Uusperheelliset, miten hoidatte lapsia kun kaikki paikalla?
Meillä on 2 yhteistä, pientä lasta ja miehelläni lisäksi 2 edellisestä avoliitostaan. Aina kun miehen lapset ovat meillä, he haluaisivat jatkuvasti tehdä asioita, joihin pienimpiä ei voi ottaa mukaan, mikä tarkoittaa, että minun pitäisi sitten olla kahden pienen lapsemme yh ne ajat kun miehen lapset ovat meillä (ja ovat enemmän kuin joka toinen vkonl). Miten te muut uusperheelliset olette sumplineet nuo asiat?
Kommentit (333)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokatoiveita saa esittää mutta kyllä aikuiset päättävät mitä syödään. Ja jokainen saa korjata omat astiansa pöydästä ja muutenkin siivota omat jälkensä. Mielestäni myös isommat lapset voivat osallistua jonkin verran myös kotitöihin, eivät he ole lomalla vaikka saavatkin viettää aikaa enemmän isän seurassa.
Kiitos, olen täysin samaa mieltä. Lapset ovat 6 ja 9-vuotiaita. Minun pieni lapseni tuo oman lautasensa keittiöön, mutta näiden isompien ei tarvitse viedä. Aiemmin piti, mutta heti kun siitä ei huomauta joka kerran jälkeen, he eivät enää vie eikä mies nykyään huomauttele. Kotitöihin eivät osallistu ja heittävät vaatteet lattialle yms. (Kun muut vievät suoraan pyykkikoriin).
Ap
Järjetön vauhti ollut päällä tuossa yhteenmenossa ja lasten hankinnassa.
Ovatko nämä pienet yhteisiä lapsia vai isompi niistä on vain sinun? Ovat 3- ja 1 vuotiaat? Miksi miehesi erosi edellisestä liitosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai perheissä jokainen saa toivoa ruokia. Varmaan sinäkin ap teet joskus itsellesi mieleistä ruokaa. Eivätkö muut saisi mielestäsi saada mieleisiään ruokia?
Kyse ei ole toivomisesta ja ennen kun miehelle yhtäkkiä meni päälle tuo syyllisyysvanhemmuus, minä pyrin tekemään ruokia, joista tiesin lasten pitävän ja olimme kyselleet yleisesti mitkä ovat lempiruokia eikä niin, että nämä lapset päättävät ruoasta lähtien ihan jokaisen asian meillä ollessaan. Mutta nykyään tilanne menee niin, että kun isommat lapset tulevat, isä kysyy ensimmäisenä mitä haluavat syödä ja sen mukaan mennään, paitsi että siinä isä sitten vetää rajan ettei kokkaa pizzaa ja hampurilaisia kun lapsista nuorempi yleensä toivoo montaa ruokaa samalle ruokailulle. Ennen teimme arkena terveellistä arkiruokaa ja viikonloppuna pizzaa yms., mutta nyt syömme sitä mitä lapset kunakin päivänä haluavat ja minä teen sitten meidän lapsellemme terveellisempää ruokaa.
Ap
He on teillä 10 päivöä kuussa ja silloinkin koulussa päivät.
Mitä he siis muka teillä päättävät? Iltaruuan noina päivinä kun teillä ovat. Ai kauheeta.
Mikäön ei pakota sinua edes syömästä samaa.
He ovat meillä myös viikonloppuisin. Ja he päättävät ruoan lisäksi mitä teemme (eli mitä isä tekee heidän kanssaan, mihin menevät, mitä katsomme telkkarista yms yms yms).
Ap
Hmmm. Meillä miehen lapset saavat päättää, mitä haluavat tehdä. Mutta he eivät määrää, mitä _minä_ teen.
Ts. He eivät määrää, mitä minä katson telkkarista. Jos haluavat katsoa jotain, mitä minä en halua, niin menkööt omaan huoneeseen katsomaan.
