Lue keskustelun säännöt.
Äitini ei välitä yhtään, vaikka hajoan vaikean vauvavuoden alle
Hän ei koskaan soita tai tarjoa apuaan. Pahinta kuitenkin on, että kertoessani vauvan koliikki-itkuista, omasta uupumuksestani, huolestani ja univelastani hän ei kommentoi niitä mitenkään. Hän haluaa vaan suloisia kuvia vauvasta ja käydessään kylässä sylittelee ja kuvaa vauvaa eli ottaa vain "parhaat palat". Tuntuu niin pahalta kun oma äiti ei osoita mitään myötätuntoa tai totea, että "sinulla kuulostaa olevan rankkaa". Sekin jo auttaa kun joku huomaa ja myöntää, että nyt on rankkaa aikaa.
Kommentit (1209)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaisiko joku ohi aiheen, eli auttamisesta, paasaavista ja omaa sairaskertomusta vuodattavista mummoista vihdoin tähän AP pointtiin: mikä niissä muutamassa sanassa "ymmärrän että on raskasta," maksaa? Kiitos.
Surullista kun omat lapset on koston eikä rakkauden kohteita syntymästään asti.
Turha toivo, parempi jättää nämä kiireiset mummit tänne vuodattamaan elämänsä vääryyksiä jotka on oikeus purkaa eteenpäin. Aika kauas tultiin alkuperäisestä jonka sanoma tiivistyy jo otsikkoon. Toivon täydestä sydämestä ap pärjäilee (been there done that ja kyllä tosiaan kuormittaa) ja hyvä että tälle mulle kohderyhmälle löytyi purkautumispaikka tästä alkujaan asiallisesta keskustelusta. Hei-hei!
Mukavaa,että nuo minä, minä ja minä ihmiset poistuu, ei heillä ole mitään annettavaa keskustelulle.
Oi että, kyllä nyt oli niin kekseliäs kommentti että ihan voit itseasi onnitella. Skål narsku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaisiko joku ohi aiheen, eli auttamisesta, paasaavista ja omaa sairaskertomusta vuodattavista mummoista vihdoin tähän AP pointtiin: mikä niissä muutamassa sanassa "ymmärrän että on raskasta," maksaa? Kiitos.
Surullista kun omat lapset on koston eikä rakkauden kohteita syntymästään asti.
Turha toivo, parempi jättää nämä kiireiset mummit tänne vuodattamaan elämänsä vääryyksiä jotka on oikeus purkaa eteenpäin. Aika kauas tultiin alkuperäisestä jonka sanoma tiivistyy jo otsikkoon. Toivon täydestä sydämestä ap pärjäilee (been there done that ja kyllä tosiaan kuormittaa) ja hyvä että tälle mulle kohderyhmälle löytyi purkautumispaikka tästä alkujaan asiallisesta keskustelusta. Hei-hei!
Toivottavasti ap älyää olla tekemättä lisää lapsia muitten hoidettavaksi. Tuommoinen ei ole sovelias äidiksi. Säälin hänen míestään. Toivottavasti on jo eron tajunnut ottaa.
Hävettää, että jotkut ikäiseni ovat noin tyhmiä ja katkeria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaisiko joku ohi aiheen, eli auttamisesta, paasaavista ja omaa sairaskertomusta vuodattavista mummoista vihdoin tähän AP pointtiin: mikä niissä muutamassa sanassa "ymmärrän että on raskasta," maksaa? Kiitos.
Surullista kun omat lapset on koston eikä rakkauden kohteita syntymästään asti.
Turha toivo, parempi jättää nämä kiireiset mummit tänne vuodattamaan elämänsä vääryyksiä jotka on oikeus purkaa eteenpäin. Aika kauas tultiin alkuperäisestä jonka sanoma tiivistyy jo otsikkoon. Toivon täydestä sydämestä ap pärjäilee (been there done that ja kyllä tosiaan kuormittaa) ja hyvä että tälle mulle kohderyhmälle löytyi purkautumispaikka tästä alkujaan asiallisesta keskustelusta. Hei-hei!
Mukavaa,että nuo minä, minä ja minä ihmiset poistuu, ei heillä ole mitään annettavaa keskustelulle.
