Lue keskustelun säännöt.
Miksi miehen on niin vaikea hyväksyä avointa suhdetta?
10.02.2022 |
Itse taas kysyisin, että miksi MIEHEN on niin vaikea hyväksyä avointa suhdetta. Olemme olleet yhdessä 5 vuotta monogamisessa suhteessa toistaiseksi. Asiaa olen koittanut useaan otteeseen varovaisesti ottaa puheeksi, monesti vain yleisellä tasolla ja tuntuu että mies saa samantien ihmeellisen kiukkupuuskan ja mököttää koko loppuillan. Kerran kesti seuraavaan aamuun asti.
Että en ihan ymmärrä mistä tämä yhden langan otsikko oikein juontaa juurensa. Minun omat naispuoliset ystävät (joilla on vakikumppani) kaikki vähintään leikittelevät ajatuksella kun keskenään ollaan juteltu aiheesta. Ei todellakaan ole ainakaan omassa naistuttavapiirissä mikään tabu tai asia, jota ei voisi kokeilla. Täysin päinvastoin. Luulen että voisi olla ihan tervettäkin, etenkin pidemmässä parisuhteessa / avioliitossa. Kuullut myös hyviä kokemuksia parilta ystävältä avoimesta parisuhdemallista, eli lyhyesti: kiinnostaa.
Kommentit (163)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttöystäväni ehdotti kerran vakavissaan avointa suhdetta. Vastustin ajatusta, mutta minulle ei lopulta jäänyt vaihtoehtoa kieltäytyä. Kävin tästä tuohtuneena seuraavana iltana panemassa työkaveriani. Kun kerroin tekosistani seuraavan kerran nähdessämme, tyttöystäväni alkoi itkemään ja tämä johti lopulta eroon. En tajua naisia.
Kuulostaa tekaistulta provolta (huonolta ja ilmeiseltä sellaiselta) mutta vastaan tähän silti, kyseisen suhdemallin kannattajana. Avoin suhde ei tarkoita sitä, että yritetään pahoittaa toisen mieltä, kostaa ja täysin mielivaltaisesti panna kaikkea mikä liikkuu, että toinen tulisi surulliseksi. Vaan se on kahden toisiaan rakastavan ihmisen sopimus, jossa laaditaan säännöt (esimerkiksi niin, että jokaisesta seksikerrasta ilmoitetaan ja kerrotaan kumppanille, jne.) että homma toimii ja kenenkään ei tarvitse olla hämärässä toisen toiminnasta.
Minä olen aina ilmoittanut miehelleni kun olen menossa toisen miehen kanssa harrastamaan seksiä, tai treffeille tai että en ole tulossa kotiin. Ja en ole kertaakaan lipsunut tästä periaatteesta. Siksi se on toiminutkin meillä.
Missään tapauksessa en halua suhdetta, jossa kumppani ilmoittaa, että ei joku ilta tulekaan kotiin vaan menee harrastamaan seksiä toisen kanssa. Haluan että kumppanini tulee kotiin, haluan viettää aikaa yhdessä ja että harrastetaan sitä seksiäkin. Tuo voi sopia jollekin, mutta itselle kuulostaa ihan painajaiselta. Olen nainen, enkä halua alkaa avoimeen suhteeseen. Ymmärrän miestäkin joka ei sellaista halua.
Oletko avoin silti miehellesi siitä, keskustelun tasolla, että katsot muita miehiä myös sillä silmällä ja fantasioit silloin tällöin seksistä vieraan miehen kanssa? Ja tätä et varmaan kiellä, sillä kaikki ihmiset tekevät tätä.
Kunnioitan itse monogamisessa suhteessa eläviä, niin kauan kun he eivät valehtele itselleen ja kumppanilleen tästä seikasta. Ymmärrän, että turvallisuuden ja mukavuudenhaluisuuden vuoksi haluaa tehdä valinnan omistaa kehonsa vain yhdelle kumppanille, mutta on hyvä silti olla rehellinen siitä, että ajatuksen tasolla jokainen ihminen haluaisi harrastaa seksiä muiden kanssa. Polygamiassa elävät ihmiset eroavat vain siinä, että he eivät piilottele tätä faktaa ja silloin tällöin toteuttavat sen. Itse huojennuin suuresti kun ymmärsin, että siinä ei oikeastaan ollut mitään pelottavaa, kun sen viimein hyväksyi ja siihen alkoi tottua : )
Se on oma yksinkertainen luulosi, että kaikki haluavat harrastaa seksiä muiden kanssa. Kaikilla on mitä erilaisimpia viettejä ja fantasioita, eikä se tarkoita että kaikki haluavat niitä toteuttaa. Polygamiassa elävä eroaa monogamisesta siinä, että toteuttaa niitä. Ja jos se sopii sinne, onnea. Elä silti väitä tietäväsi mitä kaikki muut haluavat ja lakkaa kertomasta muille mitä heidän kuuluu haluta. Ja tämä kannanotto ei sisällä mitään moraalista viestiä, selvyyden vuoksi.
Niin, pointtini juuri on se, että kaikki HALUAVAT sitä. Haluaminen ei tarkoita toteuttamista.
Mutta kun välillä kuulee näiltä monogamiaa liputtavilta kiukkuisilta puritaaneilta kommentteja tyyliin "en koskaan ole ajatellut ketään muuta seksuaalisesti kuin omaa kumppania meidän yhdessäolon aikana enkä tule ajattelemaan" - halusin vain nyt kertakaikkiaan nostaa tässä sen faktan esille, että tuo on täyttä itsepetosta ja pöyhkeilevää alkukantaista vanhurskailua. Eli siis myöntäkää edes se, että ajatuksen tasolla te kaikki toteutatte säännöllisesti seksifantasioita vieraiden ihmisten kanssa, ja voisitte myöntää sen - vaikka ette niitä potentiaalisesti toteuta. Se oli minun pointtini : )
Hieno olkiukko tuo kiukkuinen puritaani. On ihan normaalia, että ei halua avointa suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta. Itselle tällainen seksuaalisesti vapautuneempi suhdemalli toimii hyvin siksi, koska
a) rakastan miestäni, olen rakastanut häntä jo vuosia, enkä halua että syvä yhteytemme loppuu vain siksi, että satun harrastamaan seksiä 2-5 kertaa vuodessa eri partnerin kanssa.
b) pidän seksistä erilaisten ihmisten kanssa, koska se on - wait for it - ERILAISTA! Vähän sama idea, kuin se että en jaksa joka kerta kun tekee mieli karkkia ostaa sitä samaa karkkipussia. Joka kerta. Vaan joskus haluan eri makuja, joskus haluan yllättyä ja maistaa jotain mitä en ole vielä maistanut. Koska se on, noh, kivaa!
