Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitini ei välitä yhtään, vaikka hajoan vaikean vauvavuoden alle
Hän ei koskaan soita tai tarjoa apuaan. Pahinta kuitenkin on, että kertoessani vauvan koliikki-itkuista, omasta uupumuksestani, huolestani ja univelastani hän ei kommentoi niitä mitenkään. Hän haluaa vaan suloisia kuvia vauvasta ja käydessään kylässä sylittelee ja kuvaa vauvaa eli ottaa vain "parhaat palat". Tuntuu niin pahalta kun oma äiti ei osoita mitään myötätuntoa tai totea, että "sinulla kuulostaa olevan rankkaa". Sekin jo auttaa kun joku huomaa ja myöntää, että nyt on rankkaa aikaa.
Kommentit (1209)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko sä ap ihan suoraan kysynyt, että voisiko auttaa? Ei mitään vohjailuja, vaan suora kysymys. Nythän sinä oletat, että äitisi ei välitä, vaan haluaa vaan parhaat palat. Jos,kysyisit, niin tietäisit miten se oikeasti on. Monet isovanhemmat on tosi arkoja tarjoamaan apua, kun se helposti voidaan kokea tunkeutumiseksi ja tyrkyttämiseksi.
Itse varoin turhaan, odotin että pyydetään. Minusta tuoreiden vanhempien tontille ei saa tunkeutua, joten odotin suoraan pyyntöä. Pieleenhän se meni, minä olin sitten välinpitämätön. Siksi se suora puhe on vaan paras, niin ei tule väärinkäsityksiä.Typerys. Ihan kuin mun anoppi. Odotti 15 vuotta ja koskaan ei sitä hoitamista tapahtunut, eikä myöskään suhdetta lapsenlapsiin.
Miksi ette kysyneet? Olitte niin ylpeitä, ettette nähneet toisen arkuutta tarjoutua? Nyt anoppi ajattelee, että ei kelvannut, ette halunneet edes kysyä.
On kyllä ihan helkkarin mänttiä touhua tämä suomalainen puhumattomuus ja vihjailu.Osa nykynuorista äideistä on ihan hirveän itsekkäitä ja näkevät kaikissa muissa vain pahaa. Minä olen katkonut välit osaan kavereistani kun niistä lapsen saatuaan tuli hirviöitä. Täälläkin näkee kauheasti ketjuja, joissa aina on syyllinen äiti ja/tai anoppi, itsessään nämä valittajat eivät näe mitään vikaa.
Luulen, että moni äiti ja anoppi ajattelee, että helpompaa on elämä ilman niitä lapsenlapsia kun siinä samalla olisi pakko sietää sitä riehuvaa tytärtä/miniää.
Minulla onneksi on hyvät välit molempiin, läheskään kaikesta emme ole samaa mieltä mutta kunnioitamme toisiamme ja annamme tilaa. Koskaan emme ole ilman apua jääneet ja aina on apu otettu kiitollisina vastaan.Vinkki: älä hanki lasta ellet halua hänen kuuluvan elämääsi koko loppuelämän ajan, niin myötä- kuin vastamäessä.
Ehdottomasti tämä! Hanki avain lapsesi kotiin vetoamalla siihen, että kuulutte yhteen ja sinulla on oikeus olla osa elämäänsä päiviesi loppuun asti. Jos tämä ei lapselle sovi, niin kyseenalaista hänen rakkautensa. Kannattaa muistuttaa, että kun on lapsen saanut, on iso osa tämän elämää aina eikä lapsella ole oikeutta työntää pois häntä rakastavia.
Häh? Kyllä lapsi saa työntää vanhempansa pois elämästään halutessaan. Ei lapsi toivonut syntyvänsä tänne, juuri siihen perheeseen. Mutta vanhemmat toivoivat lapsen syntyvän juuri heille, siihen perheeseen.
Sekoitat nyt rakkauden omaa lasta kohtaan ja sairaalloisen läheisriippuvuuden toisiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Normisettiä. Mun äitini (tai vanhempani) ei ole koskaan auttaneet mitenkään mua. Kotoa piti muuttaa heti lukion jälkeen, ei autettu mitenkään, siis edes muutossa tai takuuvuokrassa. Koko aikuisuus mennyt ilman apua missään koskaan. Ei puhettakaan lainan takauksista, lastenhoitoavusta, muuttoavusta, yhtään mistään.
