Äitini ei välitä yhtään, vaikka hajoan vaikean vauvavuoden alle

Mikä ihmeen oletus on se, että isovanhemmille kuuluisi osa vastuusta lapsen hoidossa? Kaikki mitä isovanhemmat osallistuvat pitäisi olla vapaaehtoista, ylimääräistä ja iloa tuovaa eikä niin, että ollaan näreänä, kun ei saa tarpeeksi tai ota vastuuta. Vanhemmat tai vähintään lapsen äiti on päättänyt lapsen hankkia ja sitoutua vastuuseen lapsesta. Opetelkaa olemaan iloisia siitä minkä saatte, esim tuo, että mummi käy kylässä, pallottelee lasta siinä ja kehuu. Kuinka arvokas sekin hetki lapselle on.

Isovanhemmat tekevät oman jaksamisen, menojensa ja halujen rajoissa, vastuuta heillä lapsenlapsesta ei ole eikä velvollisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvaako tämä jotenkin tätä aikaa? Kaikki ovat huolissaan äidistä, ketään ei sureta itkevä vauva ja mikä hänen terveydessään on.

Äiti on se pääasia. No, tietysti äidin jaksaminen on tärkeää sekin.

Kerroin tuosta maitoallergiasta , siitä on jo 20 vuotta. Se nuoripari ei jäänyt surkuttelemaan omaa väsymystään vaan ili huolissaan vauvan kivuista ja tahtoivat sen tutkituttaa taitavilla lastenlääkäreillä jotka ohjasivat lastenklinikalle.

Kai sen pienen avuttoman terveys ja huono olo on se säälin aihe, ei nuoren terveen äidin jaksaminen.

Se on kyllä toisin päin. Alkaa jo synnäriltä. Äidillä ei ole mitään väliä, tärkeintä on vauvan vointi. Kyllä se tuntui todella kamalalta olla juuri synnyttänyt, kipeä ja väsynyt ja sairaalan henkilökunta ei osoita mitään empatiaa tai tukea. Itse olisi pitänyt osata siinä kipu-, väsymys- ja hormonipökkyrässä tehdä kaikki ja tajuta asioita ilman neuvomista.

Se on vauvalle kurjaa, että pitää sietää kipua. Monesti siihen kipuun ei vain ole mitään lääkettä. Neuvolasta harvoin ohjataan mihinkään. Jos vauvalla on koliikki niin sitten on ja kyllä se ajan myötä loppuu asenteella mennään. Miten sitä juuri äidiksi tullut voi tajuta, että saattaa olla kyse allergiasta jos neuvolan täti vaan hymistelee, että vauvan itku kuuluu asiaan ja se menee kyllä ohi parissa kuukaudessa? Tällaisia kokemuksia olen paljon lukenut.

Ja kyllä ihan terve vauvakin saattaa huutaa ja valvottaa äitiä ja se saattaa aiheuttaa väsymystä äidille ja tunteen, että olisi kiva jos saisi jostain apua ja ymmärrystä. Suomessa on kurja asenne, että äidin pitää vaan sietää ja kestää. Ei saa häiritä ketään vaan yksin pitää vauvan kanssa pärjätä. Pahimmillaan tällaisia kommentteja, jossa aletaan syyllistää äitiä siitä, että hän ei välittäisi vauvastaan siksi, koska tuntee olonsa väsyneeksi ja valittaa siitä ja hakee vertaistukea netistä.

Mulla on ollut 3 vauvaa. En nyt ihan noin kurjana ole äitiyttä kokenut, tosin on ollut helpot synnytyksetkin.

Tässä huomaa koulutuksen edut. Tuo nuoripari, vaikka vauva oli ensimmäinen, oli pitkälle koulutettu, huolestunut vauvasta ja oksentelusta, ei tyytynyt neuvolan tädin koliikkiin, kävivät jollain vauvahierojallakin joka kyllä oli myös kannustanut parempiin tutkimuksiin oireita kuultuaan.

Syynä oli siis maitoallergia ja apteekista reseptillä saatava äidimmaidonvastike toi helpotuksen ja vauvan paino nousi käyrille.

Ei apua mikä kommentti! Vai koulutuksen edut? Voi pyhä Sylvi sentään...

Kyllä luultavasti hyvin koulutettu ihminen osaa jo netistä hakea tietoa ja useammalla kielellä kuin peruskoulun käynyt melkein teini vielä. Uskaltaa kyseenalaistaa neuvolan tietoa.