Oi että, kyllä nyt oli niin kekseliäs kommentti että ihan voit itseasi onnitella. Skål narsku.
Ja niinpä se osui ja upposi. Rakki aina älähtää kun kalikka kalahtaa. Aina!
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni ei ole mitään muita velvollisuuksia kuin oma töissäkäyntinsä eli ei ole kuormittunut. Hän vain on henkisesti niin etäinen ja vaurioitunut ihminen, että ei pysty osoittamaan myötätuntoa. Sitä se on ollut koko minun elämän ajan, mutta silti otan nyt jotenkin tosi raskaasti hänen piittaamattomuuden kun olen itse tosi herkässä ja vaikeassa tilanteessa ensimmäisen lapseni kanssa, jolla on koliikki ja joka itkee lähes kaiken hereilläoloaikansa. Ja pelkään, että en saa omaan lapseeni luotua hyvää suhdetta vaan tulen olemaan samanlainen vaurioitunut ihminen hänelle.
Mikä ap tilanne on. Minäkin voisin auttaa. Ottaisin sen vauvan vaikka viikoksi meille.
Saisit levätä.
Jos asut jossain minua lähellä.
Voin tulla auttamaan sinua kotiisi.Kerro ap kuulumisia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaisiko joku ohi aiheen, eli auttamisesta, paasaavista ja omaa sairaskertomusta vuodattavista mummoista vihdoin tähän AP pointtiin: mikä niissä muutamassa sanassa "ymmärrän että on raskasta," maksaa? Kiitos.
Surullista kun omat lapset on koston eikä rakkauden kohteita syntymästään asti.
Turha toivo, parempi jättää nämä kiireiset mummit tänne vuodattamaan elämänsä vääryyksiä jotka on oikeus purkaa eteenpäin. Aika kauas tultiin alkuperäisestä jonka sanoma tiivistyy jo otsikkoon. Toivon täydestä sydämestä ap pärjäilee (been there done that ja kyllä tosiaan kuormittaa) ja hyvä että tälle mulle kohderyhmälle löytyi purkautumispaikka tästä alkujaan asiallisesta keskustelusta. Hei-hei!
Toivottavasti ap älyää olla tekemättä lisää lapsia muitten hoidettavaksi. Tuommoinen ei ole sovelias äidiksi. Säälin hänen míestään. Toivottavasti on jo eron tajunnut ottaa.
Hävettää, että jotkut ikäiseni ovat noin tyhmiä ja katkeria.
Tämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaisiko joku ohi aiheen, eli auttamisesta, paasaavista ja omaa sairaskertomusta vuodattavista mummoista vihdoin tähän AP pointtiin: mikä niissä muutamassa sanassa "ymmärrän että on raskasta," maksaa? Kiitos.
Surullista kun omat lapset on koston eikä rakkauden kohteita syntymästään asti.
Turha toivo, parempi jättää nämä kiireiset mummit tänne vuodattamaan elämänsä vääryyksiä jotka on oikeus purkaa eteenpäin. Aika kauas tultiin alkuperäisestä jonka sanoma tiivistyy jo otsikkoon. Toivon täydestä sydämestä ap pärjäilee (been there done that ja kyllä tosiaan kuormittaa) ja hyvä että tälle mulle kohderyhmälle löytyi purkautumispaikka tästä alkujaan asiallisesta keskustelusta. Hei-hei!
Mukavaa,että nuo minä, minä ja minä ihmiset poistuu, ei heillä ole mitään annettavaa keskustelulle.
Oi että, kyllä nyt oli niin kekseliäs kommentti että ihan voit itseasi onnitella. Skål narsku.
Ja niinpä se osui ja upposi. Rakki aina älähtää kun kalikka kalahtaa. Aina!
😅👍🏻
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti pahin on jo ohi.
Ap. lapsi on sinun, ei äitisi.Niin, mutta ap on äitinsä lapsi. Tuon verran äiti välittää omasta tyttärestään. Karma iskee sitten aikanaan. Mutta ei todellakaan kannata luottaa siihen että omasta äidistä on mitään tukea. Sen varaan ei pidä laskea.
Kyllä se karma iskee ihan samoin ap:kin. Voit olla ihan varma!
Nuorilla on oppimista tuon karman kanssa, sillä kun on tapana napsahtaa juuri siihen karman manaajaan.