Nyt tulee ap se osio mikä kannattaa lukea tarkkaan. Vuosikymmet mahdollistin tuon tylyn paskakohtelun. Teeskentelin että ei se haittaa, ei se satu - vaikka sattui. Kun sisarus sai koko ajan apua ja huomattavaa rahallista tukea, katsoin muualle ja ajattelin että ei tässä ole mitään epäreilua. Siedin sen että lapsistani ei oltu kiinnostuttu ikinä, ei viitsitty tavata tai soitella tai pitää yhteyttä. Mä olin aina se joka laitteli lasten valokuvia (joilla vanhemmat leuhki muille miten he hoitaa ja auttaa, eli siis valehtelivat). Koko vähäinen yhteydenpito oli mun varassa. Mä joustin, taivuin, alistuin.
Vasta kun täytin 40 ja sisarukselle ostettiin lahjaksi asunto, raivostuin ja LOPETIN MAHDOLLISTAMISEN. En enää pitänyt yhteyttä, en enää alistunut paskaan kohteluun ja en enää mukisematta niellyt sitä että toinen lapsista saa 30 000 rempparahaa ja mä en saanut ikinä mitään.
Välithän meni sitten siinä. Mutta mä vahvistuin, sain itsetuntoni takaisin ja arvostan itseäni. Ikinä en enää ota tuota paskaa niskaan.Isovanhempia ei lapsillani ole siis mun puolelta ollenkaa . Elossa ovat, muuta en tiedä.
Onko tuo totta, vai jätitkö jotain kertomatta? 30 000 euroa on niin suuri raha, että siitä menee jo lahjavero, vai oliko ennakkoperintö?
Katkasitko välit myös sisarukseesi?
Monilla on auttanut koliikkiin se, että jättää omasta ruokavaliostaan pois täysin lehmänmaitotuotteet, naudanlihan, kananmunan ja soijan. Niissä on paljon kaseiiniproteiinia, joka aiheuttaa vauvalle vatsanväänteitä. Ja siis ne täytyy jättää täysin pois, ei edes puolikasta pullaa. Vaikutukset näkyvät 1-2 viikon päästä. Kokeile.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko sä ap ihan suoraan kysynyt, että voisiko auttaa? Ei mitään vohjailuja, vaan suora kysymys. Nythän sinä oletat, että äitisi ei välitä, vaan haluaa vaan parhaat palat. Jos,kysyisit, niin tietäisit miten se oikeasti on. Monet isovanhemmat on tosi arkoja tarjoamaan apua, kun se helposti voidaan kokea tunkeutumiseksi ja tyrkyttämiseksi.
Itse varoin turhaan, odotin että pyydetään. Minusta tuoreiden vanhempien tontille ei saa tunkeutua, joten odotin suoraan pyyntöä. Pieleenhän se meni, minä olin sitten välinpitämätön. Siksi se suora puhe on vaan paras, niin ei tule väärinkäsityksiä.Typerys. Ihan kuin mun anoppi. Odotti 15 vuotta ja koskaan ei sitä hoitamista tapahtunut, eikä myöskään suhdetta lapsenlapsiin.
Miksi ette kysyneet? Olitte niin ylpeitä, ettette nähneet toisen arkuutta tarjoutua? Nyt anoppi ajattelee, että ei kelvannut, ette halunneet edes kysyä.
On kyllä ihan helkkarin mänttiä touhua tämä suomalainen puhumattomuus ja vihjailu.Osa nykynuorista äideistä on ihan hirveän itsekkäitä ja näkevät kaikissa muissa vain pahaa. Minä olen katkonut välit osaan kavereistani kun niistä lapsen saatuaan tuli hirviöitä. Täälläkin näkee kauheasti ketjuja, joissa aina on syyllinen äiti ja/tai anoppi, itsessään nämä valittajat eivät näe mitään vikaa.
Luulen, että moni äiti ja anoppi ajattelee, että helpompaa on elämä ilman niitä lapsenlapsia kun siinä samalla olisi pakko sietää sitä riehuvaa tytärtä/miniää.
