Lue keskustelun säännöt.
Rakastan miestäni ja arkistunutta suhdettamme, mutta kaipaan niin paljon romantiikkaa
24.07.2024 |
Muita kohtalotovereita, miten käsittelette näitä tunteita? Miestäni vaivaa valitettavan yleinen ilmiö, jossa suhteen vakavoiduttua on kaikki sellainen seksistä irrallinen romantiikka ja kosiskelu hiipunut vuosien saatossa liikaa. Ollaan keskusteltu aiheesta hirmu paljon ja olen ihan rautalangasta antanut esimerkkejä kaikesta siitä, mitä kaipaisin suhteeseen. Niitä ihan pieniä ja ilmaisia tai lähes ilmaisia asioita, jotka piristävät arkea ja saavat naisen tuntemaan itsensä naiseksi. Tarkoitan esim. aitoa läsnäoloa, kiireettömyyttä ja hellyyttä, muuta kuin seksiin liittyviä kehuja, vaikkapa kukkien ostamista yllätyksenä silloin tällöin, treffeillä käyntiä niin että mies on itse ideoinut minne haluaisi minut viedä tai mitä haluaisi kanssani tehdä, mitä vaan tuollaista. Ei ole mitään yksittäistä asiaa tai tekoa mikä puuttuu, mutta huomaan että esim. suutelu on miehelle aika mekaaninen suoritus. Hän ei antaudu siihen intohimolla, vaan se tuntuu enemmän siltä, että tekee niin koska niin nyt vain täytyy tehdä. En osaa selittää tämän paremmin, mutta luulen että tosi moni saa kiinni mistä puhun. Kaipaan ihan valtavasti sitä suhteen alun tunnetta, kun suutelu vei jalat alta ja tunsi miten toinen on läsnä joka solullaan. Seksi toimii ja on hyvää, mutta mies ei ymmärrä esileikkiin liittyvien vivahteiden tärkeyttä naiselle. Liian usein on olo, että se on vain jotain aina samanlaista tai pakollista mikä täytyy hoitaa nopeasti pois alta, jotta pääsee johonkin miehelle tärkeämpään. Olen sanonut ihan suoraan, että kaipaisin sitä että pysähdyttäisiin ja kokeiltaisiin uusiakin lähestymistapoja. Rikottaisiin kaavaa melkein millä tahansa tavalla, mutta mies on hirveän laiska. Asenne on sellainen, että hyvä tapa on jo löytynyt ja sillä nyt vaan mennään. Aiheesta on myös hirveän vaikea puhua niin, etten tulisi kritisoineeksi häntä. En tarkoita ettenkö olisi kiitollinen kaikesta hyvästä, vaan että kaipaan vaan sitä läsnäoloa ja yhdessä seksuaalisuuden tutkiskelua lisää.
Mies saattaa näiden keskusteluiden jälkeen hetken tsempata, mutta sitten se taas unohtuu. Tiedostan myös, että saatan vaatia jotain sellaista, mitä hän ei vain ihmisenä ole. Keskustelut eivät auta, jos toinen ei haluakaan muuttua ja silloin odotukseni ovat epärealistisia ja epäreiluja, eikä ole toisaalta kyse kuin vain yhdestä parisuhteen osa-alueesta. Toisaalta taas kuitenkin tuntuu, että kuka tahansa kumppaniaan rakastava mies pystyisi opetella pikkujuttuja jotka ovat lopulta niitä asioita, mikä erottaa parisuhteen esim. ystävyyssuhteesta. En halua muuttua miehelle liiankin turvalliseksi tai ajautua vain jonkin äidin tai kämppiksen rooliin. Haluan olla nainen, johon mies haluaa uudestaan ja uudestaan tutustua ja jota hän haluaa sellaisella terveellä tavalla jahdata ja hemmotella. Onko kukaan onnistunut ratkaisemaan tällaista, vai onko tässä vain alamäkeä edessä? Auttaako pariterapia, vai emmekö vain ole toisillemme sopivia? Onko mies kyllästynyt minuun, vai onko suuri osa suomalaisista nyt vain vähän tuollaisia?
Kommentit (33)
Ei se tuosta parane, vaihda parempaan. T: mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että olet miehelle itsestäänselvyys ja tarpeet eivät suhteessa kohtaa.
