Miksi miehen on niin vaikea hyväksyä avointa suhdetta?

Tekisi mieli kokeilla, mutta luulen että mies voisi ottaa loukkauksena. Tällaisissa asioissa sen verran konservatiivinen arvoiltaan. Jännä, että kuitenkin kännissä oli lääppinyt ystävääni yksissä bileissä ja vienyt tanssimaan tanssilattialle. Asia on puhuttu, mutta pointtina vaan, että edellämainitun sorttinen kaksinaismoralismi kyllä pännii : /

Vierailija kirjoitti:

Tekisi mieli kokeilla, mutta luulen että mies voisi ottaa loukkauksena. Tällaisissa asioissa sen verran konservatiivinen arvoiltaan. Jännä, että kuitenkin kännissä oli lääppinyt ystävääni yksissä bileissä ja vienyt tanssimaan tanssilattialle. Asia on puhuttu, mutta pointtina vaan, että edellämainitun sorttinen kaksinaismoralismi kyllä pännii : /

Kannattaa ehdottaa jos olet avoin ajatukselle itse. Ei siitä mitään maailmanloppua tule välttämättä. Ja jos tulee, niin se silloin kyllä paljastaa sen, että suhteessa on vakavia puutteita joita tulisi siinä tapauksessa ottaa esille. 

Jossain viiden vuoden kohdalla luulisin, että tällainen järjestely tulee viimein ajankohtaiseksi suhteessa kuin suhteessa. Ihminen ei pääse siitä eroon, että tuttu, noh, on tuttua... Uutuuden viehätys karisee kaikilla pois. Siksi on hyvä piristää seksielämää elämänsä aikana ainakin jossain kohtaa (jos on pitkässä suhteessa) pienellä kokeiluvaiheella. Tekee hyvää ihan kaikille ja meillä kaikilla on vain yksi elämä elettävänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni on kommentoinut, ettei avoin suhde ole enää mikään suhde ja miksi ei vaan eroa? Itse en todellakaan haluaisi erota miehestäni, mutta avoimeen suhteeseen voisin hyvinkin suostua. Haluan olla mieheni kanssa parisuhteessa ja haluan, että meillä on yhteinen perhe. Joskus vaan haluaisin kokea uusia asioita ja esimerkiksi kokea uudestaan ensisuudelman jonkun kanssa.

Ei se poista millään tavalla sitä faktaa, että haluan edelleen elää elämääni nykyisen miehen kanssa, sillä tiedän sen, että suhde kuin suhde, niin huuma häviää aikanaan. En halua olla sinkku tai paneskella ympäriinsä, mutta haluaisin olla avoin sille, että jos joskus jonkun kanssa on oikeanlainen kemia ja tilanne, niin voisin antaa tilanteen viedä mukanaan. En siis haluaisi lähteä tarkoituksella minnekään etsimään miehiä, vaan odottaisin tulisiko tilanne koskaan kohdalle ns. luonnollisesti ilman etsimistä. Tämän hetkisen suhteen aikana (yli 10 vuotta) muistan 1-2 tilannetta, jotka todennäköisesti olisi johtaneet seksiin jos olisin ollut avoimessa suhteessa. Eli mistään määrällisesti isosta asiasta ei olisi kyse, jos seksiä ei etsimällä etsi. Jos avointa suhdetta ei erikseen mainosta, niin harva edes rupeaa ns. iskemään varattua ihmistä. 

Kyllä se miehesi varmasti pyörittelisi mielessään, että milloin kolahtaa niin kovaa, että lähdet toisen miehen matkaan. Psykologisella tasolla tämä johtaa siihen, että alkaa irrottaa itseään ja heikentää sitoutumista itsensä suojelemiseksi. Tunteet alkaa toista kohtaan laskea ja ehkä alkaa katsellakin muita, sellaista kenen kanssa taas voisi kunnolla sitoutua ja katsoa varmempaan, parempaan tulevaisuuteen.

Kuinka varmoja nämä perinteiset parisuhteet ovat, puolet päätyvät eroon.