Minulla onneksi on hyvät välit molempiin, läheskään kaikesta emme ole samaa mieltä mutta kunnioitamme toisiamme ja annamme tilaa. Koskaan emme ole ilman apua jääneet ja aina on apu otettu kiitollisina vastaan.Vinkki: älä hanki lasta ellet halua hänen kuuluvan elämääsi koko loppuelämän ajan, niin myötä- kuin vastamäessä.
Ehdottomasti tämä! Hanki avain lapsesi kotiin vetoamalla siihen, että kuulutte yhteen ja sinulla on oikeus olla osa elämäänsä päiviesi loppuun asti. Jos tämä ei lapselle sovi, niin kyseenalaista hänen rakkautensa. Kannattaa muistuttaa, että kun on lapsen saanut, on iso osa tämän elämää aina eikä lapsella ole oikeutta työntää pois häntä rakastavia.
Häh? Kyllä lapsi saa työntää vanhempansa pois elämästään halutessaan. Ei lapsi toivonut syntyvänsä tänne, juuri siihen perheeseen. Mutta vanhemmat toivoivat lapsen syntyvän juuri heille, siihen perheeseen.
Sekoitat nyt rakkauden omaa lasta kohtaan ja sairaalloisen läheisriippuvuuden toisiinsa.
Monissa suvuissa kaikki suhteet on läheisriippuvuutta. Esim omassani. Olen repäissyt itseni irti ennenkuin sairastun. Äitini on läheisriippuvan stereotypia, ollut narsisti-isäni hakattava vuosikymmenet ja antoi isän pieksää meitä lapsia. Edelleen se isä on äidistäni niin ihana. Äiti takertuu veljeeni ja tukahduttaa veljen elämän. Mä olen onneksi nyt kaukana noista. Mitään oikeaa rakkautta ei ole ollut koskaan lapsuudenperheessä. Kaikki on vain riippuvuutta. Vaikea sanoittaa tätä mutta joku saman kokenut ehkä tajuaa.
Kyllä ap sai varmaan taas lisää voimia koliikkivauvansa hoitamiseen rättiväsyneenä, kun lukee tätä mammojen suun soittoa! Lähimmäisen tukeminen vaikeuksissa...siitä ei monet tän ketjun naiset tiedä mitään. Sen sijaan he tietävät parhaiten, milloin kukakin saa olla väsynyt ja milloin ei saa, milloin on oikeutettu toisen apuun ja milloin ei. Oon tosi surullinen luettuani tän ketjun. Kertoo paljon siitä, miksi me monet ollaan niin yksin. Harva välittää tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normisettiä. Mun äitini (tai vanhempani) ei ole koskaan auttaneet mitenkään mua. Kotoa piti muuttaa heti lukion jälkeen, ei autettu mitenkään, siis edes muutossa tai takuuvuokrassa. Koko aikuisuus mennyt ilman apua missään koskaan. Ei puhettakaan lainan takauksista, lastenhoitoavusta, muuttoavusta, yhtään mistään.
Nyt tulee ap se osio mikä kannattaa lukea tarkkaan. Vuosikymmet mahdollistin tuon tylyn paskakohtelun. Teeskentelin että ei se haittaa, ei se satu - vaikka sattui. Kun sisarus sai koko ajan apua ja huomattavaa rahallista tukea, katsoin muualle ja ajattelin että ei tässä ole mitään epäreilua. Siedin sen että lapsistani ei oltu kiinnostuttu ikinä, ei viitsitty tavata tai soitella tai pitää yhteyttä. Mä olin aina se joka laitteli lasten valokuvia (joilla vanhemmat leuhki muille miten he hoitaa ja auttaa, eli siis valehtelivat). Koko vähäinen yhteydenpito oli mun varassa. Mä joustin, taivuin, alistuin.
Vasta kun täytin 40 ja sisarukselle ostettiin lahjaksi asunto, raivostuin ja LOPETIN MAHDOLLISTAMISEN. En enää pitänyt yhteyttä, en enää alistunut paskaan kohteluun ja en enää mukisematta niellyt sitä että toinen lapsista saa 30 000 rempparahaa ja mä en saanut ikinä mitään.
Välithän meni sitten siinä. Mutta mä vahvistuin, sain itsetuntoni takaisin ja arvostan itseäni. Ikinä en enää ota tuota paskaa niskaan.Isovanhempia ei lapsillani ole siis mun puolelta ollenkaa . Elossa ovat, muuta en tiedä.
