Lue keskustelun säännöt.
Pienin asia, mistä kumppanisi/eksäsi on hermostunut?
Itse eksä sai joskus raivarin kun leikkasin tiskirätti-rullasta niin, etten leikannut sen viivan mukaan. Heitti rätin roskikseen ja käski minun mennä johonkin kodinhoitokouluun :D rosimme myöhemmin muista syistä.
Kommentit (930)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niitä on monia. Mm. kaikki kavereiden tapaamiset. Lopulta sain tavata vain yhtä kaveriani. (Koska heillä oli suhde, mitä en tiennyt vielä silloin.) Hän oli sitten meillä kylässä ja heillä oli omat juttunsa, joten tein messengerin kautta yhden nettikirppisoston. Äijä kilahti ja vaati huutaen mua pyytämään anteeksi kaveriltani, kun juttelen vain mesessä enkä ole yhtään vieraanvarainen. Loppuillan sitten istuin toimettomana ja ulkopuolisena hiljaa sohvan nurkassa. Noi oli niitä viimeisiä aikoja.
Yllättäen kohteli kaveriani samanlailla ja hänkin oli sekasin ku seinäkello jonkun aikaan päästyään äijästä eroon, mutta toipui hiljalleen.
Mitä myöhemmin oon äijää nähnyt, niin on mm. kilahtanut baarissa ängettyään vieraiden ihmisten pöytään, kun heillä oli niin paskat jutut, eivät siis heti ymmärtäneet lopettaa omia juttujaan ja alkaa herraa viihdyttämään. Heitti baarijakkaran.
Mua muuten ärsyttää nämä puhelinvahdit. Joskus istuin kaverilla, ja kaveri katsoi BB:tä, eikä keskustelua oikein syntynyt, niin viestittelin serkkuni kanssa. Yhtäkkiä kaverini kireänä "Puhelin pois" oikein vinkuvalla äänellä, eli olin vähän kuin hattuhyllyllä odottamassa koska kaveri saa naamansa irti telkkarista. Samaten kun menin yhteen seurueeseen, jossa kaikki tunsi toisensa ja olin ainoa selvinpäin, niin viestittelin sitten jollekin aikani kuluksi kun seurailin muiden pelleilyä. Eikö ex sitten oikein holhoavasti ollut nappaamassa multa puhelinta kädestä. Välillä nää puhelimesta huomauttelijat osaavat kans tämän tilannetajun jalon taidottomuuden ja mä itse päätän, koska olen sosiaalinen ja koska en.
Mä ymmärrän kaveriasi ja exääsi. Se ei ole kivaa muille eikä kohteliasta olla seurassa puhelimella vaikka olisi miten tylsää.
Jos on tylsää eikä paikalla ole pakko olla niin voi lähteä pois. Kaverille olisin sanonut, että jätän sut rauhassa katsomaan BB:tä ja tuollaiseen selvinpäin tuntemattomien kanssa ryyppyiltaan en olisi ikinä edes suostunut lähtemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähetin hänelle kuvan, jossa keikistelin alusvaatteet päällä.
Se oli virhe.
Ikkuna oli lähellä: joku voi nähdä. Kuva oli otettu päivällä: eikö minulla ole tärkeämpää tekemistä keskellä päivää.
Hän katsoi vielä aiheellisiksi mainita, että voithan sä tommosia lähetellä, mutta ”älä odota että mä innostun niistä”.
Mielestäni kuva näytti ihan nätiltä ja jotenkin mun logiikalla oletin, että mies keskimäärin ilahtuu tällaisesta eleestä omalta tyttöystävältä. Nykyiseni ainakin, onneksi :)
Kyseinen mies oli kyllä muutenkin aivan käsittämätön alaspainaja. Teinpä ihan mitä tahansa kotityötä tai hoidin vaikka työpuhelua, hän löysi toiminnastani kritisoitavaa ja virheitä.
Oliko Mauri nimeltään?
