Miksi miehen on niin vaikea hyväksyä avointa suhdetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttöystäväni ehdotti kerran vakavissaan avointa suhdetta. Vastustin ajatusta, mutta minulle ei lopulta jäänyt vaihtoehtoa kieltäytyä. Kävin tästä tuohtuneena seuraavana iltana panemassa työkaveriani. Kun kerroin tekosistani seuraavan kerran nähdessämme, tyttöystäväni alkoi itkemään ja tämä johti lopulta eroon. En tajua naisia.

Kuulostaa tekaistulta provolta (huonolta ja ilmeiseltä sellaiselta) mutta vastaan tähän silti, kyseisen suhdemallin kannattajana. Avoin suhde ei tarkoita sitä, että yritetään pahoittaa toisen mieltä, kostaa ja täysin mielivaltaisesti panna kaikkea mikä liikkuu, että toinen tulisi surulliseksi. Vaan se on kahden toisiaan rakastavan ihmisen sopimus, jossa laaditaan säännöt (esimerkiksi niin, että jokaisesta seksikerrasta ilmoitetaan ja kerrotaan kumppanille, jne.) että homma toimii ja kenenkään ei tarvitse olla hämärässä toisen toiminnasta. 

Minä olen aina ilmoittanut miehelleni kun olen menossa toisen miehen kanssa harrastamaan seksiä, tai treffeille tai että en ole tulossa kotiin. Ja en ole kertaakaan lipsunut tästä periaatteesta. Siksi se on toiminutkin meillä.

Missään tapauksessa en halua suhdetta, jossa kumppani ilmoittaa, että ei joku ilta tulekaan kotiin vaan menee harrastamaan seksiä toisen kanssa. Haluan että kumppanini tulee kotiin, haluan viettää aikaa yhdessä ja että harrastetaan sitä seksiäkin. Tuo voi sopia jollekin, mutta itselle kuulostaa ihan painajaiselta. Olen nainen, enkä halua alkaa avoimeen suhteeseen. Ymmärrän miestäkin joka ei sellaista halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttöystäväni ehdotti kerran vakavissaan avointa suhdetta. Vastustin ajatusta, mutta minulle ei lopulta jäänyt vaihtoehtoa kieltäytyä. Kävin tästä tuohtuneena seuraavana iltana panemassa työkaveriani. Kun kerroin tekosistani seuraavan kerran nähdessämme, tyttöystäväni alkoi itkemään ja tämä johti lopulta eroon. En tajua naisia.

Kuulostaa tekaistulta provolta (huonolta ja ilmeiseltä sellaiselta) mutta vastaan tähän silti, kyseisen suhdemallin kannattajana. Avoin suhde ei tarkoita sitä, että yritetään pahoittaa toisen mieltä, kostaa ja täysin mielivaltaisesti panna kaikkea mikä liikkuu, että toinen tulisi surulliseksi. Vaan se on kahden toisiaan rakastavan ihmisen sopimus, jossa laaditaan säännöt (esimerkiksi niin, että jokaisesta seksikerrasta ilmoitetaan ja kerrotaan kumppanille, jne.) että homma toimii ja kenenkään ei tarvitse olla hämärässä toisen toiminnasta. 

Minä olen aina ilmoittanut miehelleni kun olen menossa toisen miehen kanssa harrastamaan seksiä, tai treffeille tai että en ole tulossa kotiin. Ja en ole kertaakaan lipsunut tästä periaatteesta. Siksi se on toiminutkin meillä.

Missään tapauksessa en halua suhdetta, jossa kumppani ilmoittaa, että ei joku ilta tulekaan kotiin vaan menee harrastamaan seksiä toisen kanssa. Haluan että kumppanini tulee kotiin, haluan viettää aikaa yhdessä ja että harrastetaan sitä seksiäkin. Tuo voi sopia jollekin, mutta itselle kuulostaa ihan painajaiselta. Olen nainen, enkä halua alkaa avoimeen suhteeseen. Ymmärrän miestäkin joka ei sellaista halua.

Oletko avoin silti miehellesi siitä, keskustelun tasolla, että katsot muita miehiä myös sillä silmällä ja fantasioit silloin tällöin seksistä vieraan miehen kanssa? Ja tätä et varmaan kiellä, sillä kaikki ihmiset tekevät tätä. 

Kunnioitan itse monogamisessa suhteessa eläviä, niin kauan kun he eivät valehtele itselleen ja kumppanilleen tästä seikasta. Ymmärrän, että turvallisuuden ja mukavuudenhaluisuuden vuoksi haluaa tehdä valinnan omistaa kehonsa vain yhdelle kumppanille, mutta on hyvä silti olla rehellinen siitä, että ajatuksen tasolla jokainen ihminen haluaisi harrastaa seksiä muiden kanssa. Polygamiassa elävät ihmiset eroavat vain siinä, että he eivät piilottele tätä faktaa ja silloin tällöin toteuttavat sen. Itse huojennuin suuresti kun ymmärsin, että siinä ei oikeastaan ollut mitään pelottavaa, kun sen viimein hyväksyi ja siihen alkoi tottua : )

Vierailija kirjoitti:

30 year old boomer kirjoitti:

Miehet usein kokevat naisen jonain 'jaettavana' asiana eivätkä halua 'jakaa' naistaan muiden miesten kanssa.