Elämä on minulle sitä, että hankin mahdollisimman paljon erilaisia kokemuksia, ja sitä että - niin hullulta kuin tämä kuulostaakin - nautin elämästä. Täällä on tyypit ihan hiilenä, varmaankin siksi, että tietävät tasan tarkkaan mitä heidän elämänsä tulee olemaan hautaan saakka. Ja olen aidosti surullinen sellaisten ihmisten puolesta. En toivoisi tuollaista itselleni koskaan. Kukin taplaa toki tavallaan.
Peace and love!
Missä kaikissa asioissa olet valmis tuohon kokemuksien jahtaamiseen? Mitä jos miehesi haluaisikin kokea isyyden toisen naisen kanssa? Olisiko se sinulle ok vai luuletko sen vaikuttavan teidän väliseen rakkauteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä tarviiko tästä tehdä sukupuolikysymystä, mielestäni syyt ovat aikalailla samat riippumatta siitä onko avoimen suhteen torjuja mies tai nainen. Suljettu suhde on kuitenkin yhteiskunnassa niin voimakkaasti jokaisen kasvatukseen ja tajuntaan isketty versio suhteesta, ettei siinä mielestäni ole mitään outoa, että joku ei halua avointa suhdetta. Avoin suhde vaatii toimiakseen normiajattelusta poikkeavan ajatusmallin.
Nimenomaan. Ja näitä "kiveenhakatuiksi" jääneitä normeja onkin hyvä kyseenalaistaa. Niinkuin ajassa kehittyvät yhteiskunnat ja sivilisaatio on aina tehnyt. 400 vuotta sitten oli itsestään selvää, että kristinuskon, raamatun ja katolisen kirkon sanelemat uskomukset määrävät ihmisten elämää ja kohtaloa. Silloin samalla argumentilla olisi tuomittu monta asiaa, joita nykyään pidämme täysin normaaleina ja itsestäänselvinä vapauksina.
Eli se, että jokin on jonkun aikaa ollut normi, ei tee siitä millään tapaa automaattisesti hyvää tapaa järjestää omaa elämäänsä.
Pienen piirin juttuna polygamia toimii nykyisen kaltaisessa läntisessä yhteiskunnassa. Laajassa mittakaavassa toteutettuna polygamia toimii tällä hetkellä eräissä lähi-idän maissa joiksi tuskin haluamme muuttua. Ihmiset eivät osta polygamiaa vaikka sitä markkinoidaan samasta syystä kuin bondagekaan ei ole kaikkien juttu. Vain polyamoriset tuntuvat ihmettelevän ääneen miksi heidän elämäntapansa ei kelpaa kaikille ja ihmiset ärsyyntyvät kun heidän naamaansa hierotaan sitä.
Tässä taas jollain annos vähän sakeampaa ajattelua ja "päättelykykyä". Laajassa mittakaavassa polygamia ei kyllä todellakaan toteudu ainoassakaan lähi-idän maassa. Islamin uskoisissa maissa on kyllä moniavioisuutta, joka tarkoittaa lähinnä perheen patriarkan eli miehen puolelta mahdollisuutta viedä useampi nainen samanaikaisesti vihille, mutta naisien kohdalla samanlaista vapautta ei ole olemassa millään tapaa. Ei siis millään tapaa verrannollinen tilanne.
Toiseksi: bondage - eli sidonta, joka todellakin on prosentuaalisesti marginaali-ilmiön marginaali-ilmiö - ei ole millään tapaa verrannollista ihmisen taipumukseen nähdä useampi ihminen samanaikaisesti seksuaalisesti yhteensopivana kumppanina - joka suurinpiirtein yhdistää jokaista ihmistä maapallolla, myönsi hän sitä tai ei ja edusti hän mitä seksuaalista suuntautumista tahansa. Erotilastot jo sellaisenaan kertovat, että nykymalli tuskin tulee olemaan hirveän kauaa universaali itsestäänselviö. 50% avioliitoista päättyy eroon, ja liki yhtä monessa jossain kohtaa jompi kumpi pettää toista. Että siinäpä sitten miettimään, kuinka outo ajatus onkaan lopulta tuoda valtavirtaan liberaalimpi ja tabuista irroitettu käsitys parisuhteesta ja sen vapaammista toteutumismahdollisuuksista.
T. Avoimessa suhteessa vuosia ollut,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttöystäväni ehdotti kerran vakavissaan avointa suhdetta. Vastustin ajatusta, mutta minulle ei lopulta jäänyt vaihtoehtoa kieltäytyä. Kävin tästä tuohtuneena seuraavana iltana panemassa työkaveriani. Kun kerroin tekosistani seuraavan kerran nähdessämme, tyttöystäväni alkoi itkemään ja tämä johti lopulta eroon. En tajua naisia.
Kuulostaa tekaistulta provolta (huonolta ja ilmeiseltä sellaiselta) mutta vastaan tähän silti, kyseisen suhdemallin kannattajana. Avoin suhde ei tarkoita sitä, että yritetään pahoittaa toisen mieltä, kostaa ja täysin mielivaltaisesti panna kaikkea mikä liikkuu, että toinen tulisi surulliseksi. Vaan se on kahden toisiaan rakastavan ihmisen sopimus, jossa laaditaan säännöt (esimerkiksi niin, että jokaisesta seksikerrasta ilmoitetaan ja kerrotaan kumppanille, jne.) että homma toimii ja kenenkään ei tarvitse olla hämärässä toisen toiminnasta.
Minä olen aina ilmoittanut miehelleni kun olen menossa toisen miehen kanssa harrastamaan seksiä, tai treffeille tai että en ole tulossa kotiin. Ja en ole kertaakaan lipsunut tästä periaatteesta. Siksi se on toiminutkin meillä.
Missään tapauksessa en halua suhdetta, jossa kumppani ilmoittaa, että ei joku ilta tulekaan kotiin vaan menee harrastamaan seksiä toisen kanssa. Haluan että kumppanini tulee kotiin, haluan viettää aikaa yhdessä ja että harrastetaan sitä seksiäkin. Tuo voi sopia jollekin, mutta itselle kuulostaa ihan painajaiselta. Olen nainen, enkä halua alkaa avoimeen suhteeseen. Ymmärrän miestäkin joka ei sellaista halua.
