Lue keskustelun säännöt.
Äitini ei välitä yhtään, vaikka hajoan vaikean vauvavuoden alle
Hän ei koskaan soita tai tarjoa apuaan. Pahinta kuitenkin on, että kertoessani vauvan koliikki-itkuista, omasta uupumuksestani, huolestani ja univelastani hän ei kommentoi niitä mitenkään. Hän haluaa vaan suloisia kuvia vauvasta ja käydessään kylässä sylittelee ja kuvaa vauvaa eli ottaa vain "parhaat palat". Tuntuu niin pahalta kun oma äiti ei osoita mitään myötätuntoa tai totea, että "sinulla kuulostaa olevan rankkaa". Sekin jo auttaa kun joku huomaa ja myöntää, että nyt on rankkaa aikaa.
Kommentit (1209)
Vierailija kirjoitti:
Niin, miksi AP halusi lapsen jos ei halua/voi ottaa siita huolta????
MISSÄ ON VAIVAN ISÄ???
Ap tuskin on neitsyt Maria ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, miksi AP halusi lapsen jos ei halua/voi ottaa siita huolta????
MISSÄ ON VAIVAN ISÄ???
Ap tuskin on neitsyt Maria ?
Onko liikaa vaadittu, että naiset lähtökohtaisesti tajuaisivat, ettei lapsen/lasten hoito ja kasvatus ole yhden ihmisen hommaa. Eikä se toinen ihminen ole oma äiti, vaan lapsen isä.
"Nykyään voi lapsen tehdä yksinkin". Just joo, voi äiti- ja lapsiparkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa 2022 vuoteen. Ei oteta huostaan vaan mietitään yhdessä tukitoimia.
Tervetuloa 2022 vuoteen. On arpapeliä, mietitäänkö tukitoimia. Huostaanotto on niin paljon helpompaa. Suloiset vauvat menee aina kaupaksi.
Huostaanotto on kunnalle ensinnäkin törkeän kallista, minkä takia se on viimesijainen vaihtoehto, ja toisekseen perusteet sille tulee olla todella vahvat, koska asiaa voidaan käsitellä myös oikeudessa. Huostaanotto myös tulee purkaa heti kun perusteita sille ei enää ole, eli ei se sekään ole mikään kiveen hakattu tilanne. Ihan älyvapaata trrrollaamista täällä taas.
Eikö olekin mielenkiintoista, että huostaanottoihin tuhlataan rahaa. Tosielämässä huostaanottoja puretaan harvoin. Huostaanottoa käytetään myös ensisijaisena toimena. Vahvat perusteet voi sosiaalityöntekijä keksiä omasta päästään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa 2022 vuoteen. Ei oteta huostaan vaan mietitään yhdessä tukitoimia.
Tervetuloa 2022 vuoteen. On arpapeliä, mietitäänkö tukitoimia. Huostaanotto on niin paljon helpompaa. Suloiset vauvat menee aina kaupaksi.
Huostaanotto on kunnalle ensinnäkin törkeän kallista, minkä takia se on viimesijainen vaihtoehto, ja toisekseen perusteet sille tulee olla todella vahvat, koska asiaa voidaan käsitellä myös oikeudessa. Huostaanotto myös tulee purkaa heti kun perusteita sille ei enää ole, eli ei se sekään ole mikään kiveen hakattu tilanne. Ihan älyvapaata trrrollaamista täällä taas.
Turha näille on järkeä puhua. Ovat lukeneet netistä että lastensuojelussa on lapsikauppaa niin sitä nyt sitten toitottavat. Mikään järkipuhe ei siihen auta. Näillä ihmisillä ei äly riitä siihen että opiskelisivat sossuksi ja menisivät omin silmin katsomaan mitä lastensuojelu on. Helpompi vinkua netissä.