Ei jestas sä olet idiootti. Et vissiin oo kouluja hirveesti käynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvaako tämä jotenkin tätä aikaa? Kaikki ovat huolissaan äidistä, ketään ei sureta itkevä vauva ja mikä hänen terveydessään on.

Äiti on se pääasia. No, tietysti äidin jaksaminen on tärkeää sekin.

Kerroin tuosta maitoallergiasta , siitä on jo 20 vuotta. Se nuoripari ei jäänyt surkuttelemaan omaa väsymystään vaan ili huolissaan vauvan kivuista ja tahtoivat sen tutkituttaa taitavilla lastenlääkäreillä jotka ohjasivat lastenklinikalle.

Kai sen pienen avuttoman terveys ja huono olo on se säälin aihe, ei nuoren terveen äidin jaksaminen.

Se on kyllä toisin päin. Alkaa jo synnäriltä. Äidillä ei ole mitään väliä, tärkeintä on vauvan vointi. Kyllä se tuntui todella kamalalta olla juuri synnyttänyt, kipeä ja väsynyt ja sairaalan henkilökunta ei osoita mitään empatiaa tai tukea. Itse olisi pitänyt osata siinä kipu-, väsymys- ja hormonipökkyrässä tehdä kaikki ja tajuta asioita ilman neuvomista.

Se on vauvalle kurjaa, että pitää sietää kipua. Monesti siihen kipuun ei vain ole mitään lääkettä. Neuvolasta harvoin ohjataan mihinkään. Jos vauvalla on koliikki niin sitten on ja kyllä se ajan myötä loppuu asenteella mennään. Miten sitä juuri äidiksi tullut voi tajuta, että saattaa olla kyse allergiasta jos neuvolan täti vaan hymistelee, että vauvan itku kuuluu asiaan ja se menee kyllä ohi parissa kuukaudessa? Tällaisia kokemuksia olen paljon lukenut.

Ja kyllä ihan terve vauvakin saattaa huutaa ja valvottaa äitiä ja se saattaa aiheuttaa väsymystä äidille ja tunteen, että olisi kiva jos saisi jostain apua ja ymmärrystä. Suomessa on kurja asenne, että äidin pitää vaan sietää ja kestää. Ei saa häiritä ketään vaan yksin pitää vauvan kanssa pärjätä. Pahimmillaan tällaisia kommentteja, jossa aletaan syyllistää äitiä siitä, että hän ei välittäisi vauvastaan siksi, koska tuntee olonsa väsyneeksi ja valittaa siitä ja hakee vertaistukea netistä.

Mulla on ollut 3 vauvaa. En nyt ihan noin kurjana ole äitiyttä kokenut, tosin on ollut helpot synnytyksetkin.

Tässä huomaa koulutuksen edut. Tuo nuoripari, vaikka vauva oli ensimmäinen, oli pitkälle koulutettu, huolestunut vauvasta ja oksentelusta, ei tyytynyt neuvolan tädin koliikkiin, kävivät jollain vauvahierojallakin joka kyllä oli myös kannustanut parempiin tutkimuksiin oireita kuultuaan.

Syynä oli siis maitoallergia ja apteekista reseptillä saatava äidimmaidonvastike toi helpotuksen ja vauvan paino nousi käyrille.

Ei apua mikä kommentti! Vai koulutuksen edut? Voi pyhä Sylvi sentään...

Kyllä luultavasti hyvin koulutettu ihminen osaa jo netistä hakea tietoa ja useammalla kielellä kuin peruskoulun käynyt melkein teini vielä. Uskaltaa kyseenalaistaa neuvolan tietoa.

Ei jestas sä olet idiootti. Et vissiin oo kouluja hirveesti käynyt.

En olekaan ja myönnän tyhmyyteni. En voi googlea käyttää täydellä teholla koska olen kielitaidoton. Ja tieteellisen tekstin ymmärtäminen vaikeaa.

En esim. Ole voinut lukea lasten graduja ja väitöskirjoja koska ne ovat englanniksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvaako tämä jotenkin tätä aikaa? Kaikki ovat huolissaan äidistä, ketään ei sureta itkevä vauva ja mikä hänen terveydessään on.

Äiti on se pääasia. No, tietysti äidin jaksaminen on tärkeää sekin.