Miksi pitäisi lopettaa suhde rakkaaseen aviopuolisoon, jonka kanssa seksi ei enää tunnu merkitykselliseltä? Ehkä muutenkin parisuhteissa kannattaisi nähdä toinen muunakin kuin itsestäänselvyytenä, yhtenä osana rikasta ja rakasta elämää.

Seksi mahdollisesti vain yksi osa hyvää parisuhdetta.

Miksi suhde pitäisi päästää niin huonoksi, että seksi ei enää tunnu merkitykselliseltä? Eikö olisi parempi nähdä vaivaa suhteen eteen, jotta seksielämäkin kukostaisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se oman puolison kanssa oleva suhde ei vaan siitä kyllä kehity vaikka kuinka väittäisitte itsellenne, että olette jotenkin jalompia kuin me puolisoillemme uskolliset. Jos se oma suhde ei tyydytä, pitäisikö sitä kehittää. 

Onko sinulla lukutaidossa hitautta, vai mitä sinulla jää ymmärtämättä? Missään kohtaa ei ole tuotu esille sitä, että "suhde ei tyydytä". Minulla ei esimerkiksi ole vakikumppanini kanssa mitään ongelmia. Rakastamme toisiamme ja olemme toistemme parhaat ystävät. Sille nyt ei vaan voi mitään (etkä sinäkään voi, vaikka kuinka harrastaisit tuota itsepetostasi hamaan hautaan saakka) että vuosien mittaan suhteet vakiintuvat, ja tuntemukset laantuvat ja ja seksistä tulee monesti ns. parisuhdeseksiä. Eli siis suurinpiirtein niin, että tiedät ulkoa mitä sängyssä tapahtuu kumppanisi kanssa ja homma on hyvin rutinoitunutta ja turvallista. 

  Silti rakastat kumppaniasi ja haluat jakaa elämäsi hänen kanssa? No meillä kysymykseen sitten lopulta tuli se, että saamme silloin tällöin kokeilla muita. Ja minä ja mieheni ei olla koskaan oltu onnellisempia toistemme kanssa, saatika rakastavaisempia toisiamme kohtaan. Kun nyt viimeiset 2 ja puoli vuotta, kun viimein vapautettiin seksi tästä monogamian vanhasta kurimuksellisesta avio-ikeestä siihen, että kumpikin halutessaan voi käydä kokeilla aidan toisella puolella erilaisia kokemuksia, tuntuu että oikeasti on tietyllä tavalla elämä alkanut uudelleen.

Ja mistä ihmeestä sinä tiedät tai voit sanoa, että "avoin suhde ei kehity (mitä hel*ettiä tuo lause nyt ikinä tarkoittaakaan) kun et ole koskaan uskaltanut tai kyennyt itse sellaista kokeilemaan. Eihän se kaikille ole. Mutta mulle ja mun miehelle se on ollut todella rikastavaa ja nimenomaan omaa parisuhdetta kehittävää. Eikä kukaan voi ainakaan minulle sanoa tähän vastaan yhtään mitään.

Olitte vaan niin lukossa sen oman suhteen seksielämän suhteen, että ette nähneet muuta vaihtoehtoa kuin rikastamisen vierailla. Toiset kun osaa kehittää sitä omaan seksielämää ihan kahdestaankin. Voit toki jatkaa itsepetostasi omasta avautumisestasi vaikka kuinka pitkään, mutta fakta on, ettette vaan saanut parisuhteen seksielämää enää toimimaan.

Vierailija kirjoitti:

Tekisi mieli kokeilla, mutta luulen että mies voisi ottaa loukkauksena. Tällaisissa asioissa sen verran konservatiivinen arvoiltaan. Jännä, että kuitenkin kännissä oli lääppinyt ystävääni yksissä bileissä ja vienyt tanssimaan tanssilattialle. Asia on puhuttu, mutta pointtina vaan, että edellämainitun sorttinen kaksinaismoralismi kyllä pännii : /