No kyllä ne oppii kun kova elämä iskee avokämmenellä päin naamaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni ei ole mitään muita velvollisuuksia kuin oma töissäkäyntinsä eli ei ole kuormittunut. Hän vain on henkisesti niin etäinen ja vaurioitunut ihminen, että ei pysty osoittamaan myötätuntoa. Sitä se on ollut koko minun elämän ajan, mutta silti otan nyt jotenkin tosi raskaasti hänen piittaamattomuuden kun olen itse tosi herkässä ja vaikeassa tilanteessa ensimmäisen lapseni kanssa, jolla on koliikki ja joka itkee lähes kaiken hereilläoloaikansa. Ja pelkään, että en saa omaan lapseeni luotua hyvää suhdetta vaan tulen olemaan samanlainen vaurioitunut ihminen hänelle.
Mikä ap tilanne on. Minäkin voisin auttaa. Ottaisin sen vauvan vaikka viikoksi meille.
Saisit levätä.
Jos asut jossain minua lähellä.
Voin tulla auttamaan sinua kotiisi.Kerro ap kuulumisia.
Ap
Siinä ap kirjoittelee itselleen. Kuten monessa muussakin viestissä.
🥱🥱🥱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni ei ole mitään muita velvollisuuksia kuin oma töissäkäyntinsä eli ei ole kuormittunut. Hän vain on henkisesti niin etäinen ja vaurioitunut ihminen, että ei pysty osoittamaan myötätuntoa. Sitä se on ollut koko minun elämän ajan, mutta silti otan nyt jotenkin tosi raskaasti hänen piittaamattomuuden kun olen itse tosi herkässä ja vaikeassa tilanteessa ensimmäisen lapseni kanssa, jolla on koliikki ja joka itkee lähes kaiken hereilläoloaikansa. Ja pelkään, että en saa omaan lapseeni luotua hyvää suhdetta vaan tulen olemaan samanlainen vaurioitunut ihminen hänelle.
Mikä ap tilanne on. Minäkin voisin auttaa. Ottaisin sen vauvan vaikka viikoksi meille.
Saisit levätä.
Jos asut jossain minua lähellä.
Voin tulla auttamaan sinua kotiisi.Kerro ap kuulumisia.
Ap
Siinä ap kirjoittelee itselleen. Kuten monessa muussakin viestissä.
🥱🥱🥱
Ei ollut ap kirjoittama vaan minun joka tarjosi apua vaikeaan tilanteeseen.
Jos joku muu tarvitsee apua niin voin tulla jos asut lähellä.
Tämä nyt minun toinen viestini tänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaisiko joku ohi aiheen, eli auttamisesta, paasaavista ja omaa sairaskertomusta vuodattavista mummoista vihdoin tähän AP pointtiin: mikä niissä muutamassa sanassa "ymmärrän että on raskasta," maksaa? Kiitos.
Surullista kun omat lapset on koston eikä rakkauden kohteita syntymästään asti.
Turha toivo, parempi jättää nämä kiireiset mummit tänne vuodattamaan elämänsä vääryyksiä jotka on oikeus purkaa eteenpäin. Aika kauas tultiin alkuperäisestä jonka sanoma tiivistyy jo otsikkoon. Toivon täydestä sydämestä ap pärjäilee (been there done that ja kyllä tosiaan kuormittaa) ja hyvä että tälle mulle kohderyhmälle löytyi purkautumispaikka tästä alkujaan asiallisesta keskustelusta. Hei-hei!
Mukavaa,että nuo minä, minä ja minä ihmiset poistuu, ei heillä ole mitään annettavaa keskustelulle.
Oi että, kyllä nyt oli niin kekseliäs kommentti että ihan voit itseasi onnitella. Skål narsku.
Sinun piti pysyä pois. Yritä nyt edes pitää lupaamasi ja mene hemmettiin. Tuo narskukortti on äärettömän tyhmä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni ei ole mitään muita velvollisuuksia kuin oma töissäkäyntinsä eli ei ole kuormittunut. Hän vain on henkisesti niin etäinen ja vaurioitunut ihminen, että ei pysty osoittamaan myötätuntoa. Sitä se on ollut koko minun elämän ajan, mutta silti otan nyt jotenkin tosi raskaasti hänen piittaamattomuuden kun olen itse tosi herkässä ja vaikeassa tilanteessa ensimmäisen lapseni kanssa, jolla on koliikki ja joka itkee lähes kaiken hereilläoloaikansa. Ja pelkään, että en saa omaan lapseeni luotua hyvää suhdetta vaan tulen olemaan samanlainen vaurioitunut ihminen hänelle.
