Lue keskustelun säännöt.
Miksi miehen on niin vaikea hyväksyä avointa suhdetta?
10.02.2022 |
Itse taas kysyisin, että miksi MIEHEN on niin vaikea hyväksyä avointa suhdetta. Olemme olleet yhdessä 5 vuotta monogamisessa suhteessa toistaiseksi. Asiaa olen koittanut useaan otteeseen varovaisesti ottaa puheeksi, monesti vain yleisellä tasolla ja tuntuu että mies saa samantien ihmeellisen kiukkupuuskan ja mököttää koko loppuillan. Kerran kesti seuraavaan aamuun asti.
Että en ihan ymmärrä mistä tämä yhden langan otsikko oikein juontaa juurensa. Minun omat naispuoliset ystävät (joilla on vakikumppani) kaikki vähintään leikittelevät ajatuksella kun keskenään ollaan juteltu aiheesta. Ei todellakaan ole ainakaan omassa naistuttavapiirissä mikään tabu tai asia, jota ei voisi kokeilla. Täysin päinvastoin. Luulen että voisi olla ihan tervettäkin, etenkin pidemmässä parisuhteessa / avioliitossa. Kuullut myös hyviä kokemuksia parilta ystävältä avoimesta parisuhdemallista, eli lyhyesti: kiinnostaa.
Kommentit (163)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluat s6eksiä muttet miehesi kanssa?
Minulla on seksielämä myös mieheni kanssa. Se ei ole ristiriidassa sen kanssa, että meillä molemmilla on seksielämää oman parisuhteemme ulkopuolella. Miehet täällä lähtevät siitä oletuksesta aina, että tällaisessa järjestelyssä kaikki vapaus ja mahdollisuus itsensä toteuttamiseen jää naiselle. Mikä - edelleenkin - kertoo lähinnä täällä kirjoittelevien miesten itsetunnon vähyydestä, itseinhosta ja epävarmuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Eli huolit siis vain miehesi tarjoaman elintason
En, olen työllistettynä itse melko hyvin palkatussa konsulttitoimistossa asiantuntijatehtävissä ja minulla on kaksi maisterintutkintoa. Elintaso pysyisi vallan riittävänä ilman mieheni panostusta.
Vielä jotain kysyttävää? : )
T. Avoimessa suhteessa elävä.
On toki,
miksi siis teit aloituksen jossa MIEHEN on vaikea hyväksyä avointa suhdetta?
Entä miksi murehdit ja kommentoit täällä kirjoittavien miesten itsetuntoa kun sinulla on kerran itselläsi kaikki hyvin?
En kirjoittanut aloitusta, enkä voi siis kommentoida siinä esiintyvän tilanteen olosuhteisiin tai nyansseihin. Olen vastaillut täällä vain henkilönä, jolla on kokemusta monogamisen pitkän parisuhteen avaamisesta ja sen toimivuudesta. En tietysti väitä että se on täysin mutkatonta, mutta sitähän ei yksikään parisuhde tässä maailmassa ole eikä tule olemaan, oli se mono tai poly. Poly on vain oman kokemukseni mukaan huomattavasti toimivampi. Etenkin pitkässä juoksussa.
T. Avoimessa suhteessa elävä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies ei hyväksy avointa suhdetta hän on mustasukkainen, kontrollihaluinen, heikkoitsetuntoinen ja mahdollisesti jopa vaarallinen kun kokee omistavansa naisen ja päättää tämän puolesta mitä hän saa tehdä ja mitä ei.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei hyväksy avointa suhdetta hän on mustasukkainen, kontrollihaluinen, heikkoitsetuntoinen ja mahdollisesti jopa vaarallinen kun kokee omistavansa naisen ja päättää tämän puolesta mitä hän saa tehdä ja mitä ei.
Miehet (tällä palstalla siis) kokevat avoimen suhteen alkamisen kilpailuna, jossa he joko ovat "häviöllä" tai "voitolla", riippuen miten paljon vastakumppanilla on seksikumppaneita. Tämä kertoo siitä kuinka kieroutuneesta lähtökohdasta he lähtevät ajattelemaan tätä, ja kuinka vaikea heille on yrittää selittää, mistä avoimessa suhteessa oikeasti on kyse ja miten siihen voisi suhtautua vähän terveemmin.
Se ei ole mikään skaba, missä sinun on pakko saada mahdollisimman paljon yhden illan juttuja, että kokisit olevasi "kontrollissa" ja "todellinen mies" ja "menestynyt". Se on puhtaasti molemmille vapauksia tuovia suhteen tila, missä kaikista asioista voi keskustella jatkuvasti dynaamisessa vuorovaikutuksessa ja sopia sekä ymmärtää paremmin toista ja hänen tarpeita.