Minä kyllä teen sellaista ruokaa, ettei pitäisi olla valittamista. Mutta he eivät tule minulle sanomaan, mitä haluavat syödä. Minä päätän, mitä teen ruokaksi. Jos ei kelpaa, niin olkoot syömättä.
Tämä on hyvin kiteytetty. Itsekin haluaisin juuri tuollaisen perheen, tuo on mielestäni normaalia. Mutta meillä tosissaan miehen lapset päättävät mitä minä syön, mitä minä katson telkkarista, milloin olen ”yh” yms.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokatoiveita saa esittää mutta kyllä aikuiset päättävät mitä syödään. Ja jokainen saa korjata omat astiansa pöydästä ja muutenkin siivota omat jälkensä. Mielestäni myös isommat lapset voivat osallistua jonkin verran myös kotitöihin, eivät he ole lomalla vaikka saavatkin viettää aikaa enemmän isän seurassa.
Kiitos, olen täysin samaa mieltä. Lapset ovat 6 ja 9-vuotiaita. Minun pieni lapseni tuo oman lautasensa keittiöön, mutta näiden isompien ei tarvitse viedä. Aiemmin piti, mutta heti kun siitä ei huomauta joka kerran jälkeen, he eivät enää vie eikä mies nykyään huomauttele. Kotitöihin eivät osallistu ja heittävät vaatteet lattialle yms. (Kun muut vievät suoraan pyykkikoriin).
Ap
Olet varmaan yrittänyt keskustella miehen kanssa näistä asioista, oletan. Mitä mies on sanonut?
Ethän vain sinä korjaa lasten sotkuja?
Minun lapsipuoleni on tiukalla kädellä kasvatettuja äitinsä luona, ja yleensä hoitavat kaiken hyvin. Mutta jos eivät hoida, niin mies saa hoitaa. Jos mies ei huomaa, niin minä vain heitän lasten tavarat heidän huoneen lattialle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai perheissä jokainen saa toivoa ruokia. Varmaan sinäkin ap teet joskus itsellesi mieleistä ruokaa. Eivätkö muut saisi mielestäsi saada mieleisiään ruokia?
Kyse ei ole toivomisesta ja ennen kun miehelle yhtäkkiä meni päälle tuo syyllisyysvanhemmuus, minä pyrin tekemään ruokia, joista tiesin lasten pitävän ja olimme kyselleet yleisesti mitkä ovat lempiruokia eikä niin, että nämä lapset päättävät ruoasta lähtien ihan jokaisen asian meillä ollessaan. Mutta nykyään tilanne menee niin, että kun isommat lapset tulevat, isä kysyy ensimmäisenä mitä haluavat syödä ja sen mukaan mennään, paitsi että siinä isä sitten vetää rajan ettei kokkaa pizzaa ja hampurilaisia kun lapsista nuorempi yleensä toivoo montaa ruokaa samalle ruokailulle. Ennen teimme arkena terveellistä arkiruokaa ja viikonloppuna pizzaa yms., mutta nyt syömme sitä mitä lapset kunakin päivänä haluavat ja minä teen sitten meidän lapsellemme terveellisempää ruokaa.
Ap
He on teillä 10 päivöä kuussa ja silloinkin koulussa päivät.
Mitä he siis muka teillä päättävät? Iltaruuan noina päivinä kun teillä ovat. Ai kauheeta.
Mikäön ei pakota sinua edes syömästä samaa.
He ovat meillä myös viikonloppuisin. Ja he päättävät ruoan lisäksi mitä teemme (eli mitä isä tekee heidän kanssaan, mihin menevät, mitä katsomme telkkarista yms yms yms).
Ap
Hmmm. Meillä miehen lapset saavat päättää, mitä haluavat tehdä. Mutta he eivät määrää, mitä _minä_ teen.
Ts. He eivät määrää, mitä minä katson telkkarista. Jos haluavat katsoa jotain, mitä minä en halua, niin menkööt omaan huoneeseen katsomaan.