Niin, tai voisiko olla, että on vielä niitä yksiavioisia miehiä ja naisia. Heillä suhde perustuu kunnioitukseen ja rakkauteen. Tällaisissa parisuhteissa puhutaan samanlaisista arvoista.

Kaikenlaisia ihmisiä löytyy. Tässä mietittiin sitä miksi joku ei halua avointa suhdetta. Ja useimmiten se vastaus on suoraan tai rivien välistä 'en halua jakaa toista'.

Vaikka olisin ihan monogamisessa suhteessa niin ottaisi kyllä suuresti päähän jos kumppani kokisi 'omistavansa' mut niin että voisi olla edes asemassa jossa voisi 'jakaa' minua muiden kanssa.

Mun kroppa, vain minä 'jaan' sen toisen ihmisen kanssa niin halutessani,

30 year old boomer kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

30 year old boomer kirjoitti:

Miehet usein kokevat naisen jonain 'jaettavana' asiana eivätkä halua 'jakaa' naistaan muiden miesten kanssa.

Niin, tai voisiko olla, että on vielä niitä yksiavioisia miehiä ja naisia. Heillä suhde perustuu kunnioitukseen ja rakkauteen. Tällaisissa parisuhteissa puhutaan samanlaisista arvoista.

Kaikenlaisia ihmisiä löytyy. Tässä mietittiin sitä miksi joku ei halua avointa suhdetta. Ja useimmiten se vastaus on suoraan tai rivien välistä 'en halua jakaa toista'.

Vaikka olisin ihan monogamisessa suhteessa niin ottaisi kyllä suuresti päähän jos kumppani kokisi 'omistavansa' mut niin että voisi olla edes asemassa jossa voisi 'jakaa' minua muiden kanssa.

Mun kroppa, vain minä 'jaan' sen toisen ihmisen kanssa niin halutessani,

Juuri näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttöystäväni ehdotti kerran vakavissaan avointa suhdetta. Vastustin ajatusta, mutta minulle ei lopulta jäänyt vaihtoehtoa kieltäytyä. Kävin tästä tuohtuneena seuraavana iltana panemassa työkaveriani. Kun kerroin tekosistani seuraavan kerran nähdessämme, tyttöystäväni alkoi itkemään ja tämä johti lopulta eroon. En tajua naisia.

Kuulostaa tekaistulta provolta (huonolta ja ilmeiseltä sellaiselta) mutta vastaan tähän silti, kyseisen suhdemallin kannattajana. Avoin suhde ei tarkoita sitä, että yritetään pahoittaa toisen mieltä, kostaa ja täysin mielivaltaisesti panna kaikkea mikä liikkuu, että toinen tulisi surulliseksi. Vaan se on kahden toisiaan rakastavan ihmisen sopimus, jossa laaditaan säännöt (esimerkiksi niin, että jokaisesta seksikerrasta ilmoitetaan ja kerrotaan kumppanille, jne.) että homma toimii ja kenenkään ei tarvitse olla hämärässä toisen toiminnasta. 

Minä olen aina ilmoittanut miehelleni kun olen menossa toisen miehen kanssa harrastamaan seksiä, tai treffeille tai että en ole tulossa kotiin. Ja en ole kertaakaan lipsunut tästä periaatteesta. Siksi se on toiminutkin meillä.

Missään tapauksessa en halua suhdetta, jossa kumppani ilmoittaa, että ei joku ilta tulekaan kotiin vaan menee harrastamaan seksiä toisen kanssa. Haluan että kumppanini tulee kotiin, haluan viettää aikaa yhdessä ja että harrastetaan sitä seksiäkin. Tuo voi sopia jollekin, mutta itselle kuulostaa ihan painajaiselta. Olen nainen, enkä halua alkaa avoimeen suhteeseen. Ymmärrän miestäkin joka ei sellaista halua.

Oletko avoin silti miehellesi siitä, keskustelun tasolla, että katsot muita miehiä myös sillä silmällä ja fantasioit silloin tällöin seksistä vieraan miehen kanssa? Ja tätä et varmaan kiellä, sillä kaikki ihmiset tekevät tätä. 

Kunnioitan itse monogamisessa suhteessa eläviä, niin kauan kun he eivät valehtele itselleen ja kumppanilleen tästä seikasta. Ymmärrän, että turvallisuuden ja mukavuudenhaluisuuden vuoksi haluaa tehdä valinnan omistaa kehonsa vain yhdelle kumppanille, mutta on hyvä silti olla rehellinen siitä, että ajatuksen tasolla jokainen ihminen haluaisi harrastaa seksiä muiden kanssa. Polygamiassa elävät ihmiset eroavat vain siinä, että he eivät piilottele tätä faktaa ja silloin tällöin toteuttavat sen. Itse huojennuin suuresti kun ymmärsin, että siinä ei oikeastaan ollut mitään pelottavaa, kun sen viimein hyväksyi ja siihen alkoi tottua : )

Miksi siitä pitäisi puhua jos se loukkaa kumppania? Katsotaan miehen kanssa välillä yhdessä pornoa (yleensä anime), mutta silti olisi aika tylyä toiselta sanoa "haluan panna x henkilöä". Jostain julkkiksista voisi sanoa niin, mutta ei oikean elämän ihmisistä.

