Lue keskustelun säännöt.
Äitini ei välitä yhtään, vaikka hajoan vaikean vauvavuoden alle
Hän ei koskaan soita tai tarjoa apuaan. Pahinta kuitenkin on, että kertoessani vauvan koliikki-itkuista, omasta uupumuksestani, huolestani ja univelastani hän ei kommentoi niitä mitenkään. Hän haluaa vaan suloisia kuvia vauvasta ja käydessään kylässä sylittelee ja kuvaa vauvaa eli ottaa vain "parhaat palat". Tuntuu niin pahalta kun oma äiti ei osoita mitään myötätuntoa tai totea, että "sinulla kuulostaa olevan rankkaa". Sekin jo auttaa kun joku huomaa ja myöntää, että nyt on rankkaa aikaa.
Kommentit (1209)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No johan on vastauksia.
Haukutaan jos joku lupaa auttaa.
Meillä ei ryypätä eikä polteta tupakkaa.
Rauhallinen ympäristö.
Sinä haukkuja oletko samanlainen.
Raitis. Tupakoimaton. Siisti. Rauhallinen.
Epäilen ettet ole.
Kyllä lapsen voi antaa lyotettavalle ihmiselle hoitoon.
Jos itse on aivan rikki ja väsynyt.
Meillä perheessä ob arvot kohdallaan.
Koti, uskonto, isänmaa.
Onko haukkuja sinulla.
EVVK MITÄ VASTAAT
Ei ole kyllä sinulla asiat hyvin, sinä haukut ihan suu vaahdossa eri mieltä olevan, ap, rauhoitu ja mene kävelylle.
Noin raivokas ihminen ei kyllä ole sopivan kenenkään lapsen hoitajaksi, ei edes omiensa.
Vastaan sivusta.
kyllä koville ottaa mammoja. kun on hyviä ihmisiä jotka tarjoavat apuaan.
nmä haukkujat eivät vamrmaankaan koskaan tarjoa apuaan kenellekkään ilman että ajattelevat mitä siitä itse hyötyvät.
nyt mammat ulos ja lenkille.
kaljan viinan kanssa korkit kiinni ja tupakka pois huulesta.
olette kateellisia kun on kiltti ihminen tarjoamassa apuaan.
vastaan samalla tavalla EVVk mitä kirjoitat ja vastailet. kun muuta et osaa kuin pottuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis äitisi velvollisuutena 'on vain oma työssäkäynti' ja sinä alennut tölvimään häntä, että hän ei halua auttaa?! :o Melkoista, sanoisin. Jos äitisi on jo iäkkäämpi, hän kyllä tarvitsee oman aikansa lepoa työpäivän jälkeen eikä kenenkään lapsen itkuhuutorääkymistä! :/ Olet aika itsekäs ja näet vain omat ongelmasi (vai onko ongelmana lapsi sinänsä?). Käytä rahaa ja hommaa lastenvahti, jos et jaksa. Ota yhteyttä sos.tstoon, tee itsestäsi lasu tms. Kuulostaako paremmalta?
Pyydä sitä apua äidiltäsi, jos äitisi aattelee, ettei viitti tuppautua tjms. Jos äitisi ei ymmärrä vihjailujasi.
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni ei ole mitään muita velvollisuuksia kuin oma töissäkäyntinsä eli ei ole kuormittunut. Hän vain on henkisesti niin etäinen ja vaurioitunut ihminen, että ei pysty osoittamaan myötätuntoa. Sitä se on ollut koko minun elämän ajan, mutta silti otan nyt jotenkin tosi raskaasti hänen piittaamattomuuden kun olen itse tosi herkässä ja vaikeassa tilanteessa ensimmäisen lapseni kanssa, jolla on koliikki ja joka itkee lähes kaiken hereilläoloaikansa. Ja pelkään, että en saa omaan lapseeni luotua hyvää suhdetta vaan tulen olemaan samanlainen vaurioitunut ihminen hänelle.
Ap
Mitään muita velvollisuuksia kuin työssäkäynti. Siinä sitä onkin ja mistä sinä hänen työstressinsä tiedät. Eikö hänen siis tarvitse hoitaa kotiaan tai mitään muutakaan? Onko hänellä palvelijat?