Minä kyllä teen sellaista ruokaa, ettei pitäisi olla valittamista. Mutta he eivät tule minulle sanomaan, mitä haluavat syödä. Minä päätän, mitä teen ruokaksi. Jos ei kelpaa, niin olkoot syömättä.
Tämä on hyvin kiteytetty. Itsekin haluaisin juuri tuollaisen perheen, tuo on mielestäni normaalia. Mutta meillä tosissaan miehen lapset päättävät mitä minä syön, mitä minä katson telkkarista, milloin olen ”yh” yms.
Ap
Mitäs jos vain alkaisit toimimaan näin?
Siihen et voi vaikuttaa, milloin olet yh, mutta kaikkeen muuhun pystyt vaikuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai perheissä jokainen saa toivoa ruokia. Varmaan sinäkin ap teet joskus itsellesi mieleistä ruokaa. Eivätkö muut saisi mielestäsi saada mieleisiään ruokia?
Kyse ei ole toivomisesta ja ennen kun miehelle yhtäkkiä meni päälle tuo syyllisyysvanhemmuus, minä pyrin tekemään ruokia, joista tiesin lasten pitävän ja olimme kyselleet yleisesti mitkä ovat lempiruokia eikä niin, että nämä lapset päättävät ruoasta lähtien ihan jokaisen asian meillä ollessaan. Mutta nykyään tilanne menee niin, että kun isommat lapset tulevat, isä kysyy ensimmäisenä mitä haluavat syödä ja sen mukaan mennään, paitsi että siinä isä sitten vetää rajan ettei kokkaa pizzaa ja hampurilaisia kun lapsista nuorempi yleensä toivoo montaa ruokaa samalle ruokailulle. Ennen teimme arkena terveellistä arkiruokaa ja viikonloppuna pizzaa yms., mutta nyt syömme sitä mitä lapset kunakin päivänä haluavat ja minä teen sitten meidän lapsellemme terveellisempää ruokaa.
Ap
He on teillä 10 päivöä kuussa ja silloinkin koulussa päivät.
Mitä he siis muka teillä päättävät? Iltaruuan noina päivinä kun teillä ovat. Ai kauheeta.
Mikäön ei pakota sinua edes syömästä samaa.
He ovat meillä myös viikonloppuisin. Ja he päättävät ruoan lisäksi mitä teemme (eli mitä isä tekee heidän kanssaan, mihin menevät, mitä katsomme telkkarista yms yms yms).
Ap
Hmmm. Meillä miehen lapset saavat päättää, mitä haluavat tehdä. Mutta he eivät määrää, mitä _minä_ teen.
Ts. He eivät määrää, mitä minä katson telkkarista. Jos haluavat katsoa jotain, mitä minä en halua, niin menkööt omaan huoneeseen katsomaan.
Minä kyllä teen sellaista ruokaa, ettei pitäisi olla valittamista. Mutta he eivät tule minulle sanomaan, mitä haluavat syödä. Minä päätän, mitä teen ruokaksi. Jos ei kelpaa, niin olkoot syömättä.
Tämä on hyvin kiteytetty. Itsekin haluaisin juuri tuollaisen perheen, tuo on mielestäni normaalia. Mutta meillä tosissaan miehen lapset päättävät mitä minä syön, mitä minä katson telkkarista, milloin olen ”yh” yms.
Ap
Mikset syö mitä haluat, mukset katso toista telkkaria, mikset oke hahmottanut lapsiperheen elämää, mikset mene mykaan.
Ai niin. Kun sitten et voi uhriutua.
Meillä on yks telkkari lasten leikkihuoneessa, yksi takkahuoneessa ja yksi olkkarissa. Aikuisilla lisäksi kännykät.
Minä olen ns nirso enkä aina tykkää siitä mistä muu perhe. Yleensä silloin syön omia ruokiani. Tai sitten esimerkiksi muut syö kalakastiketta ja minä kasvisversiota.