Oletko avoin silti miehellesi siitä, keskustelun tasolla, että katsot muita miehiä myös sillä silmällä ja fantasioit silloin tällöin seksistä vieraan miehen kanssa? Ja tätä et varmaan kiellä, sillä kaikki ihmiset tekevät tätä.
Kunnioitan itse monogamisessa suhteessa eläviä, niin kauan kun he eivät valehtele itselleen ja kumppanilleen tästä seikasta. Ymmärrän, että turvallisuuden ja mukavuudenhaluisuuden vuoksi haluaa tehdä valinnan omistaa kehonsa vain yhdelle kumppanille, mutta on hyvä silti olla rehellinen siitä, että ajatuksen tasolla jokainen ihminen haluaisi harrastaa seksiä muiden kanssa. Polygamiassa elävät ihmiset eroavat vain siinä, että he eivät piilottele tätä faktaa ja silloin tällöin toteuttavat sen. Itse huojennuin suuresti kun ymmärsin, että siinä ei oikeastaan ollut mitään pelottavaa, kun sen viimein hyväksyi ja siihen alkoi tottua : )
Kaikki eivät tee tätä, vaikka sinun kaveripiirissäsi saattakin niin olla.
eri
Se että joku vakuuttelee ympäristölleen sitä, että hänen ajatukset ovat puhtaita ja nuhteettomia, tuskin tarkoittaa sitä että asian laita tosia-asiassa olisi näin. Tuskin olet päässyt muiden ihmisten pään sisälle, eikö vaan? Niinpä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttöystäväni ehdotti kerran vakavissaan avointa suhdetta. Vastustin ajatusta, mutta minulle ei lopulta jäänyt vaihtoehtoa kieltäytyä. Kävin tästä tuohtuneena seuraavana iltana panemassa työkaveriani. Kun kerroin tekosistani seuraavan kerran nähdessämme, tyttöystäväni alkoi itkemään ja tämä johti lopulta eroon. En tajua naisia.
Kuulostaa tekaistulta provolta (huonolta ja ilmeiseltä sellaiselta) mutta vastaan tähän silti, kyseisen suhdemallin kannattajana. Avoin suhde ei tarkoita sitä, että yritetään pahoittaa toisen mieltä, kostaa ja täysin mielivaltaisesti panna kaikkea mikä liikkuu, että toinen tulisi surulliseksi. Vaan se on kahden toisiaan rakastavan ihmisen sopimus, jossa laaditaan säännöt (esimerkiksi niin, että jokaisesta seksikerrasta ilmoitetaan ja kerrotaan kumppanille, jne.) että homma toimii ja kenenkään ei tarvitse olla hämärässä toisen toiminnasta.
Minä olen aina ilmoittanut miehelleni kun olen menossa toisen miehen kanssa harrastamaan seksiä, tai treffeille tai että en ole tulossa kotiin. Ja en ole kertaakaan lipsunut tästä periaatteesta. Siksi se on toiminutkin meillä.
Missään tapauksessa en halua suhdetta, jossa kumppani ilmoittaa, että ei joku ilta tulekaan kotiin vaan menee harrastamaan seksiä toisen kanssa. Haluan että kumppanini tulee kotiin, haluan viettää aikaa yhdessä ja että harrastetaan sitä seksiäkin. Tuo voi sopia jollekin, mutta itselle kuulostaa ihan painajaiselta. Olen nainen, enkä halua alkaa avoimeen suhteeseen. Ymmärrän miestäkin joka ei sellaista halua.
Oletko avoin silti miehellesi siitä, keskustelun tasolla, että katsot muita miehiä myös sillä silmällä ja fantasioit silloin tällöin seksistä vieraan miehen kanssa? Ja tätä et varmaan kiellä, sillä kaikki ihmiset tekevät tätä.
Kunnioitan itse monogamisessa suhteessa eläviä, niin kauan kun he eivät valehtele itselleen ja kumppanilleen tästä seikasta. Ymmärrän, että turvallisuuden ja mukavuudenhaluisuuden vuoksi haluaa tehdä valinnan omistaa kehonsa vain yhdelle kumppanille, mutta on hyvä silti olla rehellinen siitä, että ajatuksen tasolla jokainen ihminen haluaisi harrastaa seksiä muiden kanssa. Polygamiassa elävät ihmiset eroavat vain siinä, että he eivät piilottele tätä faktaa ja silloin tällöin toteuttavat sen. Itse huojennuin suuresti kun ymmärsin, että siinä ei oikeastaan ollut mitään pelottavaa, kun sen viimein hyväksyi ja siihen alkoi tottua : )
Kaikki eivät tee tätä, vaikka sinun kaveripiirissäsi saattakin niin olla.
eri
Tunteiden ja mielitekojen sääteleminen kuuluu aikuiseksi kasvamiseen. On jotain kehitystehtäviä jäänyt raskaasti suorittamatta mikäli ei kykene sanomaan itselleen joissakin asioissa ei. Joudummehan me säätelemään monia muitakin asioita kuten esim. makeanhimoamme mikäli emme halua syödä itseämme kuoliaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttöystäväni ehdotti kerran vakavissaan avointa suhdetta. Vastustin ajatusta, mutta minulle ei lopulta jäänyt vaihtoehtoa kieltäytyä. Kävin tästä tuohtuneena seuraavana iltana panemassa työkaveriani. Kun kerroin tekosistani seuraavan kerran nähdessämme, tyttöystäväni alkoi itkemään ja tämä johti lopulta eroon. En tajua naisia.
Kuulostaa tekaistulta provolta (huonolta ja ilmeiseltä sellaiselta) mutta vastaan tähän silti, kyseisen suhdemallin kannattajana. Avoin suhde ei tarkoita sitä, että yritetään pahoittaa toisen mieltä, kostaa ja täysin mielivaltaisesti panna kaikkea mikä liikkuu, että toinen tulisi surulliseksi. Vaan se on kahden toisiaan rakastavan ihmisen sopimus, jossa laaditaan säännöt (esimerkiksi niin, että jokaisesta seksikerrasta ilmoitetaan ja kerrotaan kumppanille, jne.) että homma toimii ja kenenkään ei tarvitse olla hämärässä toisen toiminnasta.
Minä olen aina ilmoittanut miehelleni kun olen menossa toisen miehen kanssa harrastamaan seksiä, tai treffeille tai että en ole tulossa kotiin. Ja en ole kertaakaan lipsunut tästä periaatteesta. Siksi se on toiminutkin meillä.