Sinä olet lomalla. Hoitaa kai mies osansa ja aina voi palkata hoitoapua muutamaksi tunniksi, että ehtii vähän nukkua.
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni ei ole mitään muita velvollisuuksia kuin oma töissäkäyntinsä eli ei ole kuormittunut. Hän vain on henkisesti niin etäinen ja vaurioitunut ihminen, että ei pysty osoittamaan myötätuntoa. Sitä se on ollut koko minun elämän ajan, mutta silti otan nyt jotenkin tosi raskaasti hänen piittaamattomuuden kun olen itse tosi herkässä ja vaikeassa tilanteessa ensimmäisen lapseni kanssa, jolla on koliikki ja joka itkee lähes kaiken hereilläoloaikansa. Ja pelkään, että en saa omaan lapseeni luotua hyvää suhdetta vaan tulen olemaan samanlainen vaurioitunut ihminen hänelle.
Ap
No niin, soitappa sinne neuvolaan ja sano että tarvitset apua. Tekstisi on jo sitä luokkaa valitettavasti. Yrität saada apua äidiltäsi, joka ei ole henkisesti siihen selvästikään kykenevä. Ammatilainen auttaa! Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni ei ole mitään muita velvollisuuksia kuin oma töissäkäyntinsä eli ei ole kuormittunut. Hän vain on henkisesti niin etäinen ja vaurioitunut ihminen, että ei pysty osoittamaan myötätuntoa. Sitä se on ollut koko minun elämän ajan, mutta silti otan nyt jotenkin tosi raskaasti hänen piittaamattomuuden kun olen itse tosi herkässä ja vaikeassa tilanteessa ensimmäisen lapseni kanssa, jolla on koliikki ja joka itkee lähes kaiken hereilläoloaikansa. Ja pelkään, että en saa omaan lapseeni luotua hyvää suhdetta vaan tulen olemaan samanlainen vaurioitunut ihminen hänelle.
Ap
Mitään muita velvollisuuksia kuin työssäkäynti. Siinä sitä onkin ja mistä sinä hänen työstressinsä tiedät. Eikö hänen siis tarvitse hoitaa kotiaan tai mitään muutakaan? Onko hänellä palvelijat?
Sinä olet lomalla. Hoitaa kai mies osansa ja aina voi palkata hoitoapua muutamaksi tunniksi, että ehtii vähän nukkua.
Ei nämä ivalliset tyttäret ja miniät ikääntyvien äitien ja anoppien väsymystä ymmärrä.
Lainaan tähän yhden hyvin yleenkatsellista viestiä, ihan kuin vanha ihminen väsymyksineen olisi vain kiireinen.
Turha toivo, parempi jättää nämä kiireiset mummit tänne vuodattamaan elämänsä vääryyksiä jotka on oikeus purkaa eteenpäin. Aika kauas tultiin alkuperäisestä jonka sanoma tiivistyy jo otsikkoon. Toivon täydestä sydämestä ap pärjäilee (been there done that ja kyllä tosiaan kuormittaa) ja hyvä että tälle mulle kohderyhmälle löytyi purkautumispaikka tästä alkujaan asiallisesta keskustelusta. Hei-hei!
Minusta tuntuu, että eniten täällä valittaa kotona lastaan hoitavat äidit, ja aina apu pitää tulla muualta kuin omalta puolisolta, vai onko,ne kaikki yksinhuoltajia, jos niin ihan oma syy, olisivat käyttäneet ehkäisyä.
Osa nykynaisista on hirviöitä, kuten tämäkin keskustelu osoittaa.
