Äitini ei välitä yhtään, vaikka hajoan vaikean vauvavuoden alle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko sä ap ihan suoraan kysynyt, että voisiko auttaa? Ei mitään vohjailuja, vaan suora kysymys. Nythän sinä oletat, että äitisi ei välitä, vaan haluaa vaan parhaat palat. Jos,kysyisit, niin tietäisit miten se oikeasti on. Monet isovanhemmat on tosi arkoja tarjoamaan apua, kun se helposti voidaan kokea tunkeutumiseksi ja tyrkyttämiseksi.

Itse varoin turhaan, odotin että pyydetään. Minusta tuoreiden vanhempien tontille ei saa tunkeutua, joten odotin suoraan pyyntöä. Pieleenhän se meni, minä olin sitten välinpitämätön. Siksi se suora puhe on vaan paras, niin ei tule väärinkäsityksiä.

Typerys. Ihan kuin mun anoppi. Odotti 15 vuotta ja koskaan ei sitä hoitamista tapahtunut, eikä myöskään suhdetta lapsenlapsiin.

Miksi ette kysyneet? Olitte niin ylpeitä, ettette nähneet toisen arkuutta tarjoutua? Nyt anoppi ajattelee, että ei kelvannut, ette halunneet edes kysyä.

On kyllä ihan helkkarin mänttiä touhua tämä suomalainen puhumattomuus ja vihjailu.

Ihan siksi kun kaikki anopissa henki sitä ettei sitä kiinnosta. Ei soitellut, ei käynyt meillä, ei kutsunut kylään, ei huomioinut lasten synttäreitä, ei tullut jouluna, ei pitänyt yhteyttä muutenkaan. Et sinäkään tuollaiselta apua pyydä kun kaikin tavoin näytetään että EVVK

Tämä. Se on tasan tarkkaan 100% sen ISOVANHEMMAN VASTUU osoittaa kiinnostusta, mielenkiintoa, välittämistä ja halua olla lastenlasten elämässä. Jos sitä ei ole valmis osoittamaan saa kyllä jäädä yksin.

Näin kävi omille vanhemmilleni.

Ettekö ole tyytyväisiä, kun saatte olla rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Tirrikka kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä, että moni täällä on sitä mieltä, että ap:n äidin velvollisuus olisi jotenkin erityisesti tukea aikuista lastansa. Äiti on jo velvollisuutensa tehnyt. Nyt on ap:n vuoro tehdä oma osansa äitinä omalle lapselleen.

Tähän juuri kiteytyy mikä Suomessa on pielessä. Perhekeskeisyys ja lähimmäisistä huolehtiminen puuttuu, kaikessa pitää pärjätä yksin. Tämä on niin surullista.

Tsemppiä ap, tiedän miltä sinusta tuntuu ❤️

Suomessa on iät ja ajat ajateltu lasten olevan lähinnä välttämätön paha. Ihan vasta viime vuosina alettiin puhumaan positiivisesta kasvatuksesta. Ennen tätä sai huutaa, lyödä ja piiskata kenenkään puuttumatta. Aikanaan opettajatkin käyttivät karttakeppiä sekä nurkkaan laittamista pitääkseen oppilaat ojennuksessa.

Joo, enää ei lapsia pidetä kurissa ja katso mitä siitä on seurannut: koulussa ei enää tarvitse pelätä että saa märän sienen päähänsä. Siellä tarvitsee pelätä henkensä edestä. Valta ei ole enää vanhemmilla ja opettajilla, vaan lapsilla.

Teini-ikäiset pahoinpitelevät ja ottavat toisiaan hengiltä. Mutta jos opettaja tai vanhempi kajoaa raivoavaan alaikäiseen, hän päätyy oikeuteen.

Onko nyt hyvä? Yhä harvempi haluaa opettajaksi ja vanhemmilta on pallo hukassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla äiti sanoi jo raskausaikana että hänellä on sitten periaate ettei auta ketään, ei edes hädässä, eikä missään tilanteessa, kun pian pitää auttaa toistekin.

