Lue keskustelun säännöt.
Äitini ei välitä yhtään, vaikka hajoan vaikean vauvavuoden alle
Hän ei koskaan soita tai tarjoa apuaan. Pahinta kuitenkin on, että kertoessani vauvan koliikki-itkuista, omasta uupumuksestani, huolestani ja univelastani hän ei kommentoi niitä mitenkään. Hän haluaa vaan suloisia kuvia vauvasta ja käydessään kylässä sylittelee ja kuvaa vauvaa eli ottaa vain "parhaat palat". Tuntuu niin pahalta kun oma äiti ei osoita mitään myötätuntoa tai totea, että "sinulla kuulostaa olevan rankkaa". Sekin jo auttaa kun joku huomaa ja myöntää, että nyt on rankkaa aikaa.
Kommentit (1209)
Vierailija kirjoitti:
Kakaralla on kakara, nyt huudetaan yhteiskuntaa apuun
Vuoden äiti- ja lapsivihamielisyyspalkinto myönnetään
Tättä-rää-Tättä-rää-Rää!!! (fanfaari) täten ylläolevalle kommentoijalle!
Palkinto on kunniamerkki ja pussillinen käytettyjä vauvan vaippoja! Onnea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten olet ajautunut vaikeaan vauvavuoteen? Itse olen pärjänyt kshden lapsen vauvavuodet ihan hyvin. Jos ei itse pärjää, niin ei ole tarkoitettu äidiksi, näin se evoluutio kehittyy!
Huomasitko menestykseltäsi, että ap mainitsi sanan koliikki? Soiko kellot?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakaralla on kakara, nyt huudetaan yhteiskuntaa apuun
Vuoden äiti- ja lapsivihamielisyyspalkinto myönnetään
Tättä-rää-Tättä-rää-Rää!!! (fanfaari) täten ylläolevalle kommentoijalle!
Palkinto on kunniamerkki ja pussillinen käytettyjä vauvan vaippoja! Onnea!
Ennenmuinoin nuo karsiutuivat joukosta ja joka toinen lapsi / äiti ei rarvinnut "terapiaa". Nykyään lapset kasvatetaan huonosti ja heidän saamansa lapset vieläkin huonommin. Tukien ym. ansiosta evoluutio alkaa mennä taaksepäin. Luonnossa näin ei kävisi.
sinulla kuulostaa olevan rankkaa tsemppiä täältä tuntemattomalta tsemppaajalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olet ajautunut vaikeaan vauvavuoteen? Itse olen pärjänyt kshden lapsen vauvavuodet ihan hyvin. Jos ei itse pärjää, niin ei ole tarkoitettu äidiksi, näin se evoluutio kehittyy!
Huomasitko menestykseltäsi, että ap mainitsi sanan koliikki? Soiko kellot?
Miksi nykyään 30% lapsista kärsii "koliikista" kun 70-luvulla koko tautia ei tunnettukaan? Luulotautia jos lapsi itkee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakaralla on kakara, nyt huudetaan yhteiskuntaa apuun
Vuoden äiti- ja lapsivihamielisyyspalkinto myönnetään
Tättä-rää-Tättä-rää-Rää!!! (fanfaari) täten ylläolevalle kommentoijalle!
Palkinto on kunniamerkki ja pussillinen käytettyjä vauvan vaippoja! Onnea!
Ennenmuinoin nuo karsiutuivat joukosta ja joka toinen lapsi / äiti ei rarvinnut "terapiaa". Nykyään lapset kasvatetaan huonosti ja heidän saamansa lapset vieläkin huonommin. Tukien ym. ansiosta evoluutio alkaa mennä taaksepäin. Luonnossa näin ei kävisi.
Tää on kyllä totta ja veikkaan että täällä päästään helpolla, kun vaipat saa kaupasta ja veden hanasta. Jossainnei ole vaippoja ja vesi pitää hakea vauva selässä 10km:n päästä. Luulen että pikku koliikki on tuolloin se pienin ongelma.
Se on sun kakara, ei sun äitis.
Sä sen halusit. Nautihan nyt ja hoida vastuusi. Hanki ammattiapua jos et kestä tai pistä lapsi sijoituskotiin jos susta ei ole äidiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olet ajautunut vaikeaan vauvavuoteen? Itse olen pärjänyt kshden lapsen vauvavuodet ihan hyvin. Jos ei itse pärjää, niin ei ole tarkoitettu äidiksi, näin se evoluutio kehittyy!