Kerroin tuosta maitoallergiasta , siitä on jo 20 vuotta. Se nuoripari ei jäänyt surkuttelemaan omaa väsymystään vaan ili huolissaan vauvan kivuista ja tahtoivat sen tutkituttaa taitavilla lastenlääkäreillä jotka ohjasivat lastenklinikalle.

Kai sen pienen avuttoman terveys ja huono olo on se säälin aihe, ei nuoren terveen äidin jaksaminen.

Se on kyllä toisin päin. Alkaa jo synnäriltä. Äidillä ei ole mitään väliä, tärkeintä on vauvan vointi. Kyllä se tuntui todella kamalalta olla juuri synnyttänyt, kipeä ja väsynyt ja sairaalan henkilökunta ei osoita mitään empatiaa tai tukea. Itse olisi pitänyt osata siinä kipu-, väsymys- ja hormonipökkyrässä tehdä kaikki ja tajuta asioita ilman neuvomista.

Se on vauvalle kurjaa, että pitää sietää kipua. Monesti siihen kipuun ei vain ole mitään lääkettä. Neuvolasta harvoin ohjataan mihinkään. Jos vauvalla on koliikki niin sitten on ja kyllä se ajan myötä loppuu asenteella mennään. Miten sitä juuri äidiksi tullut voi tajuta, että saattaa olla kyse allergiasta jos neuvolan täti vaan hymistelee, että vauvan itku kuuluu asiaan ja se menee kyllä ohi parissa kuukaudessa? Tällaisia kokemuksia olen paljon lukenut.

Ja kyllä ihan terve vauvakin saattaa huutaa ja valvottaa äitiä ja se saattaa aiheuttaa väsymystä äidille ja tunteen, että olisi kiva jos saisi jostain apua ja ymmärrystä. Suomessa on kurja asenne, että äidin pitää vaan sietää ja kestää. Ei saa häiritä ketään vaan yksin pitää vauvan kanssa pärjätä. Pahimmillaan tällaisia kommentteja, jossa aletaan syyllistää äitiä siitä, että hän ei välittäisi vauvastaan siksi, koska tuntee olonsa väsyneeksi ja valittaa siitä ja hakee vertaistukea netistä.

Mulla on ollut 3 vauvaa. En nyt ihan noin kurjana ole äitiyttä kokenut, tosin on ollut helpot synnytyksetkin.

Tässä huomaa koulutuksen edut. Tuo nuoripari, vaikka vauva oli ensimmäinen, oli pitkälle koulutettu, huolestunut vauvasta ja oksentelusta, ei tyytynyt neuvolan tädin koliikkiin, kävivät jollain vauvahierojallakin joka kyllä oli myös kannustanut parempiin tutkimuksiin oireita kuultuaan.

Syynä oli siis maitoallergia ja apteekista reseptillä saatava äidimmaidonvastike toi helpotuksen ja vauvan paino nousi käyrille.

Ei apua mikä kommentti! Vai koulutuksen edut? Voi pyhä Sylvi sentään...

Kyllä luultavasti hyvin koulutettu ihminen osaa jo netistä hakea tietoa ja useammalla kielellä kuin peruskoulun käynyt melkein teini vielä. Uskaltaa kyseenalaistaa neuvolan tietoa.

Ei jestas sä olet idiootti. Et vissiin oo kouluja hirveesti käynyt.

Mutta silti ymmärrän että kyllä se itkevä lapsi kipuineen on jopa tärkeämpi äitinsä omat äitivihat. Kamala kylmyys näissä kommenteissa pientä avutonta kipujaan itkevää kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että kaipaa aikuisenakin rakkautta vanhemmiltaan ei tarkoita, ettei olisi kypsä äidiksi. Sitä ei tarvitse hävetä.

Itselläni on todella kylmä äiti, jonka kanssa en ole enää tekemisissä ollenkaan. Välien katkaisu helpotti minun elämääni huomattavasti, koska sitä ennen se lohduton rakkaudenkaipuu omalta äidiltä tuntui todella raastavalta. On helpompi olla ilman äitiä kuin pitää huono äiti elämässään.

Muistakaa, että äitikylmyys voi olla sukupolvien mittainen trauma, periytyvänä. Nykyään sen voi tietoisesti pätkäistä, koska tietoa/apua on saatavilla.

Omassa lapsuudessani vanhemmat eivät pitäneet lapsiaan sylissä, koska lapsesta olisi tullut hemmoteltu ja kun yritin syliin, niin työnnettiin pois.

Ei tietenkään kaikissa perheissä mutta....