Se uhkaus on pitänyt. Ei ole tosiaan edes pahassa hädässä auttanut jossa apu olisi ollut se että olisi ottanut perheeni pakkasyöstä (omaan asuntoon ei päässyt, talotekniikkavahinko) hänelle pariksi tunniksi lämpimään. Löi luurin korvaan sanoen että ”johan sanoin että mulla on se periaate”

Tän jälkeen en ole paljon yhteyksiä pidellyt. Tapahtumasta jo 12 vuotta ja äitini ei tunne lapsiani lainkaan.

Kertoiko hän koskaan, mikä auttamisessa pelottaa?

Se pelottaa että joutuu pian toistekin!

Ja arvaa mitä: hän ITSE sai kaiken mahdollisen avun aikanaan, hänen lapsia hoiti isovanhemmat, tädit, enot, sedät, sai valtavasti apua omilta vanhemmiltaan myös rahallisesti.

Äitini on perus-boomer, kaiken rohmunnut itselleen ja muille ei anna mitään. Arvaa hoitiko niitä omia vanhempiaan - no ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko sä ap ihan suoraan kysynyt, että voisiko auttaa? Ei mitään vohjailuja, vaan suora kysymys. Nythän sinä oletat, että äitisi ei välitä, vaan haluaa vaan parhaat palat. Jos,kysyisit, niin tietäisit miten se oikeasti on. Monet isovanhemmat on tosi arkoja tarjoamaan apua, kun se helposti voidaan kokea tunkeutumiseksi ja tyrkyttämiseksi.

Itse varoin turhaan, odotin että pyydetään. Minusta tuoreiden vanhempien tontille ei saa tunkeutua, joten odotin suoraan pyyntöä. Pieleenhän se meni, minä olin sitten välinpitämätön. Siksi se suora puhe on vaan paras, niin ei tule väärinkäsityksiä.

Typerys. Ihan kuin mun anoppi. Odotti 15 vuotta ja koskaan ei sitä hoitamista tapahtunut, eikä myöskään suhdetta lapsenlapsiin.

Miksi ette kysyneet? Olitte niin ylpeitä, ettette nähneet toisen arkuutta tarjoutua? Nyt anoppi ajattelee, että ei kelvannut, ette halunneet edes kysyä.

On kyllä ihan helkkarin mänttiä touhua tämä suomalainen puhumattomuus ja vihjailu.

Ihan siksi kun kaikki anopissa henki sitä ettei sitä kiinnosta. Ei soitellut, ei käynyt meillä, ei kutsunut kylään, ei huomioinut lasten synttäreitä, ei tullut jouluna, ei pitänyt yhteyttä muutenkaan. Et sinäkään tuollaiselta apua pyydä kun kaikin tavoin näytetään että EVVK

Tämä. Se on tasan tarkkaan 100% sen ISOVANHEMMAN VASTUU osoittaa kiinnostusta, mielenkiintoa, välittämistä ja halua olla lastenlasten elämässä. Jos sitä ei ole valmis osoittamaan saa kyllä jäädä yksin.

Näin kävi omille vanhemmilleni.

Miksi muka jäisi yksin, jos ei ole kiinnostunut lapsenlapsesta? Minulla on runsaasti lapsettomia tuttuja, ikäihmisiäkin, joilla ei ole lastenlapsiakaan, mutta eivät he yksin ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko sä ap ihan suoraan kysynyt, että voisiko auttaa? Ei mitään vohjailuja, vaan suora kysymys. Nythän sinä oletat, että äitisi ei välitä, vaan haluaa vaan parhaat palat. Jos,kysyisit, niin tietäisit miten se oikeasti on. Monet isovanhemmat on tosi arkoja tarjoamaan apua, kun se helposti voidaan kokea tunkeutumiseksi ja tyrkyttämiseksi.