Hän sai oloni hyvin nopeassa ajassa erittäin huonoksi ja ahdistuneeksi. Eikö kumppanin pitäisi tukea ja kannustaa. Ja ilahtua toisen halusta ilahduttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumppani ärsyyntyy kun laitan leivän täytteet eri järjestyksessä kuin hän. Pitää kuulemmma olla salaatti, leikkele ja sitten vasta juusto.
Mun exä veti kilarit samasta syystä, mutta leikeleen tuli olla päällä. "Opasti" mua muissakin asioissa siten kuin oli kotona oppinut.
Leivälle ensin margariini, sitten leikkele, sit juusto ja päälle vasta kasvikset.
Hyi, liha koskettaa margariinia. Mieluummin juusto siihen alle ensin.
Mitä ihmettä hyi, että liha koskettaa margariinia? Miksi se ei sitten haittaa, että juusto koskettaa margariinia tai miksi laittaa margariinia jos se on kamalaa?
Suussa pureskelet kuitenkin kaiken koskettamaan kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähetin hänelle kuvan, jossa keikistelin alusvaatteet päällä.
Se oli virhe.
Ikkuna oli lähellä: joku voi nähdä. Kuva oli otettu päivällä: eikö minulla ole tärkeämpää tekemistä keskellä päivää.
Hän katsoi vielä aiheellisiksi mainita, että voithan sä tommosia lähetellä, mutta ”älä odota että mä innostun niistä”.
Mielestäni kuva näytti ihan nätiltä ja jotenkin mun logiikalla oletin, että mies keskimäärin ilahtuu tällaisesta eleestä omalta tyttöystävältä. Nykyiseni ainakin, onneksi :)
Kyseinen mies oli kyllä muutenkin aivan käsittämätön alaspainaja. Teinpä ihan mitä tahansa kotityötä tai hoidin vaikka työpuhelua, hän löysi toiminnastani kritisoitavaa ja virheitä.
Oliko Mauri nimeltään?
Hän sai oloni hyvin nopeassa ajassa erittäin huonoksi ja ahdistuneeksi. Eikö kumppanin pitäisi tukea ja kannustaa. Ja ilahtua toisen halusta ilahduttaa.
Ei ollut Mauri. Tyypistä riittäisi kyllä kerrottavaa niin että joku varmasti tunnistaisi. Mutta hän ei ollut suuttujatyyppiä vaan ennemminkin kontrolloija ja toiselta itsetuntoa nakertava tyyppi. Suurin suuttuminen häneltä tuli , kun jäi itse lopulta kiinni salailusta ja valehtelusta.
Mies, jolle oli tärkeää katsoa syvälle silmiin ja lausua: parisuhteessa kaikkein tärkeintä on rehellisyys.
Tää on kyllä ollut mun ikimuistoisin suhde :D
Vierailija kirjoitti:
Sovittiin, että pahimpaan korona-aikaan mies käy kaupassa hakemassa ja minä kierrän sillä aikaa korttelin ja tavataan kaupan edessä. Minulla meni alle 5 min ja jäin odottelemaan kaupan eteen. Minulla ei ollut maskia mukana ja en päässyt kaupan sisään katsomaan, kun miestä ei vain kuulunut ulos.
Minulla ei tullut puhelinta mukaan. En uskaltanut lähteä siitä mihinkään, koska kantamisavun takia oli oltava paikalla. Ja tietäisin, että raivoaisi tavattomasti jos lähtisin siitä pois. Varmaan lähes tunnin siinä ihmettelin, onko suustaan kiinni, saanut sairaskohtauksen vai mitä. Ilma oli hiton kylmä.
Mietin, että jos hän jostain ihmeen syystä ehti lähteä ennen minua kotiin isojen kantamusten takia, kaipa hän tulee sanomaan. Ei. Lopulta uskaltauduin kotiin ja siellä oli vastassa jäätävä vastaanotto, hemmetinmoinen huuto. Missä saatanassa olet ollut?? Siitä tuli 3 päivän hirvitys, lähellä oli ettei käynyt kiinni. Elämäni pahimpia päiviä.