Lapset on välillä harrastaneet samoja harrastuksia, mutta myös eri juttuja ja koska pienimmällä oli astma, väkisinkin oli pakko aikuisten jakautua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai perheissä jokainen saa toivoa ruokia. Varmaan sinäkin ap teet joskus itsellesi mieleistä ruokaa. Eivätkö muut saisi mielestäsi saada mieleisiään ruokia?
Kyse ei ole toivomisesta ja ennen kun miehelle yhtäkkiä meni päälle tuo syyllisyysvanhemmuus, minä pyrin tekemään ruokia, joista tiesin lasten pitävän ja olimme kyselleet yleisesti mitkä ovat lempiruokia eikä niin, että nämä lapset päättävät ruoasta lähtien ihan jokaisen asian meillä ollessaan. Mutta nykyään tilanne menee niin, että kun isommat lapset tulevat, isä kysyy ensimmäisenä mitä haluavat syödä ja sen mukaan mennään, paitsi että siinä isä sitten vetää rajan ettei kokkaa pizzaa ja hampurilaisia kun lapsista nuorempi yleensä toivoo montaa ruokaa samalle ruokailulle. Ennen teimme arkena terveellistä arkiruokaa ja viikonloppuna pizzaa yms., mutta nyt syömme sitä mitä lapset kunakin päivänä haluavat ja minä teen sitten meidän lapsellemme terveellisempää ruokaa.
Ap
He on teillä 10 päivöä kuussa ja silloinkin koulussa päivät.
Mitä he siis muka teillä päättävät? Iltaruuan noina päivinä kun teillä ovat. Ai kauheeta.
Mikäön ei pakota sinua edes syömästä samaa.
He ovat meillä myös viikonloppuisin. Ja he päättävät ruoan lisäksi mitä teemme (eli mitä isä tekee heidän kanssaan, mihin menevät, mitä katsomme telkkarista yms yms yms).
Ap
Hmmm. Meillä miehen lapset saavat päättää, mitä haluavat tehdä. Mutta he eivät määrää, mitä _minä_ teen.
Ts. He eivät määrää, mitä minä katson telkkarista. Jos haluavat katsoa jotain, mitä minä en halua, niin menkööt omaan huoneeseen katsomaan.
Minä kyllä teen sellaista ruokaa, ettei pitäisi olla valittamista. Mutta he eivät tule minulle sanomaan, mitä haluavat syödä. Minä päätän, mitä teen ruokaksi. Jos ei kelpaa, niin olkoot syömättä.
No kyllä tuokin kuulostaa tosi tylyltä, jos ei saa edes ruokatoiveita esittää. Voihan sitä välillä yhdessä miettiä mitä syödään tai katotaan telkkarista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai perheissä jokainen saa toivoa ruokia. Varmaan sinäkin ap teet joskus itsellesi mieleistä ruokaa. Eivätkö muut saisi mielestäsi saada mieleisiään ruokia?
Kyse ei ole toivomisesta ja ennen kun miehelle yhtäkkiä meni päälle tuo syyllisyysvanhemmuus, minä pyrin tekemään ruokia, joista tiesin lasten pitävän ja olimme kyselleet yleisesti mitkä ovat lempiruokia eikä niin, että nämä lapset päättävät ruoasta lähtien ihan jokaisen asian meillä ollessaan. Mutta nykyään tilanne menee niin, että kun isommat lapset tulevat, isä kysyy ensimmäisenä mitä haluavat syödä ja sen mukaan mennään, paitsi että siinä isä sitten vetää rajan ettei kokkaa pizzaa ja hampurilaisia kun lapsista nuorempi yleensä toivoo montaa ruokaa samalle ruokailulle. Ennen teimme arkena terveellistä arkiruokaa ja viikonloppuna pizzaa yms., mutta nyt syömme sitä mitä lapset kunakin päivänä haluavat ja minä teen sitten meidän lapsellemme terveellisempää ruokaa.