Eri ketjuissa on toki eri aloittajat, mutta jännää miten eri ketjuissa on vastaajillakin ihan eri asenne. Välillä moititaan mummoja jotka ovat tunnevammaisia persoonallisuushäiriöisiä koska eivät osallistu, välillä mummoja jotka ovat rajattomia persoonallisuushäiriöisiä koska osallistuvat liikaa. On ongelma, jos mummo haluaa pitää vauvaa sylissä, ja ongelma, jos mummoa ei kiinnosta sylitellä. Kerran joku valitti, että lapsen isoäiti olisi joka viikko tulossa katsomaan vauvaa. Sitä pidettiin ihan kohtuuttomana, ja käskettiin vetää selkeät rajat kyläilylle. Muistaakseni kerran kuussa pidettiin sopivana kyläilytahtina isovanhemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma valinta. Äidilläsi ei ole mitään velvoitetta toimia lastenhoidon ja sosiaalihuollon korvikkeena.
Vierailija kirjoitti:
Vähän väsähtänyt vauvan äiti ei nyt sinällään ole lastensuojeluasia (ellei ole todella vauvalle vaaraksi), mutta kannattaa selvittää mahdollisuutta vaikka kotipalveluun tai voisiko äitisuhdetta käydä pohtimassa vaikka neuvolapsykologin luona.
Mutta sama kokemus minulla, vauvan saamisen jälkeen omat silmät oikein avautuivat omat äidin kylmyydelle. Sitä hän toki oli aina ollut, mutta silloin vasta itse tajusin asian. Jotain minun ja äitini suhteessa meni lopullisesti rikki. Vaikka isoäiti olisi miten kuormittunut itse, ei ole silti kovin suuri ponnistus vaikka osoittaa empatiaa sanomalla, että voi ei, kurja kuulla.
Sinänsä järkeviä neuvoja, mutta yksi juttu.
Tämä hieman aina hieman hämmentää minua, miksi melkein ainoa tuki, jota nykyään on äitien saatavilla, on keskusteluapu. Kun kaikki työ ja univelka kaatuu päälle, ja työtä on silti edessä sekä päivällä että yöllä vain pienillä tauoilla, ei varmasti ensimmäinentoive ole päästä puhumaan siitä, vaan muuttamaan se konkreettinen asianlaita (siivooja, lastenvahti, yhden yön oikeat unet.,,)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Milleniaalit ovat itdekkäitä ja kiittämättömiä. Seen that. Eikä kyllä ole halu auttaa tai muutenkaan muistaa nitä, jotka eivt vastavuoroisesti ole koskaan muistaneet tai auttaneet takaisinpäin. Ilkeitä tölväyksiä pikku prinsessoilta kyllä on kuultu tai välinpitämätöntä yliolkaisuutta. Ihan hyvä opetus omat lapset, kun ette ole enää maailman napoja.
Niin, miksi AP halusi lapsen jos ei halua/voi ottaa siita huolta????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on selvä että lapsi tuo tullessaan väsymystä ja huolta, ilon lisäksi. Se pitää kaikkien tiedostaa suunnitteluvaiheessa. Puolison pitää olla myös sitoutunut ja jos yksin lapsen tekee, pitää olla tuplasti vahvuuksia. Se väsymys on käytävä läpi ja huolet myös, ei niitä voi edes ulkoistaa. Mutta aika aikaansa kutakin, lapset kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa valittajat se, että kun olette itse ikääntyneitä ja on monenmoista vaivaa itselläänkin ei välttämättä jaksa enää lisärasitteita. Kun vanhenette itsekin niin näätte millaisia mummoja olette omien lastenne lapsille.
Moni ikääntynyt tuttuni on todennut, että työelämä vei mehut kertakaikkiaan ja hyvä kun saa vetäytyä omaan lepoon ja rauhaan. Lastenlapsia kestää pienen pieninä annoksina. Joskus ei lainkaan. Nykyajan lapset ovat paljon vaativimpia mitä ennen oli.
Asia ei ole lainkaan mustavalkoinen. Itse ainakin ymmärrän täysin, ettei kaikki jaksa. Ei voi syyllistää isovanhempia. Tuntuu näitä lukiessa, että harvoin mikään on täysin hyvin. Toinen mummo tuppaa liiaksikin avuksi ja toinen ei lainkaan...
Asiallinen kommentti. Miksi alapeukut?