Onko tuo totta, vai jätitkö jotain kertomatta? 30 000 euroa on niin suuri raha, että siitä menee jo lahjavero, vai oliko ennakkoperintö?
Katkasitko välit myös sisarukseesi?
Siis sille ostettiin asunto JA remonttirahaa. Totta on, vanhemmat maksoi lahjaveron ja teki sellaisen paperin että ”tämä ei ole ennakkoperintö”. Meni välit kaikkiin.
Vierailija kirjoitti:
Neuvola antaa ohjeet, joiden mukaan
1) kaikki harrastukset seis, nyt keskitytään perheeseen (myös isä)
2) kaikki kodin ulkopuolinen seis, nyt keskitytään lepäämään jokainen mahdollinen hetki - eikä mitään selittelyjä, että jaksaa paremmin, kun pääsee tuulettumaan, ei jaksa!
3) täydellinen sometauko, koska ilman sitä nukkuu paremmin ja on aikaa nukkua
4) vähemmän sotkua, vähemmän siivoamista eli kaikki heti paikalleen
Näillä jaksaa paremmin, mutta onhan se kieltämättä tylsää, kun aikuiselle sanotaan, että puhelin pois ja pää tyynyyn, kun on kivampi syyttää äitiä.
Keskimääräinen koliikkilapsen vamhempi reagoi neuvoihin näin:
1) mitkä ihmeen harrastukset?
2) mikä kodin ulkopuolinen elämä? Käyn ulkona vain ruokakaupassa ja vaunulenkillä. Auttaako jos isäirtisanoutuu töistään?
3) nukun muutaman 30-40 min jakson yössä, koska lapsi heräilee koko ajan. Some ei minua herätä.
4) eli nyt pitäisi jaksaa laittaa vielä kotikin järjestykseen kaiken muun lisäksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oikea äiti kirjoitti:
Ei äitisi sinua tarvitse enää paapoa. Laita miehesi auttamaan, kun on sinut paksuksi aikoinaan pannut. Olisit ajatellut asioita ennen naintia. Osta lapsenhoitopalveluja. Älä rasita enää vanhaa äitiäsi. Ole aikuinen äläkä valita.
"Ole aikuinen äläkä valita." :D Pahimmat tuntemani valittajat ovat lähinnä vain keski-ikäisiä tai eläkeläisiä. Saanko sanoa heille aina tästä lähtien "Ole aikuinen äläkä valita"? - eri
Pahimmat tuntemani valittajat ovat nykynuoret. Joka muuta väittää on ääliö.
Vanhat ovat hoitaneet, työnsä, perheensä ja rakentaneet tämän maan.
Nuoret ei kestä yhden lapsen kanssa vaikka koneet tekee työt, äitiysvapaan on pitkät, on lapsilisät jne.Totta kai ennen vanhemmuus oli paljon helpompaa, koska vauvaa tarvitsi hoitaa vain 3 kuukautta ja sitten sai palata työelämään. 5v sisarukset hoiti nuoremmat sisarukset ja heidät sai keskenään päästää pihalle leikkimään.
90-luvun tavallinen lapsuus on 2020-luvun välitön huostaanotto.
Tutkimusten mukaan nykyvanhemmat ovat läsnä lastensa elämässä enemmän kuin koskaan historian aikana. Ja siihen päälle lamat, työttömyys, koronat, jne. Ei olla helpolla päästy...
Sinä et tiedä työttömyydestä mitään, nykyään työtönkin saa rahaa, on sossut ja muut. Eipä ollut ennen.
Nykyvanhemmat ovat läsnä kännyköilleen ei lapsilleen, mene vaikka mihin; leikkipuistoon, kauppaan, tilaisuuteen, vanhemmilla on kännykät kädessä jopa kun kylään menevät.
Joo joo, sinun elämäsi on ollut maailman rankinta ja sinä kärsinyt eniten maailmassa silti ollen täydellinen vanhempi/lapsi/työntekijä/puoliso/ystävä/mikälie. Saat kirkkaimman kruunun, ole hyvä.
Se teissä juuri on vikana, että ette edes halua ymmärtää tai asettua toisen rooliin, koska "teillä on ollut paljon rankempaa". Ja ehkä se on se teidän rankka elämä, mikä teki teistä katkeran ja siksi haluatte levittää negatiivisuuttanne nuorempiin sukupolviin.