Mikä ap tilanne on. Minäkin voisin auttaa. Ottaisin sen vauvan vaikka viikoksi meille.
Saisit levätä.
Jos asut jossain minua lähellä.
Voin tulla auttamaan sinua kotiisi.Kerro ap kuulumisia.
Ap
Siinä ap kirjoittelee itselleen. Kuten monessa muussakin viestissä.
🥱🥱🥱Ei ollut ap kirjoittama vaan minun joka tarjosi apua vaikeaan tilanteeseen.
Jos joku muu tarvitsee apua niin voin tulla jos asut lähellä.
Tämä nyt minun toinen viestini tänne.
Joopa joo ja niinpä niin. Valehtele lisää me uskomme kyllä.
Nolo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni ei ole mitään muita velvollisuuksia kuin oma töissäkäyntinsä eli ei ole kuormittunut. Hän vain on henkisesti niin etäinen ja vaurioitunut ihminen, että ei pysty osoittamaan myötätuntoa. Sitä se on ollut koko minun elämän ajan, mutta silti otan nyt jotenkin tosi raskaasti hänen piittaamattomuuden kun olen itse tosi herkässä ja vaikeassa tilanteessa ensimmäisen lapseni kanssa, jolla on koliikki ja joka itkee lähes kaiken hereilläoloaikansa. Ja pelkään, että en saa omaan lapseeni luotua hyvää suhdetta vaan tulen olemaan samanlainen vaurioitunut ihminen hänelle.
Mikä ap tilanne on. Minäkin voisin auttaa. Ottaisin sen vauvan vaikka viikoksi meille.
Saisit levätä.
Jos asut jossain minua lähellä.
Voin tulla auttamaan sinua kotiisi.Kerro ap kuulumisia.
Ap
Siinä ap kirjoittelee itselleen. Kuten monessa muussakin viestissä.
🥱🥱🥱
Näin tekee, noloa tuommoinen.
Miettikää, joku friikki ehdottelisi, että otan sun lapsen hoitoon. Hulluhan sitä olisi jos lapsensa jollekin umpiudolle antaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaisiko joku ohi aiheen, eli auttamisesta, paasaavista ja omaa sairaskertomusta vuodattavista mummoista vihdoin tähän AP pointtiin: mikä niissä muutamassa sanassa "ymmärrän että on raskasta," maksaa? Kiitos.
Surullista kun omat lapset on koston eikä rakkauden kohteita syntymästään asti.
Turha toivo, parempi jättää nämä kiireiset mummit tänne vuodattamaan elämänsä vääryyksiä jotka on oikeus purkaa eteenpäin. Aika kauas tultiin alkuperäisestä jonka sanoma tiivistyy jo otsikkoon. Toivon täydestä sydämestä ap pärjäilee (been there done that ja kyllä tosiaan kuormittaa) ja hyvä että tälle mulle kohderyhmälle löytyi purkautumispaikka tästä alkujaan asiallisesta keskustelusta. Hei-hei!
Mukavaa,että nuo minä, minä ja minä ihmiset poistuu, ei heillä ole mitään annettavaa keskustelulle.
Oi että, kyllä nyt oli niin kekseliäs kommentti että ihan voit itseasi onnitella. Skål narsku.
Ja niinpä se osui ja upposi. Rakki aina älähtää kun kalikka kalahtaa. Aina!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten näyttää siltä, että lapset eivät ole "lentäneet" maailmalle, vaan on jääty omien vanhempien kylkeen asumaan ja elämään, kun haikaillaan apua?
Monella on erilainen tausta, kuten itselläni ja perheelläni. Muutto kauas ja aivan yksin ( miehen kanssa) oli pärjättävä, tuli mitä eteen tuli. Kummasti sitä pärjättiin ja lapset kasvoivat omatoimisiksi.
