Miten ihmeessä sitä uskaltaa ottaa lainan :(
Miten teillä muilla velallisilla menee tällä hetkellä. Saatteko nukuttua hyvin yönne vai pelottaako tuleva millään tavalla?
Itse olen kovassa asuntokuumeessa. Olen sitä mieltä että pakkohan se on kuitenkin jossain asua ja maksaa siitä. Joten miksi ei sitten lyhentäisi " omasta" asunnosta velkaa? Tiedän sen että asuntojen hinnat ovat nyt pilvissä ja että niissä on monilla alueilla paljon ilmaa. Tiedän sen että korot nousevat jatkuvasti vaikka se hidasta onkin jne.
Mies seuraa jatkuvasti maailman tilannetta. Sanoo että kuinka huonosti tässä vielä ihmisille käy kun eivät tule veloistaan selviämään! Että kuinka jenkeissä menee huonommin päivä päivältä, kuinka se vaikuttaa eurooppaan jne. Kuinka paljon laina-aika pidentyisi jos kokonaiskorko nousisi esim. 6 prosenttiin, mikä on vielä täysin mahdollista! Mies hokee kuinka kaikki kallistuu (asumiskulut) ja kuinka se vakituinen työpaikka voi mennä alta jne. Kuinka romahdus on lähellä, seuraavan viiden vuoden sisällä se tapahtuu ja sitä rataa.
Asutaan ihan kivassa rivarissa ja saadaan joka kuukausi rahaa säästöön mutta kovasti tästä haluaisin lähteä jo omaan asuntoon!!! Mitään ihan järjetöntä lainaa ei tietenkään otettaisi mutta toki kusessa sen kanssa oltaisiin jos työpaikka menisi alta. Ja kun asutaan sellaisella alueella jossa työttömiä on paljon ja välimatkat on pitkät niin... Hitto sentäs. Miten tässä muka jaksaa odottaa pari vuotta sitä että asuntojen hinnat " mahdollisesti" tulevat alas noin 10-20 prosenttia????
Kommentit (98)
Koti on jotain johon kiinnytään, kasvatetaan juuret. Sitä vaihdetaan yleensä vain tarpeesta. Me kaikki emme halua elämää jossa muutetaan viiden vuoden sykleissä omasta vuokralle ja taas omaan.
Vierailija:
Eikö niitä jotka vielä odottavat harmita se etteivät ostaneet lainarahalla asuntoa esim. 5-vuotta sitten? Nyt voisitte myydä muhkealla voitolla ja asua taas vuokralla odottaen sitä
tulevaa ramahdusta! Olisitte voittaneet melkoisesti.
.
Jos nyt ostaa pöhäytät ja hinnat laskevat, saat maksella erotusta aika pitkään ihan turhaan! Tuo kuume tarttuu vaan yleisestä ilmapiiristä. Miehesi on oikeassa.
ja jos työpaikat menee alta tms niin aina voi myydä asunnon. Ei se laina ole mikään peikko jos sen järkevästi mitoittaa.
En näe elämässä kyllä mitään järkeä jos sen elää pelkäämällä kaikki mahdolliset katastrofit kohdalleen. Voihan se vuokra-asuntokin mennä alta, vuokrat nousee myös jos korkotaso nousee jne.
Järkevästi mitoitettu laina on melko turvallinen, ja turvaa tulevaisuudelle tuo kyllä sitten se oma asunto. Minusta on paljon turvallisempaa ajatella vanhuutta, kun tiedän että meillä tulee olemaan silloin jo ajat sitten maksettu talo, verrattuna siihen jos sitä ei olisi ja maksaisimme silloinkin sitä vuokraa.
ja hinnat romahtavatkin tässä välissä, se talo on ihan yhtä todennäköisesti eläkepäivinä maksettu! Välittäjä ja pankki vaan ovat saaneet teiltä vähemmän rahaa...
eihän sinulta siltikään sitten sitä ole eläkepäivinäsi?
Sampo taisi markkinoida 4,1% kiinteää korkoa tässä jokin aika sitten...
ei se sillä vielä mene. jos me molemmat jotenkin kummasti menettäisimme työmme ja lyhennysvapaakaan ei riittäisi, eikä muun omaisuuden realisointi, niin sitten myisimme talon eikä sitä olisi eläkepäiviksi, olisipa vaan kasa rahaa jolla pärjäisimme jonkun aikaa.