Mielestäni polyamoriasta ei ole mitään vikaa, kunhan sitä ei tuputeta ihmisille jotka sitä eivät halua. Ja kunhan polyamoriset eivät väitä, että polyamoria olisi muka jotenkin parempi parisuhde muoto ja siinä elävät olisivat jotenkin parempia ihmisiä.

Eli tarkennuksena kukaan mies ei koskaan päätä, kelle minun kehoni kuuluu. Jos harrastan seksiä ns. "vieraan" miehen kanssa, se on minun ja tämän miehen yhteissopimus, jossa haluamme kummatkin toisiamme kehollisesti ja henkisesti. Minä en ole mikään "lihapala" tai "hyödyke", jota annan käytettäväksi jollekkin siinä tapauksessa, jos kyse ei ole omasta vakikumppanistani. Se seksi mikä tapahtuu minun ja tämän "vieraamman" miehen välillä, on potentiaalisesti aivan yhtä arvokasta (ja jossain tapauksissa parempaa), kuin mikä tahansa seksikerta pidempiaikaisen vakikumppanini kanssa. 

Näillä Vauva-sivuston surkeilla öyhöttäjämiehillä on kuvitelma, että kun nainen on vapautunut seksuaalisesti, se on jotenkin "synnillisempää" ja "halvempaa" kuin miehen tapauksessa. Mikä siis lähinnä kertoo näiden miesten sivistyksen puutteesta, pohjattomasta epävarmuudesta ja riittämättömyyden tunteesta. Ei yhtään mistään muusta.

"Menin monogamiseen suhteeseen haluavan miehen kanssa monogamiseen suhteeseen ja nyt sille ei polygamia kelpaakaan. Missä vika?"

Vierailija kirjoitti:

Miten handlaatte mustasukkaisuuden ryöpsähdyksien kanssa? Minulla ainakin kannen alla kiehuu niin että kansi tärisee.

Mustasukkaisuuskin on ohimenevä tunne. Sen kanssa oppii elämään. Sitä oppii käsittelemään rakentavasti. Hyvä itsetuntemus ja yleisesti ottaen vankalla pohjalla oleva itsetunto jeesaa tuossa todella paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttöystäväni ehdotti kerran vakavissaan avointa suhdetta. Vastustin ajatusta, mutta minulle ei lopulta jäänyt vaihtoehtoa kieltäytyä. Kävin tästä tuohtuneena seuraavana iltana panemassa työkaveriani. Kun kerroin tekosistani seuraavan kerran nähdessämme, tyttöystäväni alkoi itkemään ja tämä johti lopulta eroon. En tajua naisia.

Kuulostaa tekaistulta provolta (huonolta ja ilmeiseltä sellaiselta) mutta vastaan tähän silti, kyseisen suhdemallin kannattajana. Avoin suhde ei tarkoita sitä, että yritetään pahoittaa toisen mieltä, kostaa ja täysin mielivaltaisesti panna kaikkea mikä liikkuu, että toinen tulisi surulliseksi. Vaan se on kahden toisiaan rakastavan ihmisen sopimus, jossa laaditaan säännöt (esimerkiksi niin, että jokaisesta seksikerrasta ilmoitetaan ja kerrotaan kumppanille, jne.) että homma toimii ja kenenkään ei tarvitse olla hämärässä toisen toiminnasta. 

Minä olen aina ilmoittanut miehelleni kun olen menossa toisen miehen kanssa harrastamaan seksiä, tai treffeille tai että en ole tulossa kotiin. Ja en ole kertaakaan lipsunut tästä periaatteesta. Siksi se on toiminutkin meillä.

Missään tapauksessa en halua suhdetta, jossa kumppani ilmoittaa, että ei joku ilta tulekaan kotiin vaan menee harrastamaan seksiä toisen kanssa. Haluan että kumppanini tulee kotiin, haluan viettää aikaa yhdessä ja että harrastetaan sitä seksiäkin. Tuo voi sopia jollekin, mutta itselle kuulostaa ihan painajaiselta. Olen nainen, enkä halua alkaa avoimeen suhteeseen. Ymmärrän miestäkin joka ei sellaista halua.

Oletko avoin silti miehellesi siitä, keskustelun tasolla, että katsot muita miehiä myös sillä silmällä ja fantasioit silloin tällöin seksistä vieraan miehen kanssa? Ja tätä et varmaan kiellä, sillä kaikki ihmiset tekevät tätä. 

Kunnioitan itse monogamisessa suhteessa eläviä, niin kauan kun he eivät valehtele itselleen ja kumppanilleen tästä seikasta. Ymmärrän, että turvallisuuden ja mukavuudenhaluisuuden vuoksi haluaa tehdä valinnan omistaa kehonsa vain yhdelle kumppanille, mutta on hyvä silti olla rehellinen siitä, että ajatuksen tasolla jokainen ihminen haluaisi harrastaa seksiä muiden kanssa. Polygamiassa elävät ihmiset eroavat vain siinä, että he eivät piilottele tätä faktaa ja silloin tällöin toteuttavat sen. Itse huojennuin suuresti kun ymmärsin, että siinä ei oikeastaan ollut mitään pelottavaa, kun sen viimein hyväksyi ja siihen alkoi tottua : )

