Pienin asia, mistä kumppanisi/eksäsi on hermostunut?

Suuttui, kun sanoin, että hänellä on huono muisti. Hän ei oikeasti muistanut eikä suostunut myöntämään sitä. Esim. kertoi/opetti minulle uutena asioita, jotka olin itse juuri kertonut hänelle. Kun kysyin, mistäs sellaisen asian oli kuullut, oli ihan vaan, että ei nyt muista, kuuli vain jostain.

Olimme menossa lomamatkalle ja ex-vaimo sanoi, että mitä jos minä teen jotain mikä pilaa lomamatkan. Kysyin että mitä? No ei hän vaan tietänyt, mutta jotain. Päivä ennen lentoa kauhea kiukuttelu, että olen pilannut hänen lomatunnelmansa ja että häntä ei kiinnostaisi lähteä enää minnekään. Lähdin sitten yksin Prahaan 3 päiväksi.

Vierailija kirjoitti:

Exä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies suuttui siitä etten valita työpaikastani/työkavereista kuten ”normaalit” ihmiset. Olisi tehnyt mieli valittaa MUTTA vihaan kuunnella kun muut ihmiset valittavat heidän työkavereistaan joita en edes tunne. Joten olen itsekin hiljaa. Vähän sama kuin pitäisi kuunnella jonkun unta - ei kiinnosta.

Kuulostaa mun exältä! Hän oli terapeutilleenkin valittanut ettei puoliso puhu kotona työasioistaan ja innoissaan kertoi että terapeutinkin mielestä työasioista pitää kotona puhua 😂

Sotealalla ei saa edes kertoa, ketä on töissä samassa yksikössä. Sehän on ihan turvallisuustekijä. Olisikohan exäsi innoissaan, jos tuttu hoitaja kertoilisi innoissaan hänen terveystietojaan, työasioitahan ne meille on.

Voihan niistä työasioista keskustella ilman, että nimeää henkilöitä. Enemmän tässä häiritsee se, että työasioista keskustelemisen pitäisi aina tarkoittaa niistä valittamista eikä koskaan mitään positiivista sanottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Olimme menossa lomamatkalle ja ex-vaimo sanoi, että mitä jos minä teen jotain mikä pilaa lomamatkan. Kysyin että mitä? No ei hän vaan tietänyt, mutta jotain. Päivä ennen lentoa kauhea kiukuttelu, että olen pilannut hänen lomatunnelmansa ja että häntä ei kiinnostaisi lähteä enää minnekään. Lähdin sitten yksin Prahaan 3 päiväksi.

Kun nainen miettii, että "mitä jos....." niin hänen mielessään mies on jo tehnyt sen karmean teon. Sitä ei saa enää tekemättömäksi, vaikka se olisi ollut vain esim. uni.

Suuttui verisesti, kun lopulta, 2 vuotta ilman verhoja asuttuamme, menin ostamaan meille verhot. Mies siis olisi halunnut valita ne verhot, ja 2 vuotta yritin kysellä ostettaisiinko, kun ohikulkijat näkivät kerrostalon katutasossa sisälle. Toin mallipalavihkoja kotiin. Laittelin linkkejä netistä, mikään verho ei kelvannut. Lopulta kyllästyin kun joku koiranulkoiluttaja pysähtyi tuijottamaan sisälle - aina ohi mennessään. Useasti päivässä. Ja ostin hyvät verhot.

Joka ikisen riidan kohdalla otti jälkeenpäin esille, että minä ostin verhotkin häneltä kysymättä. Myöskään mitään huonekaluja ei saanut ostaa häneltä kysymättä.

Onneksi on ex.

Vierailija kirjoitti:

Olimme menossa lomamatkalle ja ex-vaimo sanoi, että mitä jos minä teen jotain mikä pilaa lomamatkan. Kysyin että mitä? No ei hän vaan tietänyt, mutta jotain. Päivä ennen lentoa kauhea kiukuttelu, että olen pilannut hänen lomatunnelmansa ja että häntä ei kiinnostaisi lähteä enää minnekään. Lähdin sitten yksin Prahaan 3 päiväksi.