Villi veikkaus ulkopuoliselta: olisko esim siksi, että kukaan täysjärkinen tuskin tuossa kunnossa olevalta edellyttääkään. Moni sensijaan ei ole tuossa kunnossa vaan elämänsä kunnossa, mutta nuo jonkun kommentoimat kynsihuollot ja uudet miesystävät vaan täyttää koko kalenterin. Toiseksi, se henkinen tuki taisi olla aloituksen ydin -yksi ymmärryksen sana ei maksa mitään keneltäkään omasta tilanteesta riippumatta, mutta voi olla toiselle eteenpäin auttava voima.
"Toiseksi, se henkinen tuki taisi olla aloituksen ydin -yksi ymmärryksen sana ei maksa mitään keneltäkään omasta tilanteesta riippumatta, mutta voi olla toiselle eteenpäin auttava voima."
=Koko aloituksen idea tiivistettynä, joten näyttää menevän aika kauas keskustelu. Kannattaisi varmaan loppujenkin keksiä jo muuta sisältöä iltaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ihmetyttää, miksi äidin pitäisi auttaa ? Varsinkin työssäkäyvän äidin ? Äitisi ei ole nuori, ja käy töissä + on oman lapsensa tai lapset jo hoitanut, eikä ole mitenkään velvollinen hoitamaan lastensa lapsia. Joskus tuntuu että eikö äidillä saa olla koskaan omaa elämää ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän väsähtänyt vauvan äiti ei nyt sinällään ole lastensuojeluasia (ellei ole todella vauvalle vaaraksi), mutta kannattaa selvittää mahdollisuutta vaikka kotipalveluun tai voisiko äitisuhdetta käydä pohtimassa vaikka neuvolapsykologin luona.
Mutta sama kokemus minulla, vauvan saamisen jälkeen omat silmät oikein avautuivat omat äidin kylmyydelle. Sitä hän toki oli aina ollut, mutta silloin vasta itse tajusin asian. Jotain minun ja äitini suhteessa meni lopullisesti rikki. Vaikka isoäiti olisi miten kuormittunut itse, ei ole silti kovin suuri ponnistus vaikka osoittaa empatiaa sanomalla, että voi ei, kurja kuulla.
Sinänsä järkeviä neuvoja, mutta yksi juttu.
Tämä hieman aina hieman hämmentää minua, miksi melkein ainoa tuki, jota nykyään on äitien saatavilla, on keskusteluapu. Kun kaikki työ ja univelka kaatuu päälle, ja työtä on silti edessä sekä päivällä että yöllä vain pienillä tauoilla, ei varmasti ensimmäinentoive ole päästä puhumaan siitä, vaan muuttamaan se konkreettinen asianlaita (siivooja, lastenvahti, yhden yön oikeat unet.,,)
Ajatelkaapa, jos sen keskusteluavun sijaan saisi entisajan kodinhoitajan vaikka päiväksi sinne kotiin touhuamaan kodin asioihin, niin eiköhän siinä samalla voisi keskustellakin ihan tavallisista asioista.
Tekisi todella hyvää väsyneelle äidille, minullekin aikoinaan!
Mikä taho se olikaan, joka jylläsi nerokkuudessaan kodinhoitajat pois markkinoilta?
Välähtikö tämä kenties mielessäsi sillä hetkellä, kun sukkulat syöksyi venukseen?
Tunnekylmyyttä on se, että ei edes juttele vaikeista asioista. Ei tarvitse vaieta, vaikka ei itse esim. työelämän takia jaksaisi auttaa. Voihan sitä vaikka yrittää miettiä muita lastenhoitajia yhdessä tms. Henkinen tuki kuitenkin on myös olennaista (vaikka ei tietenkää tosi vaikeassa tilanteessa riitä). Tätä ihmeellistä vetäytymistä hämmästelen aina. Tai sellaista korskumista, että "itse olette lapsenne tehneet". On kai niitä lämpimämpiä ja tsemppaavampiakin lauseenparsia olemassa, eikö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän väsähtänyt vauvan äiti ei nyt sinällään ole lastensuojeluasia (ellei ole todella vauvalle vaaraksi), mutta kannattaa selvittää mahdollisuutta vaikka kotipalveluun tai voisiko äitisuhdetta käydä pohtimassa vaikka neuvolapsykologin luona.