Selvisikö koskaan oli tapahtunut, oliko hän ehtinyt hoitaa ostokset siinä 5 min aikana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä jutut laittaa pohtimaan omaa suhdetta ja sitä millaiseksi mies on alkanut muuttuumaan. Halveksintaa, lyttäämistä, kaasuttamista, pikkuasioista räjähtämistä, kylmyyttä, itseä ei ihmetytä yksikään näistä oudoista kertomuksista kun on joutunut kaikkea kokemaan. Pahinta on se kun suhteesta on vaikea lähteä koska haluaa ajatella toisesta hyvää ja yrittää keksiä käytökselle syitä, sehän on vain työstressi...
Kuvittelee että se sama rakastava ihminen muuttuisi vielä samaksi kuin alussa. Pienet pilkahdukset tästä kaiken sonnan keskellä saa uutta toivoa aikaan, vaikka parasta olisi tehdä raskas ja kipeä ero..
Ex-vaimon suusta: Käytän kuulemma liikaa wc-paperia. Muistelin että ostin pääsääntöisesti itse kaupasta wc-rullat ja totesin että olen ne jo maksanut. Jäi hieman outo olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suuttui, kun en tykännyt hänen antamastaan lempinimestä, jolla hän aina tyttöystäviään kutsui: "pikkuinen". Todennäköisesti yritti välttää väärän nimen käyttämisen ja oli joku vara-pikkuinen aina jossain odottelemassa. Vieläkin nousee oksennus suuhun.
Mökötti yhteisen mökkiviikonlopun kun en antanut hänelle automatkalla lempinimeä. En ymmärrä miksi olisi pitänyt väkisin keksiä jotain?
Yritti tehdä minut mustasukkaiseksi, ja suuttui kun se ei toiminut. Seurasi mykkäkoulua ja kiukuttelua.
Tein myös selväksi että en katso pettämistä tai valehtelua. Järkyttyi kovasti kun hänet jätin sen jälkeen kun oli jäänyt kiinni pettämisestä ja valehtelusta. Suuttui siitä miten tunteeton ja kylmä olen.
Yhdessäoloa kesti n. puoli vuotta.
Soitteli pitkään perään ja halusi vielä mahdollisuuden, tai edes seksisuhteen, mutta oli kyllä mennyt maku koko ukkoon.
Hyi mikä tyyppi. Olisit antanut hänen pikku pililleen saman lempinimen, pikkuinen olisi sopinut sille hyvin :D ukon lempinimeksi Pikku D.
Siitä että puhuin, siitä miten puhuin, siitä että en puhunut.
Siitä että olin tyhmä (muka), siitä että en vastanut sitä mitä olisi pitänyt, siitä että hengitin väärin, siitä että olen nainen, siitä että söin, siitä että minusta kuuluu ääntä kun liikun kodissani. Siitä että haluan illalla mennä nukkumaan koska seuraavana päivänä olis työpäivä jne.
Näytin puolisolle ovea ja käskin hankkimaan oman tasonsa seuraa, kun itse olen niin helvetin tyhmä enkä osaa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sagittarius kirjoitti:
24/7 On/Off -suhde "Master" -miehen kanssa. Viestiteltiin ja mainitsin nimeltä erään miespoliitikon nimen samassa viestissä Hänen nimensä kanssa, vaikka en mitenkään edes kehunut tätä toista miestä Hänelle, ja Hän itsekin oli samoilla linjoilla poliitikon kanssa. Hän suuttui, haukkui lyttyyn ja katkaisi välit saman tien - jälleen kerran. Ei auttanut vaikka pyysin anteeksi moneen kertaan ja sanoin vielä ihmetteleväni, että jos hän on Master, jolla pitäisi olla valtavan hyvä itsetunto, miksi menettää malttinsa tuollaisesta asiasta. Vaikea edes kunnioittaa tuollaista ihmistä, joka ei kykene anteeksi antamaan.
Hmm kuulostaa eräältä Lahtelaiselta mieheltä.