Itse varoin turhaan, odotin että pyydetään. Minusta tuoreiden vanhempien tontille ei saa tunkeutua, joten odotin suoraan pyyntöä. Pieleenhän se meni, minä olin sitten välinpitämätön. Siksi se suora puhe on vaan paras, niin ei tule väärinkäsityksiä.

Typerys. Ihan kuin mun anoppi. Odotti 15 vuotta ja koskaan ei sitä hoitamista tapahtunut, eikä myöskään suhdetta lapsenlapsiin.

Miksi ette kysyneet? Olitte niin ylpeitä, ettette nähneet toisen arkuutta tarjoutua? Nyt anoppi ajattelee, että ei kelvannut, ette halunneet edes kysyä.

On kyllä ihan helkkarin mänttiä touhua tämä suomalainen puhumattomuus ja vihjailu.

Osa nykynuorista äideistä on ihan hirveän itsekkäitä ja näkevät kaikissa muissa vain pahaa. Minä olen katkonut välit osaan kavereistani kun niistä lapsen saatuaan tuli hirviöitä. Täälläkin näkee kauheasti ketjuja, joissa aina on syyllinen äiti ja/tai anoppi, itsessään nämä valittajat eivät näe mitään vikaa.

Luulen, että moni äiti ja anoppi ajattelee, että helpompaa on elämä ilman niitä lapsenlapsia kun siinä samalla olisi pakko sietää sitä riehuvaa tytärtä/miniää.

Minulla onneksi on hyvät välit molempiin, läheskään kaikesta emme ole samaa mieltä mutta kunnioitamme toisiamme ja annamme tilaa. Koskaan emme ole ilman apua jääneet ja aina on apu otettu kiitollisina vastaan.

Ketjussa on kerran sanottu jo paras ohje.

Toistan sen.

Kaikille ei riitä hyviä äitejä. Osa saa huonon.

Se huono ei muutu hyväksi vaikka voissa paistaisi.

Miksi kaikki kysyy, missä isä? Ei ole kuviossa mukana ollenkaan, ei tiedä edes.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidilläni ei ole mitään muita velvollisuuksia kuin oma töissäkäyntinsä eli ei ole kuormittunut. Hän vain on henkisesti niin etäinen ja vaurioitunut ihminen, että ei pysty osoittamaan myötätuntoa. Sitä se on ollut koko minun elämän ajan, mutta silti otan nyt jotenkin tosi raskaasti hänen piittaamattomuuden kun olen itse tosi herkässä ja vaikeassa tilanteessa ensimmäisen lapseni kanssa, jolla on koliikki ja joka itkee lähes kaiken hereilläoloaikansa. Ja pelkään, että en saa omaan lapseeni luotua hyvää suhdetta vaan tulen olemaan samanlainen vaurioitunut ihminen hänelle.

Ap

Se oma työkin voi olla hyvin raskasta. Kälyni teki toimistotyötä ja päivittäin, hän joutui levähtämään työpäivän jälkeen 1/2 - 1 tuntiin sängyssä, ennen kuin jaksoi edes syödä. Minä olen kolmivuorotyössä ja autan lastenhoidossa pojan perheessä. Olen pohtinut mielessäni, miten 20-40 vuotiaat suhtautuisivat siihen, jos he vähintään yhden viikonlopun kuukaudessa auttaisivat vanhempiaan. Minulla on kuukaudessa 8-10 vapaata pitkien vuorojen vuoksi, niistä hoidan lapsia 2-6 päivää. 

Anna äitisi luoda lapseen suhdetta pikku hiljaa. Äidilläsi ei ehkä ole tottumusta tai tapaa, miten reagoida toisen tunteisiin ja vaikeaan tilanteeseen.

Vau, olet paljon lastenlastesi kanssa. Saavat olla erittäin kiitollisia ja pitää itseään onnekkaina, että heillä on vapaa-aikaa noin älyttömän paljon omista lapsistaan, kiitos osallistuvan isovanhemman eli sinun.