Tekosyy piti keksiä. Pääsi rakastajansa kanssa rauhassa kuhertelemaan 3 päiväksi.. Ei kiinnostanut sinun seurasi!

Katsoin kerran Netfilixistä komediasarjaa Kolme miestä ja tyttö. Veti pultit kun haaveilen kuulemma kimppakivasta muiden miesten kanssa. Tuo sarja ei kerro mitenkään kimppakivasta eikä pettämisestä, mutta tässä tapauksessa pelkästään sarjan nimi sai kilarit aikaan. On ex nykyään. 

Panin keeneriä baarin vessassa ennen meidän suhdetta. Edelleen vetää siitä ajoittain herneet nenään.

Suki tukkaansa varmaan tunnin, joku karva ei mennyt niinkuin halusi, raivostui, hakkas itseänsä nyrkillä päähän, ja heitti vahapurkin seinään.. mies siis… nyt on onneks kaljuuntunu niin ei ole enään tukka raivareita 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä jutut laittaa pohtimaan omaa suhdetta ja sitä millaiseksi mies on alkanut muuttuumaan. Halveksintaa, lyttäämistä, kaasuttamista, pikkuasioista räjähtämistä, kylmyyttä, itseä ei ihmetytä yksikään näistä oudoista kertomuksista kun on joutunut kaikkea kokemaan. Pahinta on se kun suhteesta on vaikea lähteä koska haluaa ajatella toisesta hyvää ja yrittää keksiä käytökselle syitä, sehän on vain työstressi...

Kuvittelee että se sama rakastava ihminen muuttuisi vielä samaksi kuin alussa. Pienet pilkahdukset tästä kaiken sonnan keskellä saa uutta toivoa aikaan, vaikka parasta olisi tehdä raskas ja kipeä ero..

Käypä lukemassa Narsistin keskustelutyyli -ketjua, niin voit saada siitä paljon apua tilanteen ratkaisemiseen.

Mitä hittoa. Kannattaa mielummin ostaa iso kaktus kaveriksi sohvalle, kuin katsella kitisevää, väkivaltaista viisivuotiaan tasolle jäänyttä aikuista.

Jää enemmän rahaa säästöön, pyykkimäärä puolittuu, vessa pysyy pitempään siistinä. Jos kaipaatte viikottaista ivaamista, niin voinen perustaa palvelunumeron, josta sitä saa, noin niinkuin vieroitusoireisiin. Tosissaan, yhden kitisijän jätin lehdelle soittelemaan enkä päivääkään katunut.

Tiskikoneen täyttäminen. Vessan siivoaminen. Pyykin viikkaaminen. Tv-kanavien katsominen. Lehden lukeminen. Paleleminen. Unisukat. Hajuvesi. Kaakao. Sukulaiset. Äänestäminen. Käveleminen. Saunominen.

Kun unohdin ostaa kaupasta tonnikalapurkin, suuttui niin verisesti että haukkui rumaksi valehtelijaksi.

Keitti kananmunia isossa kattilassa, yksi jäi kattilaan, raivosi minulle että kun jääkaappi on niin täynnä että ei mahdu kattila kaappiin.. Tuijotin ukkoa hetken, otin munan kattilasta ja laitoin sen jääkaappiin 😂

Olin pessyt kahvinkeittimen pannun, ja laittanut sen kuivauskaappiin.. keitteli sitten aamukaffit pitkin pöytää, kun ei hoksannut että pannu puuttuu, minun vikahan se oli, koska olin pessyt pannun..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies suuttui siitä etten valita työpaikastani/työkavereista kuten ”normaalit” ihmiset. Olisi tehnyt mieli valittaa MUTTA vihaan kuunnella kun muut ihmiset valittavat heidän työkavereistaan joita en edes tunne. Joten olen itsekin hiljaa. Vähän sama kuin pitäisi kuunnella jonkun unta - ei kiinnosta.