Eikä kun näitä lukee.. taidan ottaa itsekkin tollanen miehisen itsetunnon ja asenteen että kaikki vika aina muissa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostin vääriä sipsejä, haukkui sokeaksi ja tyhmäksi, yleensä piti olla just tasan tarkkaan tiettyjä herkkuja ja ruokia,eikä auttanut sanoa ettei kaupassa ollut olen kuulemma vain "sokea paska"! ,eikä ainakaan kannattanut ilahduttaa leipomalla tms koska mun leipomukset on "paskaa,mauttomia ja oudonmakuisia" heitti kerrankin kuivakakun ikkunasta ulos ja sanoi: siinä paskakakkus syö nyt se!
Ja oudointa oli että muut kyllä kehui leipomuksia, tehokkaasti ainakin tuhosi itsetunnon ja lopulta koetin vaan olla poissa jaloista koska ärhenteli ja tiuski joka asiasta. Ja joo siedin sitä koska joskus oli hyvällä päällä.
Kaaduin pyörällä loskassa ajaessa, jalka meni mäsäksi ja puhelin sammui saatuaan kai tärskyn. Kun lopulta pääsin kotiin jalka kipsissä, mies alkoi raivota että kuka hölmö ajaa kännykkä laukussa ja tuli pitämään havaintoesitystä, miten puhelin laitetaan takin vetoketjulliseen taskuun. Huusin kivuissani ja väsyneen "luuletko vi"n tonttu ettei mun laukussani ole vetoketjua, se ei tippunut laukusta vaan sai iskun, käsitätkö?!" jolloin mies salamoiva katse silmissään otti kainalosauvani ja meni heittämään ne alas parvekkeelta, suoraan takana virtaavaan jokeen. Soitin välittömästi itku kurkussa isälleni että tulisi hakemaan ja toisi äidin kävelykepin jotta pääsen kulkemaan, exälle (tiesin sillä sekunnilla että miehestä tulee ex) sanoin kylmästi että parempi keksiä sairaalalle hyvä selitys sauvojen kohtalosta!
Myöhemmin lähetti sitten videon jossa koetti onkia niitä sauvoja ja saikin toisen pelastettua. Uskoi kai asian olevan sillä kuitattu kun ihan kengätkin kastui ja oli hölmönä kun isäni tuli hakemaan tavaroitani vieden mm. mikron ja läppärin.
Onneksi ei hankittu lasta moisen sekopään kanssa, olisi varmaan vauvankin heittänyt sinne jokeen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tuttuja tarinoita omasta suhteesta. Olisin voinut kirjoittaa puolet näistä viesteistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sovittiin, että pahimpaan korona-aikaan mies käy kaupassa hakemassa ja minä kierrän sillä aikaa korttelin ja tavataan kaupan edessä. Minulla meni alle 5 min ja jäin odottelemaan kaupan eteen. Minulla ei ollut maskia mukana ja en päässyt kaupan sisään katsomaan, kun miestä ei vain kuulunut ulos.
Minulla ei tullut puhelinta mukaan. En uskaltanut lähteä siitä mihinkään, koska kantamisavun takia oli oltava paikalla. Ja tietäisin, että raivoaisi tavattomasti jos lähtisin siitä pois. Varmaan lähes tunnin siinä ihmettelin, onko suustaan kiinni, saanut sairaskohtauksen vai mitä. Ilma oli hiton kylmä.
Mietin, että jos hän jostain ihmeen syystä ehti lähteä ennen minua kotiin isojen kantamusten takia, kaipa hän tulee sanomaan. Ei. Lopulta uskaltauduin kotiin ja siellä oli vastassa jäätävä vastaanotto, hemmetinmoinen huuto. Missä saatanassa olet ollut?? Siitä tuli 3 päivän hirvitys, lähellä oli ettei käynyt kiinni. Elämäni pahimpia päiviä.Selvisikö koskaan oli tapahtunut, oliko hän ehtinyt hoitaa ostokset siinä 5 min aikana?
Oli ehtinyt ja viuhtonut kotiin välittämättä sovitusta.