Sinäkin olisit voinut vain sanoa "Ymmärrän nykyaikana olevan omat suuret ongelmat, mutta toivon teille kaikkea hyvää ja tsemppiä mitä tulevaisuus tuokaan". Sen sijaan nostit itsesi jalustalle, eikä edes yllättänyt.
Tämä ketju kertoo jälleen, miten onnettomia me suomalaiset olemme kommunikoimaan. Opetelkaa pyytämään apua, jos sitä tarvitsette.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa on kerran sanottu jo paras ohje.
Toistan sen.Kaikille ei riitä hyviä äitejä. Osa saa huonon.
Se huono ei muutu hyväksi vaikka voissa paistaisi.
Eivätkä kaikkien lapset ole kivoja ja hyvin käyttäytyvä, vaikka kuinka olisi niitä kasvattanut. Samassa perheessä saattaa olla apn kaltainen itsekäs ääliö ja mukava tytär tai poika joka tajuaa että ihmissuhteissa aina saadakseen täytyy myös antaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni ei ole mitään muita velvollisuuksia kuin oma töissäkäyntinsä eli ei ole kuormittunut. Hän vain on henkisesti niin etäinen ja vaurioitunut ihminen, että ei pysty osoittamaan myötätuntoa. Sitä se on ollut koko minun elämän ajan, mutta silti otan nyt jotenkin tosi raskaasti hänen piittaamattomuuden kun olen itse tosi herkässä ja vaikeassa tilanteessa ensimmäisen lapseni kanssa, jolla on koliikki ja joka itkee lähes kaiken hereilläoloaikansa. Ja pelkään, että en saa omaan lapseeni luotua hyvää suhdetta vaan tulen olemaan samanlainen vaurioitunut ihminen hänelle.
Ap
Se oma työkin voi olla hyvin raskasta. Kälyni teki toimistotyötä ja päivittäin, hän joutui levähtämään työpäivän jälkeen 1/2 - 1 tuntiin sängyssä, ennen kuin jaksoi edes syödä. Minä olen kolmivuorotyössä ja autan lastenhoidossa pojan perheessä. Olen pohtinut mielessäni, miten 20-40 vuotiaat suhtautuisivat siihen, jos he vähintään yhden viikonlopun kuukaudessa auttaisivat vanhempiaan. Minulla on kuukaudessa 8-10 vapaata pitkien vuorojen vuoksi, niistä hoidan lapsia 2-6 päivää.
Anna äitisi luoda lapseen suhdetta pikku hiljaa. Äidilläsi ei ehkä ole tottumusta tai tapaa, miten reagoida toisen tunteisiin ja vaikeaan tilanteeseen.
Vau, olet paljon lastenlastesi kanssa. Saavat olla erittäin kiitollisia ja pitää itseään onnekkaina, että heillä on vapaa-aikaa noin älyttömän paljon omista lapsistaan, kiitos osallistuvan isovanhemman eli sinun.
Meillä muilla pariskunnilla on yhteistä lapsivapaata ehkä pari kertaa vuodessa. :D
Lapsivapaa on vanhemmilla työtä ja toisen puolen isovanhemmatkin hoitavat vähintään saman verran. Vanhemmat pyrkivät järjestämään työn siten, että jompikumpi voisi hoitaa lapsia, mutta ei se vain aina onnistu.
Täytyy myöntää, että yhdessä vietetty aika on tehnyt lapsenlapsista hyvin rakkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oikea äiti kirjoitti:
Ei äitisi sinua tarvitse enää paapoa. Laita miehesi auttamaan, kun on sinut paksuksi aikoinaan pannut. Olisit ajatellut asioita ennen naintia. Osta lapsenhoitopalveluja. Älä rasita enää vanhaa äitiäsi. Ole aikuinen äläkä valita.
"Ole aikuinen äläkä valita." :D Pahimmat tuntemani valittajat ovat lähinnä vain keski-ikäisiä tai eläkeläisiä. Saanko sanoa heille aina tästä lähtien "Ole aikuinen äläkä valita"? - eri
Pahimmat tuntemani valittajat ovat nykynuoret. Joka muuta väittää on ääliö.
Vanhat ovat hoitaneet, työnsä, perheensä ja rakentaneet tämän maan.