Se on oma yksinkertainen luulosi, että kaikki haluavat harrastaa seksiä muiden kanssa. Kaikilla on mitä erilaisimpia viettejä ja fantasioita, eikä se tarkoita että kaikki haluavat niitä toteuttaa. Polygamiassa elävä eroaa monogamisesta siinä, että toteuttaa niitä. Ja jos se sopii sinne, onnea. Elä silti väitä tietäväsi mitä kaikki muut haluavat ja lakkaa kertomasta muille mitä heidän kuuluu haluta. Ja tämä kannanotto ei sisällä mitään moraalista viestiä, selvyyden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttöystäväni ehdotti kerran vakavissaan avointa suhdetta. Vastustin ajatusta, mutta minulle ei lopulta jäänyt vaihtoehtoa kieltäytyä. Kävin tästä tuohtuneena seuraavana iltana panemassa työkaveriani. Kun kerroin tekosistani seuraavan kerran nähdessämme, tyttöystäväni alkoi itkemään ja tämä johti lopulta eroon. En tajua naisia.

Kuulostaa tekaistulta provolta (huonolta ja ilmeiseltä sellaiselta) mutta vastaan tähän silti, kyseisen suhdemallin kannattajana. Avoin suhde ei tarkoita sitä, että yritetään pahoittaa toisen mieltä, kostaa ja täysin mielivaltaisesti panna kaikkea mikä liikkuu, että toinen tulisi surulliseksi. Vaan se on kahden toisiaan rakastavan ihmisen sopimus, jossa laaditaan säännöt (esimerkiksi niin, että jokaisesta seksikerrasta ilmoitetaan ja kerrotaan kumppanille, jne.) että homma toimii ja kenenkään ei tarvitse olla hämärässä toisen toiminnasta. 

Minä olen aina ilmoittanut miehelleni kun olen menossa toisen miehen kanssa harrastamaan seksiä, tai treffeille tai että en ole tulossa kotiin. Ja en ole kertaakaan lipsunut tästä periaatteesta. Siksi se on toiminutkin meillä.

Missään tapauksessa en halua suhdetta, jossa kumppani ilmoittaa, että ei joku ilta tulekaan kotiin vaan menee harrastamaan seksiä toisen kanssa. Haluan että kumppanini tulee kotiin, haluan viettää aikaa yhdessä ja että harrastetaan sitä seksiäkin. Tuo voi sopia jollekin, mutta itselle kuulostaa ihan painajaiselta. Olen nainen, enkä halua alkaa avoimeen suhteeseen. Ymmärrän miestäkin joka ei sellaista halua.

Oletko avoin silti miehellesi siitä, keskustelun tasolla, että katsot muita miehiä myös sillä silmällä ja fantasioit silloin tällöin seksistä vieraan miehen kanssa? Ja tätä et varmaan kiellä, sillä kaikki ihmiset tekevät tätä. 

Kunnioitan itse monogamisessa suhteessa eläviä, niin kauan kun he eivät valehtele itselleen ja kumppanilleen tästä seikasta. Ymmärrän, että turvallisuuden ja mukavuudenhaluisuuden vuoksi haluaa tehdä valinnan omistaa kehonsa vain yhdelle kumppanille, mutta on hyvä silti olla rehellinen siitä, että ajatuksen tasolla jokainen ihminen haluaisi harrastaa seksiä muiden kanssa. Polygamiassa elävät ihmiset eroavat vain siinä, että he eivät piilottele tätä faktaa ja silloin tällöin toteuttavat sen. Itse huojennuin suuresti kun ymmärsin, että siinä ei oikeastaan ollut mitään pelottavaa, kun sen viimein hyväksyi ja siihen alkoi tottua : )

Se on oma yksinkertainen luulosi, että kaikki haluavat harrastaa seksiä muiden kanssa. Kaikilla on mitä erilaisimpia viettejä ja fantasioita, eikä se tarkoita että kaikki haluavat niitä toteuttaa. Polygamiassa elävä eroaa monogamisesta siinä, että toteuttaa niitä. Ja jos se sopii sinne, onnea. Elä silti väitä tietäväsi mitä kaikki muut haluavat ja lakkaa kertomasta muille mitä heidän kuuluu haluta. Ja tämä kannanotto ei sisällä mitään moraalista viestiä, selvyyden vuoksi.

Niin, pointtini juuri on se, että kaikki HALUAVAT sitä. Haluaminen ei tarkoita toteuttamista. 

Mutta kun välillä kuulee näiltä monogamiaa liputtavilta kiukkuisilta puritaaneilta kommentteja tyyliin "en koskaan ole ajatellut ketään muuta seksuaalisesti kuin omaa kumppania meidän yhdessäolon aikana enkä tule ajattelemaan" - halusin vain nyt kertakaikkiaan nostaa tässä sen faktan esille, että tuo on täyttä itsepetosta ja pöyhkeilevää alkukantaista vanhurskailua. Eli siis myöntäkää edes se, että ajatuksen tasolla te kaikki toteutatte säännöllisesti seksifantasioita vieraiden ihmisten kanssa, ja voisitte myöntää sen - vaikka ette niitä potentiaalisesti toteuta. Se oli minun pointtini : )

Ymmärrän avoimen suhteen puolestapuhujia - ja en ymmärrä. Joillekin voi toimia, mutta aivan turhaa olettaa, että kaikkien pariskuntien elämässä se toimisi ja olisi järkevä tai moraalinen ratkaisu. Koska en tiedä ihmisten parisuhteissa käymistä mahdollisista avaamiskeskusteluista (ei, en juttele asiasta kahvipöydässä työpaikalla tai vapaa-ajalla kavereiden kanssa), en voi omasta puolestani todeta kuin ajatusleikin siitä, miten sellainen sopisi omaan avioliittooni.