Meillä muilla pariskunnilla on yhteistä lapsivapaata ehkä pari kertaa vuodessa. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko sä ap ihan suoraan kysynyt, että voisiko auttaa? Ei mitään vohjailuja, vaan suora kysymys. Nythän sinä oletat, että äitisi ei välitä, vaan haluaa vaan parhaat palat. Jos,kysyisit, niin tietäisit miten se oikeasti on. Monet isovanhemmat on tosi arkoja tarjoamaan apua, kun se helposti voidaan kokea tunkeutumiseksi ja tyrkyttämiseksi.

Itse varoin turhaan, odotin että pyydetään. Minusta tuoreiden vanhempien tontille ei saa tunkeutua, joten odotin suoraan pyyntöä. Pieleenhän se meni, minä olin sitten välinpitämätön. Siksi se suora puhe on vaan paras, niin ei tule väärinkäsityksiä.

Typerys. Ihan kuin mun anoppi. Odotti 15 vuotta ja koskaan ei sitä hoitamista tapahtunut, eikä myöskään suhdetta lapsenlapsiin.

Miksi ette kysyneet? Olitte niin ylpeitä, ettette nähneet toisen arkuutta tarjoutua? Nyt anoppi ajattelee, että ei kelvannut, ette halunneet edes kysyä.

On kyllä ihan helkkarin mänttiä touhua tämä suomalainen puhumattomuus ja vihjailu.

Ihan siksi kun kaikki anopissa henki sitä ettei sitä kiinnosta. Ei soitellut, ei käynyt meillä, ei kutsunut kylään, ei huomioinut lasten synttäreitä, ei tullut jouluna, ei pitänyt yhteyttä muutenkaan. Et sinäkään tuollaiselta apua pyydä kun kaikin tavoin näytetään että EVVK

Tämä. Se on tasan tarkkaan 100% sen ISOVANHEMMAN VASTUU osoittaa kiinnostusta, mielenkiintoa, välittämistä ja halua olla lastenlasten elämässä. Jos sitä ei ole valmis osoittamaan saa kyllä jäädä yksin.

Näin kävi omille vanhemmilleni.

Miksi muka jäisi yksin, jos ei ole kiinnostunut lapsenlapsesta? Minulla on runsaasti lapsettomia tuttuja, ikäihmisiäkin, joilla ei ole lastenlapsiakaan, mutta eivät he yksin ole.

Ja ihanaa on elämä, saa elää itselleen. Miettikää kun pitäisi jatkuvasti sietää noita kaikesta valittavia äitejä jotka kuvittelevat että se heidän emättimestään työntämä kakara on jotenkin ihmeellinen.

Ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä isä? Valita siltä hoitovastuuta äläkä äidiltäsi.

Monia isejä ei kiinnosta muu kuin joutilaana oleminen.

MIKSI isoäitejä sitten pitäisi kiinnostaa?

Miksi ketään pitäisi kiinnostaa mikään? Katsos,tämän takia jätetään etenevissä määrin lisääntymättä. Turha vinkua alenevasta syntyvyydestä.

En ole koskaan valittanut alenevasta syntyvyydestä. Päinvastoin. Jokaisen synnytyskoneen pitäisi maksaa haittaveroa. Kaikki lapsilisät ja muu lapsiperheiden hyysäys pitäisi lopettaa. Miehet vinkuvat alenevasta syntyvyydestä, mutta eivät hoida lapsiaan. MIKSI?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko sä ap ihan suoraan kysynyt, että voisiko auttaa? Ei mitään vohjailuja, vaan suora kysymys. Nythän sinä oletat, että äitisi ei välitä, vaan haluaa vaan parhaat palat. Jos,kysyisit, niin tietäisit miten se oikeasti on. Monet isovanhemmat on tosi arkoja tarjoamaan apua, kun se helposti voidaan kokea tunkeutumiseksi ja tyrkyttämiseksi.

