesti.

puolet halvemmalla kuin mitä sen myyjä on siitä maksanut. Viimeksi myyjänä oli kiinteistöalalla toimiva juristi, jolle tuli avioero.

Mitä sitten? Kenenkään ei siis pitäisi ostaa asuntoa mahdollisen avioeron takia?

t. 89

Vierailija:

89 olen ostanut jo kolme kertaa asunnon

puolet halvemmalla kuin mitä sen myyjä on siitä maksanut. Viimeksi myyjänä oli kiinteistöalalla toimiva juristi, jolle tuli avioero.

enkä todellakaan myy sitä. Olen saanut lainoja lyhennettyä niin paljon, että asuminen omassa on paljon edullisempaa kun vuokralla.

Mutta turhahan sitä on ilmaista talousalan oppituntia sellaisille antaa, jotka haluavat hassata rahansa. Hehän siitä kärsivät, eivät ne, jotka poimivat hedelmät...

pitää sitä minkälainen on tuo luetunymmärtäminen.

On laskettu miten rahat riittää korkojen noustessa ja äitiysloman ja hoitovapaan vaikutukset rahatilanteeseen on tuttuja, sillä olen hoitovapaalla parhaillaan.

Silti olen sitä mieltä, että pelottelet turhaan avioeroilla ja työttömyydellä. Elämä on riskinottoa ja joka päivä joku kuolee tai ottaa avioeron. Itse en jaksa tuhlata elämääni niitä miettien.

t. 89

Vierailija:

89 ei vaan että kannattaa katsoa nenäänsä pidemmälle.

Mutta turhahan sitä on ilmaista talousalan oppituntia sellaisille antaa, jotka haluavat hassata rahansa. Hehän siitä kärsivät, eivät ne, jotka poimivat hedelmät...

mutta en ymmärrä, miksi asunto pitäisi nyt myydä suurella voitolla. Eri asia jos olisi sijoitusasunto kyseessä, mutta kun on ostanut omaksi kodiksi.

Asunnoa ostaessa kannattaa pitää järki kädessä. Pääosin on järkevämpää maksaa omaa asuntoa kuin vuokraa, mitä monet tässä toitottavatkin. Kuitenkin lainaa otettaessa on huomioitava se, että perheen talous kestää korkojen nousun, mahdollisen työttömyyden, remontit jne...yllättävan isot menoerät. Tällä hetkellä asuntojen hinnat ovat huikeat, ja korot nousussa.



Nykyisin 150 000 asuntolaina ei ole harvinainen tavallisissa duunariperheissä...Me ei uskalleta ottaa lainaa tämän hetken tuloilla, kun olen hoitovapaalla., mies pienipalkkainen. Voidaan mainiosti asua vuokralla vielä pari vuotta, ja miettiä asunnon ostoa parin vuoden kuluttua. Kun täältä ei irtoa kunnollista asuntoa nelihenkiselle perheelle alle 120 000 euron... Mutta te joilla kaksi työssäkäyvää taloudessa, ja maksukykyä riittää, niin en näe mitään estettä lainanotolle.

Avioerot ovat sairaan yleisiä nykyään, ja yritykset irtisanovat. Itsekin olen firmassa, jossa ulkoistetaan koko ajan.



Olen nähnyt (vierestä onneksi) sen edellisen laman ja sen seuraukset ja nyt tää meno näyttää taas täysin yhtä tolkuttomalta!



Mutta kuten sanottu, ei se minulta ole pois. En sitten kyllä myöskään aio osallistua mihinkään toimeentulotuen maksutalkoisiin, kun näitä virheitä aletaan maksella myös yhteiskunnan tasolla. Maksakaa itse omat mokanne sitten ihan loppuun asti!

t suuret taloustieteilijätkään, mutta sinä pystyit ja osasit myös ennustaa tämän suuren nousun. Olisi paljon viisaampaa kirjoituksessaan muistaa mainita myös ns onnenkantamoinen eikä yrittää jälkiviisaana korottaa itseään kaikkien yläpuolelle. Kukaan ei silloin 1990-luvulla pystynyt ennustamaan Neuvostoliiton romahdusta, rahamarkkinoiden vapautumista ja kaikkea sitä muuta mistä lama johtui joten älä väitä, että sinä luit tulevaisuutta kuten avointa kirjaa ja vain osasit ostaa oikeaan aikaan oikena kokoista oikeasta paikasta. Tuo on jo pitkälti narsismia.

ottoja, että kannattaisi asua vuokralla eikä ottaa isoa lainaa. Ne jotka ajattelevat nyt niin ettei kannata ottaa isoa lainaa ajattelivat varmasti niin myös 5-vuotta sitten ja nyt jos olisivat uskaltaneet ottaa riskin olisi heillä paljon arvokkaampi asunto ja vähemmän lainaa joten he olisivat voittaneet kuten sinä ja minä, mutta eivät uskaltaneet ottaa lainaa vaan päättivät asua vuokralla ja sama asunto on nyt 5-vuotta myöhemmin heille jo paljon kalliimpi. Ymmärsitkö?