Ei siinä elävät naiset ja miehet jatkuvasti ole poissa toistensa luota ja hysteerisenä etsimässä keskinkertaisia yhden illan seksikokemuksia täysin satunnaisten ihmisten kanssa. Tuollainen lähtökohta on täysin absurdi ja oikeasti henkisesti 8 vuotiaan mielen tuotetta. Se on puhtaasti mahdollisuus siihen, että kumpikin omalla tolallaan, vahvan kemian löytyessä toisen ihmisen kanssa, voivat toteuttaa jotain mitä he eivät monogamisessa suhteessa voisi toteuttaa, ilman suurta häpeää, tunnontuskia, loukkaantumisen tunteita ja katkeruutta. Jopa vihaa. Polygamisessa suhteessa kaikki tällaiset kokemukset ovat pöydällä ja niistä puhutaan ja niissä kuunnellaan toista.
En oikeasti tiedä mitään, mikä olisi lähentänyt minua mieheni kanssa enemmän, kuin tällainen järjestely, kun siihen lähdettiin. En ikinä kokenut mitään näin tervettä ja ihanaa yhteiseloa rakastamani ihmisen kanssa, jos olemme olleet monogamisessa suhteessa.
En kyllä kykene ymmärtämään. En kyllä suostuisi nähdä vaimoani missään viilettämässä ja luulemassa, että minä maksan viuluja kotona kun hän ratsastaa jonkun vieraan vesan päällä. En uskalla edes ajatella miten reagoisin johonkin tuollaiseen. Sen tiedän, että en hyvin. Se on varma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Semmoinen nyrkkisääntö on hyvä, että mitä enemmän seksiä - ja erilaista sellaista -, sen kliffampaa on elää.
Seksi on oikeasti paras asia mitä elämässä on, silloin kun se on taivaallista ja jännittävää ja hekumallista. Nautin seksin harrastamisesta uskomattoman paljon. Ja polysuhteissa seksiä saa kotona - että sen ulkopuolella. Ei ollut kovin vaikea valinta itselle.
Vierailija kirjoitti:
Tyttöystäväni ehdotti kerran vakavissaan avointa suhdetta. Vastustin ajatusta, mutta minulle ei lopulta jäänyt vaihtoehtoa kieltäytyä. Kävin tästä tuohtuneena seuraavana iltana panemassa työkaveriani. Kun kerroin tekosistani seuraavan kerran nähdessämme, tyttöystäväni alkoi itkemään ja tämä johti lopulta eroon. En tajua naisia.
Naisten käsitys avoimesta suhteesta on se että nainen saa välillä käydä nusasemassa isomunaista Jamalia sillä välin kun mies runkkaa kotona. Yllättäen jos homma sattuukin menemään toisin päin niin sitten alkaa kiukuttelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttöystäväni ehdotti kerran vakavissaan avointa suhdetta. Vastustin ajatusta, mutta minulle ei lopulta jäänyt vaihtoehtoa kieltäytyä. Kävin tästä tuohtuneena seuraavana iltana panemassa työkaveriani. Kun kerroin tekosistani seuraavan kerran nähdessämme, tyttöystäväni alkoi itkemään ja tämä johti lopulta eroon. En tajua naisia.
Naisten käsitys avoimesta suhteesta on se että nainen saa välillä käydä nusasemassa isomunaista Jamalia sillä välin kun mies runkkaa kotona. Yllättäen jos homma sattuukin menemään toisin päin niin sitten alkaa kiukuttelu.
No enpä nyt ihan tiedä. Tässä viestissä on ehkä enemmänkin kyse klassisesta Freudilaisesta projektiosta, kuin mistään muusta. Miksi tämä "isomunainen Jamal" jossain pelottaa sinua? Elämäsi olisi paljon kevyempää, jos olisit varmempi itsestäsi ja arvostaisit itseäsi enemmän. Tsemppiä tosi paljon sinne ja ystävänpäivähali!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei hyväksy avointa suhdetta hän on mustasukkainen, kontrollihaluinen, heikkoitsetuntoinen ja mahdollisesti jopa vaarallinen kun kokee omistavansa naisen ja päättää tämän puolesta mitä hän saa tehdä ja mitä ei.
Miehet (tällä palstalla siis) kokevat avoimen suhteen alkamisen kilpailuna, jossa he joko ovat "häviöllä" tai "voitolla", riippuen miten paljon vastakumppanilla on seksikumppaneita. Tämä kertoo siitä kuinka kieroutuneesta lähtökohdasta he lähtevät ajattelemaan tätä, ja kuinka vaikea heille on yrittää selittää, mistä avoimessa suhteessa oikeasti on kyse ja miten siihen voisi suhtautua vähän terveemmin.