Älä pakota sitä pariterapiaan. Hän pitää sinua itsestäänselvyytenä. Eli ota itsekin etäisyyttä. Meille kävi noin, mies petti ja jätti lopulta...kun tarrauduin entistä enemmän....
Kaipaat nuoruutta, et romantiikkaa. Mutta nuoruutta ja nuoruuden rakkauksia et saa enää takaisin, niitä on turha haikailla.
Menkää terapiaan, sehän auttaa nimenomaan tuollaisissa asioissa. Kun käytte läpi ulkopuolisen kanssa ja ohjeilla vaikka asioita joihin ihastuitte toisissanne, saatte tehtäviä kotiin jne todellakin se on se tapa millä näitä pitäisi alkaa ratkoa. Palaatte ikäänkuin suhteenne juurille ja opitte pitämään sen jälkeen huolta myös romantiikasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei toisen huomioiminen ole ikään sidottu juttu. Parisuhde voi vaan tulla tiensä päähän, kun odotukset eivät kohtaa. Toinen kaipaa aitoa ja syvempää yhteyttä ja toinen vaan kodinhoitajaa.
Vierailija kirjoitti:
Älä pakota sitä pariterapiaan. Hän pitää sinua itsestäänselvyytenä. Eli ota itsekin etäisyyttä. Meille kävi noin, mies petti ja jätti lopulta...kun tarrauduin entistä enemmän....
Mistäs pakottamisesta nyt on kyse, useimmat miehet kyllä valitsevat panostamisen suhteeseen eroamisen sijaan, jos saavat siihen mahdollisuuden. Useimmiten miehet rakastavat kovastikin vaimoaan mutta heillä ei ole ehkä omia eväitä parantaa asioita. Useimmiten jätetyt miehet kärsivät ja itkevät tilannetta paljon pidempään kuin naiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitus on tärkeästä aiheesta. Meillä on asiat vielä pidemmällä tuosta, mies ei päivän kuluessa juurikaan puhu minulle mitään, katsoo vain vierashuoneessa telkkaria kännykästä. Seksiä hän ei ole halunnut pariin vuoteen ollenkaan. Mitään emme tee yhdessä, eikä mies halua lähteä kanssani esim matkalle. Olen ottanut eron vaihtoehtona esiin pari kertaa, mutta hän ei halua erotakaan kuulemma. En ihan ymmärrä hänen ajatusmaailmaansa. Itse mietin eroamista paljon nykyään.
Se on vain niin että ihmiset kyllästyvät toisiinsa. Ei sitä pakottamalla saa intohimoa suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on vain niin että ihmiset kyllästyvät toisiinsa. Ei sitä pakottamalla saa intohimoa suhteeseen.
Onko joku keino, millä intohimoa voisi saada palautettua suhteeseen? Jos toista ei tunnu yhtään enää kiinnostavan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on vain niin että ihmiset kyllästyvät toisiinsa. Ei sitä pakottamalla saa intohimoa suhteeseen.
Onko joku keino, millä intohimoa voisi saada palautettua suhteeseen? Jos toista ei tunnu yhtään enää kiinnostavan?
Ei ole.pakottamalla se ei onnistu. Parisuhteet vain tulevat päätökseen. Alkuun on huumaa. Sitten se haihtuu.kaikella on alku ja loppunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet panostavat suhteeseen vasta pakon edessä, kun ero on jo vireillä tai vaimo toisessa osoitteessa. Jos asiat palaavat ennalleen panostuksen ansiosta, panostus loppuu. Se, mikä on loppu, on loppu.
Lue kirja Miehet ovat Marsista, Naiset Venuksesta. Kirjailja John Gray käsittelee nimenomaan tätä tilannetta ja selittää miksi miehet toimivat kyseisellä tavalla. Kertoo myös vinkit siihen, millä tavalla nainen voi pyytää sitä mitä oikeasti tarvitsee. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä ei ole romanttinen komedia. Vaikka miehesi tekisi mitä mielikuvituksellisimpia vimpautuksia romantiikkasi täytteeksi, se olisi yhtä kuin ei mitään. Koska, hän on miehesi. Romantiikka on kutinaa naisen haaroissa, uutuuden viehätystä ja kiellettyjä salassa pidettäviä booty callseja.