Asioita ylisuunnitellaan kauheasti ja yritetään miettiä, mikä on paras aika ostaa asunto/hankkia lapsi/tehdä uraa tms. Stressataan, riittääkö rahat, nouseeko hinnat vai laskeeko, entäs korot, osataanko kasvattaa lapsia ja voiko niitä hankkia lisää, mitäs pomokin siihen, ...



No tää on aiheen vierestä, mutta minusta meidän ajalle on tyypillistä kova huolehtiminen ihan kaikesta. Elämässä tapahtuu kaikenlaista odottamatonta, ja sitten vaikeuksista täytyy vaan yrittää selvitä parhaalla mahdollisella tavalla. Olen samaa mieltä niiden vastaajien kanssa, joiden mielestä on uskallettava elää. Tehdä päätöksiä, ja sopeutua niihin. Jos ap:n mies on kovasti asunnon ostoa vastaan niin silloin ehkä asunto kannattaa jättää ostamatta. Tärkeätä olisi silloin, ettei ap itse seuraavien viiden vuoden ajan koko ajan miettisi, että hitsi kun ei ostettu asuntoa, kun hinnat ovat vaan edelleen nousseet tai muuten pyörittelisi asiaa mielessään. Asunto joko ostetaan tai sitten ei, ja sitten ruvetaan ajattelemaan jotain muuta.

Tottakai asunnon ostamista pitää pohtia, sehän sitoumus yleensä kymmeniksi vuosiksi. Vain pässi säntää suinpäin tilanteisiin ja miettii jälkikäteen, miten selviää.

Vierailija:

Ne jotka ajattelevat nyt niin ettei kannata ottaa isoa lainaa ajattelivat varmasti niin myös 5-vuotta sitten ja nyt jos olisivat uskaltaneet ottaa riskin olisi heillä paljon arvokkaampi asunto ja vähemmän lainaa joten he olisivat voittaneet kuten sinä ja minä, mutta eivät uskaltaneet ottaa lainaa vaan päättivät asua vuokralla ja sama asunto on nyt 5-vuotta myöhemmin heille jo paljon kalliimpi.

Me ollaa niitä, jotka ei nyt uskalla ottaa lainaa. Asutaan Tampereella, jossa hinnat myös nykyisin aika pilvissä, ei toki ihan pääkaupunkiseudun tasolla. 5 vuotta sitten olimme vastavalmistuneita, monen vuoden opinnot takana, ja opiskeluaikana eli 1990-luvulla meillä ei ollut mahdollisuutta omistusasuntoon. Ei ollut perintöä, ei takaajia eikä opintotuesta kummoisia pesämunia säästetty, joten ei oltaisi saatukaan asuntolainaa. Nyt kun olemme työelämässä ja olemme saaneet rahaa säästöön, on hinnat niin korkealla ettei meidän rahkeet riitä niin isoihin lainoihin. (No itse asiassa riittäisi, kun pankithan syytää lainaa myös ilman vakuuksia ja säästökä). Samalla myös perhe on kasvanut, ettei mikään kaksio enää riittäisikään (emme siis havittelekaan mitään omakotitaloa vaan kohtuullista tilaa 4-henkiselle perheelle, esim. 4h+k).

Asumme siis aso-rivarissa 3h+k, josta maksamme vastiketta 580 e/kk. Olemme katselleet isompaa aso-asuntoa, joista maksaisimme 600-700 e/kk. Tuolla kuukausisummalla emme vielä kovin kummoista omistusasuntoa maksaisi. Mukaan pitäisi kuitenkin laskea sekä lainanlyhennykset, korkokulut sekä vastike/käyttökulut.

Toiseksikin tämä nykyinen asunto on rauhallisella alueella sijaitseva hyvä rivariyhtiö, rakennettu 2001, joten vastaavaan omistusasuntoon ei näillä kuukausimenoilla missään nimessä yltäisi.

Toki pidemmän päälle omistusasunto on taloudellisempi ratkaisu. Mutta ainakin näin edullisilla asumiskuluilla saa myös tällä tavoin jotain säästöön, eli koko ajan säästämme rahaa ja toivottavasti jonain päivänä saamme sen omistusasunnon (jos ei muuten niin sitten kun lapset on isoja ja muuttavat pois ja meille vanhuksille riittää pienempikin asunto mummonmökiksi...)

että katsoo vähän eteensä. taidat itse olla 60-luvun jäänteitä...