Se ei ole mikään skaba, missä sinun on pakko saada mahdollisimman paljon yhden illan juttuja, että kokisit olevasi "kontrollissa" ja "todellinen mies" ja "menestynyt". Se on puhtaasti molemmille vapauksia tuovia suhteen tila, missä kaikista asioista voi keskustella jatkuvasti dynaamisessa vuorovaikutuksessa ja sopia sekä ymmärtää paremmin toista ja hänen tarpeita.
Ei siinä elävät naiset ja miehet jatkuvasti ole poissa toistensa luota ja hysteerisenä etsimässä keskinkertaisia yhden illan seksikokemuksia täysin satunnaisten ihmisten kanssa. Tuollainen lähtökohta on täysin absurdi ja oikeasti henkisesti 8 vuotiaan mielen tuotetta. Se on puhtaasti mahdollisuus siihen, että kumpikin omalla tolallaan, vahvan kemian löytyessä toisen ihmisen kanssa, voivat toteuttaa jotain mitä he eivät monogamisessa suhteessa voisi toteuttaa, ilman suurta häpeää, tunnontuskia, loukkaantumisen tunteita ja katkeruutta. Jopa vihaa. Polygamisessa suhteessa kaikki tällaiset kokemukset ovat pöydällä ja niistä puhutaan ja niissä kuunnellaan toista.
En oikeasti tiedä mitään, mikä olisi lähentänyt minua mieheni kanssa enemmän, kuin tällainen järjestely, kun siihen lähdettiin. En ikinä kokenut mitään näin tervettä ja ihanaa yhteiseloa rakastamani ihmisen kanssa, jos olemme olleet monogamisessa suhteessa.
Tässähän tämä suurinpiirtein kiteytettynä täällä. Ei oikeasti mitään lisättävää tähän luonnehdintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain kohtaa elämää tulee varmasti kokeiltua. Ei se kokeilu nyt ainakaan tapa. En ymmärrä miksi niin iso vauhkoaminen aiheen ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Jossain kohtaa elämää tulee varmasti kokeiltua. Ei se kokeilu nyt ainakaan tapa. En ymmärrä miksi niin iso vauhkoaminen aiheen ympärillä.
Tätä itsekkin tätä lankaa lukiessa miettinyt. Siis aivan päätöntä meininkiä aiheen ympärillä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis aivan järkyttävä vouhotus aikuisten ihmisten välisistä panemissopimuksista. Jestas sentään. Vauvan keskimääräinen henkinen ikä 10v? Ei voi olla totta.
En oikein tiedä, tuntuu jotenkin pelottavalta ajatukselta, että noin vain yhtäkkiä antaisi vapauden vaimolle käydä rakastelemassa miehiä joita hän pitää viehättävänä, vaikka rakastaakin minua. Tuntuu melko riskialttiilta. Ehkä liiankin. En usko että pystyisin, tuntuisi että turvallisuuden tunne menisi minulta aivan täysin, enkä voisi luottaa vaimooni enää ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttöystäväni ehdotti kerran vakavissaan avointa suhdetta. Vastustin ajatusta, mutta minulle ei lopulta jäänyt vaihtoehtoa kieltäytyä. Kävin tästä tuohtuneena seuraavana iltana panemassa työkaveriani. Kun kerroin tekosistani seuraavan kerran nähdessämme, tyttöystäväni alkoi itkemään ja tämä johti lopulta eroon. En tajua naisia.
Millä lailla kuvittelet että raivoissaan pettäminen kostoksi on sama kuin avoin suhde?
Tuohan tapahtui vasta sen jälkeen, kun avoin suhde oli aloitettu. Millä lailla kuvittelet että se on pettämistä? Miten avoimessa suhteessa petetään?
Eikös avoimeen suhteeseen kuulu sopia yhdessä asioista? Eikä kostaa toiselle?
Noin kuin viestissä toimiva mies kuulostaa vaan passiivis-aggressiiviselta sekopäältä.