Nuoret ei kestä yhden lapsen kanssa vaikka koneet tekee työt, äitiysvapaan on pitkät, on lapsilisät jne.Totta kai ennen vanhemmuus oli paljon helpompaa, koska vauvaa tarvitsi hoitaa vain 3 kuukautta ja sitten sai palata työelämään. 5v sisarukset hoiti nuoremmat sisarukset ja heidät sai keskenään päästää pihalle leikkimään.
90-luvun tavallinen lapsuus on 2020-luvun välitön huostaanotto.
Tutkimusten mukaan nykyvanhemmat ovat läsnä lastensa elämässä enemmän kuin koskaan historian aikana. Ja siihen päälle lamat, työttömyys, koronat, jne. Ei olla helpolla päästy...
Sinä et tiedä työttömyydestä mitään, nykyään työtönkin saa rahaa, on sossut ja muut. Eipä ollut ennen.
Nykyvanhemmat ovat läsnä kännyköilleen ei lapsilleen, mene vaikka mihin; leikkipuistoon, kauppaan, tilaisuuteen, vanhemmilla on kännykät kädessä jopa kun kylään menevät.Joo joo, sinun elämäsi on ollut maailman rankinta ja sinä kärsinyt eniten maailmassa silti ollen täydellinen vanhempi/lapsi/työntekijä/puoliso/ystävä/mikälie. Saat kirkkaimman kruunun, ole hyvä.
Se teissä juuri on vikana, että ette edes halua ymmärtää tai asettua toisen rooliin, koska "teillä on ollut paljon rankempaa". Ja ehkä se on se teidän rankka elämä, mikä teki teistä katkeran ja siksi haluatte levittää negatiivisuuttanne nuorempiin sukupolviin.
Sinäkin olisit voinut vain sanoa "Ymmärrän nykyaikana olevan omat suuret ongelmat, mutta toivon teille kaikkea hyvää ja tsemppiä mitä tulevaisuus tuokaan". Sen sijaan nostit itsesi jalustalle, eikä edes yllättänyt.
Olen 25-vuotias.
Vieläkin on itseltä mennyt ohi, milloin lapsen isä karkotettiin perheensä luota? Sitä jää nimittäin hoitamaan yksin vauvaa, jos on miehelleen kovin ilkeä. Tämä on varmasti uusi 'itketään äitejämme-ketju', vanha jo katosikin sivustolta. 70-luvun poikalapsena täytyy kyllä sanoa, etten ymmärrä tätä vihamielisyyttä, jota nuoret äidit kohdistavat ympärillänsä oleviin ihmisiin, en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monilla on auttanut koliikkiin se, että jättää omasta ruokavaliostaan pois täysin lehmänmaitotuotteet, naudanlihan, kananmunan ja soijan. Niissä on paljon kaseiiniproteiinia, joka aiheuttaa vauvalle vatsanväänteitä. Ja siis ne täytyy jättää täysin pois, ei edes puolikasta pullaa. Vaikutukset näkyvät 1-2 viikon päästä. Kokeile.
Tätä kannattaa oikeasti kokeilla, ap. Ei auta huonoon äitisuhteeseen, mutta voi auttaa vauvan uniin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvola antaa ohjeet, joiden mukaan
1) kaikki harrastukset seis, nyt keskitytään perheeseen (myös isä)
2) kaikki kodin ulkopuolinen seis, nyt keskitytään lepäämään jokainen mahdollinen hetki - eikä mitään selittelyjä, että jaksaa paremmin, kun pääsee tuulettumaan, ei jaksa!
3) täydellinen sometauko, koska ilman sitä nukkuu paremmin ja on aikaa nukkua
4) vähemmän sotkua, vähemmän siivoamista eli kaikki heti paikalleen
Näillä jaksaa paremmin, mutta onhan se kieltämättä tylsää, kun aikuiselle sanotaan, että puhelin pois ja pää tyynyyn, kun on kivampi syyttää äitiä.
Keskimääräinen koliikkilapsen vamhempi reagoi neuvoihin näin:
1) mitkä ihmeen harrastukset?
2) mikä kodin ulkopuolinen elämä? Käyn ulkona vain ruokakaupassa ja vaunulenkillä. Auttaako jos isäirtisanoutuu töistään?
3) nukun muutaman 30-40 min jakson yössä, koska lapsi heräilee koko ajan. Some ei minua herätä.