Eli sinulle vaihtoehdot on, ettei tanssita muiden kanssa tai sitten naidaankin muita. Joillekin toisille siinä välissä on aika monta vaihtoehtoa. Ehkä miehesi on valmis avaan suhdetta tuohon tanssimiseen ja lääppimiseen asti, mutta ei pidemmälle. Riittäisikö se sinulle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekisi mieli kokeilla, mutta luulen että mies voisi ottaa loukkauksena. Tällaisissa asioissa sen verran konservatiivinen arvoiltaan. Jännä, että kuitenkin kännissä oli lääppinyt ystävääni yksissä bileissä ja vienyt tanssimaan tanssilattialle. Asia on puhuttu, mutta pointtina vaan, että edellämainitun sorttinen kaksinaismoralismi kyllä pännii : /

Kannattaa ehdottaa jos olet avoin ajatukselle itse. Ei siitä mitään maailmanloppua tule välttämättä. Ja jos tulee, niin se silloin kyllä paljastaa sen, että suhteessa on vakavia puutteita joita tulisi siinä tapauksessa ottaa esille. 

Sanoisin ennemminkin, että jos mies on avoin ajatukselle, niin silloin on kannattaisi kysyä, että kuinka sitoutunut hän on ylipäätään ollut suhteeseen...

N25 kirjoitti:

Eli tarkennuksena kukaan mies ei koskaan päätä, kelle minun kehoni kuuluu. Jos harrastan seksiä ns. "vieraan" miehen kanssa, se on minun ja tämän miehen yhteissopimus, jossa haluamme kummatkin toisiamme kehollisesti ja henkisesti. Minä en ole mikään "lihapala" tai "hyödyke", jota annan käytettäväksi jollekkin siinä tapauksessa, jos kyse ei ole omasta vakikumppanistani. Se seksi mikä tapahtuu minun ja tämän "vieraamman" miehen välillä, on potentiaalisesti aivan yhtä arvokasta (ja jossain tapauksissa parempaa), kuin mikä tahansa seksikerta pidempiaikaisen vakikumppanini kanssa. 

Näillä Vauva-sivuston surkeilla öyhöttäjämiehillä on kuvitelma, että kun nainen on vapautunut seksuaalisesti, se on jotenkin "synnillisempää" ja "halvempaa" kuin miehen tapauksessa. Mikä siis lähinnä kertoo näiden miesten sivistyksen puutteesta, pohjattomasta epävarmuudesta ja riittämättömyyden tunteesta. Ei yhtään mistään muusta.

Omasta puolestani miehenä tarkennan, että kukaan kanssani parisuhteeseen ruvennut nainen ei koskaan päätä, että minun pitäisi katsoa sivusta kun tämä sivistynyt, itsevarma, itseriittoinen seksuaailisesti vapautunut nainen jakaa pimppaansa pitkin kyliä.

miehen ikä ja siitä sitten markkina-arvoon tästä se skisma syntyy. nainen saa kun kysyy, yli 35v mies kun maksaa.

Jos haluaa jakaa torttua niin kannattaa pysyä sinkkuna. Itse en vois olla naisen kanssa joka jakaa itseään.

Aika  kommari saa olla että tarvitsee naista ylipäätänsä.

En itse koe tätä avoimen suhteen ajatusta yhtään niin kivuliaana ja vaikeana, kuin suurin osa miehistä tuntuu kokevan täällä. Itse olen siis jutellut mimmifrendini kanssa tästä useaan otteeseen ja ollaan mietitty jos toteuttais jossain kohtaa. Tämä paniikinomainen ja ahdistuneisuudella ja pelolla kyllästetty reaktio täällä on ilmiönä kyllä todella mielenkiintoinen. Ja siis etenkin siitä näkökulmasta, että miehet tuntuu ajattelevan naisystäviään jonain omaisuutenaan, ja kieli on todella objektifioivaa. " oma naiseni ei kyllä JAA itseään" jne... Siis todella mielenkiintoista puhtaasti ilmiötasolla. Ja kertoo ehkä jotain siitä, millaista miesporukkaa täällä suurimmaksi osaksi kirjoittelee. Ei kovin itsevarmaa ja ehkä menestynyttä? Mene ja tiedä. Itsetunto tuntuu olevan aivan pohjamudissa kaikilla tähän ketjuun osallistuneilla miehillä.