Toisilla on asiasta käytännön kokemusta. Omassa perheessä, asianajajan työssä jne. Lopeta sinä vinkuminen, koska et tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin samassa tilanteessa erittäin masentuneena avauduin äidilleni, että en jaksa kun vauva on niin tarvitseva ( tuntui etten ehdi kunnolla edes vessassa käydä/ saatikka syödä), niin tokaisi vain että sellainen itsekin olet ollut. Ei mitään empatiaa eikä myötätuntoa. No nyt on tämä vauva jo yli 10 v ja murheet on erilaiset, ehtii hyvin jo käydä vessassa 😄. Mutta edelleen äitini ja isäni ovat jokseenkin kovia ja empatiakyvyttömiä, mutta arvostelevat kyllä mennen tullen elämäntyylimme. En enää ihmettele, miksi mulla itselläni mt- ongelmia.
Hänhän totesi vain faktan, että hänellä oli samanlaista. Hänkin on ollut pienen vauvan nuori äiti. Teillä oli yhteinen kokemus siinä.
Lisäksi, hän käytännössä sanoi, että sinä olet ollut ihan samanlainen ja sinusta tuli ihminen, eli sinunkaan vauvassa ei olisi mitään vialla, etkä tee mitään väärin, hän vain on sellainen.
En ymmärtänyt, miten tuo oli kylmä kommentti, sehän on vain keskustelun avaus, eikä vielä sanonut, mitä haluaisit hänen tekevän, tai hänellä ei ollut tilaisuutta sanoa, pystyykö hän siihen vaikka työn puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on provo, ap ei vastannut enää mitään ja ketjua oli sivukaupalla. Häneltä on toistuvasti kysytty, eikö isästä tai muista sukulaisista ole apua, ja onko hän hakenut muita apuja.
Äidin haukkuminen ei auta ap:n ongelmaa, vaikka äiti olisi minkälainen.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on provo, ap ei vastannut enää mitään ja ketjua oli sivukaupalla. Häneltä on toistuvasti kysytty, eikö isästä tai muista sukulaisista ole apua, ja onko hän hakenut muita apuja.
Äidin haukkuminen ei auta ap:n ongelmaa, vaikka äiti olisi minkälainen.
Luepa aloitus. Ongelma oli, ettei äiti välitä. Ei osoita myötätuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä syytä äitiäsi,hae apua neuvolasta..mä en jaksais yhtään itse hoitaa lapsenlapsia vielä,haluan nyt vihdoin nauttia omasta elämästä..olen koko ikäni ollut jostain vastuussa,lapsesta asti pidin huolta veljestäni, vanhemmat alkoholisteja, 16 vuotiaana mun oli pakko lähteä ensimmäisen pojan mukaan koska kotona ei ollut tilaa mulle,no ilma ehkäisyä tiedätte mitä tapahtuu, eka lapsen sain 18vuotiaana,kukaan ei auttanut eikä seuraavissa myöskään, opiskelin 3 eri ammattia ja nykyään olen hyvä palkkaisessa työssä,lapseni 4kpl ovat nyt aikuisia mutta ei en halua mummoksi, ehkä ikinä..haluan nyt elää omaa elämää
Olin 27 kun sain esikoisen. Molempien vanhemmat kaukana satojen kilometrien päässä. Olimme niitä 60- luvun maaltamuuttajia.
Missään nimessä ei olisi tullut mieleenkään odottaa apua, äitini 70 v, anoppi nuorempi mutta 2 sydäninfarktia takana.
Ja missään nimessä ei myöskään olisi tullut edes mistään vaikeudesta tai harmista kirjoittaa tahi soittaa puhelinautomaatista, taisi heillä puhelimet olla, ei meillä.
Paljon ei kokemusta kummallakaan vauvoista mutta siinähän opeteltiin. Mies kanniskeli joskus yöllä itkevää lasta, rauhoittavampi luonne kuin minä, vauva aistii rauhallisuuden.