Huomasitko menestykseltäsi, että ap mainitsi sanan koliikki? Soiko kellot?
Miksi nykyään 30% lapsista kärsii "koliikista" kun 70-luvulla koko tautia ei tunnettukaan? Luulotautia jos lapsi itkee!
Kyllä koliikki tunnettiiin ainakin jo 1910-luvulla. Silloin toki uskottiin, että jos äiti imetti pahalla päällä, lapsi sai koliikin.
Tässä minun puolustukseni isovanhempana. Olemme eläkkeellä, osittain vielä työelämässä joten sekin vaatii osansa. Lapsella on perhe jossa 3 lasta, 2 heistä vielä päivähoidossa, vanhin jo koulussa. Olemme käytettävissä kun aikatauluista sovitaan ajoissa ja niin yleensä tapahtuukin joten tähän asti kaikki hyvin. Mutta. Kaikki onkin sitten tehty vaikeaksi, ruokailut, ulkoilut, vaatteet kaikki on tarkkaan säännelty ettei meillä ole yhtään sanavaltaa tilanteissa joissa aikuisen pitäisi olla se joka määrää. Mikään mitä teemme ei ole hyvin jollemme noudata millintarkasti ohjeita, aikuiset ihmiset! Jos haemme tarhasta puoli tuntia liian aikaisin niin se on voi ei, jos paistamme kalapuikot pannulla mikron sijaan se on voi ei ja jos laitamme astiat koneeseen väärin niin se on voi ei!
Tunnen olevani itsekin kuin pikku lapsi kun miniä ripittää minua naurettavan pienistä asioista vaikka olisin pärjännyt lasten kanssa koko illan tosi hyvin. Siksi olemme alkaneet vältellä auttamista vaikka sydän särkyisi.
Puheella ei ole mitään tehoa, silmiä vaan pyöritellään että 'nää jutut on teille sanottu sata kertaa'
Mökille ei lapsia anneta eikä yleensä meille kotiin kuin pakkotilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olet ajautunut vaikeaan vauvavuoteen? Itse olen pärjänyt kshden lapsen vauvavuodet ihan hyvin. Jos ei itse pärjää, niin ei ole tarkoitettu äidiksi, näin se evoluutio kehittyy!
Huomasitko menestykseltäsi, että ap mainitsi sanan koliikki? Soiko kellot?
Miksi nykyään 30% lapsista kärsii "koliikista" kun 70-luvulla koko tautia ei tunnettukaan? Luulotautia jos lapsi itkee!
Kyllä koliikki tunnettiiin ainakin jo 1910-luvulla. Silloin toki uskottiin, että jos äiti imetti pahalla päällä, lapsi sai koliikin.
Onko jossain tutkimus ettei se johdu nykyäänkin siitä?
Vierailija kirjoitti:
Tässä minun puolustukseni isovanhempana. Olemme eläkkeellä, osittain vielä työelämässä joten sekin vaatii osansa. Lapsella on perhe jossa 3 lasta, 2 heistä vielä päivähoidossa, vanhin jo koulussa. Olemme käytettävissä kun aikatauluista sovitaan ajoissa ja niin yleensä tapahtuukin joten tähän asti kaikki hyvin. Mutta. Kaikki onkin sitten tehty vaikeaksi, ruokailut, ulkoilut, vaatteet kaikki on tarkkaan säännelty ettei meillä ole yhtään sanavaltaa tilanteissa joissa aikuisen pitäisi olla se joka määrää. Mikään mitä teemme ei ole hyvin jollemme noudata millintarkasti ohjeita, aikuiset ihmiset! Jos haemme tarhasta puoli tuntia liian aikaisin niin se on voi ei, jos paistamme kalapuikot pannulla mikron sijaan se on voi ei ja jos laitamme astiat koneeseen väärin niin se on voi ei!
Tunnen olevani itsekin kuin pikku lapsi kun miniä ripittää minua naurettavan pienistä asioista vaikka olisin pärjännyt lasten kanssa koko illan tosi hyvin. Siksi olemme alkaneet vältellä auttamista vaikka sydän särkyisi.
Puheella ei ole mitään tehoa, silmiä vaan pyöritellään että 'nää jutut on teille sanottu sata kertaa'
Mökille ei lapsia anneta eikä yleensä meille kotiin kuin pakkotilanteessa.