Lähtökohta on, että olemme uskollisia toisillemme. Tästä on keskusteltu. Jos kuitenkin vaimoni sattuisi ehdottamaan mahdollista avointa suhdetta, saattaisin harkita asiaa. En tiedä, miltä itsestäni tuntuisi, jos vaimoni esimerkiksi etsisi s-seuraa netistä tai kävisi harrastamassa sitä jonkun tutun tai puolitutun kanssa. Itse saattaisin lähestyä naapurin rouvaa, jonka kanssa meillä on ollut viatonta flirttiä ja silmäpeliä. En olisi muista naisista edes kiinnostunut, enkä haluaisi ketään toista etsimällä etsiä, mutta tämän naapurini kanssa saattaisin flirttailla rohkeammin. Olisi silti erittäin pieni todennäköisyys, että heidän parisuhteensa olisi avoin, joten koko asia jäisi flirttailun tasolle (en halua rikkoa tai kriisiyttää toisten parisuhteita). Ja jos niin hyvin kävisi, että voisin solmia naapurin rouvan kanssa rinnakkaissuhteen, olisi koko asetelmassa silti aika paljon mätää: omat lapseni ja naapurin lapset saisivat tietää tilanteesta melko pian, ja ainakin vanhemmat lapset ymmärtäisivät nopeasti, mistä olisi kysymys. Sen jälkeen juttu leviäisi koulussa ja koko asuinalueellamme. Very nice.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni on kommentoinut, ettei avoin suhde ole enää mikään suhde ja miksi ei vaan eroa? Itse en todellakaan haluaisi erota miehestäni, mutta avoimeen suhteeseen voisin hyvinkin suostua. Haluan olla mieheni kanssa parisuhteessa ja haluan, että meillä on yhteinen perhe. Joskus vaan haluaisin kokea uusia asioita ja esimerkiksi kokea uudestaan ensisuudelman jonkun kanssa.

Ei se poista millään tavalla sitä faktaa, että haluan edelleen elää elämääni nykyisen miehen kanssa, sillä tiedän sen, että suhde kuin suhde, niin huuma häviää aikanaan. En halua olla sinkku tai paneskella ympäriinsä, mutta haluaisin olla avoin sille, että jos joskus jonkun kanssa on oikeanlainen kemia ja tilanne, niin voisin antaa tilanteen viedä mukanaan. En siis haluaisi lähteä tarkoituksella minnekään etsimään miehiä, vaan odottaisin tulisiko tilanne koskaan kohdalle ns. luonnollisesti ilman etsimistä. Tämän hetkisen suhteen aikana (yli 10 vuotta) muistan 1-2 tilannetta, jotka todennäköisesti olisi johtaneet seksiin jos olisin ollut avoimessa suhteessa. Eli mistään määrällisesti isosta asiasta ei olisi kyse, jos seksiä ei etsimällä etsi. Jos avointa suhdetta ei erikseen mainosta, niin harva edes rupeaa ns. iskemään varattua ihmistä. 

Olen ollut koko aikuisikäni avioliitossa, nyt toisessa, koska ensimmäisestä jäin leskeksi. Kyllähän niitä itsellekin pari kertaa on tullut tilanteita, kun kemiat on jonkun kanssa kohdanneet ja kovaa. En ole tehnyt mitään, olen monigaaminen ihminen. Olen myös tiennyt, että ei nuo kohtaamiset pelkäksi seksiksi olisi jääneet, vaan toinen mies olisi alkanut vaatia eroamaan aviomiehestäni. Ei kannata ryhtyä, jos haluaa pitää avioliittonsa onnellisena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttöystäväni ehdotti kerran vakavissaan avointa suhdetta. Vastustin ajatusta, mutta minulle ei lopulta jäänyt vaihtoehtoa kieltäytyä. Kävin tästä tuohtuneena seuraavana iltana panemassa työkaveriani. Kun kerroin tekosistani seuraavan kerran nähdessämme, tyttöystäväni alkoi itkemään ja tämä johti lopulta eroon. En tajua naisia.

Millä lailla kuvittelet että raivoissaan pettäminen kostoksi on sama kuin avoin suhde?

Mitä pettämistä tuossa oli? Tai edes kostamista?

Jos kerran avoimesta suhteesta oli sovittu, niin miksi ei panisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttöystäväni ehdotti kerran vakavissaan avointa suhdetta. Vastustin ajatusta, mutta minulle ei lopulta jäänyt vaihtoehtoa kieltäytyä. Kävin tästä tuohtuneena seuraavana iltana panemassa työkaveriani. Kun kerroin tekosistani seuraavan kerran nähdessämme, tyttöystäväni alkoi itkemään ja tämä johti lopulta eroon. En tajua naisia.