Se ei ollut mikään kosto, vaan kysyin avoimesta suhteesta puhuttaessa suoraan, että miltä tuntuisi, jos kävisin panemassa kyseistä henkilöä. Tyttöystäväni ei ilmeisesti uskonut, että pystyisin tilanteessani panemaan yhtään ketään. En ollut vihainen, ainoastaan pettynyt.
t. alkuperäisen viestin kirjoittanut
En ole yhtään yllättynyt naisen reaktiosta tähän.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän avoimen suhteen puolestapuhujia - ja en ymmärrä. Joillekin voi toimia, mutta aivan turhaa olettaa, että kaikkien pariskuntien elämässä se toimisi ja olisi järkevä tai moraalinen ratkaisu. Koska en tiedä ihmisten parisuhteissa käymistä mahdollisista avaamiskeskusteluista (ei, en juttele asiasta kahvipöydässä työpaikalla tai vapaa-ajalla kavereiden kanssa), en voi omasta puolestani todeta kuin ajatusleikin siitä, miten sellainen sopisi omaan avioliittooni.
Lähtökohta on, että olemme uskollisia toisillemme. Tästä on keskusteltu. Jos kuitenkin vaimoni sattuisi ehdottamaan mahdollista avointa suhdetta, saattaisin harkita asiaa. En tiedä, miltä itsestäni tuntuisi, jos vaimoni esimerkiksi etsisi s-seuraa netistä tai kävisi harrastamassa sitä jonkun tutun tai puolitutun kanssa. Itse saattaisin lähestyä naapurin rouvaa, jonka kanssa meillä on ollut viatonta flirttiä ja silmäpeliä. En olisi muista naisista edes kiinnostunut, enkä haluaisi ketään toista etsimällä etsiä, mutta tämän naapurini kanssa saattaisin flirttailla rohkeammin. Olisi silti erittäin pieni todennäköisyys, että heidän parisuhteensa olisi avoin, joten koko asia jäisi flirttailun tasolle (en halua rikkoa tai kriisiyttää toisten parisuhteita). Ja jos niin hyvin kävisi, että voisin solmia naapurin rouvan kanssa rinnakkaissuhteen, olisi koko asetelmassa silti aika paljon mätää: omat lapseni ja naapurin lapset saisivat tietää tilanteesta melko pian, ja ainakin vanhemmat lapset ymmärtäisivät nopeasti, mistä olisi kysymys. Sen jälkeen juttu leviäisi koulussa ja koko asuinalueellamme. Very nice.
Tämä on ihan järkevä huoli, ja siksi monessa avoimessa suhteessa on sovittu, että yhteisiin tuttuihin ei sotkeuduta.
"Tuttuihin sekaantuminen" itseasiassa tuo pientä jännitettä yhteisiin piireihin ja voi parhaimmassa tapauksessa sähköistää sosiaalista elämää ja toimia kimmokkeena mitä kutkuttavimmille seksuaalisille fantasioille - ja mikä parasta - niiden toteutumiselle. En tiedä oikeasti mitään jännittävämpää, kuin parhaan ystäväni ex-miesystävän kanssa rakastelu. Siis niin, että ei olla myönnetty molemminpuolista ihastusta vuosiin ja sit se vaan tapahtuu yksi ilta.
Kyllä näissä on paljon puolia.
Nimim. Kokemusta tällaisesta. (en silti virallisesti "polyile" jos sitä kysytään)
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta. Itselle tällainen seksuaalisesti vapautuneempi suhdemalli toimii hyvin siksi, koska
a) rakastan miestäni, olen rakastanut häntä jo vuosia, enkä halua että syvä yhteytemme loppuu vain siksi, että satun harrastamaan seksiä 2-5 kertaa vuodessa eri partnerin kanssa.
b) pidän seksistä erilaisten ihmisten kanssa, koska se on - wait for it - ERILAISTA! Vähän sama idea, kuin se että en jaksa joka kerta kun tekee mieli karkkia ostaa sitä samaa karkkipussia. Joka kerta. Vaan joskus haluan eri makuja, joskus haluan yllättyä ja maistaa jotain mitä en ole vielä maistanut. Koska se on, noh, kivaa!
Elämä on minulle sitä, että hankin mahdollisimman paljon erilaisia kokemuksia, ja sitä että - niin hullulta kuin tämä kuulostaakin - nautin elämästä. Täällä on tyypit ihan hiilenä, varmaankin siksi, että tietävät tasan tarkkaan mitä heidän elämänsä tulee olemaan hautaan saakka. Ja olen aidosti surullinen sellaisten ihmisten puolesta. En toivoisi tuollaista itselleni koskaan. Kukin taplaa toki tavallaan.
Peace and love!
Tuskin rakastat kumppaniasi, kun vertaat häntä karkkipussiin.
Koska se on epänormaalia. Avioliitto on yhden naisen ja yhden miehen välinen.
Avioliiton ulkopuolinen suhde on huo raa mista.
No hei jos kaikille osapuolille cool ni just jees. Mulle varmaan ei olis, ainakaan ”suhteessa”. Kukin tyylillään.