Samoin, pääsin vihdoin eläkkeelle ja aikomukseni oli alkaa nauttimaan elämästä, eikä alkaa lastenhoitajaksi. Ensi talven meinaan olla etelän lämmössä enkä hoitamassa avuttoman miniäni lapsia (ja poikani).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä minun puolustukseni isovanhempana. Olemme eläkkeellä, osittain vielä työelämässä joten sekin vaatii osansa. Lapsella on perhe jossa 3 lasta, 2 heistä vielä päivähoidossa, vanhin jo koulussa. Olemme käytettävissä kun aikatauluista sovitaan ajoissa ja niin yleensä tapahtuukin joten tähän asti kaikki hyvin. Mutta. Kaikki onkin sitten tehty vaikeaksi, ruokailut, ulkoilut, vaatteet kaikki on tarkkaan säännelty ettei meillä ole yhtään sanavaltaa tilanteissa joissa aikuisen pitäisi olla se joka määrää. Mikään mitä teemme ei ole hyvin jollemme noudata millintarkasti ohjeita, aikuiset ihmiset! Jos haemme tarhasta puoli tuntia liian aikaisin niin se on voi ei, jos paistamme kalapuikot pannulla mikron sijaan se on voi ei ja jos laitamme astiat koneeseen väärin niin se on voi ei!
Tunnen olevani itsekin kuin pikku lapsi kun miniä ripittää minua naurettavan pienistä asioista vaikka olisin pärjännyt lasten kanssa koko illan tosi hyvin. Siksi olemme alkaneet vältellä auttamista vaikka sydän särkyisi.
Puheella ei ole mitään tehoa, silmiä vaan pyöritellään että 'nää jutut on teille sanottu sata kertaa'
Mökille ei lapsia anneta eikä yleensä meille kotiin kuin pakkotilanteessa.Samoin, pääsin vihdoin eläkkeelle ja aikomukseni oli alkaa nauttimaan elämästä, eikä alkaa lastenhoitajaksi. Ensi talven meinaan olla etelän lämmössä enkä hoitamassa avuttoman miniäni lapsia (ja poikani).
Nyt meillä tuli muuttolinnut kotiin. 20 vuotta etelässä eläkkeellä. Nyt 80 v niin routa ajaa porsaan kotiin, hoito liian kallista ulkomailla.
Täysin vieraannuttu lapsenlapsista ja tietty omasta lapsestaan. Onneksi olen pelkkä miniä, hoidan oman sukuni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä minun puolustukseni isovanhempana. Olemme eläkkeellä, osittain vielä työelämässä joten sekin vaatii osansa. Lapsella on perhe jossa 3 lasta, 2 heistä vielä päivähoidossa, vanhin jo koulussa. Olemme käytettävissä kun aikatauluista sovitaan ajoissa ja niin yleensä tapahtuukin joten tähän asti kaikki hyvin. Mutta. Kaikki onkin sitten tehty vaikeaksi, ruokailut, ulkoilut, vaatteet kaikki on tarkkaan säännelty ettei meillä ole yhtään sanavaltaa tilanteissa joissa aikuisen pitäisi olla se joka määrää. Mikään mitä teemme ei ole hyvin jollemme noudata millintarkasti ohjeita, aikuiset ihmiset! Jos haemme tarhasta puoli tuntia liian aikaisin niin se on voi ei, jos paistamme kalapuikot pannulla mikron sijaan se on voi ei ja jos laitamme astiat koneeseen väärin niin se on voi ei!
Tunnen olevani itsekin kuin pikku lapsi kun miniä ripittää minua naurettavan pienistä asioista vaikka olisin pärjännyt lasten kanssa koko illan tosi hyvin. Siksi olemme alkaneet vältellä auttamista vaikka sydän särkyisi.
Puheella ei ole mitään tehoa, silmiä vaan pyöritellään että 'nää jutut on teille sanottu sata kertaa'
Mökille ei lapsia anneta eikä yleensä meille kotiin kuin pakkotilanteessa.Samoin, pääsin vihdoin eläkkeelle ja aikomukseni oli alkaa nauttimaan elämästä, eikä alkaa lastenhoitajaksi. Ensi talven meinaan olla etelän lämmössä enkä hoitamassa avuttoman miniäni lapsia (ja poikani).
Nyt meillä tuli muuttolinnut kotiin. 20 vuotta etelässä eläkkeellä. Nyt 80 v niin routa ajaa porsaan kotiin, hoito liian kallista ulkomailla.
Täysin vieraannuttu lapsenlapsista ja tietty omasta lapsestaan. Onneksi olen pelkkä miniä, hoidan oman sukuni.