Kuulostaa mun exältä! Hän oli terapeutilleenkin valittanut ettei puoliso puhu kotona työasioistaan ja innoissaan kertoi että terapeutinkin mielestä työasioista pitää kotona puhua 😂

Sotealalla ei saa edes kertoa, ketä on töissä samassa yksikössä. Sehän on ihan turvallisuustekijä. Olisikohan exäsi innoissaan, jos tuttu hoitaja kertoilisi innoissaan hänen terveystietojaan, työasioitahan ne meille on.

No tottakai saa sanoa aviopuolisolle minkä nimisiä henkilöitä on työkaverina sotealalla. Kaikkea sitä ihmiset yrittävätkin täällä väittää :D

Tulin kaavinnasta puoliksi kontaten ja eksä raivostui kun kenkäni olivat jääneet eteiseen hujan hajan :D

Suuttui ensitreffeillä, kun oli kertonut vanhempansa kuolleen ja pahoittelin sitä.

Käytin kodn putkimiestä tukkeutuneen lavuaarin avaamiseen, raivosgui koska pelkää pesuaineita. Huusi ja raivosi, kantoi pullon roskiin ja pesi käsiään 10 minuuttia, vielä kauan pelkäsi, että syövyttäviä pisaroita on kulkeutunut asuntoon. Sairasti pakkoneuroisia. Nykyään jonkun naikkosen kanssa ja lapsikin on.

Vierailija kirjoitti:

Pesin salaa astp.koneessa auton moottorin osia- männät ja kiertokanget kun parempi puolisko ei ollut kotona, ainoa vaan että unohdin ne sinne koneeseen. Voin kertoa että sanomista tuli !!

Minun mies kysyi lupaa tuohon, arvaa saiko :-D

Vierailija kirjoitti:

Suuttui verisesti, kun lopulta, 2 vuotta ilman verhoja asuttuamme, menin ostamaan meille verhot. Mies siis olisi halunnut valita ne verhot, ja 2 vuotta yritin kysellä ostettaisiinko, kun ohikulkijat näkivät kerrostalon katutasossa sisälle. Toin mallipalavihkoja kotiin. Laittelin linkkejä netistä, mikään verho ei kelvannut. Lopulta kyllästyin kun joku koiranulkoiluttaja pysähtyi tuijottamaan sisälle - aina ohi mennessään. Useasti päivässä. Ja ostin hyvät verhot.

Joka ikisen riidan kohdalla otti jälkeenpäin esille, että minä ostin verhotkin häneltä kysymättä. Myöskään mitään huonekaluja ei saanut ostaa häneltä kysymättä.

Onneksi on ex.

Tästä tuli mieleen ex ja makkarin tapettikriisi. Tapetissa (jota oli yhdellä seinällä) oli siis ihan huolella reikiä jonkun hyllynripustuksen tms. jäljiltä, ja sen ex lupasi jo ennen ennen asuntoon muuttoa korjata käden käänteessä. Viisi vuotta myöhemmin, kun lähdin, seinä oli edelleen ennallaan. Kyseinen tapetointi olisi eksän mukaan lopulta jo vaatinut lupaa taloyhtiöstä kaikkien muiden tekosyiden lisäksi. Tässä välissä olin ehtinyt raahata isoja painavia tapettimallikirjoja edestakaisin useita kertoja lastenvaunujen kanssa, kun välillä sen olisikin voinut vaan tapetoida ja siiten taas ei, kun kaikki tapetit oli rumia, olin tehnyt jotain "pahaa" tai maailma oli vaan jotenkin kohdellut eksää väärin. Jos olisin vaan tapetoinut itse (missä olisi mennyt max. 2 tuntia), olisi syttynyt maailmansota. Kaikkea sitä onkin tullut katseltua.