Sitten kun omat lapset aikuistuivat, hekin "lensivät" kauemmaksi kotipaikkakunnalta, joten ei ole oltu lastenvahtina montaa kertaa. Kerran matkustimme merkkipäivän kunniaksi yhden lapsenlapsia katsomaan, kun vanhemmat menivät Pariisiin viettämään juhlapäivää.
Normaalit vierailut puolin ja toisin ja joidenkin juhlapäivien vietto kunkin perheen kanssa.
Hyvin ovat pärjänneet lapsetkin omine lapsineen. Olen kyllä nähnyt, että heitäkin on, jotka eivät ole edes käyneet kotipaikkakuntaa kauempana. Ollaan ja eletään liki sukua, kun menty naimisiin ja juuri muita suhteita ei sitten olekaan. Ei ystäviäkään, mikä on surullista.
Sitten heidänlaisensa turvautuu isovanhempiin asiassa kuin asiassa. Ehkä joissain tapauksissa voi kysyä, milloin se napanuora leikataan lopullisesti? Ihmisten pitää muistaa sekin, että kun aikuistutaan , otetaan myös aikuisen vastuu kaikessa. Lapsestaan ollaan huolto -ja hoito vastuussa niin kauan kun tämä on aikuistunut, eli käytännössä noin 18- vuotias.
No johan on vastauksia.
Haukutaan jos joku lupaa auttaa.
Meillä ei ryypätä eikä polteta tupakkaa.
Rauhallinen ympäristö.
Sinä haukkuja oletko samanlainen.
Raitis. Tupakoimaton. Siisti. Rauhallinen.
Epäilen ettet ole.
Kyllä lapsen voi antaa lyotettavalle ihmiselle hoitoon.
Jos itse on aivan rikki ja väsynyt.
Meillä perheessä ob arvot kohdallaan.
Koti, uskonto, isänmaa.
Onko haukkuja sinulla.
EVVK MITÄ VASTAAT
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni ei ole mitään muita velvollisuuksia kuin oma töissäkäyntinsä eli ei ole kuormittunut. Hän vain on henkisesti niin etäinen ja vaurioitunut ihminen, että ei pysty osoittamaan myötätuntoa. Sitä se on ollut koko minun elämän ajan, mutta silti otan nyt jotenkin tosi raskaasti hänen piittaamattomuuden kun olen itse tosi herkässä ja vaikeassa tilanteessa ensimmäisen lapseni kanssa, jolla on koliikki ja joka itkee lähes kaiken hereilläoloaikansa. Ja pelkään, että en saa omaan lapseeni luotua hyvää suhdetta vaan tulen olemaan samanlainen vaurioitunut ihminen hänelle.
Mikä ap tilanne on. Minäkin voisin auttaa. Ottaisin sen vauvan vaikka viikoksi meille.
Saisit levätä.
Jos asut jossain minua lähellä.
Voin tulla auttamaan sinua kotiisi.Kerro ap kuulumisia.
Ap
Siinä ap kirjoittelee itselleen. Kuten monessa muussakin viestissä.
🥱🥱🥱Ei ollut ap kirjoittama vaan minun joka tarjosi apua vaikeaan tilanteeseen.
Jos joku muu tarvitsee apua niin voin tulla jos asut lähellä.
Tämä nyt minun toinen viestini tänne.
Olkaankos me yhdessä ap sitten?:D Pitäisi vissiin olla jotenkin jakomielinen olo, nimittäin minunkin viestit on varmaan noita ap:n viesteiksi leimattuja. Ihana tuo sinun alkuperäinen viestisi btw, itsekin olen väsynyt vauvan äiti joka kaipaisi edes kerran jonkun kannustuksen sanan, oma äiti kun on koko elinikäni ollut kylmä. Eiköhän jätetä nuo tänne omaan tasokkaaseen seuraansa, ulkona on ihana keli :) kaikkea hyvää sinulle jatkoon
Vierailija kirjoitti:
No johan on vastauksia.
Haukutaan jos joku lupaa auttaa.
Meillä ei ryypätä eikä polteta tupakkaa.
Rauhallinen ympäristö.
Sinä haukkuja oletko samanlainen.
Raitis. Tupakoimaton. Siisti. Rauhallinen.
Epäilen ettet ole.