Missään tapauksessa en halua suhdetta, jossa kumppani ilmoittaa, että ei joku ilta tulekaan kotiin vaan menee harrastamaan seksiä toisen kanssa. Haluan että kumppanini tulee kotiin, haluan viettää aikaa yhdessä ja että harrastetaan sitä seksiäkin. Tuo voi sopia jollekin, mutta itselle kuulostaa ihan painajaiselta. Olen nainen, enkä halua alkaa avoimeen suhteeseen. Ymmärrän miestäkin joka ei sellaista halua.
Oletko avoin silti miehellesi siitä, keskustelun tasolla, että katsot muita miehiä myös sillä silmällä ja fantasioit silloin tällöin seksistä vieraan miehen kanssa? Ja tätä et varmaan kiellä, sillä kaikki ihmiset tekevät tätä.
Kunnioitan itse monogamisessa suhteessa eläviä, niin kauan kun he eivät valehtele itselleen ja kumppanilleen tästä seikasta. Ymmärrän, että turvallisuuden ja mukavuudenhaluisuuden vuoksi haluaa tehdä valinnan omistaa kehonsa vain yhdelle kumppanille, mutta on hyvä silti olla rehellinen siitä, että ajatuksen tasolla jokainen ihminen haluaisi harrastaa seksiä muiden kanssa. Polygamiassa elävät ihmiset eroavat vain siinä, että he eivät piilottele tätä faktaa ja silloin tällöin toteuttavat sen. Itse huojennuin suuresti kun ymmärsin, että siinä ei oikeastaan ollut mitään pelottavaa, kun sen viimein hyväksyi ja siihen alkoi tottua : )
Kaikki eivät tee tätä, vaikka sinun kaveripiirissäsi saattakin niin olla.
eri
Tunteiden ja mielitekojen sääteleminen kuuluu aikuiseksi kasvamiseen. On jotain kehitystehtäviä jäänyt raskaasti suorittamatta mikäli ei kykene sanomaan itselleen joissakin asioissa ei. Joudummehan me säätelemään monia muitakin asioita kuten esim. makeanhimoamme mikäli emme halua syödä itseämme kuoliaaksi.
Totta. Sehän ei silti muuta sitä, että ne tunteet ja mieliteot ovat olemassa, eivätkä "tahtomalla" lähde pois? Eikä niiden olemassaoloa tarvitse kieltää, eikö vain? Tässä se pointti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttöystäväni ehdotti kerran vakavissaan avointa suhdetta. Vastustin ajatusta, mutta minulle ei lopulta jäänyt vaihtoehtoa kieltäytyä. Kävin tästä tuohtuneena seuraavana iltana panemassa työkaveriani. Kun kerroin tekosistani seuraavan kerran nähdessämme, tyttöystäväni alkoi itkemään ja tämä johti lopulta eroon. En tajua naisia.
Millä lailla kuvittelet että raivoissaan pettäminen kostoksi on sama kuin avoin suhde?
Tuohan tapahtui vasta sen jälkeen, kun avoin suhde oli aloitettu. Millä lailla kuvittelet että se on pettämistä? Miten avoimessa suhteessa petetään?
pettäminen on luottamuksen pettämistä, siinä on vastauksesi.
en itse koskaan varmaan pystyisi avoimeen suhteeseen, mut hieno homma musta, et ihmiset löytää itselleen sopivan suhteen. ap on varmaan provo, _mutta_ ketään ei voi pakottaa sellaiseen suhteeseen, johon ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni on kommentoinut, ettei avoin suhde ole enää mikään suhde ja miksi ei vaan eroa? Itse en todellakaan haluaisi erota miehestäni, mutta avoimeen suhteeseen voisin hyvinkin suostua. Haluan olla mieheni kanssa parisuhteessa ja haluan, että meillä on yhteinen perhe. Joskus vaan haluaisin kokea uusia asioita ja esimerkiksi kokea uudestaan ensisuudelman jonkun kanssa.
Ei se poista millään tavalla sitä faktaa, että haluan edelleen elää elämääni nykyisen miehen kanssa, sillä tiedän sen, että suhde kuin suhde, niin huuma häviää aikanaan. En halua olla sinkku tai paneskella ympäriinsä, mutta haluaisin olla avoin sille, että jos joskus jonkun kanssa on oikeanlainen kemia ja tilanne, niin voisin antaa tilanteen viedä mukanaan. En siis haluaisi lähteä tarkoituksella minnekään etsimään miehiä, vaan odottaisin tulisiko tilanne koskaan kohdalle ns. luonnollisesti ilman etsimistä. Tämän hetkisen suhteen aikana (yli 10 vuotta) muistan 1-2 tilannetta, jotka todennäköisesti olisi johtaneet seksiin jos olisin ollut avoimessa suhteessa. Eli mistään määrällisesti isosta asiasta ei olisi kyse, jos seksiä ei etsimällä etsi. Jos avointa suhdetta ei erikseen mainosta, niin harva edes rupeaa ns. iskemään varattua ihmistä.
Kyllä se miehesi varmasti pyörittelisi mielessään, että milloin kolahtaa niin kovaa, että lähdet toisen miehen matkaan. Psykologisella tasolla tämä johtaa siihen, että alkaa irrottaa itseään ja heikentää sitoutumista itsensä suojelemiseksi. Tunteet alkaa toista kohtaan laskea ja ehkä alkaa katsellakin muita, sellaista kenen kanssa taas voisi kunnolla sitoutua ja katsoa varmempaan, parempaan tulevaisuuteen.
Kuinka varmoja nämä perinteiset parisuhteet ovat, puolet päätyvät eroon.
Miksi pitäisi lopettaa suhde rakkaaseen aviopuolisoon, jonka kanssa seksi ei enää tunnu merkitykselliseltä? Ehkä muutenkin parisuhteissa kannattaisi nähdä toinen muunakin kuin itsestäänselvyytenä, yhtenä osana rikasta ja rakasta elämää.
Seksi mahdollisesti vain yksi osa hyvää parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoin suhde voi olla parasta mitä ihminen parisuhde-elämässään voi itselleen tehdä, mutta silloin on oltava myös valmis siihen. Jotkut ovat siihen lähtiessä valmiimpia kuin toiset. Riippuu täysin pariskunnasta. Eli avoimissa suhteissa toimii sellainen periaate, että ennen kuin ryhtyy siihen, kannattaa olla kumppanin kanssa hyvin perehtynyt siihen miten uutta parisuhdemallia kannattaa lähestyä ja että on sisäistänyt kaikki työkalut mitä tunnepuolella tulee tarvitsemaan siihen.