Ap
He on teillä 10 päivöä kuussa ja silloinkin koulussa päivät.
Mitä he siis muka teillä päättävät? Iltaruuan noina päivinä kun teillä ovat. Ai kauheeta.
Mikäön ei pakota sinua edes syömästä samaa.
He ovat meillä myös viikonloppuisin. Ja he päättävät ruoan lisäksi mitä teemme (eli mitä isä tekee heidän kanssaan, mihin menevät, mitä katsomme telkkarista yms yms yms).
Ap
Hmmm. Meillä miehen lapset saavat päättää, mitä haluavat tehdä. Mutta he eivät määrää, mitä _minä_ teen.
Ts. He eivät määrää, mitä minä katson telkkarista. Jos haluavat katsoa jotain, mitä minä en halua, niin menkööt omaan huoneeseen katsomaan.
Minä kyllä teen sellaista ruokaa, ettei pitäisi olla valittamista. Mutta he eivät tule minulle sanomaan, mitä haluavat syödä. Minä päätän, mitä teen ruokaksi. Jos ei kelpaa, niin olkoot syömättä.
No kyllä tuokin kuulostaa tosi tylyltä, jos ei saa edes ruokatoiveita esittää. Voihan sitä välillä yhdessä miettiä mitä syödään tai katotaan telkkarista.
No, meillä on aika kuukausittain pizzaa ja mies monesti ruokkii heidät sunnuntaina mäkkärillä, kun vie pois. Ne kaksi muuta ruokailua on ihan ok, että syövät mitä tarjotaan.
Ensi maanantaina pidätte perheneuvottelun ja merkitsette yhteiseen kalenteriin
äidin omat jutut sekä perheen yhteisille jutuille aikaa. Tehkää vaikka aamupalaa koko perhe yhdessä.
Suunnitelmallisuutta enemmän, kotitöitä tekevät kaikki. Siivous, pyykit, ruuanlaitto.
Kerran viikossa kauppaostokset suunnitellusti.
Et sinä ole yksinhuoltaja vaan nelilapsisen perheen vanhempi perheessä jossa lapset on kaikki eri-ikäisiä ja eritarpeisia.
Tuossahan jo noilla vanhemmillakin lapsilla on eri tarpeet. 9-vuotias liikkuu itsenäisesti, 6-vuotias ei.
Kuulostaa sille että sulla ei ole mitään omaa ja pää hajoaa neljän seinän sisälle. Hanki harrastus! Tapaa ystäviä ilman lapsia jos niitä on! Kummasti alkaa jaksamaan.Ja Lopeta uhriutuminen. Jos mies ei hyväksy sinun omaa aikaasi niin voi voi. T myös eronnut uusperheen äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MIKSI teillä on tuo tilanne???
Koska olen naimisissa mieheni kanssa ja hänen nuoruuden rakastettu tuli aikoinaan raskaaksi ”vaikka söi pillereitä”.
Ja sen takia sinä synnytit kaksi lasta?
Olisiko mun pitänyt jäädä lapsettomaksi?
Itse ajattelen asian niin, että ei tietenkään tarvitse olla 24/7 yhdessä, mutta mielestäni perheen pitää sopeuttaa tekemisensä sen mukaan, että huomioidaan, että tässä tilanteessa emme voi tehdä kaikkia asioita mitä ilman vauvaa ja taaperoa voisimme tehdä. Nämä lapset ihan jatkuvasti ehdottavat kaikkea sellaista, mikä pienille ei sovi. Eihän ydinperheessäkään isä mene kahden lapsen kanssa aamusta iltaan paikasta toiseen mihin vaan ikinä haluavat mennä ja äiti hoida vauvan ja taaperon kanssa sillä välin ruokia yms.