Vierailija kirjoitti:
Kaaduin pyörällä ja mursin jalkani sekä lö in pääni pahasti. Siinä tärskyssä puhelin lensi jonnekin ja hajosi. Olin syrjäisellä metsäpolulla. Jouduin odottamaan apua varmaan tunnin, kunnes ensimmäinen lenkkeilijä meni ohitse ja soitti ambulanssin. Sairaalasta soitin ex-miehelle. Alkoi huutaa "mikset sä v t * n apina pitänyt varapuhelinta mukana. Joo-o. Tarkoitushan oli nimenomaan kaatua. Onneksi oli hypärä päässä tai olisi voinut kallo haljeta.
Joo koska jokainenhan kulkee aina ja kaikkialle kaksi puhelinta matkassaan, varmasti hän itsekin :D
Voi hyvä elämä sentään mikä järjenjättiläinen!
Minulle on kiukuttu mm siitä kun puolisoni entinen meikkaa enemmän kuin minä. Olen aina käyttänyt hyvin vähän meikkiä ja useimmiten en ollenkaan, olen omalla tavalla luonnonkaunis. Kuulemma pitäisi ulos lähtiessä laittaa kunnolla meikit naamaan. Olen yrittänyt selittää että minä en ole niin kuin muut. Onneksi tästä aiheesta kiukuttelu on loppunut jo aikoja sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumppani ärsyyntyy kun laitan leivän täytteet eri järjestyksessä kuin hän. Pitää kuulemmma olla salaatti, leikkele ja sitten vasta juusto.
Mun exä veti kilarit samasta syystä, mutta leikeleen tuli olla päällä. "Opasti" mua muissakin asioissa siten kuin oli kotona oppinut.
Leivälle ensin margariini, sitten leikkele, sit juusto ja päälle vasta kasvikset.
Hyi, liha koskettaa margariinia. Mieluummin juusto siihen alle ensin.
Mitä ihmettä hyi, että liha koskettaa margariinia? Miksi se ei sitten haittaa, että juusto koskettaa margariinia tai miksi laittaa margariinia jos se on kamalaa?
Suussa pureskelet kuitenkin kaiken koskettamaan kaikkea.
Se on kato jotain tällaista aistiherkkää mystiikkaa, ilmeisesti olen jonkin sortin autisti kun mietin tuollaisia. Toisaalta taas jos laitan tomaattia leivän päälle niin sen on oltava juuston kaverina, silloin täytyy laittaa leikkele alimmaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuttui, kun en tykännyt hänen antamastaan lempinimestä, jolla hän aina tyttöystäviään kutsui: "pikkuinen". Todennäköisesti yritti välttää väärän nimen käyttämisen ja oli joku vara-pikkuinen aina jossain odottelemassa. Vieläkin nousee oksennus suuhun.
Mökötti yhteisen mökkiviikonlopun kun en antanut hänelle automatkalla lempinimeä. En ymmärrä miksi olisi pitänyt väkisin keksiä jotain?
Yritti tehdä minut mustasukkaiseksi, ja suuttui kun se ei toiminut. Seurasi mykkäkoulua ja kiukuttelua.
Tein myös selväksi että en katso pettämistä tai valehtelua. Järkyttyi kovasti kun hänet jätin sen jälkeen kun oli jäänyt kiinni pettämisestä ja valehtelusta. Suuttui siitä miten tunteeton ja kylmä olen.
Yhdessäoloa kesti n. puoli vuotta.
Soitteli pitkään perään ja halusi vielä mahdollisuuden, tai edes seksisuhteen, mutta oli kyllä mennyt maku koko ukkoon.Hyi mikä tyyppi. Olisit antanut hänen pikku pililleen saman lempinimen, pikkuinen olisi sopinut sille hyvin :D ukon lempinimeksi Pikku D.
Mistä tiedät että se pili on pikkuinen? Vitsi ei toimi jos ei olekaan.
Pakko saada tietää puhutaanko samasta henkilöstä kun toi "pikkuinen" kuulostaa tutulta! Lisänä tuo seksihulluus!