Tämä lähtisi ensin perinpohjaisesta keskustelusta kumppanin kanssa (ja tutustumisesta aihetta sivuavaan kirjallisuuteen, hyvin tärkeätä), mitä rajoja hänellä ja sinulla itsellä on, miten kommunikaatio tulisi toteuttaa välillänne, miten uusista seksikumppaneista ilmoitetaan jne... Jotkut eivät tarvitse niin paljon preppaamista siihen, tiedän useita pariskuntia joilla homma toimi hyvin nopeasti melko luontevasti ja mustasukkaisuuden tunnetta ei erityisemmin tullut kummallakaan. Sitten on tietysti tapauksia, joissa esimerkiksi mies on löytänyt itsensä keskeltä tilannetta, jossa kokee olevansa riittämätön jne... Kaikki niin paljon riippuvaista ihmisistä ja heidän yksilökohtaisista valmiusasteista.
Vauvalla tuntuu olevan pahin mahdollinen sakki valmiustasoltaan jostain syystä, joille en itseasiassa lähtisi suosittelemaan kyseistä parisuhdemallia. Parit joita olen itse tavannut siis oikeassa elämässä (ei netissä) ovat olleet aivan eri emotionaalisista lähtökohdista liikkeellä ja erilaisilla itsetunto-valmiuksilla varustettuja, sekä yleensä huomattavasti aiheeseen paremmin perehtyneitä ja ns. "lukeneempia".
Eli siis kyllä polygamian aatteeseen ja periaatekäytäntöihin kannattaa olla vähintään muutaman viikon verran perehtynyt, ennen kuin lähtee kokeilemaan. Silloin se yleensä onnistuu ja onnistuu muuten hyvin myös. Tiedän henk.koht vuosien empiirisestä kokemuksesta. En itse koskaan palaisi monogamiseen omistushaluiseen ja vanhoilliseen ydinperhemalliin. Mutta tämä onkin vain minun henk.koht preferenssi. Kukin tekee niinkuin itse onnensa parhaiten pystyy maksimoimaan. Minä tiedän olevani onnellisempi kuin koskaan aiemmissa monogamisissa suhteissa, enkä voisi kuvitella paluuta sellaiseen.
Edelleenkään ei ole selitetty mikä siinä on että pitää olla yhtäaikaa vakituisessa suhteessa yhden kanssa ja silti usean muun kanssa? Miksei voi vain olla täydellisen vapaa ja elää ilman sitä ankkurisuhdetta? Ja onko muissa suhteissa kyse pelkästään seksistä vai ovatko ne muutkin myös emotionaalisia suhteita?
Se johtuu tuosta "monogamisesta omistushaluisuuesta", tietenkin sillä erotuksella, että polygaminen (nainen) on se ainut joka saa olla omistushaluinen. Naisten ajama juttu on, missä miesten näkökulma sivuutetaan täysin.
eri
Koko polyamoria perustuu omistushaluisuuteen. Polyt eivät tajua, että he ovat kaikkein omistushaluisempia suhteessa siihen, mitä heillä on tarjota toiselle. Jos omistushaluisuutta ei olisi, niin mitän polysuhteita ei tarvittaisi, vaan he harrastaisivat vain fwb-suhteita ristiin rastiin. Avoimuudella haetaan vain eettistä oikeutusta paneskella muita hyvällä omatunnolla.
Tämähän liittyy jokaisen omaan parisuhteeseen. Ei siinä ole mitään globaalia moraaliseettistä ongelmaa jos asia on yhdessä sovittu ja ei aiheuta mustasukkaisuuskonflikteja.
Tällä perusteella esim.erkiksi kaikenlaiset väkivaltaiset suhteet ovat moraalisesti hyväksyttyjä. Jos puoliso on valinnut väkivaltaisen kumppanin, niin sehän on silloin liittyy hänen parisuhteeseensa, eikä parisuhdeväkivallassa ole tämän logiikan mukaan mitään väärää.
Apinalogiikan älyvoitto. Väkivaltaisissa suhteissa saattaa olla ehkä jokin muu rakenteellinen toimintamalli taustalla, kuin se että kaksi ihmistä sopii yhteisymmärryksessä että toinen toteuttaa hänelle väkivaltaa. Väkivalta on voimankäyttöä, ihmisen itsetunnon murtamista, uhkailua ja pelon lietsomista. Ihmiset jotka jäävät väkivaltaisiin suhteisiin pitkitetyiksi ajoiksi, ovat psyykkisesti niin hajalla, traumaattiskompleksisessa tilanteessa henkisesti ja ns. murrettu siihen pisteeseen, että kyse ei ole enää aktiivisesta tahtotilasta tai kyvystä toteuttaa itsemääräämisoikeutta.
Ei ole siis millään tapaa verrannollinen siihen, että kaksi ihmistä sopii sen, että voivat välillä toteuttaa seksuaalisuuttaan muidenkin kuin toistensa kanssa. Se, että joku ei näe kuinka järjetöntä on esittää tällainen rinnastus, kertoo huolestuttavia asioita jonkun älyllisestä kapasiteetista.
Harvoin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni on kommentoinut, ettei avoin suhde ole enää mikään suhde ja miksi ei vaan eroa? Itse en todellakaan haluaisi erota miehestäni, mutta avoimeen suhteeseen voisin hyvinkin suostua. Haluan olla mieheni kanssa parisuhteessa ja haluan, että meillä on yhteinen perhe. Joskus vaan haluaisin kokea uusia asioita ja esimerkiksi kokea uudestaan ensisuudelman jonkun kanssa.
Ei se poista millään tavalla sitä faktaa, että haluan edelleen elää elämääni nykyisen miehen kanssa, sillä tiedän sen, että suhde kuin suhde, niin huuma häviää aikanaan. En halua olla sinkku tai paneskella ympäriinsä, mutta haluaisin olla avoin sille, että jos joskus jonkun kanssa on oikeanlainen kemia ja tilanne, niin voisin antaa tilanteen viedä mukanaan. En siis haluaisi lähteä tarkoituksella minnekään etsimään miehiä, vaan odottaisin tulisiko tilanne koskaan kohdalle ns. luonnollisesti ilman etsimistä. Tämän hetkisen suhteen aikana (yli 10 vuotta) muistan 1-2 tilannetta, jotka todennäköisesti olisi johtaneet seksiin jos olisin ollut avoimessa suhteessa. Eli mistään määrällisesti isosta asiasta ei olisi kyse, jos seksiä ei etsimällä etsi. Jos avointa suhdetta ei erikseen mainosta, niin harva edes rupeaa ns. iskemään varattua ihmistä.