Ehkä olen se kylmä äiti ollut myös, antanut omille lapsilleni jotka yli kolmikymppisinä
Lapsensa saaneet, myös rauhan selvitä itse. Aikuiseksi jokaisen vaan nykyaikanakin pitää tulla. Ihan teiniäidit ymmärrän jos äiti on se tärkein vaikka on oma perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä syytä äitiäsi,hae apua neuvolasta..mä en jaksais yhtään itse hoitaa lapsenlapsia vielä,haluan nyt vihdoin nauttia omasta elämästä..olen koko ikäni ollut jostain vastuussa,lapsesta asti pidin huolta veljestäni, vanhemmat alkoholisteja, 16 vuotiaana mun oli pakko lähteä ensimmäisen pojan mukaan koska kotona ei ollut tilaa mulle,no ilma ehkäisyä tiedätte mitä tapahtuu, eka lapsen sain 18vuotiaana,kukaan ei auttanut eikä seuraavissa myöskään, opiskelin 3 eri ammattia ja nykyään olen hyvä palkkaisessa työssä,lapseni 4kpl ovat nyt aikuisia mutta ei en halua mummoksi, ehkä ikinä..haluan nyt elää omaa elämää
Miten oman elämän eläminen estyy jos saa lapsenlapsia? Kysyy mummo. Tosin ymmärrän että jos sinä et ole saanut osaksesi välittämistä, et pysty fitä antamaan muillekaan.
Vierailija kirjoitti:
Olin 27 kun sain esikoisen. Molempien vanhemmat kaukana satojen kilometrien päässä. Olimme niitä 60- luvun maaltamuuttajia.
Missään nimessä ei olisi tullut mieleenkään odottaa apua, äitini 70 v, anoppi nuorempi mutta 2 sydäninfarktia takana.Ja missään nimessä ei myöskään olisi tullut edes mistään vaikeudesta tai harmista kirjoittaa tahi soittaa puhelinautomaatista, taisi heillä puhelimet olla, ei meillä.
Paljon ei kokemusta kummallakaan vauvoista mutta siinähän opeteltiin. Mies kanniskeli joskus yöllä itkevää lasta, rauhoittavampi luonne kuin minä, vauva aistii rauhallisuuden.
Ehkä olen se kylmä äiti ollut myös, antanut omille lapsilleni jotka yli kolmikymppisinä
Lapsensa saaneet, myös rauhan selvitä itse. Aikuiseksi jokaisen vaan nykyaikanakin pitää tulla. Ihan teiniäidit ymmärrän jos äiti on se tärkein vaikka on oma perhe.
Se, että välittää, auttaa, tukee, ei tarkoita että ottaisi kokonaisvastuun. Tai estäisi aikuiseksi kasvamisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaus hälle joka kyseli miten oma elämä estyy kun on mummo?sillä tavalla kun olettavat että minä hoidan heidän lapsensa,kyllähän sä äiti sit autat ja sen takia me ollaan ajateltu nyt tehdä lapsia niin sä voit ne hoitaa kun on menoja..Joo en hoida,ja tän takia ei lapsia tehdä..en halua että lapseni tekee ikinä omia lapsia kun jo nyt ajattevat näin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 27 kun sain esikoisen. Molempien vanhemmat kaukana satojen kilometrien päässä. Olimme niitä 60- luvun maaltamuuttajia.
Missään nimessä ei olisi tullut mieleenkään odottaa apua, äitini 70 v, anoppi nuorempi mutta 2 sydäninfarktia takana.Ja missään nimessä ei myöskään olisi tullut edes mistään vaikeudesta tai harmista kirjoittaa tahi soittaa puhelinautomaatista, taisi heillä puhelimet olla, ei meillä.
Paljon ei kokemusta kummallakaan vauvoista mutta siinähän opeteltiin. Mies kanniskeli joskus yöllä itkevää lasta, rauhoittavampi luonne kuin minä, vauva aistii rauhallisuuden.
Ehkä olen se kylmä äiti ollut myös, antanut omille lapsilleni jotka yli kolmikymppisinä
Lapsensa saaneet, myös rauhan selvitä itse. Aikuiseksi jokaisen vaan nykyaikanakin pitää tulla. Ihan teiniäidit ymmärrän jos äiti on se tärkein vaikka on oma perhe.Se, että välittää, auttaa, tukee, ei tarkoita että ottaisi kokonaisvastuun. Tai estäisi aikuiseksi kasvamisen.
Kyllä se jossain määrin on jos ratkaisu on äiti kun vauva itkee. Anopin apu ei kelpaa sit näille äiskille kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin 27 kun sain esikoisen. Molempien vanhemmat kaukana satojen kilometrien päässä. Olimme niitä 60- luvun maaltamuuttajia.