Itse varoin turhaan, odotin että pyydetään. Minusta tuoreiden vanhempien tontille ei saa tunkeutua, joten odotin suoraan pyyntöä. Pieleenhän se meni, minä olin sitten välinpitämätön. Siksi se suora puhe on vaan paras, niin ei tule väärinkäsityksiä.

Typerys. Ihan kuin mun anoppi. Odotti 15 vuotta ja koskaan ei sitä hoitamista tapahtunut, eikä myöskään suhdetta lapsenlapsiin.

Miksi ette kysyneet? Olitte niin ylpeitä, ettette nähneet toisen arkuutta tarjoutua? Nyt anoppi ajattelee, että ei kelvannut, ette halunneet edes kysyä.

On kyllä ihan helkkarin mänttiä touhua tämä suomalainen puhumattomuus ja vihjailu.

Osa nykynuorista äideistä on ihan hirveän itsekkäitä ja näkevät kaikissa muissa vain pahaa. Minä olen katkonut välit osaan kavereistani kun niistä lapsen saatuaan tuli hirviöitä. Täälläkin näkee kauheasti ketjuja, joissa aina on syyllinen äiti ja/tai anoppi, itsessään nämä valittajat eivät näe mitään vikaa.

Luulen, että moni äiti ja anoppi ajattelee, että helpompaa on elämä ilman niitä lapsenlapsia kun siinä samalla olisi pakko sietää sitä riehuvaa tytärtä/miniää.

Minulla onneksi on hyvät välit molempiin, läheskään kaikesta emme ole samaa mieltä mutta kunnioitamme toisiamme ja annamme tilaa. Koskaan emme ole ilman apua jääneet ja aina on apu otettu kiitollisina vastaan.

Hölmö. Et tajua mitään. Jos anoppis olisi narsisti niin tasan tarkkaan ei olisi hyviä välejä. Kun siihen vaaditaan KAKSI. Ei riittäisi sun erinomaisuus silloin.

Jos on piittaamaton äiti tai anoppi niin sellainen ei vaan välitä lapsenlapsista. Ei vaikka tytär/miniä olisi äiti Teresa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko sä ap ihan suoraan kysynyt, että voisiko auttaa? Ei mitään vohjailuja, vaan suora kysymys. Nythän sinä oletat, että äitisi ei välitä, vaan haluaa vaan parhaat palat. Jos,kysyisit, niin tietäisit miten se oikeasti on. Monet isovanhemmat on tosi arkoja tarjoamaan apua, kun se helposti voidaan kokea tunkeutumiseksi ja tyrkyttämiseksi.

Itse varoin turhaan, odotin että pyydetään. Minusta tuoreiden vanhempien tontille ei saa tunkeutua, joten odotin suoraan pyyntöä. Pieleenhän se meni, minä olin sitten välinpitämätön. Siksi se suora puhe on vaan paras, niin ei tule väärinkäsityksiä.

Typerys. Ihan kuin mun anoppi. Odotti 15 vuotta ja koskaan ei sitä hoitamista tapahtunut, eikä myöskään suhdetta lapsenlapsiin.

Miksi ette kysyneet? Olitte niin ylpeitä, ettette nähneet toisen arkuutta tarjoutua? Nyt anoppi ajattelee, että ei kelvannut, ette halunneet edes kysyä.

On kyllä ihan helkkarin mänttiä touhua tämä suomalainen puhumattomuus ja vihjailu.

Osa nykynuorista äideistä on ihan hirveän itsekkäitä ja näkevät kaikissa muissa vain pahaa. Minä olen katkonut välit osaan kavereistani kun niistä lapsen saatuaan tuli hirviöitä. Täälläkin näkee kauheasti ketjuja, joissa aina on syyllinen äiti ja/tai anoppi, itsessään nämä valittajat eivät näe mitään vikaa.