4) eli nyt pitäisi jaksaa laittaa vielä kotikin järjestykseen kaiken muun lisäksi?
Hah, oli kyllä maailman turhimmat neuvot ja vastaisin niihin ihan samalla tavalla kuin sinä. Joillakin todella ei ole mitään käsitystä oikeasti huonosti nukkuvan vauvan kanssa elämisestä.
Oma vauvani heräsi joka yö 2 tunnin välein 3-vuotiaaksi asti ja siihen ei liittynyt puhelimen käyttö tai some mitenkään. Molemmat vanhemmat kävivät kokopäivätyössä. Vasta lapsen ollessa 4-vuotias aloimme miettimään riittäisikö voimavarat jonkun harrastuksen aloittamiseen. Voimia muille samaa kokeville.
Vierailija kirjoitti:
Kerro neuvolassa jaksamisongelmistasi. Voit myös tehdä oman kotikuntasi sosiaalitoimeen perheestäsi lastensuojeluilmoituksen. Tukea on helpompi saada, jos on sosiaalitoimen asiakkuus.
Tsemppiä!
Tässä on oikea ohje. Monella tuntuu olevan ajatus, että kun ei jaksa lapsiarkea tai asiat kaatuvat päälle niin ratkaisu on isovanhempien ilmainen lastenhoitoapu. EI. Silloin haetaan ammattilaisten ja yhteiskunnan apua.
Äidilläsi on oikeus haluta vain ne "parhaat palat". Sellaista on isovanhemmuus. Sinä olet äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oikea äiti kirjoitti:
Ei äitisi sinua tarvitse enää paapoa. Laita miehesi auttamaan, kun on sinut paksuksi aikoinaan pannut. Olisit ajatellut asioita ennen naintia. Osta lapsenhoitopalveluja. Älä rasita enää vanhaa äitiäsi. Ole aikuinen äläkä valita.
"Ole aikuinen äläkä valita." :D Pahimmat tuntemani valittajat ovat lähinnä vain keski-ikäisiä tai eläkeläisiä. Saanko sanoa heille aina tästä lähtien "Ole aikuinen äläkä valita"? - eri
Pahimmat tuntemani valittajat ovat nykynuoret. Joka muuta väittää on ääliö.
Vanhat ovat hoitaneet, työnsä, perheensä ja rakentaneet tämän maan.
Nuoret ei kestä yhden lapsen kanssa vaikka koneet tekee työt, äitiysvapaan on pitkät, on lapsilisät jne.Totta kai ennen vanhemmuus oli paljon helpompaa, koska vauvaa tarvitsi hoitaa vain 3 kuukautta ja sitten sai palata työelämään. 5v sisarukset hoiti nuoremmat sisarukset ja heidät sai keskenään päästää pihalle leikkimään.
90-luvun tavallinen lapsuus on 2020-luvun välitön huostaanotto.
Tutkimusten mukaan nykyvanhemmat ovat läsnä lastensa elämässä enemmän kuin koskaan historian aikana. Ja siihen päälle lamat, työttömyys, koronat, jne. Ei olla helpolla päästy...
Sinä et tiedä työttömyydestä mitään, nykyään työtönkin saa rahaa, on sossut ja muut. Eipä ollut ennen.
Nykyvanhemmat ovat läsnä kännyköilleen ei lapsilleen, mene vaikka mihin; leikkipuistoon, kauppaan, tilaisuuteen, vanhemmilla on kännykät kädessä jopa kun kylään menevät.Joo joo, sinun elämäsi on ollut maailman rankinta ja sinä kärsinyt eniten maailmassa silti ollen täydellinen vanhempi/lapsi/työntekijä/puoliso/ystävä/mikälie. Saat kirkkaimman kruunun, ole hyvä.
Se teissä juuri on vikana, että ette edes halua ymmärtää tai asettua toisen rooliin, koska "teillä on ollut paljon rankempaa". Ja ehkä se on se teidän rankka elämä, mikä teki teistä katkeran ja siksi haluatte levittää negatiivisuuttanne nuorempiin sukupolviin.
Sinäkin olisit voinut vain sanoa "Ymmärrän nykyaikana olevan omat suuret ongelmat, mutta toivon teille kaikkea hyvää ja tsemppiä mitä tulevaisuus tuokaan". Sen sijaan nostit itsesi jalustalle, eikä edes yllättänyt.