Kyllä se miehesi varmasti pyörittelisi mielessään, että milloin kolahtaa niin kovaa, että lähdet toisen miehen matkaan. Psykologisella tasolla tämä johtaa siihen, että alkaa irrottaa itseään ja heikentää sitoutumista itsensä suojelemiseksi. Tunteet alkaa toista kohtaan laskea ja ehkä alkaa katsellakin muita, sellaista kenen kanssa taas voisi kunnolla sitoutua ja katsoa varmempaan, parempaan tulevaisuuteen.
Kuinka varmoja nämä perinteiset parisuhteet ovat, puolet päätyvät eroon.
Miksi pitäisi lopettaa suhde rakkaaseen aviopuolisoon, jonka kanssa seksi ei enää tunnu merkitykselliseltä? Ehkä muutenkin parisuhteissa kannattaisi nähdä toinen muunakin kuin itsestäänselvyytenä, yhtenä osana rikasta ja rakasta elämää.
Seksi mahdollisesti vain yksi osa hyvää parisuhdetta.
Juuri näin. Ihmiset ovat vaan niin perinpohjaisesti lukossa ja jumissa oman normatiivisuutensa kanssa, ja ehkä pohjimmiltaan vähän peloissaan kaikesta tuntemattomasta. "Mitä kaikkea voi mennä pieleen". Esimerkiksi täällä kuulee miehiltä paljon tätä huvittavaa uumoilua siitä, että "mitä jos en pysy perässä naiseni seksipartnerien määrän kanssa" - ikään kuin kyseessä olisi joku peli, missä lasketaan kumpi pystyy nu*simaan enemmän tuntemattomia ihmisiä vuoden sisällä. Siis näin kieroutuneista ja epävarmoista lähtötilanteista jotkut ihmiset ajattelee tällaisen suhdemallin. Ja se ehkä kertoo enemmän siitä, kuinka uutta tämä on suurimmalle osalla valtavirrassa, ja kuinka paljon lisää ihmisten tulisi lukea millaisia avoimet suhteet ihan oikeasti voivat olla. Olettaen, että sen toteuttaa kumppanin kanssa jota rakastaa ja jonka kanssa ei ole jo valmiiksi toksista parisuhdedynamiikkaa.
Kankaanpäässä nuo avoimet suhteet ovat yleisiä. Muuta ap sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän naapurissa asuu rouva jolla on avoimia suhteita päivittäin ja aina eri miesten kanssa, viikonloppuisin kahvittelijoita enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni on kommentoinut, ettei avoin suhde ole enää mikään suhde ja miksi ei vaan eroa? Itse en todellakaan haluaisi erota miehestäni, mutta avoimeen suhteeseen voisin hyvinkin suostua. Haluan olla mieheni kanssa parisuhteessa ja haluan, että meillä on yhteinen perhe. Joskus vaan haluaisin kokea uusia asioita ja esimerkiksi kokea uudestaan ensisuudelman jonkun kanssa.
Ei se poista millään tavalla sitä faktaa, että haluan edelleen elää elämääni nykyisen miehen kanssa, sillä tiedän sen, että suhde kuin suhde, niin huuma häviää aikanaan. En halua olla sinkku tai paneskella ympäriinsä, mutta haluaisin olla avoin sille, että jos joskus jonkun kanssa on oikeanlainen kemia ja tilanne, niin voisin antaa tilanteen viedä mukanaan. En siis haluaisi lähteä tarkoituksella minnekään etsimään miehiä, vaan odottaisin tulisiko tilanne koskaan kohdalle ns. luonnollisesti ilman etsimistä. Tämän hetkisen suhteen aikana (yli 10 vuotta) muistan 1-2 tilannetta, jotka todennäköisesti olisi johtaneet seksiin jos olisin ollut avoimessa suhteessa. Eli mistään määrällisesti isosta asiasta ei olisi kyse, jos seksiä ei etsimällä etsi. Jos avointa suhdetta ei erikseen mainosta, niin harva edes rupeaa ns. iskemään varattua ihmistä.
Kyllä se miehesi varmasti pyörittelisi mielessään, että milloin kolahtaa niin kovaa, että lähdet toisen miehen matkaan. Psykologisella tasolla tämä johtaa siihen, että alkaa irrottaa itseään ja heikentää sitoutumista itsensä suojelemiseksi. Tunteet alkaa toista kohtaan laskea ja ehkä alkaa katsellakin muita, sellaista kenen kanssa taas voisi kunnolla sitoutua ja katsoa varmempaan, parempaan tulevaisuuteen.
Kuinka varmoja nämä perinteiset parisuhteet ovat, puolet päätyvät eroon.
Miksi pitäisi lopettaa suhde rakkaaseen aviopuolisoon, jonka kanssa seksi ei enää tunnu merkitykselliseltä? Ehkä muutenkin parisuhteissa kannattaisi nähdä toinen muunakin kuin itsestäänselvyytenä, yhtenä osana rikasta ja rakasta elämää.
Seksi mahdollisesti vain yksi osa hyvää parisuhdetta.
Juuri näin. Ihmiset ovat vaan niin perinpohjaisesti lukossa ja jumissa oman normatiivisuutensa kanssa, ja ehkä pohjimmiltaan vähän peloissaan kaikesta tuntemattomasta. "Mitä kaikkea voi mennä pieleen". Esimerkiksi täällä kuulee miehiltä paljon tätä huvittavaa uumoilua siitä, että "mitä jos en pysy perässä naiseni seksipartnerien määrän kanssa" - ikään kuin kyseessä olisi joku peli, missä lasketaan kumpi pystyy nu*simaan enemmän tuntemattomia ihmisiä vuoden sisällä. Siis näin kieroutuneista ja epävarmoista lähtötilanteista jotkut ihmiset ajattelee tällaisen suhdemallin. Ja se ehkä kertoo enemmän siitä, kuinka uutta tämä on suurimmalle osalla valtavirrassa, ja kuinka paljon lisää ihmisten tulisi lukea millaisia avoimet suhteet ihan oikeasti voivat olla. Olettaen, että sen toteuttaa kumppanin kanssa jota rakastaa ja jonka kanssa ei ole jo valmiiksi toksista parisuhdedynamiikkaa.