Kuulostaa tekaistulta provolta (huonolta ja ilmeiseltä sellaiselta) mutta vastaan tähän silti, kyseisen suhdemallin kannattajana. Avoin suhde ei tarkoita sitä, että yritetään pahoittaa toisen mieltä, kostaa ja täysin mielivaltaisesti panna kaikkea mikä liikkuu, että toinen tulisi surulliseksi. Vaan se on kahden toisiaan rakastavan ihmisen sopimus, jossa laaditaan säännöt (esimerkiksi niin, että jokaisesta seksikerrasta ilmoitetaan ja kerrotaan kumppanille, jne.) että homma toimii ja kenenkään ei tarvitse olla hämärässä toisen toiminnasta. 

Minä olen aina ilmoittanut miehelleni kun olen menossa toisen miehen kanssa harrastamaan seksiä, tai treffeille tai että en ole tulossa kotiin. Ja en ole kertaakaan lipsunut tästä periaatteesta. Siksi se on toiminutkin meillä.

Missään tapauksessa en halua suhdetta, jossa kumppani ilmoittaa, että ei joku ilta tulekaan kotiin vaan menee harrastamaan seksiä toisen kanssa. Haluan että kumppanini tulee kotiin, haluan viettää aikaa yhdessä ja että harrastetaan sitä seksiäkin. Tuo voi sopia jollekin, mutta itselle kuulostaa ihan painajaiselta. Olen nainen, enkä halua alkaa avoimeen suhteeseen. Ymmärrän miestäkin joka ei sellaista halua.

Sama. Ajatus siitä, että työpäivän jälkeen lapsen tarhasta haettuani ja viimein saavuttuani kauppakassien kanssa kotiin tulisi viesti, että mies olikin ajatellut mennä jonkun toisen naisen kanssa panemaan. Ihan hirveää, vaihdattaisin lukot samantien ja printtaisin avioeropaperit ulos. 

Monesti tuossa taitaa olla kyse myö ajoituksesta. Itseä olisi kiinnostanut avoin suhde tai kolmen kimpat silloin 25-35 vuotiaana. Ei vaan sopinut vaimolle. Miksei naiset voi hyväksyä avointa suhdetta nuorena? Yleensä heitä alkaa asia kiinnostaa vasta yli nelikymppisinä (lapset jo koulussa). Siihen asti ollaan niin kovasti monogamisen suhteen puolesta että. Kun sitten vihdoin on saatu miesten kaaliin upotettua että hyvä (ja ainoa oikea) suhde on vain kahdelle, niin aletaan ehdottelemaan suhteen avaamista. 

Vierailija kirjoitti:

Pelkästään tuollaisen asian puheeksi ottaminen olisi minua kohtaan niin suuri häpäisy että käskisin naisen lähteä pois.

Harmi, että teillä ei voi keskustella asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttöystäväni ehdotti kerran vakavissaan avointa suhdetta. Vastustin ajatusta, mutta minulle ei lopulta jäänyt vaihtoehtoa kieltäytyä. Kävin tästä tuohtuneena seuraavana iltana panemassa työkaveriani. Kun kerroin tekosistani seuraavan kerran nähdessämme, tyttöystäväni alkoi itkemään ja tämä johti lopulta eroon. En tajua naisia.

Millä lailla kuvittelet että raivoissaan pettäminen kostoksi on sama kuin avoin suhde?

Tuohan tapahtui vasta sen jälkeen, kun avoin suhde oli aloitettu. Millä lailla kuvittelet että se on pettämistä? Miten avoimessa suhteessa petetään?

Eikös avoimeen suhteeseen kuulu sopia yhdessä asioista? Eikä kostaa toiselle?

Noin kuin viestissä toimiva mies kuulostaa vaan passiivis-aggressiiviselta sekopäältä.

Riippuu ihan siitä minkälaisita säännöistä ovat keskenään sopineet. Pitääkö asiasta puhua etukäteen vai riittääkö ilmoitus jälkikäteen? Saako olla läheisiä tuttuja vai ei?

Vierailija kirjoitti:

Aika moni on kommentoinut, ettei avoin suhde ole enää mikään suhde ja miksi ei vaan eroa? Itse en todellakaan haluaisi erota miehestäni, mutta avoimeen suhteeseen voisin hyvinkin suostua. Haluan olla mieheni kanssa parisuhteessa ja haluan, että meillä on yhteinen perhe. Joskus vaan haluaisin kokea uusia asioita ja esimerkiksi kokea uudestaan ensisuudelman jonkun kanssa.

Ei se poista millään tavalla sitä faktaa, että haluan edelleen elää elämääni nykyisen miehen kanssa, sillä tiedän sen, että suhde kuin suhde, niin huuma häviää aikanaan. En halua olla sinkku tai paneskella ympäriinsä, mutta haluaisin olla avoin sille, että jos joskus jonkun kanssa on oikeanlainen kemia ja tilanne, niin voisin antaa tilanteen viedä mukanaan. En siis haluaisi lähteä tarkoituksella minnekään etsimään miehiä, vaan odottaisin tulisiko tilanne koskaan kohdalle ns. luonnollisesti ilman etsimistä. Tämän hetkisen suhteen aikana (yli 10 vuotta) muistan 1-2 tilannetta, jotka todennäköisesti olisi johtaneet seksiin jos olisin ollut avoimessa suhteessa. Eli mistään määrällisesti isosta asiasta ei olisi kyse, jos seksiä ei etsimällä etsi. Jos avointa suhdetta ei erikseen mainosta, niin harva edes rupeaa ns. iskemään varattua ihmistä. 