Missään nimessä ei olisi tullut mieleenkään odottaa apua, äitini 70 v, anoppi nuorempi mutta 2 sydäninfarktia takana.Ja missään nimessä ei myöskään olisi tullut edes mistään vaikeudesta tai harmista kirjoittaa tahi soittaa puhelinautomaatista, taisi heillä puhelimet olla, ei meillä.
Paljon ei kokemusta kummallakaan vauvoista mutta siinähän opeteltiin. Mies kanniskeli joskus yöllä itkevää lasta, rauhoittavampi luonne kuin minä, vauva aistii rauhallisuuden.
Ehkä olen se kylmä äiti ollut myös, antanut omille lapsilleni jotka yli kolmikymppisinä
Lapsensa saaneet, myös rauhan selvitä itse. Aikuiseksi jokaisen vaan nykyaikanakin pitää tulla. Ihan teiniäidit ymmärrän jos äiti on se tärkein vaikka on oma perhe.
Allekirjoitan tämän!
Puoli vuotta vanhaa ketjua ruoditte..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 27 kun sain esikoisen. Molempien vanhemmat kaukana satojen kilometrien päässä. Olimme niitä 60- luvun maaltamuuttajia.
Missään nimessä ei olisi tullut mieleenkään odottaa apua, äitini 70 v, anoppi nuorempi mutta 2 sydäninfarktia takana.Ja missään nimessä ei myöskään olisi tullut edes mistään vaikeudesta tai harmista kirjoittaa tahi soittaa puhelinautomaatista, taisi heillä puhelimet olla, ei meillä.
Paljon ei kokemusta kummallakaan vauvoista mutta siinähän opeteltiin. Mies kanniskeli joskus yöllä itkevää lasta, rauhoittavampi luonne kuin minä, vauva aistii rauhallisuuden.
Ehkä olen se kylmä äiti ollut myös, antanut omille lapsilleni jotka yli kolmikymppisinä
Lapsensa saaneet, myös rauhan selvitä itse. Aikuiseksi jokaisen vaan nykyaikanakin pitää tulla. Ihan teiniäidit ymmärrän jos äiti on se tärkein vaikka on oma perhe.Se, että välittää, auttaa, tukee, ei tarkoita että ottaisi kokonaisvastuun. Tai estäisi aikuiseksi kasvamisen.
Minusta olisi ollut jopa hupaisaa jos 27 v , "virkanaisena", olisin soittanut sinne maale äidille tai anopille ( hekin ihan eri puolilta pohjoisempaa) , 10 lapsen ja 5 lapsen entiselle pienviljelijäemännälle soittanut että vähän väsyttää kun vauva itki yöllä ja on tää kaksionkin siivous niin rankkaa ja viel pyykitkin vaikka vesi tulee ja menee, on sähköt, lämmintä ilman puiden kantamista eikä tarvitse navetallekaan mennä.
En olisi ollut aikuinen enkä kyllä olisi osannut taas ottaa mummojen elämää yhtään huomioon jos mennyt valittamaan kuinka tää äitiys on raskasta, tukekaa.
Vierailija kirjoitti:
Puoli vuotta vanhaa ketjua ruoditte..
Ketjussa käsitelty asia ei ole vanhentunut!
(Luulisi vähän tyhmemmänkin ymmärtävän tämän.)
Ai auttaako myös ilmaistyöntekijä-'harjoittelijaa" firmassa jos joku voivottelee vieressä "Voi voi kun saisit palkkaa"...?
Mikä ihmeen velvollisuus äidillä on hoitaa aikuista lastaan?!
Onko täällä oikeasti aikuisia naisia vai aikuisia koulukiusaajia liikkeellä?! Ihan uskomatonta menoa, onko teillä mitään eettisyyden tajua kun alkuperäinen selvästi hädässä ja toiset vaan jatkaa potkimista, hävettääkö edes?! Ihan asiattomuuksiin menee monessa kohtaa ja vielä aiheesta metsään jos alkuun palataan. Eikä kyllä ikä tuo sen enempää viisautta tekstien perusteella, vaan katkeruutta. Mitä jos antaisitte kaikki vihdoin olla ja keskittyisitte niihin omiin täydellisiin elämiinne. Hyvää yötä.