M45 kirjoitti:

En itse koe tätä avoimen suhteen ajatusta yhtään niin kivuliaana ja vaikeana, kuin suurin osa miehistä tuntuu kokevan täällä. Itse olen siis jutellut mimmifrendini kanssa tästä useaan otteeseen ja ollaan mietitty jos toteuttais jossain kohtaa. Tämä paniikinomainen ja ahdistuneisuudella ja pelolla kyllästetty reaktio täällä on ilmiönä kyllä todella mielenkiintoinen. Ja siis etenkin siitä näkökulmasta, että miehet tuntuu ajattelevan naisystäviään jonain omaisuutenaan, ja kieli on todella objektifioivaa. " oma naiseni ei kyllä JAA itseään" jne... Siis todella mielenkiintoista puhtaasti ilmiötasolla. Ja kertoo ehkä jotain siitä, millaista miesporukkaa täällä suurimmaksi osaksi kirjoittelee. Ei kovin itsevarmaa ja ehkä menestynyttä? Mene ja tiedä. Itsetunto tuntuu olevan aivan pohjamudissa kaikilla tähän ketjuun osallistuneilla miehillä.

Hyvin samankaltaisia ajatuksia siinnyt itselläkin tästä keskustelusta täällä kirjoittelevan miesaineksen puolesta.

T. N

Haluat s6eksiä muttet miehesi kanssa?

Huolit siis vain rahat ja elintason jota miehesi tarjoaa?

Vierailija kirjoitti:

Pelkästään tuollaisen asian puheeksi ottaminen olisi minua kohtaan niin suuri häpäisy että käskisin naisen lähteä pois.

Joo, jotenkin, hemmetinkö takia sitä mitään kotileikkejä sitten leikkii.

Joku muu järjestely vois toimia tämmöisessä ”avoimessa suhteessa” kuin saman katon alla budjailu. Mut silloinhan se olis tapailua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkästään tuollaisen asian puheeksi ottaminen olisi minua kohtaan niin suuri häpäisy että käskisin naisen lähteä pois.

Harmi, että teillä ei voi keskustella asioista.

Sellaista se monilla on, jotkut aiheet ovat ehdottomasti no no.

Tälläkin palstalla aika moni nainen on sanonut heille isyystestin ehdottamisen olevan välitön eron syy.

Vierailija kirjoitti:

Haluat s6eksiä muttet miehesi kanssa?

Minulla on seksielämä myös mieheni kanssa. Se ei ole ristiriidassa sen kanssa, että meillä molemmilla on seksielämää oman parisuhteemme ulkopuolella. Miehet täällä lähtevät siitä oletuksesta aina, että tällaisessa järjestelyssä kaikki vapaus ja mahdollisuus itsensä toteuttamiseen jää naiselle. Mikä - edelleenkin - kertoo lähinnä täällä kirjoittelevien miesten itsetunnon vähyydestä, itseinhosta ja epävarmuudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Eli huolit siis vain miehesi tarjoaman elintason

En, olen työllistettynä itse melko hyvin palkatussa konsulttitoimistossa asiantuntijatehtävissä ja minulla on kaksi maisterintutkintoa. Elintaso pysyisi vallan riittävänä ilman mieheni panostusta. 

Vielä jotain kysyttävää? : )

T. Avoimessa suhteessa elävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluat s6eksiä muttet miehesi kanssa?

Minulla on seksielämä myös mieheni kanssa. Se ei ole ristiriidassa sen kanssa, että meillä molemmilla on seksielämää oman parisuhteemme ulkopuolella. Miehet täällä lähtevät siitä oletuksesta aina, että tällaisessa järjestelyssä kaikki vapaus ja mahdollisuus itsensä toteuttamiseen jää naiselle. Mikä - edelleenkin - kertoo lähinnä täällä kirjoittelevien miesten itsetunnon vähyydestä, itseinhosta ja epävarmuudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Eli huolit siis vain miehesi tarjoaman elintason

 

En, olen työllistettynä itse melko hyvin palkatussa konsulttitoimistossa asiantuntijatehtävissä ja minulla on kaksi maisterintutkintoa. Elintaso pysyisi vallan riittävänä ilman mieheni panostusta. 