Eli ei muuta kuin rohkeasti pettämään.
- valtamedia, vasemmisto ja feministit.
Vierailija kirjoitti:
Lue kirja Miehet ovat Marsista, Naiset Venuksesta. Kirjailja John Gray käsittelee nimenomaan tätä tilannetta ja selittää miksi miehet toimivat kyseisellä tavalla. Kertoo myös vinkit siihen, millä tavalla nainen voi pyytää sitä mitä oikeasti tarvitsee. Tsemppiä!
Ei ole sitä kirjaa, voitko tiivistää sen selityksen? Kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Miehet panostavat suhteeseen vasta pakon edessä, kun ero on jo vireillä tai vaimo toisessa osoitteessa. Jos asiat palaavat ennalleen panostuksen ansiosta, panostus loppuu. Se, mikä on loppu, on loppu.
Nekin miehet, jotka arvostavat vaimoa ja pitävät häntä vetävänä? Vai vain ne, jotka eivät enää arvosta ja joiden mielestä vaimo ei ole enää kaunis ja haluttava?
Vierailija kirjoitti:
Lue kirja Miehet ovat Marsista, Naiset Venuksesta. Kirjailja John Gray käsittelee nimenomaan tätä tilannetta ja selittää miksi miehet toimivat kyseisellä tavalla. Kertoo myös vinkit siihen, millä tavalla nainen voi pyytää sitä mitä oikeasti tarvitsee. Tsemppiä!
Kiitos tästä, laitoin kirjan heti varaukseen :) Toivottavasti löytyy uusia näkökulmia siitä. Kiitos ja ihanaa kesää sinulle. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on vain niin että ihmiset kyllästyvät toisiinsa. Ei sitä pakottamalla saa intohimoa suhteeseen.
Onko joku keino, millä intohimoa voisi saada palautettua suhteeseen? Jos toista ei tunnu yhtään enää kiinnostavan?
Niin, tämä on ainakin meillä hieman kinkkinen tilanne kun intohimoa kyllä periaatteessa on. Jos en yhtään kiinnostaisi tai olisi miehen mielestä vetävä tai kaunis enää, tuskin hän haluaisi seksiä jatkuvasti. Mutta itseä näin naisena hiertää välillä, että ajatukset menevät automaattisesti miehellä sinne seksiin. Romantiikkaa kun voisi olla muuallakin kuin makkarissa, eikä se seksikään aina niin romanttista ole että suudeltaisiin pitkään jne. Toki mies on hyvin tyytyväinen ja vaikuttaa siltä, että hänelle vetovoima on juuri tuota. Itsestä tuntuu, että herrasmiehet ovat katoava luonnonvara ja että porno ja muu on turmellut meissä romantiikkaa. Olisin aivan onnesta sekaisin, jos saisin mieheltä esim. käsin kirjoitetun pienen kirjeen tai itse poimittuja luonnonkukkia. Arvostaisin jos hän näyttäisi useammin että ajattelee minua, siis muullakin kuin munalla. En siis varsinaisesti ole epävarma siitä kiinnostanko miestä, vaan surullinen siitä että se kiinnostus on niin... yksiulotteista? Toki olen ollut ihan seksittömässäkin suhteessa ja se oli vielä paljon nihkeämpää. Sellaista ei kannata edes yrittää jatkaa. ap
Olen miehen kavereiden puheista huomannut myös esim. ajankäytön puolesta paljon samaa, että miehet käyttävät suhteen alussa kumppaniin aikaa ja antavat naisilleen huomiota. Sitten kun on muutettu yhteen, jotkut miehet ajattelevat että nyt he voivat sitten palata takaisin sinne omaan elämäänsä ja se nainen vain pysyy odottamassa kotona iloisena. Kuulostaa siis siltä, että ei ole ollut mikään tavoite löytää sellainen kumppani, jonka kanssa nauttii yhdessä olemisesta ja tekemisestä, vaan joku, jonka luona voi levähtää ja purkaa paineita sen oman elämän välissä. Nainen tuntee tuossa itsensä helposti vähän kuin huijatuksi, koska mies ei olekaan enää se sama mies, jonka kanssa suhde aloitettiin. Sitten ihmetellään, miksi naisista tulee hankalia ja miksi ne eivät enää ole tyytyväisiä. AP