Luulen, että moni äiti ja anoppi ajattelee, että helpompaa on elämä ilman niitä lapsenlapsia kun siinä samalla olisi pakko sietää sitä riehuvaa tytärtä/miniää.

Minulla onneksi on hyvät välit molempiin, läheskään kaikesta emme ole samaa mieltä mutta kunnioitamme toisiamme ja annamme tilaa. Koskaan emme ole ilman apua jääneet ja aina on apu otettu kiitollisina vastaan.

Vinkki: älä hanki lasta ellet halua hänen kuuluvan elämääsi koko loppuelämän ajan, niin myötä- kuin vastamäessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä isä? Valita siltä hoitovastuuta äläkä äidiltäsi.

Monia isejä ei kiinnosta muu kuin joutilaana oleminen.

MIKSI isoäitejä sitten pitäisi kiinnostaa?

Miksi ketään pitäisi kiinnostaa mikään? Katsos,tämän takia jätetään etenevissä määrin lisääntymättä. Turha vinkua alenevasta syntyvyydestä.

En ole koskaan valittanut alenevasta syntyvyydestä. Päinvastoin. Jokaisen synnytyskoneen pitäisi maksaa haittaveroa. Kaikki lapsilisät ja muu lapsiperheiden hyysäys pitäisi lopettaa. Miehet vinkuvat alenevasta syntyvyydestä, mutta eivät hoida lapsiaan. MIKSI?

Oletko typerä vela koskaan pohtinut kuka maksaa sun eläkkeet ja tarjoaa vanhuuden hoivan? Meinaat että yhteiskunta jatkui ennallaan vaikka kaikki synnyttäminen loppuisi seinään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko sä ap ihan suoraan kysynyt, että voisiko auttaa? Ei mitään vohjailuja, vaan suora kysymys. Nythän sinä oletat, että äitisi ei välitä, vaan haluaa vaan parhaat palat. Jos,kysyisit, niin tietäisit miten se oikeasti on. Monet isovanhemmat on tosi arkoja tarjoamaan apua, kun se helposti voidaan kokea tunkeutumiseksi ja tyrkyttämiseksi.

Itse varoin turhaan, odotin että pyydetään. Minusta tuoreiden vanhempien tontille ei saa tunkeutua, joten odotin suoraan pyyntöä. Pieleenhän se meni, minä olin sitten välinpitämätön. Siksi se suora puhe on vaan paras, niin ei tule väärinkäsityksiä.

Typerys. Ihan kuin mun anoppi. Odotti 15 vuotta ja koskaan ei sitä hoitamista tapahtunut, eikä myöskään suhdetta lapsenlapsiin.

Miksi ette kysyneet? Olitte niin ylpeitä, ettette nähneet toisen arkuutta tarjoutua? Nyt anoppi ajattelee, että ei kelvannut, ette halunneet edes kysyä.

On kyllä ihan helkkarin mänttiä touhua tämä suomalainen puhumattomuus ja vihjailu.

Ihan siksi kun kaikki anopissa henki sitä ettei sitä kiinnosta. Ei soitellut, ei käynyt meillä, ei kutsunut kylään, ei huomioinut lasten synttäreitä, ei tullut jouluna, ei pitänyt yhteyttä muutenkaan. Et sinäkään tuollaiselta apua pyydä kun kaikin tavoin näytetään että EVVK

Tämä. Se on tasan tarkkaan 100% sen ISOVANHEMMAN VASTUU osoittaa kiinnostusta, mielenkiintoa, välittämistä ja halua olla lastenlasten elämässä. Jos sitä ei ole valmis osoittamaan saa kyllä jäädä yksin.

Näin kävi omille vanhemmilleni.

Miksi muka jäisi yksin, jos ei ole kiinnostunut lapsenlapsesta? Minulla on runsaasti lapsettomia tuttuja, ikäihmisiäkin, joilla ei ole lastenlapsiakaan, mutta eivät he yksin ole.