Vielä jotain kysyttävää? : )

T. Avoimessa suhteessa elävä.

Mikset ole hommannut kolmatta? Tulis päheempi cv vauvafoorumin rinkirunkkausketjuihin…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni on kommentoinut, ettei avoin suhde ole enää mikään suhde ja miksi ei vaan eroa? Itse en todellakaan haluaisi erota miehestäni, mutta avoimeen suhteeseen voisin hyvinkin suostua. Haluan olla mieheni kanssa parisuhteessa ja haluan, että meillä on yhteinen perhe. Joskus vaan haluaisin kokea uusia asioita ja esimerkiksi kokea uudestaan ensisuudelman jonkun kanssa.

Ei se poista millään tavalla sitä faktaa, että haluan edelleen elää elämääni nykyisen miehen kanssa, sillä tiedän sen, että suhde kuin suhde, niin huuma häviää aikanaan. En halua olla sinkku tai paneskella ympäriinsä, mutta haluaisin olla avoin sille, että jos joskus jonkun kanssa on oikeanlainen kemia ja tilanne, niin voisin antaa tilanteen viedä mukanaan. En siis haluaisi lähteä tarkoituksella minnekään etsimään miehiä, vaan odottaisin tulisiko tilanne koskaan kohdalle ns. luonnollisesti ilman etsimistä. Tämän hetkisen suhteen aikana (yli 10 vuotta) muistan 1-2 tilannetta, jotka todennäköisesti olisi johtaneet seksiin jos olisin ollut avoimessa suhteessa. Eli mistään määrällisesti isosta asiasta ei olisi kyse, jos seksiä ei etsimällä etsi. Jos avointa suhdetta ei erikseen mainosta, niin harva edes rupeaa ns. iskemään varattua ihmistä. 

Kyllä se miehesi varmasti pyörittelisi mielessään, että milloin kolahtaa niin kovaa, että lähdet toisen miehen matkaan. Psykologisella tasolla tämä johtaa siihen, että alkaa irrottaa itseään ja heikentää sitoutumista itsensä suojelemiseksi. Tunteet alkaa toista kohtaan laskea ja ehkä alkaa katsellakin muita, sellaista kenen kanssa taas voisi kunnolla sitoutua ja katsoa varmempaan, parempaan tulevaisuuteen.

Kuinka varmoja nämä perinteiset parisuhteet ovat, puolet päätyvät eroon.

Miksi pitäisi lopettaa suhde rakkaaseen aviopuolisoon, jonka kanssa seksi ei enää tunnu merkitykselliseltä? Ehkä muutenkin parisuhteissa kannattaisi nähdä toinen muunakin kuin itsestäänselvyytenä, yhtenä osana rikasta ja rakasta elämää.

Seksi mahdollisesti vain yksi osa hyvää parisuhdetta.

Poly-suhteetko sitten kestää ikuisesti?

Onko muuten jossain tilastoa näistä päättyneistä avioliitoista miten ne jakautuu monogamisiin ja polygamisiin? Itse en ole nähnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluat s6eksiä muttet miehesi kanssa?

Minulla on seksielämä myös mieheni kanssa. Se ei ole ristiriidassa sen kanssa, että meillä molemmilla on seksielämää oman parisuhteemme ulkopuolella. Miehet täällä lähtevät siitä oletuksesta aina, että tällaisessa järjestelyssä kaikki vapaus ja mahdollisuus itsensä toteuttamiseen jää naiselle. Mikä - edelleenkin - kertoo lähinnä täällä kirjoittelevien miesten itsetunnon vähyydestä, itseinhosta ja epävarmuudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Eli huolit siis vain miehesi tarjoaman elintason

 

En, olen työllistettynä itse melko hyvin palkatussa konsulttitoimistossa asiantuntijatehtävissä ja minulla on kaksi maisterintutkintoa. Elintaso pysyisi vallan riittävänä ilman mieheni panostusta. 

Vielä jotain kysyttävää? : )

T. Avoimessa suhteessa elävä.

On toki,

miksi siis teit aloituksen jossa MIEHEN on vaikea hyväksyä avointa suhdetta?

Entä miksi murehdit ja kommentoit täällä kirjoittavien miesten itsetuntoa kun sinulla on kerran itselläsi kaikki hyvin?