Ihan hienosti avasit näkökulmaasi, mutta oletko ajatellut asiaa miehen kannalta? Miehet ovat kuitenkin pääosin niitä aloitteiden tekijöitä kahden vieraan tapaamisissa. Useimpien miesten näkökulmasta tällainen luonnollisesti ilman etsimistä eteen tuleva tilanne on hyvin hyvin harvinainen. Jos kumppani heille ehdottaa avointa suhdetta, niin todennäköisesti ajattelevat taustalla olevan idea aktiivisesta kumppanin hausta, koska muuten koko homma on enemmän päiväunia kuin todellisuutta. Vähän siis sama kuin sanoisi, että haluan lähtä jahtaamaan muita panoja. Ei liene ihme, että tällaisesta kumppani loukkaantuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avoin suhde voi olla parasta mitä ihminen parisuhde-elämässään voi itselleen tehdä, mutta silloin on oltava myös valmis siihen. Jotkut ovat siihen lähtiessä valmiimpia kuin toiset. Riippuu täysin pariskunnasta. Eli avoimissa suhteissa toimii sellainen periaate, että ennen kuin ryhtyy siihen, kannattaa olla kumppanin kanssa hyvin perehtynyt siihen miten uutta parisuhdemallia kannattaa lähestyä ja että on sisäistänyt kaikki työkalut mitä tunnepuolella tulee tarvitsemaan siihen. 

Tämä lähtisi ensin perinpohjaisesta keskustelusta kumppanin kanssa (ja tutustumisesta aihetta sivuavaan kirjallisuuteen, hyvin tärkeätä), mitä rajoja hänellä ja sinulla itsellä on, miten kommunikaatio tulisi toteuttaa välillänne, miten uusista seksikumppaneista ilmoitetaan jne... Jotkut eivät tarvitse niin paljon preppaamista siihen, tiedän useita pariskuntia joilla homma toimi hyvin nopeasti melko luontevasti ja mustasukkaisuuden tunnetta ei erityisemmin tullut kummallakaan. Sitten on tietysti tapauksia, joissa esimerkiksi mies on löytänyt itsensä keskeltä tilannetta, jossa kokee olevansa riittämätön jne... Kaikki niin paljon riippuvaista ihmisistä ja heidän yksilökohtaisista valmiusasteista. 

Vauvalla tuntuu olevan pahin mahdollinen sakki valmiustasoltaan jostain syystä, joille en itseasiassa lähtisi suosittelemaan kyseistä parisuhdemallia. Parit joita olen itse tavannut siis oikeassa elämässä (ei netissä) ovat olleet aivan eri emotionaalisista lähtökohdista liikkeellä ja erilaisilla itsetunto-valmiuksilla varustettuja, sekä yleensä huomattavasti aiheeseen paremmin perehtyneitä ja ns. "lukeneempia". 

Eli siis kyllä polygamian aatteeseen ja periaatekäytäntöihin kannattaa olla vähintään muutaman viikon verran perehtynyt, ennen kuin lähtee kokeilemaan. Silloin se yleensä onnistuu ja onnistuu muuten hyvin myös. Tiedän henk.koht vuosien empiirisestä kokemuksesta. En itse koskaan palaisi monogamiseen omistushaluiseen ja vanhoilliseen ydinperhemalliin. Mutta tämä onkin vain minun henk.koht preferenssi. Kukin tekee niinkuin itse onnensa parhaiten pystyy maksimoimaan. Minä tiedän olevani onnellisempi kuin koskaan aiemmissa monogamisissa suhteissa, enkä voisi kuvitella paluuta sellaiseen.

Edelleenkään ei ole selitetty mikä siinä on että pitää olla yhtäaikaa vakituisessa suhteessa yhden kanssa ja silti usean muun kanssa? Miksei voi vain olla täydellisen vapaa ja elää ilman sitä ankkurisuhdetta? Ja onko muissa suhteissa kyse pelkästään seksistä vai ovatko ne muutkin myös emotionaalisia suhteita?

Se johtuu tuosta "monogamisesta omistushaluisuuesta", tietenkin sillä erotuksella, että polygaminen (nainen) on se ainut joka saa olla omistushaluinen. Naisten ajama juttu on, missä miesten näkökulma sivuutetaan täysin.

eri

Koko polyamoria perustuu omistushaluisuuteen. Polyt eivät tajua, että he ovat kaikkein omistushaluisempia suhteessa siihen, mitä heillä on tarjota toiselle. Jos omistushaluisuutta ei olisi, niin mitän polysuhteita ei tarvittaisi, vaan he harrastaisivat vain fwb-suhteita ristiin rastiin. Avoimuudella haetaan vain eettistä oikeutusta paneskella muita hyvällä omatunnolla.

Tämähän liittyy jokaisen omaan parisuhteeseen. Ei siinä ole mitään globaalia moraaliseettistä ongelmaa jos asia on yhdessä sovittu ja ei aiheuta mustasukkaisuuskonflikteja. 