Ap
Kyllä vaan erittäin usein menee juuri näin. Ei noi meidän alakoulaiset jaksa näiden pienten kanssa touhuta. Heillä alkaa olla jo oma elämä ja suunta kohti aikuisuutta. Joskus tehdään kyllä niin, että se olenkin minä, joka lähden isompien juttuja hoitamaan ja isä ottaa pienemmät. Suosittelisin tätä itseasiassa teillekin, vaikka isommat ei sinun lapsia, mutta tutustuisit heihin paremmin ja heidän kanssa hengailu voi tuntua jopa lähes levoltakin verrattun kotitöihin ja pikkuisten hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa sille että sulla ei ole mitään omaa ja pää hajoaa neljän seinän sisälle. Hanki harrastus! Tapaa ystäviä ilman lapsia jos niitä on! Kummasti alkaa jaksamaan.Ja Lopeta uhriutuminen. Jos mies ei hyväksy sinun omaa aikaasi niin voi voi. T myös eronnut uusperheen äiti
Mitrn niin ei hyväksy? Ap kertoi miehen hoitavan niitä pieniä lapsia.
Eihän ne isot lapset ole siellä kuin 10 päivää kuukaudessa.
20 päivää voi tehdä mitä lystää.
Teidän kannattaisi ”parittaa” se 6-vuotias ja se taapero ja ap veisi heidät jonnekin.
Isä voisi jäödä sen vauvan ja sen 9-vuotiaan kanssa kotiin ja puuhata yhdessä, ottaa vaikla mukaan jonkum 9-vuotiaan kaverin.
Näin rikkoutuisi se kaava kahdenlaisista lapsista ja ne eri leirin lapset saisi tutustuttua toisiinsa.
Ja ap pääsisi pois mökkiytymästä.
Vierailija kirjoitti:
Teillä se ero, että teidän miehenne on sitten teidän lastenne kanssa eli hoitovelvollisuutenne kevenee, kun minulla taas kasvaa silloin kun miehen lapset ovat, kun hoidan meidän lapset yksin, kun muina aikoina hoidan yhdessä miehen kanssa.
Ap
Sä et voi jakaa enää näin vahvasti lapsia meidän ja sun lapsia. Ne lapset on teidän _perheen_ lapsia kaikki ja _sinun_ lapsiesi _biologisia_ sisaruksia. Ei kenenkään pää kestä tollaista jakoa. Jos oot uusperheessä siihen on hypättävä kokonaan ja opeteltava olemaan yhtä pakettia. Se ei ole aina helppoa, mutta muuten koko homma on p_skaa alusta loppuun, jos ei opi pikkuhiljaa avaamaan sydäntä koko porukalle. Tulee myös aika jolloin perheen yhteiset lapset ei ole pieniä ja on oikeasti helpompi tehdä yhdessä juttuja. Eikä siinäkään mene kuin yksi silmänräpäys, kun perheenne isommat lapset on maailmalla. Sitä ei usko silloin, kun lapset on ihan pieniä, mutta ajallisesti ei mene kuin pari vuotta tuosta vaiheesta, missä nyt olette, että alkaa konkreettisesti hahmottua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MIKSI teillä on tuo tilanne???
Koska olen naimisissa mieheni kanssa ja hänen nuoruuden rakastettu tuli aikoinaan raskaaksi ”vaikka söi pillereitä”.
Ja sen takia sinä synnytit kaksi lasta?
Olisiko mun pitänyt jäädä lapsettomaksi?
Itse ajattelen asian niin, että ei tietenkään tarvitse olla 24/7 yhdessä, mutta mielestäni perheen pitää sopeuttaa tekemisensä sen mukaan, että huomioidaan, että tässä tilanteessa emme voi tehdä kaikkia asioita mitä ilman vauvaa ja taaperoa voisimme tehdä. Nämä lapset ihan jatkuvasti ehdottavat kaikkea sellaista, mikä pienille ei sovi. Eihän ydinperheessäkään isä mene kahden lapsen kanssa aamusta iltaan paikasta toiseen mihin vaan ikinä haluavat mennä ja äiti hoida vauvan ja taaperon kanssa sillä välin ruokia yms.