Esimerkki elämästä. Veljenlapsi s. -59. Käly s. -36, piti 4 tunnin ruoka-ajoista, antaa huutaa, ei saa hemmotella. Olivat kesälomalla, äitini ( silloin vajaa 60 v) kävi salaa laittamassa kostutetun lapsen suuhun, sanoi ei hän olisi joutanut lapsia noin huudattamaan kun piti töitä tehdä ja tupa muidenkin olla rauhassa. ( 10 lasta). Meillä ei halailtu eikä hoettu rakkautta, se oli konkreettista apua, vitsailua, hymyä.

Itse sain lapsen 70- luvulla. Tavat olivat muuttuneet, äidit luimme, en ennä muista lääkärin ja kirjan nimeä, että vauvan tarpeisiin pitää pian vastata. Lapsena lapsia halattiin ja syliteltiin mutta olen huomannut että minulle on halaaminen, etenkon vieraitten, tosi vaikeaa. Emme siis aikuiset halaile, lapsenlapset äitinsä puolelta tunteikkaampia ja heidän kanssaan puhutaan pehmoisia ja halaillaan

Jos ei kyvyt riitä lasten hoitoon niin kannataa harkita sterilointia ihan oman jaksamisen varmistamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen. Mä sain itse tukea miehen äidiltä. Miehen perhe on etelä-amerikkalainen ja he lensivät tänne kun saimme kaksoset. Vuokrasivat kämpän 10min päästä ja auttoivat ensimmäiset puoli vuotta, henkisesti että fyysisesti. Kantoivat ruokaa kaupasta ja yhden yön otti vauvat hoitoon kun raaskin antaa, että sain nukuttua. Oli aika maagista. Heidän kulttuuriin kuuluu se että perhe auttaa ja on läsnä. Olivat aika yllättyneitä kun kerroin että täällä kun pääset synnäriltä kotiin, niin seuraavan kerran nähdään perhettä ehkä ristiäisissä tms. Kukaan ei kokkaa tuoreelle äidille. Kukaan ei vie vauvoja kävelyille tai tule siivoamaan ja pyykkäämään kotiisi niin että vanhemmat voi levätä. Kyselevät kyllä vauvakuvia ja jos joku tulee kylään niin silloin odottavat myös kestitsemistä, sen sijaan että itse toisivat tuliaisia. Siltä ainakin koko meidän lähipiirin vauva-aika on kuulostanu täällä pääkaupunkiseudulla. Kun saat lapsen, olet yksin.

Onneksi ei ollut näin mulla, vieraat toivat pullaa, keittivät kahvit, toivat ruokaa, tiskasivat tiskit. Jotkut toivat vaippoja ja naposteltavaa mulle. Tietenkin oli myös niitä jotka tulivat puhtaasti vain vauvaa kattomaan/kuvaamaan sylissään, kävivät sen kerran eikä koskaan enää uudestaan.

Ihana kuulla! Mä oon onnekas että sain kokea tän myös vaikka ei ollut omalta perheeltä! Se on suunnattoman sydäntä lämmittävää kun joku muistaa ja huolehtii myös äidistä ja hänen voinnistaan. Saa ihan eri tavalla puhtia äitiyteen. 

Vierailija kirjoitti:

Kerro neuvolassa jaksamisongelmistasi. Voit myös tehdä oman kotikuntasi sosiaalitoimeen perheestäsi lastensuojeluilmoituksen. Tukea on helpompi saada, jos on sosiaalitoimen asiakkuus.

Tsemppiä!

Tukeen ei kyllä tarvita mitään lastensuojelun asiakkuutta, vaan sosiaalihuoltolain mukaan voidaan tukea tarjota myös. Tätä saa ihan soittamalla oman kunnan lasten- ja perhepalveluiden numeroon. Sosiaalihuoltolain mukaan voidaan tarjota esimerkiksi perhetyötä jaksamisen tueksi, tukiperhetoimintaa myös.

Lastensuojelu on perheille joilla on lastenSUOJELULLISIA huolia. Nämä kaksi on eri asioita ja maksetaan eri rahoista.

Palvelutarpeen arvioinnin kautta voidaan sitten siirtyä sosiaalihuoltolain palveluista lastensuojelun palveluihin, jos niihin katsotaan tarvetta.

Ihan ap. äitis vika että sä sait lapsen. Anna se pois jos et itse osaa hoitaa mut älä äitiäs stressa pikkusella vauvallasi.