Mutta sama kokemus minulla, vauvan saamisen jälkeen omat silmät oikein avautuivat omat äidin kylmyydelle. Sitä hän toki oli aina ollut, mutta silloin vasta itse tajusin asian. Jotain minun ja äitini suhteessa meni lopullisesti rikki. Vaikka isoäiti olisi miten kuormittunut itse, ei ole silti kovin suuri ponnistus vaikka osoittaa empatiaa sanomalla, että voi ei, kurja kuulla.
Sinänsä järkeviä neuvoja, mutta yksi juttu.
Tämä hieman aina hieman hämmentää minua, miksi melkein ainoa tuki, jota nykyään on äitien saatavilla, on keskusteluapu. Kun kaikki työ ja univelka kaatuu päälle, ja työtä on silti edessä sekä päivällä että yöllä vain pienillä tauoilla, ei varmasti ensimmäinentoive ole päästä puhumaan siitä, vaan muuttamaan se konkreettinen asianlaita (siivooja, lastenvahti, yhden yön oikeat unet.,,)
No herrasiunaa, siivoojaa me käytettiin , miehen kanssa vuoroteltiin nukkumisessa ja päivällä minä nukuin kun mies lähti vauvan kanssa ulos kävelylle, joskus sai lapsen nukkumaan kolmekin tuntia ulkona ja minä kuorsasi kotona.
Itse ne pitää maksaa ja tilata, ei verovaroin tuommoisia voi kaikille kustantaa. Voi luoja tätä heti kaikki mille nyt mutten maksamana- sakkia mitä nykyäidit on.
Vierailija kirjoitti:
Tunnekylmyyttä on se, että ei edes juttele vaikeista asioista. Ei tarvitse vaieta, vaikka ei itse esim. työelämän takia jaksaisi auttaa. Voihan sitä vaikka yrittää miettiä muita lastenhoitajia yhdessä tms. Henkinen tuki kuitenkin on myös olennaista (vaikka ei tietenkää tosi vaikeassa tilanteessa riitä). Tätä ihmeellistä vetäytymistä hämmästelen aina. Tai sellaista korskumista, että "itse olette lapsenne tehneet". On kai niitä lämpimämpiä ja tsemppaavampiakin lauseenparsia olemassa, eikö?
Voi kuule, minulla on tytär, liekö tuo ap, jolle on yritetty sanoa ja neuvoa. Mutta kun miehensä yrittää auttaa niin sekään ei passaa. Oltiin siellä käymässä, vauvalle olisi pitänyt vaihtaa vaippa, otin lapsen ja aattelin hoitaa homman, niin tyttö alkoi huutaa, että miksi sinä aina silloin autat kun on Jannen (nimi nyt lainausmerkeissä, eivät varmaan näy tekstissä) vuoro vaihtaa vaippa. Enhän mikä tiennyt, että heillä on vuorot. Poikarakkautta näyttää olevan aika kypsä vaimoonsa, sanoinkin tytölle, että eron huudat ja riehut itsellesi.
Isänsä olisi maksanut siivoojan yhden kerran, ei kelvannut. Kuulema vieras ihminen ei saa tulla. Minä sanoin, että en jaksa siivota kun kotonakin käy siivooja, ollaan jo vanhoja, ei jakseta. Eipä tee mieli mennä käymään, yhtä helkkarin tiuskimista, kyllä minä hormonit ymmärrän, mutta ei minun aikana kehdattu vanhemmille riehua vaikka kuinka hormonit hyrräsi. Meidän tyttö kehtaa.
Huutako yksin.
Mikään ei kelpaa mutta huutoa on helkkaristi, kuten mieheni sanoi.
Ei ole kyllä sinulla asiat hyvin, sinä haukut ihan suu vaahdossa eri mieltä olevan, ap, rauhoitu ja mene kävelylle.
Noin raivokas ihminen ei kyllä ole sopivan kenenkään lapsen hoitajaksi, ei edes omiensa.
Vastaan sivusta.