Ap
No mutta teidän tapauksessanne, ne miehen lapset ovat isänsä kanssa paljon vähemmän kuin ydinperheessä! Ihan hirveän itsekäs olet! Miehellä on aikaa sulle ja teidän yhteiselle, vaikka kuinka paljon ja silloin kun miehen lapset ovat teillä on erittäin tärkeää, että mies jakaa lapsilleen välitöntä aikaa. Lapsille ei koskaan saa tulla tunne, että uusi tulokas olisi tärkeämpi ja uusperheessä näin helposti käy, jolloin lapset alkavat oireilla. Miksi sinä ja teidän yhteiset lapset ansaitsisitte kaiken sinun mielitekojen mukaan, mutta miehen lapset joutuisivat joustamaan isänsä ajasta niinä vähäisinä aikoina, kun isäänsä näkevät? Oikeasti, HÄPEÄ ITSEKKYYTTÄSI!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MIKSI teillä on tuo tilanne???
Koska olen naimisissa mieheni kanssa ja hänen nuoruuden rakastettu tuli aikoinaan raskaaksi ”vaikka söi pillereitä”.
Ja sen takia sinä synnytit kaksi lasta?
Olisiko mun pitänyt jäädä lapsettomaksi?
Itse ajattelen asian niin, että ei tietenkään tarvitse olla 24/7 yhdessä, mutta mielestäni perheen pitää sopeuttaa tekemisensä sen mukaan, että huomioidaan, että tässä tilanteessa emme voi tehdä kaikkia asioita mitä ilman vauvaa ja taaperoa voisimme tehdä. Nämä lapset ihan jatkuvasti ehdottavat kaikkea sellaista, mikä pienille ei sovi. Eihän ydinperheessäkään isä mene kahden lapsen kanssa aamusta iltaan paikasta toiseen mihin vaan ikinä haluavat mennä ja äiti hoida vauvan ja taaperon kanssa sillä välin ruokia yms.
Ap
No mutta teidän tapauksessanne, ne miehen lapset ovat isänsä kanssa paljon vähemmän kuin ydinperheessä! Ihan hirveän itsekäs olet! Miehellä on aikaa sulle ja teidän yhteiselle, vaikka kuinka paljon ja silloin kun miehen lapset ovat teillä on erittäin tärkeää, että mies jakaa lapsilleen välitöntä aikaa. Lapsille ei koskaan saa tulla tunne, että uusi tulokas olisi tärkeämpi ja uusperheessä näin helposti käy, jolloin lapset alkavat oireilla. Miksi sinä ja teidän yhteiset lapset ansaitsisitte kaiken sinun mielitekojen mukaan, mutta miehen lapset joutuisivat joustamaan isänsä ajasta niinä vähäisinä aikoina, kun isäänsä näkevät? Oikeasti, HÄPEÄ ITSEKKYYTTÄSI!
Ymmärrän pointtisi, mutta olen myös sitä mieltä, että jos haluaa lasten tuntevan itsensä tärkeäksi, niin ei pitäisi erota. Eronneet vanhemmat ovat usein itsekkäitä - elleivät eroa esim. Väkivallan vuoksi.
Ps. Olen itsekin eronnut.
Kiitos, olen täysin samaa mieltä. Lapset ovat 6 ja 9-vuotiaita. Minun pieni lapseni tuo oman lautasensa keittiöön, mutta näiden isompien ei tarvitse viedä. Aiemmin piti, mutta heti kun siitä ei huomauta joka kerran jälkeen, he eivät enää vie eikä mies nykyään huomauttele. Kotitöihin eivät osallistu ja heittävät vaatteet lattialle yms. (Kun muut vievät suoraan pyykkikoriin).
Ap