Jos lähtökohta on se, että oman puolison kanssa suhde ei tunnu enää merkitykselliseltä, niin ymmärrän mietteet vieraista. Se oman puolison kanssa oleva suhde ei vaan siitä kyllä kehity vaikka kuinka väittäisitte itsellenne, että olette jotenkin jalompia kuin me puolisoillemme uskolliset. Jos se oma suhde ei tyydytä, pitäisikö sitä kehittää. Kokeilla jotain uutta siellä omassa makuuhuoneessa, kokeilla vaikka useammin tms. Kunhan ette tyrkytä uskoanne meille muille ja yritä väittää, että me monogaamiset olemme jotenkin "lukossa" kuten haluatte kuvata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoin suhde voi olla parasta mitä ihminen parisuhde-elämässään voi itselleen tehdä, mutta silloin on oltava myös valmis siihen. Jotkut ovat siihen lähtiessä valmiimpia kuin toiset. Riippuu täysin pariskunnasta. Eli avoimissa suhteissa toimii sellainen periaate, että ennen kuin ryhtyy siihen, kannattaa olla kumppanin kanssa hyvin perehtynyt siihen miten uutta parisuhdemallia kannattaa lähestyä ja että on sisäistänyt kaikki työkalut mitä tunnepuolella tulee tarvitsemaan siihen.
Tämä lähtisi ensin perinpohjaisesta keskustelusta kumppanin kanssa (ja tutustumisesta aihetta sivuavaan kirjallisuuteen, hyvin tärkeätä), mitä rajoja hänellä ja sinulla itsellä on, miten kommunikaatio tulisi toteuttaa välillänne, miten uusista seksikumppaneista ilmoitetaan jne... Jotkut eivät tarvitse niin paljon preppaamista siihen, tiedän useita pariskuntia joilla homma toimi hyvin nopeasti melko luontevasti ja mustasukkaisuuden tunnetta ei erityisemmin tullut kummallakaan. Sitten on tietysti tapauksia, joissa esimerkiksi mies on löytänyt itsensä keskeltä tilannetta, jossa kokee olevansa riittämätön jne... Kaikki niin paljon riippuvaista ihmisistä ja heidän yksilökohtaisista valmiusasteista.
Vauvalla tuntuu olevan pahin mahdollinen sakki valmiustasoltaan jostain syystä, joille en itseasiassa lähtisi suosittelemaan kyseistä parisuhdemallia. Parit joita olen itse tavannut siis oikeassa elämässä (ei netissä) ovat olleet aivan eri emotionaalisista lähtökohdista liikkeellä ja erilaisilla itsetunto-valmiuksilla varustettuja, sekä yleensä huomattavasti aiheeseen paremmin perehtyneitä ja ns. "lukeneempia".
Eli siis kyllä polygamian aatteeseen ja periaatekäytäntöihin kannattaa olla vähintään muutaman viikon verran perehtynyt, ennen kuin lähtee kokeilemaan. Silloin se yleensä onnistuu ja onnistuu muuten hyvin myös. Tiedän henk.koht vuosien empiirisestä kokemuksesta. En itse koskaan palaisi monogamiseen omistushaluiseen ja vanhoilliseen ydinperhemalliin. Mutta tämä onkin vain minun henk.koht preferenssi. Kukin tekee niinkuin itse onnensa parhaiten pystyy maksimoimaan. Minä tiedän olevani onnellisempi kuin koskaan aiemmissa monogamisissa suhteissa, enkä voisi kuvitella paluuta sellaiseen.
Edelleenkään ei ole selitetty mikä siinä on että pitää olla yhtäaikaa vakituisessa suhteessa yhden kanssa ja silti usean muun kanssa? Miksei voi vain olla täydellisen vapaa ja elää ilman sitä ankkurisuhdetta? Ja onko muissa suhteissa kyse pelkästään seksistä vai ovatko ne muutkin myös emotionaalisia suhteita?
Se johtuu tuosta "monogamisesta omistushaluisuuesta", tietenkin sillä erotuksella, että polygaminen (nainen) on se ainut joka saa olla omistushaluinen. Naisten ajama juttu on, missä miesten näkökulma sivuutetaan täysin.
eri
Koko polyamoria perustuu omistushaluisuuteen. Polyt eivät tajua, että he ovat kaikkein omistushaluisempia suhteessa siihen, mitä heillä on tarjota toiselle. Jos omistushaluisuutta ei olisi, niin mitän polysuhteita ei tarvittaisi, vaan he harrastaisivat vain fwb-suhteita ristiin rastiin. Avoimuudella haetaan vain eettistä oikeutusta paneskella muita hyvällä omatunnolla.
Tämähän liittyy jokaisen omaan parisuhteeseen. Ei siinä ole mitään globaalia moraaliseettistä ongelmaa jos asia on yhdessä sovittu ja ei aiheuta mustasukkaisuuskonflikteja.
Tällä perusteella esim.erkiksi kaikenlaiset väkivaltaiset suhteet ovat moraalisesti hyväksyttyjä. Jos puoliso on valinnut väkivaltaisen kumppanin, niin sehän on silloin liittyy hänen parisuhteeseensa, eikä parisuhdeväkivallassa ole tämän logiikan mukaan mitään väärää.
Apinalogiikan älyvoitto. Väkivaltaisissa suhteissa saattaa olla ehkä jokin muu rakenteellinen toimintamalli taustalla, kuin se että kaksi ihmistä sopii yhteisymmärryksessä että toinen toteuttaa hänelle väkivaltaa. Väkivalta on voimankäyttöä, ihmisen itsetunnon murtamista, uhkailua ja pelon lietsomista. Ihmiset jotka jäävät väkivaltaisiin suhteisiin pitkitetyiksi ajoiksi, ovat psyykkisesti niin hajalla, traumaattiskompleksisessa tilanteessa henkisesti ja ns. murrettu siihen pisteeseen, että kyse ei ole enää aktiivisesta tahtotilasta tai kyvystä toteuttaa itsemääräämisoikeutta.
Ei ole siis millään tapaa verrannollinen siihen, että kaksi ihmistä sopii sen, että voivat välillä toteuttaa seksuaalisuuttaan muidenkin kuin toistensa kanssa. Se, että joku ei näe kuinka järjetöntä on esittää tällainen rinnastus, kertoo huolestuttavia asioita jonkun älyllisestä kapasiteetista.