Ja ihanaa on elämä, saa elää itselleen. Miettikää kun pitäisi jatkuvasti sietää noita kaikesta valittavia äitejä jotka kuvittelevat että se heidän emättimestään työntämä kakara on jotenkin ihmeellinen.

Ei ole.

Hirveää kielenkäyttöä. Ei mulla muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko sä ap ihan suoraan kysynyt, että voisiko auttaa? Ei mitään vohjailuja, vaan suora kysymys. Nythän sinä oletat, että äitisi ei välitä, vaan haluaa vaan parhaat palat. Jos,kysyisit, niin tietäisit miten se oikeasti on. Monet isovanhemmat on tosi arkoja tarjoamaan apua, kun se helposti voidaan kokea tunkeutumiseksi ja tyrkyttämiseksi.

Itse varoin turhaan, odotin että pyydetään. Minusta tuoreiden vanhempien tontille ei saa tunkeutua, joten odotin suoraan pyyntöä. Pieleenhän se meni, minä olin sitten välinpitämätön. Siksi se suora puhe on vaan paras, niin ei tule väärinkäsityksiä.

Typerys. Ihan kuin mun anoppi. Odotti 15 vuotta ja koskaan ei sitä hoitamista tapahtunut, eikä myöskään suhdetta lapsenlapsiin.

Miksi ette kysyneet? Olitte niin ylpeitä, ettette nähneet toisen arkuutta tarjoutua? Nyt anoppi ajattelee, että ei kelvannut, ette halunneet edes kysyä.

On kyllä ihan helkkarin mänttiä touhua tämä suomalainen puhumattomuus ja vihjailu.

Ihan siksi kun kaikki anopissa henki sitä ettei sitä kiinnosta. Ei soitellut, ei käynyt meillä, ei kutsunut kylään, ei huomioinut lasten synttäreitä, ei tullut jouluna, ei pitänyt yhteyttä muutenkaan. Et sinäkään tuollaiselta apua pyydä kun kaikin tavoin näytetään että EVVK

Toisten kotiin ei tungeta kutsumatta. Eikä myöskään tulla pätemään ja tekemään asioita pyytämättä. Lasten syntymäpäiville, joulun viettoon ym. Täytyy isäntäväen kutsua. Ei kai kukaan kutsumatta esim synttärijuhliin tunge. Eikö sinulle ole lapsuudenkodissasi mitään käytöstapoja opetettu? Ihmissuhteet toimii molempiin suuntiin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki kysyy, missä isä? Ei ole kuviossa mukana ollenkaan, ei tiedä edes.

No jos noin, on, niin silloinhan olet jo valmiiksi tiennyt, että sun pitää hoitaa kaikki yksin. Selkeä valinta.

Jos yksin tekee lapsen, pitää jo etukäteen varmistaa ne muut apujoukot. Jos niitä ei löydy, niin kaikki yksin tai jätetään lapsi tekemättä. Nykyään voi valita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko sä ap ihan suoraan kysynyt, että voisiko auttaa? Ei mitään vohjailuja, vaan suora kysymys. Nythän sinä oletat, että äitisi ei välitä, vaan haluaa vaan parhaat palat. Jos,kysyisit, niin tietäisit miten se oikeasti on. Monet isovanhemmat on tosi arkoja tarjoamaan apua, kun se helposti voidaan kokea tunkeutumiseksi ja tyrkyttämiseksi.

Itse varoin turhaan, odotin että pyydetään. Minusta tuoreiden vanhempien tontille ei saa tunkeutua, joten odotin suoraan pyyntöä. Pieleenhän se meni, minä olin sitten välinpitämätön. Siksi se suora puhe on vaan paras, niin ei tule väärinkäsityksiä.

Typerys. Ihan kuin mun anoppi. Odotti 15 vuotta ja koskaan ei sitä hoitamista tapahtunut, eikä myöskään suhdetta lapsenlapsiin.