Mutta jos oletetaan että edes toisella meistä on töitä, me pärjätään tän lainan kanssa, eikä meillä edes enää niin kauhean kauan tän maksussa mene. Siinä tapauksessa eli todennäköisesti meillä on talo koko loppuelämämme ajan.
Asutaan nyt siis asossa jossa kulut on suht pienet ja rahaa jää siksi säästöön. Tämän vuoksi mies ei ole halukas tästä lähtemään. Kun asuntojen hinnat on niin korkella...
ap
Me myytiin talomme (hinta oli noussut 200 000 kahdessa vuodessa) ja pantiin rahat sijoituksiin. Odotellaan nyt, että päästään ostamaan halvalla uusi vastaava muutaman vuoden sisällä.
kohtuullisia riskejä. Mikäpä se olisi elämässä ikinä satavarmaa. Jos olette alle kolmekymppisiä voitte seurata asuntojen hintakehitystä hyvinkin vielä 5 vuotta mutta jos ikää on jo lähemmäs 40 kannattaa se laina ottaa jos meinaa ennen eläkepäiviä maksaa.
menettivät työnsä viime lamassa...
Halusimme antaa lapsillemme turvallisen ja rauhallisen kasvuympäristön.
Muutaman vuoden päästä ovat teinejä ja sitten ehkä jo muuttavat pois kotoa :(.
Miksi odottaa??? Vanhempieni ottaessa asuntolainaa kun olin pieni, maksoivat korkoa 17%.
Menisi työpaikka ja vastaavaa ei löytyisi tilalle. Joutuisi mahdollisesti vaihtaa paikkakuntaa sen verran kauemmaksi että talon joutuisi myymään. Ja samaan aikaan asuntokauppa olisi hyytynyt korkojen vuoksi ja hinnat tulleet alas. Talosta ei saisi niin paljoa käteen että veloista pääsisi eroon :( :( :(
Se, joka kuvitteli, että myy sitten talonsa ja saa kasan rahaa. Jos tilanne on se, että talo maksoi 100000 ja hinnat on laskeneet 20 prossaa, ei jääkään kasaa rahaa vaan 20000 velkaa.
Niin se on just se mistä puhuin, että voihan sitä elämänsä elää vaikka sellaista peläten. Voi myös pelätä ydintuhoa ja muuttaa kellariin säilykkeitä syömään. Se on ihan kiinni siitä miten elämänsä tahtoo elää.
Me nyt satutaan uskomaan tulevaisuuteemme ja siihen että edes toinen saa työnsä pitää, tai jos ei, niin että saa uutta työtä. Silloin saamme myös talomme pitää.
Mutta jos nyt meille vaikka kävisi niin että kummaltakin työt loppuisi kokonaan niin sitten se talo myytäisiin, kuten sanoin. Eiköhän se elämä jatku silloinkin, mitä luulet?
silloin vanhempiesi aikaan ihan eri tasoa kuin nyt... Meilläkin oli ekasta asunnosta tuollainen korko, mutta kaksio Helsingissä maksoi silloin noin 1/6 siitä mitä nyt.
Ja surullista on, jos asunto on se elämänlaatu jota lapsellesi tarjoat.
välittäjien ja pankkien taskuun ei tarkoita sitä, että pelkäisi kohtuuttomia. Se on vaan realismia. Kannattaisi kokeilla.
En tarkoita, että päätökset pitäisi tehdä hetkessä, mutta ne täytyy kuitenkin tehdä. Tarkoitan, että ensin mietitään asia läpi, tehdään laskelmat ja otetaan huomioon eri vaihtoehtojen hyvät ja huonot puolet. Tähän on hyväkin käyttää paljon aikaa (kuukausia), kun kyse on vaikka asunnon ostosta.
Minusta vaan tuntuu, että nykyään päätösten kanssa ei kyetä elämään. Päätetään, että ostetaan asunto, mutta seuraavat viisi vuotta mietitään lähes päivittäin, tuliko tehtyä moka ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Tai päätetään olla ostamatta, mutta siltikään ei saada mielenrauhaa, vaan vatvotaan asiaa tyyliin " olisko sittenkin pitänyt..." . Silloin ei enää ole kyse siitä, että harkittaisiin, jotta päätös olisi perheen kannalta paras, vaan kyse on turhasta murehtimisesta, joka estää keskittymästä oman elämän keskeisempiin asioihin (lapsiin, parisuhteeseen, tms.).