Olen 25-vuotias.
No sitten kannattaisi ehkä hieman nähdä vielä elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvola antaa ohjeet, joiden mukaan
1) kaikki harrastukset seis, nyt keskitytään perheeseen (myös isä)
2) kaikki kodin ulkopuolinen seis, nyt keskitytään lepäämään jokainen mahdollinen hetki - eikä mitään selittelyjä, että jaksaa paremmin, kun pääsee tuulettumaan, ei jaksa!
3) täydellinen sometauko, koska ilman sitä nukkuu paremmin ja on aikaa nukkua
4) vähemmän sotkua, vähemmän siivoamista eli kaikki heti paikalleen
Näillä jaksaa paremmin, mutta onhan se kieltämättä tylsää, kun aikuiselle sanotaan, että puhelin pois ja pää tyynyyn, kun on kivampi syyttää äitiä.
Keskimääräinen koliikkilapsen vamhempi reagoi neuvoihin näin:
1) mitkä ihmeen harrastukset?
2) mikä kodin ulkopuolinen elämä? Käyn ulkona vain ruokakaupassa ja vaunulenkillä. Auttaako jos isäirtisanoutuu töistään?
3) nukun muutaman 30-40 min jakson yössä, koska lapsi heräilee koko ajan. Some ei minua herätä.
4) eli nyt pitäisi jaksaa laittaa vielä kotikin järjestykseen kaiken muun lisäksi?
Mitä työtä isä tekee kun on töissä 24/7/365?
Miksi isä ei laita kotia järjestykseen tai palkkaa siivoojaa jos ei itse mitään viitsi.
Miten lapsen isäsuhde kehittyy kun isä on aina töissä? Se lienee vielä tärkeämpi kuin suhde isovanhempiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oikea äiti kirjoitti:
Ei äitisi sinua tarvitse enää paapoa. Laita miehesi auttamaan, kun on sinut paksuksi aikoinaan pannut. Olisit ajatellut asioita ennen naintia. Osta lapsenhoitopalveluja. Älä rasita enää vanhaa äitiäsi. Ole aikuinen äläkä valita.
"Ole aikuinen äläkä valita." :D Pahimmat tuntemani valittajat ovat lähinnä vain keski-ikäisiä tai eläkeläisiä. Saanko sanoa heille aina tästä lähtien "Ole aikuinen äläkä valita"? - eri
Pahimmat tuntemani valittajat ovat nykynuoret. Joka muuta väittää on ääliö.
Vanhat ovat hoitaneet, työnsä, perheensä ja rakentaneet tämän maan.
Nuoret ei kestä yhden lapsen kanssa vaikka koneet tekee työt, äitiysvapaan on pitkät, on lapsilisät jne.Totta kai ennen vanhemmuus oli paljon helpompaa, koska vauvaa tarvitsi hoitaa vain 3 kuukautta ja sitten sai palata työelämään. 5v sisarukset hoiti nuoremmat sisarukset ja heidät sai keskenään päästää pihalle leikkimään.
90-luvun tavallinen lapsuus on 2020-luvun välitön huostaanotto.
Tutkimusten mukaan nykyvanhemmat ovat läsnä lastensa elämässä enemmän kuin koskaan historian aikana. Ja siihen päälle lamat, työttömyys, koronat, jne. Ei olla helpolla päästy...
Kylläpä sinulla meni vuosikymmenet tuossa sekaisin. Se oli -70-luvun alkua, kun oli vain 3 kk:n äitiysloma, mutta se piteni jo ko vuosikymmenen loppupuolella ja -80 luvulla piteni entisestään. Tuolloin -70 luvulla oli lastentarhoissakin vielä seimipuoli, missä hoidettiin noita vauvoja. Kyllä 90-luvulla oli jo täysin eri meininki, kun päivähoito oli jo kehittynyt, oli jo esikoulua kouluun meneville ja harrastustoimintaa monenlaista.
Alue: Aihe vapaa
Sinä et tiedä työttömyydestä mitään, nykyään työtönkin saa rahaa, on sossut ja muut. Eipä ollut ennen.
Nykyvanhemmat ovat läsnä kännyköilleen ei lapsilleen, mene vaikka mihin; leikkipuistoon, kauppaan, tilaisuuteen, vanhemmilla on kännykät kädessä jopa kun kylään menevät.