Tartteeko edes kirjottaa että nyt mielellään seurustelisivat, heillähän on nyt aikaa meille, monet kavereista kuolleet ympäriltä.
Hohhoijaa sano pässi ku päätä leikattii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei munkaan äiti yhdenkään lapsen kohdalla auttanut. Kylään kyllä änkesi passattavaksi. Kun lapset kasvoi isommiksi, ei ikinä kysele miten voivat, miten koulu sujuu jne, eikä käy kylässä. Ei kyllä kutsutakaan.
Siskoni oli vuosia aivan äärirajoilla neljän pienen lapsen kanssa, joista nuorimmat oli kaksoset. Miehellään oli tosi pitkä työmatka ja kotiin päästyään oli aina ihan poikki, teki tietysti jonkin verran kotona silti. Autoin siskoani aina kun voin, mutta asutaan eri kaupungeissa, niin se oli aika rajallista. Äiti sen sijaan asuu ihan lähellä siskoani, muttei ikinä tarjoutunut auttamaan. Sanoin hänelle monta kertaa, että mene nyt apuun vaikka edes puoleksi tunniksi, että sisko saa vähän hengähtää, mutta ei. Äiti sanoo aina kaikista nuorista äideistä, että kyllä se jaksaa, se on sinnikäs. Siis hän oli vielä tosi ylpeä siitä, että siskoni jaksoi neljän pikkulapsen kanssa käytännössä melkein yksin, ja paasasi siitä kaikille kavereilleen. En tajua.
Totta kai jokaisen on pakko vaan sinnitellä, mutta mitä järkeä siinä on?? Lapset ei taatusti saa parasta mahdollista lapsuutta, jos vanhemmat on aivan jaksamisen äärirajoilla koko ajan. En käsitä tätä kulttuuria, missä äidit venytetään katkeamispisteeseen ja apua ei saa mistään.
Tsemppiä ap:lle, tiedän hyvin miltä se tuntuu. Kun omat lapset oli pieniä, äiti ja sisko molemmat asui kaukana ja jäin yh:ksi aika pian. Se on rankkaa!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olet ajautunut vaikeaan vauvavuoteen? Itse olen pärjänyt kshden lapsen vauvavuodet ihan hyvin. Jos ei itse pärjää, niin ei ole tarkoitettu äidiksi, näin se evoluutio kehittyy!
Huomasitko menestykseltäsi, että ap mainitsi sanan koliikki? Soiko kellot?
Miksi nykyään 30% lapsista kärsii "koliikista" kun 70-luvulla koko tautia ei tunnettukaan? Luulotautia jos lapsi itkee!
Ah, oishan se pitänyt tietää, että boomerit on täällä sylkemässä nuorten naisten niskaan minkä kerkeää. Te ette edes muista omienne pikkulapsiaikaa. Ihmisen aivot kun toimii niin, että ne rankat ajanjaksot ihan oikeasti kultaantuu.
Olen itse syntynyt 70-luvulla ja tiedän miten te lapsenne kasvatitte. Jättämällä yksin. Minkäänlaista tukea on teidän sukupolvelta ollut aivan turha odottaa, oli jo silloin 70-luvulla. Sen takia teidän lapsetkaan ei vaippaiästä päästyään itkeneet. Muistan monen monta kertaa, kun menin piiloon omaan huoneeseeni itkemään, kun oma äiti tai isä oli tölväissyt jotain tosi ilkeää ja tunteiden näyttäminen oli se vihonviimeinen häpeä.
Nykyäidit tekee KAIKEN paremmin kuin te, joten aivan turha tulla pätemään. Alkaen siitä, että he välittävät lapsistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä minun puolustukseni isovanhempana. Olemme eläkkeellä, osittain vielä työelämässä joten sekin vaatii osansa. Lapsella on perhe jossa 3 lasta, 2 heistä vielä päivähoidossa, vanhin jo koulussa. Olemme käytettävissä kun aikatauluista sovitaan ajoissa ja niin yleensä tapahtuukin joten tähän asti kaikki hyvin. Mutta. Kaikki onkin sitten tehty vaikeaksi, ruokailut, ulkoilut, vaatteet kaikki on tarkkaan säännelty ettei meillä ole yhtään sanavaltaa tilanteissa joissa aikuisen pitäisi olla se joka määrää. Mikään mitä teemme ei ole hyvin jollemme noudata millintarkasti ohjeita, aikuiset ihmiset! Jos haemme tarhasta puoli tuntia liian aikaisin niin se on voi ei, jos paistamme kalapuikot pannulla mikron sijaan se on voi ei ja jos laitamme astiat koneeseen väärin niin se on voi ei!