Tällä perusteella esim.erkiksi kaikenlaiset väkivaltaiset suhteet ovat moraalisesti hyväksyttyjä. Jos puoliso on valinnut väkivaltaisen kumppanin, niin sehän on silloin liittyy hänen parisuhteeseensa, eikä parisuhdeväkivallassa ole tämän logiikan mukaan mitään väärää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttöystäväni ehdotti kerran vakavissaan avointa suhdetta. Vastustin ajatusta, mutta minulle ei lopulta jäänyt vaihtoehtoa kieltäytyä. Kävin tästä tuohtuneena seuraavana iltana panemassa työkaveriani. Kun kerroin tekosistani seuraavan kerran nähdessämme, tyttöystäväni alkoi itkemään ja tämä johti lopulta eroon. En tajua naisia.

Kuulostaa tekaistulta provolta (huonolta ja ilmeiseltä sellaiselta) mutta vastaan tähän silti, kyseisen suhdemallin kannattajana. Avoin suhde ei tarkoita sitä, että yritetään pahoittaa toisen mieltä, kostaa ja täysin mielivaltaisesti panna kaikkea mikä liikkuu, että toinen tulisi surulliseksi. Vaan se on kahden toisiaan rakastavan ihmisen sopimus, jossa laaditaan säännöt (esimerkiksi niin, että jokaisesta seksikerrasta ilmoitetaan ja kerrotaan kumppanille, jne.) että homma toimii ja kenenkään ei tarvitse olla hämärässä toisen toiminnasta. 

Minä olen aina ilmoittanut miehelleni kun olen menossa toisen miehen kanssa harrastamaan seksiä, tai treffeille tai että en ole tulossa kotiin. Ja en ole kertaakaan lipsunut tästä periaatteesta. Siksi se on toiminutkin meillä.

Missään tapauksessa en halua suhdetta, jossa kumppani ilmoittaa, että ei joku ilta tulekaan kotiin vaan menee harrastamaan seksiä toisen kanssa. Haluan että kumppanini tulee kotiin, haluan viettää aikaa yhdessä ja että harrastetaan sitä seksiäkin. Tuo voi sopia jollekin, mutta itselle kuulostaa ihan painajaiselta. Olen nainen, enkä halua alkaa avoimeen suhteeseen. Ymmärrän miestäkin joka ei sellaista halua.

Oletko avoin silti miehellesi siitä, keskustelun tasolla, että katsot muita miehiä myös sillä silmällä ja fantasioit silloin tällöin seksistä vieraan miehen kanssa? Ja tätä et varmaan kiellä, sillä kaikki ihmiset tekevät tätä. 

Kunnioitan itse monogamisessa suhteessa eläviä, niin kauan kun he eivät valehtele itselleen ja kumppanilleen tästä seikasta. Ymmärrän, että turvallisuuden ja mukavuudenhaluisuuden vuoksi haluaa tehdä valinnan omistaa kehonsa vain yhdelle kumppanille, mutta on hyvä silti olla rehellinen siitä, että ajatuksen tasolla jokainen ihminen haluaisi harrastaa seksiä muiden kanssa. Polygamiassa elävät ihmiset eroavat vain siinä, että he eivät piilottele tätä faktaa ja silloin tällöin toteuttavat sen. Itse huojennuin suuresti kun ymmärsin, että siinä ei oikeastaan ollut mitään pelottavaa, kun sen viimein hyväksyi ja siihen alkoi tottua : )

Se on oma yksinkertainen luulosi, että kaikki haluavat harrastaa seksiä muiden kanssa. Kaikilla on mitä erilaisimpia viettejä ja fantasioita, eikä se tarkoita että kaikki haluavat niitä toteuttaa. Polygamiassa elävä eroaa monogamisesta siinä, että toteuttaa niitä. Ja jos se sopii sinne, onnea. Elä silti väitä tietäväsi mitä kaikki muut haluavat ja lakkaa kertomasta muille mitä heidän kuuluu haluta. Ja tämä kannanotto ei sisällä mitään moraalista viestiä, selvyyden vuoksi.

Niin, pointtini juuri on se, että kaikki HALUAVAT sitä. Haluaminen ei tarkoita toteuttamista. 

Mutta kun välillä kuulee näiltä monogamiaa liputtavilta kiukkuisilta puritaaneilta kommentteja tyyliin "en koskaan ole ajatellut ketään muuta seksuaalisesti kuin omaa kumppania meidän yhdessäolon aikana enkä tule ajattelemaan" - halusin vain nyt kertakaikkiaan nostaa tässä sen faktan esille, että tuo on täyttä itsepetosta ja pöyhkeilevää alkukantaista vanhurskailua. Eli siis myöntäkää edes se, että ajatuksen tasolla te kaikki toteutatte säännöllisesti seksifantasioita vieraiden ihmisten kanssa, ja voisitte myöntää sen - vaikka ette niitä potentiaalisesti toteuta. Se oli minun pointtini : )

Kaikki ihmiset pelkäävät sitoutua yhteen kumppaniin tosissaa, sydämensä rikkoutumisen pelossa. Monogamisessa suhteessa olevat ihmiset vain ottavat sen riskin. Avointa suhdetta kannattavat eivät uskalla sitä pelkoa myöntää eikä käsitellä. Siksi he haluavat useamman kumppaninen, ettei ole "kaikki munat yhdessä korissa".