Kyllä lapsen voi antaa lyotettavalle ihmiselle hoitoon.
Jos itse on aivan rikki ja väsynyt.
Meillä perheessä ob arvot kohdallaan.
Koti, uskonto, isänmaa.
Onko haukkuja sinulla.
EVVK MITÄ VASTAAT
Ilmoitat että koti, uskonto ja isänmaa on ainoat oikeat arvot, eikä kiinnosta mitä muut sanovat. Kuulostaa melko epäilyttävältä. Onneksi ei tarvitse antaa enää lapsia hoitoon kun ehtivät kasvaa aikuiseksi.
On isoäitejä, jotka eivät vaan ole kovin kiinnostuneita lapsenlapsistaan eivätkä ehkä halua sen kummemmin muutenkaan olla mukana nuoren perheen elämässä. Ehkä he ajattelevat, että kun ovat omat lapsensa aikanaan hoitaneet ja vauva-ajasta selvinneet, niin ei ole enää heidän asiansa huolehtia seuraaavasta sukupolvesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just nyt tuntuu että voisin tehdä tytölleni samoin. Hän on lukioikäinen, todella itsekeskeinen tyyppi. Tähän kun vielä pamauttais mulle vauvan hoidettavaksi, niin tekisin kyllä selvän pesäeron, että se on hänen vauva, ja aika ruveta ottamaan pää pois pensaasta, jokainen on vastuussa käytöksestään ja valinnoistaan.
Toki auttaisin, jos näin kävis (ja hänellä tosiaan voi käydä, kun ei tunnu oppivan elämän realiteetteja millään!), mutta kunhan nyt vaan kerroin. Ei ne äidit pahoja ole, vaikkei hypikään 24/7 aikuisten lasten pillin mukaan.
Olen nyt kohta 5 vuotta sietänyt aivan ala-arvoista draamaa. 80% koko perheen energiasta ja rahoistakin leijonan osa menee prinsessan oikkuihin. Silti itkee että äiti on paskaläpi, jos joskus käytän yhden päivän omiin harrastuksiini tai 100€ omasta palkastani itseeni. Silloin hän menee koulupsykologille itkemään että äiti on hirviö eikä välitä. Myöhäisteini, joten pientä toivoa on, että kasvaa aikuiseksi, mutta tunnen vastaavia "aikuisiakin".Luin aloituksen ja sen jälkeen tämän viestin, eikä näissä mielestäni puhuta samasta asiasta ollenkaan.
Sen verran näin aikuisten lasten äitinä ja anoppina sanon, etten ymmärrä ollenkaan näitä "olen jo omani hoitanut" -tyyppejä, jotka eivät auta aikuisia lapsiaan. Itse kyllä autan mielelläni, lapseni ovat minun lapsiani aikuisenakin. En kuitenkaan ole mikään hoitoautomaatti, oman jaksamiseni ja muun elämäni ehdoilla hoidan lastenlapsia oikein mielelläni. Mutta jos on joku hätätilanne niin tottakai tulen apuun.
Miksi pitää olla hätätilanne? Miksi ei voi luona suhdetta omiin lapsenlapsiinsa ihan muuten vaan, ilman että on joku paniikkitilanne? Kunhan siis ihmettelen. Oma äitini on aloituksessa mainitun kanssa vähän samaa luokkaa, mutta isä tarjosi aina apuaan. Eipä siis ihme, että ajattelin aina tekeväni isäni eteen mitä tahansa, äidin suhteen en ole lainkaan valmis venymään yhtään. Siinäpähän nauttii sitten yksinäisestä vanhuudesta.
Olen kasvannut kaksi lasta melkeinpä täysin yksin, ja joskus mietin että onko mulla voimia tarjota apuani sitten kun omilla lapsilla on lapsukaisia. Ainakin nyt kuvittelen, että haluan olla mahdollisimman paljon lastenlasten elämässä mukana. Asia voi olla ajankohtainen jopa lähivuosina.
Miksi pitää olla näin onnetonta tämä luetunymmärtäminen? Eihän tuossa sanottu että PITÄÄ olla hätätilanne. Sanoi että hoitaa lastenlapsia mielellään, oman jaksamiseni jne puitteissa.
Kyllä se karma iskee ihan samoin ap:kin. Voit olla ihan varma!