Tunnen olevani itsekin kuin pikku lapsi kun miniä ripittää minua naurettavan pienistä asioista vaikka olisin pärjännyt lasten kanssa koko illan tosi hyvin. Siksi olemme alkaneet vältellä auttamista vaikka sydän särkyisi.
Puheella ei ole mitään tehoa, silmiä vaan pyöritellään että 'nää jutut on teille sanottu sata kertaa'
Mökille ei lapsia anneta eikä yleensä meille kotiin kuin pakkotilanteessa.Samoin, pääsin vihdoin eläkkeelle ja aikomukseni oli alkaa nauttimaan elämästä, eikä alkaa lastenhoitajaksi. Ensi talven meinaan olla etelän lämmössä enkä hoitamassa avuttoman miniäni lapsia (ja poikani).
Ap:han ei pyytänyt mitään muuta kuin henkistä tukea. Miten on mahdollista, että teille mummoikäisille on niin mahdotonta kannustaa ja rohkaista ja olla omien lastenne tukena? Oma äitini on samanlainen. Tiesin ettei häneltä mitään apua saa, mutta että ei edes ymmärrystä tai sympatiaa... Sanon tämän nyt suoraan, mutta te olette huonoja äitejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä minun puolustukseni isovanhempana. Olemme eläkkeellä, osittain vielä työelämässä joten sekin vaatii osansa. Lapsella on perhe jossa 3 lasta, 2 heistä vielä päivähoidossa, vanhin jo koulussa. Olemme käytettävissä kun aikatauluista sovitaan ajoissa ja niin yleensä tapahtuukin joten tähän asti kaikki hyvin. Mutta. Kaikki onkin sitten tehty vaikeaksi, ruokailut, ulkoilut, vaatteet kaikki on tarkkaan säännelty ettei meillä ole yhtään sanavaltaa tilanteissa joissa aikuisen pitäisi olla se joka määrää. Mikään mitä teemme ei ole hyvin jollemme noudata millintarkasti ohjeita, aikuiset ihmiset! Jos haemme tarhasta puoli tuntia liian aikaisin niin se on voi ei, jos paistamme kalapuikot pannulla mikron sijaan se on voi ei ja jos laitamme astiat koneeseen väärin niin se on voi ei!
Tunnen olevani itsekin kuin pikku lapsi kun miniä ripittää minua naurettavan pienistä asioista vaikka olisin pärjännyt lasten kanssa koko illan tosi hyvin. Siksi olemme alkaneet vältellä auttamista vaikka sydän särkyisi.
Puheella ei ole mitään tehoa, silmiä vaan pyöritellään että 'nää jutut on teille sanottu sata kertaa'
Mökille ei lapsia anneta eikä yleensä meille kotiin kuin pakkotilanteessa.Samoin, pääsin vihdoin eläkkeelle ja aikomukseni oli alkaa nauttimaan elämästä, eikä alkaa lastenhoitajaksi. Ensi talven meinaan olla etelän lämmössä enkä hoitamassa avuttoman miniäni lapsia (ja poikani).
Nyt meillä tuli muuttolinnut kotiin. 20 vuotta etelässä eläkkeellä. Nyt 80 v niin routa ajaa porsaan kotiin, hoito liian kallista ulkomailla.
Täysin vieraannuttu lapsenlapsista ja tietty omasta lapsestaan. Onneksi olen pelkkä miniä, hoidan oman sukuni.Tartteeko edes kirjottaa että nyt mielellään seurustelisivat, heillähän on nyt aikaa meille, monet kavereista kuolleet ympäriltä.
Hohhoijaa sano pässi ku päätä leikattii.
Niin tyypillistä tuolle sukupolvelle. Ottavat parhaat palat kaikesta ja sen päälle valittavat ja sättivät kaikkia. Hyvä, että pidät pääsi, et ole heille yhtään mitään velkaa. Niin se metsä vastaa... Sitähän nämä on meille ikänsä hokeneet.
Oma äitini ei oikein osannut ottaa kontaktia lapsiini ennen kuin he olivat taaperoita. Ei ottanut kertaakaan syliin vauvoja. Kun yhdellä oli syntymän jälkeen keltaisuutta, äiti kysyi: "Onko hänessä kiinalaisverta?" En tiedä oliko se tietämättömyyttä vai vinoilua.
Et varmaan tee toista lasta? Vai joko on ai kultiinnuttanut muistot?