Miksi ette kysyneet? Olitte niin ylpeitä, ettette nähneet toisen arkuutta tarjoutua? Nyt anoppi ajattelee, että ei kelvannut, ette halunneet edes kysyä.

On kyllä ihan helkkarin mänttiä touhua tämä suomalainen puhumattomuus ja vihjailu.

Osa nykynuorista äideistä on ihan hirveän itsekkäitä ja näkevät kaikissa muissa vain pahaa. Minä olen katkonut välit osaan kavereistani kun niistä lapsen saatuaan tuli hirviöitä. Täälläkin näkee kauheasti ketjuja, joissa aina on syyllinen äiti ja/tai anoppi, itsessään nämä valittajat eivät näe mitään vikaa.

Luulen, että moni äiti ja anoppi ajattelee, että helpompaa on elämä ilman niitä lapsenlapsia kun siinä samalla olisi pakko sietää sitä riehuvaa tytärtä/miniää.

Minulla onneksi on hyvät välit molempiin, läheskään kaikesta emme ole samaa mieltä mutta kunnioitamme toisiamme ja annamme tilaa. Koskaan emme ole ilman apua jääneet ja aina on apu otettu kiitollisina vastaan.

Vinkki: älä hanki lasta ellet halua hänen kuuluvan elämääsi koko loppuelämän ajan, niin myötä- kuin vastamäessä.

Ei se lasten saaminen sentään elinkautinen ole. Riittää varsin hyvin, että elätetään ja hoidetaan ensimmäiset 18 vuotta niin että lapsi pääsee oman elämän alkuun. Loppu on kiinni henkilökemioista

oikea äiti kirjoitti:

Ei äitisi sinua tarvitse enää paapoa. Laita miehesi auttamaan, kun on sinut paksuksi aikoinaan pannut. Olisit ajatellut asioita ennen naintia. Osta lapsenhoitopalveluja. Älä rasita enää vanhaa äitiäsi. Ole aikuinen äläkä valita. 

"Ole aikuinen äläkä valita." :D Pahimmat tuntemani valittajat ovat lähinnä vain keski-ikäisiä tai eläkeläisiä. Saanko sanoa heille aina tästä lähtien "Ole aikuinen äläkä valita"? - eri

Vierailija kirjoitti:

Tirrikka kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä, että moni täällä on sitä mieltä, että ap:n äidin velvollisuus olisi jotenkin erityisesti tukea aikuista lastansa. Äiti on jo velvollisuutensa tehnyt. Nyt on ap:n vuoro tehdä oma osansa äitinä omalle lapselleen.

Tähän juuri kiteytyy mikä Suomessa on pielessä. Perhekeskeisyys ja lähimmäisistä huolehtiminen puuttuu, kaikessa pitää pärjätä yksin. Tämä on niin surullista.

Tsemppiä ap, tiedän miltä sinusta tuntuu ❤️

Suomessa on iät ja ajat ajateltu lasten olevan lähinnä välttämätön paha. Ihan vasta viime vuosina alettiin puhumaan positiivisesta kasvatuksesta. Ennen tätä sai huutaa, lyödä ja piiskata kenenkään puuttumatta. Aikanaan opettajatkin käyttivät karttakeppiä sekä nurkkaan laittamista pitääkseen oppilaat ojennuksessa.

Ei se nyt vain Suomessa ole tuollaista ollut. Ruumiillista kuritusta saa käyttää edelleen Ranskassa ja Iso-Britanniassa. Suomessahan kuritus kiellettiin jo -80 luvulla. 

Tuo perhekeskeisyyteen  täällä on ollut huonommat mahdollisuudet siksi, että naiset ovat jo pitkään olleet kodin ulkopuolella töissä, joten niitä kotiäiti-isoäitejäkään ei täällä ole. Muutenkin Suomi on pitkien etäisyyksien maa ja ne omat sukulaiset saattavat asua satojen kilometrien päässä.