Harvoin
Logiikkasi perustuu niin kapeakatseiseen yksinkertaistamiseen, ettet edes kykene ymmärtämään vertausta, koska samanarvoistat erilaisuutta. Se, että kaksi osapuolta käyttää toistaan hyväksi eri tavoin ei poista, sanojasi lainatakseni, taustalla olevan "rakenteellisen toimintamallin" luomaa hyväksikäyttötilannetta. Voidaan jatkaa argumentointia, kunhan ensin havainnollistat ymmärtäneesi premissin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se oman puolison kanssa oleva suhde ei vaan siitä kyllä kehity vaikka kuinka väittäisitte itsellenne, että olette jotenkin jalompia kuin me puolisoillemme uskolliset. Jos se oma suhde ei tyydytä, pitäisikö sitä kehittää.
Onko sinulla lukutaidossa hitautta, vai mitä sinulla jää ymmärtämättä? Missään kohtaa ei ole tuotu esille sitä, että "suhde ei tyydytä". Minulla ei esimerkiksi ole vakikumppanini kanssa mitään ongelmia. Rakastamme toisiamme ja olemme toistemme parhaat ystävät. Sille nyt ei vaan voi mitään (etkä sinäkään voi, vaikka kuinka harrastaisit tuota itsepetostasi hamaan hautaan saakka) että vuosien mittaan suhteet vakiintuvat, ja tuntemukset laantuvat ja ja seksistä tulee monesti ns. parisuhdeseksiä. Eli siis suurinpiirtein niin, että tiedät ulkoa mitä sängyssä tapahtuu kumppanisi kanssa ja homma on hyvin rutinoitunutta ja turvallista.
Silti rakastat kumppaniasi ja haluat jakaa elämäsi hänen kanssa? No meillä kysymykseen sitten lopulta tuli se, että saamme silloin tällöin kokeilla muita. Ja minä ja mieheni ei olla koskaan oltu onnellisempia toistemme kanssa, saatika rakastavaisempia toisiamme kohtaan. Kun nyt viimeiset 2 ja puoli vuotta, kun viimein vapautettiin seksi tästä monogamian vanhasta kurimuksellisesta avio-ikeestä siihen, että kumpikin halutessaan voi käydä kokeilla aidan toisella puolella erilaisia kokemuksia, tuntuu että oikeasti on tietyllä tavalla elämä alkanut uudelleen.Ja mistä ihmeestä sinä tiedät tai voit sanoa, että "avoin suhde ei kehity (mitä hel*ettiä tuo lause nyt ikinä tarkoittaakaan) kun et ole koskaan uskaltanut tai kyennyt itse sellaista kokeilemaan. Eihän se kaikille ole. Mutta mulle ja mun miehelle se on ollut todella rikastavaa ja nimenomaan omaa parisuhdetta kehittävää. Eikä kukaan voi ainakaan minulle sanoa tähän vastaan yhtään mitään.
Minä ihmettelen, että miksi miehesi on enää ylipäätään kanssasi yhdessä, jos ehdotuksesi on hänen periaatteitaan vastaan?
Jos suhteeseen halutaan lisäpyöriä niin sehän on jo itsessään merkki siitä, että kumppani ei ole riittävästi jolloin on vain ajankysymys, kun niitä lisäpyöriä tulee joka tapauksessa.
Jokaisella on oikeus juuri sellaiseen suhteeseen kuin omalle itselle tuntuu hyvältä ja jos hän sanoo, että ei halua jakaa kumppaniaan niin sinun on vain hyväksyttävä se ja mietittävä mitä sinä halua tehdä tuon tiedob pohjalta?
Jollekulle voi olla ihan ok, että kumppani käy panemassa kaikkea mikä saa viisarin värähtämään tai ruusunnuput aamukasteiseksi, mutta melko suuri osa etsii yhä edelleen tavanomaisempaa parisuhdetta.
Monogamisen parisuhteen onnistumisprosentti (n. 50%) väestössämme kyllä antaa viimeistään osviittaa siitä, kuinka "luonnollinen" ja "oikeanlainen" tapa järjestää kestävä, elinvoimainen ja onnellinen parisuhde kyseessä on. Niinkuin tuhansissa muissa asioissa, yhteiskuntamme kehittyy ja normit siinä mukana. Eletään muutoksen tuulia, eikä tämä malli tule olemaan itsestäänselvyys enää 10 vuoden päästä.
Vierailija kirjoitti:
Monogamisen parisuhteen onnistumisprosentti (n. 50%) väestössämme kyllä antaa viimeistään osviittaa siitä, kuinka "luonnollinen" ja "oikeanlainen" tapa järjestää kestävä, elinvoimainen ja onnellinen parisuhde kyseessä on. Niinkuin tuhansissa muissa asioissa, yhteiskuntamme kehittyy ja normit siinä mukana. Eletään muutoksen tuulia, eikä tämä malli tule olemaan itsestäänselvyys enää 10 vuoden päästä.
Polygamisuus on yhtä vanha keksintö kuin ihminen itse, eli ei voida puhua mistään kehityksestä vaan vähäb mielipiteen mukaan joko taantumisesta tai trendivaihtelusta. Tällä hetkellä mediassa trendaavat jutut henkilöistä joiden seksuaalisessa suuntautumisessa on jokin valtavirrasta poikkeava twisti ja se ok niin kauan, kun on trendaajat sallivat myös muille oikeuden elää valitsemallaan tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monogamisen parisuhteen onnistumisprosentti (n. 50%) väestössämme kyllä antaa viimeistään osviittaa siitä, kuinka "luonnollinen" ja "oikeanlainen" tapa järjestää kestävä, elinvoimainen ja onnellinen parisuhde kyseessä on. Niinkuin tuhansissa muissa asioissa, yhteiskuntamme kehittyy ja normit siinä mukana. Eletään muutoksen tuulia, eikä tämä malli tule olemaan itsestäänselvyys enää 10 vuoden päästä.
Polygamisuus on yhtä vanha keksintö kuin ihminen itse, eli ei voida puhua mistään kehityksestä vaan vähäb mielipiteen mukaan joko taantumisesta tai trendivaihtelusta. Tällä hetkellä mediassa trendaavat jutut henkilöistä joiden seksuaalisessa suuntautumisessa on jokin valtavirrasta poikkeava twisti ja se ok niin kauan, kun on trendaajat sallivat myös muille oikeuden elää valitsemallaan tavalla.
Eihän tässä kukaan lainsäädännöstä ole puhunut. Jos yhteiskuntana ja sivilisaationa haluamme kehittyä onnellisempaan suuntaan, on ehkä syytä tutkiskella erilaisia rakenteita, jotka rajoittavat yksilöitä ja heidän toimintaa / psyykettä haitallisella tavalla. That's all.
Kaikki eivät tee tätä, vaikka sinun kaveripiirissäsi saattakin niin olla.
eri